ULG 2 – Põhjala

Komia ja mielipiteitä jakava ulkoasu.

Kesäkuisella Tallinnan reissulla tarkoituksenani oli hommata virolaisia pienpanimo-oluita kotiin viemiseksi ja montahan sieltä mukaan lähti. Öllepoodissa tämän Põhjala panimon ULG 2 pullon nähtyäni oli se heti siirrettävä ostoskoriin. Sen verta mielenkiintoiselta ja samalla myös epäilyksiä herättävältä näytti tämä raa'aalla jauhelihalla komistettu etiketti. Etiketissä oli myös HÕFF-logo, josta minulla ei ollut mitään käsitystä mihin tämä liittyy.

Pieni googlailu valaisi kuitenkin asiaa. HÕFF on lyhenne Haapsalu Õudus- ja Fantaasiafilmide Festival eli Haapsalun kauhu- ja fantasiafilmifestivaali. Sehän selittää etiketin ja kuvauksen "Blood Red Rye IPA". Itse en ole suurin kauhun ystävä, mutta fantasia kyllä uppoaa tyylilajina. Toivottavasti tämä juomakin. Ainakin tähän astiset maistamani Põhjalan oluet ovat olleet oikein maukkaita.

ULG 2 on väriltään tumman punaruskeaa. Himpun verran ruosteen ruskeaa ehkä. Ei tämä nyt ihan verta väriltään muistuta – ellei sitten sillä tarkoiteta kuivunutta verta. Kaadettaessa pinnalle muodostuu kuohkea vaalean ruskea vaahtokerros.

Tuoksu on kuivahko ja mieto. Siitä löytyy autioiden peltojen mallasta, saharan kuivattamaa taatelia, läimäys havuisia humalia ja tupsahdus savolaista talkkunaa.

Itse olutkin näytti hyvältä,
vaikkei juoksevan veren-
punaista ollutkaan.

Maku on hyvin paahteinen ja humalan katkeroinen. Kuin pohjaan palanutta kahvia ja jopa nokea. Kyllä tästä mallastakin löytyy, mutta sekin on emmän sävyltään tummempaa. No onhan tässä toki ruista. Jälkimakuun rulee reilusti greipin sisäkalvomaista katkeruutta ja pihkaa, jotka viipyilevät pitkään suussa.

Suutuntuma on kuiva ja katkera. Liiankin. Jotenkin tympeäksi käy tämä.

Kokonaisuutena tämä ULG 2 ei nyt iskenyt yhtään. Plussaa yrittämisestä ja hienosta yhteistyökumppanista. Samoin etiketin huomion herättävyydestä palloja putosi koriin. Mutta toisten en ostaisi.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 1/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 26/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Ruis IPA / Blood Red Rye IPA
Maa: Viro
Maltaat: Ainakin ruista ja lienee ohraakin.
Humalat: Jenkki humalia
Alkoholi: 7,5 %
Muuta: Veriappelsiinia
Mistä: Öllepood (Lai 8), Tallinna, Viro

Lambic rinnakkaismaisto – Lindemans vs. Timmermans

Ei ole ehtinyt tässä hetkeen blogiin kirjoittelemaan, mutta nyt oli sopi rauhallinen hetki ja jääkaapissa kaksi maitokaupasta ostettua Lambicia, niin siitä se idea sitten lähti. On se vain hienoa, että maitokaupoistakin löytyy myös lambicia tarjolle. Mahtavuutta. Jos kaupat saisi tätä Suomen kotiin myytävää olutvalikoimaa ylläpitää, olisi valikoima varmasti monipuolisempi kuin monopolissa. 

Lambic on perinteinen belgialainen oluttyyli, jossa vierre käy spontaanisti eli ilmasta löytyvien villihiivojen avulla. Lambic vierre jäähdytetään matalissa isoissa laakeissa kupariastioissa, jolloin pintaa on villihiivojenkin keräämisen reilusti. Käymisen jälkeen olut kypsytetään useita vuosia tynnyreissä, jolloin syntyy varsinainen Lambic. Tätä hapanta pohjaa on harvemmin ihan suoraan tarjolla, vaan siitä tehdään yleensä erinnäisiä sekoitteita. Monesti Lambicejä maustetaan marjoilla tai makeutetaan sokerilla (Faro). Yleisimmin käytettyjä marjoja ovat kirsikka (Kriek) ja vadelma (Framboise).

Lambic on nimisuojattu oluttyyli, jota saa valmistaa vain belgiassa, mutta myös monet ulkomaalaiset panimot valmistavat samantyyliisiä spontaanikäyviä marjaoluita. Tästä hyvä esimerkkinä Mikkellerin spontaanit marjaoluet.

Tällä kertaa maistelussa oli kaksi Kriekiä eli kirsikoilla höystettyä Lambicia. Lindemans Kriek Lambic ja Timmermans Kriek Lambic. Timmermans on näistä vanhempi panimo, mutta Lindemans on ainakin itselleni tutumpi. Lindemansin Kriekin olen myös joskus aikaisemmin maistanut.

Ulkonäkö:

Lindemans Kriek on väriltään tumman karmiinin punainen ja hieman samea. Pinnalle muodostuu kuohkeahko vaaleanpunainen vaahtokerros. Timmermans Kriek on väriltään lämpimämän punainen ja läpikuultavampi kuin edellinen. Tässä vaahto on lähes täysinvalkoista.  Jotenkin Timmermans on herkullisempi valoavasten katsottuna, mutta Lindemansin vaahtoinen kruunaa pisteet sille.

Tuoksu:

Lindemansin tuoksu on voimakkaan kirsikkainen ja hieman hapankin. Joku karamelli tai ehkäpä ennemminkin Dr. Pepper tulee tästä mieleen. Timmermans on myös selkeästi kirsikkainen, mutta hieman makeamman tuoksuinen. Tästäkin tulee myös mieleen jonkin karamelli. Tasaista on, mutta taivun kuitenkin näistä kahdesta Timmermansin puoleen.

Maku:

Lindemans on maultaan hapankirsikkainen ja karamellinen. Timmermansin on maultaan miedommin kirsikkainen ja ei niin hapan. Kirsikkaisuuden takaa löytyy myös maltaisuutta, jota ei Lindemansista juurikaan löydy. Ehkäpä hieman esansinen. Makuna omaan mieleen enemmän on Lindemansin Kriek.

Suutuntuma:

Lindemans on suutuntumaltaan hapan ja kirpakan hiilihappoinen. Täyteläisen marjainen Timmermans on suutuntumaltaan pehmeämpi, miedomman makuinen ja kevyen hiilihappoinen lambic. Näistä kahdesta suutuntuman puolelta päädyn jälleen Lindemansiin.

Kokonaisvaikutelma:

Kokonaisuuten molemmat maistuivat ja tulen varmasti näitä uudelleenkin ostaamaan. Hieman eri käyttötarkoituksiin soveltuvat. Timmermans on kevyempänä oiva juoma kuumana kesäpäivänä vaikkapa jääpalan kera ihan siltään tai sitten jälkiruokajuomana. Lindemans sopii erinomaisesti nautiskeluun siltään ja tuhdin suklaakakunkin kera. Tai kokeile tarjota tätä rakkaallesi balsamicosiirappi-mansikka-cashewpähkinä-halloum-salaatin kanssa. Lindemans vei voiton kokonaisuutena tässä erässä.

Timmermans Kriek tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Timmermans Brewery
Tyyli: Kriek Lambic
Maa: Belgia
Maltaat:  Ohra- ja vehnämallas
Humalat:  On, muttei kerrota mitä.
Alkoholi: 4,0 %
Muuta:  Sokeria, kirskikka- (13,5 %) ja seljankukka (1,5 %) mehua, aromeja ja askorbiinihappoa eli C-vitamiinia
Mistä: S-MArket Ykkösrasti, Kuopio

Lindemans Kriekin tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Lindemans
Tyyli: Kriek Lambic
Maa: Belgia
Maltaat:  Ohra- ja vehnämalla
Humalat:  On, muttei kerrota mitä.
Alkoholi: 3,5 %
Muuta: Sokeria, Kirsikkamehua (väh. 20 %), aromeja ja askorbiinihappoa eli C-vitamiinia
Mistä: S-Market Ykkösrasti, Kuopio

Vanaeit Wheat IPA – Õllenaut Pruulikoda

Tallinnan reissulta lähti matkaan monta mielenkiintoista olutta. Õllenautilta olen maistanut aiemmin keväällä Vanamees ruis IPAn Bryggerissä ja nyt sain kotipartsille maistoon Vanaeit vehnä IPAn. Sukulaisoluita. Eri viljalla höystettyjä vain. Tällä on myös etäistä sukulaisuutta myös edellisen arvioni Muflonin Mosaic vehnä IPAn kanssa. Molemmissa vehnäipoissa on myös Mosaic humalaa, joten nyt nähdään onko virolainen Õllenaut onnistunut paremmin kuin kotimainen Beer Hunter's tällä kombolla.

Vanaeit on väriltään vaalean ruskea ja hieman sameaa. Itselläni kaataessa hurahti mukaan reilummin pohjahiivoja. Valmistajakin suosittelee jättämään sakat pulloon. Ei olisi ehkä kannattanut. Väristä tulee mieleen hieman normaalia tummempi vappusima. Pinnalle kertyi parin sormen leveyden verran kuohkeaa vaahtoa.

Tuoksu on hiivainen, mallasmäskinen ja hieman juureksinen. Ei kovasti kiehdo, kun olut on lasissa, vaikka miellyttäviä tuoksuja olutta tehdessä ovatkin. Kovan nuuhkinnan ja muutaman kulauksen jälkeen tuoksusta löytyy hieman sitrusmaista hedelmäisyyttä ja persikkaa. Silti vähän tympeä kokonaisuus. Ehkä osa syy siinä, että liian ronskin kaatamisen vuoksi pohjasakkoja meni aiottua enemmän lasiin.

Õllenautin oluissa on hauskat 
simppelit etiketi, joissa seikkailee
samaan tyyliin piirretty yksinkertainen
 hahmo. Etiketistä plussaa. Ainut miinus,
ettei tarkempi speksejä, kuten IBU 
arvoja, löydy tästä.

Vanaeitin maku on karamellinen, hieman katkeran kitkerä ja hennon banaaninen. Jälkimaussa kevyen pihkainen katkero viipyilee pidempäänkin. Jännä fiilis tästä jää. Parempaa oli Muflonin Mosaic IPA.

Suutuntuma on heti ensimausta lähtien samaan aikaan yllättävänkin pehmeä ja täyteläinen sekä katkera.

Kokonaisuudessaan mielenkiintoinen olut, mutta lopulta vähän tympeäksi kokonaisuudeksi tämä kääntyi. Raikkautta olisin kaivannut selvästi enemmän. Ehkä ruokaoluena olisi toiminut paremmin. Valmistaja onkin etikettiin lisännyt ruokasuosituksiksi mausteisen makean Aasialaisen ruoan, suolatun lohen (oisko graavilohi?!?) ja Brie juuston. Suosittelen valitsemaan Muflonin Mosaic IPAn, jos satut joutumaan tilanteeseen, jossa jompikumpi pitäisi valita. Mutta jos päädyt tähän, niin kokeile panimon ruokasuositusten kanssa.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Õllenaut Pruulikoda
Tyyli: Wheat IPA
Maa: Viro
Maltaat: Ainakin vehnää
Humalat:  Mosaic
Alkoholi: 7,1 %
Muuta: Erä #099, myös sokeria mukana.
Mistä: Stockman, Tallinna, Viro

Mufloni Mosaic VehnäIPA – Beer Hunter's

Vehnä on edelleen pop – etenkin Alkossa. Hyllyiltä löytyy paljon vehnäoluita, kun ihmiset ovat oppineet niistä pitämään. Jopa Suomen suuret panimot ovat sen tajunneet. Ja myös IPAt on pop. Olvi on suurista ehtinyt ensimmäisenä apajille tyydyttämään janoisia IPA suita. Tosin kunnon oluthipsterit menevät jo sourissa. IPA on niiiiiin last season. Puhumattakaan vehnäoluista. Ellei nyt sitten Berliner Weißeista puhuta.

Mutta on se hyvä IPA silti hyvää. Ainakin minusta. Ja useimmat vehnät myös. Beer Hunter's toi kätevästi Alkon linjaan istuvan Mufloni Mosaic VehnäIPAn. Pitihän se käydä heti hakemassa maisteluun. Yksi on jo maisteltu pari viikkoa sitten ja sen perusteella tämä arvionkin ansaitsi.

Mosaic humalalajike on myös melkoisen pop. Etenkin Mosaicin yhdistäminen vehnän kanssa. Tämä kombo on jo ainakin kahden suomalaisen pienpanimon tämän kesän tuotteessa ja jonkun ulkolaisen tälle pohjalle kootun ratkaisun olen maistanut. Mutta ei siitä sen enempää. Arviossa sisällä hyvin ilmastoidussa työpaikassa ja autossa vietetyn hellepäivän päätteeksi siis Muflonin Mosaic VehnäIPA.

Mufloni Mosaic VehnäIPA on okran värinen ja hieman samea olut. Minulla juoma meni enemmänkin sameaksi, kun mukaan lurahti rielusti pohjasakkaa ja hiivaa. Lasissa kelluvat hippuset hieman häiritsevät esteettistä elämystä.

Tuoksussa reilusti raikasta pihkaisuutta ja hyppysellinen greippiä sekä Japanin makeita pieniä viinirypäleitä. Kerrassaan herkullinen tuoksu.

Maku on napakan katkera, hennon sitruksinen ja kevyen kuivahedelmäinen. Jälkimaussa reilusti pihkaa ja pähkinää. Jostain hiipii myös paahdettua sokeria.

Suutuntuma on kuiva ja raikas, ollen samalla kuitenkin miellyttävän pehmeä. Jälkimaussa katkerot pitävät pintansa pitkään.

Kokonaisuutena tämä on kesäinen ja maukas olut, joka janon sammuttamisen sijasta saattaa kaivata limakalvoille vettä – tai toisen samanlaisen. Omaan lasiin kaataessa ei kannata sitten ottaa pohjia mukaan. Esteettinen kokemus on miellyttävämpi.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Beer Hunter's
Tyyli: VehnäIPA
Maa: Suomi
Väri: 16 EBC
Katkerot: 91,8 EBU
Kantavierre: 14,2°
Maltaat:  Pale ale - ja vehnämaltaat
Humalat:  Mosaic ja Columbus
Alkoholi: 6,0 %
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Uus Maailm – Põhjala

Lomat on lusittu ja pikaiselta lomareissulta Tallinnasta lähti 11 virolaista pienpanimo-olutta kotiin tuomisiksi. Tässä arvio niistä yhdestä. Põhjala panimon tuotteita tuli useampi hommattua mukaan. Olin maistanut aiemmin ennen reissua kyseiseltä panimolta Pimeä Öö oluen, joka sopi erittäin hyvin omaan makuuni ja maistui lähes jumalaiselta. Reissussa maistoin iltaoluena Virmalised IPAn, joka osoittautui myös oikein maukkaaksi. Joten kahden oluen kokemuksella odotukset tämän kohdalla oli jo korkealla.

Põhjalan useimmissa oluissa on mielenkiintoiset etiketit. Tämän Uus Maailm Länsi-rannikon vehnäolut pullon kylkeä komistaa hurjan näköinen hai suu ammollaan. Nyt suu ammolla maistelemaan.

Uus Maailm on väriltään haalean kullan keltainen ja himpun verran samea. Tämä olut vaahtoa erittäin reilusti. Epähuomiossa otettu IPA-lasi ei ollut edes puolillaan, kun vaahto meinasi jo tulla yli. Vaahto on kuitenkin isokuplaista ja melko lyhyt ikäistä.

Tuoksu on melko raikas. Humalaa, yrttisyyttä ja häivähdys hiivaisuutta.

Maku on yllättävänkin napakka. Voimakas humalointi hyppää kehiin heti kättelyssä. Kevyttä sitrusmaisuutta sekä reilusti pihkaa ja havuja. Taustalla pieni hiivainen häivähdys.

Suutuntuma on raikas ja napakka. Reilu humalointi kuivattaa limakalvoja jälkimaussa.

Kokonaisuuten ihan maukas olut, mutta humalointi olisi voinut olla maltillisempi. Vehnäisyys ei tästä esiin tule, muuta kuin värissä. Sinällä raikas kesäjuoma, joka viilentää kivasti tortillojen tulisen salsan poltetta. Ei kuitenkaan omaan makuuni ole niin iskevä kuin kaksi aiempaa Põhjalan olutta.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: West Coast Wheat Beer
Maa: Viro
Katkerot: 25 IBU
Kantavierre: OG 1.049
Maltaat:  Pale malt, Wheat malt, Oat flakes, Cara pale
Humalat:  Magnum, Galaxy, Mosaic
Alkoholi: 4,9 %
Mistä: Stockman, Tallina, Viro