Laitilan Mississippi Beer – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas ja Yalobusha BrewingCo.

Eilen muistelin, että olen maistellut vasta kolme tämän vuoden Alkon käsityöläisoluet sarjan tuotteista, mutta unohdin ihan Notkea Nipa oluen, jonka nautiskelin viikko sitten perjantaina pitkän päivän päätteeksi iltaruoalla. Sen verta väsytti, etten arvioita jaksanut kirjoitella, joten ihan meinasi unohtua. Tosin tuon Nipan maistelin ensikertaa viime elokuun lopussa Tampereen Teerenpelissä hanasta.

Mutta tällä kertaa siis lauantaisaunan päätteeksi otin maisteluun Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan ja Mississippiläisen Yalobusha Brewing Companyn yhteistuotoksen Laitilan Mississippi Beerin. Tämä olut on steam beeriä eli höyryolutta. Höyryoluet ovat pohjahiivaoluita, pääosin lagereita, joita on käytetty korkeassa lämpötilassa. Tämä tyylisuunta on saanut alkunsa Yhdysvaltojen länsirannikolta etelän kultaryntäyksen aikoihin, kun ilmasto ei tarjonnut luontaisesti viileämpää oluen käymisympäristöä, eikä jäätä ollut saatavilla jäähdytykseen. 

Tämä tyylilaji on itsellenikin uudempaa tuttavuutta. Ensikosketus oli Panimoyhtiö Hiisin valmistama Harjun Höyry olut, jonka maistelin viime kesänä. Sen jälkeen olen yrittänyt näitä päästä muitakin maistamaan ja syksyn aikana tärppäsikin kahdesti. Toinen oli erästä vahingossa yli 30°C:ssa käynyttä pilsneriä sekä Anchor Steam® Beerin, mikä on varmaan yksi ensimmäisistä kaupallisista höyryoluista. Oikeastaan Anchor Brewery käytti oluen avoimissa altaissa panimon katolla ja jäähdytti olutta yöaikaan. Jäähtyessään käyvä olut loi reilusti höyryä lämpimän olutvierteen hörystyessä viileässä ilmassa. Nimi juontaa sen kohdalla oikeasti tästä. Anchor Steam® Beeriä on valmistettu vuodesta 1896. Kurkkaa video ja lisätietoa sivuilta.

Laitilan Mississippi Beerin etiketissä komeilee jenkkisävytteisen puna-valko-siniyhdistelmän lisäksi vanha kunnon höyryveturi. Itse olut väriltään kauniin kypsän oljen keltaista ja pinnalle kertyy lasissa reilusti valkoista lyhytikäistä vaahtoa.

Tuoksussa ensi nuuhkaisulla hyppää esiin havuinen humalointi. Tämä yllätti minut positiivisella nyrkillä kuonoon, kun en ollut lukenut ennen nuuhkaisua pullon takaetikettiä. Tarkempi nuuhkailu paljastaa myös aprikoosisuutta. Jenkkityylinen kuivahumalointi antaa erittäin miellyttävän ryhdistyksen lagerille. Huhuh. Hieno tuoksu.

Maku on maltainen ja voimakkaasti katkerohumaloinen. Jälkimakua katkerot hallitsevat. Maussa käy vähän kuivahedelmäisiä ja greippisiä vivahteita, mutta loppu mennään katkeroituna. Vähän kuminen jälkimaku, joka himpun latistaa muuten kohtalaisen hyvää maku pakettia

Suutuntuma on sopivan napakka. Katkeroitti ryhdistää ja kuivata suutuntumaa loppupuolella. Kevyen hiilihappoinen, mikä lisää tässä oluen raikautta.

Kokonaisuutena onnistunut höyryolut, vaikka makumaailma ei ihan täydellisesti istunut omaan suuhuni. Liikaa kumimaisuutta omaan makuun. Muuten hyvä.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 35/50

Speksit:
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas ja Yalobusha Brewing Co.
Tyyli: Höyryolut / Steambeer
Maa: Suomi
Väri: 16,7 EBC
Katkerot: 38,9 EBU
Kantavierre: 11,6°
Maltaat:  Pale alemaltaat, vaaleat ja punaiset karamellimaltaat
Humalat:  Nugget-, Cascade-, Citra-, Centennial- ja Simcoe-humalat
Alkoholi: 5,0 %
Muuta: Vuoden 2015 Alkon käsityöläisoluet sarjaa
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Bryggeri Kanttori – Bryggeri (Rakuuna Olut Oy)

Tällä kertaa maistelussa Helsingin Kluuvissa sijaitsevan pienpanimon Bryggerin Kanttori olut. Panimon kanssa samoissa tiloissa sijaitsee myös olutravintola, missä tuotteita on tarjolla, sekä pienen puodin, josta maitokauppavahvuisia saa myös vietyä mukaansa.

Kanttori edustaa Dubbel -tyylilajia eli luostarityylinen tumma ja makeahko olut odotettavissa. Tämä on nyt kolmas maisteluun ottamani olut Alkon tämän vuoden käsityöläisoluiden sarjasta. Kaksi muuta on olleet positiivisia tuotoksia, joten toivottavasti taso jatkuu samanlaisena.

Bryggeri Kanttori on väriltään tumman punaruskeaa ja kuitenkin kirkasta valoa vasten katsottuna. Pinnalle kertyy reilu sentin kerros vaalean rusehtavaa lyhytikäistä vaahtoa.

Tuoksu on maltainen, yrttinen ja kevyen lakritsinen. Kanttori on maultaan maltainen ja makeahko sekä miedon yrttinen. Selkeästi luostariolutmainen fiilistä tässä on. Hiivana selkeästi käytetty jotain luostari tai trappist hiivakantaa, kun samantyyliset aromit oluesta löytyy kuin omista belgityylisistä keitoksista. Humalointi on maltillinen, mutta jälkimakuun tulee hieman yrttistä humalointia.

Napakka mallasrunko tukee tasapainoista ja vivahteikasta makumaailmaa hyvin. Katkerointi antaa viitteitä itsestään oikeastaan vasta jälkimaun puolella.

Kokonaisuutena oikein kelvollinen luostariolut. Makumaailma on miellyttävän tasainen ja kelpaisi hyvin pulled porkin tai kermaisen kanaruukun kanssa.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50

Speksit:
Panimo: Bryggeri (Rakuuna Olut Oy)
Tyyli: Dubbel
Maa: Suomi
Väri: 71,1 EBC
Katkerot: 19,9 EBU
Kantavierre: 17,4°
Maltaat:  Pilsner-, münchner-, karamelli- ja suklaamaltaat
Humalat:  Magnum- ja East Kent Golding -humalat
Alkoholi: 6,8 %
Muuta: Vuoden 2015 Alkon käsityöläisoluet sarjaa
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Brewer's Special Saison – Saimaan Juomatehdas

Brewer's Special Saison on yksi Alkon tämän vuoden käsityöläisoluet sarjasta. Samalla se on osa Saimaan juomatehtaan Brewer's Special sarjaa, josta on maitokauppoihin ennättänyt Brewer's Special American Red Ale ja Indian Pale Ale. Sarja on vähän "speciaalimpi" sarja, jonka tuotteet tehdään täysin käsityönä ja oluet edustavat muitakin tyylejä kuin Lagereita ja Pilsejä.

Saimaan Juomatehdas uudisti taannoin nettisivunsa ja uudistuksen myötä sivuille tuli olutharrastajan iloksi tarkempia tietoja oluiden ominaisuuksista ja raaka-aineista. Samat uudistukset ovat päässeet myös Brewer's Special sarjan tuotteiden etiketteihin/pakkauspainatuksiin. Erinomaisen hienoa.

Brewer's Special Saison on olut, jota suunniteltaessa on kuunneltu myös kuluttajia. Samaisen nettisivu-uudistuksen aikoihin panimo järjesti äänestyksen seuraavasta heidän käsityöläisoluestaan ja tämä Saison voitti äänestyksen. Kukaanhan tätä ei vielä ollut maistanut, vaan valinta tehtiin tuotteiden ennakkotietoihin pohjaten. Itsekkin äänestin Saisonin puolesta, joten nyt pääsee maistamaan juuri sitä, mitä toivoi.

Kaulan etiketistä löytyvät katkerot,
väri, kantavierre ja tarjoilulämpötila.
Alaetiketistä myös maltaiden ja
humalien laadut.

Olut muodostaa lasiin kaadettaessa lyhytikäistä isohko kuplaista vaaleaa vaahtoa reilun kolmen sentin kerroksen. Pienten kuplien virta pohjasta ylös päin jatkuu pitkään.

Tuoksussa on humalan katkeroa, joka peittää alleen mukavaa maltaisuutta. Lisäksi aistittavissa kevyttä kukkaisuutta ja hiivaisuutta.

Maun ensipuraisu on pehmeä ja täyteläisen maltainen, mutta samalla hiukan hapan. Jälkimakuun kertyy reilusti katkeroa, pihkaisuutta sekä kukkaista hiivaisuutta. Kun saison on siirtynyt ruokatorven kautta jatkokäsittelyyn jo hyvän tovin sitten, suun takaosaan hiipi pähkinäisyyttä. Kuin olisi saksanpähkinää tai pekaanipähkinää syönyt. 

Suutuntuma on kuiva ja kevyt happamuudesta ja katkeroista johtuen. Makumaailma on miellyttävän kevyt happamuudesta ja katkeroista huolimatta. Ehkä lopulta suutuntuma on kuitenkin aavistuksen tympeä, joten siitä miinusta.

Toimii itselleni melkoisen hyvin. Ei mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta miellyttävä ja maukas olut. Saisonit ole vielä kovin hyvin edustettu oluttyyli kotimaisten pienpanimoiden tuotannossa. Suuremmista puhumattakaan. Voisi olla enemmänkin.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 33/50 

Speksit:
Panimo: Saimaan Juomatehdas
Tyyli: Saison
Maa: Suomi
Väri: 20 EBC (Alko 14,3 EBC)
Katkerot: 45 EBU
Kantavierre: 13,5°
Maltaat:  Pils, Vienna ja Vehnä
Humalat:  Columbus, Cascade
Alkoholi: 6,0 %
Muuta: Alkon vuoden 2015 Käsityöläisoluet sarjaa
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

#Keskiolutgate – Tulevaisuudenkuvia Keskustan vaalivoiton jälkeen

Töissä kahvitunnilla uutisia selatessani huomasin Ylen uutisten jutun päivän polttavimmasta politiikan puheenaiheesta. Keskustapuolue jatkaa siis puoluehallituksen vuonna 2013 hyväksymällä päihde- ja alkoholipoliittisella linjauksella vetää keskiolut eli keppana pois ruokakaupoista, kioskeista ja huoltoasemilta takaisin monopolin hellään huomaan. Päivän aikaan kommentteja on sadellut puolesta ja vastaan. Vastaan etenkin muilta puoluejohtajilta, koska nyt taisi tulla se tilaisuus, jolla Keskustan gallupjohto voidaan taittaa. Eräs kaverini totesikin osuvasti "Keskustan vaalivoiton näyttäneenkin liian helpolta". 

Hätäkakka on meinannut tulla ilmeisesti jo Keskustalaisilla housuun, kun puolueen puheenjohtaja Juha Sipilä on kiirehtinyt  blogissaan asiaa selventämään. Toisaalta totta varmasti on, ettei keppana ole Kepullakaan vaaleissa se ykkösaihe.

Jos et ole kärryillä ja haluat nopeimman katsauksen asiaan, niin Ylen juttu Keskustan myrsky olutlasissa kokoaan tärkeimmät uutisoidut kommentit ja näkemykset samaan pakettiin. Ensimmäisenä Kepun laivan keppanalla laittoi uhkaavasti keinumaan kuitenkin viihdesivusto Stara.fi.

Mutta ehdin päivän mittaan ja tunnin kotimatkan aikana pohdiskelemaan tämän skenaarion toteutumisen seurauksia. Ensireaktio oli, että ei helvetti, mitä idiotismia! Sitten jo ajattelin Keskustan haikailevan jo takaisin oppositioon lähes varman vaalivoiton sijasta. 

Onko tämä Kepun ryhdikäs keskari vai poliittinen itsemurha? En tiedä, mutta minulla ajatusketjut nivoutuivat yhteen muodostaen erilaisia visioita tulevasta. Kokoan niitä nyt tähän.

Miten pienten kauppojen ja huoltoasemien kävisi?

Monet pienet kaupat kokisivat varmasti isoja tappioita tai ainakin tulojen laskua, jos keskiolut virtaisi takaisin monopoliin. Osa syrjäkylien pikkuruisista kaupoista saa hyvän siivun keppanasta ainakin kesäaikaan, joten toiminta edellytykset voisivat käydä riskirajoilla ja johtaa liikkeiden lopettamisiin. Tätä katsotaan varmasti hyvällä Keskustalle suosiollisilla syrjäkylillä.

Lisätuloja valtiolle

Jos bisset pitäisi pitkäripaisesta hakea, se tuottaisi varmasti hyvän lisäsiivun tuloja valtiolle. Varsinkin kun Alkolla tuntuu olevan hyvät katekertoimet hinnoissaan...

Kuolema olut harrastajille vaiko uusi mahdollisuus

Näin olutharrastajan näkökulmasta oluiden katoaminen ruokakaupoista vähentäisi huomattavasti valikoimaa – etenkin kotimaisten panimoiden osalta. Nykyisin useat ruokakaupat tarjoavat laajan – jopa yli sadan erilaisen oluen valikoimat, joita Alko ei varmasti ottaisi samassa määrin valikoimiinsa.

Toisaalta itse siirtyisin ainakin tilaamaan enemmän oluita ulkomailta. Parempi valikoima ja parempi saatavuus. Näin tekisi varmasti moni muukin, mikä voisi olla toisaalta hyväkin olutharrastajien näkökulmasta. Mutta seuraavassa kohdassa yksi surullisin mahdollinen seuraus.

Pienpanimoille uusi märkärätti vasten naamaa

Suomessakin kovaan nosteen saanut pienpanimobuumi ottaisi tämän uudistuksen myötä eniten takkiin. Jo nykyään panimoiden on hankala tuottaa kaikkia haluamiaan oluita kiinnostuneiden ihmisten saataville, kun myynti kanavia vahvempien tuotteiden kohdalla on lähes yksistään ravintolat. Alkon listoillekin pääsee, mutta monet eivät kykene suoriutumaan Alkon valtavista tuotanto vaatimuksista. Siitäkin huolimatta, että uutena "käden ojennuksena" panimot voivat tarjota tuotteitaan kymmeneen yksittäiseen myymälään.

Kuitenkin yksi suurimmista jakelukanava suomalaisilla pienpanimoilla on kuitenkin ruokakaupat, joille nämä pienet joustavat panimot tekevät myös nimikko-oluita tilauksesta. Sen häviäminen pistäisi monet miettimään toiminnan jatkamisen mielekkyyttä.

Osa saattaisi nostaa kytkintä ja siirtää toimintansa tai osan toiminnastaan lahden yli Viroon, kuten Sori Brewing ja Pyynikin nokkamies Tuomas Pere teki. Tai oikeastaan Sori Brewing perusti panimonsa suoraan sinne. Pyynikin nokkamies taasen avasi viroon nettikaupan, jonka kautta Pyynikin ja Papabeers merkin alla tehtyjä oluita voidaan myydä myös meille suomalaisille. Ja yli 4,7% vahvuudella. Sorin pojat ovat myös vuoden päivät viritelleet omaa nettimyyntiään, johon olisi ilmeisesti mahdollisuus kotimaisilla pienpanimoillakin päästä tuotteineen mukaan. Eli kierrätetään Viron kautta. Niinhän sitä tehdään jo osan Olvin, Hartwallin ja Sinebrychoffin tuotteiden osaltakin.

Eli veikkaisin pienpanimoiden toiminnan ajautuvan joko ulkomaille tai myynnin kiertävän ulkomaisten toimijoiden nettimyynnin kautta takaisin Suomeen.

Ravintoloiden myynti kasvaisi

Kulutus voisi keppanan karkuretken myötä ohjautua enemmän ravintoloihin, mikä sinällään olisi hyvä ja työllistävä tekijä. Alkoholia nautittaisiin valvotuissa olosuhteissa, sosiaalisia kontakteja syntyisi ja maailmaa parannettaisiin yhdessä, eikä vain yksin kotona mököttäen.

Suurin este tämän skenarion isommalle toteutumiselle on kuitenkin alkoholin nykyinen hinta ravintoloissa. Se on liian korkea, kun kulutus kokoajan karkaa jo nyt poispäin ravintoloista kohti koteja. Kiitos viinarallin ja veropolitiikan.

Alkoholin kulutus vähenisi

THL:n tutkijan Esa Österbergin mukaan keppanan siirto Alkoon vähentäisi alkoholin kulutusta 6-12 prosenttia. Näin voi olla. Tosin epäilen monen kovan kertakulutuksen ystävän vaihtavan keppanan kirkkaaseen, vahvoihin lagereihin (Olvin Tupla pukki ja Karhun Tosi Vahva) tai tonkkaviiniin sen sijaan, että alkaisi salkkuja kantamaan sieltä mistä keveämpääkin kantamusta saa. Kerta sinne on nyt menty. Veikkaan, että tilastollisesti kulutus vähenisi, mutta tilastoimaton kulutus lisääntyisi. Siitä vähän enemmän seuraavassa.

Viron viinaralli yleistyisi

Ja syytä kysyä, mitenkä kävisi tilastoimattoman alkoholin kulutukselle? THL:n ja Valviran teettämän tutkimuksen perusteella alkoholin matkustajatuonti on edelleen kasvussa. Viime vuonna puhelinhaastattelun perusteella kasvuksi saatiin 10%. Toisaalta olen kyseenalaistanut puhelinhaastattelun käyttökelpoisuuden aiemminkin. Enkä ole ollut ainut. Tätä tukee myös virolais selvitys, jonka mukaan suomalaiset ostavat kolmanneksen Virossa myytävästä alkoholista.

Pelkään pahoin, että kiinnostus lähteä hakemaan "saunakaljat" Virosta kasvaisi syvemmälläkin Suomen sisämaassa. Samalla reissulla hoituisi muut ostokset, parturit, lekurikäynnit ja hyvinvointi hoidot. Ja veroeurot kilisisivät etelänaapurin kirstuun. Voin olla toki olla väärässäkin. Ehkä kaikista suomalaisista tuleekin raivoraittiita? Ehkäpä ilmaston muutos ei olekaan todellinen?

Viinan pimeä myynti

Saatavuus ongelmat eivät välttämättä vähentäisi kysyntää ja markkinatalouden omien lakien mukaan kysyntä luo markkinoita, jotka saattaisi täyttää yksittäiset sankarit (joita jo on siis nykyisinkin nähty esim. ja esim.) tai pahimmassa tapauksessa järjestäytynyt rikollisuus. Sen jalansijan vahvistuminen millään osa-alueella ei ole toivottava skenaario. Myös kotipolttoisen viinan valmistus saattaisi nostaa päätään, vaikkakin uskon enemmänkin halvan tavaran kuljettamiseen helppouden olevan taloudellisesti kannattavampaa.

Syytä muistaa, että pimeässä myynnissä lieveilmiönä on valvomattomuus, koska liikutaan jo valmiiksi laittomilla vesillä, jolloin myyjää ei useinkaan kiinnosta ostajan valmiiksi tukeva humalatila tai ala-ikäisyys. Tämäkään ei ole toivottavaa.

Nettitilaaminen yleistyisi

Ainakin olutharrastajat siirtyisivät todennäköisesti enenevässä määrin tilaamaan oluitaan ulkomaisilta verkkokaupoilta. Näin nimittäin tapahtuu kokoajan, koska se on helppoa ja edullista. Niissä valikoima on hyvä ja toimitus yleensä luotettavaa. Niin ja se on myös laillista, vaikka toisenlaista mielikuvaa annetaankin. Jos alkoholin etämyynnin laillisuus epäilyttää, niin tuo Reittausblogin Vapauden manifestiksi nimetty kirjoitus selventää asioita. Tärkeimpänä on hyvä muistaa:

"Etämyynti monopolisoidussa maassa on testattu EU-tuomioistuimessa ns. Rosengren-tapauksessa (EU-tuomioistuimen päätös C-170/04), jonka mukaan alkoholin etämyynti on sallittua ja asiaa tulee tarkastella Sopimuksen Euroopan unionin toiminnan 34 Artiklan mukaan (SEUT 34), joka koskee tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Suomi ei toistaiseksi noudata ohjeistuksessaan Rosengren-päätöstä."

Eli pahimmassa skenaariossa valtio haastaisi jonkun nettitilaamisesta oikeuteen. Sinnikkäällä kansalaisten yhteistyöllä asia voitaisiin viedä EU-tuomioistuimeen, jolla on jo siis ennakkotapaus asiasta, päätettäväksi. Tulos olisi hyvin arvattavissa ja sen takia viranomaiset katsovatkin asiaa pitkälti sivusta.

Toisaalta valitettavana lieveilmiönä nettitilaamisessa on alkanut tulla myös verkkokauppoja, joista voi tilata bulkkia lavatavarana kotiovelle. (En suostu linkkaamaan tähän niitä kauppoja!) Tämäkin on sallittua, mutta näen sen harmillisena suuntauksena. Mielestäni enemmän makua, vähemmän humaltumista olisi parempi suuntaus, mutta keppanan karatessa Alkoon bulkkitavaran tilaus saisi varmasti myös kannatusta Viron reissujen ohella. Ainakin syrjäseuduilla. Olisipahan kuljetusyhtiöillä enemmän töitä. Suuri osa kulutus tavarasta vaatteista elektroniikkaan ostetaan syrjäkylillä jo netistä, kun ei niitä kauppoja ole. Muutamalla klikkauksella oluet ja viinat kanssa. Mitä sitä Alkoon lähteä juoksemaan.

Monopoli – ollako vaiko eikö olla

Näiden mieliharhailujeni kautta näin edessäni vielä yhden skenaarion, joka olisi oikeastaan seurausta parin viimeisen kohdan toteutumisesta. Tilanteessa, jossa valtiovalta on ajanut miedoimmankin alkoholin takaisin monopolin tiukkaan otteeseen 45 vuoden harharetken jälkeen, kansalaisille jäi kaksi vaihtoehtoa. Olla ilman (tai juoda kakkosolutta) tai ottaa hattu kouraan ja mennä nöyränä Alkon tiskille. Näin siis, jos ei oltaisi EU:ssa. Meillä on nääs nyt rajat auki Eurooppaan ja tavaralla ja immeisillä vapaaliikkuvuus. Kansalaiset oppisivat pikkuhiljaa ostamaan alkoholinsa myös muualta kuin monopolista. Haetaan halvemmalla Virosta tai tilataan kotiovelle netistä Zalandon ja Amazonin pakettien kanssa. Verkkokauppa yleistyisi huimaa vauhtia myös alkoholien osalta.

Rakas monopolimme pitäisi yllä erinomaista asiakaspalvelua ja huonoa valikoimaa kivijalka myymälöissä, kun belgialaiset, saksalaiset, ranskalaiset, brittiläiset ja virolaiset nettikaupat tarjoaisivat erinomaista valikoimaa hyvällä palvelulla ja kotiin kuljetuksella. Pikkuhiljaa Alkolle kävisi kuin nyt käy Kodin Ykkösille, Aleksi 13:sta ja levykaupoille. Ehkä Alko pukkaisi ilmoille oman nettikaupan hätäpäissään (vaikka luulen, että semmoista valmistellaan ainakin ajatustasolla jo nyt Alkossa), mutta totuttuja ja hyväksi havaittuja väyliä on hankala muuttaa. Ei toki mahdotonta. Kuitenkin monopoli olisi siinä vaiheessa tunnustanut itsekin murentuneen asemansa. Ei enää yksinoikeutta. Kilpailijoita, joita vastaan joutuu taistelemaan – niin hinnoissa kuin palvelussa (etenkin siinä valikoimassa). Kuinka Alko siinä pärjäisi? Jäisi nähtäväksi, mutta monopoli olisi kaatunut.

Tämän maalailun toteutumistodennäköisyyttä voi kukin itse arvuutella. Mutta suosittelisin Alkon ottamaan ainakin mallia länsinaapurin monopolin valikoiman kehityksestä ja hinnoittelupolitiikasta. Se olisi jo alku kohti kilpailukykyisempää Alkoa. Sillä monopoli tulee kaatumaan enemmin tai myöhemmin, jos tulemme pysymään osana EU:ta. 

Ehkäpä siis tämä Keskustan ajatus ei olekaan niin huono...

–

Tässä mietteitäni ja ajatuskuviani tästä Stara.fi:n liikkeelle sysäämästä KKK:sta eli Keskustan keskiolut "kohusta". Joitakin skenaarioita ehkä unohdin, kun en niitä päivän aikaan ylöskirjoitellut. Korostan näiden olevan minun mietteitäni, "ajatusleikkejä" ja osittain myös mielipiteitäni. Villeimpiä mieliharhailuja Orwelilaisesta raittiusyhteiskunnasta en edes viitsinyt tähän kirjoittaa. Foliohattu en sentään ole. Aivopieruja sattuu ja vaalien alla hyeenat käyvät välittömästi haaskojen kimppuun. Armoa ei anneta ja jos ennakko suosikki sotkeutuu jo viimeisessä kaarteessa ennen maalisuoraa omiin jalkoihinsa, niin tasoitustahan se on muille. Köpelösti voi siinä tosin käydä.

Savu Porter – Maku Brewing

Maku Brewing on nuori Tuusulassa majaa pitävä panimo. Panimon tuotteet ovat saaneet netin olutkeskustelujen perusteella hyvän vastaanoton. Täällä Mualiman navan kuppeessa ei näitä ole hirveästi vielä näkynyt, mutta pari viikkoa takaperin Ravintola Malja tarjoili paljon hehkutettua Maku Brewing IPAa (7,4 %) hanasta ja minäkin kiiruhdin sen maistamaan. Ja helevetin hyväähän se oli. Tuli mieleen hieman BrewDogin Jack Hammer ja se on paljon se. Siksipä tälle panimon Savu Porterille on latautunut kovia odotuksia. 

Lasiin kaadettaessa kertyi reilusti
melko lyhytikäistä vaahtoa. 

Savu Porter on siis yksi Alkon tämän vuoden käsityöläisoluista, jotka jo useampana vuonna on tuotu helmikuussa meidän ihmisten iloksi. Muutenhan näitä ei kotiin saa (SAATANAN PERKELE!!!). Mutta näin se vain nyt on, kun me olemme niin viinaan menevää kansaa. Jos joskus haluaisin jonkun uuden oluen maisteluun ostaa, niin ryyppäämäänhän minä siitä ratkeaisin. Juu tottakai. Uskotko? Joisin talon, auton ja perheen. Kultakalat ajaisin sitten hankeen. Huoh... no ehkä ei. Mutta palataan takaisin oluen pariin.

Maku Brewingin Savu Porter näyttää lasissa reilusti mustalta ja pinnalle kertyy kaadettaessa muutaman sentin kerros salmiakkijäätelön ruskeaa vaahtoa. Valoavasten katsottuna oluen väri muistuttaa hieman kokista – tosin ilman sitä jatkuvaa hiilihappokupla verhoa. Mainittakoon erikseen, että etiketin yksinkertainen mustavalkoinen viivapiirros onnistuu luomaan upean talvisen rantasauna tunnelman avantoineen. Aaah... Kelpaisi.

Tuoksussa reilusti herkullista kevyen savuista suklaisuutta. Myös kevyttä kahvisuutta aistittavissa. Savuisuus on kyllä vienoa. Odotin hieman voimakkaampaa, mutta kaikkiaan hieno tuoksu.

Etiketti on erittäin upea kaikessa
yksinkertaisuudessaa.

Ensisuullinen tarjoilee makeahkoa maltaisuutta kevyellä suklaisuudella. Savuisuus ei tunnu hirveästi. Jälkimakuun tulee sopiva katkerointi ryhdittämään makeutta. Samalla suuhun jää hahtuvia savusta, joten kyllä sitäkin löytyy, mutta hyvin hienostuneesti. Myös lakritsisuutta aistittavissa. Maku sopisi varmasti niille, jotka eivät tykkää Aecht Schlenkerlan todella savuisiin tunnelmiin.

Suutuntuma on mukavan pehmeä ja täyteläinen. Jälkimaussa katkeruutta, joka ei peitä kuitenkaan muita makuja alleen, vaan tuo lisäksi esille savuisuutta ja humalointia.

Kokonaisuutena hieno porteri nuorelta panimolta. Näiden kahden maistamani oluen perustella voin povata Maku Brewingille erittäin hienoa tulevaisuutta. Toivottavasti panimon muitakin oluita saataisiin laajemmalti maisteluun. Pelkään vain, että monopolisysteemimme vuoksi tämä ei ainakaan ihan heti toteudu. Ehkäpä saamme tätäkin tilata kohta netistä muualta Euroopasta. Ainakin panimo vaikuttaa aloittaneen promoamisen myös Brittein saarille. Ja hyvä niin.

Musamies suosittelee.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Maku Brewing
Tyyli: Porter / Savuolut
Maa: Suomi
Väri: 164 EBC
Katkerot: 46 EBU
Kantavierre: 16 °P
Maltaat:  Pale ale-, crystal 100-, dark ale- ja savumaltaat, suklaamaltaat ja mustat maltaat
Humalat:  Chinook ja Willamette
Alkoholi: 5,9 %
Muuta: Yksi Alkon vuoden 2015 käsityöläisoluet erää
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Belly Washer – Iso-Kallan Panimo

Iso-Kallan Panimo on selvittänyt uusien tilojen myötä tulleen panimosta riippumattoman ongelman, joka häiritsi tuotteiden laadun tasapainoa. Nyt tuotannon palauduttua uomiinsa on myös markkinoille tullut uusi tuote, jota on jo lähtenyt muutamiin ravintoloihin. Belly Washer laajentaa panimon tyylivalikoimaa uusimmalla tulokkaallaan luontevaan suuntaan Saisonin, Stoutin ja IPAn jälkeen. Scotch Ale tyyliä edustava Belly Washer tarjoaa hyvin suomalaiseen suuhun sopivaa olutta, joka ei ole liian "erikoista".

Olut kaatuu lasiin tummana virtana muodostaen lyhytikäistä kermanväristä vaahtoa noin sentin kerroksen. Olut näyttää erittäin tummalta, mutta katsottuani sitä valoa vasten harmittaa, että valitsin lasiksi tyylin mukaisesti ison Ale-lasin. Belly Washer on valoa vasten katsottuna erittäin kauniin ja tasaisen punainen ruskea. Oikein maksanpunainen. Kapeammasta lasista väri olisi varmasti erottunut paremmin.

Belly Washerin tuoksussa taatelia, makeaa toffeeta ja rusinaa. Hieman lämmettyään tuoksumaailma tarjoilee myös kevyesti suklaata sekä häivähdyksen alkoholia, mutta ei häiritsevästi.

Maku on heti alkuun taatelikakkuinen ja hieman marjaisakin, mutta kääntyy sitten makeahkon maltaiseksi. Sitten esiin taittuu suklaisuutta, joka pyörii suussa ennen kuin herrasmiesmäinen humalointi esittäytyy sivellen limakalvoja katkeroinnilla.

Suutuntuma on alkuun raikas, mutta kääntyy nopeasti pehmeän ja ryhdikkään maltaiseksi, jota aavistuksen esanssinen makeus hieman nakertaa. Jälkimaun puolella humalointi nostaa suutuntuman taas kokoon ja tärkkäten sen katkeroilla asentoon. 

Kokonaisuutena ei mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta oikein onnistunut ja maukas olut jota mielelläni nauttisin toistekin. Uskon Scotch Alen sopivan myös useimpien oluiden ystävien suuhun. Vaaleista lagereista tummin siirtyneille tässä kuten monissa muissakin Ale oluissa olisi oiva polku makumaailman laajentamiseen. 

Tänään kitaralla soitellessani muistui mieleeni yhtäkkiä comebackia tekevän Don Huonojen Sininen Yö biisi, jota hetken soittelinkin. 6 vuotias poikanikin innostui tämän biisin kertsistä, jota sitten yhdessä hoilattiin. Tästä muistin oman Don Huonot innostuksen heräämisen Seireeni biisin ja sen videon myötä. Kaksoisolento levy oli itseasiassa varmaan toinen itse ostamani CD Jimi Hendrixin  The Ultimate Experiencelevyn jälkeen. 

Muisteluiden innoittamana aloin luukuttamaan levyä ja hienoja biisejähän tuo levy on täynnä. Bändin parhaimmistoa. Ainakin minusta. Siksipä siis fiilistellään Mika Waltarin Sininen Yö runon päälle rakennuttua biisiä. Olkaa hyvä.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Scotch Ale
Maa: Suomi
Katkerot: 28 EBU
Kantavierre: 19,0°
Maltaat:  Pilsner, Pale Ale, Munich, Crystal, Chocolate
Humalat:  East Kent Goldings, Bramling Cross
Alkoholi: 7,5 %
Mistä: Sain maistiaiseksi panimolta