An allday, everyday Lager ja Rye Candy Red Ale – RPS Brewing

Perjantaina saataville putkahti vihdoin uuden Kuopiolaisen panimon, Rock Paper Scissors Brewing ensimmäiset oluet. Olihan niitä pakko lähteä heti maistamaan, kun mahdollisuus oli.

Indiepanimoksi itseään tituleeraavalla RPS Brewingillä on heti alusta alkean tavoite suunnata myös Suomen ulkopuolelle ja tuotanto olisi tarkoitus aloittaa isolla. Laitteistoon satsattiin ainakin hyvin. Jakelukanavatkin on jo alkulähtökohtiin sillä panimossa mukana on vaikuttamassa Olut- ja viiniravintolan toimitusjohtaja Janne Seppälä, joka on puuhamiehenä myös uudessa Taproom United baarikonseptissa. Myös kaupanpuolella reittejä on näköjään sovittu, sillä jo noin kuukausi sitten näkyi Kuopion Päivärannan Citymarketista varattuna hyllystä paikat panimolle. Tosin niihin tuli lopulta muita tuotteita, kun panimon tuotanto viivästyi. Mutta eiköhän näitä piaan nähdä myös markettien hyllyllä.

Käsitykseni mukaan panimon konsepti on tuoda oluita tarjolle kolmen sarjoissa, jolloin näihin voidaan liittää perinteinen peli kivi, paperi, sakset -peli. Kuten ehkä keskivertoa fiksummat ovat jo hoksanneet, niin panimon nimikin viittaa tähän. Panimon viestintään kuuluu isolta osin myös pätevällä rallienglannilla toteutetut somevideot, joissa toistellaan usein kuinka anameisingiä kaikki on. Samoin someviestinnässä toimii kivi, paperi, sakset peliin liittyen hashtag #tastethegame.

Oluet eivät siis vielä tulleet kovin laajasti saataville, mutta Ravintola Maljasta sitä sai jo hanasta kahden oluen verran. Tavoitteena oli ilmeisesti saada ekat kolme olutta jo Vapulle, mutta ihan siihen panimo ei ehtinyt. Mutta eiköhän tilanne korjaudu piaan ja luulisin oluen tavoittavan nopeasti ainakin Taproom Unitedin hanat.

Hanassa oli siis Rock ja Paper jotka olivat tällä kertaa An allday, everyday Lager ja Rye Candy Red Ale. Otin molemmat maistoon.

Rock: An allday, everyday Lager

An allday, everyday Lager on kuivahumaloitu lager. Lasiin kaadettu lager nostattaa kivan valkoisen vaahtokukan kuorruttamaan hieman samean, syvän okran väristä olutta.

Tuoksu on melko vaisu. Ei meinaa irrota mitään. Vähän mallasta sieltä tulee esiin, mutten muuta.

Maku on mukavan maltainen. Ruohoista ja maltillisen pihkaisia katkeroja tulee kehiin jälkimaussa. Oikein kiva

Suutuntuma on melko täyteläinen ja tasapainoinen. Ehkä hieman jauhoinen. Runkoa on ihan kivasti kauppavahvuiseksi.

Kokonaisuutena An allday, everyday Lager on oikein kelpo aloitus uudelle panimolle. Tämä olut kumartaa Euroopan suuntaan, vaikka onkin hieman rapsakammin humaloitu. Pienoinen jauhoisuus suutuntumassa häiritsee hieman, muttei paljoa. Kyllähän tätä oikein mielellään juo. Luonnetta enemmän kuin bulkkilagerissa.

Rock, tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 30/50 

Speksit:
Panimo: RPS Brewing
Tyyli: Lager
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Ensimmäinen RPS Brewingin olut
Mistä: Olut- ja viiniravintola Malja

Paper: Rye Candy Red Ale

Rye Candy Red Ale on rukiilla ryyditetty red ale. Väriltään tämä on sameahko mahongin ruskea. Vaahto on kevyen vaalean ruskeaa. Keikautettaessa lasia muodostuu vaahdon rajapinnasta kauniisti kuplia.

Tuoksussa mukavasti toffeeta, kuivattua aprikoosia, kandisokeria ja hieman ehkä kirsikkaakin.

Maku on rapsakampaa osastoa heti alusta alkean. Kivaa humala puskaa ja jotain kahvistakin löytyy. Ruis tuntuu myös. Taitaa olla karamellisoitua ruista. 

Alkuun vähän kevyehkö – jopa hieman vetinen, mutta kun suu tottuu humalointiin, tuntuma on mukavan pyöreä. Paranee koko ajan.

Kokonaisuutena oikein kiva olut. Toimii hieman paremmin kuin lager. Humalointi on rapsakkaa ja ei ehkä sovi kevyempien Red Alejen ystäville. Kokonaisuutena nämä RPS Brewing oluet eivät tarjoile mitään tähtiä, mutta oikein hyvää ja laadukasta jälkeä kyllä. Odotan innolla tulevaa.

Paper, tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50  

Speksit:
Panimo: RPS Brewing
Tyyli: Red Ale
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Ensimmäinen RPS Brewingin olut
Mistä: Olut- ja viiniravintola Malja

Loviatar – Panimoyhtiö Hiisi

Tänä iltana maistelussa taas yksi Alkon tämän vuoden käsityöläisolut valikoiman edustajista – Hiisin Loviatar Rye Wine. Kyseessä oli omasta mielestäni yksi mielenkiintoisimmista oluista tässä kattauksessa. Hiisi on tällä hetkellä myös oma suosikkipanimoni kotimaisista pienpanimoista ja aina suurella innolla odotan heidän uutuksiensa maistelua. Eli kovahkot odotukset tälle ruisviinille on.

Kyseessä on siis Rye Wine eli rukiillä ryyditetty Barley Wine. Nimi Loviatar on otettu Kalevalasta ja sillä tarkoitetaan Pohjalan emäntää Luohia – tuota mahtavan taikavoimaista matriarkkaa. Eli nimikin lupailee mahtavia makumaailmoja, kuten myös etiketti:

"Noita Vipusenvoimainen, rautarukkasilla rakentava, synnystänsä rummuteltu,

vasaraksi vainotuksi – pirun polkuun paheteltu, pahan perkeeks Pohjalasta."

Loviatar on väriltään ruskeaa ja hieman sameaa. Sameutta lisäsi se, että pullon pohjalta ehti livahtaa lasiin myös aimo klöntti hiivaa. Valoa vasten katsottuna oluen punaisuus korostuu. Pinnalle kertyy erittäin niukasti vaahtoa, joka on kuitenkin hyvin pienikuplaista. Tästä syystä vaahto jää kauniiksi pyöreäreunaisiksi pitsihunnuksi oluen päälle ja lasin reunoille.

Tuoksu on jääkaappikylmänä mieto ja pehmeä. En meinaa saada tästä paljoa irti. Lämmettyään tuoksuja alkaa hieman irrota. On mallasta ja hentoa rusinaa.

Maku on melkoisen voimallinen. Kuivattuja hedelmiä, luumua ja aprikoosia, mentholia, pihkaa ja katajan oksia. Sekä jotain häiritsevää, mikä tuo mieleen varsisellerin... Ei hyvä. Pullossa suositeltiin nautiskelu lämpötilaksi 12-14°C, joten annoin oluen hieman lämmetä. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Sellerimäisyys hävisi lähes kokonaan. Esiin nousi pihkaiset katkerot, maltainen makeus, kevyt toffeemaisuus ja vähän puolukkaisuutta.

Suutuntuma on pehmeä ja erittäin täyteläinen. Sekaan puskee katkeroja, jotka ovat enemmän pihkaa ja havuja. Tiukat katkerot tekevät tästä vähän hyökkäävän, mutta samalla myös ryhdikkään. Lämmettyään suutuntuma pehmeni ja tasapainoittui. 

Kokonaisuutena tämän ihan kelpo barley wine, jossa on reilusti makuja, mutta myös jotain häiritsevää. Jääkaappikylmänä tämä suorastaan tökki, mutta lämmettyään maku ja suutuntuma muuttui mielyttävämmäksi. En silti suuremmin innostunut tästä. En ostaisi toisten.

Hiisi on siitä kiva, että he laittavat oluisiinsa mukaan musiikkisuositukset. Siitä minä pidän. Lovitaren kaveriksi panimo suosittelee Verjnuarmun Muanpiällinen helevetti -levyä. Sitä siis tähän.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 33/50  

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Rye Wine (Barley Wine)
Maa: Suomi
Väri: 45 EBC (Alko 105 EBC)
Katkerot: 95 IBU (Alko 84,3 EBU)
Kantavierre: 23,3 °P
Maltaat:  Pale ale-, ruis- ja karamellimaltaat
Humalat:  Columbus, Chinook ja Cascade
Alkoholi: 10,5 %
Muuta: Yksi Alkon vuoden 2016 Käsityöläisoluiden valikoimasta
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Jahti olut – Iso-Kallan Panimo

Iso-Kallan Panimo esitteli kesällä uuden Jahti olut nimeä kantavan rukiisen Alen. Palaute on ollut positiivista, joten kiinnostus tätä tuottetta kohtaan kasvoi. Siksi maistiasi pullon saatuani olin jo hieman innoissani, joten se oli heti otettava testiin. Hain pullon panimolta keskiviikko aamulla mennessäni töihin. Onneksi mukana oli lounasta varten otettu kylmälaukku niin yhdeksän jälkeen koulutuksesta kotiin hipsiessä olut oli valmiiksi kylmää. Ja sitten vain testailemaan.

Etiketistä komeilee metsäkauriin siluetti siniviolettia metsämaisemaa vasten. Jotenkin tästä tulee mieleen Alaskan Brewing Co.:n erinomainen Alaskan Smoked Porter, missä violetin sinertävää taustaa vasten näkyy kolmen peuran/poron siluetti.

Jahti oluen väri on tumman punaruskea ja kirkasta. Hämärämmästä väri näytti lähes mustalta, mutta valoa vasten katsottuna isosta tulppaanilasista punaisuus korostuu selvästi. Pinnalle muodostui kolmen sen kuohkea ruskeahtava vaahtokukka, joka laskeuduttuaan jää puolen sentin kerroksena peittämään pintaa. Vaahdon reunaan kertyy samanlainen pienikuplainen kuplaverho kuin Fuller's 1845 Alessa.

Tuoksu on makean maltaisa ja mansikkaa. Yllättävää. Joku vinkeä mielenyhtymä tuli vaahtokarkkeihin.

Jahdin maku on maltainen, makean karamellinen, hieman mansikkainen ja taatelinen. Ruis tummentaa makumaailmaa, muttei kuitenkaan kaadu tunkkaisuuden puolelle. Rukiin ja humalan liitto kuivattaa suuta jälkimaussa, mutta jännästi marjaisuus häivähtelee havuisan kuivuuden takaa. Humalointi ei mene yli, vaikka sitä onkin reilummin (68 IBUa).

Suutuntumaltaan Jahti olut on pehmeä ja täyteläinen. Jälkimaussa vallitsee kuivat katkerot.

Nyt oli kerrassaan onnistunut olut Iso-Kallan Panimolta. Nousee yhdeksi parhaista tämän panimon oluista, joita olen maistanut. Ei ihan yllä viime syksyn Oatmeal Stoutin tasolle, muttei kaukanakaan olla. 

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma:  16/20
Yhteensä: 40/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Ruis Ale
Maa: Suomi
Katkerot: 67 IBU
Kantavierre: 14,3°
Maltaat:  Pilsner, Pale Ale, Cara, Crystal, Chocolate, Ruis
Humalat:  Chinook ja Simcoe
Alkoholi: 5,8 %
Mistä: Sain maistiais pullon Panimolta

ULG 2 – Põhjala

Komia ja mielipiteitä jakava ulkoasu.

Kesäkuisella Tallinnan reissulla tarkoituksenani oli hommata virolaisia pienpanimo-oluita kotiin viemiseksi ja montahan sieltä mukaan lähti. Öllepoodissa tämän Põhjala panimon ULG 2 pullon nähtyäni oli se heti siirrettävä ostoskoriin. Sen verta mielenkiintoiselta ja samalla myös epäilyksiä herättävältä näytti tämä raa'aalla jauhelihalla komistettu etiketti. Etiketissä oli myös HÕFF-logo, josta minulla ei ollut mitään käsitystä mihin tämä liittyy.

Pieni googlailu valaisi kuitenkin asiaa. HÕFF on lyhenne Haapsalu Õudus- ja Fantaasiafilmide Festival eli Haapsalun kauhu- ja fantasiafilmifestivaali. Sehän selittää etiketin ja kuvauksen "Blood Red Rye IPA". Itse en ole suurin kauhun ystävä, mutta fantasia kyllä uppoaa tyylilajina. Toivottavasti tämä juomakin. Ainakin tähän astiset maistamani Põhjalan oluet ovat olleet oikein maukkaita.

ULG 2 on väriltään tumman punaruskeaa. Himpun verran ruosteen ruskeaa ehkä. Ei tämä nyt ihan verta väriltään muistuta – ellei sitten sillä tarkoiteta kuivunutta verta. Kaadettaessa pinnalle muodostuu kuohkea vaalean ruskea vaahtokerros.

Tuoksu on kuivahko ja mieto. Siitä löytyy autioiden peltojen mallasta, saharan kuivattamaa taatelia, läimäys havuisia humalia ja tupsahdus savolaista talkkunaa.

Itse olutkin näytti hyvältä,
vaikkei juoksevan veren-
punaista ollutkaan.

Maku on hyvin paahteinen ja humalan katkeroinen. Kuin pohjaan palanutta kahvia ja jopa nokea. Kyllä tästä mallastakin löytyy, mutta sekin on emmän sävyltään tummempaa. No onhan tässä toki ruista. Jälkimakuun rulee reilusti greipin sisäkalvomaista katkeruutta ja pihkaa, jotka viipyilevät pitkään suussa.

Suutuntuma on kuiva ja katkera. Liiankin. Jotenkin tympeäksi käy tämä.

Kokonaisuutena tämä ULG 2 ei nyt iskenyt yhtään. Plussaa yrittämisestä ja hienosta yhteistyökumppanista. Samoin etiketin huomion herättävyydestä palloja putosi koriin. Mutta toisten en ostaisi.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 1/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 26/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Ruis IPA / Blood Red Rye IPA
Maa: Viro
Maltaat: Ainakin ruista ja lienee ohraakin.
Humalat: Jenkki humalia
Alkoholi: 7,5 %
Muuta: Veriappelsiinia
Mistä: Öllepood (Lai 8), Tallinna, Viro

Aarni Rukiinen IPA – Panimoyhtiö Hiisi

Panimo Hiisin Aarni IPA tuli saataville tämän vuoden Alkon käsityöläisoluiden myötä – ja nyt sitä on myös saatavilla rajoitetusti Alkon T3 valikoiman kautta kymmenessä Alkon myymälässä muulloinkin. Itseni kannalta nämä on harmillisesti Jyväskylän seudulla ja Helsingissä. Tosin en ole tätä vielä maistanut, jotten en mene vielä varmaksi sanomaan, että se harmi on, mutta jos Hiisin linja ja taidot on pitänyt myös tämän oluen kohdalla, niin harmi se on. Olipas paska lause. Mutta asiaan.

Aarni on siis ruishiutaleilla ryyditetty IPA olut, jonka humalointiin on käytetty jenkkihumalia. Suodattamaton, pastöroimaton, lisä- ja säilöntäaineeton. Suomalainen käsityöläisolut Jyväskylästä.

Aarni on väriltään tumman meripihkan väristä ja kauniin kirkasta. Pinnalle kertyy kaadettaessa ohuehko kerros vaahtoa, joka jää laskeuduttuaan isommiksi kupliksi lasin reunalle.

Tuoksu marjaisa, hieman hapan ja kevyttä toffeisuutta. Tuoksun yleisfiilis on himpun verran tunkkainen, muttei häiritsevästi. Sen vuoksi tuoksuprofiilia tuntui olevan hankala hahmottaa.

Maku tumman maltainen, kevyen karamellinen ja greippinen. Jälkimakuun kasautuu reilusti humalan katkeruutta, jossa on mukana greipin kalvoisuutta ja männynhavuja. Makumaailma on raskaampi kuin raikkaissa ja hedelmällisissä jenkki IPA-oluissa. Mennään oikeastaan paljon brittisuuntaan, vaikka hedelmää ja pihkaakin on mukana.

Suutuntuma on melko täyteläinen mallasrungon ansiosta. Rukiisuus tuo vähän tummemmaa ja "tunkkaisempaa" suutuntumaa. Jälkimaussa on mukavasti katkeruutta.

Kokonaisuuten erittäin kelvollinen IPA. Himpun verran tunkkaisuus vie suurimman innostukseni tähän, mutta muuten makumaailma ja suutuntuma ovat erittäin hyvät. Tämä olut sopisi hyvin myös tuhdimpien liha- ja pataruokien kumppaniksi.

En ole pitkään aikaan laittanut mitään musasuosituksia, mutta kun Hiisin pojat näitä suosituksia omille juomilleen laittavat, niin onhan niitä noudatettava. Tällä kertaa nautiskelijaa suositellaan nauttimaan olut Sigur Rósin kera ja näinhän se tehdään. Minä voin tunnustaa olevani kyseisen bändin jonkin sorttinen fani. Laitankin tähän oman kaikkien aikojen suosikkibiisini, joka on Untitled 8 bändin vuonna 2002 ilmestyneeltä neljänneltä levyltä ( ). 

Tämä eeppinen levyn päättävä kappale vaatii kuulijaltaan hieman kärsivällisyyttä 11.45 minuutin mitallaan (alla oleva liveveto on lyhyempi), vaikkei ole edes levyn pisin kappale. Anna kappaleelle kuitenkin aikaa. Alku alkaa kauniilla kitaranäppäilyllä ja jatkuu sen saattelemana yli kuusi minuuttia, kunnes muuttuu salakavalasti iloisista tunnelmista painostavaan nostatukseen, joka saa kuitenkin lopun ennen aikojaan. Mutta tästä se ihokarvat pystyyn nostava osuus vasta alkaa. Biisin loppu puoli tarjoaa loputtomiin kasvavalla lopullaan lähes orgastisen kuuntelukokemuksen, joka ei jätä kylmäksi. Tämä oli myös huikea livenä ja sisältää hienoa, mutta yksinkertaista rumputyöskentelyä. Siksi myös liveversio. Ugh. Olen puhunut ja nauttinut oluesta. Nauti sinäkin.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Indian Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 18 EBC (Alko 27,9 EBC)
Katkerot: 49,8 EBU
Kantavierre: 15,8°
Maltaat:  Pale ale-, ruis- ja vehnämaltaat, crystal 100 -maltaat, ruishiutaleet
Humalat:  Chinook ja Simcoe
Alkoholi: 6,9 %
Muuta: Erä #132. Alkon 2015 käsityöläisoluita.
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Syys-Rapa – Iso-Kallan Panimo

Ylihuomenna alkaa tuo kaikkien huulille noussut – ja AVInkin "mainostama" – Olut Expo Finland 2014. Tapahtumahan tunnettiin vielä pari viikkoa sitten toisella väkevällä mallasjuomalla jatketulla nimellä (ainakin niissä piireissä, joita tapahtuma kiinnosti jo ennen sen suurta julkisuutta), mutta tähän ollaan päädytty, mutta harvalla enää epätietoisuutta mitä siellä tapahtuu. No, kerrataan vielä nopeasti. Eli kolme päiväisessä tapahtumassa panimot, tislaamot ja maahantuojat esittelevät kiinnostuneille mielenkiintoisia oluita ja viskejä niin kotimaasta kuin maailmaltakin. Jos kiinnosta haluat tietää enemmän mitä on tarjolla, niin JaskanKaljat ja MushiMalt ovat koonneet listoja siitä, mitä on tarjolla.

Itse en valitettavasti paikalle pääse sukujuhlien velvoittaessa fyysisen olemukseni olemaan toisaalla, mutta onneksi itselleni tarjoutui mahdollisuus päästä maistamaan muutamaa uutuustuotetta. Iso-Kallan Panimo tuo Olut Expoon Rukiisen Amerikan Pale Alen Syys-Rapan ja Oatmeal stoutin. Syys-Rapaa on pieni määrä päässyt jo baareihin ennen expoa ja itsekin kävin tämän ensimaistamassa Maljassa. Oatmeal Stouttia ei ole vielä missään saatavilla, joten jos kiinnostaa olla ensimmäisten joukossa, niin suunta kohti Helsingin Kaapelitehdasta. Itselläni kävi tuuri ja sain nämä molemmat maistettavakseni. Tänään maistelen hieman ensimmäisestä erästä viilatun Syys-Rapan ja huomenna vuorossa on Oatmeal stout.

Syys-Rapa on aavistuksen sameaa ja väriltään maapähkinän ruskeaa. Valkoista vaahtoa kertyy pinnalle vain niukasti.

Tuoksussa ruisleipä taikinaa, hieman greippiä ja punaherukkaa. Tuoksut ei ole kuitenkaan hirveän voimakkaat. Rukiisuus jättää hedelmäisemmän puolen alleen. Tuoksu ei ole kuitenkaan tunkkainen vaan hedelmäisyys peittyy alle, mutta humaloinnin tuoma "raikkaus" tai ehkä enemmänkin terävyys on tuoksussa pinnassa.

Maussa ensimmäisenä kielen päällä tulee kuivattua omenaa ja hieman vaniljaisuutta. Sitten hyökkää voimakas humalaointi, joka täyttää koko makumaailman hetkeksi. Maku on kuitenkin miellyttävän humalainen, vaikkakin hieman enemmän katkero-osastoa. Suun täyttävä katkerointi laskeutuu pahimmasta huumasta hetken päästä ja jää pyörimään jälkimakuun. Katkeroissa ei kuitenkaan mennä minnekään DIPA osastolle, joten suullisen sietää hyvin limakalvoja kuivattamatta. Jälkimaussa tulee hieman raa'an lantun tyylistä makua mukaan. Vaikka kyseessä on APA, niin humalointi ei sisällä hirveästi raikkaita sitrusaromeita, mitä yleensä nämä jenkkihumaloiden kyllästämät APAt tarjoavat.

Suutuntuma on humaloinnin vuoksi pääasiassa katkera ja hieman kuiva. Kokonaisuutena Syys-Rapa tarjoilee kuivahkon reippaasti humaloidun oluen, jossa on kuitenkin paljon makua. Tosin makumaailma on aavistuksen juuresmainen napakan humaloinnin alla, mutta toimi paremmin, kun hain oluen kaveriksi pari metvurstilla ja juustolla höystettyä ruisleipäsiivua. Joten ruokajuomana lihaisien pataruokien, uunilaatikoiden ja -juuresten kanssa voisi toimia parhaiten.

Syys-Rapa on aikalailla erityylinen kuin noin viikko sitten maistamani BrewDogin Alpha Pop, joka oli ruis pale ale. Eli lähtökohdiltaan olut on hyvin samankaltainen, mutta makumaailma on hyvin poikkeava. Jos Syys-Rapa olisi kauppavahvuinen, se olisi todennäköisesti jäänyt vetiseksi, jolloin makumaailma on olisi todennäköisesti latistunut ja kärsinyt. Hyvä valinta tehdä baarivahvuinen versio, vaikka osa myyntikanavista blokkautuukin.

Jos katkerointi ei haittaa ja oluessa saa olla luonnetta, niin suosittelen kokeilemaan. Voi toimia sinulle.

Musiikiksi valikoituu jonkin verran kuuntelussa pyörinyt Minä ja Ville Ahosen tuotantoa. Bändi oli itselleni uusi tuttavuus ja tutustui siihen vasta kuluneen kevään aikana. Väkevää tulkintaa ja mielenkiintoisia biisejä. Tähän illan juoman teeman mukaillen Mia albumilta löytyvä Syksy.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Ruis APA
Maa: Suomi
Kantavierre: 13,9°
Katkerot: 52 IBU
Humalat: Magnum, Centennial, Amarillo, Cascade
Maltaat: Pilsner, Pale Ale, Cookie, Ruis
Alkoholi: 5,8 %
Muuta: Iso-Kallan Panimon syksyn uutuuksia.
Mistä: Tätä on ollut tarjolla jo muutamissa baareissa ja Expon jälkeen lienee laajemmallakin.

Alpha Pop – BrewDog

Tänään maistossa skotlantilaisen BrewDogin uusi Pohjoismaiden markkinoille tehty kauppavahvuinen ruis pale ale Alpha Pop. BrewDog tuo markkinoille jonkin verran selkeästi vain näille markkinoille oluita, joita voidaan myydä laajemmaltikin kuin monopoleissa, joista Suomen Alkon listoille lienee hankalin päästä. Onneksi suosittu ja innostava panimo haluaa tarjota meille edes jotain, kun kaikkia herkkuja emme saa käsiemme ulottuville. Paitsi hyvin varustelluissa baareissa ja tietenkin nettikauppojen kautta. Niin mielelläni ostaisin viikonlopun herkuksi esim. pullollisen BrewDogin Tokyo*:a tai jälkiruokajuomaksi pullollisen Dog C:tä. Mutta ei. Ei mahdollista.

Mutta palataanpas takaisin tämän oluen pariin. Alpha Pop on väriltään meripihkan värinen ja aavistuksen samea olut. Vaahtoa kertyy vajaa sentti, mutta se jää lasin reunoille nesteen rajapintaan paksummaksi kerrokseksi.

Tuoksussa iskee ensimmäisenä nenille voimakas havumetsän pihkaisuus. Kuin syksyinen sateenraikas Puijon metsä. Voi melkein tuntea neulasten piston nenänpäässä, kun kurottuu haistamaan oksaa. Tässä on voimakas humalointi, joka on enemmänkin katkeropuolta.

Maussa katkerointi ottaa heti selvästi vallan. Lisäksi maku on selvästi hapanjuuriruisleipäinen. Ihan häivähdys raikasta sitruunaa puskee kuusen kerkkien lomasta. Jälkimaussa humalankatkeroa ja puu-uunissa paahtunutta ruisleivän kuorta. Katkero viipyilee todella pitkään kitalaessa.

Kovin on katkeroitunutta tavaraa, mutta jotenkin hyvällä tavalla. Kaiken kaikkiaan mukavaa vaihtelua maitokaupparintamalla reilumman katkeron ystäville. Taattua BrewDog laatua. Jos humala puhuttelee, niin suosittelen kokeilemaan.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: BrewDog
Tyyli: Pale Ale
Maa: Skotlanti
Maltaat: Ainakin ruista
Humalat: Columbus, Ahtanum
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: S-Market Ykkösrasti, Kuopio