Papabeers Nisuolut – Pyynikin käsityöläispanimo

Keskiviikkona ne vihdoin saapui. Siis Papabeersiltä tilatut oluet. Vihdoin kotimaista yli kauppavahvuista käsityöläisolutta kotisohvalla nautittavaksi! Kun kotimaisilla pienpanimoilla ei ole ollut muuta mahdollisuutta myydä maagista ja keksittyä 4,7%-rajaa vahvempia oluita kuin ravintolat ja baarit, on tämä Tuomas Peren polkaisema yritys selkeä parannus ja jopa yksi tämän vuoden kulttuuriteoista. Ainakin näin olutharrastajan kannalta.

Tässä kotimaista laatutyötä. Pyynikin Vahva 
Portteri valittiin Berliinissä Global 
Association of Craft Beer Brewers 
-tapahtumassa vuoden 2014 parhaaksi
 porteriksi ja palkittiin kultamitallilla. 
Alkosta tämän pullon hinnaksi tulee 5,08 €. 
Papabeersiltä tilattuna ja Viron kautta 
kierrätettynä sekä paikoitellen 
jopa kotiin kannettuna hinnaksi tuli 2,88 €/plo. 
Mieti sitä. Alkolla olisi syytä äkkiä päivittää 
toimintamallinsa tälle vuosituhannelle.

Toivottavasti Papabeers:stä tai sitten kovasti odotetusta Sori Beer Storesta saadaan myöhemmin myös muiden kotimaisten pienpanimoiden herkkuja, kun Alko ei niitä tarjoa. Tai onhan Alkolta tulossa nyt pienoinen kädenojennus pienpanimoille, kun ne voivat tarjota tuotteitaan 1-10 myymälään myyntiin. Tosin myymälä voi torpata sen, jos eivät halua niitä myyntiin ottaa. Ja ilmeisesti toiminta Alkon kanssa ei ole ihan joustavinta tuottajan kannalta, joten nähtäväksi jää miten käy. Toivottavasti tämä ei tule myöskään estämään pikkuhiljaa etenevää aloitetta pienpanimoiden suoramyyntioikeudesta.

Keskiviikkona tekstiviesti siis ilmoitti pakettini olevan haettavissa läheisestä Valintatalosta. Huvittavintahan tässä tilanteessa on, että Pyynikkin käsityöläispanimo on tehnyt hyviä yli 4,7% vahvuisia oluita, jotka on sitten kuskattu Tampereelta Tallinnaan, josta kuljetusfirma NordPost on kiikuttanut ne sitten tuonne läheiseen Valintataloon, josta minä ne sitten noudin kotiini. Mutta näitä ei siis voi ostaa sieltä, mutta noutaa kyllä, koska 4,7%. PASKAA sanon minä. Mieluummin minä nämä sieltä Valtsusta olisin suoraan ostanut. Varmaan jokunen euro näistäkin tuotoista jää tuonne lahden toiselle puolen, jotka olisi sopivan politiikan vallitessa hyödyttäneet enemmänkin Suomen verottajaa. Mutta, "kun ei vain voi", lainatakseni erästä SUURTA ajattelijaa, joka näillä loistavilla argumenteilla töröttää betoniporsaana kehityksen tiellä. Tosin tuossa tapauksessa ihan toisessa, jo hoidetussa asiassa. Minun mielestäni voidaan hyvinkin, jos tahtoa on, kuten Tahto2013 kansalaisaloitekin osoitti.

Mutta sitten paatoksesta takaisin näiden oluiden pariin. Perjantaina Snow White Breweryn panimolla oltiin pitkästä aikaa perustaja kokoonpanolla kattiloiden äärellä. Velipojan kanssa kaksi satsia maustettua belgityylistä alea tehtiin jouluksi, mutta nyt Mr. Whiten kanssa pantiin ensimmäistä kertaa porteria. Tekemisen ohessa maisteltiin toki myös muutama olut. Koska Mr. White on suuri sahdin ystävä otettiin maistoon myös Papabeersiltä saapunut Pyynikin Käsityöläispanimon Kataja 1.086 Sahti. Tästä ei juttua ehtinyt vielä kirjoittelemaan, mutta toinen pullo on vielä jäljellä sitä varten.

Tänään päivälliselle otin pihvin ja pottujen kaveriksi Papabeersin Nisuoluen. Olut on siis virallisesti Papabeersin Pyynikin käsityöläispanimolta tilaama vehnäolut. Tätä ei siis ilmeisesti tule olemaan saatavilla Pyynikin nimen alla, vaan tämä oli pelkästään Papabeersin tilausmyyntiin suunniteltu ja valmistettu olut.

Herkullisne näköinen kirkas vehnis,
jonka maku ei ollut täysin minun
mieleen.

Nisuolut muodostaa kaadettaessa vain noin 1 cm kerroksen valkoista lyhytikäistä vaahtoa kauniin kullankeltaisen ja kirkkaan oluen pinnalle. Sakat unohdin pyöräytellä mukaan, mikä nyt vähän harmittaa. Tosin sakat näyttää olevan kohtuu napakasti pohjassa, joten oisko niistä paljon makua tullut. No seuraavalla pullolla testaan senkin. 

Tuoksussa makeaa maltaisuutta ja banaanisuutta. Ja joku jännä maltainen "ominaistuoksu", jota on mielestäni parissa muussakin käsityöläispanimon oluessa taustala häilynyt. En valitettavasti osaa sitä tarkemmin yksilöidä. Ei se siis paha tuoksu ole, mutta tulee mieleen, että saman kaltaisen tuoksun olen ennenkin nuuhkinut nenäni limakalvoille.

Oluenmaku maailma on maltaisa ja jopa hieman katajainen. Tässä on jotenkin samaa maku pohjaakin, kuin pari päivää sitten portterin teon ohessa maistelemassamme Kataja 1.086 Sahdissa. Humalointi on tasapainoinen ja eikä paljoa puske esiin. Enemmänkin minusta tässä on katajamaista makua. Jälkimaussa pyörii vehnäisyys ja kevyt hiivaisuus. Vähän kuin vehnäoluen vierrettä ois maistanut keiton jäähdyttyä. 

Suutuntuma on kevyehkö ja hieman hapanleipäinen. Jälkimaussa hapanleipäisyys lisääntyy. Jotenkin ei hirveän miellyttävä kombo. Ehkä vähän keskenkäineisyyden tuntua varsinkin oluen hieman lämmettyä.

Nisuolut ei nyt iskenyt. Ehkäpä odotukset olivat vähän liian korkealla. Toissapäivänä maisteltu Kataja 1.086 Sahti toimi selkeästi paremmin. Onneksi on vielä monta olutta maistamatta, joten toivon kokonaisuuden kääntyvän plussan puolelle. Nyt tilanne 1-1.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 30/50 

Speksit:
Panimo: Valmistuttaja Papabeers / Pyynikin käsityöläispanimo
Tyyli: Vehnäolut
Maa: Suomi
Maltaat:  Vehnä- ja ohramaltaat
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Yksi kahdeksasta Papabeersin nettikauppaan myyntiin tulleista oluista
Mistä: Tilattu Papabeersin nettikaupasta

Stallhagen Black Vanilla Cinnamon 6% – Stallhagen

Tänään pikamaistoissa MacBook Pron kovalevyn pelastusoperaation ohessa ensimmäinen tämän sesongin jouluolut. Tai no tulihan sitä jo LTW:n Kievari Tuomas Saison 2014, jonka lasken joulusesonkituotteeksi. Mutta tämä on osa The Monopolin eli Alkon "suurta" jouluolut kattausta (jossa on kyllä monta vanhaa tuttuakin mukana), mutta ei siitä sen enempää. Sillä siitä pohdiskeluun voisi tehdä ihan oman jutunkin. Otetaankin kuitenkin sieltä maistoon ne kiinnostavimmat tuotteet ja varsinaiset herkkujuomat ehkäpä jostain Keski-Euroopan hyvän valikoiman omaavasta verkkokaupasta.

Siis tämän illan arviossa Stallhagen panimon Black Vanilla Cinnamon. Tämä maustettu musta lager kaatuu lasiin kauniin tummana kuohuna nostaen pintaan reilun ja kuohkeanoloisen vaahdon. Tarkemmin oluen väriä tutkaillessa huomaan sen olevan enemmänkin tumman punaruskeaa.

Tuoksussa puski alkuun hieman tympeä ja pistäväkin hiivainen tuulahdus, mutta hetken seisottelun jälkeen tuoksumaailmasta erottui pehmeää mokkaa ja makeaa toffeeta. Paranee lämmetessä.

Ensikulauksessa maistuu raikaskin omenaisuus, jota höystää kaneli ja häivähdys kahvia. Sitten tulee tummempaa makumaailmaa, joka peittää raikkauden alleen ja jättää suuhun reilusti paahtunutta mallasta. Lopuksi jälkimakuun hiipii kuivahko katkero ja kahvinpurumaisuus. Kuin suuhun olisi eksynyt kuusenhakureissulla keitetyn nokipannukahvinporoja kuksasta hörpätteässä. Makukombo toimii ja ei tästä valittamista löydy. Tosin ei tämä mikään tajuntaa räjäyttävä kokemuskaan ole.

Suutuntumassa kevyttä ja pehmeää hiilihappoisuutta, kuivaa paahteisuutta ja jälkimaun aikaan katkeron happamuutta.

Kiva paketti joulumeininkeihin, mutta lasillisen lähentyessä loppuaan ei varsinaisesti tee mieli lisää. Toimii piparkakun kaverinakin jälkiruoaksi. Tämä voisi sopia turvallisena, mutta hivenen erilaisena jouluolut vaihtoehtona, ihmisellä, jotka pälkäävät saavansa liian erikoisen makupommin.

Joulutunnelmiin virittäytyessä otetaan itselleni nuoruuden joulun mieleen tuova kappale. Radioheadin vuonna 1997 ilmestyneeltä OK Computer levyltä löytyvä No Surprise. Mikä joulu, kysynette. Ehkä tuo kellopeli sen tekee – ja se, että tätä tuli kuunneltua tuon vuoden jouluna TODELLA paljon. Tai no sitä oli tullut kuunneltua jo melkein puoli vuotta, kun heti ilmestymisen jälkeen se piti hommata, mutta jotenkin moni biisi kulminoituu sen vuoden jouluun.

Koko levy on yksi musiikillisista merkkiteoksista omasta mielestäni. Loistava levykokonaisuus, joka tarjoilla astetta erikoisemmille poluille suuntaavia kappaleita ja johdatteli bändin tielle, jonka tuloksena syntynyt seuraava levy, Kid A, oli monelle fanille aivan liikaa. Hieno levy sekin, vaikka vaatii aika paljon enemmän pureskelua.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Stallhagen
Tyyli: Maustettuolut / Tumma Lager
Maa: Suomi
Väri: 113 EBC
Katkerot: 29,4 EBU
Kantavierre: 14,3°
Maltaat:  Pilsner-, karamelli-, special b- ja münichmaltaat, mustamaltaat, paahdetut ohrat
Humalat: Saaz- ja Tettnang Mittelfrüh -humalat
Alkoholi: 6,0 %
Muuta: Vaniljaa ja kanelia
Mistä: Kolmisopen Alko

Okto Pekka – Teerenpeli

Tänä vuonna ei tullut montaa Oktoberfest olutta maisteltua. VASP:n Prykmestar Oktoberfest bier oli ainut, josta kirjoitin tänne jotain. Ja tässä tulee toinen. Kaupassa sattui Teerenpelin uutuus silmiini ja olihan se otettava maistoon. Kesällä maistoin Ruis Reiskan  ja muutamia baarivahvuuksia (mm. perus hyvä  IPA, Notkea NIPA) Tampereen Teerenpelissä, mutta vähemmälle on tämän panimon tuotteet nyt jääneet.

Kauniin värinen, mutta niukka-
vaahtoinen Okroberfest olut.

Okto Pekka on väriltään kauniin mahonginruskea ja hyvin kirkas. Vaahtoa muodostuu erittäin niukasti ja se hävisi hyvin nopeasti.

Tuoksussa reipasta maltaisuutta, leipäisyyttyä ja mietoa humalaisuutta. Mukava ja miellyttävä tuoksukokonaisuus.

Maussa kevyen paahteinen maltaisuus tulee hyvin esille ja jälkimaussa napakka, muttei liian voimakas, katkerohumalointi ottaa johdon. Kuitenkin kokonaisuutta haalistaa aavistuksen vetinen fiilis. Suullinen muuttuu ehkä liiankin nopeasti jälkimakuun. Maltaan paahteisuutta voisi makustella pidempäänkin.

Suutuntuma on maltaisuudesta ja napakasta katkerosta huolimatta hivenen vetinen, mikä latistaa vähän kokonaisvaikutelmaa. Samoin pieni miinus vaahdottomuudesta. Mielestäni oktoberfet oluet saa vaahdota. Vähän tuhdimpaa makumaailma olisi tehnyt tästä oikein maukkaan ja herkullisen näköisen oluen.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 33/50 

Speksit:
Panimo: Teerenpeli Panimo & Paahtimo Oy
Tyyli: Oktoberfestbier
Maa: Suomi
Väri: 39,8 EBC
Katkero: 29 EBU
Kantavierre: 11.6°
Maltaat:  Vienna, Crystal
Humalat: Englantilaisia ja Uusi-Seelantilaisia humalia
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: Prisma, Kuopio

Stadin Red Ale vs. American Red Ale – Stadin Panimo

Olin hommannut jo pari viikkoa sitten Stadin Panimon Stadin Red Alen Alkosta, kun tänään huomasin Prismassa saman panimon American Red Alen. Tuli heti mieleen, että onko kyseessä vain saman tuotteen laimennettu versio? Kun muistin Stadin Red Alen vielä odottelevan jääkaapissa, niin en voinut vastustaa kiusausta suorittaa rinnakkaisvertailua näistä. Mielenkiintoinen Stadin ja American yhteen otto tiedossa. :)

Oluet ovat lasissa hätkähdyttävän samannäköisiä. Jos lasit sekoittuisivat, ei niitä ainakaan ulkoisesti olisi helppoa erottaa toisistaan. American Red Alen pinnalle kertyy kaadettaessa enemmän vaahtoa, tosin ei montaa milliä, mutta sen vaahto on hieman pidempi ikäistä. Tarkkaavainen tuijottaminen valoa vasten sai aivoni uskomaan Stadin Red Alen olevan himpun verran punaisempi.

Oluet ovat hyvin saman näköisiä laseissa.

Stadin Red Alen tuoksusta löytyy hapankirsikkaa, humalan pihkaisuutta ja greippisyyttä. Myös himpun verran makeaa pakastettua mansikkaa. Eli samanlaista mielen yhtymää, kun pakkasesta ottaa kokonaisia tai viipaloituja itse pakastettuja mansikoita ja niitä on sulattanut mikrossa. Ei kovin virallinen oppikirjojen mukainen määritelmä, mutta minkäs sitä mielenyhtymälleen voi?

American Red Alessa tuoksumaailma on hyvin samankaltainen kuin isoveljessä, mutta hivenen pehmeämpi. Raikkaus, hapanmarjaisuus ja pihkaisuus ei tule niin hyökkäävänä, vaikka tuoksu on yhtä voimakasta. Oluiden lämmettyä ja lepäiltyä pöydällä puolisen tuntia American Red Alen tuoksu on miedontunut ja "laimentunut". Raikasta marjaisuutta ei ole niin selkeästi aistittavissa kuin Stadin versiossa.

Minusta vasemman puoleinen on punertavampi.
Eikö olekin?

Stadin Red Alen maku on raikas, kevyen maltainen ja marjaisa. Jälkimaussa marjaisuus viipyilee ja humalan katkerot liukuvat esiin makumaailmaa ryhdittämään. Kuivattavat katkerot viipyilevät suussa pitkään.

American Red Ale lähtee samoilla laduilla liikenteeseen, mutta marjaisuus jää himpun verran taustalle. Vetisyys tunkee väliin jättäen raikkautta taka-alalle ja korostaen katkeruutta. Jälkimaku on tässä enimmäkseen katkeroa. Kuin olisi ottanut hörpyn Stadin Red Alea ja sitten nuolaissut roiskuneen tipan polkupyörän sisäkumin vaihtamisen jälkeiseltä kädeltä. Etäinen kumimainen katkero tässä on verrattuna Stadin Red Aleen. Ei tämä pahaa siis ole, mutta tympeämpi jälkifiilis.

Suutuntuma on molemmissa kevyen hapokas ja kääntyy humalan katkeroon ja kuivuuteen loppua kohden. Sillä erotuksella, että American Red Ale on vetisempi.

Alkuun nämä oluet tuntuivat tosi tasaväkisiltä. Kuitenkin pikkuhiljaa oluiden lämmetessä kirjoittelun ja rauhaisan maistelun aikana erot alkoivat tulla esiin. Olin reittaamassa nämä lähemmäs toisiaan aluksi, mutta jouduin pudottamaan American Red Alen arviota esiin tulleen vetisyyden sekä makujen ja tuoksujen hiipumisen vuoksi.

Stadi vs. America vertailussa voittajaksi nousi Stadin Red Ale. Parempi turnauskestävyys sekä raikkaampi ja maukkaampi. Näin tänään.

Paljastan salaisuuden kulisseista ja valoitan laadukkaita
Musamiehen kuvausstudion apuvalaistusjärjestelmiä.
Huomaa kattilan ja klementtiini välissä tärkein salaisuus
– kuivahtanut ruisleivän neljännes tukemassa pienemmän
keittokattilan kantta.

Kun punaisissa maisemissa liikuttiin, niin jatketaan sillä musankin puolella. Ja progehan on paskimmillaankin parasta. Vai oliko se hevi. Kuitenkin King Crimsonin Red. Legenda kehiin.

American Red Alen tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Stadin Panimo
Tyyli: Red Ale
Maa: Suomi
Katkerot: 30 IBU
Kantavierre: 10,4°
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Hopback-humaloitu. Erä #603
Mistä: Prisma, Kuopio

Stadin Red Alen tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Stadin Panimo
Tyyli: Red Ale
Maa: Suomi
Väri: 35,4 EBC
Katkerot: 40 IBU (Alko 57,5 EBU)
Kantavierre: 12,5° (Alko 13,6°)
Maltaat:  Pale ale- ja crystalmaltaat
Humalat:  valikoima parhaita amerikkalaisia aromihumalia
Alkoholi: 5,6 %
Muuta: Olut on mäskätty käsin ja se on suodattamaton ja pastöroimaton. Hopback-humaloitu. Erä #604
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

Python IPA – Little Valley Brewery

Tänään maistelussa Little Valley Breweryn Python IPA. Enemmän on tullut maisteltua panimon maitokauppavahvuisia tuotteita, joita löytyykin useampaa erityyliä. Ihan suurin panimon fani en ole, vaikka asenne tuntuu panimolla olevan kohdillaan. Jännä nähdä, kuinka Python puraisee.

Erittäin herkullisen näköinen ja
suuren vaahtokukan omaava IPA.
Makumaailma oli kuitenkin hieman
pettymys.

Olut kuohuaa reilusti lasiin kaadettaessa. Valkoista kuohkeaa vaahtoa kertyy reilusti kauniin kullan keltaisen ja himpun verran samean oluen pinnalle.

Tuoksussa alkuun tuli voimakkaan sitruksisia humalan aromeja ja mietoa yrttisyyttä. Hieman lämmettyään päällimmäiseksi nousee jokin kummallisen vinkeä tuoksu, josta en tiedä mikä se on. Mielestäni se on hieman epämiellyttävä. Ehkä joku selleri tai sitten se on pythonin myrkkyä. Tiedä häntä. Ei nyt innostanut.

Maku on yllättävänkin pehmeä. Humalan puraisu on tämän pythonin kohdalla aika mieto. Tuntuu vain suuremmalla suullisella. Maussa pyörii jotain pähkinäistä. Saksanpähkinää selvästi. Rucolaa ja kuivempaa maltaisuutta. Jälkimaussa pähkinäisyys pyörii kevyen humaloinnin kumppanina piiriä suun limakalvoilla kuivattaen kokonaisvaikutelmaa.

Suutuntuma alkuun pehmeä ja hieman voimainen. Jälkimaussa kuivuutta humaloinnin vuoksi. Tässä vaiheessa IBUt huomaa parhaiten.

Kokonaisuutena epätaisainen IPA. Ensituoksu oli hyvä, mutta sitten tökkäsi. Maku oli erikoinen kokonaisuus, joka ei oikein istunut omaan makuuni. Jälkisaivarteluna voisi sanoa (jonka fiksummat ehkä jo havaitsivat), ettei pythonit todellisuudessa pure vaan kuristavat uhrinsa, joten ei niiltä sitä myrkkyäkään irtoa. Siinäkö syy vaisuun "puraisuun"? Ehkä se kuristaa pikkuhiljaa pauloihinsa. Ehkä ei. Joka tapauksessa kertakokeiluksi jäi.

Brittein saarella, kun mennään niin otetaansa osittain sieltä ponnistavaa musiikkia. Atoms For Peace kollektiivi tekee Thom Yorken johdolla omaa musiikkiaan toteuttaen ilmeisestikin Yorken visioita, joita ei Radioheadissa tule esille. Osittain liikutaan samoilla vesillä kuin viiden vuoden takaisella Yorken soololevyllä. Tämä voisi olla periaatteessa myös Radioheadia, mutta selkeimmin siitä eroaa Red Hot Chili Peppersistä tutumman Flean bassokuljettelut ja vielä junnaavammat fiilistelyt. Hienosti rakennettuja kappaleita silti.

Tässä live meininkiä neljän vuoden takaa Japanissa järjestetyltä Fuji Rock festareilta. Atoms For Peace ja Cymbal Rush. siitä eroaa Red Hot Chili Peppersistä tutumman Flean bassokuljettelut ja vielä junnaavammat fiilistelyt. Hienosti rakennettuja kappaleita silti.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 30/50 

Speksit:
Panimo: Little Valley Brewery
Tyyli: Indian Pale Ale
Maa: Englanti
Väri: 23,9 EBC
Katkerot: 42,6 EBU
Kantavierre: 12,7°
Maltaat:  Lager-, pale-, vehnä- ja münichmaltaat
Humalat:  Pacific Gem-, Sovereign- ja Fuggles
Alkoholi: 6,0 %
Muuta: Kaikki raaka-aineet on luomua, kuten kaikissa muissakin panimon tuotteissa.
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

Stallhagen Historic Beer 1843 – Stallhagen (valmistuttaja)

Tämä Stallhagenin Historic Beer 1843 on juurikin se olut, joka on valmistettu 2010 Ahvenanmaan edustalta hylystä löytyneen oluen analyysien perusteella. Kun tästä tuli isompaan jakeluun maitokauppoihin "edullinen" versio (mielestäni yli 6 € on jo kuitenkin aika paljon maitokauppaoluelle), niin olihan se tietynlainen pakko-ostos innostuneelle olutmaistelijalle.

Oluen koostumus on analysoitu Suomessa VTT:llä ja belgialainen yliopisto on oluen lopulta rekonstruoinut käyttäen löydetyistä oluista erotelluilla hiivakantoja. Eli jotain uuniikkia tässä on.

Olut väriltään kauniin kullan keltaista. Pinnalle kertyy lasiin kaadettaessa reilusti vaahtoa, joka kyllä laskee hyvin nopeasti ja häviääkin lähdes täysin. 

Tuoksussa reilusti maltaisuutta ja hienoista happamuutta. Kotikaljaa. Tulee mieleen Tuborgin tehdas, jossa kävin lapsena noin 7 vuotiaana sukulaisten kanssa, kun olimme visiitillä Tanskassa. Jänniä muistoja.

Maku on pehmeä ja reilun maltainen. Kevyttä hedelmäisyyttä, yrttisyyttä ja hapanleipää. Ehkäpä jopa savua, mutta vain häivähdys, jos sitäkään. Jotenkin outoa, kun ei tule humalan puraisua. Sellainen happanleipäisyys sekoittuu hiilihappoon. Ei kyllä hirveämmin sytytä. Jotenkin tulee mieleen maltaisempi bulkki Koffin punainen. 

On tämä parempaa kuin se, mutta ei se minusta hirveän kaukana ole. Hiilihappoisuus ei ole niin runsas kuin näissä suomi bulkeissa. Jälkimaku ei suuremmin eroa perusmausta. Suutuntuma on pehmeä, täyteläinen ja hieman hapan. 

Nyt täytyy todeta, että kokonaisuutena petttymys tämä oli. Mielenyhtymät kotikaljaan ja etenkin Suomi bulkkiin oli voimakkaat. Ruokaoluena tämä voisi mennä oikein mainiosti kotikaljan asemasta, mutta ei sytyttänyt minua. Eli ei tule uudelleen ostettua. Ei ole minun juttu.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 29/50 

Speksit:
Panimo: Stallhagen on valmistuttaja, mutta varsinaista panimoa ei ole mainittu. Todennäköisesti jossain Belgian suunnilla, missä oluen rekunstrointi oli tehty.
Tyyli: "Muinais olut"
Maa: Suomi/Belgia
Maltaat: Ohra ja vehnä
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: The Hylkyoluen kansaversio. Ensimmäisiä uudelleen tuotoksia ei tainnut päästä ainakaan alle 100 €:n maistamaan.
Mistä: S-Market Ykkösrasti, Kuopio

Kievari Tuomas Saison 2014 – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Eilen oli maistelussa Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tämän vuoden jouluolut eli Kievari Tuomas sarjan tuotos. 2014 edustajaksi on valittu mielenkiintoisesti saison. Ei ihan perinteisimpää suomalaista joulujuomaa, mutta itse pidän saisoneista ja mielestäni tyylilajista voisi hyvinkin löytyä varteenotettavia vaihtoehtoja joulun seudun ruokajuomiksi.

Kievari Tuomas Saison 2014 on väriltään kaunis kuparisen oranssi. Vaahtoa kertyy erittäin niukasti ja se leviää olemattomaksi hunnuksi oluen pinnalle.

Tuoksussa marjaa, pajunkuorta ja himpun verran hiivaisuutta. Yllättävän voimakas ja miellyttävä.

Maussa hiivaisuus aika voimakkaasti läsnä. Muuten hapanta marjaisuutta. Jälkimaussa raikas marjaisuus hiipuu pois ja esiin jää vain kevyellä katkerolla höystetty hiivaisuus. Alkumaku on ihan maukas, mutta jälkimaku hieman tympeähkö.

Suutuntumassa kipristelevää hiilihappoisuutta, joka muuttuu kevyeksi katkeruudeksi jälkimaun puolella.

Kokonaisuutena mukiin menevä saison, mutta ei kyllä säväytä ihmeemmin. Sinällään mukavaa, että isommatkin panimot laajentavat olutskaalaansa pikkuhiljaa. Toki LWT:ltä on tullut jo aiemminkin mielenkiintoisia ja maukkaita muiden tyylilajien edustajia, kuten imperal stoutia ja barley wineä. Ehkäpä jätitkin vielä joku päivä.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyli: Saison
Maa: Suomi
Väri: 24 EBC (Alko 29,3 EBC)
Katkerot: 28 EBU (Alko 27,6 EBU)
Kantavierre: 14,1° (Alko 13,3°)
Maltaat: Pilsner- ja melanoidmaltaat
Humalat: Magnum- ja East Kent Goldings
Alkoholi: 5,4 %
Muuta: Kievari Tuomas Saison -olut on vuoden 2013 Hyvä Tuomas Lassi Puupposen kanssa kehitelty Saison-tyyppinen suodattamaton pintahiivaolut.
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio