Karjala Maltti – Hartwall

Viimeisenä oluena tänä iltana oli uutuus Karjala Maltti. Olut on bourbon "viskillä" maustettua ja tuote on valmistajan mukaan rajoitetusti saatavilla maaliskuulle 2015. Hartwall kuuluu nykyisin Tanskassa pääkeskustaan pitävälle panimojätille Royal Unibrewille, jolla on tuotteillaan markkinamääräisesti johtava asema useissa Euroopan maissa. Tämä ei ole uutta Hartwallin osalta, sillä aikaisempi panimon omistaja oli panimojätti Foster's, mistä muistona Hartwall hoitaa edelleen Foster's ja Heinekenin tuotteiden Suomen jakelun. Suomessa Hartwallin markkinasuosikkituotteita ovat Karjala ja Lapinkulta. 

Karjala Maltti - maltainen
bourbon-cola ilman colaa.

Mielestäni tällaiset suurpanimot ovat joko kyvyttömiä tai haluttomia tekemään reippaita kokeiluita. Piileekö omistajilla pelko, että vannoutuneet kannattajat jättävät panimon tuotteet rauhaan, jos panimo tarjoaisi jotain vaihtelevaa, vai onko vain kysymys rahasta, jolloin yhtiölle on kannattavampaa pitää janoiset oluemiehet tyytyväisenä halvoilla hinnoilla. En tiedä, mutta toki silloin tällöin Hartwalliltakin tulee kokeiluja. Lapin Kulta sarjassa on luomuiltu, tehty "arktisen" alueiden maltaille pohjautuvia lagereita sekä talvista Tuisku olutta. Hartwall on tehnyt myös maukasta Gourmet sarjaa. Karjala on ollut vähän jäykempi, mutta edellinen kokeilu Karjala Terva oli ihan mukiin menevä. Terva maistui oluessa hivenen, mutta ei sytyttänyt itseäni kovinkaan paljoa. Kaikille kuitenkin yhteistä se, että pohjana pyöritään lagerien ympärillä. Olut tyyppejä on kuitenkin tukuittain maailmalla, vaikkakin suomessa on pitkälle hioutunut lager kulttuuri.

Entäs tämä uutuus? Maltti on hivenen tummempi kuin perus lagerversio. Tuoksussa bourbonin aromeja voi selkeästi haistaa. Maussa on mallasta ja bourbon tulee taustalta kutkuttelemaan. Suutuntuma on kuitenkin aika kevyt. Velipoikani ensimmäinen kommentti Maltin maistamisen jälkeen oli "viskikola". Totta, maku on hyvin viskikolainen. Tämä Mötorhead nokkamies Lemmy Kilmisterin suosikkijuoma tehdäänkin useinmiten bourboniin, kuten Jack Daniel'siä tai Jim Beamiä, jotka ovat kevyemmän makuisia kuin vanhan mantereen viskit. Harvemmin colan sekaan lurautettaneen savuista single maltia. 

Maltti ei ole aivan omaan makuuni sopiva, vaikkei se sinällään huonoa olekkaan. En hirveämmin pidä itse viskeistä ja nekin joista olen pitänyt ovat tähän mennessä olleet savuisia single malt viskejä. Mutta viskikolan ystävien laseihin tämän speciaalierän luulis tiensä löytävän.

Kun kerta Bourbon viskillä ollaan liikenteessä, niin jatketaan tästä seuraavaan viskibaariin. Elikkä aasinsillan kautta The Doorsia, jonka nokkamies Jim Morrisonillekin tämä Jack Daniel'sin bourbon tuntui maistuvan, ja kappaleena tietenkin Alabama Song (Whisky Bar). 

Tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 6/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 11/20

Yhteensä: 29/50

Speksit:

Panimo: Hartwall

Tyyli: Lager
Maa: Suomi

Väri: 16 EBC

Katkerot: 18,5 EBU

Kantavierre: 10,3°

Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Maustettu Bourbonilla

Mistä: Kuopion Kolmisopen Citymarket

Juleøl – Lervig Aktiebryggeri

Tämä jouluolut lähti matkaan Palokan Citymarketista alennushintaan. Vaikka joulu oli jo takanpäin, niin Lervig Aktiebryggerin tuotteet ovat olleet useinmiten omaan makuuni sopivia. Sauna-iltaan lähtiessä nappasin tämänkin mukaan.

Tumman ruskea aavistuksen samea olut ei muodostanut kaadettaessa vaahtoa juuri nimeksikään oluen pinnalle ja se vähäinenkin vaahto katosi pinnalta piaan. Tuoksussa mallasta ja hivenen makeutta. Maussa mallasleipää ja hieman makeutta. Humalointi hyvin mieto. Suutuntuma pehmeä mutta ehkäpä hieman vetinen. Tässäpä olisi ollut ihan kelpo maltainen jouluolut suomalaisten jouluoluiden korvikkeeksi, muttei tätä jää kaipaamaankaan.

Nautinnan ohessa voisi kuunnella vaikkapa ruotsalaisen Anna Ternheimin Leaving On A Monday levyn aloitus biisiä What Have I Done, jonka jouset kuljettava kuulijan itämaiseen ja välimeren itäosien tunnelmiin, mutta muuten biisi rullaa vähäeleistä hevosenlaukkaa kohti vääjämätöntä loppua. Kaunis kappale.

Tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 2/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 12/20

Yhteensä: 30/50

Speksit:

Panimo: Lervig Aktiebryggeri

Tyyli: Jouluolut / Dark Ale
Maa: Norja

Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Lervigin vuoden 2013 jouluolut

Mistä: Palokan Citymarket

Johnny Low – Lervig Aktiebryggeri

Mietoudestaan huolimatta tähän
Indian Pale Alen on saatu
kiitettävästi makua.

Tämän saunaillan toisena oluena maistelin norjalaisen Lervig Aktiebryggeri panimon Johnny Low Indian Pale Alen, joka kuuluu mietojen oluiden kategoriaan. Otan ihan mielenkiinnosta näitä mietoja oluitakin maisteluun, sillä ei se alkoholi ole tässä hommassa minulle se pääasia. Valitettavasti usein nämä miedot tai kokonaan alkoholittomat oluet ovat kyllä äärimmäisen mietoja ja vetisiä myös makumaailmaltaan. Liittyneekö tämä siihen, ettei lyhyempi käymisprosessi ole voinut tuottaa kovinkaan paljoa hiivan antamia aromeja mukaan? En osaa varmaksi sanoa, mutta hiivalla on oikeasti hyvin paljon merkitystä oluen maulle (tästä pohdintaa aiemmin), jonka voi todeta esim. Mikkellerin (Yeast Series) tai BrewDogin (Unleash the Yeast) erityisillä hiivasarjojen tuotteilla. Tätä hiivan merkitystä pitänee jossain vaiheessa pohtia lisää, kunhan olen perehtynyt lisää aiheeseen.

Johnny Low kaatuu lasiin kauniin kullan keltaisena, joka on väriltään hivenen tummempi. Mukaan irtosi pohjasta hiivasakkaa, jonka vuoksi oluessa leijaili pieniä hippusia, jotka ehkä laskevat oluen houkuttelevuutta. Kanssa nautiskelijat arvelivat tämän johtavan loppuillasta pikaisiin istuntoihin suuren valkoisen puhelimen luona. Itse en tähän kuitenkaan usko sakan määrän olleessa näin vähäistä.

Vaahtoa kertyi pinnalle 1cm kerros, joka malttoi viipyillä hetken aikaa oluen pinnalla. Kaikkiaan täysverisin Indian Pale Alen näköistä.

Tuoksussa runsaasti hedelmäistä humalaa, ruohoa ja greippiä. Maussa humalointi tulee hyvin esiin ja tuo oluseen sitruksen makumaailmaa, mutta oluen runko jää selvästi kevyeksi ja hivenen vetiseksi. Siltikin kokonaisuutena maku oli posiitivinen yllätys ja tämä yltääkin omasta mielestäni parhaiden mietojen oluiden listan kärkipaikoille. Tätä voisi ostaa toistekin.

Musiikiksi musiikkia IPAn kotiseudulta eli Brittein saarilta. Loistavaa folk-henkistä akustista musiikillista ilakointia tuottava singer-songwriter Ben Howard julkaisi 2011 mainion ja monipuolisen Every Kingdom levyn. Yhtyeessä vaikuttaa laulaja-kitaristi Benjaminin lisäksi kaksi multi-instrumentalistia - pääasiassa selloa soittava kaunotar India Bourne ja rumpujen takana istuva Chris Bond. The Wolves oli se biisi joka johdatti minut Ben Howardin musiikin pariin ja sattumoisin törkeän taitavan pyöräilijän Danny MacAskillin mielettömän hylätyllä tehdasalueella kuvatun videon taustalta.

Tuomio:

Tuoksu: 9/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 14/20

Yhteensä: 36/50

Speksit:

Panimo: Lervig Aktiebryggeri

Tyyli: IPA
Maa: Norja

Alkoholi: 2,5 %

Mistä: Palokan Citymarket, Jyväskylä

Kiira – Panimo Hiisi

Hyvin tumma ja houkutteleva Kiira
ei aivan täyttänyt odotuksia.

Tänään on mukava ja rento ilta tiedossa. Serkkutyttöni oli voittanut jostain arvonnasta tilavan saunatilan käyttöönsä ja hän oli päättänyt kutsua kavereitaan ja meitä serkkuja iltaa viettämään. Itse ajattelin varustautua iltaan muutaman uuden oluen kera. Ensimmäiseksi otin maisteluun Panimo Hiiden Kiira oluen, jonka olin hommannut Palokan Citymarketista. Hiisi on noussut itselleni yhdeksi kiinnostavimmista uusista suomalaisista pienpanimoista, jonka toimintaa tulee tarkkailtua ja tuotoksia pyrin saamaan käsiini aina, kun on vain mahdollista.

Kiirassa on erittäin tyylikäs pelkistetty etiketti, kuten muissakin panimon tuotteissa. Itseäni tämä miellyttää. Etiketeissä vaikuttaa olevan samoja elementtejä ja toteutettu aina kolmella värillä, joista yksi tuntuu olevan aina musta.

Kiira kaatuu lasiin erittäin kauniisti. Olut on hyvin tumma ja lähes läpikuultamattoman musta. Oluen päälle kohosi kaadettaessa upea maitokahvin värinen kuohkea vaahtokukka. 

Tuoksu hieman tunkkainen ja pistävä. Ei miellyttänyt itseäni. Maku on lakritsinen ja kuiva, mutta hieman kevyt. Jotenkin ei avaudu minulle hirveän hyvin. Kokonaisuutena mielenkiintoinen tuotos, joka ei itseäni isommin sytyttänyt.

Musiikiksi tumman lakritsisen oluen kaveriksi valitsi mielenkiintoista suomalaista Tiiu Helinää. Bändin ydinkaksikon muodostaa sisarukset Tiiu Helinä ja Samuli Tanner, joista ensimmäinen hoita laulupuolen ja jälkimmäinen naputukset, härpäkkeet ja suhinat - nimittäin sellaisia Tiiu Helinän musiikki sisältää paljon. Mieleeni tulee paljon islantilaisen Múm yhtyeen ensilevyt, mutta Tiiu Helinän levyllä uidaan paljon syvemmällä melankolian tummissa vesissä, kun taas Múm menee positiivisimmissa maisemissa. Unenomainen tunnelma on kyllä ominaista molemmille yhtyeille.

Tiiu Helinän levyn on julkaisut Husky Rescue yhtyeen nokkamies Marko Nybergin luotsaaman levy-yhtiön El Camino Recordsin kautta. Tässäpä toisenlaista suomalaista melankoliaa tangon ja hevin rinnalle. Kurja Mies.

Tuomio:

Tuoksu: 4/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 6/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 12/20

Yhteensä: 31/50

Speksit:

Panimo: Panimo Hiisi

Tyyli: Dark Ale (?)
Maa: Suomi

Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Mukana lakritsijuurta.

Mistä: Palokan Citymarket

Ruby Jazz Ale – Pyynikin käsityöläispanimo

Tänään iltapalan kera tuli otettua tarjolla olleen granaattiomenan innostamana Pyynikin käsityöläispanimon Ruby Jazz Ale maisteluun. Olusen hankin työreissulla ollessa, kun pistäydyin ihan asiakseni Palokan Citymarketin oluthyllyn äärellä täydentämässä varastojani.

Ruby Jazz Ale oli tunnelmallisen näköinen olut, jota valmistajan puoleltakin
kehoitettiin nauttimaan  musiikin kera. Niinhän minä aina.

Aromilasiin kaadettaessa vaahtoa kertyy pieni vaalea kerros. Olut on väriltään hyvin tummaa. Leveässä lasissa olut näyttää hyvin tummalta, lähes mustalta. Kirkkaampaa valoa vasten kallistettaessa väri on selkeästi tumman, mutta punaiseen päin taittava. Ei kuitenkaan rubiinin punaista.

Tuoksussa kirsikkaa, vadelmaa ja häivähdys pihlajankukkaa. Maku on yllättävän mieto. Hieman marjainen, mutta mieto maltainen maku. Hienoisen pähkinäinen. Jälkimakuun tulee humalan katkeroa, suorastaan kitkeryyttä.

Kokonaisuutena keskinkertainen teos. Oluesta jäi vähän mieto ja pettynyt olo. Ehkäpä odotukseni olivat vain liian korkealla. Panimon Vahva Portteri oli erinomaisen maukas olut ja Pikku Portteristakin pidin, vaikka ilmeisesti hienoista laatu vaihtelua erien kesken on ollut. Eka Pikku Portteri oli oikein hyvä, mutta toisen jätin kesken, koska maku ei ollut sama kuin edellisessä. Epäilin jopa pilaantunutta yksilöä tai korkki virhettä.

Panimona Pyynikin käsityöläispanimo on kiinnostava ja toiveekkana odotan jatkoa.

Musaksi Ruby Jazz Ale kanssa valitaan tietenkin jazzia ja otetaan tuoretta ja mielenkiintoista kotimaista tuotosta nuorelta säveltäjältä, Outi Tarkiaiselta. Oglütz on Tarkiaisen ensimmäisen oman albumin, Into the Woodland Silencesin avausraita, joka yksi levyn helpoimmin lähestyttävistä biiseistä. Bändinä levyllä soittaa ruotsalainen Norrbotten Big Band ja solistina kaunisääninen jazzlaulaja Aili Ikonen. Ennakkoluulottomille musiikillisista kuunteluhaasteista pitäville suosittelen tutustumaan 17 minuuttiseen levyn nimikkobiisiin.

Tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 5/10

Suutuntuma: 2/5

Kokonaisvaikutelma: 11/20

Yhteensä: 27

Speksit:

Panimo: Pyynikin käsityöläispanimo

Maa: Suomi

Väri: 15 EBC
Katkerot: 50 EBU
Humalat: Kuivahumaloitu Citrall

Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Valmistuksessa on käytetty lisäksi Tamperelaista pihlajanmarjaa ja joitain yrttejä.
Mistä: Palokan Citymarket

Laitilan Kukko Vehnä – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Vehnäolut tekee tuloaan suomalaiseen olutkulttuuriin oikein urakalla. Parin viime vuoden aikana on voinut kiitettävässä määrin bongailla venhätuopposia ihmisten edessä, etenkin kesäterasseilla, ja myös usein näitä näkee naispuoleisten nautiskelijoiden huulilla. Kysyntä on herätellyt isommatkin panimot vastaamaan tähän kysyntään. Olvi on tuomassa oman vehniksensä Sandels –tuotemerkin alla huhtikuussa, mutta ketterämpi ”pienpanimo” Laitilan Wirvoitusjuomatehdas (oluen vuosituotanto ilmeisesti kuitenkin jo miljoonissa litroissa) ehti hätiin ensin. Osalla pienistähän tämä on ollut jo pidempään listalla, kuten Vakka-Suomen Panimolla, jonka Wehnäbock voitti 2012 Suomen Paras Olut -tittelin.

Laitilan Kukko Vehnä näyttää 
ja maistuu perusvehnälle.

Itse asiassa Laitilalla on ollut aiemmin saman vahvuinen vehnäolut Kievari merkin alla nimellä Kievari Vehnänen. Olen itse maistanut sen puolisentoista vuotta sitten, muttei ole erityisemmin jäänyt mieleen. JaskanKaljat olutblogi oli selvitellyt jopa näiden kahden eroavaisuuksia panimolta suoraan ja erot vaikuttavat aika pieneltä. Tällä hetkelä Laitilan Kukko Vehnää saa mukaan ilmeisesti yksin oikeudella vain R-Kioskeilta. Isompaan jakoon tuotetta saadaan huhtikuun alusta lähtien. Mutta maistellaanpas välillä.

Tällä kertaa ei käytössäni ollut oikeaa lasia, joten majapaikan PET-muovinen kertakäyttömuki sai toimia lasina. Kaadettaessa oluen päälle muodostuu paksuhko ja kaunis vaalea vaahto. Olut on väriltään vaalea ja hieman samea, no onhan tämä suodattamatonta.

Maku on pehmeä, kevyt ja hivenen raikas. Maussa on aistittavissa banaania ja toffeeta sekä hiivaisia aromeja. Suutuntumassa pyöreyttä ja hieman kirpeyttä. Ihan kelvollinen vehnä olut, vaikkei Weihenstephanerin, Hoegaardenin ja Baltikan 8 Wheat beer kaltainen herkku olekaan. Voisin kuvitella kesällä tulevan sellaisia hetkiä eteen, jolloin tätä voisin toistekin hommata. Ja onhan tämä kelpo tuote lähteä tutustumaan erilaisten oluiden maailmaan, vaikkei lageristakaan edes pitäisi. Muistakaatte, Oluesta on moneksi.

Kesäiseen tunnelmaan laitetaan tiukkaakin tiukempaa suomalaista electromeininkiä menneiltä vuosilta. Elikkä Op:l Bastardsin (jonka nimi muuten oli alunperin Opel Bastrads, mutta autotehdas Opelille tämmöinen nimen "solvaus" ei passannut) iskevä Scorpius.

Muistan kuinka tämän biisin jyhkeät bassovoittoiset biitit heiluttivat nuoren hippiäisen kirkkaan vihreiden samettitrumpettihousujen lahkeita Ilosaarirockissa vuonna 2001. Oioioi. Silloin ois aloittelevalle olutmiehelle maistunut varmaan myös tämmöinen kevyt vehnäinen. Pistetääns tanssaten!

PS. Ylen Elävässä arkistosta on myös pätkä live vedosta.

Tuomio:

Tuoksu:  7/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 12/20

Yhteensä: 32/50

Speksit:

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Maa: Suomi

Katkerot: 15 IBU

Kantavierre: 11,2°
Alkoholi: 4,7%

Muuta: oluessa on käytetty vehnää 60% maltaista.
Mistä: Kankaanpään R-Kioski

Petolintu & Proto #4 sekä sananen bändijuomista

Eilen meillä oli bändimme kanssa keikka Kuopion Pannuhuoneella. Paikka on tunnelmaltaan rento ja intiimi. Kellaritiloissa tilaa ei ole hirveästi, mutta kesäisin baari leviää ulkoterassille monistaen ravintolan asiakaspaikat. Ravintolassa on mukavasti livemusaa ja kesäisin terassilla on useina iltoina jotain aktiviteettia. Reilu vuosi sitten aloitettu DJ This Charming Manin luotsaamat Indiediscot alkoivat juuri Pannarin terassilta ja ne ovat niittäneet hyvin mainetta ja porukkaa usein miten tupatäynnä. Pannarilla on tullut ennenkin soitettua ja olemme lähestyneet itse aina tätä paikkaa akustisemmalla kattauksella. Aamulla selvisi, että flunssa oli kaatanut rumpalimme petimieheksi, joten jouduimme vähän miettimään sovituksia uusiksi ja niitää checkissä mietimme tarkemmin. 

Jo checkin aikana huomasin, että hanaan oli ilmestynyt Malmgårdin uusin Proto-sarjan tulokas #4, joka oli tällä kertaa puhtaasti IPA. Toinen uutuus oli Plevnan Panimon Petolintu, joka on alunperin tehty helsinkiläisen Olutravintola Pikkulinnun 8-vuotissynttäreiden kunniaksi. Näitä siinä jo kuolailin ja baarimikko lirautti minulle pienet maistijaiset molempia. Oioi. Molemmat lupailivat hyvää. Nämä olisi tänään maisteltava - vaikka omalla rahalla.

Petolintu ja Proto#4. Sulassa sovussa.

Nimittäin, ei ole ollenkaan sanottua, että bändille tarjoiltaisiin keikkajuomina jotain toiveen mukaista - tai saati sitten edes keikkajuomia. No nämä on asioita, jotka riippuvat paljon myös siitä kuka on artistina ja mistä paikasta on kyse, mutta kokemukseni mukaan useinmiten bändille tarjotaan halvinta kaljaa ja sitä saattaa olla reilusti. Sama se mitä raiderissa lukee. Toki, jos Ville Valo pyytä pullon viiniä, niin todennäköisesti hän sen saa, kun meidän kohdalla tämä pyyntö toisi todennäköisesti silti sen max. keissin kaljaa - Karhua tai Koffia. Le Bonkissa oli sentään Carlsbergin vihreää. Näin työssä käyvänä ihmisenä se määrä on harvemmin se mitä enää kaipaisi. Ehkäpä joskus nuorenpana sitä nousuhumalan huumaa kaipasi, mutta eipä juuri nykyään. 

No tänään meiltä kysyttiin halutaanko juomia bäkkärille vai haetaanko tiskiltä. Ilmoitin suoraan, että minä hakisin mielelläni tiskiltä, jos voisin saada maistaa näitä molempia hanauutuuksia näin keikkajuomien puitteissa. Homma kävi sekä bändin muille pojille että baarille. Siis loistavuutta. Tämmöinen on kerran aikaisemmin käynyt parikesää aiemmin Kuopion Maljassa. Toki budjetti on bändijuomissa, joten kalliit juomat loppuu enemmin. Itselleni tämmöinen käytäntö on kuitenkin mieluisampi. 

Malmgård Proto#4

Saavuin keikkapaikalle vajaa tunti ennen keikkaa ja siinä vähän aikaa häröiltyä otin keikkajuomaksi Proto #4:sen. Siinä ennen soittelun alkua ehdin maistella juomaa hiukan rauhassakin, mutta valitettavasti tarkemmat arviot jäivät tekemättä. Kokoan tähän vain pikaisen yhteen vedon ja omat arvioni.

Olut oikein kauniin väristä ja tuoksussa oluen humalaa raikkautta sekä hedelmäisyyttä. Maussa maistaa IPAn maukkaan rungon ja hieman hedelmäisen humalan. Suutuntumaltaa minulle sopiva. Suosittelen. Proto sarja on ollut mielestäni kohtuullisen hyvä sillä kaikki muut ovat olleet positiivisia kokemuksia, mutta edellinen rukiinen Amber Ale ei oikein ollut omaan makuuni.

Keikka sujui omalta ja bändin osalta mainiosti, mutta rumpalin uupuminen hieman harmitti. Proto#4 voiteli soittajan kurkkua suloisesti ja fiilis kohosi loppua kohden. Oikein mukava keikka kaikkiaan. Nyt kun on tilaisuus niin vedetään vähän kotiinpäin. Eli musiikiksi tarjoilen bändimme omaa tuotantoa. Proton kaverina menee hyvin tulevan toisen levymme ensimmäinen sinkkubiisi Shadow On Your Sun.

Proto#4
Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50

Speksit:
Panimo: Malmgårdin panimo
Tyyli: IPA
Maa: Suomi
Väri: 15 EBC
Katkerot: Riittävästi
Alkoholi: 6,9 %
Mistä: Olutravintola Pannuhuone, Kuopio

Keikan jälkeen otin maisteluun Petolinnun, joka pils-tyyppinen olut reippaalla humaloinnilla. Pikkulinnulla taitaa olla taipumusta vahvaan humalointiin. Panimon legendaarinen Pikkulinnun triple IPA oli suupieliä kuivuudellaan hymyyn vetävä kokemus. Tässä ei ihan siihen asti mennä, mutta näinkin reilu humalointi on rohkea veto pils oluelle. Mutta mikäpäs siinä, jos se toimii.

Petolinnun maussa tuntuu humalointi, joka on tehty selkeästi enemmänkin katkero kuin aromihumaloilla. Vaikka olenkin itse enemmän aromihumaloinnin ystävä, niin tässä on onnistuttu tekemään persoonallisempi pils olut. Reippaampi humalointi ryydittää oluen maltaista runkoa. Lavalla tämä olisi ollut turhan kuivattava kaveri, mutta näin keikan jälkeen maistuu taivaalliselta. Ehkäpä osa tulee omista fiiliksistä, mutta oiva tuote silti. Kelpaisi minulle hyvin saunaolueksikin.

Kokonaisuutena keikkajuomat tyydytti tämän muusikon oivasti. Petolinnun ja Proton lisäksi hörpin kaksi perus Sandelsia ja sitten olikin jo valomerkin aika. Se riitti minulle ja suuntasin kulkuni kohti omaa sänkyä. Hyvin viihdyin vähemmälläkin oluella, kun ne tarjoavat makua. Tämmöisiä keikkajuomia lisää!!!

Petolinnun kanssa esittelen teille bändimme debyyttilevyltä räyhäkkään suosikkini - Zeitgeist biisin, jossa mennään rouheissa rock tunnelmissa sävytettynä hieman etelävaltioiden bluesilla ja synaharpulla. Knoppitietona paljastetaan, että väliosassa ja lopussa mukana laulaa myös Verj'nuarmustakin tuttu Tuomas Koponen (alias Puijon Perkele).

Olkaa hyvät ja kohti parempaa olutta!

Petolintu

Tuomio:

Tuoksu: 8/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 14/20

Yhteensä: 36/50

Speksit:

Panimo: Plevna

Tyyli: Pilsner

Maa: Suomi

Väri: 15 EBC

Katkerot: 100 EBU

Kantavierre: 15,9°

Maltaat: Pilsner

Humalat: Goldings, Perle

Alkoholi: 5,5 %

Muuta: Alunperin valmistettu Olutravintola Pikkulinnun 8-vuotis synttäreille. Panimon mukaan SUPER PILS.

Mistä: Olutravintola Pannuhuone, Kuopio

Old Worthy Scottish Pale Ale – Old Worthy Brewing

Hivenen savuinen skottiolut.

Tällä kertaa maisteluun löysin Parikkalan monopolimyymälästä skottilaisen Old Worthy Brewing panimon Old Worthy Scottish Pale Alen. Panimo sijaitsee paremmin savuisista viskeistään tunnetulla Isle of Skye saarella Ison-Britanian pohjoisosassa. Alkon tietojen mukaan kyseessä pitäisi olla hivenen savuinen ale olut.

Olut on väriltään vaaleahkon ruskea, jossa on vähän punaista ja hieman samea. Kaadettaessa vaahtoa kertyi pinnalle niukasti. Olut oli ulkonäöllisesti hieman tunkkaisen näköinen.

Tuoksussa savu tuntuu savua, vanhaa puuta ja hivenen tervaakin. Maku on aika kevyt ja hivenen kirpeän makeahko. Hiilihapon kuplinta tuntuu hieman kielellä muuttuen humalan katkeruudeksi. Jälkimakuna suuhun jää hienoinen savu. Suutuntuma on ensin kevyt ja muuttuen tuhdimmaksi, jopa hieman tunkkaiseksi jälkimaussa.

Tuotteena ihan ok, muttei tule varmaankaan ostettua toiste. Sopivasta savusta plussaa. Savunmaun ystävälle kokeilemisen arvoinen olut, vaikkakin savu tuntuu hyvin mietona.

Musiikkina pyöräytin taustalle toisenlaisissa savuisissa tunnelmissa surfailleen legendaarisen Kingston Wallin Two of a Kind –kappaleen, joka löytyy yhtyeen toiselta, Kingston Wall II -albumilta. Vaikkei samoissa savuissa mennäkkään, niin hieno kappale, jossa varsinkin alussa seilaillaan hieman Irkku tunnelmissa.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 26/50

Speksit:
Panimo: Old Worthy Brewing
Tyyli: Pale Ale / Savuolut
Maa: Skotlanti
Väri: 15,6 EBC
Katkerot: 27,5 EBU
Kantavierre: 11,7°
Maltaat: Marris Otter-, kristalli- ja turvesavumaltaat
Alkoholi: 5,0 %
Muuta: Mukana kanervahunajaa
Mistä: Parikkalan Alko

Keisari Luomu Pils – Nokian panimo

Mukava saunakaveri. Tuttua ja turvallista.

Työreissulla pienillä paikkakunnilla saa tyytyä yleensä suhteellisen kehnoon olutvalikoimaan. Tällä kertaa valinta oli toki suppeampi kuin kaupungeissa, mutta sentään vähän valintaa löytyy. Päädyin saunajuomaksi valitsemaan Keisarin Luomu Pilsin ja kämpillä vasta tajusin, että tämä onkin jäänyt minulta kokonaan maistamatta. Neitsyys siis meni tällä kertaa.

Luomu Pils muodostaa lasiin kaadettaessa tuhdin ja paksun, hieman kuparin punertavan vaahdon. Juoma ei voi vanhan lasin kuluneen ja struktuurisen pinnan takia ei voi hyvin tarkasti tutkiskella. Väri on kuitenkin hivenen tummempi kuin perussuomalaisessa lagerissa.

Maku on raikas ja hivenen humalainen. Mallasta on myös mukana. Mielestäni maussa on myös häivähdys pistaasipähkinää. Jälkimaussa mukavaa humalan viipyilevyys. Ei mikään tajuntaa räjäyttävä olut, mutta veikkaan, että tulee hommattua joskus toistekin saunakaveriksi.

Saunan jälkeen olutta nautiskellessani mietin, että ”Kenen koti on täällä?”. Siksipä pyöräyttin musiikiksi perikotimaista CMX:ää, jonka Surunmurhaajan sinkulta löytyvässä π kappaleessa tuo esiintyy. Jäinkin kuuntelemaan muitakin sinkkujen B-puolia ja Sillanrakentajan B-puolen hieno Punainen nro. 6 on jotenkin aina säväyttänyt minua. Sitäpä siis kehiin tähänkin. Tuttua ja turvallista, mutta kuitenkin hieman erikoista. Kuten Keisari Luomu Pils suomalaisille.

Tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 14/20

Yhteensä: 34/50

Speksit:

Panimo: Nokian Panimo

Tyyli: Pils
Maa: Suomi

Väri: 9 EBC

Katkerot: 26 EBU

Kantavierre: 10,6°

Alkoholi: 4,5 %

Mistä: Akaan Sale

Keisari Kellari – Nokian panimo

Keisarin Kellari on käsintehty suodattamaton kellariolut. Oluttyypinä liikutaan saksalaisissa tunnelmissa. Kellaria on tullut joskus maisteltua, mutta keikkareissulla Saaressa ollessa ajattelin illan ratoksi lähi Salesta hakea olusen. Odotukset ei ollut kovin korkealla, mutta positiivisena yllätyksenä kaupasta löytyi muutakin kuin suurbulkkia.

Maltainen ja maukas kellariolut.
(Pahoittelen kännykkäkameran huonoa kuvan laatua.)

Keisarin Kellari on kauniin mahongin väristä reippaalla kermanvärisellä vaahdolla. Oluesta tulee mieleen kunnon fariinisokeroitu sima. Tuoksussa mallasta, mutta enempää ei irtoa hieman nuhaisen nenän takia.

Maku on pehmeän maltainen ja hieman mallasleipämäinen. Maussa tuntuu humalointi, jota onkin Suomalaiseen maitokauppatarjontaan hivenen normaalia enemmän, 20 EBUa. Tämä on mukavaa vaihtelua bulkkitarjontaan. Ehkäpä tätä tulee vastakin ostettua, jos janojuomaa kaipaa.

Tässä on semmoinen kotoisen lämmin tunnelma. Tämmöistähän ois voinut olla Hobbittilan valikoimissa. Kuvittelen itsenä istumassa Repunpään pihalla ja hörpätä tätä lempeän aurinkokukkaleivän kera. Siis näihin tunnelmiin. Concerning Hobbits.

Tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 13/20

Yhteensä: 34/50

Speksit:

Panimo: Nokian panimo

Tyyli: Kellariolut

Maa: Suomi

Väri: 48 EBC

Katkerot: 20 IBU

Kantavierre: 11,1°

Alkoholi: 4,5 %

Mistä: Akaan Sale

Muflononi Keripukki – Beer Hunter's

Neljän päivän reissuhommista palattuani oli taas illan pimetessä hyvä hetki maistella joku olut. Ennen lähtöä en ollut muistanut laitella lisää juomia viilenemään ja tuliaisena Palokan Citymarketistan tuomat herkut olivat liian lämpimiä. Valinta piti siis tehdä tämän ja Criminal Bad Elfin välillä. Nyt ei kuitenkaan tehnyt mieli vahvaa olutta, joten Keripukilla mennään.

Houkuttelevan näköinen valkosuklaa-kookos-stout.
Mutta entäs kookos, missä on kookos?

Beerhuntersin Mufloni Keripukki on yksi Alkon vuoden 2014 käsityöläispanimoiden tuotteista. Meinasin jättää tämän tuotteen monopolimarketin hyllyyn, sillä maistoin tätä Kuopiolaisen Maljan hanasta ja silloin kovat odotukset karahtivat katkerien pettymysten karikolle. Hetkenmielijohteesta nostin tuotteen kuitenkin muiden kera ostoskoriin ja päätin antaa sille vielä mahdollisuuden.

Keripukki on panimon mukaan valkosuklaa-kookos-stoutti, sillä valmistuksessa on käytetty valkosuklaata ja kookosta.

Kaadettaessa lasiin huomataan heti, että olut on hyvin tumma, lähes läpinäkymätön. Vaalean ruskeaa vaahtoa kertyy niukasti pintaan ja se laskee nopeasti. Heilauttaessa lasin pintaan jäävä vaahto tuo mieleen ylikansallisen riistokolajuoman.

Tuoksussa tuntuu hivenen makeutta ja enemmänkin tumman suklaan happamuutta. Maussa makeuden aistii kanssa. Ensin maku on pehmeä, mutta kääntyy hienoisen kahvimaiseen kitkeryyteen. Tämä makeus on lienee peräisin valkosuklaasta, mutta kookosta en aisti. En aistinut silloin aiemminkaan. En muistanut kuitenkaan olutta näin pehmeäksi ja alkusuutuntumaa näin pyöreäksi. Se voisi hyvin olla kookoksen ansiota.

Täytyy tunnustaa, että olut on parempi kuin muistin, mutta ei siltikään mikään ihmeellinen tuotos. Joku ei vain tässä kolahda kohdallani, joten ei tule varmaan jatkossa ostettua.

Kun mietiskelin, missä se kookos tässä oluessa on, niin ajatuksiin nousi Mauri Antero Nummisen tunnetuksi tekemä lastenlaulu Kuinka Saada Rikki kookospähkinä. Itseasiassa biisin alkuperäissävellys (I've Got a Lovely Bunch of Cocoanuts) on englantilaisen Fred Heathertonin käsialaa. Ensimmäisen suomalaisen version sanoitti Usko Kemppi, jonka ainakin Kipparikvartetti on levyttänytkin vuonna 1951. M.A. Numminen toi sanoitukseen lisää vipinää omassa versiossaan, joka äänitettiin vuonna 1980  Kuu kookospähkinä ja mies -albumille.

Ehkäpä se kookos on edelleen siellä kookospähkinän sisällä. Ehkäpä panimolla on ollut samalaisia vaikeuksia saada pähkinää rikki kuin laulussa ja lopulta se on kipattu vierteeseen kellumaan kokonaisena... No ei ehkä sentään, mutta hilpeä biisihän tämä on. Jeipati rallaa. Loppuun totean mukaillen suurimman yhä suomalaisomistuksessa olevan panimon vuosien takaista mainoslineä: "Älä ota tätä vakavasti".

Tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 2/5

Maku: 6/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 10/20

Yhteensä: 27/50

Speksit:

Panimo: Beer Hunter's

Tyyli: Valkosuklaa Stout
Maa: Suomi

Väri: 223 EBC

Katkerot: 43,1 EBU

Kantavierre: 17,3°

Maltaat: Pale ale-, karamelli-, paahdetut ohra- ja vehnämaltaat

Humalat: Columbus

Alkoholi: 7,0 %
Muuta: Mausteina vaniljaa, valkosuklaata ja kookosta

Mistä: Savonlinnan Citymarketin Alko

Kiin Kiin – Mikkeller

Kiin Kiin - Tuttifruttinen kesäjanon sammuttaja.

Kovin kesäisin ja raikkaan merellisissä tunnelmissa näytettäisiin nytten olevan etiketin perusteella. Limellä ja sitruunalla höystetty lager. Näitä sitruuna höystöjä on tullut maisteltua ja kevyttä keittoahan ne on olleet. Limpparia suorastaa, kuten esim. Radlerit onkin. Kuumaan kesäpäivään oikein kepeitä janojuomia, mutta muutenpa jääpi yleensä ostamatta. Esim. Tuborgin Lime cut oli väljähtänyt pettymys. Toisaalta kokemukseni perusteella Mikkelleriltä on lupa odottaa usein jotain hyvää, mistä maukkaina esimerkkeinä toimivat Not Just Another Wit ja Beer Geek Breakfast.

Muttei menis enemmän jaaritteluksi, niin asiaan!

Lasiin kaadettaessa Kiin Kiin muodostaa kauniin valkean pitsimäisen vaahdon, joka ei kylläkään ole kovin pitkä ikäinen. Pinnalle jäänyt ohut vaahto jää kallistettaessa lasin reunoille. Olut poikkeaa väriltään perinteisistä lime/sitruuna lagereista. Kiin Kiin on selkeästi näitä tummempi – hieman hunajan värinen ja aavistuksen sameahko.

Tuoksussa limen aistii selvästi. Hieman makeutta ja häivähdys humalaa.

Ensisiemauksella maku muistuttaa perinteisiä sitrushöystettyjä oluita, joka nostaa pettymyksen päätä, mutta sitten kuin puskista hyppää hedelmäinen makeus. Maku on kuin tuttifruttikarkki! Jälkimaussa tuntuu hienoista humalointia. Mutta kokonaisuus on hieman köykäinen silti. Suutuntuma on pehmeä ja hieman köykäinen.

Sitrusolueksi kuitenkin positiivinen yllätys, jossa tuttifruttipläjäys pelasti paljon, vaikkei tajuntaa räjäytäkään. Perus lageria parempi. Voisin ostaa toistekin kesäisen kuuman päivän raikastukseksi.

Kesämieli, joten musanakin sopii oivasti jotain leppoista kesäistä, kuten Jason Mraz I’m Yours. Ja ei kuin rannalle makoilemaan.

Tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 6/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 12/20

Yhteensä: 30/50

Speksit:

Panimo: Mikkeller, mutta itse olut on pantu belgialaisella De Proefbrouwerij tilauspanimolla, jota Mikkeller käyttää säännöllisesti.

Tyyli: Lager
Maa: Tanska / Belgia

Väri: 18,5 EBC

Katkerot: 36,7 EBU

Kantavierre: 13,4°

Maltaat: Pilsner-, münchner- ja karapilsmaltaat

Humalat: Magnum, Saaz ja Tettnanger

Alkoholi: 5,0 %
Muuta: Riisihiutaleet, mausteina limetin- ja sitruunankuori

Mistä: Kuopion Prisman Alko

Prykmestar KahviStout – Vakka-Suomen Panimo

Prykmestarelta on mielestäni tullut hyvin vaihtelevia oluita. Erittäin loistavan maukas ja omaperäinen SavuKataja kuuluu panimon parhaimmistoon, jolla voi kutkutella makuhermoja tänäkin päivänä, kun sitä Alko onneksi tarjoaa. Toisaalta panimo on pannut myös täydellistä pashaa kuten panimon vuoden 2013 pääsiäisolut. Esanssinen suklaa-aromi oli tuoksussa hurmaava, mutta maussa se hävisi saman tien kuin olut oli suuhun saatu. Muuta siinä ei sitten ollutkaan… Sillä tätä KahviStouttia vähän pelkäilen, mutta rohkea rokan syö ja oikeamielinen oluen maistaa. Ritarillisesti siis kohteen kimppuun!

Herkullisen näköinen, mutta 
lopulta laimeahko pettymys.

Olut kaatuu kauniin tumman punaruskeana lasiin muodostaen aromilasiin reilun 3cm vaahtokukan, joka ei ole kuitenkaan kovinkaan kestävä. Väri tuo mieleen kahvin. Tuoksussa kahvin myös aistii. Myös maltaan ja jonkin pistävämmän aromin, josta en saanut kiinni.

Maku hieman makeahko ja fenolinen. Kahvia löytyy hivenen jälkimaussa, mutta heikosti. Olisin kaivannut itse vähän lisää tuhtiutta, mutta toimii varmaan mukavasti oluen maistelua aloittelevalla bulkki lagerin lipittelijälle. Muttei valitettavasti  ainakaan minulle.

Tätä makustellessa kuuntelin Reginasta tutun Iisan soololevyä ja mietin oluenystävien päivän uutista Sori Brewingin poikien perustamasta www.papabeers.com:sta, josta voitanee kohta tilata vaikka oman kylän panimon maitokauppavahvuutta vahvempaa olutta kotiin – Viron kautta kierrätettynä. Loistavuutta, mutta samalla niin syvältä, koska ei se näin pitäisi mennä. Mutta tätä tämä on. Vero eurotkin siis kohta Viroon.

Noniin paatos loppukoon tältä erää ja musa suosituksen pariin. Iisa tekis mieli laittaa soimaan, mutta tämän oluen tuottama hienoinen pettymys ja nämä uutiset saavuttavat saman ristiriitaisen tunnelman kuin Eläkeläisten Aamupalahumppa.

Tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 4/10

Suutuntuma: 2/5

Kokonaisvaikutelma: 8/20

Yhteensä: 23/50

Speksit:

Panimo: Vakka-Suomen Panimo

Tyyli: Stout

Maa: Suomi

Väri:  127 EBC

Katkerot: 15,6 EBU

Kantavierre: 14,3°

Maltaat: Pilsner-, suklaa- ja värimaltaat

Humalat: Hallertauer Magnum

Alkoholi: 6,0 %

Muuta: Alkon käsityöläisoluet sarjan tuote. Valmistuksessa käytetty kahvia.

Mistä: Savonlinnan Citymarketin Alko

Organic IPA – Napa Smith Brewery

Ihan napakka jenkki IPA,
muttei nouse omiin suosikkeihin.

Perjantainen päiväkalja. Olin pyörinyt kaupungilla hoitamassa ja selvittelemässä erinäisiä hommia ja Ravintola Malja sattui sopivasti kotimatkan varrelle, joten eikun sisään. Malja on yksi parhaimmista - ellei paras - Kuopiolaisista olutravintoloista. Täällä tulee käytyä useimmiten, kun tulee lähdettyä olusella käymään.

Tänään valitsin maisteluun hanasta pienen tuopillisen Nashvilleläisen Napa Smith Breweryn Organic IPAa. Jenkkityyliset IPAt sopivat useinmiten omaan suuhuni, joten olen aina innoissani, kun niitä pääsen maistelemaan.

Oluen väri on kaunis kuparinpunainen ja pinnalle muodostuu ohut "sammakonkutuvaahto". Eli vaahto on tuommoista isompi kuplaista ja kuplat ovat hyvin samankokoisia keskenään. Samanlaista vaahtoa muistan muodostuneen myös Eviltwin Breweryn P3:sen pinnalle.

Tuoksussa kirpeyttä ja marjaisuutta. Maku on makeahkon karamellinen, mutta raikas ja aistittavassa hedelmää ja marjaisuutta. Humalointi hyökkää sitten aika terävänä ja voimakkaana. Kitkeryys on kestävä, jossa on kuitenkin jotain hyvää... Suutuntuma on alkuun raikas, mikä muuttuu kitkeryydeksi suhteellisen nopeasti.

Otatetaan taustalle vähän ameriikan suunnan musatunnelmia - tosin lontoolaisen Mumford & Sons yhtyeen esittämänä. Tämä loistava brittinelikko on ponnahtanut iskevällä bluegrassia, countria, rockia, folkia ja indiemeininkiä yhdistävällä tyylillään maailman maineeseen. Iloisen reipas banjovoittoinen tunnelmointi ja moniäänilaulut ovat yllättävän monipuolista. Itse en hirveämmin countrista pidä, mutta huomaan kuuntelevani useinkin tätä levyä. Eli olkaapas hyvät, Babel levyltä räväkkä I Will Wait.

Tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 14/20

Yhteensä: 34/50

Speksit:

Panimo: Napa Smith Brewery

Tyyli: IPA
Maa: USA

Väri: Light Amber

Katkerot: 75 IBU

Maltaat: 2 Row, Munich, Caramel 20

Humalat: Palisade, Tettnang and Smaragd

Alkoholi: 7,0 %

Mistä: Ravintola Malja, Kuopio