lauantai 28. maaliskuuta 2015

Olvin Iisalmi Pale Ale ja Karhu Huurre

Iisalmelainen Olvi on ensimmäinen Suomen kolmesta suuresta panimosta, joka on lähtenyt kunnolla IPA buumin mukaan. Tai olihan Sinebrychoffilla 2013 vuoden Suomen Olutmestari -kisan voittaneen Mirva Kylmäkorven suunnittelemana Olutmestarin 777 IPA, mutta sitä oli saatavilla vain ravintoloista tynnyrivahvuuksina. Olvi tuo siis ensimmäisenä kauppavahvuisen.

Jonkunlaista vastarintaa oli aistittavissa aiemmin tämän suhteen, mutta pienpanimobuumi on jo nostanut Suomessakin niin voimakkaasti päätään (onhan noita pienpanimojakin syntynyt muutamassa vuodessa kuin sieniä sateella), ettei tämä ole jäänyt isoiltakaan huomaamatta. Tähän on pyritty vastaamaan monella tapaa. Olvi on tuonut jo markkinoille oman vehnäoluen. Nyt oli IPAn vuoro. Ehkäpä seuraavaksi vaikkapa Saisonia? Tai kunnon Stoutkin kävisi.

Olvi IPA on väriltään vaalean meripihkan väristä ja hyvin kirkasta. Valkoista vaahtoa kertyy kaadettaessa kivasti, mutta se laskee aika nopeasti.

Tuoksussa naamalle lyö ensimmäisenä Pohjois-Savolainen mäntymetsä. Pihkaisten havujen seasta voi aistia hienoista kaukomailta Poroveden rannalle kantautunutta greippiä. Humalan tuoksujen hehku on pellettimäinen, kuin nuuhkaisisi pellettihumalapussia. Nyt on luonnetta!
Tölkin kyljestä löytyy hyvin oluen
tärkeimmät tiedot. Tässäkin on
ajateltu olutharrastajia.

Maussa myös pihkaista havumetsää kaverinaan maltaisuutta. Kuin havupuisella lusikalla kauhoisi suuhunsa maltaista ohrapirtelöä. Humalointi katkeroita on kivasti ja se on enemmän Pohjois-Savolaista havumetsää kuin tropiikin hedelmiä. Suutuntuma on napakan katkera, jota hieman jauhoinen jälkituntuma häiritsee.

Erittäin kelpo IPA kotimaiselta suurpanimolta. Hienoa työtä Olvi! Ja kun olut on vielä kohtuuhintaista ja oikein kelpoa kauppavahvuista, niin tätä tulee varmasti ostettua toistekin.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Olvi
Tyyli: Iisalmi Pale Ale (= Indian Pale Ale)
Maa: Suomi
Väri: 16 EBC
Katkerot: 55 EBU
Kantavierre: 11,5°
Humalat:  Polaris
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Ensimmäinen Suomalaisen suurpanimon IPA-tyylin olut.
Mistä: Kolmisopen Citymarket, Kuopio

Toinen tämän illan maisteluoluista on sitten Sinebrychoffin Karhu Huurre. Vastineena käsityökäisoluille Sinebrychoff on tuonut oman Nikolai Brewmasters Collectionin markkinoille, mutta pientä persoonallista ilmettä on haettu myös Karhun tuotemerkin kanssa.

Aiemmin Sinebrychoff on tuonut markkinoille viriteltyjä Karhu versioita: Karhu Korpisavu (2009), Karhu Ruis (2011) ja Karhu Tuplahumala (2013). Näistä Korpisavu, ja etenkin sen Alkossa myytävä vahvempi versio, maistui minulle. Karhu Ruis oli myös mukiin menevä, mutta Karhu Tuplahumala oli totaalinen pettymys ja sem maku oli hyvin vetinen. Nyt tämä uusi Karhu Huurre on ilmeisesti Karhua, joka on humaloitu pelkällä uudehkolla baijerilaisella Polaris humalalajikkeella.

Karhu Huurre on väriltään kirkkaan kullan keltaista. 18 karaatin ei 24 karaatin. Valkoista kuohkeaa vaahtoa kertyy kivasti oluen pinnalle. Kevyen maltaisuuden haistaa hädin tuskin.

Vaikka tuoksu ei antanut paljoa odottaa, niin maku yllätti tähän nähden positiivisesti. Mietoa maltaisuutta ja omenaista makeutta. Suutuntuma on kevyt ja niukka hiilihappoinen.

Kokonaisuutena aika vaisu ja omenamehumainen olut. Kyllä tämmöisen kylmänä kesäpäivänä janojuomaksi voisi jouda, mutta mielummin ottaisin vaikka lasin vettä – ja päälle tuopin Olvi IPAa.

Tuomio:
Tuoksu: 2/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 1/5
Kokonaisvaikutelma: 8/20
Yhteensä: 19/50 

Speksit:
Panimo: Sinebrychoff
Tyyli: Lager
Maa: Suomi
Väri: 12 EBC
Katkerot: 17 EBU
Kantavierre: 10,5°
Maltaat:  Ohramallas ja ohra
Humalat:  Polaris
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Panimosiirappi
Mistä: Kolmisopen Citymarket, Kuopio

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Helsingin reissu 13.3.-15.3.: BrewDog Helsinki, Bryggerin oluttasting ja vähän muutakin

Viime perjantaina suuntasin heti aamusta VR:n kyydittämän Helsinkiin. Tämä oli ensimmäinen reissu vuoteen, jos Helsinki-Vantaalla piipahtamista ei lasketa. Viikonlopun pääagendana oli koulutuspäivä lauantaina, mutta olin järjestänyt perjantaille valmistuneille ainejärjestömme opiskelukollegoille eli alumneille oluttasting tilaisuuden Panimoravintola Bryggeriin. Ja koska reissu oli ensimmäinen vuoteen, niin pitihän tästä reissusta pyrkiä ottamaan kaikki mahdollinen hyöty irti eli muitakin tavoitteita olin tälle matkalle asettanut.

Yksi näistä tavoitteista oli Ruosniemen Panimon Pikkupomon hommaaminen Esplanadin Alkosta, mutta juna matkan Twitter viestittely paljasti, ettei kyseistä olutta ollut pääkaupunkiseudulla muissa ilmoitetuissa myymälöissä kuin Tapiolassa Espoossa ja Hämeenkylässä Vantaalla. Keskustan ulkopuolelle ei nyt joutanut lähtemään, joten jäänee tämä maistamatta.  En nyt kuitenkaan aina viitsi asiakseen lähteä pääkaupunkiseudulle olutostoksille, vaikka mielenkiintoisten tuotteiden perässä silloin tällöin ravaankin.

Pikkupomohan on näitä uusia Alkon tilausvalikoimatuotteita, joita Panimot voivat tarjota 10 haluamaansa Alkoon. Tämä EI kuitenkaan takaa sitä, että olutta on näissä myymälöissä hyllyssä saatavilla. Käytäntö Alkon puollella menee niin, että sitä voi halutessaan tilata näihin panimon valitsemiin Alkoihin. Eli jos tämän kategorian tuotteita haluat itsellesi saada, niin soita ja varmista ensin myymälästä, ennen kuin lähdet matkaan. Varmaankin isompi kysyntä nostaa tuotteet myös hyllyyn näissä paikoissa. Onhan tämä helpotusta, mutta on se silti aika PASKA systeemi. Miksei voi saman tien tilata, vaikka Posion Alkoon?!? Ei luulisi nykyaikana logistiikan olevan niin hankalaa?!? Mutta ei tästä tämän enempää nyt.

Vaikka Alko odotuksiin nähden petti, ei parjattu VR pettänyt (tosin ravintolavaunusta kerkesin ostaa vanhentuneella päiväyksellä olevan leivän, josta ehdin myös haukata ennen kuin huomasin päiväyksen…) ja saavuin perille lounasaikaan joten suuntasin ensin lounaalle Stonesiin maittavalle purilaiselle. Ruokajuomaksi otin uuden tuttavuuden Olutpajan Silkkitien. Tätä olisi löytynyt kaupoistakin, mutta enpä sitä silloin vielä tiennyt. Olisin ehkä testannut jotain muuta, jos olisin sen tiennyt. Silkkitie on riisillä höystetty lager, joka ei hirveämmin säväyttänyt. Mutta ihan hyvä burgerin kaveri.

Sitten piipahdin pikaisesti Arkadian Alkossa katsastamassa oliko mitään kiintoisia erikoisvalikoiman tuotteita ja mukaan tarttui Stallhagenin US Red Ale ja Pale Ale. Tämän jälkeen suuntasin Tokyokanin tuliaisostoksille ja täydentämään ruoka-aine varastoja. Kasillinen udonia, kareeraisua ja japanilaisia naksuja mukanani jatkoin matkaani BrewDogin Helsingin baariin, jonne olin sopinut tärskyt Laajalahden SUURpanimon nokkamiehen Jaakon kanssa, jossa sain mukaani itselleni ja ystävälleni Sahti-Sepolle maistiaispullot kokeellisesta Aamupala Alesta. Tämän kyseisen oluen raaka-aineina on käytetty mm. Weetabixiä, Start! aamiaishiutaleita, Nallen ohrahiutaleita ja pannullinen kahvia. 

Visiitti BrewDog Helsingissä olikin yksi matkani tavoitteista ja näin se sujui hyvässä seurassa ja kotioluen teosta jutellessa. Kello kolmen aikoihin baarissa oli vain kourallinen ihmisiä ja rauhallista. Juomavalikoima oli mitä parhain – reilusti BD:n omia herkkuja ja mielenkiintoisia vierailevia oluitakin. Vaikka mieli olisi tehnyt ottaa alkuun isotuopillinen makuhermoja hivelevää Jack Hammeria ja sitten testa kaikkia uutuuksia, realiteetti oli kuitenkin huomioitava. Kaikkea ei kerralla pysty maistelemaan ja päihtyä en halunnut, jotta illan tastingissäkin vielä jotain maistaisi. Näinpä päädyin testaamaan joitain uusia tuttavuuksia. Päätöksen teossa auttoi ystävällinen ja asiantunteva henkilökunta. Erittäin positiivisena pidin ajatusta tarjota hanaoluita neljässä eri kokoluokassa. 

Nyt on valikoimaa. Tosin BrewDogin hanatuotteista vain
Bourbon Baby! oli uusi tuttavuus. Vierailevista
 taas lähes kaikki.
Itse otin maistelusetin 1/3 Pintin laseilla, johon tuli BrewDogin Bourbon Baby, Beawertownin Blood 'ell ja Brew By Numbersin (BNNo.) 01|07 Saison. Kaksi jälkimmäistä panimoa ovat itselleni uusia tuttavuuksia. 


BBNo.:n meininki on mielenkiintoinen. Panimo on välttänyt nimen keksimisen vaikeuden numeroimalla oluet. Ensimmäinen numero kertoo oluen tyylin ja jälkimmäinen sitten erottelee reseptiikkan perusteella oluet. Katalogi kaikista oluista on esillä panimon nettisivuilla ja sieltä löytyy vähän lisää tietoa jokaisesta oluesta. Erittäin hieno konsepti. :)

Tämä kyseinen 01|07 Saison on humaloitu Nelson Sauvinilla. Tuoksussa ja maussa aistittavissa hieman mustaherukkaisuutta. Väriltään hyvin hailakan kellertävä ja hieman samea. Kokonaisilmeeltään kuivahko ja mausteinen Saison, joka muistuttaa paikoitellen hieman valkoviiniä.

Beawertown Breweryltä olen vain nähnyt kuvia oluista ja kuullut jotain juttuja, mutta itse en ollut vielä ennen tätä päässyt niitä testaamaan. Panimon tuotteet vaikuttavat mielenkiintoisilta ja etiketit herättävät hilpeyttä. Nyt maistamani Bloody 'ell on 7,2 %:nen veriappelsiinilla ryyditetty IPA, jossa lisää trooppisuutta on haettu humaloinnissa Amarillolla ja Citralla. Ihan kelpo ja maukas IPA, joka ei nyt kuitenkaan mitenkään suuremmin säväyttänyt.

BrewDogin Bourbon Babystä ei ollut kovin suuria ennakko-odotuksia, mutta tämä bourbon tynnyreissä kypsytetty 5,8 %:nen Scotch Ale tyylin edustaja tarjoili maistelusetin miellyttävimmät vibat. Maku oli täyteläinen ja pehmeä. Siinä oli aistittavissa makeahkoa maltaisuutta, karamellia ja vaahterasiirappia. Bourbontynnyreissä kypsytys on tuonut makuun syvyyttä ja bourbonin maistaa hyvin, mutta se ei ole dominoiva. Jälleen yksi hieno olut BrewDogilta.

Parituntinen vierähti turinoidessa ja näitä kolmea ollutta maistellessa. Baari oli tässä ajassa jo täyttynyt hyvin ja istumapaikat näyttivät kaikki olevan varattuja eli suosiota baari nauttii. Tämä oli hyvä sauma jatkaa matkaa ja vapauttaa istumapaikat uusille tulokkaille. Hyvästeltyäni Jaakon hilpaisin bussilla opiskelukaverin luokse viemään matkatavarat jemmaan ja vähän siistiytymään ennen oluttastingin alkua.

Ravintolapäällikkö Olli Majanen mäskäys-
ja keittokattilan juurella. Vasemmalla
panimon ohjausyksikkö.
Ennen seitsemää koko tastingiin ilmoittautunut porukka oli kasassa ja siirryimme Bryggerin alakertaan panimolaitteiston edustalle, jossa tasting ja panimokierros pidettiin. Tastingin ja esittelyn meille veti Bryggerin ravintolapäällikkö Olli Majanen.

Panimokierros voitiin viedä läpi paikallaan istuen, sillä panimon sydän eli mäskäys- ja keittoastia sijaitsee ruokapuolen ja yläkerran baarin välisessä portaikossa. Tämä 1000 litran vetoinen laitteisto on tilattu Saksasta mittatilaustyönä Bryggeriin. Laitteisto on suljettusysteemi, jossa vedet ja vierteet kulkevat valmiita putkistoja pitkin haluttuihin paikkoihin. Näin vedet tai vierteet ei roisku portaikkoon tai lattioille. Tosin maltaat ja humalat lisätään portaikon yläpäästä yhdistetyn mäskäys- ja keittoastia yläluukusta, joten sieltä pääsee ilmoille myös mukavia tuulahduksia mäskäyksestä ja keitosta. 

Alempana sijaitsee huuhteluastia, jossa mäski huuhdellaan ja valutetaan. Tästä astiasta myös mäski lapioidaan kaukaloa pitkin isoon astiaan pois roudausta varten. Bryggerin panimon maltaita jatkokäytetään ravintolan omassa keittiössä ja niitä toimitetaan myös paikalliselle leipomolle, jonka leipiä voi ostaa myös Bryggerin pienestä myymälästä katutasosta. Sieltä on ostettavissa myös mukaan Bryggerin kauppavahvuisia oluita.

Panimolaitteistoa ja esittelytiski. Vasemmassa
reunassa näkyy osa huuhteluastiasta.
Keitetty vierre ohjataan putkia pitkin käymisastioihin, mitkä sijaitsevat toisissa tiloissa. Niitä pääsee kuitenkin katsastamaan sisäpihan puolelta. Bryggerin pienintuotantoerä on 1000 litraa, mutta usein tehdään 2000-3000 litraa kerralla riippuen käytettävästä käymisastiasta. Joten ennen kuin hiiva lisätään vierteeseen, tekee panimomestari Mathias Hüffner siis kaikkiaan jopa kolme mäyskäystä ja keittoa.

Panimoravintolan tarjoilutankit hanatuotteille ovat näkyvillä ravintolatilan vieressä lasiseinän takana. Olut on säliön sisällä muovipusseissa,
jolloin astiassa olut ei pääsekosketuksiin ilman kanssa. Olut saadaan tulemaan ulos pumppaamalla ilmaa säilön sisään, jolloin pussi rutistuu kasaan sitä mukaan kuin sitä tyhjennetään. Idea on hieman sama kuin tonkkaviinien pusseissa.
Käymisen jälkeen oluet siirretään taas putkistoa pitkin kypsytysastioihin. Kypsytyksen jälkeen oluet ovat valmiita pullotettaviksi (pullotus tehdään Teerepelin Panimolla Lahdessa), kanisteroitavaksi ja panimoravintolan omaan käyttöön. Hanatuotteet säilötään tarjoilutankkeihin, jotka ovat näkyvillä ravintolatilassa lasiseinän takana. Kaikki, paitsi ensimmäisenä valmistettu erä Aleksanteri olutta (joka on valmistettu Saimaan Juomatehtaan laitteilla), on pantu nykyisessä panimoravintola Bryggerin tiloissa ja laitteistolla.

Vasemmalta oikealla: Bryggeri PilsBryggeri Weizen,Bryggeri E.S.P.A.Bryggeri IPA ja Bryggeri Stout.
Maistelusetiin tulee panimon omia oluita, joita kyseisellä hetkellä tarjolla hanassa. Tällä kertaa maisteltavaksi saimme Bryggeri PilsinBryggeri WeizeninBryggeri E.S.P.A.:nBryggeri IPAn ja Bryggeri Stoutin. Itselleni setissä uusia tuttavuuksia olivat Weizen, E.S.P.A. (English Style Pale Ale) ja IPA. Bryggeri valitsee tuotteidensa nimiksi paljon myös panimoravintolan ympäristöön liittyviä nimiä, kuten E.S.P.A., Aleksanteri, Kanttori, Pormestari, Mantta ja Senaattori. Bryggerin nettisivuilta löytyy muuten hyvin kuvaukset kaikista ja tarkemmat tiedot kaikista panimon oluista.

Maltaita ja humalia sai haistella
 ja maistella.
Panimon esittelyn lomassa otimme aina yhden oluen kerrallaan maisteluun esittelyjen kera. Näin aika kului hyvin, kun innokkailla seuraajilla oli myös suun kostuketta. Saimme myös tutustua oluen teon perusraaka-aineisiin eli maltaisiin ja humaliin, joita oli purkissa esillä (tosin näistä humalakävyt ja -pelletit olivat valon vaikutuksesta haalenneet huomattavasti).

Esittely oli erittäin mielenkiintoinen ja asiantunteva. Vähemmän olueen perehtyneet kollegatkin kehuivat tastingiä. Innostuimme kyselemään ja juttelemaan Ollin kanssa sen verran, että alkujaan arvioitu tunnin aika venyi lähes kahteen tuntiin. Tämän jälkeen siirryimme syömään ravintolan puolelle ja täytyy erikseen mainita, että syömäni Viro menu oli aivan loistava.  Panimollahan oli vielä tuolloin meneillään Viron pienpanimoviikot.

Etenkin Bryggerin Stoutissa haudutettu murea porsaan poski kera savustettujen punajuurten ja selleripyreen oli älyttömän hyvää! Otin tämän 39 € maksaneen menun lisäksi suositellun 12 €:n olutsetin, jossa alkuruoalla oli Bryggerin oma IPA (olisi menun mukaan pitänyt olla Hopster panimon Pearu IPA, mutta liekkö jo loppunut toiseksi viimeisenä päivänä), pääruoalla Õllenaut Vanamees ja jälkiruoalla jumalaisesti makuhermoja hyväillyt Põhjala Pime Öö.

Kerrassaan hieno ilta ja hyvät fiilikset jäi Bryggeristä niin ravintolana kuin panimonakin. Täytyy käydä toistekin. Erityiskiitokset Olli Majaselle asiantuntevasta ja maltillisesta esittelystä. Muutaman kiperän kysymyksen heitin, mutta mies osasi näihin pääasiassa vastata.

Seuraava päivä menikin koulutuspäivillä eikä ihmeemmin oluiden pariin ehtinyt, kun aamu yhdeksästä ilta kuuten asti vierähti luennoilla ja paneelia kuunnellen. Olisin halunnut käydä SOK:n oluthuoneilla IPA viikoilla maistamassa muutaman hyvän olusen, mutta opiskelukaverit eivät tästä innostuneet enkä viitsinyt nyt yksin ilman hyvää seuraa, joten lauantaina jäi oluen maistelut vähemmälle. Tosin täytyy mainita, että kävimme A21 Coctail Loungessa, joka osoittautui erinomaiseksi paikaksi. Pojat tekevät drinkit rakkaudella ja ne maistuvat erittäin hyviltä. Suosittelen kokeilemaan, vaikka hintataso ei olekaan edullisimmasta päästä. Juomat ovat nimittäin huippuhyviä, tuoreista raaka-aineista tehtyjä ja ne tarjoillaan tyylikkäästi.

Piipahdimme ennen nukkumaanmenoa vielä Teerenpelissä oluella, jossa huomasin sivistyksessäni olevan Vauhtiveikon mentävä aukko. Ja sehän oli toki paikattava.

Tuliaisia Helsingin reissulta: Laajalahden SUURpanimon kotitekoinen Aamupala Ale, Bryggeri Citra, Ruosniemen panimon Insinööri IPA, Stallhagenin US Red Ale ja Pale Ale, Maku Brewingin Amber Ale, Pale Ale ja Golden Ale.
Yöunien jälkeen kävin noutamassa Kampin K-Marketista kotiin viemisiksi Maku Brewingin Amber Alen, Golden Alen ja Pale Alen sekä Ruosniemen Insinööri IPAn ja Bryggerin Citran. Näitä kun ei vielä toistaiseksi Mualiman navan lähheisyyvessä ole näkynynä. Kiitoksen Tuopillinen blogia pitävälle Juoni Koskiselle vinkistä. Sen jälkeen Helsingin retki oli kummipojan luona vierailua vaille paketissa.

Mukava oli Helsingissä käydä ja paljon on näköjään pääkaupunkiseudulle tullut uusia mielenkiintoisia kuppiloita, joissa on tarjolla toinen toistaa herkullisempia mallasjuomia. Pitäisi varmaan koettaa päästä vierailemaan siellä useammin.

(Kirjoituksesta korjattu Bryggerin tuotteiden pullotuspaikka ja E.S.P.A. oluen lyhenteen merkitys.  Kiitoksia Bryggerille oikaisusta. 23.3.2015 klo 23.09. Tarkennettu vielä Bryggerin tuotannon eräkokoja 25.3.2015 klo 13.19)

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Ronya – Pyynikin Käsityöläispanimo

Lauantaisen lounaan kera teki mieleni ottaa joku olut – vapaa päivä, kun oli. Tuhti jauhelihakastike kaipaisi jotain tuhtia kumppania. Jääkaapissa oli omien lisäksi muutamia viime viikonlopun Helsingin tuliaisia ja Pyynikin Käsityöläispanimon Ronya. Tuo tumma ja miedosti savuinen vehnäolut neitokainen kuulosti sopivalta, joten se valikoitu lasiin. Olen yhden pullon tätä jo vuoden vaihteessa maistellut, mutta ei ole tarkalleen mieleen jäänyt, minkälainen tämä oli. Joten nyt voisi kirjoitella tästä arvioinkin.

Ronya on väriltään lähes mustaa, mutta ohuelta kohden valoavasten katsottuna hyvin tumman punaruskeaa. Kaadettaessa pinnalle kertyy reilusti maitokahvin väristä vaahtoa, joka laskeutuu kuitenkin aika nopeasti.

Tuoksu on vähän tympeähkö. Hiivaisuutta ja muistuttaa itseasiassa kovettumassa olevaa kipsiä. Hiukan lämmettyään tympeys ja kipsisyys katoaa ja esiin hiipii myös hiukan savuista suklaisuutta.

Maku on makeahko ja hivenen hapan. Kuin sitruunavettä. Jälkimaussa sitrusvesimäinen happamuus viipyilee minkä lisäksi aistittavissa savuisuutta. Hieman lämmettyään makeus häipyy ja happamuus korostuu. Samoin savuisuus jälkimausssa. Lisäksi hiukan suklaisuuttakin. Voimakkaimpana kuitenkin happamuus. 

Suutuntuma on hyvin hapan ja hivenen kuivahko. Tule mieleen hyvin kuiva valkoviini.

Kokonaisuutena ristiriitainen olut. Happamuus on vallitseva fiilis tämän kohdalla. En muista, että ensimmäinen pullo olisi ollut näin hapan. Vaikka happamuutta on reilusti, fiilis oli maun puolelta enemmänkin kuivaa valkoviiniä kuin esim. Ruosniemen Panimon Sourniemen Sourstout. Ei ollut tämä nyt ihan sitä, mitä odotin. Eikä kovin hyvä valinta perinteisen jauhelihakastikkeen kaveriksi.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 27/50 

Speksit:
Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo
Tyyli: Weizenbock
Maa: Suomi
Väri:  EBC
Katkerot:  EBU
Maltaat:  Vehnä-, ohra-, savu- ja ruismallas
Alkoholi: 6,5 %
Muuta: Yksi ensimmäisen Papabeers setin oluista.
Mistä: www.papabeers.com

tiistai 10. maaliskuuta 2015

MuKaVa – Panimoyhtiö Hiisi

Tällä kertaa arviossa on Panimoyhtiö Hiisin Keljon Prismalle valmistama 20-vuotisjuhlaolut MuKaVa. Nimi koostuu oluessa mukana olevista raaka-aineista mustikasta, kaurasta ja vaniljasta.

Sain tämän pullon tuliaisena kaverilta (Kiitos Olli), kun hän Kuopiossa vierailleessan kävi tuomassa muutaman omatekoisen maistiaispullon. Kaveri on seuraillut kokeilujani oluenteon kanssa ja muutamia oluita vein hänelle kesällä maistettavaksi. No nyt hän oli sitten innostunut myös itse kokeilemaan tätä MuKaVaa ja palkitsevaa ajanvietettä. Mahtavaa, kun on voinut toimia jollekin yhtenä innostuksen lähteenä oluen kotivalmistukseen. Nyt pääsen näitäkin maistamaan. Mutta nyt tämän tuliaisen pariin.

MuKaVa juhlaolut on väriltään tummanruskeaa ja pinnalle kertyy niukahkosti ruskehtavaa vaahtoa. Ulkoasultaan olut muistuttaa hyvin paljon Hartwallin omppulimpparia.

Tuoksu on hieman makeahko ja kevyen maltainen. Melko mieto tuoksu.

Maussa on makeutta, mustikkaa ja pehmeän paahteista mallasta. Alkumaku muistuttaa itseasiassa hyvinkin omenalimpparia ilman hiilihappoja, mutta jälkimaussa pyörähtää paahteinen, jopa hieman kahvinen mallas.

Suutuntuma on pehmeä ja miellyttävän tuntuinen, vaikka makeus vie tunnelmaa mehuun ja limppariin. Hiilhapot tosin puuttuu ja suutuntuma on tuhdimpi kuin limppareilla tai mehuilla.

Kokonaisuutena ihan kiva olut. Yllättävänkin maukas. Odotin vähän pettymystä, mutta tämähän osoittautui hyväksi maitokauppa olueksi. Vaikka hento mustikkaisuus korostaa omenalimpparisuutta, se asettuu maltaisuuden ansioista eduksi kokonaisuudessa. Kyllä tätä toistekin joisi. Ei mikään hitti, mutta MuKaVa olut.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 31/50

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Sweet Stout
Maa: Suomi
Maltaat: Ohraa, kauraa ja ohraa
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Mustikkaa ja vaniljaa. Keljon Prisman 20-vuotisjuhlaolut
Mistä: Kaveri toi tuliaiseksi Keljon Prismasta

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Vuorineuvos – Ruosniemen Panimo

Tänään stoutia. Eli jatketaan Alkon käsityöläisoluilla. Tällä kertaa lasiin kaatuu Ruosniemen Panimon Vuorineuvos. Vuorineuvos on mustaa. Iso herra on niin mustaa, ettei Spiegelaun stoutlasin kapeastakaan osasta  näe läpi edes valoa vasten. Pinnalle kertyy parin kolmen sentin maitokahvinruskea vaahtokerros, joka laskeutuessaan jää roikkumaan vanoina lasin reunuksille. 

Tuoksu on reilun maltainen, paahteinen ja kevyen kahvinen. Itse asiassa tuoksu tuo mieleen mämmin. Minä pidän mämmistä. 

Vuorineuvoksella on tuhti runko, kuten isolla herralla kuuluukin. Oikein tuhdeista ja reilusti paahtuneista maltaista koottu. Tuplasti mäskättynä tämä Vuorineuvos on saanut erityisen paksun ja täyteläisen tuntuisen rungon. Makumaailmassa pyörii paahdettu sokeria (Samanlainen kuin liian pitkään pannulla sulatettu sokeri), raakalakritsia, kahvinporoja, maltaita. Jälkimaussa nokea ja hitusen raakasuklaata. 

Suutuntuma on paksu ja pehmeä tuhdin mallasrungon ansiosta, mutta samalla kuiva. Hiilimäinen kuivuus korostuu loppua kohden varmaankin humaloinnin vuoksi. 

Kokonaisuutena Ruosniemen Vuorineuvos on erittäin hyvä Imperial Stout. Voimakas ja hyvin nokinen kuivuus menee jo mielestäni hieman yli, mutta maku maailma on sen verta voimakas, että päädyin antamaan mausta ysin, mutta suutuntumansa sitten rokoin sen yhden pois. Liika on liikaa. Silti erittäin hienoa työtä Ruosniemeltä. 

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 40/50 

Speksit:
Panimo: Ruosniemen Panimo
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Suomi
Väri: 262 EBC
Katkerot: 52,3 EBU
Kantavierre: 22,8°
Maltaat:  Pale ale- ja dark ale -maltaat, paahdetut ohrat ja mustat maltaat
Humalat:  Columbus
Alkoholi: 9,5 %
Muuta: Alkon vuoden 2015 käsityöläisoluet sarjaa
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Funky Luomu – Rekolan Panimo

Eilen illalla oli aikaa taas maistella rauhassa ja kirjoitella jotain ylöskin. Vuoroon pääsi Rekolan Panimon Funky luomu saison. Tätä olen odottanut innolla. Rekolan Panimo on tehnyt monia mielenkiintoisia oluita ja odotukset tämänkin suhteen ovat siis korkealla.

Funky luomu kaatui lasiin muodosten reilun parin sentin pehmeän näköisen vaahtokerroksen. Melkein kuin partavaahtoa. Olut on väriltään punertavan oransia ja hieman samaeahkoa. Valoa vasten katsottuna kuin utuinen eteläisen paratiisisaaren auringonlaskun värjäämä taivaanranta. Herkullisen näköistä.

Tuoksu hiivainen, hennon kukkainen ja maltainen. Pähkinää ja jotain hapanta. Ehkäpä raparperia. Tai ei sittenkään. Ei niin voimakas. Enemmänkin ketunleipää. Salaattinen ja oksaalihappoinen.

Makumaailma on kuin haukkaus kesäistä Belgialaisen tallin takaista niittyä. Tuhti mallasrunko, jonka ympärille on koottu kimppu kedon kukkasia, vastaleikattua ruohoa ja basillikan lehtiä. Päälle varisteltuna belgialaista hiivaisuutta ja tarjoiltua pehmeästi kuplivana raa'an perunasiivun kera. Jälkimakuun tarjoillaan petäjäisen oksaa, josta happaman kuivan kuoren lisäksi suuhun eksyy tippoja pihkaisuutta.

Suutuntuma on hienoisen hapan sekä samalla kevyt ja kuiva, jota pehmeä ja pieni kuplainen hiilihappoisuus piristää. Jälkimakuun tulee katkeroa pihkaisuuden vuoksi.

Kokonaisuuten ihan maukas saison. Ei helpoimmasta päästä, mutta mielenkiintoinen makumaailma, joka jaksaa kantaa loppuun saakka.

Tässä on reilu viikko tullut kuunneltua Neøvin uusinta Dominique levyä ja viime perjantainen levyn julkkarikeikka Kuopion Kino Kuvakukko elokuvateatterissa oli upea ja visuaalisestikin vaikuttava. Ja keikkapaikkanakin elokuvateatteri on erikoinen. Tosin punkin uuden tulemisen vuosina 90-luvulla Kuvakukossa pidettiin pariinkin otteeseen punk keikkoja, kun virallisemmat keikkapaikat oli vähissä ja keikkoja järjestettiin vaikka missä ja ihmiset tulivat paikalle. Itsekkin muistan käyneeni nuorena poikana katsomassa jonkun paikallisten suuruuksien esiintymitä. Nykyisin ihmisten paikalle saaminen tuntuu olevan aika paljon vaikeampaa. Valitettavasti.

Mutta tähän haluan jakaa Neøvin uuden levyn uusimman videon Woolen Pumpkin Shirt, jossa näköjään hiippaillaan Vuorilammen metsiköissä ja Kuopion keskustan tuntumassa. Hieno video hienolle biisille.



Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo
Tyyli: Saison
Maa: Suomi
Väri: 21,1 EBC
Katkerot: 9,9 EBU
Kantavierre: 13,5°
Maltaat:  Luomumaltaat (pils, pale ale, münchener ja crystal)
Humalat:  Luomuhumalat (Polaris ja Saphir)
Alkoholi: 6,5 %
Muuta: Belgialainen hiiva, yksi Alkon vuoden 2015 käsityöläisoluet sarjaa
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Tokyo* – BrewDog

Huhuh. Välillä on näköjään hommaa ja kiireitä sen verran, että arvion kirjoittamiselle ei jää aikaa. Viikko vierähtänyt tämän nautiskelusta ja mitä tässä välissä on muka ehtinyt tekemään. Tuntuu, ettei mitään. No kuitenkin viime sunnuntaina tuli meikäläisellä 35 vuotta täyteen tällä kivellä tallustelua. 

Rauhassa on hyvä fiilistellä ja juhlistaa merkkipaalua kera maukkaiden tuotteiden ja rakkaiden. Joskus myös yksinkin. Vuosi sitten fiilistelin samaan aikaan, tosin hieman erilaisissa tunnelmissa, Nøgne Ø:n Dark Horizon 4th editionin, joten jotain erikoisempaa oli tänäkin vuonna saatava. Olihan sentään tasaisempi juhlavuosi. Juomaksi valikoin kaapista viime keväiseltä Japanin reissulta mukaan lähteneen BrewDogin Tokyo* ja asetuin 80% suklaan kanssa sohvan nurkkaan fiilistelemään.

Tästä tulikin mieleeni, että oishan tuolta reissulta ollut muitakin kivoja oluita tuotavana, niin japanilaisia kuin muunkin maalaisia, mutta viimoisena päivänä budjetti ei enää antanut enempää periksi. Majapaikkamme lähistöllä oli piskuinen alkoholikauppa, jonka olutvalikoima sai sydämeni väräjämään. 250 erilaista olutta, joista suurin osa taisi olla vielä kylmässä. Oli BrewDogia, Mikkelleriä, Nøgne Ø:ta, Stonesia, Anchoria, De Molenia, Brooklynejä, Roguea ja paljon paljon muuta. Myös japanilaisia pienpanimoita, joita maistelinkin niin paljon kuin ehdin. Kaikkiaan reilut 25 japanilaista olutta tuli maisteltua, joita en ollut aiemmilla retkillä maistanut.

Tämmöisen valikoiman, kun saisi tuohon lähikauppaa tai isoon markettiin – tahi edes Alkoon – niin olisin tyytyväinen.
Tuommoisia olutpuoteja, kun voisi meilläkin olla... mutta ei. Ei hei. Pitää lähteä kaukomaille tai ainakin lahden yli etelään. Jos olisi, niin tärviölle ittemme joisimme heti välittömästi. Uskovat jotkut. Minä en. 

Mainittakoon, jotta Japanissa tavan ruokakaupoissakin oli myytävänä käteviä 2,7 litran muovisia viskipulloja n. 20€ hintaan. Laadusta en tiedä, mutta halpaa taitaa olla. Eikä siellä hirveästi kännisiä näkynyt. Niin ja spiritus fortista eli pirtua sais apteekista kätevissä 5 litran metallikanistereissa, jos enemmän sattuu janottamaan.

Mutta palataan muisteloista takaisin Suomeen ja kotisohvalle tämän tuliaisen pariin. Tämä BrewDogin tuotannossa pidempään ollut olut on kuvailtu aika päheästi. Intergalactic fantastic oak aged stout. Huhuh. Tosin uudessä etiketöinnissä ollaan vähän vaatimattomampia ja kuvailu on supistunut pelkästään Intergalactic stoutiksi.



Tokyo*:n valmistuksessa on käytetty useita tummempia maltaita ja pelkästään Galenaa humaloinnissa. Lisäksi mukanan on karpaloa ja jasmiinia. Koko hoito on iästetty ranskalaisten tammilastujen kanssa.

Näiden kanssa vierähti kivasti
reilut pari tuntia.
Kaadoin Tokyo*:n lasiin jääkaappikylmänä. Olut oli väriltään mustaa. Mustaa. Jos oikein tiiraa, niin tumman ruskeaan taittavaa mustaa. Pinnalle kerty ruskeaa paksuhkoa vaahtoa. Olut oli olemukseltan öljymäinen ja läpikuultamaton.

Ensimmäisen pienen siemaisun, joka lupaily hyvää, jälkeen annoin oluen lämmetä rauhassa reilun vartin ennen kuin aloin maistelemaan tarkemmin. Odotellessani tuoksuttelin ja fiilistelin Tokyo*:n antamaa aromaattista orgasmia. Nimittän semmoisen tämä tuote tarjoile ja lämmetessään tuoksumaailma antoi kokoajan enemmän ja voimakkaampia aistimuksia. Huh. Tuoksusta löytyi kahvia, suklaisuutta ja kevyesti karpaloa. Jonkin verran myös alkoholia, mutta muiden tuhtien tuoksujen seassa se ei haitannut. Enemmänkin keveytti ja raikasti tuoksuprofiilia. Jasmiininkin voin kuvitella löytäväni kovasti nuuhkiessani, mutta saattoi mennä kuvittelun piikkiin, kun tiesi oluen sitä sisältävän.

Mausta löytyy myös tummaasuklaisuutta, mokkaisuutta, makeutta ja hentoa marjaisuutta.  Katkeroa löytyy, mutta se on sulassa sovussa tuhdin ja täyteläisen makumaailman kanssa. Ehkäpä sitä "kuvitteelista" jasmiiniakin. Jälkimaussa suuta hivelee mokkaisuus ja suklaisuus. Huikea makupläjäys.

Suutuntuma on silkkinen, pehmeä, täyteläinen ja kevyen hapan. Kuopion Ravintola Maljan ravintolapäällikköä Mika Kilpeläistä mukaillen: "Nussii suuta!"

Kokonaisuuten erittäin hyvää... ei. Käsittämättömän hyvää! Nousee yhdeksi kaikkien aikojen suosikkioluistani. Tätä täytyy saada kaappiin jokunen pullo jemmaan erikoisia hetkiä varten. Vaimon kanssa tämä nautiskeltiin yhdessä ja hänkin piti erittäin paljon, vaikkei olekkaan vahvempien oluiden ystävä. Muutenkin hänen olutharrastuneisuus on aika pientä. Vaikka kovasti saa maistellakin eri oluita, niin kuivat siiderit ja viinit menee vielä ohi. Tosin sanoi tässä taannoin, että BrewDogin Punk IPAhan maistuukin oikein hyvältä. Siitä se lähtee...

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 19/20
Yhteensä: 47/50 

Speksit:
Panimo: BrewDog
Tyyli: (Imperial Stout)
Maa: Skotlanti
Katkerot: 90 IBU
Kantavierre: 1.140 OG
Maltaat:  Marris Otter, Dark Crystal, Caramalt, Chocolate Malt, Roast Barley
Humalat:  Galena
Alkoholi: 16,5 %
Muuta: Mukana karpaloita ja jasmiinia, iästetty ranskalaisten tammilastujen kera.
Mistä: Pieni alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani