lauantai 30. tammikuuta 2016

Hop Whoopin' – O'So Brewing Co.

Menin eilen töiden jälkeen Matkuksen kauppakeskuksen Alkosta hakemaan Great Divide Brewing Companyn Yetiä, jota ei kaikista Kuopion Alkoista näyttänyt löytyvän. Yllätyin positiivisesti, kun hyllystä löytyi kolme tilausvalikoiman tuotetta. Yksi hyväksi havaittu virolaisen Põhjala panimon Pime Öö ja kaksi muuta itselleni täysin tuntemattomia panimoita ja oluita. Toinen oli tsekkiläinen Two Tales panimon Bohemian Black Ale ja toinen jenkkiläisen O'So Brewing Co.:n Hop Whoopin'

Laitoin kaksi viimeksi mainittua suoraan jääkaapiin ja tänään saunan jälkeen kaipasin jotain raikasta, joten päädyin oletetusti raikkaampaan. Tällä kertaa siis arviossa Alkon tilausvalikoimasta löytyvä O'So Brewing Co.:n Hop Whoopin'.


Hop Whoopin' on väriltään vaalean oljen väristä ja aavistuksen sameaa. Pinnalle kertyy kaadon aikana reilu neljän sentin kuohkea ja kirkkaan valkoinen vaahtokerros. Vaahto takertuu hattaran lailla lasin reunoille pinnan vajotessa hörppäys hörppäykseltä. Muuten komea, mutta hieman enemmän väriä ois herauttanut veden kielelle.

Tuoksussa reilusti limeä, greippiä, männyn oksia sekä hieman hunajamelonia. Oikein raikas ja hedelmäinen tuoksu.

Maussa hedelmiä ei sitten juurikaan ole. Ja nekin vähäiset on greipin kalvoja. Pihkaa ja maapähkinän kuorta sen sijaan löytyy paljon. Ehkäpä myös häivähdys hunajamelonia. Havupuun oksaisuus viipyilee jälkimaussa. Maussa valtoimenaan temmeltävät pähkinä ja pihka riitelevät tuoksun kanssa, mikä vähän häiritsee. Välillä jälkimakuunkin työntyy hunajameloonia?!? Jännä.

Suutuntuma on napakkan katkeroinen ja mallasrunkoakin löytyy. Silti melko kevyt ja kesäinen olut. Sopisi hyvin kesän tai kevään lämpimiin ja aurinkoisiin iltapäiviin.

Kokonaisuutena Hop Whoopin' on kelvollinen IPA, muttei nouse mitenkään erityisen korkealle IPA-asteikollani. Ehkäpä eniten häiritsee tuoksun ja maun ristiriitaisuus. Hyvää kuitenkin.

Lisäys 30.1.2016 klo 22.18 sain kaveriltani Markulta vinkin, että kyseisestä olutta tehdään eri humalilla ja käytetyn humalan saa selville etiketistä löytyvän loven paikan perusteella. Panimon nettisivuilla on tähän ohje. Tässä ostamassani oluessa oli käytössä siis Pekko humalaa, joka on itselleni taas aivan uusi tuttavuus. Kuulostaa pelottavan suomalaiselta, mutta kyseessä on ilmeisesti jenkkiläisen Yakima Valley Hops puljun kehittelemästä uudesta lajikkeesta, joka on nimetty suomalaisen pellon ja viljelukasvien jumalan Pekon mukaan! Eli Suomi mainittu!!!

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: O'So Brewing Co.
Tyyli: Indian Pale Ale
Maa: USA
Väri: 8 EBC
Katkerot: 95 EBU
Kantavierre: 15,8 °P
Humalat: Pekko
Alkoholi: 7,5 %
Mistä: Matkuksen Alko, Kuopio

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Salmiakki Porter – Iso-Kallan Panimo

Tällä kertaa arviossa yksi tämän vuoden Alkon käsityöläisoluista ja samalla yksi kattauksen erikoisimmista oluist – Iso-Kallan Panimon Salmiakki Porter. Sain viime keväänä panimolla vieraillessani mukaan parin muun tuotteen kanssa mystisen etiketittömän pullon, jonka sisältöä ei minulle suostuttu paljastamaan. Haluttiin vain palautetta ja arvailuja, mitä siinä on mukana. En enää löytänyt muistiin panojani, mutta maistelussa tunnistin jotain salmiakkisuutta oluesta, jota siellä todellisuudessa olikin. Se ei maistunut hyökkäävänä, vaan sen aisti kokonaisuudesta, joka oli erilainen kuin millään aiemmin maistamallani oluella.

No nyt tämä samainen Salmiakki Porter on päässyt tuotantoon ja kuulema hieman lisätyllä salmiakin määrälle koe-erään verrattuna. Olutta oli kuulema tehty erään salmiakin suureksi ystäväksi tunnustautuneen panimon työntekijän toiveesta ja lopulta se päätyi näköjään myös meidän kaikkien saataville. Mielenkiintoista onko tuote tasapainoinen vaiko hillitön salmiakkipommi.

Salmiakki Porter on väriltään lähes läpikuultamattoman mustaa ja pinnalle muodostuu sentin korkuinen kuohkea ja ruskea vaahtokukka. Jotenkin herkullisen näköinen.

Ensi nuuhkaisu on mieto. Toinen tuo esiin kahvia ja hennosti paahtunutta mallasta. Kolmas syvä nuuhkaisu tuo häivähdyksen salmiakista. Kuin tuulahdus Fazerin Super Salmiakki pussista. Hyvä, mutta mieto tuoksu. Saisi kuitenkin olla voimakkaampi.

Maku maltillisen paahteinen ja yllättävän mieto. Yrttejä. Mielenyhtymä yrttilikööriin, mutta ilman viinan potkua. Jälkimakuun tulee kuivattavaa tunnelmaa. Ei kuitenkaan humalasta. Tai se ei ainakaan anna itseään ilmi. Vähän nokea ja salmiakkia. Kyllä. Sieltä se tulee. Selkä salmiakkisuus. Jälkimaussa on samaa kuin miedommassa salmiakissa, missä ammoniumkloridin pistävämpi suolainen hyökkäävyys ei ole niin selkeä. Jotain lakritsimaista myös. Vatsassa tuntuu kuitenkin samalta, miltä tuhdin salmiakki ahminnan jälkeen.

Suutuntuma on paksu ja tumma – sekä hieman vaniljakastikemainen (outoa, että se tulee mieleen). Jälkimaussa samaa kuin maltillisen makaessa salmiakki-lakritsissa. Erikoinen kombo, mutta suutuntuma toimii minusta kohtuullisen hyvin.

Kiinnostava olut tämä Salmiakki Porter kuitenkin on. Tulee jakamaan varmasti mielipiteitä puolesta ja vastaan. Salmiakkisuus ei ole kuitenkaan mitenkään törkeän hyökkäävä, mutta sen kyllä ainakin mausta löytää. Kokonaisuutena tasapainoinen maustettuolut. Salmiakin ystäville varmasti kiintoisa kokeilu, mutta voi yllättää myös lakritsin ystävät iloisesti. Puoli litraa on omasta mielestäni hiukan liikaa kerta-annokseksi, joten jaa vaikka kaverin kanssa. Selkeä maisteluolut.

Edit 30.1.2016 klo 23.39

Löysin Iso-Kallan panimolle antamani arvion saamastani mystisestä pullosta.
"Moro,

Mielenkiintoisen makuinen on tämä teidän "mystinen olut". Jääkaappikylmänä oli vähän pistävän ja melkein kitkeränkin makuinen, mutta lämmettyään paljon mukavamman makuinen. 
En kyllä uskalla sanoa varmaksi, mitä tässä on (jos on), mutta maku on hyvin paahteinen, tumma-/raakasuklainen, lakritsinen ja kevyen salmiakkinen. Jotain ruisleipämäisyyttä on myös mukana. 
Veikkaisin kuitenkin, että kyseessä on portteri, jossa on lisänä lakritsia tai salmiakkia, vaikkei niiden maku kovin voimakas mielestäni olekaan. Jos jompikumpi näistä on kysymyksessä, niin kovin maltillinen on niiden osuus.

Nuo muut maistamani maut tulee todennäköisesti hyvin tummien maltaiden mukana. Sen verran mustaa ja vaahdoltaankin ruskeaa olutta on kyseessä, jotta paahteisten maltaiden osuus on varmaan aika iso. 
Ei mikään päräyttävin kokemus, mutta oikein kelvollisen makuinen. Jos tosiaan maustettu olut, niin maltillisesti maustettu. Ei hyppää mikään silmille, mikä on itseasiassa minusta hyvä juttu. Esim. Prykmestarin Suklainen Pääsiäisportter oli ihan yli esanssisen suklainen. Harvoin jää olut kesken, mutta silloin jäi."

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Maustettuolut / Porter
Maa: Suomi
Väri: 200 EBC
Katkerot: 27,1 EBU
Kantavierre: 17,3 °P
Maltaat:  Pale ale-, münich-, crystal- ja suklaamaltaat, mustat maltaat
Humalat:  Magnum ja East Kent Goldings
Alkoholi: 6,7 %
Muuta: Salmiakkiuutetta. Kuuluu vuoden 2016 Alkon käsityöläisolutvalikoimaan. Tulee myyntiin 1.2.2016 Alkoissa kautta maan.
Mistä: Sain maistiaispullon Panimolta

lauantai 16. tammikuuta 2016

Orval – Brasserie d'Orval

Orvalin pullo on vallan veikeä
ja kaunis. Vaahtoa muodostuu
reilusti.
Tällä kertaa arviossa Orval – yksi Trappistioluista. Orval on itselleni vähän tuntemattomampi suuruus, enkä ole aivan varma olenko tätä koskaan aiemmin maistanut. Kovin on kuitenkin arvostettu olut ja mm. RateBeerissa kyseinen tuote on saanut käyttäjiltä arviokseen 99/100, joten kovat on odotukset.

Trappisti oluet ovat 8 belgialaisessa luostarissa valmistettuja oluita. Aidot Trappisti-oluet tunnistaa etiketistä löytyvästä kuusikulmaisesta merkistä. Suomessa näitä löytyy useista ravintoloista ja Alkosta useinkin Chimay Blueta. Tosin sieltä löytyy tällä hetkellä myös erinomaista Rochefort 10:iä. Iso osa Trappisti oluista on itselläni vielä maistamatta, mutta Belgian Beer Factorystä tilattu All Belgian Trappist Beers Box -olutsetti auttaa korjaamaan hyvin tätä puutetta. Samaisesta setistä tämä Orvalkin on saatu maistettavaksi. Aiemmin olen blogiin arvioinut juurikin Rochefort 10 sekä Chimayn Tripelin.

Orvalin pullo on kaunis. Tämä pisaran muotoa mallaava pullo herättää jotenkin sympaattisen ja pehmeän fiiliksen. Ja toisaalta jotenkin tuo mieleen meren... Erikoista. En tiedä onko Orvalin luostarilla paljoa meren kanssa mitään tekemistä. Nettisivujen mukaan ei ainakaan siltä vaikuta. Mutta ei välitetä siitä. Olut lasiin ja maistelu alkakoon.

Hyvin erikoinen vaahto...
Kaadettaessa vaahtoa kertyy reilusti. Yli puolet lasin korkeudesta ja hetken seistyään vaahto jatkaa työntymistä lasista ulos noin 4 cm kiinteänä tornina. Vaahto ei kuitenkaan valu lasin pintaa pitkin pöydälle, mikä on erikoista. Väriltään olut on oranssin toffeen väristä. Pieni kuplia nousee pohjalta kokoajan lisää massiiviseen vaahtotyynyyn. Sitten vaahtokerros alkaa pikkuhiljaa vajoamaan oudosti. Keskelle jää tornimainen vaahtokeko, kun taas reunoilta vaahto laskeutuu enemmän. Lasiin muodostuu tulivuorta muistuttava vaahto. Hämmentävää. En ole moista nähnyt ikinä.

Tuoksu on yrttinen ja kukkainen. Tulee mieleen eräs kukkiva puu Japanissa, mutten muista mikä lajike oli kyseessä. Se tuo mieleen pullataikinan. Vähän myös jotain nahkamaista. Jännittävä. Ei paha, mutta outo.

Maku on oikeastaan erikoisen mieto, mutta kuitenkin terhakan yrttinen. Ehkä vain odotin voimakkaampaa makua. Makuprofiili on kuitenkin moniulotteinen. Rucolaa ja häivähdys voikukan lehteä. Humalaa vähemmän, muita yrttejä enemmän.

Orvalin suutuntuma on pehmeä ja kevyen hiilihappoinen. Jälkimaussa yrttiset katkerot särmittävät pehmeyttä.

Kokonaisuutena erikoinen, moniulotteinen ja omalla tavallaan maukas olut. Tässä oluessa luostarin yrttimaa jyllää, niin maun kuin tuoksujen puolellakin. Kuten monet Trappisti oluista, niin on tämänkin monitahoinen juoma, joka yllättää makupaletillaan. Persoonallinen ja hyvä olut. Ei kuitenkaan huippu.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Brasserie d'Orval
Tyyli: Trappist / Belgian Ale
Maa: Belgia
Alkoholi: 6,2 %
Mistä: Belgian Beer Factorystä

lauantai 9. tammikuuta 2016

Shepherd Neame & Co. Double Stout – Shepherd Neame & Co.

Pakkaset jatkaa paukkumistaan, vaikka vähänhän tuo ilma lauhtui. Jotenkin nämä kylmät kelit ajaa mielen tuhdimpien ja/tai väkevämpien juomien pariin. Eilen Kuopion satama-altaaseen oli ilmestynyt jo 4 km edestä jääluistelurataa ja pitihän se tänään käydä testaamassa. -15 °C pakkasta kipristeli kasvoja auringon laskiessa ja jää paukkui äänekkäästi. Hyvät fiilikset ja sauna lämmitti reippaita luistelijoita. Sen jälkeen oli mukava raukeana kaivella jääkaapista esiin Shepherd Neame & Co. Double Stout ja keskittyä oluen maisteluun.

Jotenkin stoutit on nyt maistuneet hyvin. Sekä tavalliset, että Imperial Stoutit. Tämä kyseinen olut on Britanian vanhimman panimon stout. Maistoin tämän ennen joulua Helsingin juna-asemalla Oosterissa junaa odotellessa ja hyvälle maistui. Reittasin silloin tämän pikaisen maistelun perusteella 4/5 tähden arvoiseksi.

Shepherd Neame & Co. Double Stout on väriltään lähes läpi kuultamattoman mustaa. Spiegelaun Stout-lasin alareunan läpi katsottuna tuttu tummanpunaiseen taittava ruskean väri nähtävissä, mutta kovin pitkälle läpi ei näy. Pinnalle kaadettaessa kohoaa maltillinen kolmen sentin, hitusen ruskeaan taittava valkea vaahtokerros.

Tuoksu on paahteinen, jopa hieman nokinen. Myös mallasta ja suklaata aistittavissa. 

Shepherd Neame Double Stoutin maku jatkaa tuoksun linjalla. Päällimmäisenä maussa pyörii paahteisen maltaiset ja nokiset maut. Jälkimaussa humalan katkerot nostavat päätään katkeroiden muodossa.

Suutuntuma on kuiva ja yllättävän raikas paahteista huolimatta. Humalat ja hiilihappokuplat raikastavat. Jälkimaussa humalan katkerot jatkavat kuivattamista ja pitävät yllä fiilistä nokisuudesta.

Kokonaisuudessaan hyvä ja maukas stout. Melkoisen kuiva on, mutta 70% tumman suklaan kanssa erinomainen kaveri. Päädyin näköjään aika samaan tulokseen tällä kertaa, kuin joulukuun puolessavälissä hanaversion kanssa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50

Speksit:
Panimo: Shepherd Neame & Co.
Tyyli: Double Stout
Maa: Iso-Britania
Väri: 134 EBC
Katkerot: 38 EBU
Kantavierre: 12,2 °P
Maltaat:  Pale-, kristalli-, paahto-, suklaa- ja ruskeat maltaat
Humalat:  Admiral
Alkoholi: 5,2 %
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Mölyöljy – Möly Brewing

Vuosi on vaihtunut ja aika palata Olutjoulukalenterin ja hauskan olutbloggaajien yhteispostauksen jälkeen normaaliin päiväjärjestykseen (jos semmoista nyt oikeasti tämän harrastuksen kanssa onkaan). Pienen lomailun jälkeen palaan asiaan ja vuoden ensimmäisenä blogipostauksena tulee olutarvio kuopiolaisen kotioluttekijäporukka Möly Brewingin Mölyöljy-nimeä kantavasta Imperial Stoutista.

Joulukuussa olin järkkäämässä kotioluttastingia kuopiolaisten kotioluttekijöiden kanssa ja kutsuimme mukaan muutamia halukkaita oluenystäviä, jotta saisimme palautetta myös puolueettomilta tahoilta. Ilta oli erinomainen ja maistettavana oli laaja kattaus eri tyylilajeja. Oli ESBiä, Roggenbieriä, Sahtia, BelgiAlea (Trappisti hiivalla), Barley Winea, Saisonia ja sitten vielä tällä kertaa arviossa oleva Mölyöljy Imperial Stout. 


Tämä Mölyöljyksi ristitty IS on maustettu kylmäuutetulla kahvilla, appelsiinin kuorella ja tähtianiksella. Möly Brewingissä hääräilee viisi tyyppiä, mutta tämä olut on kahden päätekijän, Petterin ja Mikon, käsialaa. Tuotannollisista syistä Mölyöljyä oli tastingissä maistettavaksi vain reilu puoli desiä per henki, mutta pojat halusivat tastingin päätteeksi antaa minulle yhden pullon ajan kanssa maisteltavaksi. Kiitin kauniisti, sillä sen verran hyvälle tämä tastingissä maistui.

Mölyöljy on väriltään sysimustaa. Olut kaatuu lasiin hyvin öljymäisenä nesteenä muodostaen pinnalle reilun sentin kerroksen kaunista, kuohkeaa ja pieni kuplaista maitokahvin ruskeaa vaahtoa. Herkullisen näköistä.

Tuoksu on kahvinen ja kevyen suklainen. Häivähdys vaniljaa, muscovadosokeria ja paahteisuutta. Myös himpun verran alkoholinen. Toki prosenttejakin on 9,2 %.

Maku on erittäin mokkainen, paahteinen ja hieman lakritsinenkin. Paahteisuudessa on sekä nokea että kahvia. Nuotiolla paahdettua kahvia. Mausteita kaivautuu paahteiden ja kahvin takaa esiin muutamien suullisten jälkeen. Appelsiinin kuorta ja tähtianista ei suoraan maista, mutta etenkin tähtianis vaikuttaa jälkimaussa samalla terävällä tavalla kuin muutamissa aiemmin maistamissani tähtianiksella höystetyissä oluissa. Humalointi on reipas ja tukee hyvin paahteisuutta. Kyllä tätä oikeastaan Russian Imperial Stoutiksi voisi hyvinkin kutsua. Sen verran on paahteinen ja kuiva. 

Maistelin tätä rauhassa ja Mölyöljy ehti viettää lasissa ennen loppumistaan lähemmäs kaksi tuntia. Lämmettyään huoneenlämpöiseksi maut ovat voimistuneet voimakkaasti ja tässä vaiheessa, mukaan tulee jotain kitkerää mausteisuutta sekä häivähdys voimaisuutta. Kitkeryys todennäköisesti appelsiinin kuorista ja tähtianiksesta. Voimaisuus tulee ehkä kahvin rasvoista? Ehkä ei, mutta näin lämpimäksi tätä ei kannattaisi selkeästi päästää. 

Suutuntuma on täyteläinen ja paahteinen. Mallasrunko on sopivan tukeva ja paahteisuus kuivattaa suutuntumaa rapsakan humaloinnin kanssa. Kuitenkaan Mölyöljy ei ole mikään tuhkamaisen kuiva.

Kokonaisuudessa Möly Brewingin Mölyöljy on erinomainen Imperial Stout. Tämä ei kalpene ollenkaan kaupallisille tuotteille. Huikean hienoa työtä. Tämä osoittaa taas kuin kotiolosuhteissakin voidaan panna erinomaista olutta. Kiitoksia pojat hyvästä oluesta. Minkähänlaisiin sfääreihin tämän saisi, jos kypsyttäisi tammilastujen kera – tai viskitynnyrissä...

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 43/50 

Speksit:
Panimo: Möly Brewing (kotiolutta)
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Suomi
Katkerot: 90 IBU
Maltaat:  Maris Otter, Munich, Caraplus 150, Chocolate, Roasted barley, Black
Humalat:  Columbus ja Northern brewer
Hiiva: Danstar Nottingham Ale Yeast
Alkoholi: 9,2 %
Muuta: Appelsiinin kuori, tähtianis, kylmäuutettu kahvi. Kotiolut.
Mistä: Sain suoraan valmistajilta mahtavan kotioluttasting-illan jälkeen.