keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Laajalahden Suurpanimon PIPA vs. Snow White Breweryn Foxy IPA

Joulukuu on ollut kovin kiireinen eikä ole joutanut paljoa olutarvioita valitettavasti kirjoittelemaan. Mutta nyt vuosi vetelee viimeisiään. Huomenna ei mitään tiedossa ja nyt vähän vapaata aikaa, joten voipi muutaman oluen nautiskella. Sain tässä taannoin 4 olutta ja yhden siiderin maisteluun Espoon suunnalta. Hulppealla 25l tuotantokapasiteetilla toimiva Laajalahden Suurpanimo on kahden kaverin kotipanimo, missä on tehty jo monta ennakkoluulotonta olutta, kuten Lapsang souchongilla eli männynjuurilla savustettulla mustalla teellä "savustettua" Savu Porteria. Vertailun vuoksi tällä hetkellä oman kotipanimomme Snow White Breweryn tuotantokapasiteetti on n. 15l.

Syksyllä panimon puuhamies Jaakko Järvinen haastoi meidän panimon tekemään pihlajanmarjalla maustettua IPAa ja pitihän haasteeseen vastata. Niinpä me Mr. Whiten teimme oman versiomme. Syyspäivänä kävin keräilemässä n. kilon verran pihlajanmarjoja Kuopion Kolmisopen ryhmäpuutarha-alueelta, joista sitten 500g marjoja keiteltiin pienessä määrässä vettä, joka lisättiin sitten keiton jälkeen käymispönttöön. 

Foxy ja PIPA. Vasen oikee. Ja Foxyssä kuvan otto hetkellä kaadosta jo
minuutti ja oluttakin näkyy jo hyvinkin. PIPAssa vaahto pysyy
selkeämmin kohtuudesaa.

Laajalahdesta tullut IPA oli maustettu jo keiton aikana marjoilla, minkä lisäksi pöntön oli lisätty käymisen jälkeen kuivamaustumaan kuivattua marjarouhetta sekä kanelia ja kardemummaa. 

Foxy IPA vasemmalla ja Laajasalon
SuurPanimon PIPA oikealla.

Laajalahden SuurPanimon PIPA on väriltään selkeästi vaaleampaa ja kirkkaampaa kuin meidän Foxy IPA. Meidän Foxy IPAmme taas kuohuu aivan valtavan paljon enemmän kuin PIPA, kuten kuvasta näkyy. 


PIPAn tuoksussa kanelia, kevyttä omenaisuutta ja pihlajanmarjaa. Foxyssa kevyttä pihlajanmarjaa, hienoista pihkaista havuisuutta, humalaa ja hartsista happamuutta. Eli eroa on tuoksussa paljonkin. 

PIPAn maussa ensin hedelmäistä humalaa ja kevyttä havuisuutta. Jälkimakuun tulee hapokasta marjaisuutta ja Fazerin Kettu-karkin jälkimakua. Ei sentään niin makeaa. Hieno kombo. Makumaailma toimii oikein hyvin. 

Foxy IPAssa ensimaku on paljon hyökkäävämpää ja kirpeämpää. Sitten makuun tulee mukaan humalaa ja selvää hapanta marjaisuutta, joka on voimakkaampaa kuin PIPAssa. Jälkimakuun hiipii hieman viljaista jauhoisuutta. Foxy on selkeästi happamalta kuin PIPA, vaikka PIPAan on käytetty suhteessa enemmän marjaa kuin Foxyssa. 

PIPAn suutuntuma on pehmeämpi, mutta muuttuu jälkimakuun nopeasti hieman happamaksi ja raikkaan marjaisaksi. Hiilihappoja on kohtalaisesti. Foxyssä suutuntumaa hallitsee happamuus ja hiilihappoisuus. 

Kokonaisuutena PIPA edustaa selkeämmin IPA linjaa, kun taas meidän Foxy lähtee harhailemaan jonnekin Sour ALEjen makumaailmoihin. Ulkonäöllisestikin PIPA on tyylipuhtaampi IPA. Foxyssa on suodattamattoman vehnän sameutta ja kermatoffeen väri johdattaa ajatukset enemmän BelgiALEjen tai Brown ALEjen suuntaan. Alkutavoitetta edustaa selkeämmin Laajalahden SuurPanimon PIPA, joten julistan omalta osaltani pisteet sille. Sour ALEjen ystävät voisivat hyvinkin saada suuremman nautin Foxy IPAstamme. 

Mutta kaikkiaan maukkaita tuotoksia on taas kotiolosuhteissa saatu aikaiseksi. Laitan tähän tarkempia speksejä molemmista oluista, jos saan Jaakolta luvan jakaa tätä tietoa sekä kaivettu oman reseptimme kurahtaneen läppärin kovalevyltä. 

Mutta tällä nyt mennään. Kaikesta huolimatta erinomaista alkavaa vuotta kaikille oluen ystäville – ja muillekin. Tästä on hyvä jatkaa.

Tähän vuoden vaihdon musaksi lyödään Pariisin Kevään Pikku Huopalahti biisi. Siitä löytyy Arto Tuonelan laulamana ensivuodelle loistava ohjenuore: "Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai voi odottaa seuraavaa." Mutta minä pidän kuitenkin tämän, kun ollaan jo mukavasti kyydissä.



tiistai 9. joulukuuta 2014

Stallhagen Pumpkin Ale – Stallhagen

Stallhagenin maisteluilla jatketaan. Mieltä on kutkuttaneet viimeaikoina maustetut olut ja hedelmä/marja oluet, kun itsekin on tullut tehtyä pihlajanmarja IPAa ja pari satsia joulumausteista belgityylistä alea. Ja kovasti olisi kiehtonut päästä maistamaan Sori Brewingin ja Maku Brewingin kurpitsa tuotokset Olut Expoon, mutta ei onnistunut. Joten, kun kaupassa törmäsin oluthyllyllä tähän Stallhagenin kauppavahvuiseen kurpitsaan, pääsi se sen suuremmin pohtimatta heti koriin mukaan.

Pumpkin Alea ja pyttäriä eilisistä
potuista ja possun uunifileestä.
Stallhage Pumpkin Ale on väriltään kauniin meripihkan oranssia ja väri on hyvin tasainen lasin reunoilla ja keskellä. Valo tulee kauniisti läpi. Vaaleaa vaahtoa kertyy vajaan sentin kerros, joka laskeutuu aika nopeasti, mutta peittää pintaa ohuena huntuna vielä jonkin aikaa.

Tuoksussa mallasta ja kevyttä humalointia. Ehkäpä aavistus kurpitsaakin. Ehkä.

Ensi kulauksessa maistuu miedohko maltaisuus ja hitunen kurpitsaa. Maku on kevyt, raikas ja siinä on tasapainoinen humalointi. Jälkimaussa kevyttä katkeroa ja kurpitsaa. Vaikka maku on aika hyvä ja maukas, niin hieman kevyeksi se jää. Olisin kaivannut vähän enemmän tuhtiutta. Ei paljoa, mutta ainakin hieman.

Suutuntuma on pehmeä ja raikas. Vaikka maltaisuuttakin on, jotenkin tämä jää vetiseksi. En tiedä olenko tottunut liikaa tuhdimpiin oluisiin, mutta ei oikein nämä hyvin kevyt ja vetiset nappaa yhtään.

Kaikkiaan kauniin värinen, miellyttävän tuoksuinen ja maistuva olut, mutta mallasrungolta olisin odottanut himpun verran enemmän. Ehkä kurpitsaakin olisi saanut olla enemmän, mutta sen osalta hyvä näinkin. Muut mausteet ei oikein maistu, mutta ehkäpä tasapainottavat makumaailmaa. Kyllä tätä voisi ehkä toisen pullonkin testata.

Vetistelyn vastateemaksi sopiikin loistavasti Dave Matthews Bandin Don't Drink the Water biisi, joka yltyy lopussa mahtavaan pauhuun ja kääntää iloisen sävelkulun hieman vinksahtaneen surulliseksi. Tässä hieno liveversio mahtavalta bändiltä. Ei paras biisi, mutta sopii tähän. Niin ja muista kuitenki juoda sitä vettä, mutta älä oluessasi. Juo niiden välissä. Se on hyvä asia.



Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 33/50 

Speksit:
Panimo: Stallhagen
Tyyli: Hedelmäolut
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Vaniljaa, kanelia, kurpitsaa, mausteneilikkaa, maustepippuria ja muskottipähkinää.
Mistä: Prisma, Kuopio

maanantai 8. joulukuuta 2014

Stallhagen Black Vanilla Cinnamon 4,7% – Stallhagen

Huh, marraskuun loppu ja joulukuun alku on ollut hulabaloota. Paljon hommia, 3 olutta tehty, töitä paiskittu. Ajettu reilu tuhatkunta kilometriä pimeitä ja loskaisia maanteitä. Ja väsyttää kokoajan. Siksi ei ole ehtinyt/jaksanut paljoa kirjoitella, vaikka monta juttua on pyörinyt mielessä ja monia oluita lasissa. Mutta välillä pitää nukkuakin.

Löysin läheisestä Valintatalosta Papabeersin oluiden hakureissulla hyllystä vajaa kuukausi sitten maistamani Stallhagen Black Vanilla Cinnamon 6% pikkuveljen eli kauppavahvuisen version ja olihan se otettava maistoon sekin. Tästä ois voinut rinnakkaisvertailunkin tehdä, mutta nyt mennään erillisarvioilla.

BVC 4,7% on väriltään kauniin tummaa, mutta kuitenkin läpikuultavaa ja lähes viininpunaista. Vaahtoa kertyy niukasti ja se häviää melko nopeasti. Ulkoisesti pikkuveli tuntuu paremmalta – tai sitten vain muistan väärin.

Tuoksussa raikasta vaniljaa ja kanelia pyörii päällimmäisenä. Myös häivähdys toffeesta.

Maussa tulee hiilihappoista omenaisuutta. Kuin Soda Streamillä hiilihapotettua vettä, jota on maustettu firman omalla omenamakutiivisteellä ja tilkalla sitruunaa. Kevyttä paahteisuutta ja mallastakin löytyy myös. Sekä pehmeää pippurisuutta. Ei se onkin enemmänkin kanelia. Jälkimakuun saapuu hieman katkeroakin. 

Suutuntuma on kuitenkin vetinen. Ei iske hirveästi ja latistaa fiilistä etenkin jälkimaussa. Mielestäni isoveli oli selkeästi maukkaampi maultaan. 

Kokonaisuudessaan kohtalainen tuote, jota vetisyys häiritsee. Tässä olisi taas oiva tuote rinnakkaisvertailuun. Mielestäni 6% oli kuitenkin maukaampi ja pehmeäpi, mutta voihan se olla, että maistelu fiiliksetkin oli erilaiset. Tämä on kuitenkin minun tämän hetkinen mielipiteeni.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 28/50 

Speksit:
Panimo: Stallhagen
Tyyli: Maustettuolut / Tumma Lager
Maa: Suomi
Maltaat:  Pilsner-, karamelli-, special b- ja münichmaltaat, mustamaltaat, paahdetut ohrat (todennäköisesti samat kuin 6%:ssa)
Humalat: Saaz- ja Tettnang Mittelfrüh -humalat (todennäköisesti samat kuin 6%:ssa)
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Vaniljaa ja kanelia
Mistä: Satamakadun Valintatalo, Kuopio