Løwlander Poorter – Løwlander Beer

Tänään kävin pitkästä aikaa Alkossa ja lähtihän sieltä mukaan taas muutama kiinnostava olut. Yksi niistä oli Løwlander Poorter, joka on itselleni täysin tuntemattoman hollantilaisen panimon Løwlander Beerin porteri. Etiketti on tyylikäs retrohenkinen ja tuo mieleen vanhat setelit. Tämä porteri – tai poorter, kuten hollannissa etiketin mukaan sanotaan – on maustettu vaniljalla ja lakrisijuurella.

Väriltään Løwlander Poorter on tummanruskeaa ja lähes läpikuultamatonta. Pinnalle muodostuu reilusti kuohkeaa maitokahvin väristä vaahtoa, joka on kyllä melko lyhyt ikäistä ja häviää melko lyhyessä ajassa kokonaan.

Tuoksu on miellyttävän voimallinen. Ensiaromit antaa tuo heti vaniljaa ja lakritsia kehiin, mutta nenään pyörähtää myös itseäni miellyttävää savuisuutta, jota myöhemmin ei juuri enää löydy. Lisäksi löytyy toffeeta ja kahvi. Piristävä aromikuva ja erittäin herkullinen tuoksu.

Huhuh... Ensi hörppy lyö hillittömän tymäkällä nokisuudella lakritsijuuren suoraan syvälle olutharrastajan kurkkuun! Mitä ihmettä! Mitä tämä on? Aikamoinen ensikosketus. Yllätyin niin, etten oikein osaa sanoa ensimmäisen hörpyn jälkeen mitään. Toinen hörppy ei enää iske samalla tavalla ja muutaman hörpyn jälkeen makumaailma on tasapainottunut suutuntuman kanssa sen verran, että tästä voi jo vähän analysoida eri vivahteita.

Maussa mukana selvästi erittäin paahteinen mallas, noki, raakalakritsi sekä hento turpeisuus. Vaniljakin puikahtelee välistä esiin, mutta ei ole maussa lähellekään niin paljon esillä kuin maussa. Myös suklaata ja kahvia löytyy, mutta nokinen raaka lakritsisuus dominoi. Makeutta tässä on vähän, mutta suutakuivattavat nokiset tuntemukset saavat lakritsin tuntumaan voimakkaan yrttisenä ja flirttailemaan humalan katkerojen kanssa kilpaa.

Suutuntuma oli ensimmäisellä hörpyllä lähes tyrmäävä. Suun totuttua katkerot ja nokimainen kuivuus on isoimmat elementit. Runko tuntuu olevan pääsääntöisesti koossa, mutta hetkellisesti kovimman lakritsikatkeron jälkeen käväisee hieman vetinen vilahdus – mutta vain hetkellisesti.

Kokonaisuutena Løwlander Poorter on melkoinen tapaus. Ei jätä varmasti ketään kylmäksi, mutta jakaa varmasti ihmiset tykkääjiin ja viihaajiin. Toimii tai ei toimi. Tästä ei ole ehkä keskitien ihan kivaksi olueksi, sillä sen verran on luonnetta tässä. Omalta osalti en kaikista osa alueista tykkää tässä, mutta kokonaisuuten tämä on oikein kiinnostava olut ja oikein toimiva lakritsioluena. Lopulta pidin maustakin, mutta ei tämä minullekaan lempi olut ole. Mutta luonteesta ja omanlaisesta makukombosta plussaa. Tämän oluen raakalakritsisuus tuo mieleen erään hollantilaisen lakritsivalmistajan lakritsijauheen, josta pidin paljon. 

Voisin tätä uudelleenkin ottaa, mutta täytyy myöntää, että lähes huumaavan tuoksuprofiilin jälkeen maku on todellinen yllätys ja litsari poskelle. Vaikka tymäkkä lakrtisi nyrkki iskee alkuun kovaa ja armotta, ote muuttuu hellemmäksi kokoajan loppua kohti. Viimeisen hörpyn kanssa suutuntuma on jo hyvinkin kevyen oloinen ensisuudelmaan verrattuna, mutta noki ja ylämaan viskimäinen turpeisuus viipyilee kuitenkin jälkimaussa siltikin pitkään. Uuden etsijöille vahva suositus.

Tuomio:
Tuoksu: 10/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Løwlander Beer
Tyyli: Porter
Maa: Hollanti
Väri: 250 EBC (Alko 183 EBC)
Katkerot: 55 EBU (Alko 39,4 EBU)
Kantavierre: 14,1 °P
Alkoholi: 6,0 %
Muuta: Mukana lakritsijuurta ja vaniljaa
Mistä: Prisman Alko, Kuopio