Usvainen Uitto – Haapala BnB

Itsenäisyyspäivän kunniaksi maisteluun epäilemättä suomalaista luonnosta innoituksen saanut olut – Haapala BnB:n Usvainen Uitto. Tämä olut on terva-aromilla maustettu porter. Haapala BnB:n pullot miellyttävät kovasti omaa silmääni pelkistetyllä ristopistoja muistuttavalla koristelulla.

Usvainen Uitto on väriltään lähes mustaa ja hivenen läpikuultavaa. Pintaa kuorruttaa erittäin kuohkea ja komea ruskea vaahtokruunu, joka laskeutuu pikkuhiljaa peittämään pintaa noin sentin kerroksena.

Tuoksussa savua, tervaa, nokea ja paahteista mallasta. Oikein korpisavuinen ja savusaunan tuoksuinen. Oivallista.

Terva löytyy myös mausta voimallisena, mutta ei kuitenkaan yli dominoivana. Myös savua ja nokea sekä pitkälle paahtunutta mallasta. Jälkimakuun hiipii savuverhon läpi pihkaista katkeroa. Myös hentoa suklaata löytyy pidemmän maistelun jälkeen.

Suutuntuma on paikoin melko kuivan nokinen ja välillä taas hivenen makean maltainen. Kuitenkin suutuntuma on paikoin hivenen vetinen.

Kokonaisuutena Usvainen Uitto on hyvä ja miellyttävän tervainen porter, mutta joku tässä ei ihan parhaiten natsaa. Olut näyttää upealta sekä lasissa, että kauniissa ja pelkistetyssä pullossa. Myös tuoksu on omaan makuuni hyvä, mutta maussa tulee pieni notkahdus, vaikka hyvää onkin. Samoin suutuntuman puolella tulee pieni kyykähdys.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: /20
Yhteensä: /50 

Speksit:
Panimo: Haapala BnB
Tyyli: Porter / maustettu olut
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra
Alkoholi: 5,4 %
Muuta: Terva-aromi
Mistä: Sain työkavereilta läksiäislahjaksi

Kauppojen jouluoluet 2018

Hou hou hou!!! Jouluoluet alkoivat ilmestyä taas syyskuun lopussa kauppojen hyllyille. Kolme kuukautta ennen H-hetkeä, kun siinä välissä olisi semmoinen pieni olutteema kuin Oktoberfest, mutta ehkä tämä on jotain hyvin suomalaista. En tiedä. Uutuuksia kuitenkin hyllyihin oli uuden 5,5% rajan myötä tullut, niin päätin tehdä tänäkin vuonna katsauksen kauppojen jouluolut valikoimaan, kuten tein viime vuonnakin.

Teen tälläkin kertaa näitä sitä mukaan kuin ehdin maistella ja päivitän kaikki samaan blogitekstiin, niin on helpompi näitä tsekata. Uusin aina ensimmäiseksi ja mukana on viime vuodesta tuttu piparkakku-indikaattori, jossa vakioituna verrokkipiparina käytän Annas Original Pepparkakoreita. Samoin pistetys tulee vain tähtinä kokonaisuudesta.

Tämän vuoden valikoimassa näyttää olevan ainakin pari jo viimevuonna tarjolla ollutta olutta (Santa Olaf Christmas Ale, Prykmestar Talviolut, Malmgård Jouluolut ja Lahden Erikois jouluolut), joista myös arvion viime vuonna tein. Keskityn tässä nyt uutuuksiin, joten niistä arviot voi lukea täältä. Kolme kaksi ensimmäistä voi löytää tiensä kellariini joulun ajalle myös tänä vuonna.

Maistuvaa joulun odotusta itse kullekin. Aikaa ainakin maistella on. :)

Markus aka Musamies / 21.10.2018 (päivitetty 7.11.2018 Lisätty maininta Malmgårdin jouluoluesta)

Joulun Tähti – Fiskarsin Panimo

Nyt aletaan vetelemään viimeisiä oluita tämän vuoden kauppavahvuisten katselmuksessa. Oishan tuolla vielä tarjokkaita ja erikoisia olutsekotteitakin (mm. Hedönistin oluesta tehty jouludrinkki), mutta näillä taidetaan mennä. Kellarissakin on vielä Stållhagenin Julbock ja Teerenpelin Vaalea Luumu-Porter, joka on kylläkin enemmän koko talven sesongiksi tehty. Kaupan hyllyillä on vielä useampiakin, mutta aika vaan loppui taas kesken.

Nyt vuorossa Fiskarsin Panimon Joulun Tähti, joka on tyyliltään Ruis-Bock. Jätin tämän ensin kaupan hyllylle, kun ajattelin tämän olleen muutaman vuoden takaisen Talven Tähden vahvempi versio. Miedompi versio oli ainakin tähtianiksella ja joillain muilla mausteilla maustettu olut, joka ei kyllä omaan makuuni toiminut millään osa-alueella. Mausteet teki maun tympeäksi ja kumisen katkeraksi. Kyseessä on kuitenkin oma olut, joten annoin tälle mahdollisuuden.

Joulun Tähti on väriltään pähkinän ruskeaa ja lähes täysin kirkasta. Pinnalle muodostui kaadettaessa reilun kolmen sentin kerros höttöisen näköistä hieman ruskehtavaa vaahtoa, joka laski melko pian muutaman millin paksuiseksi, mutta kuohkeaksi kerrokseksi. Tuoksu on maltainen ja ruisleipäinen. Ehkä hitusen tunkkainen, muttei pahasti.

Maku on pehmeän maltainen rehdisti ja puhtaasti. Ei ylimakea mallaslitku vaan napakka ja täyteläisen maltainen, jota rukii ryhdittää. Taustalla maltillinen havuinen katkero. Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä kevyellä katkeron näykkäisyllä varustettuna.

Piparin kanssa tämä ei oikein istu yhteen. Piparin päälle otettu hörppy tuntuu melkoisen tympeän makuisena. Oluesta häviää melkein kaikki hyvä, vaikkakin ovelasti esiin kipuaa jälkimaussa hieman katajaisia aromeja. Samalla piparin makeus häipyy jonnekin.

Kokonaisuutena Talven Tähti on oikein mukava bock, jossa luonnetta on saatu rukiilla. Tässä ei ole mitään kikkailua, mutta ei sitä tarvitakaan, sillä  tässä  kaikki on kohdillaan. Fiskarsin panimo jatkaa linjalla, jossa turha kikkailu on jätettu vähemmälle (jos ei maustamista yrteillä ja muinaisoluita ei lasketa mukaan) ja keskitytään perusmakuihin ja laatuun. Sanoisin, että tässä on oiva olut jopa joulun juhlapöytään kinkun ja muiden perinteisten jouluherkkujen kaveriksi. Toimii varmasti myös ihan siltään saunan päälle.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Fiskarsin Panimo
Tyyli: Ruis Bock
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 3,59 € / 0,33 l

Se tuli piipun kautta – Beer Hunter's

Kymmenentenä vuorossa Porilaisen Beer Hunter'sin Mufloni Se tuli piipun kautta. Kyseessä on toinen tämän arvion Brown Ale.

Mufloni Se tuli piipun kautta on väriltään tumman pähkinän ruskeaa ja melko niukka vaahtoista. Tuoksu on mokkainen, pähkinäinen ja makean maltainen.

Maku on makean maltainen ja hennon paahteinen. Pähkinää ja kevyesti kahvinen. Jälkimaussa pähkinän kuorta ja kevyen huitaisun verran pihkaisia havuja. Lopuksi suussa pyörii kahvi ja pähkinä. Suutuntuma on pehmeä ja täyteläinen, mutta silti helposti juotava. Yllättävän raikaskin.

Piparin kanssa Mufloni sopii ihan kivasti. Pähkinäinen ja paahteisempi mallas toimii piparin mausteiden kanssa oikeastaan hyvin. Hieman jälkimakuun käännyttäessä piparin mausteet ottavat yliotteen ja saavat oluen katkerot turhankin lailla esiin.

Kokonaisuutena Mufloni Se tuli piipun kautta on oikein kelvollinen Brown Ale. Kivasti pähkinää ja kahvia sekä napakasti mallasta. Brown Alet ei ihan omia suosikki tyylilajejani olekaan, niin kyllä ne toimivat, kun sopiva kohdille sattuu. Tämä voisin ottaa joulupöytään ja toimis varmasti hyvin kinkun kanssa, eikä huonoa piparinkaan kanssa ole.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Beer Hunter's
Tyyli: Brown Ale
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: ? € / 0,33 l

Olvin Jouluolut 5,0% – Olvi

Tälle illalle arvioon Olvin uusittu Jouluolut, joka on uuden kauppojen prosenttirajan myötä on nostettu pantu 5,0% vahvuiseksi. Tyylinä edelleen tumma lager.

Olvin Jouluolut on väriltään kauniin mahongin ruskeaa ja hyvin kirkasta. Pintaa hunnuttaa puolentoista sentin vaahtokruunu. Tuoksu on makeahkon maltainen ja hitusen pihkainen, mutta hieman miedohko. Jopa mitätön.

Maku on maltainen, hieman pähkinäinen ja aavistuksen mokkainen. Jälkimakuun tulee lisää pähkinää ja pähkinän kuorta. Hitunen katajaa ja havuja sekä leivinuunissa paistetun ruisleivän paahtunutta pohjaa. Suutuntuma on alkuun melko raikas ja kohtuullisen täyteläinen, mutta sitten siitä katoaa jotain ja tuntuma vähän lässähtää.

Tämä ei oikein toimi piparin kanssa. Piparin perään hörpättynä oluesta katoaa kokonaan maltaan makeus, jätteän vain piparin mausteet ja pihkaiset havut.

Olvin uusi 5,0% vahvuinen jouluolut ei ihan hirveästi päräytä, muttei huonokaan ole. Piparit ainakin kannattaa tämän kanssa jättää ottamatta. Ei toimi. Ei. Kinkun kaverina joulupöydässä tällä voisi olla paikkansa sekä kyllähän tämä saunan päällekin joisi. Siinä mielen parempi kuin aiempi mieto versio.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Olvi
Tyyli: Tumma Lager
Maa: Suomi
Väri: 60 EBC
Katkerot: 32 EBU
Kantavierre: 12,5 °P
Alkoholi: 5,0 %
Mistä: Päiväranna Citymarket, Kuopio
Hinta: 3,39 € / 0,5 l

Joulun Taiga Porter – Panimo Honkavuori

Tällä kertaa olutta Joensuusta, kun arvioon valikoitui Panimo Honkavuoren Joulun Taiga Porter. Kyseessä on vehnällä sekä siirapilla höystetty portteri. En ole ihan varma oliko tämä viime vuonna monopolin valikoimassa vai oliko siellä tänä vuonna löytyvä iso veli Taiga North Carelian Porter.

Joulun Taiga Porter on väriltään lähes läpikuultamattoman yön mustaa. Pintaa peittää vaalean ruskea kuohkea vaahtokerros. Tuoksu on hieman pistävä. Lämmettyään paremmin tuoksusta alkaa löytyä paahtunutta mallasta, suklaata ja hivenen kahvia.

Maku on pehmeän maltainan, suklainen ja jotenkin hedelmäinen. Oikeastaan aika jännän makuinen. Suutuntuma on pehmeä, mutta todella kevyt. Ei kuitenkaan jostain syystä vetinen. Vehnä todennäköisesti pyöristää ja pehmittää makua.

Joulun Taiga toimii piparin kanssa melkoisen hyvin. Piparin mausteet pysyvät tasapainoisesti taka-alalla ja piparin maut jotenkin pehmittyvät. Olut ei varisniasesti tässä kombossa miastu hirveästi, muuta kuin jälkimaussa piparin jälkeen.

Kokonaisuutena Joulun Taiga Porter on yllättävän omalaatuinen ja tyylilajille epätyypillisesti pehmeä portteri. Vaikka olut on suutuntumaltaan kevyt, niin vetisyyttä ei esiinny, vaan se on mukavan pehmeä ja hedelmäinen. Piparin kanssakin tämä toimii ihan kivasti, mutta antaa enemmänkin tilaa piparille jäämällä itse taustalle. Tästäpä pehmeä olut joulun nautiskelu- ja herkutteluhetkiin. En tiedä toimisiko niinkään joulupöydässä kinkun ja rosollin kanssa.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Panimo Honkavuori
Tyyli: Porter
Maa: Suomi
Maltaat: Ohra- ja vehnämallas
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Siirappia
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 3,75 € / 0,33 l

Jouluapulainen – Ruosniemen panimo

Kahdeksantena arvioon valioitui Ruosniemen panimon uusittu Jouluapulainen. Jouluapulaista oli viime vuonnakin saatavilla, mutta silloin tyylinä oli Amber Ale ja vahvuus silloinen maksimi 4,7%. Tänä vuonna ollaan taas maksimissa, mutta nyt olut tyyliltään Pale Ale ja sitä on maustettu appelsiinin kuorilla ja nielikalla.

Jouluapulainen on kullankeltainen ja melko kirkas. Vaahtokruunu kohoa kaadettaessa reiluun senttiin, mutta laskeutuu ohueksi harsoksi hyvin pian. Tuoksu on raikas, sitruksinen, kukkainen ja hiukan yrttinen.

Maku on raikkaan hedelmäinen, appelsiinin kuorinen, yrttinen sekä kukkainen. Kyllä sen neilikankin sieltä maistaa. Suutuntuma on raikas ja kevyt, muttei kuitenkaan vetinen.

Piparkakkun kanssa Jouluapulainen toimii melko hyvin. Piparin makeuden jälkeen olut tuntuu kuivemmalta, kevyemmältä ja hieman siiderimäisemmältä. Esiin työntyy yrttejä ja kevyttä katkeroa.

Kokonaisuutena tämän vuoden Jouluapulainen on kiinnostava poikkeus tähän mennessä maistetujen kauppavahvuisten jouluoluiden tarjonnassa. Ei tuhtia mallasta, ei pihkaisten humaloiden puraisu vaan kevyttä ja yrttistä sekä kukkaista kosketusta.

En tätä itse joulupöytään ottaisi, mutta sauna päälle voisi mennä tai nautiskeluoluena esim. lautapelailun ohessa. Toki kasvissyöjien ja kalojen ystävien ruokaoluena tämä voisi joulupöydässäkin toimia.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Ruosniemen panimo
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 10 EBC
Katkerot: 40 IBU
Kantavierre: 10,8 °P
Humalat: Magnum ja Mandarina
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Appelsiininkuori ja neilikka
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: ? € / 0,33 l

Snow How Pale Ale – Mallaskoski

Jälleen aika paneutua maitokauppojen jouluoluttarjontaan. Tällä kertaa vuorossa Mallaskosken panimon Snow How Pale Ale. Kyseessä on kauralla höystetty pale ale. Tämän talven tietotaidon etiketissä komeilee vanhan mallinen rautalapio, jolla pitäisi tätä Suomalaisten talvista tietotaitoa ilmeisesti lapioda maailmalle. Talvisodan aikainen lapio ei kyllä lumen luomiseen paras työkalu ole. Tosin eipä kyllä tuota luntakaan vielä hirveästi edes Kuopion korkeudella ole. Asiaan.

Snow How Pale Ale on väriltään kauniin meripihkan väristä ja hyvin kirkasta. Pintaa hunnuttaa valkoinen vaahtokruunu. Tuoksu maltainen, mangoinen, greippinen ja pihkainen. Ja jotain kivan yrttistä. Oikein miellyttävä tuoksu kombo.

Maku on maltainen, pihkainen, hitusen greippinen ja aprikoosinen. Myös tammilastuinen. Jälkimakussa limakalvoja sopivasti kuivattavia havuja. Suutuntumaltaan yllättävän napakka runkoinen, mutta silti juotava. Alun makeampi maltaisuus saa tasoitusta maltillisesta, mutta tuntuvasta humaloinnista.

Nyt on muuten erittäin hyvin piparin kanssa toimiva olut! Upeasti kietoutuu maltaisuus piparkakun mausteiden kanssa yhteen antaen kuitenkin molemmille tilaa tuoda niiden parhaat puolet esiin. Enpä olisi tätä arvannut.

Kokonaisuutena Snow How Pale Ale on erinomainen olut joulun aikaan. Tämä sopii joulusaunan päälle, kinkunpaiston kaveriksi – ja varmasti myös kinkun kaveriksi sekä yllätteän myös näiden makeiden jouluherkkujen kera. Tai ainkin piparin.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Mallaskoski Brewery
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,2 %
Mistä: Päiväranna Citymarket, Kuopio
Hinta: 3,39 € / 0,33 l

Jouluolut Piparkakku-Lager – Teerenpeli

Aika palata kauppojen jouluoluiden pariin. Tällä kertaa testissä Teerenpelin Jouluolut Piparkakku-Lager, jossa olutta on maustettu perinteisillä piparkakku mausteilla – kanelilla, neilikalla, inkiväärillä, kardemummalla, pomeranssinkuorellam maustepippurilla ja tummalla siirapilla.

Piparkakku-Lager on kullan keltaista ja pintaa hunnuttaa valkoinen kuohuva vaahtokruunu. Tuoksussa makeahkoa mallasta ja ruohoista humalaa.

Maussa tulee alkuun reilusti mallasta ja vastaleikattua ruohoa, kunnes esiin kaivautuu kardemummaa, neilikkaa ja kanelia. Jännästi loppumaku kääntyy piparkakuksi. Onpas jännä olut. Maltainen ja napakka lager, jossa lopussa piparkakkua.

Piparkakun kanssa tämä toimii erinomaisen hyvin. Molemille löytyy tilaa ja tukevat toisiaan myös hyvin.

Vaikka ei tämä mikään ihmeellisyys ole, niin perusasiat on hyvin kunnossa ja Piparkakku-Lager toimii myös piparkakun kanssa erinomaisesti. Joten tätä voi suositella hyvin joulun olut valikoimaan. Ihan vain vaikka nautiskeluun pienten jouluherkkujen napostelun lomaan.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Teerenpeli
Tyyli: Lager / maustettu olut
Maa: Suomi
Väri: 20 EBC
Katkerot: 30 EBU
Kantavierre: 13,0 %
Maltaat:  Pilsner, Cara Red, Cara Pale, Värimallas
Humalat: Chinook, Amarillo
Alkoholi: 5,0 %
Muuta: kaneli, neilikka, inkivääri, kardemumma, pomeranssinkuori,
maustepippuri, tumma siirappi
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 3,10 € / 0,33 l

Pirkka Parhaat Jouluolut – Saimaa Brewing Co.

Seitsemäntenä vuorossa Saimaa Brewingin panema Pirkka Parhaat Jouluolut. Saimaa on tehnyt useampia Pirkka Parhaat -sarjan oluita, joten tämä oli ilmeinen yhteistyö. Tyylinä Brown Ale ja aromihumalointi on hoidettu Fugglesilla ja karkerot otettu Magnumista. Maltaina Pale Ale, Viena, Red Ale, Caramel, Hunaja ja suklaa maltaat.

Olut väriltään tumman pähkinän ruskeaa ja melko niukka vaahtoista. Tuoksussa makeaa maltaisuutta, kuivattua hedelmää ja hitunen tuttifrutti karkkia.

Maussa pähkinää ja mallasta sekä jälkimaun puolella ruohoista humalan puraisua. Hento metallinen vivahdekkin mukana. Suutuntumaltaan pehmeähkö ja melko täyteläinen.

Pirkka Parhaat Jouluolut toimii kivasti piparin kanssa. Antaa sille tilaa ja maut kietoutuu sopivasti yhteen, muttei kuitenkaan täydennä piparin makua. Pipari dominoi hieman tätä komboa.

Kokonaisuutena ei kovinkaan mieleen jäävä olut, mutta ajaisi asiansa paremman puutteessa. Toimii varmasti perinteisten joulupöydän ruokien kanssa ja samoin myös piparin.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Saimaa Brewing Co.
Tyyli: Brown Ale
Maa: Suomi
Väri: 21 EBC
Katkerot: 28 EBU
Kantavierre: 13,6%
Maltaat:  Pale Ale, Viena, Red Ale, Caramel, Hunaja ja suklaa
Humalat: Magnum ja Fuggles
Alkoholi: 4,9 %
Mistä: Päiväranna Citymarket, Kuopio
Hinta: 2,69 € / 0,33 l

Valkiajärvi Jouluolut – Saimaa Brewing Co.

Kuudes kokelas on Valkiajärvi Jouluolut Saimaa Brewing Companyltä. Monet ovat uuden kaupparajan myötä tuoneet yli viisi prosenttisia oluita tarjolle tälle sesongille, mutta Saimaa menee poikkeuksellisesti vanhalla linjalla ja oluen vahvuus on 4,5%.

Valkiajärvi Jouluolut on väriltään lämpimän punaruskeaa. Kaadettaessa muodostuu pinnallee noin sentin kerros vaalea vaahtoa, joka jää kyllä hyvin lyhytikäiseksi jätten keskelle pienen lautan loppujen vetäytyessä lasin ja oluen rajapinnalle. Tuoksussa makeaa ja toffeista mallasta sekä kuiva hedelmää ja hiukan rusinaa.

Maussa makeaa ja karamellista mallasta, myös raikkaampaa hedelmää sekä kuivahedelmää. Jälkimakuun hiipii kevyt havuinen humalan puraisu. Suutuntuma on hiukan kevyehkö tosin ei näiltä prosenteilta muuta tule odotettuakaan. Pieni ryhdin korjaus jälkimaun puolella humalan puraisun myötä.

Piparin kanssa ei nyt ihan toimi. Kumpikaan ei nyt jotenkin saa toisestaan irti mitään lisäarvoa, vaikkei nyt huonoinkaan maistamani pipari-olut yhdistelmä ole.

Kokonaisuutena hieman makean maltainen ja kevyehkö olut. Vähän pehmeyttä taitaa tulla kaurasta, mikä on ihan kiva veto. Piparin kanssa ei toimi, mutta josko toimisi panimon oman suosituksen kanssa: Kinkku sinappihunnulla, rosolli ja lanttulaatikko. Ehkä. En tiedä kokeilenko.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Saimaa Brewing Co.
Tyyli: Red Ale
Maa: Suomi
Maltaat:  Saimaa EKO, karamelli, värimallas, kaurahiutale
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 2,79 € / 0,5 l

Joulu IPA – Maku Brewing

Viidentenä testilasiin kaatui Maku Brewingin Joulu IPA. India Pale Alet eivät ole ihan perinteisintä jouluolut tyyliä, mutta viime vuosina näitä on alkanut tulla joulusesongille entistä enemän, johtuen IPA-oluiden suosion kasvamisesta. Mm. Olvi on tehnyt oman jouluoluensa XMAS IPA, jota on myös tänä vuonna saatavilla.

Joulu IPAn etikettti edustaa perinteistä Maku Brewingin kuvitusta, jossa on todella tunnelmallisia taustojan yksinkertaisina mustavalkoisina viivapiirrustuksina. Tällä kertaa tämä tunnelma on just sitä, mitä omalta joulultani haluan. Paukkuva pakkanen ja lunta reilusti ulkona, sisällä räiskyvä takkatuli ja rentoa oleilua rakkaiden kanssa. Virittäydyin heti jouluiseen tunnelmaan.

Joulu IPA on pihkan väristä ja hitusen sameaa. Vaaleaa vaahtoa kertyi reilu sentti, joka laskeutui vielä melko nopeasti. Tuoksussa pihkaa, greippiä ja mangoa.

Maussa greippiä, sitrusta, hitunen sitä mangoakin sekä toffeista mallasta. Jälkimaussa viipyilee oikein pihkaiset havut pitkään ja hartaasti – kuin tunnelma Vesa-Matti Loirin joululauluissa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pihkan puraisemana raikas kääntyen jälkimaussa koko ajan pikkuhiljaa katkeroituvampaan suuntaan.

Piparin kanssa tämä pihkainen IPA toimii hämmästyttävän hyvin. Piparin mausteiden ja pihkainen sekä greippinen katkero kietoutuu hienosti yhteen täydentäen toistensa makuja. Maltaisuus tukee taustalla tasapainottaen. Yllätten piparin mausteet saavat välillä Joulu IPAn hedelmällisemmät puolet selkeämmin esille.

Kylläpäs oli oikein onnistunut Joulu IPA, josta tosin se "joulu" ei nyt ihan maussa tule esiin, mutta oikein maukas ihan vain näin IPAnakin. Kaikenlisäksi toimi erinomaisesti myös Annas Original Pepparkakkoreiden kanssa. En tiedä miten joulun ruokapöydässä kinkun, laatikoiden ja rosollien kera, mutta saunan päälle tämä ainakin maistuisi. Tätä tulee hommattua varmasti jouluksi.

PS. Maku on tuonut myös Alkon valikoimiin oman "joulu" IPAn – Talvi IPAn. Jännä nähdä, mitä eroa näillä on.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Maku Brewing
Tyyli: India Pale Ale
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohramallas
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: K-Supermarket, Kuopio
Hinta: 3,29 € / 0,33l

Viima Talviolut – Mustan Virran panimo

Neljäs kokelas on Mustan Virran Panimon Viima Talviolut. Tämäkään ei ole "puhdas" jouluolut – ja onhan panimolla jouluoluena myös Santa Olaf Chirstmas Ale, mutta talviseen teemaan liittyy kuitenkin, joten otin siksi mukaan.

Viima on väriltään tumma ja ruskea. Valoa vasten katsottuna väri on kauniin tumman mahongin ruskeaa. Melko niukka vaahtoinen, muttaa ohut huntu jää kuitenkin pintaa peittämään. Tuoksu paahteinen, lakritsinen ja hitusen salmiakkinen. Myös nokisuutta ja suklaata löytyy.

Maussa pyörii paahteista mallasta ja suklaata, mutta jotenkin hirmu kevyenä ja samoin alussa suutuntuma tuntuu jopa vetiseltä. Jälkimakuun Viima ottaa kuitenkin mukaan vähän luonnetta, jolloin suun täyttää hieman täyteläisempi tuntuma ja suklainen kahvi, joka viipyilee miellyttävästi.

Piparin kanssa Viima toimii sinällään oikein hyvin, jos haluaa nauttia siitä piparin mausta. Viima ei sitä peitä, eikä tosin juuri sitä tuekkaan. Ja yllätten myös vähän toisinpäinkin.

Kokonaisuutena Viima on melko vaatimaton ja vähän ponneton. Ei mitään virhemakuja, mutta makua olisi voinut olla enemmän. Ei siin mitenkään huono, mutta omaan makuuni vähän mitätön. Etiketissä olutta esitettiin pataruokien ja juustojen kaveriksi ja uskon näiden niiden kanssa sopivankin oikein hyvin, sillä testasin tätä myös parmesaanin kanssa. Pataruokien suhteen kannattaisi varmaan pitäytyä yksinkertaisimmissa mauissa, kuten liha ja juurekset, ja ottaa mausteisimmille pataruoille jotain muuta. Humaloidumpien ja jyrkempiä porttereita karttaville tämä taas voisi olla oiva vaihtoehto. Joka tapauksessa suosittelen syömään tämän oluen kanssa jotain, sillä mielestäni tämä ei oikein anna mitään siltään nautiskeltuna. 

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Mustan Virran Panimo
Tyyli: Porteri
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohramallas
Alkoholi: 5,2 %
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 2,85 € / 0,33 l

Laitilan Tuomas Hopfenweizen – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Kolmantena vuorossa Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Tuomas Hopfenweizen. Kyseesä ei ole ehkä ihan puhtaasti "jouluolut", mutta nämä vuosittaisten Hyvään Tuomaan kanssa yhteistyössä tehdyt oluet ovat tulleet ainakin sopivasti näin joulumarkkinoille. Tämän vuoden Hyvän Tuomaan, Mikko Salmen kanssa on yhteistyössä tehty suodattamaton vehnäolut.

Tuomas Hopfenweizen on väriltään kuivatun aprikoosin väristä ja sameaa. Pintaa koristaa komea kuohkea ja pitkä ikäinen valkea vaahtokruunu.

Tuoksussa sitrusta, hiivaa, pehmeää mallasta. Jotain yrttistä ja mausteistakin. Vähän kuin pomeranssinkuorta, vaikkei sitä pitänyt tässä olla. Maussa voimakkaasti pihkaista ja greippistä humalaa, joka viipyilee jälkimaussa. Myös mallasta, hiivaisuutta ja yrttisyyttä. Ehkäpä juurikin nämä pomeranssinkuori ja yrttivivahteet tulee tästä käytetystä hiivakannasta.

Suutuntumalta keskitäyteläinen ja hieman jopa kirpeän rapsakka olut. Katkerot kuivattelevat jälkimaussa. Kokonaisuutena maistuva vehnäolut, jossa on nimensä mukaisestikin sen verran napakampi humalan puraisu, ettei välttämättä ole ihan perus vehnäoluiden ystävien mieleen. Nuo hiivan mausteiset vivahteet nostaa vähän pisteitä.

Piparin kanssa toimii itse asiassa oikein hyvin. Tuomas Hopfenweizenin katkerot ja hiivan mausteiset aromit kietoutuvat hyvin yhteen piparin makeuden ja mausteiden kanssa yhteen.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyli: Vehnäolut
Maa: Suomi
Väri: 21 EBC
Katkerot: 28 EBU
Kantavierre: 13,6%
Maltaat:  Cookie, Pilsner, Golden Ale, Caramel Pale
Humalat: Aramis, Galaxy, Opal
Hiiva: Belgialainen vehnäoluthiiva
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 3,19 € / 0,33 l

Joulu Porter – Tornion Panimo

Toisena oluena lasiin kaatuu Tornion Panimon Joulu Porter. Panimon tuotteet ovat osoittaneet hyvää laatua ja kunniaakin on tullut. Etiketti on sopivan simppeli, mutta jotenkin perinteisen jouluinen.

Joulu Porter on tumman ruskea ja valoa vasten läpikuultava. Kuohkeaa vaalean ruskeaa vaahtoa muodostuu parin senti kerros.

Tuoksussa paahteista mallas, suklaata, kahvia ja tuulahdu vaniljaa. Jouluisia mausteita sekä häivähdys savuakin. Maussa paahunutta mallasta, vaniljaa ja jännä hivenen sitruksinen vivahde, mikä lienee tullut pomeranssista. Jälkimakuun kipuaa ruohoista ja pihkaisia joulukuusen havuja. Suutuntuma voisi omaan makuuni olla täyteläisempi. Vetisyydeltä tämän pelasta mukavasti kuivattava jälkipuraisu.

Pipaprin kanssa Joulu Porter toimii oivasti. Tässä piparin makeus ja porterin kuivuus lyövät hienosti kättä, mutta mausteet ottavat kuin varkain turhan voimakkaan roolin.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Tornion Panimo
Tyyli: Porter
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra- ja kauramallas
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Pomeranssinkuori ja vanilja.
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 2,89 € / 0,33 l

Harry Porter – Hedönist

Aloitetaan tämän vuoden kauppojen jouluoluiden läpikäynti mielenkiintoisen näköisestä Hedönist duon Harry Porterista. Selkeä viittaus Harry Potteriinhan tässä on, mikä on varmaan hieman siinä ja siinä, että ratsastetaanko tässä luvatta tunnetulla kirjallisuuden hahmon brändillä. Tai voihan se olla, että lupa on hommattu, mutta epäilen sen olevan sen verran tyyris, että se olisi näkynyt varmasti myös oluen hinnassa. Toisaalta etiketissä komeileva poron sarvipäinen hahmo, joka tuo mieleen hyvin vahvasti Harry Potterin pyöreine laseineen ja taikasauvoineen, on toisaalta myös hyvin Sin City sarjakuvan Kevin hahmon näköinen, mikä hahmon psykoottisella luonteella vie tunnelman lähemmäs Voldemortia kuin itse Harryä. Sinällään molemmat sarjat ovat lähellä omaa sydäntäni, joten se ei haittaa. Mietin vain...

Harry Porter on todella tummaa ja melko niukka vaahtoista. Vähäinen vaahto kerros laskee hyvin nopeasti, mutta jää kuitenkin hennosti hunnuttamaan pintaa. Tuoksussa upeaa vaniljaa, joka dominoi selvästi. Myös mukana oleva kaneliakin löytyy. Kerrassaan hurmaava tuoksu.

Maussa reilusti nokista paahdetta, joka kuivattaa suutuntumaa huomattavasti. Myös paahteista mallasta ja kevyt humalan puraisu. Jälkimaussa kahvia. Hyvin kuiva kyllä. Lämmetessään mausteet alkavat päästä esiin toisin kuin alussa, joten tätä ei kannata jääkaappikylmänä juoda.

Piparkakun kanssa toimii sinällään kivasti, tosin piparkakun makeus ja mausteet korostavat Harry Porterin kuivuutta ja tuo esiin pihkaisempaa humalan puraisua. Toimisikohan paremmin suolaisten jouluherkkujen kanssa. Tai konvehtien.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Hedönist (pantu Malmgårdin panimo)
Tyyli: Porter
Maa: Suomi
Maltaat:  Pale Ale, Munich, Oat, Caramel, Chocolate, Black
Humalat:  Columbus
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Kaneli ja Bourbon vanilla
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: (tulee myöhemmin, en muistanut kirjata ylös)

Sajand – Põhjala

Tässä kolmas olutarvio ensimmäiseltä pääsiäispäivältä. Tosin viimeistelyn jätin  tarkoituksella myöhemmälle. Kun viime aikoina on blogirintamalla ollut vähän hiljaisempaa, niin ajattelin aloittaa huhtikuun vähän uudella vaihteella. Voi toki olla, että vauhtimoottori leikkaa kiinni jo ennen kuun loppua, mutta semmoista se arki on. Koetan kuitenkin pikkaisen ottaa itselleni aikaa ja saada vähän useampia arvioita tehtyä kuukaudessa kuin mitä on viime aikoina tullut tehtyä.

Saunan jälkeen lasiin kaatui Põhjalan Sajand, joka on tyyliltään Baltic Porter, jota on kypsytetty konjakki- ja bourbon-tynnyreissä kera Vana Tallinn liköörissä uitettujen tammikuutioiden. Maltaissa on käytetty ruista ja paljon paahtomaltaita, joten huomioiden vielä tynnyrityksen, niin oletuksena on melkoisen tuhtia ja maukasta tavaraa.

Sajand on väriltään syvän mustaa ja hieman öljymäistä. Ei paljoa läpi näy. Kaadettaessa muodostuva ruskea vaahto on melko lyhyt ikäistä.

Tuoksussa reilusti kahvia, tummaa suklaata, viikunaa, kuivattu taatelia ja toffeeta. Myös hieman alkoholista likööriä. Vana Tallinn tuoksuu ainakin. Ehkä vähän liikaa omaan makuuni. Pohjalla oleva aromikombo on tosi hieno, mutta alkoholisuuden myötä hieman fiilistä vievät elementit puskevat liikaa läpi.

Maussa tuhdisti kahvia, suklaata ja yrttistä likööriä. Melko makeaa. Alkoholi puskee hieman läpi. Tynnyröinnin tuoma efekti tuntuu selkäesti maussa. Itseasiassa maistuu ihan hyvältä. Kuin sokeroitu maustettu espresso. Paranee koko ajan. Ruis ei kyllä maistu, mutta luulen, että se ryhdittää ja terävoittää.

Suutuntumaltaan todella paksua ja täyteläistä. Melkein vaahtomaista. Onpa melkoinen kokemus, mutta sopii hyvin tuhtiin makumaailmaan. Aivan huippu suutuntuma.

Kokonaisuutena Sajand on mielenkiintoinen olut, jossa on reilusti luonnetta ja sopivasti omaperäisyyttä. Sinällään Baltic Porter ja tynnyrikypsytys ei ole omaperäistä, mutta konjakki ja Vana Tallinn yhdistelmä on ja se on onnistunut. Aluksi tuntui, että tämä ei nyt oikein lähde, mutta tökkivän alun jälkeen alkoi palat loksahdella kohdalleen ja kaikki alkoi maistua yhä paremmalta. Maut pehmeni, mutta suutuntuma pysyi. Kanattaa antaa hetken seisahtaa lasissakin ennen nauttimisen aloittamista. Tuoksu pysyi melko hyökkäävänä, mutta muuten homma on hyvin kohdillaan. Ehkäpä vähän turhan makeaa omaan makuuni, mutta hyvän makuinen silti. Tämä vain vahvistaa käsitystäni siitä, että Virossa osataan hyvien oluiden valmistus. Pitänee harkita, jos raaskisi pari pulloa hommata kypsyttelyynkin. Voisi toimia vielä paremmin parin vuoden päästä.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 41/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Imperial (Rye) Baltic Porter
Maa: Viro
Katkerot: 40 IBU (Alko 43 EBU)
Kantavierre: 27,5° (Alko 28.1 °P)
Maltaat: Pale malt, Rye malt, Flaked rye, Munich malt, Carafa T-2 Special, Cara pale, Cara 150, Special B, Cara 300, Chocolate rye
Humalat: Centennial
Alkoholi: 12,3 %
Muuta: Kypsytetty konjakki- ja bourbontynnyreissä kera Vana-Tallinna liköörissä uitetujen tammikuutioiden.
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

Past Masters 1926 Oatmeal Porter – Fuller's

Pitkänperjantai ja yksi vapaa päivä. Kun joutuu pääsiäislauantaina töihin, niin eipä tule minnekään lähdettyä, joten koetetaan viettää  tämän arkivapaan vähän normaalia viikonloppua vapaammin. Pienimmän nukkuessa päiväunia ja auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta mieleen juolahti kantaa terassin pöytä jo ulos ja istahtaa maistelemaan joku olut kellarin kätköistä. 

Eilen illalla oli tarkoitus maistella ja kirjoitella arvio Põhjalan yhdestä tynnyrikypsytetystä oluesta, mutta nukahdin tytärtä nukuttaessa itse ja heräsin vasta puoli kaksitoista, joten jäi sitten se olut juomatta ja arvio tekemättä. Mietin ensin, että olisin sen ottanut nyt maistoon, mutta jääkaappi kylmänä se ei oikein olisi ollut ihan heti sopivassa lämpötilassa (12-16°C) ulkona arviointia silmällä pitäen, joten päätin valita jonkun muun. Tällä kertaa päädyin Fuller'sin Past Masters 1926 Oatmeal Porteriin.

Past Masters -sarjan ideana on tuoda valmistukseen Fuller'sin entisten aikojen panimomestareiden parhaita reseptejä. Itse olen ennen tätä maistanut kolmea tämän sarjan olutta ja kaikki ovat olleet oikein maistuvia oluita, joten tältäkin uskallan odottaa paljon.

Past Masters 1926 Oatmeal Porter on ilmeisesti tuotu uudeellen  markkinoille vuonna 2016, sillä se on etiketin mukaan Royal Birthday Special eli Kuningatar Elizabeth II:en 90-vuotissyntymäpäivien kuniaksi tuotantoon otettu. Nopeimmat varmaan huomasivat jo, että 1926 on siis myös kuningatar Elizabethin synnyinvuosi.

1926 Oatmeal Porter on väriltään hyvin tumman ruskeaa, joka kuitenkin auringon valoa vasten paljastuu kauniin punertavaksi ruskeaksi. Vaahtoa muodostuu melko niukahkosti.

Tuoksussa paahteista mallasta, makeaa mallasleipää, suklaata ja hieman kuivattua luumua.

Maku on kahvinen, kuivatun luumuinen, kevyen tummasuklainen. Hieman raaka-lakritsia myös. Jälkimaussa lakritsin seasta puskee esiin pihkaisia havuja sekoittuen luumu-lakritsi-kahvi-soppaan ja viipyillen pitkään limakalvoilla. Vahva, mutta maukas makukokonaisuus. Kahvi korostuu oluen lämmettessä.

Suutuntumaltaan 1926 Oatmeal Porter on täyteläinen ja hieman hapan. Kaura pehmittää kivasti ja taittaa mustaksi paahdettujen maltaiden hapokkuutta. Jälkimaussa tyylilajille ominaninen napsakka humalointi kuivattaa suutuntumaa.

Kokonaisuudessaan Past Master 1926 Oatmeal Stout on maukas ja tasapainoinen porter. Jälleen vahva osoitus Fuller'sin panemisen taidosta. Maukasta ja laadukasta olutta, jota juo mielellään. Kaiken lisäksi koko sarja on mielenkiintoinen kurkistus menneiden vuosien oluiden pariin. Vielä ei ole tullut itselläni yhtään heikkoa Past Masters -sarjan olutta vastaan. Toisaalta ei niitä juuri muutenkaan Fuller'silla tunnu olevan. Suosittelen.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Fuller's
Tyyli: Oatmeal Porter
Maa: Englanti
Katkerot: 53 EBU
Kantavierre: 17,1 °P
Maltaat: Oharaa ja kauraa
Alkoholi: 7,8 %
Muuta: Resepti vuodelta 1926
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Løwlander Poorter – Løwlander Beer

Tänään kävin pitkästä aikaa Alkossa ja lähtihän sieltä mukaan taas muutama kiinnostava olut. Yksi niistä oli Løwlander Poorter, joka on itselleni täysin tuntemattoman hollantilaisen panimon Løwlander Beerin porteri. Etiketti on tyylikäs retrohenkinen ja tuo mieleen vanhat setelit. Tämä porteri – tai poorter, kuten hollannissa etiketin mukaan sanotaan – on maustettu vaniljalla ja lakrisijuurella.

Väriltään Løwlander Poorter on tummanruskeaa ja lähes läpikuultamatonta. Pinnalle muodostuu reilusti kuohkeaa maitokahvin väristä vaahtoa, joka on kyllä melko lyhyt ikäistä ja häviää melko lyhyessä ajassa kokonaan.

Tuoksu on miellyttävän voimallinen. Ensiaromit antaa tuo heti vaniljaa ja lakritsia kehiin, mutta nenään pyörähtää myös itseäni miellyttävää savuisuutta, jota myöhemmin ei juuri enää löydy. Lisäksi löytyy toffeeta ja kahvi. Piristävä aromikuva ja erittäin herkullinen tuoksu.

Huhuh... Ensi hörppy lyö hillittömän tymäkällä nokisuudella lakritsijuuren suoraan syvälle olutharrastajan kurkkuun! Mitä ihmettä! Mitä tämä on? Aikamoinen ensikosketus. Yllätyin niin, etten oikein osaa sanoa ensimmäisen hörpyn jälkeen mitään. Toinen hörppy ei enää iske samalla tavalla ja muutaman hörpyn jälkeen makumaailma on tasapainottunut suutuntuman kanssa sen verran, että tästä voi jo vähän analysoida eri vivahteita.

Maussa mukana selvästi erittäin paahteinen mallas, noki, raakalakritsi sekä hento turpeisuus. Vaniljakin puikahtelee välistä esiin, mutta ei ole maussa lähellekään niin paljon esillä kuin maussa. Myös suklaata ja kahvia löytyy, mutta nokinen raaka lakritsisuus dominoi. Makeutta tässä on vähän, mutta suutakuivattavat nokiset tuntemukset saavat lakritsin tuntumaan voimakkaan yrttisenä ja flirttailemaan humalan katkerojen kanssa kilpaa.

Suutuntuma oli ensimmäisellä hörpyllä lähes tyrmäävä. Suun totuttua katkerot ja nokimainen kuivuus on isoimmat elementit. Runko tuntuu olevan pääsääntöisesti koossa, mutta hetkellisesti kovimman lakritsikatkeron jälkeen käväisee hieman vetinen vilahdus – mutta vain hetkellisesti.

Kokonaisuutena Løwlander Poorter on melkoinen tapaus. Ei jätä varmasti ketään kylmäksi, mutta jakaa varmasti ihmiset tykkääjiin ja viihaajiin. Toimii tai ei toimi. Tästä ei ole ehkä keskitien ihan kivaksi olueksi, sillä sen verran on luonnetta tässä. Omalta osalti en kaikista osa alueista tykkää tässä, mutta kokonaisuuten tämä on oikein kiinnostava olut ja oikein toimiva lakritsioluena. Lopulta pidin maustakin, mutta ei tämä minullekaan lempi olut ole. Mutta luonteesta ja omanlaisesta makukombosta plussaa. Tämän oluen raakalakritsisuus tuo mieleen erään hollantilaisen lakritsivalmistajan lakritsijauheen, josta pidin paljon. 

Voisin tätä uudelleenkin ottaa, mutta täytyy myöntää, että lähes huumaavan tuoksuprofiilin jälkeen maku on todellinen yllätys ja litsari poskelle. Vaikka tymäkkä lakrtisi nyrkki iskee alkuun kovaa ja armotta, ote muuttuu hellemmäksi kokoajan loppua kohti. Viimeisen hörpyn kanssa suutuntuma on jo hyvinkin kevyen oloinen ensisuudelmaan verrattuna, mutta noki ja ylämaan viskimäinen turpeisuus viipyilee kuitenkin jälkimaussa siltikin pitkään. Uuden etsijöille vahva suositus.

Tuomio:
Tuoksu: 10/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Løwlander Beer
Tyyli: Porter
Maa: Hollanti
Väri: 250 EBC (Alko 183 EBC)
Katkerot: 55 EBU (Alko 39,4 EBU)
Kantavierre: 14,1 °P
Alkoholi: 6,0 %
Muuta: Mukana lakritsijuurta ja vaniljaa
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Joulukinkkuportteri – Stadin Panimo

Tämä blogiteksti on julkaistu myös Facebookissa Olutjoulukalenterissa, jonka yksi kirjoittajista myös olen.

Toisesta luukusta paljastui Stadin Panimon Joulukinkkuportteri. Retrohenkisessä etiketissä komeilee joulunpunaiseksi värjätty karju. Jotenkin tulee heti joulu mieleen. Verrattaen tyylikäs ulkoasu. Kun etiketissä lupaillaan "Täyteläisen pehmä, paahteisen maltainnen", niin odotukset ovat korkealla.

Joulukinkkuportteri on väriltään hyvin tumman ruskeaa ja pinnalle muodostuu kaadettaessa noin sentin vaalea vaahtokerros, joka on hyvin lyhyt ikäinen. Pinnalle jää kuitenkin pieni ohut vaahtohuntu – kuin ohueksi satanut ensilumi kerros.

Tuoksu on kahvia, suklaata ja paahteista mallasta. Myös hieman savuakin. Onpas miellyttävä ja herkullinen tuoksu. Mieleen tulee kotona joulun alla leijaileva kinkun tuoksu. Ai, ai.

Lasi huulille ja ensimmäinen suullinen. Onpas ohut suutuntuma. Jopa hieman vetinen. Kyllä täältä kaivautuu esille jotain paahteista mallasta, hentoa huoltarikahvia ja männyn neulasia, mutta melko varovaisesti. Jotain turhan terävää tässä on, mikä ei  Jälkimaussa viipyilee nokinen ja kuiva maku pitkään. 

Tjaa... No nyt jäi melko ristiriitainen fiilis. Olut lasissa näytti ihan mukavalta portterilta, vähän ohuella hunnulla tosin, mutta tuoksu taas lupailu hyvää ja sai sylkirauhaset heräämään. Sitten tuli mukaan maku, joka osoittautui pettymykseksi. Tympeä vetinen ja mautonkin se vähän oli. Suutuntumassa oli hetkensä, mutta sekin tuntui turhan ohuelta. Ei nyt tämä tiukasti iskenyt ei. Eikä minusta täyttänyt etiketin lupausta. 

En tiedä olisiko maukkaan, kuivaksi hitaasti paistuneen joulukinkun kaverina toiminut paremmin, mutta jää minulta testaamatta. Sen verran on jouluolut valikoimaa tarjolla, että ostan mieluummin jonkun uuden tuttavuuden.

Tämä postaus löytyy siis myös osoitteesta https://www.facebook.com/olutjoulukalenteri/

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 29/50 

Speksit:
Panimo: Stadin Panimo
Tyyli: Portteri
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: s

Smoked Porter 2012 – Alaskan Brewing Co.

Eilen tarvitsi polttaa vähän roskapuuta pois ja jonkun piti jäädä tulen vartijaksi, joten mikäs tässä savuisessa hommassa ois parempaa, kuin kaivaa kylmiöstä joku sopiva olut. Nuotion savuiseen ja hieman tihkusateiseen tilanteeseen erinomaisesti tyylilajiltaan sopiva olut oli Alaskan Brewing Co. Smoked Porter 2012. 

Alaskan Brewing Co. toimii todella Alaskassa noin 30000 asukkaan Juneaussa, missä panimo tuottaa omien sanojensa mukaan Alaskan henkeä oluisiinsa. Siitä en tiedä, mutta kohta testataan. Panimo ottaa vetensä Juneau jäätiköstä ja tätä vuodesta 1988 lähtien valmistettua Smoked Porteria valmistetaan panimon nettisivujen mukaan vain kerran vuodessa marraskuun ensimmäinen päivä (tosin pullosta löytyy leima 09/17/12, joten syyskuussa tuo minun käsitykseni mukaan on tehty). Säilyvyyttä oluelle on annettu ihan riittävästi, sillä parasta ennen päiväys on 26.12.2026 eli reilu kymmenen vuoden päästä. Niin pitkään en kuitenkaan odottele.

Tämä kyseinen olut on kovastikin maailmalla arvostettu ja itsekin olen päässyt tätä kerran maistamaan. En muista minkä vuoden erä oli kyseessä, koska aikaa tästä on muutama vuosi, kun erään mainion oluttastingin jälkeen Maljan ravintolapäällikkö Mika Kilpeläinen halusi tarjota tätä tastingin jälkeen paikalle jääneelle seurueelle. Paljon ei silloin tätä ollut maistettavaksi, mutta hyvältä se maistui. 

Nyt on sitten mahdollisuus maistella ihan rauhassa, kun on kokonaan oma pullo. Koska aikaakin lomalla tuntuu remonttihommilta löytyvän, niin on hyvää aikaa tehdä myös arvio tästä.

Olut on väriltään hyvin tummaa, lähes mustaa. Hieman valoa vasten katsottuna ruskean punaisia sävyjä tulee esiin. Pinnalle muodostuu reilusti maitokahvin väristä kuohkeaa vaahtoa. Erittäin herkullisen näköistä, kun kosteus vielä tiivistyy lasin pintaan.

Tuoksu on kahvinen, paahtomaltainen ja kevyen savuinen. Kyllä tästä löytyy myös hienostunutta kaakaota. Maltillinen tuoksu ja miellyttävä tuoksumaailma.

Maku on mahtavan täyteläinen. Kaakaota, paahdettua mallasta, kahvia ja miellyttävää tasapainoista savuisuutta. Se ei puske todellakaan läpi, vaan tukee hienosti muita makuja. Maut tuntuvat vain voimistuvan jokaisella suullisella. Esiin puskee myös häivähdys vaniljaa.

Suutuntuma on erittäin pehmeä ja täyteläinen. Jälkimakuun tulee hienoisesti katkeroja ja nokista kuivuutta.

Onpa kyllä erinomaisen hieno juoma! Näin muistelisin, mutta maku on vielä parempi kuin muistin. Toki voi johtua myös siitä, että silloin alle oli maisteltu semmoisia kevyitä oluita kuin Alkostakin nimen vuoksi poisvedetty AleSmithin Speedway Stout ja Hoppin' Frogin Silk Porter. Alaskan hengestä en ole edelleenkään varma, mutta hyvää olutta he ainakin tekevät. Suosittelen hommaamaan kallistaa hinnasta huolimatta, jos täyteläiset ja hennon savuiset oluet maistuu.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 43/50  

Speksit:
Panimo: Alaskan Brewing Co.
Tyyli: Savuolut
Maa: Yhdysvallat
Väri: 92 SRM (Alko 182 EBC)
Katkerot: 45 IBU  (Alko 32,1 EBU)
Kantavierre: 1.068 OG (Alko 16,2 °P)
Alkoholi: 6,5 %
Muuta: Olut on valmistettu 2012 ja tätä valmistetaan vain kerran vuodessa.
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio