Fresa – Thornbridge & Fourpure Brewing Co.

Tänään iltaruoan päälle lasiin kaatui Thornbridgen ja Fourpure Brewing Co. yhteistyöolut Fresa. Fresa on tyyliltä Strawberry milkshake IPA. Eli laktoosia, mansikkaa ja hitunen vaniljaakin oluen sekaan on lyöty. Tämä kauppavahvuinen pirtelö IPA on pantu joulukuussa ja panimot suosittelevat täälä nauttimista 90 päivän sisällä ja kestoakin annettu vain puoli vuotta, joten ehtoo puolella alkaa tämä IPA olemaan. Thornbridge on vanha tuttu, mutta Fourpure kuulosti vieraammalta. Nettisivuja tutkaillessani huomasin, että onhan jokunen panimon oluista ollut Alkossa, mutta ei ole tullut itse niitä maistettua.

Fresa on väriltään hyvin vaalea oljenkeltainen ja hitusen samea. Valkoista kuohkeaa vaahtoa muodostuu lasiin kaadettaessa parin sentin kerros.

Tuoksu on passionhedelmäinen, greippinen ja hivenen mansikkaakin löytyy. Vaniljaa ei meinaa selkeästi erottaa, mutta toisaalta se on ihan hyvä, ettei se dominoi. Hedelmäisempien tuoksujen tuulahtaa hivenen havuja.

Maku on yllättävänkin pirtelömäinen. Greippiä, papajai, passionhedelmää, mansikkaa ja vaniljajäätelö. Oikein hedelmäinen ja hitusen makeakin. Jännästi humalan puraisu tulee ensimaussa, mutta erittäin maltillisesti jälkimaussa. Onpas oikein mielenkiintoinen ja herkullinen maku.

Suutuntuma on pehmeä ja kevyehkö. Fresa ei ole kuitenkaan vetinen. Laktoosin makeus tuo vähän tuhtiutta ja humalointi napakkuutta. Oikein juotava.

Kokonaisuutena Fresa on yllättävänkin pirtelömäinen maultaa. Ei se mansikka siellä ihan kärjessä maistu, mutta mukana ja makukin on oikein mainio. Positiivinen yllätys, että näinkin hedelmäiset maut, vaikka päiväystä enää jäljellä vajaa kaksi kuukautta. Loppua kohden makeus alkaa vähän puskea turhan paljon esiin, mutta ei kuitenkaan äklöksi asti. Voisinpa ostaa tätä lisääkin.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Thornbridge / Fourpure Brewing Co.
Tyyli: IPA
Maa: Englanti
Maltaat:  Ohra ja vehnä
Alkoholi: 4,8 %
Muuta: mansikkaa, laktoosia ja vaniljauutetta
Mistä: Päivärannan Citymarket, Kuopio

Usvainen Uitto – Haapala BnB

Itsenäisyyspäivän kunniaksi maisteluun epäilemättä suomalaista luonnosta innoituksen saanut olut – Haapala BnB:n Usvainen Uitto. Tämä olut on terva-aromilla maustettu porter. Haapala BnB:n pullot miellyttävät kovasti omaa silmääni pelkistetyllä ristopistoja muistuttavalla koristelulla.

Usvainen Uitto on väriltään lähes mustaa ja hivenen läpikuultavaa. Pintaa kuorruttaa erittäin kuohkea ja komea ruskea vaahtokruunu, joka laskeutuu pikkuhiljaa peittämään pintaa noin sentin kerroksena.

Tuoksussa savua, tervaa, nokea ja paahteista mallasta. Oikein korpisavuinen ja savusaunan tuoksuinen. Oivallista.

Terva löytyy myös mausta voimallisena, mutta ei kuitenkaan yli dominoivana. Myös savua ja nokea sekä pitkälle paahtunutta mallasta. Jälkimakuun hiipii savuverhon läpi pihkaista katkeroa. Myös hentoa suklaata löytyy pidemmän maistelun jälkeen.

Suutuntuma on paikoin melko kuivan nokinen ja välillä taas hivenen makean maltainen. Kuitenkin suutuntuma on paikoin hivenen vetinen.

Kokonaisuutena Usvainen Uitto on hyvä ja miellyttävän tervainen porter, mutta joku tässä ei ihan parhaiten natsaa. Olut näyttää upealta sekä lasissa, että kauniissa ja pelkistetyssä pullossa. Myös tuoksu on omaan makuuni hyvä, mutta maussa tulee pieni notkahdus, vaikka hyvää onkin. Samoin suutuntuman puolella tulee pieni kyykähdys.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: /20
Yhteensä: /50 

Speksit:
Panimo: Haapala BnB
Tyyli: Porter / maustettu olut
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra
Alkoholi: 5,4 %
Muuta: Terva-aromi
Mistä: Sain työkavereilta läksiäislahjaksi

Korpikuusen kuiskaus – Haapala BnB

Tänään on aikaa vähän itselle ja omille harrastuksille, joten pystyy tekemään myös harvinaisesti olutarvion keskellä päivää. Lopetin viime viikolla työt vanhassa työpaikassa ja sain ihanilta työkavereiltani läksiäislahjaksi kasapäin herkkuja ja kolme itselleni entuudestaan tuntematonta olutta. Yksi työkavereista oli edellisellä viikolla ollut lomalla Vuokatissa ja olipa sillä reissulla piipahtanut Haapala BnB:ssä ja ostanut ihan minua varten kolme pulloa heidän oluitaan. Yhtä ei ollut ilmeisesti ollut juuri silloin saatavilla.

Tänään pääse maistoon lounaaksi ostamani Kokkikartanon lohikeiton kera ensimmäinen niistä – Korpikuusen kuiskaus, joka on 5,2 % vahvuinen kuusenkerkällä maustettu Pale Ale. Kaikki Haapala BnB:n pullot on etiketöity tyylikkäästä käyttäen pelkkää valkoista läpinäkyvässä muovissa ja tässä valkoisista pikseleistä muovostuu kuusenkerkkä.

Korpikuusen kuiskaus on väriltään kauniin kuparin punertavaa ja hieman sameaa. Pinnalle muodostuu komea, hieman punertava kuokea vaahtokruunu. Herkullisen näköinen, vaikkei tämä nyt ihan väriltään taida Pale Aleksi mennä.

Tuoksussa raikasta havuisuutta, jossa pihka ei puske ylitsetunkevana läpi. Hieman toffeista maltaisuutta ja greippiä.

Maussa alkuun tulee pihkainen ja kaskisavuinen puraisu. Jälkimakuun tihkuu pihkaa ja havuja. Nyt maistaa selkeästi kuusenkerkänkin, joka tulee hitaasti esille. En tiedä onko tässä käytetty savumallasta mukana, mutta itse maistan ainakin savua tässä.

Suutuntuma melko reilun pihkaisuuden ja kuusenkerkän vuoksi limakalvoja napakasti kuivattava kautta linjan. Keskitäyteläinen mallasrunko tukee tätä hyvin olematta kuitenkaan, jolloin olut pysyy kevyehkönä olematta kuitenkaan vetinen.

Kokonaisuudessaan Korpikuusen kuiskaus on erittäin hieno olut, jossa palaset on hyvin kohdillaan ja mukavasti tasapainossa. Tosin monelle voimakkaammin humaloituihin oluisiin tottumattomalle tämä voi olla melko karvas pala. Sinällään kuusenkerkän ja humaloinnin yhdistelmä vie katkerot runsaammin humaloitujen britti-IPA oluiden suuntaan kuin Pale Ale, joten ei tämä ihan tyylipuhtaana Pale Alena "onnistunut" ole, mutta en minä mikään tyylisuuntanatsi olekaan. Siksi Korpikuusen kuiskaus on minusta oluena oikein hyvä. Hieno ensikokemus uudesta panimosta. Toimii myös hyvin lohikeiton ja metwursti-juusto-ruisleivän kanssa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Haapala BnB
Tyyli: Pale Ale / Maustettu olut
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Kuusenkerkkää
Mistä: Sain töistä vanhoilta työkavereilta lahjaksi. Oli ostettu Sotkamosta ilmeisesti suoraan toimipaikasta.

Beer Gook Limfjords Porter – Mikkeller / Thisted Bryghus

Tälle sunnuntai-illalle kaivelin kellarista esiin arvioon kylmempien kelien innoittamana hieman tummempaa ja oletettavasti tuhdimpaa makuelämystä. Mikkellerin ja Thisted Bryghusin yhteistuotos Beer geek Limfjords Porter on lakrtisilla ja kahvilla maustettu yhteistyöolut. Oma kiinnostukseni heräsi erityisesti lakritsin kohdalla. Muutamia lakritsilla maustettuja oluita on tullut maisteltua ja hieman vaihtelevat mielipiteet niistä on jäänyt, mutta lakritsin ystävänä olihan se tämäkin otettava maistoon.

Olut on väriltään sysimustaa ja lähes läpikuultamatonta. Kuohkea vaalean ruskea vaahtokruunu kasvaa reilun 3 cm korkuiseksi, mutta laskeaa melko nopeasti parin millin paksuiseksi hunnuksi.

Tuoksu on huumaavan lakritsinen ja kahvinen. Myös kylmänä. Yllättävän pehmeät aromit.

Maussa ensin hyppää esiin melko nokiset tunnelmat. Sen jälkeen esiin kipuaa pehmeä ja hieman makeahko lakritsi. Jälkimakuun taituttaessa humalointi kipuaa esiin ja muuttaa makumaailman tuhkaisen katkeraksi. Lämmettyään maut pehmenevät ja tasapainoittuvat.

Suutuntuma on alussa pehmeähkö ja täyteläinen alun kuivahkoa nokihyökkäystä lukuunottamatta. Jälkimakua kohti pehmeäyden altaa puskee pintaan kuivattavat nokiset katkerot.

Kokonaisuuten mielenkiintoinen olut, jossa on kyllä reilusti makua. Hieman turhan nokinen ja tuhkainen minun makuuni, vaikka niistä tykkäänkin. Mutta liika on liikaa. Ehkä olisin myös kaivannut lakritsia enemmän esiin. Alku lupaili parempaakin, mutta maku ja suutuntuma akselilla jäätiin visuaalisista ja aromattiisista lupauksista jälkeen. Ei tämä silti huono ole, mutta eipä tule toisten ostettua.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Mikkeller / Thisted Bryghus
Tyyli: Porter / Maustettu olut
Maa: Tanska
Väri: 154 EBC
Katkerot: 47 EBU
Kantavierre: 17,3 °P
Alkoholi: 7,7 %
Muuta: Kahvia (1%), lakritsia (0,01%)
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Cherry Popper – Little Valley Brewery

Maistelussa tällä kertaa brittläisen Little Valley Breweryn Cherry Popper, joka on kirsikka-arominen saison. Panimolta on tullut useampiakin oluita maisteltua vuosien varrella, mutta tämä oli itselleni uutuus. Saison ja kirsikka vaikuttivat hyvältä yhdistelmältä, joten nappasin tämän koriini kaupasta.

Kotona tarkempi tutkiskelu paljasti, ettei oluessa olekaan oikeaa kirsikkaa. Mustaherukkamehutiivistettä ja kirsikka-aromia. Tjaa... Jotenkin minulla on pääsääntöisesti huonoja kokemuksia aromeilla maustetuista oluista. No, tuli ostettua ja kun kyseessä oli myös ennen uudenlainen olut kyseessä, niin tehdään nyt tästä kuitenkin arvio.

Olut on väriltään vaaleanpunaista ja hyvin kirkasta. Kuin roseviiniä. Pinnalle muodostuu hieman punertavaa vaaleaa vaahtoa reilusti. Melko herkullisen näköinen itseasiassa.

Tuoksussa on hyvin makean kirsikkainen. Oikein reilusti kirsikkaa. Muuta en tästä tuoksusta löydä. Tulee mieleen Dr. Pepper.

Maku on miedon kirsikkainen ja maltainen. Jälkimakuun hiipii esiin hieman kumimaisia katkeroja. Kirsikka on enemmän esanssinen kuin aidon makuinen. Aromiahan tässä on kyllä käytettykin.

Suutuntuma on vetisen ja kumisen katkeroinen sekä kuiva. 

Kokonaisuutena vähän outolintu. Hetkellisesti kirsikkainen aromi työntyy esiin miellyttävänä, mutta toisena hetkenä siitä ei ole tietoakaan. Pyörän sisäkumin mieleen tuova katkerointi on luoltaan poistyöntävän makuista, jättäen myös maltaisuuden alleen. Jos tämä olisi selkesti ollut kirsikkainen ilman katkeroita, olisin voinut tästä pitääkin. Ei jatkoon.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 4/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 7/20
Yhteensä: 22/50 

Speksit:
Panimo: Little Valley Brewery
Tyyli: Saison / maustettu olut
Maa: Englanti
Maltaat:  Ohramallas
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Mustaherukkamehutiiviste, kirsikka-aromi, Luomu ja vegaaninen
Mistä: Päivärannak Citymarket, Kuopio

Cloudberry Saison – Pyynikin käsityöläispanimo

Tällä kertaa maistelussa Pyynikin Käsityöläispanimon Cloudberry Saison. Tämä seison löytyy panimon uudesta maitokauppoihin saapuneesta Big4Sun maistelusetistä, mutta tätä saa kyllä myös irtopulloina. Itse sain maistelusetin suoraan panimolta. Setin muut oluet ovat uusi Dammer Pils sekä vanhat tutut Ruby Jazz Ale ja American IPA, jotka olen jo aimmein reittannutkin.

Kyseessä on nimenstä mukaisesti hillalla eli lakalla maustettu maitokauppavahvuinen saison-tyylin edustaja. Maltaina käytetty Pils- ja vehnämaltaita. Humalointi suoritettu Saazilla. Tätä olen useamman kerran kaupassa katsellut, mutta hyllyyn on toistaiseksi jäänyt. Minulla on hyvin vaihtelevia kokemuksia marjoilla höystetyistä oluista. Monenlaisilla marjoilla höystettyjä oluita on tullut maisteltua, mutta vain yksi hillaa sisältänyt olut. BrewDogin Hello My Name is Little Ingrid (4,7%), joka on panimon HMNI sarjan ensimmäisen yksilön Hello My Name is Ingridin (8,5%) pikkusisko.. Eipä siinä. Eikun maistelemaan tätä.

Cloudberry Saison on hyvin kirkasta ja vaalean kullan keltaista. Valkoista kuohuvaa vaahtoa muodostuu reilusti, muttei kuitenkaan niin tolkutonta määrää että meinaisi lasista karata. Vaahtokukka laskeutuu melko nopeasti häiviämättä kuitenkaan kokonaan. Kuplat kipuavat rauhallisesti ylöspäin. Itseasiassa melkoisen herkullisen näköistä.

Tuoksu on miellyttävän marjainen. Ei liian voimakas, mutta selkeästi tästä aistii hillan tuoksun, joka sekoittuu sulavasti maltaisuuden kanssa yhteen.

Maussa ensin tulee hedelmäisiä ja marjaisia makuja. Hilla ei maistu niin erottuvasti kuin se löytyy tuoksusta. Sitten puskee napakka maltaisuus esiin käyttäen muurin murtajana ruohomaista, maltillisen katkeroista humalakäpyä. Eli jälkimaussa pyöritään ruohossa ja mallasohrassa. Useamman hörpyn jälkeen välissä vilahtelee saison hiivan tuomaa hentoa kukkaisuutta ja yrttisyyttä.

Suutuntuma on yllättävänkin raikas. Mallastakin on sen verran, ettei Cloudberry Saison ole vetinen. Jälkimaussa katkerot nostavat hieman päätään, mutteivät valtaa koko alaa.

Kokonaisuutena maukas ja raikas saison, jota tulee ehkä juotua toistekin. Maku oli hyvä ja hillaakin löyti, vaikkakin enemmän esillä tuoksussa. Pienenä miinuksena humalan ja maltaan rujo esiin hyökkäys jälkimakuun.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo
Tyyli: Saison / maustettuolut
Maa: Suomi
Väri: 11 EBC
Katkerot: 32 EBU
Maltaat:  Pils, Vehnä
Humalat:  Saaz
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Hillaa
Mistä: Sain panimolta Big4Sun maistelusetin, jossa tämä on mukana.

Yellow Belly – Omnipollo/Buxton Brewery

Tänään arviossa erittäinkin mielenkiintoinen olut Yellow Belly Peanut Butter Biscuit Imperial Stout. Olut ruotsalaisen Omnipollon ja englantilaisen Buxton Breweryn yhteistuotantoa. Olen maistanut tämän kaksi kertaa aiemmin hanaversiona ja vakuuttunut tästä täysin. Ensimmäinen kerta oli vuonna 2015 OlutExpossa, jossa tapasin myös ensimmäistä kertaa Tyttö ja Tuoppi olutblogin kirjoittajan juurikin sattumoisin Daimond Beveragesin tiskillä, josta hän oli ostanut tätä kyseistä juomaa. Tässä oli ensi kohtaamiseni tähän kyseiseen tuotteeseen, joka johti siihen, että kävin sitä vielä loppummalla iltaa hurmioituneena ostamassa lasillisen kaverin kanssa nautittavaksi.

Toinen kohtaaminen oli noin vuosi sitten, kun olutta saapui myös Kuopioon Ravintola Maljan hanaan. Tästä jälkimmäisestä kerrasta löysin myös muistiinpanot, jotka tähän laitan ennen tämän kertaista arviota. Mutta sitä ennen vielä muutama sananen tästä oluesta.

Yellow Belly pullo versio on kääritty valkoiseen paperiin, jossa on vain pienet silmän reijät tehtynä. Fontti vie tunnelman selkeästi "villiin länteen". Assosiaatio pullon asusta Klu Klux Klaniin on vahva. Ja sillä siihen osittain viitataankin, mutta panimot haluavat oluella jakaa kaikkea muuta kuin mitä kyseinen järjestö edustaa. Valkoisen kaavun alta esiin kaivautuu kuvaus aiheesta painettuna valkoiselle etiketille. 

"Yellow Belly — a person who is without courage, fortitude, or nerve; a coward. 

To us, one of the most cowardly deeds is to act anonymously, hiding behind a group. A signifying trait of institutionalised racism. 

This beer is brewed to celebrate all things new, open minded and progressive. A peanut butter biscuit stout with no biscuits, butter or nuts. Taste, enjoy and don't be prejudiced."

Vahvoja sanoja. :) Tämän lisäksi ainut asia, mitä etiketistä löytyy on eränumero ja parasta ennen päiväys.

Avattuani korkin ja laskettuani sen kädestäni huomasin siitä tipahtanee mustaa jauhoa. Kurkkasin korkkiin, mutta siellä ei ollut sisällä mitään. Tarkempi tarkastelu paljasti olutta (todennäköisesti) jääneen pullotusvaiheessa kaulukselle muutama tippa. Sitten se on jäänyt korkitusvaiheessa korkin reunan ja pullon väliin ja kuivunut siihen. Toivottavasti kyseessä ei ole muuta. Ulkopaperi oli ainakin täysin puhdas.

Tammikuu 2016 arvio:

Olut väriltään sysimustaa öljyä, jonka pinnalle muodostuu ruskeaa vaahtoa. Hieno jakoista vaahtoa kertyy oluen pinnalle noin puoli senttiä, mutta se on melko lyhytikäistä.

Tuoksu hieman Tuplapatukkamainen. On maapähkinää (ehkäpä juurikin maapähkinä voita), suklaata ja sukaa keksiäkin. Jotain kahvistakin, mutta makeus vie mielenyhtymän Tuplapatukkaan.

Maku on aivan käsittämättömän huikea. Tummaa suklaata, mutta kuitenkin makeampana. Happatmuutta jälkimaussa. Maussa nousee välillä esiin myös pähkinää, vaikka suklaisuus jyllää eniten. Hienoinen hiivainen vivahde nousee esiin, kun olut on riittävän lämmintä. Kuin nestemäistä suklaakakku- tai browniestaikinaa. Vähän nokea myös. Paahteista mallasta runsaasti.

Sisältö siirtyneenä lasiin –
silmätkin näkyy pinnassa

Suutuntumassa paljon samaa kuin 70 % tummassasuklaassa. Paksua öljymäistä nektaria. Jälkimaussa jotain kevyttä jauhoisuutta. Kuin tuhdin suklaakeksin jäljiltä.

Kokonaisuutena täytyy todeta, että onhan tämä nyt aivan käsittämätön olut! Nussii suuta ja hellästi. Omnipollonilla Buxtonilla on yhteistyö hallussa.

Tammikuu 2017 arvio:

Olut on väriltään sysimustaa ja niukka vaahtoista. Kaatui lasiin öljymäisenä nesteenä. Täysin läpinäkymätöntä. Niin kuin muistinkin.

Tuoksussa esiin putkahti heti alkuun tuhkaisuutta, mikä yllätti minut täysin. En tämmöistä assosiaatiota ollut odottanut. Missä Tupla-patukka? Tuhkaisuus kääntyy jonkin ajan päästä taka-alalle ja maapähkinä korostuu, mutta suklaa ei nouse niin paljon esiin kuin olin muistanut. Ei se silti huono ole, muttei lähellekkään niin hyvä kuin muistin.

Maussa on reilusti tummaa suklaata, kahvia ja paahteista mallasta. Myös sitä nokea. Juuri tämä nokisuus työntyy takaa esille sen verran tuhdisti, ettei toffeisuutta ja pähkinäisyyttä tääl nouse esille kunnolla. Lasin loppupuolella nämä alkavat vasta tulla esiin.

Suutuntuma on paksu ja napakka. Kahvimaisia katkeroja pyörii suussa reilustikin.

Kokonaisuutena Yellow Bellyn pulloversio ei vastannut täysin mielikuvia. Nämä kaksi aiempaa kertaa, mitkä olen tämän hanasta maistanut, ovat olleet lähes hurmiollisen huumaavia. Tällä kertaa ei osunut ihan niin nappiin. Hyvää tämä on, mutta en tiedä onko erässä jotain hieman pielessä vai olisiko ollut jopa pieni korkkivirhe mukana. Ainakaan yleensä korkkia avateessa ei korkin mukana tipu kuivunutta olutta muruna. Hyvää silti. Suosittelen tutustumaan sekä tähän Yellow Bellyyn, että koko Omnipollon tuotantoon aina, kun mahdollista. Tässä on panimo, joka tekee valtavasti uutta ja kokeilevaa oluiden kanssa. Ja mikä tärkeintä – tyylikkäästi.

Tuomio vuonna 2016:
Tuoksu: 10/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 19/20
Yhteensä: 48/50 

Tuomio vuonna 2017:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Omnipollo /Buxton Brewery
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Ruotsi/Englanti
Väri: 363.0 EBC
Katkerot: 68 EBU
Kantavierre: 27 °P
Maltaat:  ohra-, vehnä- ja kauramallas
Alkoholi: 11,0 %
Muuta: Laktoosia
Mistä: Matkuksen Alko, Kuopio

Katajan Kuiske – Rekolan Panimo

Ajattelin, että pienen hiljaiselon jälkeen voisin taas kirjoitella jostakin suomalaisesta oluesta arvion.  Jääkaapista valikoin Rekolan Panimon Katajan Kuiskeen, jonka ostin josku Kuopion keskustan Alkosta. Tämä ehti muutaman hetken kellarissakin oleilla, mutta siirsin sen pari viikkoa sitten jääkaappiin. Olen tämän pari vuotta sitten Ravintola Maljassa maistanut, mutta muistiinpanoja en silloin tehnyt. Nytpä siis myös arviot kehiin.

Avattuani pullon ja laittaessani korkkia pois olut alkoi kivuta jo ulos pullosta ihan omin voimin. Olin avannut pullon lipaston päällä, joten äkkiä pullo kohti lasia, mutta lorina kävi pullon kylkeä pitkin myös lipastolle. Muutaman hetken kuluttua lasi oli aivan täynnä vaahtoa, joten pullo pois, mutta kuohu sen kuin jatkui. Pullo kiireesti tiskialtaalle, mihin jätin sen seisahtumaan. Kuivattuani lipaston päällisin palasin keittiöön seuraamaan kuohumista. Alla liikkuvaan kuvaa todisteena kuohuvirrasta.

@RekolanPanimo'n Katajan Kuiske vaikuttaa hieman turhan innokkaalta... 🙄 Testataan kuitenkin maku ja tuoksu. pic.twitter.com/EyhPBHhjkn

— Musamiehen oluet (@Musamiehenoluet) 22. huhtikuuta 2016

Pullossa erä merkintänä L139 ja päiväyskin 02.09.2016, joten ei pitäisi olla vanhentunutta. 

Puhaltelin enimmät vaahdot pullon suulta pois ja uusi yritys lasin täyttämisessä. Vaahtoa muodostuu edelleen huimasti myös lasiin. Lopulta sain kuitenkin koko pullon mahtumaan isoon 6 dl tulppaanilasiin.

Olut on väriltään tumman punaruskeaa ja sameaa. Sameus saattaa johtua myös pohjalta nousseesta hiivasta, joten en ole varma onko tämä lähtökohtaisesti näin sameaa. Sahti tulee vähän mieleen. Tai ruostetta sisältävä kuravesi.

Tuoksu on hieman happaman maltainen sekä hennon katajainen ja pihkainen. Hieman sour efektiä tässä myös on vivahteena, joten hienoinen epäilys oluen kontaminoitumisesta käy mielessä.

Lasi kuitenkin rohkeasti huulille. Maku on hyvin maltainen. Jopa hieman mämminen. Tässä on tummaa mallasta, puulusikkaa, ruisleipää, fariinisokeria ja maltillisesti katajaista havuisuutta. Hieman tunkkainen makukokonaisuus, muttei epämiellyttävä. En havaitse ainakaan mitään selkeää virhemakua.

Suutuntuma on maltaisan pehmeä, kun alun reilu hiilihappoisuus on saatu asettumaan. Tästä johtuen hiilihappokuplia purkautuu tavallista enemmän myös röyhtäyksinä.

Kokonaisuuten olut oli hienoinen pettymys. Tämä överiksi äitynyt kuohunta sai ärräpäät lentämään ja hetken mietin jo kippaavani koko oluen viemäriin. Maku oli ihan miellyttävän omalaatuinen ja tuoksukin kohtalainen, mutta tämä överit kuohunta veti kokonaisvaikutelmaa reilusti alaspäin. Joten se huomioitakoon, kun arviotani luette.

Jotain liikakuohumisongelmaa ainakin Katajan Kuiskeen kohdalla on ilmeisesti ollut, kun sain panimolta viestiä  Twitterin kautta ja pyysivät eränumeroa tiedoksi. Ainakin joku syy kuohunnan takana on panimon mukaan saatu jo poistettua.

@Musamiehenoluet Näitten kanssa väännetty. Ainakin yksi syy poistettu alkuvuodesta. Pystytkö sanoo mikä LOT -numero?

— Rekolan Panimo (@RekolanPanimo) 22. huhtikuuta 2016

Liika kuohunta ei oikein luottamusta herätä, sotkee helposti paikat ja saa ärräpäät lentämään, joten toivottavasti kuohunta ongelma on saatu kokonaan poistumaan. Koska makuvirheitä en havainnut, niin kuohunta ei varmaan makuun hirveästi vaikuttanut enkä osaisi sanoa tätä mikrobikontaminaation aiheuttamaksi. On sitä ennenkin kovasti kuohuvia oluita nähty, joiden maussa ei ole ollut mitään vikaa. Näistä päällimmäisenä mielessä EvilTwin Breweryn Disco Beer sekä pari omaa tekelettä.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 1/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 8/20
Yhteensä: 25/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo
Tyyli: Aromatisoitu olut
Maa: Suomi
Väri: 66,5 EBC
Katkerot: 20,8 EBU
Kantavierre: 14,5 °P
Maltaat:  Tummat Alemaltaat, paahdetut ruismaltaat
Humalat:  Fuggles
Alkoholi: 6,3 %
Muuta: Katajanmarjat
Mistä: Keskustan Alko, Kuopio

Stallhagen Black Vanilla Cinnamon 4,7% – Stallhagen

Huh, marraskuun loppu ja joulukuun alku on ollut hulabaloota. Paljon hommia, 3 olutta tehty, töitä paiskittu. Ajettu reilu tuhatkunta kilometriä pimeitä ja loskaisia maanteitä. Ja väsyttää kokoajan. Siksi ei ole ehtinyt/jaksanut paljoa kirjoitella, vaikka monta juttua on pyörinyt mielessä ja monia oluita lasissa. Mutta välillä pitää nukkuakin.

Löysin läheisestä Valintatalosta Papabeersin oluiden hakureissulla hyllystä vajaa kuukausi sitten maistamani Stallhagen Black Vanilla Cinnamon 6% pikkuveljen eli kauppavahvuisen version ja olihan se otettava maistoon sekin. Tästä ois voinut rinnakkaisvertailunkin tehdä, mutta nyt mennään erillisarvioilla.

BVC 4,7% on väriltään kauniin tummaa, mutta kuitenkin läpikuultavaa ja lähes viininpunaista. Vaahtoa kertyy niukasti ja se häviää melko nopeasti. Ulkoisesti pikkuveli tuntuu paremmalta – tai sitten vain muistan väärin.

Tuoksussa raikasta vaniljaa ja kanelia pyörii päällimmäisenä. Myös häivähdys toffeesta.

Maussa tulee hiilihappoista omenaisuutta. Kuin Soda Streamillä hiilihapotettua vettä, jota on maustettu firman omalla omenamakutiivisteellä ja tilkalla sitruunaa. Kevyttä paahteisuutta ja mallastakin löytyy myös. Sekä pehmeää pippurisuutta. Ei se onkin enemmänkin kanelia. Jälkimakuun saapuu hieman katkeroakin. 

Suutuntuma on kuitenkin vetinen. Ei iske hirveästi ja latistaa fiilistä etenkin jälkimaussa. Mielestäni isoveli oli selkeästi maukkaampi maultaan. 

Kokonaisuudessaan kohtalainen tuote, jota vetisyys häiritsee. Tässä olisi taas oiva tuote rinnakkaisvertailuun. Mielestäni 6% oli kuitenkin maukaampi ja pehmeäpi, mutta voihan se olla, että maistelu fiiliksetkin oli erilaiset. Tämä on kuitenkin minun tämän hetkinen mielipiteeni.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 28/50 

Speksit:
Panimo: Stallhagen
Tyyli: Maustettuolut / Tumma Lager
Maa: Suomi
Maltaat:  Pilsner-, karamelli-, special b- ja münichmaltaat, mustamaltaat, paahdetut ohrat (todennäköisesti samat kuin 6%:ssa)
Humalat: Saaz- ja Tettnang Mittelfrüh -humalat (todennäköisesti samat kuin 6%:ssa)
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Vaniljaa ja kanelia
Mistä: Satamakadun Valintatalo, Kuopio