Kotiolutta: Kotitekoiset Belgian Strong Alet vertailussa

Tänään maistelussa ja "arviossa" kaksi omatekoista olutta. Vertailen näitä rinnakain, koska kyseessä on lähes samalla reseptillä tehdyt oluet, mutta aikaväliä niillä melkein tasan vuosi ja jälkimmäisessä iso osa sokerista, jolla saatiin nostettua oluen prosentteja korvattiin spray maltaalla maltaisuuden lisäämiseksi. Tässäpä alkuun reseptit. Ensimmäisen satsin aikoihin en käyttänyt Macillä vielä mitään softaa ja silloiset tarkemmat tiedot jäi veljen koneelle, mutta nykyisin käytössäni on Beer Smith 2 ja sieltä löytyi tarkasti tämän jälkimmäisen tiedot. Molemmissa mäskäykset tunnin mäskäyksellä 70°C:ssa ja tunnin keitolla. Humala profiili oli täysin sama. Kyseessä oli 12 litran erä ja oluet käytettiin n. 19°C:ssa. Mausteissa oli paljon samaa, mutta #6 erässä oli mukana muskotti pähkinää, jota ei ollut #17 erässä.

ERÄ:	Nimi:
#6	Crunchy Snow Xmas Ale
	Raaka-aine:	Määrä:
	Maris Otter Pale Ale	4 kg
	Chocolate Malt 900 EBC 1kg	0,11 kg
	Crystal EBC 100	0,34 kg
	Candi sokeri	0,4 kg
	Sokeri	0,4 kg
Humalat (g)	Fuggles	28 g
	East Kent Goldings	28 g
	Mausteet
	WLP500 Trappist Ale Yeast	1

#6 Crunchy Snow Xmas Ale 8,4 %

Väriltään hieman ruskeampi ja vähän sameampi kuin Rudi. Vaahtoa meinaa muodostua liiaksikin ja koko pullo ei mahdu kerralla lasiin. Vaahto on hyvin kuohkeaa, pieni kuplaista ja melko pitkäikäistä.

Tuoksu on hieman pistävä. Kuivattua hedelmää ja happamia marjoja. Jotain märkää villasukkaakin tässä on. Ei hyvä mielenyhtymä. Tuoksu ei nyt lupaa enää hyvää tälle.

Maku on marjaisa ja kevyen karamellimaltainen. Mausteita löytyy myös. Kandisokeri on aistittavissa.  Lämmettyään maku pehmenee ja maltaisuus puskee enemmän esiin marjaisuuden takaa. Maku yllättää täysin. Positiivisesti. Tämähän on edelleen oikein hyvää.

Suutuntuma on ihan mukavan napakka, mutta tietynlaista ohuutta tästä löytyy prosentteihin nähden. Tämän johtunee isommasta sokerin määrästä.

Oli melkoisen yllättävää, että maku oli näin hyvä, vaikka hieman samean ruskea väri ja pistävyys tuoksussa eivät oikein povanneet ihan sitä. Olen oikein tyytyväinen tähän, vaikkakaan kaikki ei ole kohdallaan. 

#17 Rudolf the Red Nose Craft Beer 7,9%

Rudin väri on kauniin tumman punaruskea ja kirkas. Punaisempi kuin Crunchy Snow. Vaahto ei kerry juuri ollenkaan. Väriltään erittäin kaunis.

Tuoksu ei kyllä irtoa ollenkaan! Hämmentävää. Vaahdottomuusko sen tekee. Nostaako vaahtoon vapautuvat hiilihappokuplat aromeja paremmin esiin. Tai sitten olut on vielä liian kylmää.

Maussa mallasta ja paahteisia vivahteita. Kuivahedelmää ja appelsiinia löytyy hieman. Jälkimaussa on tulee kahvisia makuja höystettynä hennolla vaniljalla. Maut tasapainottuu ja hyökkäävyys katoaa, kun olut lämpiää. Tämä on valitettavasti alkuun hieman tunkkainen, kun maut ei meinaa irrota kunnolla, mutta tasoittui sitten lämpenemisen myötä.

Suutuntuma on selvästi paksumpi ja tukevampi kuin erässä #6. Tämä tosin oli odotettavissa, koska tässä erässä ei käytetty sokeria kuin maun antamiseen. kandisokerina, kun taas toisessa erässä sillä nostettiin myös prosentteja.

Kokonaisuutena pidän kuitenkin paljon enemmän tuosta jo kaksi vuotta vanhasta sokerilla höystetystä erästä. Jotenkin sen rinnalla uusi maltaisempi versio jää tunkkaiseksi. Toki mausteillakin on oma osansa.

Jännittäväähän tämä tämmöinen kypsyttely on ja palkitsevaa, vaikkain hieman pettynyt olen tämän meidän uudemman version makuun näin jälkikäteen. Jotenkin tuntuu, ettei kaikki ole mennyt ihan putkeen valmistusvaiheessa, vaikka toki mausteiden käytössäkin oli hienoista eroa. Ja tuo kuplaisuus oli ihan omaa luokkaansa pehmeisyydessään erässä #6. Olisin odottanut vaahdon perusteella erittäin hiilihappoista olutta, kuten seuraavassa erässä #18 joka noudatti samaa kaavaa taas, mutta pienellä maustevariaatiolla ja hiiva oli uudelleen käytettyä erästä #17. Sitä en ottanut tähän vertailuun, koska sen kuohuvuus oli isompaa kuin erän #6 ja hiilihapot häiritsivät hieman makujakin. Melkoista hommaa. Pitäisi enemmän kokeilla toistaa täysin samanlaisina eriä, niin näkisi kuinka hyvin hommat tässä onnistuu. Tämän kohdalla muuttuvia tekijöitä oli ehkä liikaa, joista yksi isoimmista oli vuotta pidempi kypsytys erällä #6.

Semmoista tällä kertaa. Tämä on kyllä kerrassaan hyvä harrastus. Suosittelen kokeilemaan, jos vähänkään kiinnostaa. :) Alkuun pääsee helposti ja pienillä investoinnella esim. Reittausblogin pussimäskäysohjeilla. Niillä ohjeilla aloitelimme myös meidän kotipanimossa ja ensimmäisestä kerrasta kirjoitinkin silloin vähän tarinaa. Tavaroita ja raaka-aineta saa kätevästi Brewcatiltä, Lappo.fi:stä ja uudesta Panimonurkasta, joka on tällä hetkellä ainut, joka tarjoaa maltaita vaikka gramman tarkkuudella. Se on kätevää. Ei tulle hukkaa maltaille. Humaloita ei (ainakaan vielä) saa mistään tarkkoja määriä.