Django & Steven Pale Ale – Saimaan Juomatehdas

Tämän tulemista Alkoon ehdin jo odottaakin. Helninki Beer Festivalilla vuoden 2014 olut -tittelin voittanut Django & Steven Pale Ale herätti kiinnostukseni. Toiveikkaana heti HBF viikonlopun jälkeisellä viikolla menin kyselemään olutta Mikkelin Pub Päämajasta laihoin tuloksin. Mutta sain sentään ilokseni kuulla, että sitä on tekeillä lisää. Puoli vuottahan tuossa meni, mutta nyt sitä saa – jopa kotiin.

Tämä Ilkka Sysilän luomuksen nimi on herättänyt hienoista kummastusta. Olutverkon artikkeli tapahtuman jälkeen selvensi tämänkin taustaa:

"Oluen eriskummallinen nimi tulee Ilkka Sysilän jazzharrastuksesta. Belgialainen jazzkitaristi Jean ”Django” Reinhardt (1910-53) muodosti ranskalaisen viulistin Stéphane Grappellin (1908-97) kanssa uusia uria aukovan duon, joka Sysilän mukaan joutui Yhdysvalloissa esiintymään amerikkalaisperäisillä nimillä Django & Steven."

Mutta entäs minkälainen tämä olut on sitten lasissa, kun se on vihdoin siihen saatu?

Django & Steven Pale Ale on väriltään hunajankeltainen olut. Pinnalle kertyy reilun 4 cm kuohkea vaahtokukka, joka on kyllä hyvin lyhyt kestoinen.

Tuoksussa aromikasta humalointia. Humalointi on sen verran voimakas, että peittää alleen muut tuoksut. Taustalla on aistittavissa jotain, mistä en saa millään kiinni.

Maku on voimakkaan humalainen. Aromikasta ja sitrushedelmäistä alkumakua, jonka peittää alleen nopeasti hyökkäävä kokonaisvaltainen katkerojen kirjo. Karamellisuutta ja toffeisuuttaa yrittää puskea katkerojen takaa. Jälkimaussa viipyilee reipas katkero humalointi. Suutuntuma on kuivahkon kitkerää.

Itselleni tämä maistuu oikein hyvin, mutta kaikkia voimakas katkerohumalointi ei välttämättä miellytä. Vaimoltani tämä sai täystyrmäyksen, vaikka hänkin on alkanut pikkuhiljaa pitämään reilusti aromihumaloiduista oluista. Maistelu kannattaa. Oluiden makumaailma on niin laaja.

Ja kun oluen nimi on haettu jazzmusiikin puolelta, en voinut olla googlailematta näiden herrojen tuotoksia. Joitain biisejä olen mielestäni joskus kuullut, mutta uusi tuttavuus tämä minulle on. Vanhaa eurooppalaista jazzia. Tässä Django Reinhardtin ja Stephane Grappellin Minor Swing.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä:  36/50 

Speksit:
Panimo: Saimaan Juomatehdas / alkuperäinen Panimo Ravintola Bruuveri
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 17 EBC
Katkerot: 62 EBU
Kantavierre: 13,4°
Maltaat:  Ohraa ja vehnää
Humalat:  Chinook, Cascade ja Columbus
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Valittiin vuoden 2014 olueksi tämän vuoden Helsinki Beer Festivalilla.
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

Epic Hop Zombie – Epic Brewing Company

Työpäivän pääteeksi piipahdin Pub Päämajassa katsastamassa olisiko viime viikonloppuna Helsinki Beer festivalilla vuoden olut tittelin voittanutta Saimaan Juomatehtaan Django & Steven Pale Alea jo hanassa. Päämajahan toimii Mikkelissä Saimaan Juomatehtaan nimikkobaarina, joten toivoin pääseväni testaamaan tämän ensijoukoissa. No toiveeni oli hieman ylimitoitettu. 

Baarimikko kertoi oluen olleen 90 litran koe-erä, jota tehtiin juuri HBF:ää varten, ja se oli jo loppunut perjantaina Kaapelitehtaalla. Lauantaiksi olivat kuulema muutaman tankin saaneet vielä koepanimolta, mutta sekin oli loppunut aika piaan. No, harmitusta lievensi tieto Saimaan Juomatehtaan panimolla työn alla olevasta 6000 litran erästä, joten oletuksena pääsen tätä vielä maistamaan.

Jotain pitäisi kuitenkin maistella. Saimaan Juomatehtaan hanatuotteita olisi saanut 2 dl maisteluannoksia sopuhintaan (2€ alle 5%, 3€ yli 5%), mutta melkein kaikkia niitä olin jo ehtinyt maistamaan uutuus mukaan lukien Ben's Special Wheat. Marsalkan DIPA ois näistä vielä maistamatta, mutta se odottelee kotona jääkaapissa, joten sen pääsen maistelemaan myöhemmin.  Eli jotain muuta uutta. Baarimikko suositteli uusi-seelantilaisen Epic Brewing Companyn Epic Hop Zombieta, joka on saanut hyviä arvioita. DIPAt on kyllä olleet monesti suuhuni sopivia, joten raaskin tähän nyt 11,40 € satsata.

Palvelu on hyvin asiantuntevaa. Baarimikko kysyy kohteliaasti kaataako hän minulle oluen lasiin vai haluanko sen itse kaataa. Kuulem joillekin erityisen tärkeää saada kaata olut itse lasiin. Ymmärrän sen hyvin, mutten itse ole vielä sille hifistelyasteelle päässyt. Joten kaikki palvelu vastaan ja olut lasiin talon puolesta.

Tässä oli oikein mainio DIPA ja nimikin
kohdillaan. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua.
5,5 vuotta vanhassa iPotussani on
aika huono kamera...

Epic Brewing Company on itselleni aivan uusi tuttavuus. Panimo sijaitsee Uudessa-Seelannissa ja menee pienpanimo kategoriaan. Ja pikaisella tutkailulla täsmälleen toisella puolen maapalloa painitaan osittain samanlaisten ongelmien kanssa kuin täällä meillä. Suurpanimoiden valtavat markkina-asemat ja pitkänlinjan kansan "koulutus" halvan ja laimean oluen yhdistäminen ihmisten mielessä muka paremmuuteen ovat näköjään sielläkin päin haasteena. Onneksi tätä vastaan taistelevia pienpanimoita on ja syntyy kokoajan lisää.

Sitten Hop Zombien pariin. Olut ei näytä mitenkään erikoiselta lasissa. Väri aika vaalea hieman ja hivenen kuparin punertava. Vaahtoa kertyy noin etusormen paksuinen kerros.

Tuoksu on mahtava! Humalna aistii tuoksusta hyvin ja se tuo raikkautta, sitrusta ja hivenen vastaleikattua nurmea. Mielenkiintoista olisi tietää, mitä humalia tässä on käytetty, mutta panimo on suostunut kertomaan vain valmistuksessa käytettyjen humalien alkuperän. 2 jenkkihumalaa ja 2 NZ humalaa. Tätä on näköjään arvuuteltu ja klooneja tästä on kotipanimoissa yritetty tehdä.

Maussa humalan aistii hyvin ja se tukee maltaista runkoa. Jälkimaku on viipyilevää sitrusta ja reippaampi humalointi kuivattu limakalvoja. Voimakkaasta humaloinnista huolimatta maku on jotenkin lempeä. Suutuntuma on täyteläinen ja hieman kuiva.  Reippaamman humaloinnin ystävää miellyttää, vaikkei ihan parhaimmistoon ylläkkään.

Kokonaisuutena hieno tuote. Tätä kelpaisi nauttia kesäisten pihahommien jälkeen. Vesilasi olisi voinut olla ihan hyvä kaveri tälle, vaikkei välttämätön.

Musaiikiksi nimen tuoman selkeän mielen yhtymän kautta valitaan tietenkin Rob Zombieta. Rob Zombie ei ole itselleni kovinkaan tuttu. Sen tiedän, että mies on toiminut ennen soolouraa White Zombie yhtyeessä. Muutapa en hirveästi tiedä. Eikä levyjäkään ole tullut pahemmin kuunneltua, mutta yksi tuttu kappale herralta löytyy. Matrix leffan soundtrackilla oli ilmeisesti jonkilainen remix versio herran Dracula biisistä nimellä Reload. Tämä originaali kuitenkin omaan korvaani on parempi versio ja siksi tähän. Rob Zombiehan oli kiinnitetty alunperin Ilosaarirockin tämän vuoden esiintyjä listalle, mutta herra oli perunut viimeiset kuusi keikkaa euroopan kiertueellaan - Suomi mukaan lukien. Eipä siinä mittään. Itselleni tärkeintä, että Portishead saapuu paikalle, mutta monia metallin ystäviä tämä voipi vähän harmittaa.

Tuomio:

Tuoksu: 9/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 4/5

Kokonaisvaikutelma: 15/20

Yhteensä: 39/50

Speksit:

Panimo: Epic Brewing Company, pantu Steam Brewing Companyssa

Tyyli: Douple Indian Pale Ale
Maa: Uusi-Seelanti

Maltaat: Pale ale ja Pilsner

Humalat: 2 uusi-seelantilaista ja 2 jenkkiläistä humalalajiketta, niistä ei kerrota enempää.

Alkoholi: 8,5 %

Mistä: Pub Päämaja, Mikkeli