DiscoAPA – Iso-Kallan panimo / Blonde Viking

Helteisen päivän iltaan puun katveessa lasiin kaatui Turmion Kätiölöiden toinen nimikko-olut DiscoAPA. Ensimmäinen oli Pimeyden Morsiamen Imperial Stout ja sen olen myös arvioinut. Pimeyden Morsian on muuten tulossa Alkon valikoimiin lähiaikoina. Ilmeisesti elokuussa. 

DiscoAPA on tyyliltään American Pale Ale (kuten nimestäkin voi päätellä) ja se on maustettu mansikalla ja karviaisella. Melko mielenkiintoinen marjavalikoima. Resepti on itseasiassa melko tuoreen kuopiolaisen kiertolaispanimon Blonde Vikingin, jonka muutama olut on valmistettu Iso-Kallan panimolla. Blonde Viking on tainnut kiinnostua marjoilla maustetuista oluista, sillä ainut olut, jonka olen panimolta maistanut, on ollut lakkaa sisältänyt saison Lakkaa Juomasta. Blonde Viking on muuten avaamassa tässä kuussa Kuopioon uutta ruoka- ja olutravintolan B & J's Livingroomin.

DiscoAPA on kansitaiteeltaa (ja ehkäpä vähän reseptuuriltakin) jälleen täysin yhteen sopivaa bändi imagon kanssa. Etenkin etiketti saa hymyn huulille. On discopalloa ja salskeita 70-luvun paidattomia discouroita afroineen, joiden kasvojen paikalle on istutettu bändin jäsenten maskitetut kasvot.

Olut väriltään hieman punertavaan päin taittavan ruskeaa ja hivenen sameaa. Hieman harmahtavaa sävyä. Ei ihan Pale Ale vaaleutta. Kirkkaan valkoinen vaahtokerros on lyhyt ikäinen ja laskeutuu reunustamaan lasin ja oluen rajapintaa.

Tuoksussa raikasta mansikkaa, limeä ja hitunen ehkä sitä karviaistakin. Kivan hedelmäinen tuoksuprofiili.

Maussa karviainen taas nousee esiin. Ei kyllä ehkä parhaimmalla tavalla. Se työntyy esiin maltaisuuden kanssa käsikädessä ja joilloin kumpikaan ei pääse kunnolla esille. Muutaman hörpyn jälkeen mansikkakin nousee esiin. Onneksi tässä pulloversiossa ei esiinny semmoista hivenen juuresmaista makua, joka olin havaitsevani SOPPissa juomassani hanaversiossa. Jälkimakuun siirryttäessä esiin nousee pähkinäisiä, greippisiä ja hieman pihkaisia aromeja humalan puraisun jälkimainingeissa. Jälkimaultaa suun mukainen, mutta marjojen ja maltaan yhdistelmä ei oikein toimi ja onkin vähän tympeä yhdistelmä itseasiassa.

Napakkarunko ja kevyen humalainen. Voisi olla kyllä raikkaampi suutuntuma APAksi. 

Kokonaisuutena Disco APA ei ihan omaan makuuni ole. Jotenkin ei tuo marjojen ja maltaan makuyhdistelmä osu. Toki sopivan perverssikombo, joka sopii Turmion Kätilöiden imagoon etikettiä myöten. Joten: 

"DiscoAPA    ...ja niinhän minä discoankin!"

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 27/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan panimo / Blonde Viking
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Väri:  EBC
Katkerot: n. 50 EBU
Kantavierre: n. 14°P
Maltaat: Ohra- ja ruismallas.
Humalat: Galena, Wai-iti, Mosaic
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Mansikkaa ja karviaista. Resepti Blonde Vikingin.
Mistä: Sain maistiaispullon panimolta.

Tuomas APA – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Tämän päivän luukusta kaivautui esiin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Tuomas APA. Olut on tehty yhteistyössä vuoden 2015 Hyvän Tuomaan Esko Pajusen kanssa. Olut on tehty poikkeuksellisesti etuvierteestä eli maltaita ei ole mäskäyksen jälkeen huuhdeltu ollenkaan. Tai huuhtelu vettä ei ole käytetty ollenkaan. Tällä tekniikkaalla on ilmeisesti jossain päin maailmaa perinteisesti olutta, jolloin etuvierteestä on tehty yksi olut ja huuhteluvedestä toinen, miedompi olut. Tuomas APAn etuvierre on valittu, koska näin vierre on puhtaimmillaan.

Kyseessä on pelkästään Pekko humalalla humaloitu ns. single hop American Pale Ale. Pekko humala on suomalaisesta nimiasustaan huolimatta kehitetty jenkkilässä, mutta nimetty kuitenkin suomalaisen muinaisuskonnon maanviljelyn ja hedelmällisyyden jumalan mukaan. Kyseessä on hyvin korkean alfahappopitoisuuden (eli katkerojen) lajike, jota voidaan käyttää sekä katkero että aromihumalana.

Tuomas APA on meripihkan värinen, hieman samea olut. Pinnalle muodostui valkoinen parin sentin vaahtokerros, joka alkoi jäätyi ulkona -10 °C pakkasessa. Ehkäpä vaahtokukka olisi noussut korkeammaksi, jos juomaa ei olisi kaadettu lasiin ulkona. Oikein herkullisen näköinen.

Tuoksu on hedelmäinen, makean maltainen ja hennon toffeinen. Hedelmistä löytyy kuivattua aprikoosia ja jotain taatelimaistakin. Ihan tasapainoinen tuoksu.

Maussa esiin astuu maltainen ja hieman hedelmäinen makumaailma, joka jää nopeasti humaloiden ensipuraisun alle. Ensipuraisu, joka oli yllättävänkin tiukka, paukauttaa suun täyteen pakkaslumen valkaisemia pihkaisia havunneulasia pyöritellen niitä pitkin limakalvoja. Aika tiukka ote tällä Tuomaalla! Toinen suullinen tuo esiin myös pähkinäisiä aromeja jättäen hedelmät enemmänkin taka-alalle. Pihkat on vielä mukana, mutta maltillisemmin.

Suutuntuma on raikas ja yllättävänkin täyteläinen kauppavahvuiseksi. Humalointi on enemmänkin katkero-osastoa, mutta hedelmääkin löytyy eikä tämä jää monen kauppavahvuisen tavoin katkeron – tai lähes kitkerän – vetiseksi. Humalointi tukee hienosti maltaiden makua ja antaa oluelle luonnetta.

Onpas oikein oiva APA, jossa tuntuu olevan jouluisia fiiliksiä. Tai sitten se on vain minun kuvitelmissani, mutta joka tapauksessa otan mielellään tämän APAn leivinuunin lämmitykseen tai kinkun paiston odotteluun. Sopii myös mukavasti makkaroiden kanssa. Omassa luokassaan oikein onnistunut olut!

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 21 EBC
Katkerot: 36 EBU
Kantavierre: 12,8%
Maltaat: Pilsner, Cara Plus 10, Cara Plus 100
Humalat: Pekko
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Tehty yhteistyössä vuoden 2015 Hyvän Tuomaan Esko Pajusen kanssa. Olut on valmistettu poikkeuksellisesti pelkästä etuvierteestä, eli mäskin huuhteluvettä ei ole käytetty lainkaan. Näin vierre on puhtaimmillaan.
Mistä: Päivärännan Citymarket

Syys-Rapa – Iso-Kallan Panimo

Ylihuomenna alkaa tuo kaikkien huulille noussut – ja AVInkin "mainostama" – Olut Expo Finland 2014. Tapahtumahan tunnettiin vielä pari viikkoa sitten toisella väkevällä mallasjuomalla jatketulla nimellä (ainakin niissä piireissä, joita tapahtuma kiinnosti jo ennen sen suurta julkisuutta), mutta tähän ollaan päädytty, mutta harvalla enää epätietoisuutta mitä siellä tapahtuu. No, kerrataan vielä nopeasti. Eli kolme päiväisessä tapahtumassa panimot, tislaamot ja maahantuojat esittelevät kiinnostuneille mielenkiintoisia oluita ja viskejä niin kotimaasta kuin maailmaltakin. Jos kiinnosta haluat tietää enemmän mitä on tarjolla, niin JaskanKaljat ja MushiMalt ovat koonneet listoja siitä, mitä on tarjolla.

Itse en valitettavasti paikalle pääse sukujuhlien velvoittaessa fyysisen olemukseni olemaan toisaalla, mutta onneksi itselleni tarjoutui mahdollisuus päästä maistamaan muutamaa uutuustuotetta. Iso-Kallan Panimo tuo Olut Expoon Rukiisen Amerikan Pale Alen Syys-Rapan ja Oatmeal stoutin. Syys-Rapaa on pieni määrä päässyt jo baareihin ennen expoa ja itsekin kävin tämän ensimaistamassa Maljassa. Oatmeal Stouttia ei ole vielä missään saatavilla, joten jos kiinnostaa olla ensimmäisten joukossa, niin suunta kohti Helsingin Kaapelitehdasta. Itselläni kävi tuuri ja sain nämä molemmat maistettavakseni. Tänään maistelen hieman ensimmäisestä erästä viilatun Syys-Rapan ja huomenna vuorossa on Oatmeal stout.

Syys-Rapa on aavistuksen sameaa ja väriltään maapähkinän ruskeaa. Valkoista vaahtoa kertyy pinnalle vain niukasti.

Tuoksussa ruisleipä taikinaa, hieman greippiä ja punaherukkaa. Tuoksut ei ole kuitenkaan hirveän voimakkaat. Rukiisuus jättää hedelmäisemmän puolen alleen. Tuoksu ei ole kuitenkaan tunkkainen vaan hedelmäisyys peittyy alle, mutta humaloinnin tuoma "raikkaus" tai ehkä enemmänkin terävyys on tuoksussa pinnassa.

Maussa ensimmäisenä kielen päällä tulee kuivattua omenaa ja hieman vaniljaisuutta. Sitten hyökkää voimakas humalaointi, joka täyttää koko makumaailman hetkeksi. Maku on kuitenkin miellyttävän humalainen, vaikkakin hieman enemmän katkero-osastoa. Suun täyttävä katkerointi laskeutuu pahimmasta huumasta hetken päästä ja jää pyörimään jälkimakuun. Katkeroissa ei kuitenkaan mennä minnekään DIPA osastolle, joten suullisen sietää hyvin limakalvoja kuivattamatta. Jälkimaussa tulee hieman raa'an lantun tyylistä makua mukaan. Vaikka kyseessä on APA, niin humalointi ei sisällä hirveästi raikkaita sitrusaromeita, mitä yleensä nämä jenkkihumaloiden kyllästämät APAt tarjoavat.

Suutuntuma on humaloinnin vuoksi pääasiassa katkera ja hieman kuiva. Kokonaisuutena Syys-Rapa tarjoilee kuivahkon reippaasti humaloidun oluen, jossa on kuitenkin paljon makua. Tosin makumaailma on aavistuksen juuresmainen napakan humaloinnin alla, mutta toimi paremmin, kun hain oluen kaveriksi pari metvurstilla ja juustolla höystettyä ruisleipäsiivua. Joten ruokajuomana lihaisien pataruokien, uunilaatikoiden ja -juuresten kanssa voisi toimia parhaiten.

Syys-Rapa on aikalailla erityylinen kuin noin viikko sitten maistamani BrewDogin Alpha Pop, joka oli ruis pale ale. Eli lähtökohdiltaan olut on hyvin samankaltainen, mutta makumaailma on hyvin poikkeava. Jos Syys-Rapa olisi kauppavahvuinen, se olisi todennäköisesti jäänyt vetiseksi, jolloin makumaailma on olisi todennäköisesti latistunut ja kärsinyt. Hyvä valinta tehdä baarivahvuinen versio, vaikka osa myyntikanavista blokkautuukin.

Jos katkerointi ei haittaa ja oluessa saa olla luonnetta, niin suosittelen kokeilemaan. Voi toimia sinulle.

Musiikiksi valikoituu jonkin verran kuuntelussa pyörinyt Minä ja Ville Ahosen tuotantoa. Bändi oli itselleni uusi tuttavuus ja tutustui siihen vasta kuluneen kevään aikana. Väkevää tulkintaa ja mielenkiintoisia biisejä. Tähän illan juoman teeman mukaillen Mia albumilta löytyvä Syksy.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Ruis APA
Maa: Suomi
Kantavierre: 13,9°
Katkerot: 52 IBU
Humalat: Magnum, Centennial, Amarillo, Cascade
Maltaat: Pilsner, Pale Ale, Cookie, Ruis
Alkoholi: 5,8 %
Muuta: Iso-Kallan Panimon syksyn uutuuksia.
Mistä: Tätä on ollut tarjolla jo muutamissa baareissa ja Expon jälkeen lienee laajemmallakin.

Django & Steven Pale Ale – Saimaan Juomatehdas

Tämän tulemista Alkoon ehdin jo odottaakin. Helninki Beer Festivalilla vuoden 2014 olut -tittelin voittanut Django & Steven Pale Ale herätti kiinnostukseni. Toiveikkaana heti HBF viikonlopun jälkeisellä viikolla menin kyselemään olutta Mikkelin Pub Päämajasta laihoin tuloksin. Mutta sain sentään ilokseni kuulla, että sitä on tekeillä lisää. Puoli vuottahan tuossa meni, mutta nyt sitä saa – jopa kotiin.

Tämä Ilkka Sysilän luomuksen nimi on herättänyt hienoista kummastusta. Olutverkon artikkeli tapahtuman jälkeen selvensi tämänkin taustaa:

"Oluen eriskummallinen nimi tulee Ilkka Sysilän jazzharrastuksesta. Belgialainen jazzkitaristi Jean ”Django” Reinhardt (1910-53) muodosti ranskalaisen viulistin Stéphane Grappellin (1908-97) kanssa uusia uria aukovan duon, joka Sysilän mukaan joutui Yhdysvalloissa esiintymään amerikkalaisperäisillä nimillä Django & Steven."

Mutta entäs minkälainen tämä olut on sitten lasissa, kun se on vihdoin siihen saatu?

Django & Steven Pale Ale on väriltään hunajankeltainen olut. Pinnalle kertyy reilun 4 cm kuohkea vaahtokukka, joka on kyllä hyvin lyhyt kestoinen.

Tuoksussa aromikasta humalointia. Humalointi on sen verran voimakas, että peittää alleen muut tuoksut. Taustalla on aistittavissa jotain, mistä en saa millään kiinni.

Maku on voimakkaan humalainen. Aromikasta ja sitrushedelmäistä alkumakua, jonka peittää alleen nopeasti hyökkäävä kokonaisvaltainen katkerojen kirjo. Karamellisuutta ja toffeisuuttaa yrittää puskea katkerojen takaa. Jälkimaussa viipyilee reipas katkero humalointi. Suutuntuma on kuivahkon kitkerää.

Itselleni tämä maistuu oikein hyvin, mutta kaikkia voimakas katkerohumalointi ei välttämättä miellytä. Vaimoltani tämä sai täystyrmäyksen, vaikka hänkin on alkanut pikkuhiljaa pitämään reilusti aromihumaloiduista oluista. Maistelu kannattaa. Oluiden makumaailma on niin laaja.

Ja kun oluen nimi on haettu jazzmusiikin puolelta, en voinut olla googlailematta näiden herrojen tuotoksia. Joitain biisejä olen mielestäni joskus kuullut, mutta uusi tuttavuus tämä minulle on. Vanhaa eurooppalaista jazzia. Tässä Django Reinhardtin ja Stephane Grappellin Minor Swing.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä:  36/50 

Speksit:
Panimo: Saimaan Juomatehdas / alkuperäinen Panimo Ravintola Bruuveri
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 17 EBC
Katkerot: 62 EBU
Kantavierre: 13,4°
Maltaat:  Ohraa ja vehnää
Humalat:  Chinook, Cascade ja Columbus
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Valittiin vuoden 2014 olueksi tämän vuoden Helsinki Beer Festivalilla.
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

Audible Ale – Red Hook Brewery

Tässäpä panimo, joka on itselleni täysin uusi tuttavuus. Elokuun viimeisenä viikonloppuna olimme Tampereella katsomassa stand upin nousevia kykyjä ja samalla reissulla en voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi vaan, pyrin löytämään uusia olusia maisteluun. Erityisesti hakusessa oli Pyynikin käsityöläispanimon Wanaka stout, jota yritin löytää mm. Sokos-Herkusta. Sieltä ei sitä löytynyt, mutta mm. tämmöinen Red Hookin Audible Ale lähti mukaan.

Olut on väriltään hunajankeltaista ja kirkasta. Vaahto kertyy pinnalle noin sentin kerros ja se laskeutuu nopeasti. Pieniä kuplia kipuaa tasaisen rauhallisesti kohti pintaa.

Tuoksussa mukavasti mallasta ja hedelmäistä makeutta. Jotain marjaisaa ja jotain, mikä on tuttua maissioluista.

Maku on kevyt ja jopa hieman laimean. Jotain hedelmäistä makeutta, vähän kuin mangoa. Toisaalta tulee mieleen Sol tai Miller, mutta on tämä kuitenkin maltaisempi. En ole muutamaan hetkeen maistanut näitä, joten voi olla, että olen tottunut vähän tuhdimpiin makuihin viimeaikoina.

Suutuntuma kevyt ja raikas. Maltillinen hiilihappoisuus tukee makeutta vähän kirpeämpään suuntaan. Väljähtyessään todennäköisesti laimeaa, makeaa litkua.

Kokonaisuuten tämä uusi Ameriikan tuttavuus jättää keskitasoisen tunnelman. Sinällään maukas juoma, joka ei saa kuitenkaan syttymään. Toki jos tätä tarjottaisiin perus Suomi-bulkin vaihtoehdoksi, niin tähän käteni tarttuisi mieluummin. Saunan päälle kelpo ketterä.

Panimo vaikuttaa kuitenkin kiinnostavalta, joten jos tilaisuus tulee maistaa jotain uutta, niin varmasti siihen tartun. Nettisivujen mukaan panimolla on mm. kurpitsaportteria (Pumpkin Porter). Olisipa mielenkiintoista maistaa sitä.

Musaakiksi laitetaan tunnelmia jenkkiläisen S. Careyn tuoreelta Range of Light albumilta. Tutustuin tähän artistiin itsekin vasta eilen ja tänään on kuunneltu lisää. Vähän samoissa utuisissa ja maalailevissa tunnelmissa liikutaan kuin islantilaisen Ólafur Arnaldsin levyillä. Ei ihan yhtä synkeää, mutta haikeeta. 

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Red Hook Brewery
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Yhdysvallat
Katkerot: 22 IBU
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: S-Market Sokos-Herkku, Tampere

Mufloni Säppi APA - Beer Hunter's

Olin jo innokkaana tätä Säppi APA käynyt kyselemästä Alkosta huhtikuussa, mutta eihän se vielä silloin ollut alkoihin saapunut eikä myyjä koko tuotteesta mitään tiennyt siinä vaiheessa, kun ei tietoa koneeltakaan löytynyt. No kesäkuun alussa sitä sitten sain vihdoin Alkosta haettua ja ensimmäiset maistot oli jo samana iltana picnicillä ennen Komedia festareiden alkua, kun kaverilla oli sitä viileänä mukana. Hyvältähän se ulkona ainakin maistui, mutta entäs tälleen ajan kanssa.

Lasissa Säppi APA on punertavan ruskeaa ja hieman sameaa, mikä johtunee mahdollisesti lasiin päätyneestä hiivasta. Jääkaapissa pariviikkoa jäähtynyt olut oli nimittäin pullon läpi katsottuna hyvinkin kirkasta.

Tuoksussa päällimmäisenä vahva marjaisa ja hieman sitruksinen humalan tuoksu, joka on jopa yllättävänkin terävä. Vähän kuin humala pussia olisi nuuhkaissut. Liekkö tämä sitä pellettimäisyyttä, mistä monet kotioluen tekijät puhuvat. En tiedä, kun en ole vielä päässyt olutta kävyillä tekemään.

Maku on yllättävän pehmeä humalaiseen tuoksuun nähden. Maussa happanjuuri leipää, juuresmaisuutta, kuin raa'an lantun tai nauriin hienoinen kitkeryys ja pieni imelyys. Mallasrunko vaikuttaisi suhteellisen kevyeltä. Humalointi tulee hieman jälkijunassa ja nostaa suuhun selkeämmän katkeron ja jonkin verran hedelmäisiä makuja. Jälkimauksi suuhun jää selvästi katkeruus, joka ei oikein miellytä täysin. Ehkäpä jonkun ruoan kera tämä häipyisi sillä en muista tämmöistä picnicillä havainnoineeni.

Kokonaisuutena ihan kelpo APA, vaikkei nouse omien APA suosikkieni listalle. Pitänee testata vielä yksi jemmassa oleva pullo jonkun ruoan kera. Pizza tai pasta voisi toimiakin ja miksipäs ei joku maukas grillattu liha.

Kun hieman katkerammalla meinigillä oluessa mennään, niin otetaan jotain suloisen katkeraa sitten musiikiksikin. Takavuosien brittiläisen The Verven yhteen viulu looppiin perustuva suurin hitti Bitter Sweet Symphony on kuitenkin äänimaailmaltaan monipuolinen ja toimiva biisi. Videossahan on tiettyä sukulaisuutta toiseen kuuluisaan saman aikakauden kävely videoon. Erona tähän (myöskin brittiläisen) Massive Attackin Unfinished Sympathyyn on Bitter Sweet Symphonyn kylmempi värimaailman ja uhoa pursuava (= toisia päin) kävely. Kävelyn lisäksi yhteistä on molemmille kappaleille on koko biisin läpi toistuva tietty looppi. The Vervellä viulut, Massive Attackilla se on clavesit eli rytmikapulat.

Tuomio: 

Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 31/50  

Speksit:
Panimo: Beer Hunters
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 43 EBC
Katkerot:  66,3 EBU
Kantavierre: 12,9°
Maltaat:  Pale ale- ja karamellimaltaat
Humalat:  Chinook, Nugget ja Columbus
Alkoholi:  6,0 %
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio