Belly Washer – Iso-Kallan Panimo

Iso-Kallan Panimo on selvittänyt uusien tilojen myötä tulleen panimosta riippumattoman ongelman, joka häiritsi tuotteiden laadun tasapainoa. Nyt tuotannon palauduttua uomiinsa on myös markkinoille tullut uusi tuote, jota on jo lähtenyt muutamiin ravintoloihin. Belly Washer laajentaa panimon tyylivalikoimaa uusimmalla tulokkaallaan luontevaan suuntaan Saisonin, Stoutin ja IPAn jälkeen. Scotch Ale tyyliä edustava Belly Washer tarjoaa hyvin suomalaiseen suuhun sopivaa olutta, joka ei ole liian "erikoista".

Olut kaatuu lasiin tummana virtana muodostaen lyhytikäistä kermanväristä vaahtoa noin sentin kerroksen. Olut näyttää erittäin tummalta, mutta katsottuani sitä valoa vasten harmittaa, että valitsin lasiksi tyylin mukaisesti ison Ale-lasin. Belly Washer on valoa vasten katsottuna erittäin kauniin ja tasaisen punainen ruskea. Oikein maksanpunainen. Kapeammasta lasista väri olisi varmasti erottunut paremmin.

Belly Washerin tuoksussa taatelia, makeaa toffeeta ja rusinaa. Hieman lämmettyään tuoksumaailma tarjoilee myös kevyesti suklaata sekä häivähdyksen alkoholia, mutta ei häiritsevästi.

Maku on heti alkuun taatelikakkuinen ja hieman marjaisakin, mutta kääntyy sitten makeahkon maltaiseksi. Sitten esiin taittuu suklaisuutta, joka pyörii suussa ennen kuin herrasmiesmäinen humalointi esittäytyy sivellen limakalvoja katkeroinnilla.

Suutuntuma on alkuun raikas, mutta kääntyy nopeasti pehmeän ja ryhdikkään maltaiseksi, jota aavistuksen esanssinen makeus hieman nakertaa. Jälkimaun puolella humalointi nostaa suutuntuman taas kokoon ja tärkkäten sen katkeroilla asentoon. 

Kokonaisuutena ei mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta oikein onnistunut ja maukas olut jota mielelläni nauttisin toistekin. Uskon Scotch Alen sopivan myös useimpien oluiden ystävien suuhun. Vaaleista lagereista tummin siirtyneille tässä kuten monissa muissakin Ale oluissa olisi oiva polku makumaailman laajentamiseen. 

Tänään kitaralla soitellessani muistui mieleeni yhtäkkiä comebackia tekevän Don Huonojen Sininen Yö biisi, jota hetken soittelinkin. 6 vuotias poikanikin innostui tämän biisin kertsistä, jota sitten yhdessä hoilattiin. Tästä muistin oman Don Huonot innostuksen heräämisen Seireeni biisin ja sen videon myötä. Kaksoisolento levy oli itseasiassa varmaan toinen itse ostamani CD Jimi Hendrixin  The Ultimate Experiencelevyn jälkeen. 

Muisteluiden innoittamana aloin luukuttamaan levyä ja hienoja biisejähän tuo levy on täynnä. Bändin parhaimmistoa. Ainakin minusta. Siksipä siis fiilistellään Mika Waltarin Sininen Yö runon päälle rakennuttua biisiä. Olkaa hyvä.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Scotch Ale
Maa: Suomi
Katkerot: 28 EBU
Kantavierre: 19,0°
Maltaat:  Pilsner, Pale Ale, Munich, Crystal, Chocolate
Humalat:  East Kent Goldings, Bramling Cross
Alkoholi: 7,5 %
Mistä: Sain maistiaiseksi panimolta