Karhu (junassa) – Sinebrychoff

Tämä päivän luukusta mönkii esiin talviuninen Karhu III. Minun luukun kirjoittaminen jäi kiireiden takia viimetinkaan, mutta onneksi matka Helsinkiin tarjosi mahdollisuuden hengähtää lasillisen äären. Koska tietenkään omia juomia ei junassa juoda, niin suunta kohti ravintola vaunua ja otetaan esittelyyn jotain, mitä saatavilla on. Ensimmäisen vaunuun astuessani mainostaululta vastaan katsoo tuima Karhu. ”Pizzapala & hanaolut 8,00 €” lukee jykevän hahmon vieressä.

Karhun tuiman katseen takaa
paljastui kesy City-nallukka.

Miksipäs ei. Olen joskus saanut kuulla, että en ota käsittelyyn koskaan mitään tavallisia oluita (mikä ei tietenkään pidä paikkaansa), vaan hifistelen kaiken maailman viritelmillä, joilla ei oluen kanssa ole mitään tekemistä. Olen hieman erimieltä ja siksipä tänään vuorossa on kaikille tuttu – jopa ikoninen metsiemme kuningas eli Karhu III.

Alunperinhän Karhun taival alkoi Porissa 1920-luvulla, missä se eleli aktiivisesti kymmenisen vuotta ennen kuin jäi talviunille. Horroksesta herännyttä Karhua tavattiin aluksi vain laihempana versiona, kunnes kolmen vuoden kuluttua vuonna 1961 nalle vahvistui Karhu III:ksi. Sen jälkeen Karhu on matkannut pois Porista Keravalla ja levittäytynyt suomalaisten sydämiin, autotalleihin, mökkisaunoille, ravintoloihin, lippiksiin, kioskeihin, kesänurmikoille, festareille ja jopa VR:n juniin.

Siellä minäkin nyt Karhun kohtasin. Vaikkei tapaaminen ole ensimmäinen laatuaan, emme ole kovin usein kohdanneet maisteluetäisyydeltä viime vuosina. Katseet ovat kaupassa pikaisesti kohdanneet, mutta hyllyissä tilaa vallannut Karhu ei ole sympatisoinut minua. Muistot eivät ole erityisen hyviä. Ensi kohtaaminen oli joskus 1998 taskunlämpimänä litran pullosta. Meinasi palautua saman tien takaisin. Jäi yhteen hörppyyn ja kaveri sai jatkaa itse Karhunsa kanssa painimista. Tosin olen sen jälkeen muutamia kertoja Karhun myös onnistuneesti kurkkuun kaatanut.

Mutta muistelot sikseen ja rohkeasti tiskiä kohti.

Hanasta lasiin kaadettu Karhu III on väriltään hieman tummemman hunajan väristä. Pinnalla on vain häivähdys vaahdosta. Kuin nyletty nahka. Reunoille on kertynyt hieman enemmän kuplia. Muisto tuuheasta turkista? Vaiko yritelmä kasvaa siihen kapisessa ruumiissa? En tiedä. Hieman väljähtäneeltä näyttää, vaikka muovituopin pintaan painettu vaalean karhun naama tapittaa tiukasti janoista matkalaista suoraan silmiin. Mainostaululla keikuilevalla Karhulla on tuuheamman oloinen vaahtoturkki kuin käsiini saamalla yksilöllä. Ja se on asettautunut lasiseen tuoppiin. Olen hieman pettynyt, mutta eihän todellisuus yleensä mainosten maailmaa vastaa eikä keinahteleva ja heilahteleva juna ole korkeiden lasiastioiden paras kaveri.

Aikani tuijoteltuani päätän lopulta alkaa karhun kaatoon ja nappaan jykevän näköisen nallukan naamasta tukevan otteen. Kohotan tuopin nenän alle nuuhkittavaksi. Vastassa on hyvin olematon tuoksuprofiili. Ei humalan napakkaa vastarintaa, vaan kesy mitättömyys. Ensin ei meinaa irrota mitään tuoksuja, mutta muutama syvä nuuhkaisu ja esiin tulee tuulahdus maltaisesta makeudesta. Ehkä häivähdys tai muisto saksalaisesta katkerohumalasta. Siinä kaikki.

Sitten kohti kurkkua. Ensimmäinen suullinen ja suun täyttää kevyt mallasneste, jota reilu hiilihappoisuus terävöittää. Makeutta ja mallasta löytyy, mutta molempia maltillisesti. Vaikka Karhun mallasrunko on hieman ohuehko, näyttää City-Nallukka kuitenkin hiukan luonnettakin ja puraisee kevyesti humalan katkeroilla pisteliään hiilihappoparven takaa. Mutta ei saa pysyvää otetta.

Rauhallisen naukkailun aikana Karhu ehti lämmetä, minkä seurauksena hieman tukkainen maltaisuus ja karkerot korostuvat. Vaikka maut on itse asiassa näin voimakkaampia, mutta ei hyvällä tavalla. Jotain samaa kuin keitto vaiheen jälkeisessä jäähtyneessä mallasvierteessä, johon hiivat eivät ole tehneet vielä omia taikojaan.

Kyllä Karhu olisi pitänyt kaataa nopeammin kurkusta alas – siihen kai tällä pyritäänkin, jotta parhaat puolet olisi esillä pysyneet. Ei innosta, mutta kyllähän tätä juo ennemmin kuin nenilleen ottaa. Minä suosittelen mieluummin valitsemaan listalta Pilsner Uruquellia tai Laitilan Kukko Tummaa tölkistä. Se minkä 1,20 € hinnassa häviää, sen maussa voittaa.

Koska tämänkertaisesta luukusta paljastui Karhu junassa nautittuna, niin eihän tähän voi laittaa musiikiksi muuta kuin edesmenneen Rubikin hieno ja svengaava ralli Karhu junassa. Vaikkakaan olut ei tee kunniaa valitulle kappaleelle.

Tämä teksti julkaistu myös Facebookin puolella Olutjoulukalenterissa.

Tuomio:
Tuoksu: 3/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 8/20
Yhteensä: 20/50 

Speksit:
Panimo: Sinebrychoff (Carlsberg Group)
Tyyli: Lager
Maa: Suomi
Väri: 12 EBC
Katkerot: 16 EBU
Kantavierre: 10,5°
Maltaat: Ohramallas, ohra
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Panimosiirappi
Mistä: VR Inter-Cityn Duetto ravintolavaunun hanasta.