Puijo IV – Iso-Kallan Panimo

Nykyinen Puijo olut on
IV-vahvuusluokkaa.

Puijo oluen historia yltää aina vuoteen 1932, jolloin Kuopiolainen Oy Gustav Ranin alkoi valmistaa tämän nimistä olutta kieltolain päätyttyä Kuopiolaisten janon sammuttajaksi. Olutta valmistettiin tuolloin Väinölänniemen kupeessa kellaritiloissa, joissa nykyään toimii kohtuullisen tunnettu gourmetravintola Musta Lammas. Tässä ravintolassa on hyvät ruoat ja itsekin olen siellä pari kertaa vuosikymmenten saatossa päässyt käymään. Viimeksi 2012 ja sitä ennen joskus penskana ehkä 1990-luvulla, jolloin hienon kellaritunnelman lisäksi mieleen jäi vain valtavan isot Aarikan mustat puuhelmistä tehdyt lampaat, joita ei enää nykyään paikalla ole. Tai en ainakaan nähnyt toisella käynti kerralla nähnyt. Ihme juttu.

Mutta mieliharhailuista takaisin Puijo-oluen historiaan. Oluen nimi muutettiin Torniksi vuonna 1963, kun nykyinen Puijon mäellä seisova torni valmistui. 1970-luvulla tuotemerkki siirtyi Valiolle ilmeisesti jonkinlaisten yrityskauppojen myötä. Kun tuotenimi vapautui, nykyisen Mustan lampaan omistava Ravintolamesterit Oy rekisteröi tuotemerkin itselleen ja Puijo olut tuli uudelleen markkinoille 1997. Tai ainakin rekisteröitiin. Mielestäni näihin aikoihin se tuli myös uudelleen markkinoille ravintolamestareiden baareihin, mutta voin olla väärässä. Reilut 10 vuotta sinne tänne lienee normaali muistin heittoa.

Ravintolamestarien sivuilta löytyy kuitenkin tieto, että "Ravintolamestarit valmistutti vuonna 2011 Torni-olutta sekä vuosina 2012 ja 2013 Puijo-olutta", mutta muistelisin, että Puijoa olisi ollut aiemminkin saatavilla Introssa ja Pannuhuoneella, jotka molemmat ovat Ravintolamestarien ravintoloita. No, joka tapauksessa Puijo-olut oli silloin uustuotantona Vakka-Suomen Panimolla valmistettua ja vahvuudeltaa kolmen tolpan luokkaa. Ja muistelisin, että Torni olisi ollut IVA luokkaa, jos sallitaan tällaisten vanhankantaisten suomalaisten olutnimikkeiden käyttö.

No nyt Puijo-olut on taas täällä ja valmistajaksi on valittu paikallinen Iso-Kallan Panimo. Reseptiikan samankaltaisuudesta en ole ihan varma, mutta Puijo on nyt kuitenkin maitokauppaa vahvempi. VASPin panemaa Puijoa sai silloin myös ruokakaupoista, toisin kuin tätä nykyistä. Harmi alkoholilakiamme. Tämä entinen on myös maisteltu, mutta eipä suurempaa muistikuvaa sen makumaailmasta ole.

Oikein herkullisen näköinen pils,
jonka vaahtokukka on upean kuohkea.

Tämä "uusi" Puijo IV -olut on väriltään kauniin oljenkeltaista, kirkasta ja runsaasti vaahtoavaa. Vaahto kukka pysyy pitkään lasissa ja laskeutuu hitaasti kuplien yhdistyessä ensin isoiksi kupliksi, jotka loluta "romahtavat" alemmaksi. Lasiin kaadon jälkeen pohjalta nousee vilkaaseen tahtiin pieniä kuplia. Tuoksussa maltaisuutta, kevyttä humalan katkeroa ja pellosta nostettua naurista.

Puijon maussa voimakkaimpana tulee esiin rapsakan raikas humalointi, joka on pils-tyylille ominaisesti enemmänkin katkero-osastoa. Mallasrunko on kohtuullisen tuhti. Jälkimaussa viipyilee jopa hieman hedelmäinen tiukka humalointi, joka on kuitenkin aavistuksen kuminen. Jännä kokonaisuus.

Suutuntuma on raikas ja kevyehkö, jota humaloinnin katkerot ryhdittävät. Puijo tuntuu suussa viilentävältä puolen tunnin lämpenemisen jälkeenkin. Hiilihappoisuus tuntuu yllättävänkin vähän, vaikka niitä kuplia näytti nousevan paljon ja vaahtoa kertyi rutkasti.

Kokonaisuutena kelpo pils, josta voisi olla oiva vaihtoehto bulkkilagerien ystäville ensimmäiseksi tutustumisolueksi laajempaan olutmaailmaan. Ei liian kaukana bulkin makumaailmoista, mutta kuitenkin voimakkaampi humalointi ryhdittämässä täysmallasoluen täyteläisempää makua. Tähän ei Karhun Tuplahumala pysty.

Tämä ei nouse kuitenkaan itselläni pils suosikkeihini, joihin Plevnan Petolintu nousi keväällä. Ehkä olen tottunut vain liikaa reiluun humalointiin. Jos et ole koskaan maistanut muuta kuin kauppojen salkkutavaraa, niin älä aloita Petolinnusta – ainakaan isolla tuopilla.

Nyt kun ollaan näin syvällä Savolaisuuden sydämessä ja syvissä Kallavesissä muikkujen kerä, niin otetaan jatkoksi jotain muailman navan seutuloille soveltuvvoo lauloista. Ja oiskopa ehkä parempata biisilöistä kui Lentävä Kalakukko, jonka veisailoopi meille ite Pakarisen Esa. Toki voip olla tai voip olla olematta, mutta tälläpä nyt männään.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suututuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Pils
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Ravintolamestareiden tilaama, jo yli 80-vuotiaan Puijo-oluen uusin paikallisesti valmistettu versio.
Mistä: Ainakin useimmista Ravintolamestareiden ravintoloista Kuopiossa.