sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Katajan Kuiske – Rekolan Panimo

Ajattelin, että pienen hiljaiselon jälkeen voisin taas kirjoitella jostakin suomalaisesta oluesta arvion.  Jääkaapista valikoin Rekolan Panimon Katajan Kuiskeen, jonka ostin josku Kuopion keskustan Alkosta. Tämä ehti muutaman hetken kellarissakin oleilla, mutta siirsin sen pari viikkoa sitten jääkaappiin. Olen tämän pari vuotta sitten Ravintola Maljassa maistanut, mutta muistiinpanoja en silloin tehnyt. Nytpä siis myös arviot kehiin.

Avattuani pullon ja laittaessani korkkia pois olut alkoi kivuta jo ulos pullosta ihan omin voimin. Olin avannut pullon lipaston päällä, joten äkkiä pullo kohti lasia, mutta lorina kävi pullon kylkeä pitkin myös lipastolle. Muutaman hetken kuluttua lasi oli aivan täynnä vaahtoa, joten pullo pois, mutta kuohu sen kuin jatkui. Pullo kiireesti tiskialtaalle, mihin jätin sen seisahtumaan. Kuivattuani lipaston päällisin palasin keittiöön seuraamaan kuohumista. Alla liikkuvaan kuvaa todisteena kuohuvirrasta.

Pullossa erä merkintänä L139 ja päiväyskin 02.09.2016, joten ei pitäisi olla vanhentunutta. 

Puhaltelin enimmät vaahdot pullon suulta pois ja uusi yritys lasin täyttämisessä. Vaahtoa muodostuu edelleen huimasti myös lasiin. Lopulta sain kuitenkin koko pullon mahtumaan isoon 6 dl tulppaanilasiin.

Olut on väriltään tumman punaruskeaa ja sameaa. Sameus saattaa johtua myös pohjalta nousseesta hiivasta, joten en ole varma onko tämä lähtökohtaisesti näin sameaa. Sahti tulee vähän mieleen. Tai ruostetta sisältävä kuravesi.

Tuoksu on hieman happaman maltainen sekä hennon katajainen ja pihkainen. Hieman sour efektiä tässä myös on vivahteena, joten hienoinen epäilys oluen kontaminoitumisesta käy mielessä.

Lasi kuitenkin rohkeasti huulille. Maku on hyvin maltainen. Jopa hieman mämminen. Tässä on tummaa mallasta, puulusikkaa, ruisleipää, fariinisokeria ja maltillisesti katajaista havuisuutta. Hieman tunkkainen makukokonaisuus, muttei epämiellyttävä. En havaitse ainakaan mitään selkeää virhemakua.

Suutuntuma on maltaisan pehmeä, kun alun reilu hiilihappoisuus on saatu asettumaan. Tästä johtuen hiilihappokuplia purkautuu tavallista enemmän myös röyhtäyksinä.

Kokonaisuuten olut oli hienoinen pettymys. Tämä överiksi äitynyt kuohunta sai ärräpäät lentämään ja hetken mietin jo kippaavani koko oluen viemäriin. Maku oli ihan miellyttävän omalaatuinen ja tuoksukin kohtalainen, mutta tämä överit kuohunta veti kokonaisvaikutelmaa reilusti alaspäin. Joten se huomioitakoon, kun arviotani luette.

Jotain liikakuohumisongelmaa ainakin Katajan Kuiskeen kohdalla on ilmeisesti ollut, kun sain panimolta viestiä  Twitterin kautta ja pyysivät eränumeroa tiedoksi. Ainakin joku syy kuohunnan takana on panimon mukaan saatu jo poistettua.
Liika kuohunta ei oikein luottamusta herätä, sotkee helposti paikat ja saa ärräpäät lentämään, joten toivottavasti kuohunta ongelma on saatu kokonaan poistumaan. Koska makuvirheitä en havainnut, niin kuohunta ei varmaan makuun hirveästi vaikuttanut enkä osaisi sanoa tätä mikrobikontaminaation aiheuttamaksi. On sitä ennenkin kovasti kuohuvia oluita nähty, joiden maussa ei ole ollut mitään vikaa. Näistä päällimmäisenä mielessä EvilTwin Breweryn Disco Beer sekä pari omaa tekelettä.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 1/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 8/20
Yhteensä: 25/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo
Tyyli: Aromatisoitu olut
Maa: Suomi
Väri: 66,5 EBC
Katkerot: 20,8 EBU
Kantavierre: 14,5 °P
Maltaat:  Tummat Alemaltaat, paahdetut ruismaltaat
Humalat:  Fuggles
Alkoholi: 6,3 %
Muuta: Katajanmarjat
Mistä: Keskustan Alko, Kuopio

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti