Westvleteren 12 (XII) – Westvleteren Abdij St. Sixtus

Tänä iltana maistelussa yksi maailman arvostetuimmista ja jopa himotuimmista oluista – eli Westvleteren 12 (XII).  St. Sixtusen luostarin panimo valmistaa tätä olutta erittäin rajoitetun määrän vuosittain ja sitä myydään pääasiassa vain suoraan panimolta tietty määrä päivittäin ja sitä sai panimon lisäksi vain sen vastapäätä sijaitsevasta In de Vrede kahvilasta. Tosin nykyään meininki on ilmeisesti löystynyt ja tätä saa jopa nettikaupasta. Itsekin hommasin tämän Belgian Beer Factoryltä osana All Belgian Trappist Beers boxia.

Vaikka osittain luulen oluen suosion johtuvan myös rajoitetusta saatavuudesta, niin 100/100 RateBeerissä sijoitus RateBeerin top50 kärjessä ei ole ihan mitätön saavutus. Westvleteren 12 (XII) on pärjännyt hyvin myös Beer Advocatessa, vaikkei yhtä hyvin kuin edellä mainitussa. 

Olen päässyt kerran tätä maistamaan muutamia vuosia sitten Kuopion olutseuran järkkäämässä pääsiäisoluttastingissä ravintola Gloriassa. Muistan sen, miten tämä olut oli hyvin monipuolinen makumaailmaltaan. Vaikka oluesta oli jo päiväykset virallisesti mennyt, niin hyvälle se silti maistui. Ja erikoisesti mieleen jäi se, miten erilaiselta maistui pullon alkupää ja pohjat. Pääsin tätä näinkin testaamaan, kun itse sain lasiini olutta suoraan pullon avaamisen jälkeen ja kaveri saman pullon pohjat. Näitä sitten maistelimme yhdessä ja vertailimme.

Westvleteren XII on väriltään tumman punaruskeaa. Valoa vasten katsottuna punaisuus korostuu. Lasiin kaadettaessa pinnalle muodostuu vajaa neljä senttiä kuohkeaa, hieman punaruskeaa ja pitkäikäistä vaahtoa.

Tuoksu on hieman pullahiivainen, makean yrttinen ja marjaisa. Myös mallasta. Tuo mieleen jonkun leivonnaisen. Ja toisaalta hieman lämmenneen kompostipussin. Tai oikeastaan häivähdys siitä, miltä meidän biojäteastia tuoksahtaa, kun siitä on viety jo biojätepussi talonyhtiön kompostiin. Ei mikään miellyttävin tuoksumaailma, muttei pahakaan. Tässä on hyviä hetkiä ja sitten tulee taas näitä oudompia. Loppuvaiheessa tuoksu tuo mieleen tuoreen sammaleen... Ööö... eipä ole ennen tullut moista mielenyhtymää, mutta pidän sateen kasteleman tuoreen sammalen tuoksusta. Joten siitä taas plussaa.

Entäs sitten tämän "jumalaisen" nektarin maku? Maku on hyvin yrttinen ja voimakas. Tästä löytyy hienoisesti pippuria, fenolia, vaniljaa ja myös paahteisuutta. Avasin tämän kyllä liian kylmänä., sillä vasta lämmettyään maut alkavat pehmentyä ja viipyilevät pidempään suussa. Selkeästi parempaa. Terävyyden hävittyä löytyy myös hieman kahvisia vivahteita ja miellyttävää häivähdys eukalyptusta jälkimaussa. Välistä tulee mieleen myös tummempi kandisokeri. Monipuolinen makukombo.

Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä. Tosin lähes jääkaappikylmänä tämä oli hieman pistävä ja katkera, mutta lämmettyän alkaa toimia. Tämä hyväilee suuta. Jälkimakuun tulee aina välillä enemmän katkeroja, jotka ovat jotenkin eteerisiä ja tuo mieleen eukalyptuksen.

Kokonaisuutena tämä on kyllä erinomainen olut. Tuoksuprofiili ei nyt ollut ihan parasta, mutta muilla osa-alueilla sitten tämä toimikin paremmin. Mielellään tätä juo ja lisääkin ottaisin, jos tätä järkevään hintaan kaappiin saisi. Mutta 13,90€/plo hintaan (ja vieläpä belgialaisesta nettikaupasta) en tätä lähtisi hamstraamaan. Samaan hintaan saa paljon muitakin ja vähintään yhtä hyviä – ellei parempiakin – oluita. Suosittelen silti kokeilemaan, jos tilanne tarjoutuu. 

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Westvleteren Abdij St. Sixtus
Tyyli: Quadrupel / Trappist
Maa: Belgia
Alkoholi: 10,2 %
Muuta: Yksi maailman arvostetuimmista ja halutuimmista oluista
Mistä: Belgian Beer Factory