Isid'or – La Trappe

Ensimmäisen pääsiäispäivänä ehdin useamman oluen maistella ja niistä arviot kirjoittamaan. Tämä on niistä toinen. Alkosta löytyi itselleni entuudestaan tuntematon La Trappe Isid'or. Kyseessä on panimon 125-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2009 tuotantoon otettu olut, joka on nimetty panimon ensimmäisen oluenpanijan veli Isidorusin mukaan.

Isid'or on väriltään kauniin oransin punaruskea. Vähän kuin punaisen okra savitiili. Pintaa kuorruttaa kuohkea valkoinen vaahtokruunu.

Tuoksu on hyvin mieto. Ei oikein meinaa mitään erottaa. Makeaa mallasta ja paahdettua sokeria.

Maku on makean maltainen, kuivahedelmäinen ja hieman yrttinen. Pitkälle paahdettu sokeri maistuu myös. Sitten nousee esiin yrttisiä ja hieman ruohoisia humalan katkeroita, jotka kietoutuvat yhteen hienoisen yrttisen hiivaisuuden kanssa ja viipyilevät pitkään suussa.

Suutuntuma on pehmeän täyteläinen. Hyvin pienet hiilihappokuplat terävöittävät kivasti tuoden ryhtiä.

Kokonaisuudessaan Isid'or on maukas ja oikein kelvollinen trappisti. Tosin trappistien sarjassa on sen verran kovia oluita, ettei tämä sieltä mitenkään erikoisemmin erotu. Voisin juoda toistekin, mutta tuskin tulee asiakseen ostettua. Paitsi, jos saan jostain kania. Panimon sivuilla oli nimittäin herkullisen kuuloisia reseptejä, joissa on käytetty Isid'oria ja jos joskus saan jostain kanin, niin teen kyllä Hare hotpotia.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 31/50 

Speksit:
Panimo: Bierbrouwerij de Koningshoeven - La Trappe Trappist
Tyyli: Trappist
Maa: Belgia
Väri: 44 EBC
Katkerot: 27 IBU (Alko 24 EBU)
Kantavierre: 17,3 °P
Maltaat:  Pale. Caramel ja vehnämallas
Alkoholi: 7,5 %
Muuta: glukoosisiirappi
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

Westvleteren 12 (XII) – Westvleteren Abdij St. Sixtus

Tänä iltana maistelussa yksi maailman arvostetuimmista ja jopa himotuimmista oluista – eli Westvleteren 12 (XII).  St. Sixtusen luostarin panimo valmistaa tätä olutta erittäin rajoitetun määrän vuosittain ja sitä myydään pääasiassa vain suoraan panimolta tietty määrä päivittäin ja sitä sai panimon lisäksi vain sen vastapäätä sijaitsevasta In de Vrede kahvilasta. Tosin nykyään meininki on ilmeisesti löystynyt ja tätä saa jopa nettikaupasta. Itsekin hommasin tämän Belgian Beer Factoryltä osana All Belgian Trappist Beers boxia.

Vaikka osittain luulen oluen suosion johtuvan myös rajoitetusta saatavuudesta, niin 100/100 RateBeerissä sijoitus RateBeerin top50 kärjessä ei ole ihan mitätön saavutus. Westvleteren 12 (XII) on pärjännyt hyvin myös Beer Advocatessa, vaikkei yhtä hyvin kuin edellä mainitussa. 

Olen päässyt kerran tätä maistamaan muutamia vuosia sitten Kuopion olutseuran järkkäämässä pääsiäisoluttastingissä ravintola Gloriassa. Muistan sen, miten tämä olut oli hyvin monipuolinen makumaailmaltaan. Vaikka oluesta oli jo päiväykset virallisesti mennyt, niin hyvälle se silti maistui. Ja erikoisesti mieleen jäi se, miten erilaiselta maistui pullon alkupää ja pohjat. Pääsin tätä näinkin testaamaan, kun itse sain lasiini olutta suoraan pullon avaamisen jälkeen ja kaveri saman pullon pohjat. Näitä sitten maistelimme yhdessä ja vertailimme.

Westvleteren XII on väriltään tumman punaruskeaa. Valoa vasten katsottuna punaisuus korostuu. Lasiin kaadettaessa pinnalle muodostuu vajaa neljä senttiä kuohkeaa, hieman punaruskeaa ja pitkäikäistä vaahtoa.

Tuoksu on hieman pullahiivainen, makean yrttinen ja marjaisa. Myös mallasta. Tuo mieleen jonkun leivonnaisen. Ja toisaalta hieman lämmenneen kompostipussin. Tai oikeastaan häivähdys siitä, miltä meidän biojäteastia tuoksahtaa, kun siitä on viety jo biojätepussi talonyhtiön kompostiin. Ei mikään miellyttävin tuoksumaailma, muttei pahakaan. Tässä on hyviä hetkiä ja sitten tulee taas näitä oudompia. Loppuvaiheessa tuoksu tuo mieleen tuoreen sammaleen... Ööö... eipä ole ennen tullut moista mielenyhtymää, mutta pidän sateen kasteleman tuoreen sammalen tuoksusta. Joten siitä taas plussaa.

Entäs sitten tämän "jumalaisen" nektarin maku? Maku on hyvin yrttinen ja voimakas. Tästä löytyy hienoisesti pippuria, fenolia, vaniljaa ja myös paahteisuutta. Avasin tämän kyllä liian kylmänä., sillä vasta lämmettyään maut alkavat pehmentyä ja viipyilevät pidempään suussa. Selkeästi parempaa. Terävyyden hävittyä löytyy myös hieman kahvisia vivahteita ja miellyttävää häivähdys eukalyptusta jälkimaussa. Välistä tulee mieleen myös tummempi kandisokeri. Monipuolinen makukombo.

Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä. Tosin lähes jääkaappikylmänä tämä oli hieman pistävä ja katkera, mutta lämmettyän alkaa toimia. Tämä hyväilee suuta. Jälkimakuun tulee aina välillä enemmän katkeroja, jotka ovat jotenkin eteerisiä ja tuo mieleen eukalyptuksen.

Kokonaisuutena tämä on kyllä erinomainen olut. Tuoksuprofiili ei nyt ollut ihan parasta, mutta muilla osa-alueilla sitten tämä toimikin paremmin. Mielellään tätä juo ja lisääkin ottaisin, jos tätä järkevään hintaan kaappiin saisi. Mutta 13,90€/plo hintaan (ja vieläpä belgialaisesta nettikaupasta) en tätä lähtisi hamstraamaan. Samaan hintaan saa paljon muitakin ja vähintään yhtä hyviä – ellei parempiakin – oluita. Suosittelen silti kokeilemaan, jos tilanne tarjoutuu. 

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Westvleteren Abdij St. Sixtus
Tyyli: Quadrupel / Trappist
Maa: Belgia
Alkoholi: 10,2 %
Muuta: Yksi maailman arvostetuimmista ja halutuimmista oluista
Mistä: Belgian Beer Factory

Trappistes Rochefort 6 – Abbey Saint Remy

Pääsiäinen on taas ja lasit täynnä hyvää olutta. Itse jätin tänä vuonna kotimaiset pääsiäisolut viritelmät hyllyihin edellisten vuosien huonojen kokemusten perusteella, vaikka Stadin Panimon Grand Cru Paques Brune olikin viime vuonna oikein miellyttävä kokemus. Jotenkin parhaiksi pääsiäisoluiksi olen kuitenkin todennut Belgialaiset, etenkin Trappist-oluet. Myös pääsiäisen paastolle kehitetty Schlenkerlan Fastenbier on erinomainen pääsiäisajan juoma.

Tällä kertaa lasissa on Abbey Saint Remy luostarin Trappistes Rochefort 6. Saman luostarin Trappistes Rochefort numerot 8 ja 10, jotka on molemmat tullut aiemmin maistettua ja jälkimmäisestä olen kaksi vuotta sitten pääsiäisenä lyhyen arvion siitä tänne blogiinkin kirjoittanutkin, mutta tämän kutosen mentävä aukko sivistyksestäni löytyi. Onneksi tätä sai kotiin kannettuna Belgian Beer Factorysta sopuhintaan.

Trappistes Rochefort 6 väriltään kauniin oranssinruskea ja suoraan valoa vasten katsottuna lähes oranssi. Lasiin kaadettaessa vaahtoa alkaa kertymään reilusti, mutta maltillisella liikkeellä saan koko pullon mahtumaan kerralla lasiin. Vaahto muodostuu pienistä tasakokoisista helmimäisitä kuplista ja se on melko pitkäikäistä. Laskeuduttuaankin vaahto peittää oluen pintaa parin millin tasaisena peittona pitkään.

Tuoksu on hieman makea, rusinainen ja kuivahedelmäinen sekä marjaisan happankin. Myös hitusen kahvia olen tuoksuprofiilissa aistivinani. Lämmetessään tuoksuun tulee myös yrttisiä vivahteita ja lisää makeutta.

Maku on yhdistelmä maltillista maltaisuutta, ruohomaista humalointi, rusinaa ja kahvia. Jotain raikkaampaa yrttimäistäkin tässä on. Suutunutumaltaan Rochefort 6 on melko täytäläinen ja pehmeä, jota hyvin pienet hiilihappokuplat terävöittävät.

Loppujen lopuksi yllättävänkin kevyt olut. Tuntui kevenevän lasin pohjan lähestyessä. Kyllä tätä mielummin juo kuin montaa muuta, mutta ehkä kuitenkin valitsisin ennemmin kasin, jos kymppiä ei olisi saatavilla. Kokonaisuuten kuitenkin maukas olut, joka ei pärjää isommille veljilleen.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Abbey Saint Remy
Tyyli: Belgian Strong Ale
Maa: Belgia
Maltaat:  Mallastettu ohra ja ei mallastettu vilja
Alkoholi: 7,5 %
Muuta: Sokeri. Olut valmistetaan Belgialaisen Rochefort kaupungin lähellä sijaitsevassa Notre Dame de Saint Rémyn luostaripanimossa, jossa olutta on tehty jo vuodesta 1595 lähetien.
Mistä: Belgian Beer Factory

Orval – Brasserie d'Orval

Orvalin pullo on vallan veikeä
ja kaunis. Vaahtoa muodostuu
reilusti.

Tällä kertaa arviossa Orval – yksi Trappistioluista. Orval on itselleni vähän tuntemattomampi suuruus, enkä ole aivan varma olenko tätä koskaan aiemmin maistanut. Kovin on kuitenkin arvostettu olut ja mm. RateBeerissa kyseinen tuote on saanut käyttäjiltä arviokseen 99/100, joten kovat on odotukset.

Trappisti oluet ovat 8 belgialaisessa luostarissa valmistettuja oluita. Aidot Trappisti-oluet tunnistaa etiketistä löytyvästä kuusikulmaisesta merkistä. Suomessa näitä löytyy useista ravintoloista ja Alkosta useinkin Chimay Blueta. Tosin sieltä löytyy tällä hetkellä myös erinomaista Rochefort 10:iä. Iso osa Trappisti oluista on itselläni vielä maistamatta, mutta Belgian Beer Factorystä tilattu All Belgian Trappist Beers Box -olutsetti auttaa korjaamaan hyvin tätä puutetta. Samaisesta setistä tämä Orvalkin on saatu maistettavaksi. Aiemmin olen blogiin arvioinut juurikin Rochefort 10 sekä Chimayn Tripelin.

Orvalin pullo on kaunis. Tämä pisaran muotoa mallaava pullo herättää jotenkin sympaattisen ja pehmeän fiiliksen. Ja toisaalta jotenkin tuo mieleen meren... Erikoista. En tiedä onko Orvalin luostarilla paljoa meren kanssa mitään tekemistä. Nettisivujen mukaan ei ainakaan siltä vaikuta. Mutta ei välitetä siitä. Olut lasiin ja maistelu alkakoon.

Hyvin erikoinen vaahto...

Kaadettaessa vaahtoa kertyy reilusti. Yli puolet lasin korkeudesta ja hetken seistyään vaahto jatkaa työntymistä lasista ulos noin 4 cm kiinteänä tornina. Vaahto ei kuitenkaan valu lasin pintaa pitkin pöydälle, mikä on erikoista. Väriltään olut on oranssin toffeen väristä. Pieni kuplia nousee pohjalta kokoajan lisää massiiviseen vaahtotyynyyn. Sitten vaahtokerros alkaa pikkuhiljaa vajoamaan oudosti. Keskelle jää tornimainen vaahtokeko, kun taas reunoilta vaahto laskeutuu enemmän. Lasiin muodostuu tulivuorta muistuttava vaahto. Hämmentävää. En ole moista nähnyt ikinä.

Tuoksu on yrttinen ja kukkainen. Tulee mieleen eräs kukkiva puu Japanissa, mutten muista mikä lajike oli kyseessä. Se tuo mieleen pullataikinan. Vähän myös jotain nahkamaista. Jännittävä. Ei paha, mutta outo.

Maku on oikeastaan erikoisen mieto, mutta kuitenkin terhakan yrttinen. Ehkä vain odotin voimakkaampaa makua. Makuprofiili on kuitenkin moniulotteinen. Rucolaa ja häivähdys voikukan lehteä. Humalaa vähemmän, muita yrttejä enemmän.

Orvalin suutuntuma on pehmeä ja kevyen hiilihappoinen. Jälkimaussa yrttiset katkerot särmittävät pehmeyttä.

Kokonaisuutena erikoinen, moniulotteinen ja omalla tavallaan maukas olut. Tässä oluessa luostarin yrttimaa jyllää, niin maun kuin tuoksujen puolellakin. Kuten monet Trappisti oluista, niin on tämänkin monitahoinen juoma, joka yllättää makupaletillaan. Persoonallinen ja hyvä olut. Ei kuitenkaan huippu.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Brasserie d'Orval
Tyyli: Trappist / Belgian Ale
Maa: Belgia
Alkoholi: 6,2 %
Mistä: Belgian Beer Factorystä

Chimay Tripel - Bieres de Chimay

Chimayn oluet ovat olleet poikkeuksetta maukkaita, mutta niitä tulee harvoin ostettua. Johtunee suurimmaksi osaksi siitä, että uutta maisteltavaa on niin paljon eikä Alkossa ole useinkaan muuta kuin Chimay Blueta - jos sitäkään. Ja pubeissa on usein muitakin mielenkiintoisia, ettei tule ostettua. Ehkäpä pitää tilata Belgiasta vähän varastoon Chimeytä ja muitakin Trappist oluita.

Eli Chimaytä tuntemattomilla voidaan lyhyesti mainita Chimayn olevan yksi kahdeksasta virallisesta Trappist panimosta, jotka tunnistaa etiketeistä löytyvästä kuusikulmiosta "sineetistä". Chimayn oluet tehdään Abbaye Notre Dame de Scourmontin trappistiluostarissa, jossa ne on valmistettu jo vuodesta 1862 lähtien.

Chimayn Tripel lämmitti mukavasti sateista
kesätunnelmaa ja toimi myös mainiosti
ruokajuoman lasagnen kanssa.

Tämä Chimayn Tripel kuului Alkon pääsiäisolut valikoimaan, missä oli mukavasti muutamia maukkaita belgioluitakin suomalaisten tummien lagerien lisäksi. Itse koppasin yhden mukaan Varkauden Alkosta, josta kävin pelastamassa jemmaan pari Rochefort 10, jotten jäisi ilman. Tätä löytynee vielä joistakin Alkoista ja hyvällä tuurilla poistomyynti hintaa. Jos kiinnostaa, niin Alkon sivuilta voi tutkailla oman lähialueensa tilannetta.

Chimay Trippel on väriltään oljenkeltainen ja pinnalle kertyy reilun sentin paksuinen vaahtokukka. Tuoksussa banaania, häivädys kaneelia ja neilikkaa. Maku on pehmeän yrttinen, karamellinen ja hieman sitruksinen. Jälkimaussa mukavan lämmittävää mausteisuutta, jota tehostaa kuplien kutitus.

Olut on oikein makoisa ja omaan mieleeni, vaikkei suosikiksi nousekkaan. Kivaa vaihtelua ipojen ja stouttien kyllästämälle suulleni.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10  
Ulkonäkö: 3/5  
Maku: 8/10  
Suutuntuma: 3/5  
Kokonaisvaikutelma: 14/20  
Yhteensä: 35/50   

Speksit:
Panimo: Bieres de Chimay  http://www.chimay.com/
Tyyli: Trappist 

Maa: Belgia 

Väri: 17,9 EBC
Katkerot: 32,8 EBU
Kantavierre: 16,7°
Maltaat: Pale- ja karamellimaltaat
Humalat:  Hallertau
Alkoholi: 8,0 %
Muuta: Abbaye Notre Dame de Scourmontin trappistiluostarin kaivovesi
Mistä: Varkauden Alko

Unleash the Yeast: Belgian Trappist – BrewDog

Tänään pienen kävelyretken päätteeksi päätin pistäytyä mainiossa Olutravintola Sillansuussa maistamassa jonkun kiintoisan olusen. Valikoima on kyllä kiitettävän laaja ja palvelu asiantutevaa. Päädyin valinnassani tällä kertaa yhden suosikkipanimoni, skottilaisen BrewDogin, Unleash the Yeast sarjan tuotteeseen. Sarjan ideana on tarjoilla mahdolisuus maistella eri hiivalajien vaikutusta oluen makuun.

Olut ei ulkonäöllisesti edusta perinteista 
trappist olutta, mutta eihän se toisaalta 
tässä ideanakaan ole ollutkaan.

Hiivan vaikutus oluen makuun tuntuu olevan olutharrastelijoiden keskuudessa yllättävän aliarvostettua, kun pääasiassa keskitytään vain maltaisiin ja humaliin. Toisaalta panimotkaan eivät useinkaan ilmoita käytettyä hiivatyyppiä, joten ei niihin niin paljoa kiinnitetä huomiotakaan. No, joka tapauksessa kerran olen päässyt maistelemaan Mikkeller panimon Yeast series 2.0:n kolmea tuotetta vierekkän (Brettanomyces Lambicus, Saison, Brettanomyces Bruxellensis) ja täytyy myöntää, että yllätyin kuinka paljon pelkän hiivan vaihtaminen oli tuonut makueroja oluisiin. Totuuden nimissä on tunnutstettava, etten sitä hiivan osuutta makuun ollut itsekkään ajatellut ennen tuota avartavaa maistelukertaa.

Mutta sitten tämän päivän oluen pariin. Belgian Trappist on hieman hailakan näköinen lasiin kaadettuna. Vaahto hävisi nopeasti. Tuoksusta en kyllä meinaa saada kiinni olenkaan. Melkeinpä väljähtänyt tuoksu.

Maku on aika kuivakka ja hapanjuuri ruisleipäinen. Maussa on kuiten lageriin verrattuna hieman yrttisyyttä ja marjaisuutta, jonka hiiva todennäköisesti tuo makuun. Jälkimaussa aistittavissa pähkinää.

Suutuntuma on kuiva ja jotenki etäinen. Ei todellakaan nousu panimon parhaimmistoa lähellekkään. Toisaalta näiden sarjojen ideahan on mahdollistaa hiivojen tuomien makueroja maistelu, joten loppuun asti viilattuja oluitahan nämä ei sinällään ole. Parasta olisi maistella koko sarja rinnakkain, jolloin erot on helpointa havaita.

Kerta kyseessä oli tämmöinen sekoitus olut, niin kuunnellaan sekoitettua musiikkia, mitä tulee bändin jäsenistön taustoihin ja kotimaihin. Elikkä kuunnellaanpas kolmen nimekkään tuottajan (Butch Vig, Duke Erikson ja Steve Marker) ideoimaa musiikkikollektiivia vuosituhannen vaihteesta, höystettynä suloisen räyhäkällä skottineitokaislaulajalla (Shirley Manson) - eli Garbagea.

Tämä bändi tuotti tuohon aikaan poikkeuksellisen kiinnostavaa musiikkia yhdistäen koneita, räyhäävää soundeja ja eri musiikkityylejä erinomaiseen tuotantoon. Valitsin tähän Garbagen debyyttilevyn haikean Milk nimisen päätösraidan. Kokonaisuutena levy oli uutta meininkiä ja sitä tuli luukutettua todella paljon. Myöhemmistä levyistä en sitten tykännytkään enää niin paljon. Tämmöistä tällä kertaa.

Tuomio:

Tuoksu: 5/10

Ulkonäkö: 2/5

Maku: 6/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 10/20

Yhteensä: 26/50

Speksit:

Panimo: BrewDog

Tyyli: Trappist
Maa: Skotlanti

Katkerot: 45 IBU

Maltaat: Maris Otter, Crystal Malt, Caramalt

Humalat: Centennial, Amarillo

Alkoholi: 6,3 %
Muuta: Yksi Unleash the Yeast sarjan neljästä oluesta, missä jokaisessa muut raaka-aineet ovat samat ja alkoholimäärä on sama, mutta käytetty hiiva on erilainen jokaisessa.

Mistä: Olutravintola Sillansuu, Savonlinna