maanantai 10. helmikuuta 2014

Unleash the Yeast: Belgian Trappist – BrewDog

Tänään pienen kävelyretken päätteeksi päätin pistäytyä mainiossa Olutravintola Sillansuussa maistamassa jonkun kiintoisan olusen. Valikoima on kyllä kiitettävän laaja ja palvelu asiantutevaa. Päädyin valinnassani tällä kertaa yhden suosikkipanimoni, skottilaisen BrewDogin, Unleash the Yeast sarjan tuotteeseen. Sarjan ideana on tarjoilla mahdolisuus maistella eri hiivalajien vaikutusta oluen makuun.

Olut ei ulkonäöllisesti edusta perinteista 
trappist olutta, mutta eihän se toisaalta 
tässä ideanakaan ole ollutkaan.
Hiivan vaikutus oluen makuun tuntuu olevan olutharrastelijoiden keskuudessa yllättävän aliarvostettua, kun pääasiassa keskitytään vain maltaisiin ja humaliin. Toisaalta panimotkaan eivät useinkaan ilmoita käytettyä hiivatyyppiä, joten ei niihin niin paljoa kiinnitetä huomiotakaan. No, joka tapauksessa kerran olen päässyt maistelemaan Mikkeller panimon Yeast series 2.0:n kolmea tuotetta vierekkän (Brettanomyces Lambicus, Saison, Brettanomyces Bruxellensis) ja täytyy myöntää, että yllätyin kuinka paljon pelkän hiivan vaihtaminen oli tuonut makueroja oluisiin. Totuuden nimissä on tunnutstettava, etten sitä hiivan osuutta makuun ollut itsekkään ajatellut ennen tuota avartavaa maistelukertaa.

Mutta sitten tämän päivän oluen pariin. Belgian Trappist on hieman hailakan näköinen lasiin kaadettuna. Vaahto hävisi nopeasti. Tuoksusta en kyllä meinaa saada kiinni olenkaan. Melkeinpä väljähtänyt tuoksu.

Maku on aika kuivakka ja hapanjuuri ruisleipäinen. Maussa on kuiten lageriin verrattuna hieman yrttisyyttä ja marjaisuutta, jonka hiiva todennäköisesti tuo makuun. Jälkimaussa aistittavissa pähkinää.

Suutuntuma on kuiva ja jotenki etäinen. Ei todellakaan nousu panimon parhaimmistoa lähellekkään. Toisaalta näiden sarjojen ideahan on mahdollistaa hiivojen tuomien makueroja maistelu, joten loppuun asti viilattuja oluitahan nämä ei sinällään ole. Parasta olisi maistella koko sarja rinnakkain, jolloin erot on helpointa havaita.

Kerta kyseessä oli tämmöinen sekoitus olut, niin kuunnellaan sekoitettua musiikkia, mitä tulee bändin jäsenistön taustoihin ja kotimaihin. Elikkä kuunnellaanpas kolmen nimekkään tuottajan (Butch Vig, Duke Erikson ja Steve Marker) ideoimaa musiikkikollektiivia vuosituhannen vaihteesta, höystettynä suloisen räyhäkällä skottineitokaislaulajalla (Shirley Manson) - eli Garbagea.

Tämä bändi tuotti tuohon aikaan poikkeuksellisen kiinnostavaa musiikkia yhdistäen koneita, räyhäävää soundeja ja eri musiikkityylejä erinomaiseen tuotantoon. Valitsin tähän Garbagen debyyttilevyn haikean Milk nimisen päätösraidan. Kokonaisuutena levy oli uutta meininkiä ja sitä tuli luukutettua todella paljon. Myöhemmistä levyistä en sitten tykännytkään enää niin paljon. Tämmöistä tällä kertaa.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 26/50

Speksit:
Panimo: BrewDog
Tyyli: Trappist
Maa: Skotlanti
Katkerot: 45 IBU
Maltaat: Maris Otter, Crystal Malt, Caramalt
Humalat: Centennial, Amarillo
Alkoholi: 6,3 %
Muuta: Yksi Unleash the Yeast sarjan neljästä oluesta, missä jokaisessa muut raaka-aineet ovat samat ja alkoholimäärä on sama, mutta käytetty hiiva on erilainen jokaisessa.
Mistä: Olutravintola Sillansuu, Savonlinna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti