Bryggeri Kanttori – Bryggeri (Rakuuna Olut Oy)

Tällä kertaa maistelussa Helsingin Kluuvissa sijaitsevan pienpanimon Bryggerin Kanttori olut. Panimon kanssa samoissa tiloissa sijaitsee myös olutravintola, missä tuotteita on tarjolla, sekä pienen puodin, josta maitokauppavahvuisia saa myös vietyä mukaansa.

Kanttori edustaa Dubbel -tyylilajia eli luostarityylinen tumma ja makeahko olut odotettavissa. Tämä on nyt kolmas maisteluun ottamani olut Alkon tämän vuoden käsityöläisoluiden sarjasta. Kaksi muuta on olleet positiivisia tuotoksia, joten toivottavasti taso jatkuu samanlaisena.

Bryggeri Kanttori on väriltään tumman punaruskeaa ja kuitenkin kirkasta valoa vasten katsottuna. Pinnalle kertyy reilu sentin kerros vaalean rusehtavaa lyhytikäistä vaahtoa.

Tuoksu on maltainen, yrttinen ja kevyen lakritsinen. Kanttori on maultaan maltainen ja makeahko sekä miedon yrttinen. Selkeästi luostariolutmainen fiilistä tässä on. Hiivana selkeästi käytetty jotain luostari tai trappist hiivakantaa, kun samantyyliset aromit oluesta löytyy kuin omista belgityylisistä keitoksista. Humalointi on maltillinen, mutta jälkimakuun tulee hieman yrttistä humalointia.

Napakka mallasrunko tukee tasapainoista ja vivahteikasta makumaailmaa hyvin. Katkerointi antaa viitteitä itsestään oikeastaan vasta jälkimaun puolella.

Kokonaisuutena oikein kelvollinen luostariolut. Makumaailma on miellyttävän tasainen ja kelpaisi hyvin pulled porkin tai kermaisen kanaruukun kanssa.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50

Speksit:
Panimo: Bryggeri (Rakuuna Olut Oy)
Tyyli: Dubbel
Maa: Suomi
Väri: 71,1 EBC
Katkerot: 19,9 EBU
Kantavierre: 17,4°
Maltaat:  Pilsner-, münchner-, karamelli- ja suklaamaltaat
Humalat:  Magnum- ja East Kent Golding -humalat
Alkoholi: 6,8 %
Muuta: Vuoden 2015 Alkon käsityöläisoluet sarjaa
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Laitilan Kievari Agricola – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Tänään maisteluun jääkaapista valikoitui yksi Alkon Käsityöläisoluet -sarjan tuote, Laitilan Kievari Agricola, mikä on tyyliltään Kellariolut. Vielä on jäljellä Ridgewayn Imperial Russian Stout ja Pyynikin käsityöläispanimon Presidenttisahti. 

Kaunis punertava väri ja limonadinen
kuplinta. Limppariako?

Agricola on lasissa oikein kauniin punertavan väristä, mutta vaalea ohutkerroksinen vaahto katosi lähes kokonaan ennenkuin ehdin edes kuvaa napata. Tämä nopea vaahdon katoaminen toi mieleen limonaadin hiilihappojen kuplinnan nostattaman vaahdon nopean katoamisen, mikä ei luonut mitenkään hyviä mielleyhtymiä oluen ollessa kyseessä.

Tuoksussa hieman hunajaista makeutta ja hippusellinen jotain yrttisyyttä, josta en meinaa saada oikein kiinni. Maussa makeus on kietoutunut maltaisuuteen ja sen maistaa selvästi. Lisäksi löytyy hunajaa, mallasleipäisyyttä ja hivenen minttua. Nielaisun jälkeen suuhun jää hienoinen katkeruus, joka ei tässä tunnu toimivan ihan parhaalla mahdollisella tavalla oluen makeuden kanssa. Suutuntuma on kevyen siirappinen.

Jotenkin homma ei soita nyt täysin yhteen. Ei tämä huono ole, muttei kyllä sytytäkkään. Kuin keikka, jossa soittajat ovat taitavia ja biisit sinällään hyviä, mutta juttu ei vain lähde lentoon missään vaiheessa. Eli Jazzia, joku sanoisi. Ei, ainoastaan paskaa jazzia.

Musiikiksi en kuitenkaan laita jazzia enkä paskaakaan musaa, vaikkakin sehän on toki täysin makuasia. Kun Agricolalla oli aikoinaan sana hallusaan, niin Stam1nan poijilla on ollut ainakin jossain vaiheessa kolme sanaa hukassa. Eli Kadonneet kolme sanaa -kappale, joka löytyy vuonna 2005 ilmestyneeltä bändin nimeä kantavalta esikoisalbumilta raidalta numero 3. Tämähän levy löi heti itsensä läpi ja Stam1na palkittiin vuonna 2006 Finnish Metal Awards -gaalassa mm. vuoden 2005 tulokkaana. 

Bändi on teknisesti erittäin taitava ja osaa tehdä myös monipuolisia biisejä. Biisikynäkin tuntuu tuottavan materiaalia taiseen tahtiin, kun kaksi kuukautta sitten ilmestynyt SLK levy on jo bändin 6. studioalbumi. Bändiä on tullut myös muutaman kerran todistettua livenä ja todella hyvinhän he vetävät. Yleisö vaikuttaa myös tykkäävän. Niin ja ehtihän bändin laulaja-kitaristi Antti Hyyrynen tehdä YUP:stäkin tutun veljensä Jussin Hyyrysen kanssa Wöyh!-nimellä mielenkiintoisen Ikkillyk-albumin. Ei kait siinä. Mutta tämmöistä tänään, olkaapas hyvät, live-versio vielä biisistä.

Tuomio:

Tuoksu: 7/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 6/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 11/20

Yhteensä: 30/50

Speksit:

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Tyyli: Stout

Maa: Suomi

Väri:  64 EBC (Alko 59,8)

Katkerot: 20 EBU (Alko 16,8)

Kantavierre: 19,4°

Maltaat: Belgialaiset pale ale -, melano- ja bisquit- maltaat

Humalat: Northern Brewer- ja East Kent Goldings-humalat

Alkoholi: 8,5 %

Muuta: Alkon käsityöläisoluet sarjan tuote. Laitila on panostanut voimakkaasti ympäristöystävälliseen teknologiaan. Kaikki tuotantolaitoksen käyttämä sähköenergia on ollut tuulivoimalla valmistettua jo vuodesta 2001.

Mistä: Savonlinnan Citymarketin Alko

(EDIT: korjattu virhe värin ja katkeroiden arvoissa ja lisätty LWT:n lisäksi ja Alkon ilmoittamat arvot värille ja katkeroille. 24.4.2014)