Barrel Runner – Founders Brewing Co.

Tässä toinen olutarvio arkistojen kätköistä. Tämä maisteltu 17.6.2019.

Kesä jo pitkällä eikä ole saanut aikaiseksi olutarvioita. Hyviä oluita on kyllä tullut maisteltua. Jatkan tässä kellarin tyhjennystä jäljellä on oikeastaan enää kypsyttelyoluita. Tällä kertaa lasiin kaatui Foundersin Barrel Aged -sarjan Barrel Runner Mosaic-Hopped Ale aged in Rum Barrels. Kyseessä on siis 11,1 % Mosaic humalalla humaloitu Ale, joka on kypsytetty rommitynnyreissä.

Barrel Runner on väriltään pihkan väristä. Olis ollut ihan kirkasta, mutta keikahti ihan pohjaa myöten, joten nyt mukana leijuu pieniä hippusia. Pinnalle kertyy kaunis kerros vitivalkoista kuohkeaa vaahtoa.

Tuoksussa selkeästi rommia. Myös vaniljaa ja kookosta. Tästä tulee vähän Piña Colada.

Maussa rommi on myös läsnä selkeästi, mutta ei dominoivasti. Miellyttävä keksinen maltaisuus sekä pieni vanilja löytyy mausta. Hitunen myös Mosaicin aromeita pääsee esiin. Ei maku osastoltaan pääse  aromien tasolle.

Suutuntuma on pehmeä ja hitusen alkoholinen. Sitten välillä esiin tulee jotain tympeämpää.

Kokonaisuutena ihan maistuva tynnyri Ale, mutta ei tässä kaikki osu kohdilleen. Ehkäpä tämä ei ole myöskään paras helleillan juoma. Itselleni tämä toimisi paremmin esimerkiksi viilenevään syysiltaan. Kertaalleen tämä olen juonut, mutta ehkäpä ei tule enää lisää ostettua. Ainakaan Alkon hinnoilla.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Founders Brewing Co.
Tyyli: Barrel Aged Strong Ale
Maa: Yhdysvallat
Humalat:  Mosaic
Alkoholi: 11,1 %
Muuta: Kypystetty rommitynnyreissä
Mistä: Tilattu netistä.

Steamworks Pumpkin Ale – Steamworks Brewing Co.

Tänään arviossa kanadalaisen Steamworks Brewing Co. Steamworks Pumpkin Ale. Pohjois-Amerikassa nämä kurpitsa Alet on jo muodostuneet melkein heikäläisten omiksi syyssadon oluiksi. On näitä Suomessakin alkanut näkymään (ainakin Maku Brewingin Pumpkin 2 oluen olen maistanut). En hirväen paljoa ole tätä oluttyyliä maistellut – kuten en paljon muitakaan kurpitsatuotteita. 

Steamworks Brewing Co. on itselleni uusi tuttavuus. Etiketin ja panimon logonkin perusteella tekijät taitavat olla Steampunkin ystäviä. Ainakin samaa kuvastoa etiketissä viljellään. Komea on ainakin pullon ulkoasu, mistä plussaa. Oluessa on siis perusraaka-aineiden lisäksi käytetty kurpitsaa, kanelia, mausteneilikkaa, inkivääriä ja muskottia.

Steamworks Pumpkin Ale on hyvin kirkasta ja oranssin pihkaisen väristä. Tarkemmin katsottuna seassa leijuu melko paljon pieniä hippuja. Pinnalle moudostuu vajaan sentin korkuinen valkoinen vaahtokukka, joka häviää hyvin nopeasti.

Tuoksussa mielyttävää hieman makeahkoa hedelmää ja yrttejä. Raikas. Toisaalta hyvin jouluinen tuoksu.

Maussa mielyttävää kuivahedelmää ja varmastikin sitä kurpitsaa, jota itse en hirveän hyvin tunne. Seassa jotain kaneelista, neilikkaista ja korianteria. Jälkimakuun tulee pieni humalan puraisu. Ihan mukava makukombo.

Suutuntuma on pehmeähkön täyteläinen. Mallasrunkoa on riittävästi ja se pitää myös jälkimaun puolella. Hiilihappokuplat piristävät, mutta juotavuus ei kärsi.  

Kokonaisuutena hyvä ja maukas Pumpkin Ale. En ole hirvän montaa tämän tyylilajin edustajaa maistanut, mutta tämä maistuu ja toimii. Helposti juotava, mutta kuitenkin maukas ja jotenkin mukavan mausteinen. Toimii oikein hyvin tämmöiseen pimenevän syysiltaan. Ottaisin mielelläni toisenkin.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Steamworks Brewing Co.
Tyyli: Pumpkin Ale
Maa: Kanada
Väri:  EBC
Katkerot: 25 IBU (Alko 21,0 EBU)
Kantavierre: 14,6 °P
Maltaat:  Otter, Munich, Cara 20, Cara 45, suklaamallas
Humalat:  Magnum
Alkoholi: 6,5 %
Muuta: Kurpitsaa, inkivääriä, kanelia, muskottia, mausteneilikkaa
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Frootwood – Founders Brewing Co.

Tänään arviossa Foundersin Barrel Aged sarjaan kuuluva Frootwood cherry ale aged in maple syrup bourbon barrels. Tähän sarjaan kuuluu kaikkiaan kuusi olutta, joista kahdesta (KBS ja DOOM) olenkin jo arvion kirjoittanut. Kyseessä on siis kirsikka ale, jota on kypsytetty tammitynnyreissä, joissa on kypsytetty sekä vaahterasiirappia että bourbonia.

Frootwood on väriltään haalean vaalenpunaista ja pintaa kuorruttaa sentin kerros valkoista vaahtoa. Vähän rosekuohari tulee mieleen. Ei sinällään huono mielenyhtymä. Ei ihan niin kirkasta.

Tuoksussa kirsikkaa, toffeeta ja vaahterasiirappia. Bourbonia on vain ihan häivähdyksenä. Hienoa. Minusta se tappaisi tämän tuoksun heti, jos se olisi voimakkaana läsnä.

Maku makeahkon kirsikkainen. Hiton maukas! Maltaisuus on miellyttävästi läsnä pehmentäen makua. Vivahteista löytyy vaahterasiirappin hentoa makua ja vaniljaa, mutta onneksi bourbonista ei ole jäänyt sen alkoholista sävyä. Onpas kerrassaan upean makuinen olut!!!  

Suutuntumaltaan täyteläinen, mutta kuitenkin raikas. Hieman hapankin. Miellyttävää. Hiilihappokuplat raikastavat kivasti lisää.

Tässäpä kokonaisuudesaan hieno olut, jota pitää ehkä hommata pari putelia jemmaan, jos vielä löytyy. Pelkäsin bourbonin hyökkäävän tässä silmille, mutta se oli erittäin miellyttävän tasapainoisesti läsnä. 

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Founders Brewing Co.
Tyyli: Marjaolut
Maa: USA
Väri: 15,5 EBC
Katkerot: 48 EBU
Kantavierre: 20,3 °P
Alkoholi: 8,0 %
Muuta: Kirsikkaa, kypsytetty tammitynnyreissä, joissa on ollut sekä vaahterasiirappia ja bourbonia
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

American Cream Ale – Olvi

Tämän kerran arviossa Olvin uutukainen American Cream Ale. Kyseessä on panimon mukaan ensimmäinen suomalainen tämän tyylilajin edustaja – ja todennäköisesti ovat aivan oikeassa. Ainakin kaupallisista tuotteista. Cream ale nimitystä käytetään ilmeisesti kahdestakin erilaisesta oluesta, mutta yleisimminkin, kuten tässäkin, tyylissä oluen valmistuksessa on käytetty sekä ale- että lager-hiivaa. Tyyli on kehitetty Pohjois-Amerikassa ja siihenpä tässä Pohjois-Savolaisessa versiossakin viitataan.

American Cream Ale on pakattu jo Iisalmi Pale Alesta lähtien tuttuun pakettiin, missä juomat erottaa toisistaan jo kaukaa tölkin pohjaväristä, joka tällä kertaa on pirteän limen vihreä. Olvi on tehnyt näitä omia "craftbeer" sarjan oluitaan mukava pilke silmäkulmassa ja tälläkin kertaa tölkistä löytyy huvittava lisäys nimen alta: "Crème de la Crème d' Iisalmi". Muuten tölkistä löytyy tuttuun tapaan perustiedot oluesta. Humalina on käytetty Monroe, Fantasia ja Kazbek. Olville peukku uudemmien ja tuntemattomimpien humalien rohkeasta käyttöön otosta.

American Cream Ale on väriltään kullankeltaista ja hieman sameaa. Kaadettaessa kuohkeaa valkoista vaahtoa muodostuu pinnalle noin sentin kerros, mutta se laskee yllättävän nopeasti. Nopeammin kuin odotin.

Tuoksu oli alkuun hieman tunkkainen ja pullamainen hiivaisuus nousi esiin. Hetken lasissa levättyään hiiva on hiipinyt taka-alalle ja esiin on astunut maltaisuus ja hentohäivähdys kukkaisesta humaloinnista.

Maussa ensin käväisi popcorn, mutta se huuhtoutui ensikulauksen mukana alas. Toinen kulaus tuo mallasta, ruohoisia ja sitruksisia katkeroja. Mallas on loppujen lopuksi perusmaussa eniten esillä, kun taas jälkimaussa keskitytään sitten sinne ruohikkon katkerointiin. Yllättävänkin napakka puraisu näin maltillisesti humaloiduksi olueksi.

Suutuntumassa aluksi on hieman vetinenkin tunnelma, jota melko kivennäisvesimäisesti kutittelevat hiilihappokuplat terävöittät. Sitten katkerojen puraistua makumaailma on humalan niskalenkkissä.

Kokonaisuudessaan kuitenkin hieman vaisuhko olut, vaikkakin jälkipuraisussa on luonnetta. Helppo juotavuus tekee tästä oivan janojuoman kesäisten pihahommien lepohetkiin. Saaatan ostaa tätä toistenkin.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 29/50 

Speksit:
Panimo: Olvi
Tyyli: American Cream Ale
Maa: Suomi
Väri: 17 EBC
Katkerot: 25 EBU
Kantavierre: 11°P
Maltaat: Ohramallas
Humalat:  Monroe, Fantasia, Kazbek
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: Päivärannan Citymarket, Kuopio

Fuller's 170th Anniversary celebration Ale – Fuller's

Tänään maistelussa jonkin aikaa kellarissa kypsynyt Englantilaisen Fuller'sin 170th Anniversary celebration Ale. Kyseessä on paninon 170 vuotisen historian kunniaksi tehty juhlaolut. Olut oli jokin aika sitten Alkon valikoimissa, jolloin pullon haalin omistukseeni. Tarkkaa aikaa en muista, mutta muistan sitä säilyttäneeni edellisen asunnon keittiön viileässä nurkkauksessa jo tovin ja päällä levänneestä pölystäkin päätellen, siitä lienee ainakin vuosi. Ja olihan juhlavuosikin vuonna 2015, joten se on hyvin mahdollista.

Kyseessä on siis English Stonrg Ale tyylin olut, jossa on paketin mukaan perusrunkona pale ale mallasta sekä mallastettua kauraa ja vehnää. Mäskäys on tehty perinteisellä parti-gyle tekniikalla, missä tehdään ensin olut pelkästä mäskäys vierteestä. Huuhtelu vedestä tehdään toinen, kolmas ja  jopa neljäs olut. Näin ollaan saatu aikaiseksi erivahvuisia oluita samalla kertaa. Todennäköisesti tämä on tehty pelkästä mäskivierteestä, koska AVB prosentit ovat kuitenkin 7 %. Humalointi on hoidettu Goldingsilla ja Libertyllä. Koko paketti on maustettu appelsiinin kuorella.

Paketointi on hieno pahvinen mattamusta paketti kiiltavan mustilla koristeillä sekä valkoisella ja kultaisilla teksteillä kirjailtuna. Takaa löytyy panimomestari John Kealingin terveiset. Laatikon toisella sivulla kuvataan historiaa:

"1845 - 2015. We've come a long way since The Fuller, Smith & Turner Partnership began in 1845, and many award-winning beers have passed through the Griffin Brewery gates since then."

Toisella sivulla kuvataan taas itse juhlaolutta:

"To celebrate our heritage and to look towards our future we've created this beer using the traditional parti-gyle technique... with an added twist of orange peel."

Fuller's 170th Anniversary celebration Ale on väriltään melkoisen oranssi. Pinnalle muodostuu kuohkeaa ja pitkäikäistä vaahtoa, mutta noin puolen sentin kerroksena. Pullon pohjalta lasiin pyörähti hippusia, mitkä leijailevat hitaasti oluessa. Yllättävän hitaasti valuvat pohjalle. Toivottavasti eivät haittaa makua, sillä paketissa kehotetaan kaatamaan olut varovasti luonnollisen pohjasakan vuoksi. No, kerkes jo mennä.

Tuoksu on ihanan raikkaan hedelmäinen ja tuttifrutti karamellinen. Myös makeaa maltaisuutta. Erittäin herkullinen tuoksu.

Maku on yllättävän mieto! Odotin jotain erittäin päräyttävää, mutta ei. Muutaman suullisen jälkeen maustaa löytyy makeahkoa mallasta, ruohoista ja hivenen yrttistä humalaa sekä maltillista appelsiinista sitrusta. Jännä miten selvästi appelsiini kuoren erottaa tässä, mutta se ei ole missään nimessä dominoiva. Kuten ei muutkaan maut. Ensisuullisen mietous reaktio oli väärä. Ei tämä mieto ole – odotukset olivat vain erisuuntaisia. Pitäisihän se tietää, että Fuller's ei tee mitään suuria erikoiskikkailua.

Mutta ei tämä missään nimessä huonoa ole. Päinvastoin. Tämä on erinomaista! Maut on niin hienosti kohdillaan ja täydellisessä tasapainossa. Mikään ei puskee toisen yli, mutta kaikki pääraaka-aineet maistuvat – ja maukkaasti maistuvatkin.

Suutuntuma on erittäin pehmeä, mutta samalla raikas. Katkerointi on miellyttävä, muttei mitätön. Soljuu suussa ihanasti eikä alkoholi puske ollenkaan esiin. Tosin ei prosentitkaan mitään huikeita ole, mutta kyllä tämä päähän kihahtaa puolen litran jälkeen.

Hitto. Tässä lähes kaikki vain niin kohdillaan. Tätä voisi juoda janojuomaksi (prosentit eivät ole liian korkeat) ja erinomaisesti myös hitaasti nautiskellen. Maku ei ole mikään tajunnan räjäyttäjä, mutta herääkin kysymys: "Tarvitseeko aina ollakaan?" Ei. Ei tarvitse. Kikkailuna tässä on appelsiinin kuorta, mutta en pidä sitä kovinkaan erikoisena, vaikka perusraaka-aineesta poikkeava mauste onkin.

Fuller's 170th Anniversary celebration Alessa yhdistyy perinteikkään panimon tietotaito hallittuun reseptin suunnitteluun. Ja kun tuotanto on kunnossa, niin tuloksena on jotain näin hyvää. Tämmöistä, kun osaisi tehdä itse, niin tekisin tätä kellarin täyteen. Joka tilanteen olut. Toivottavasti Fuller's tekee tätä jatkossakin. Kysyntää uskon olevan. Näin tätä Ravintola Maljan hanassa reilu kuukausi sitten, joten kai tätä vielä saa jostain. Pitänee kysellä ensi visiitillä, tietävätkö onko edelleen tuotannossa.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 19/20
Yhteensä: 47/50 

Speksit:
Panimo: Fuller's
Tyyli: English Strong Ale
Maa: Englanti
Maltaat:  Pale ale, mallastettu kaura ja vehnää
Humalat:  Goldings ja Liberty
Alkoholi: 7,0 %
Muuta: Appelsiinin kuorta
Mistä: Sokosen Alko, Kuopio

Arrogant Bastard® Ale – Stone Brewing Co.

Stone Brewing on 20-vuotisjuhliaan viettävä lähes kulttimainen panimo Kaliforniasta. Eikä maine ole tullut tyhjästä. Stone IPA on lähes ikoninen Indian Pale Ale ja panimon muutkin tuotteet ovat vakuuttaneet oluiden ystäviä siinä määrin, että panimolla riittää kysyntää. Osittain tästä syystä tämän Yhdysvaltojen kymmenenneksi suurimman pienpanimon tuotteita on ollut melko niukasti saatavilla  näillä leveysasteilla. Ja silloin kun niitä on ollut saatavilla, on pullot ja tölkit matkanneet pitkän matkan erinäisten välikäsien kautta, joten esim. tuoretta Stone IPA on lähes mahdotonta saada Suomesta.

Osittain tähän ongelmaan Stone Brewing on vastannut perustamalla sivupanimon Berliiniin. Ensimmäisenä tuotteena panimo puski ulos vuonna 1997 julkaistun Arrogant Bastard® Alen, jota on riittänyt myös hieman Suomen markkinoille astikin. Alkon tilausvalikoiman kautta tätä olutta on saanut myös satunnaisiin myymälöihin myös hyllyyn, joten ei ole tarvinnut ostaa koko koria. 

Tämä Arrogant Bastard® (eli ylimielinen paskiainen) oli melko tyly vastaisku jenkkiläiselle suurpanimokulttuurille etenkin vuonna 1997.  

"YOU'RE NOT WORTHY

This is an aggressive ale. You probably won't like it. It is quite doubtful that you have the taste or sophistication to be able to appreciate an ale of this quality and depth. We would suggest that you stick to safer and more familiar territory—maybe something with a multimillion-dollar ad campaign aimed at convincing you it's made in a little brewery, or one that implies that their tasteless fizzy yellow beverage will give you more sex appeal. Perhaps you think multimillion-dollar ad campaigns make things taste better. Perhaps you're mouthing your words as you read this."

Ja onhan se sitä edelleen. Suuret poreilevan keltaisen oluen tekijät ovat markkinaykkösiä, mutta pienpanimo-oluet ovat vieneet jo ison markkinaosuuden (ja tämän on myös isot panimot huomanneet) niin jenkkilässä kuin myös täällä Suomessa. Tämän seurauksena jenkkilässä suuret ovat ostaneet jo jonkin verran pienpanimoita ollakseen mukana nousussa, kun eivät omillaan ole siihen tuotekehitykseen ilmeisesti kyenneet tai sitten kuten Euroopassa ja Suomessakin ovat yrittäneet tuoda omia maukkaampia oluita markkinoille (KOFF APA, Olvi IPA ja APA, Nikolai Brewmaster's Collectionin  tuotteet) vaihtelevalla menestyksellä. Etenkin lopputuloksen kannalta.

Mutta keskitytäänpä nyt tähän tämän päivän olueen.

Arrogant Bastard® Ale on väriltään tumman punaisenruskeaa. Alkuun kaadettaessa lasiin olut oli aivan kirkasta, mutta pohjia myöten tyhjennettynä olut on muuttunut hieman sameaksi. Eli lienee syytä olettaa , että kyseessä lienee suodattamaton olut. Pinnalle muodostuva vaahto on vaalean maitokahvin väristä ja lasin reunaalle oluen ja vaahdon rajapintaan kohoaa tasaiseen tahtiin pieni tasakokoisia helmimäisiä kuplia komistaan. Nämä Alkon Ale-lasit ovat oikeastaan liian isoja näille oluille. Tämäkin näyttää oikeastaan lähes läpikuultamattomalle tumman punaruskealle. Näin tummista ei meinaa saada enää väreistä selvää. Vaaleammille oluille oikein kiva, mutta esim. tämän väri pääsisi paremmin esiin hieman kapeammassa tai pienemmän kuvun omaavassa tulppaanilasissa. Pitänee laittaa hankintalistalle.

Tuoksu on maltaisan makea ja hieman toffeinen. Häivähdys marjaisuuttakin löytyy. Melko täyteläisen tuoksuinen.

Ensi hörppy iskee tuhdisti luun kurkkuun. Erittäin täyteläinen ja voimakas makumaailma saa jopa hieman säpsähtämään. Erittäin tuhti maltainen runko pökkää makusolut lähes ääritilaan, jolloin tuntuu kuin suu olisi tunkettytäyteen. Heti perään pähkinä armeija iskee perään ja maapähkinän kuorimainen katkero jää kiertelemään limakalvoja pitkin. Aika rajua.

Toisessa hörpyssä osaa ottaa jo asenteen vastaan ja maku on selvästi tasaantunut ja pyöristynyt. Tai ehkäpä ne vähän aikaa sitten syömäni lakut ovat jättäneet suuhun liian makeaan tottuneet aistinsolut, jolloin eka hörppy oli niille aivan liikaa. Niin tai näin – joka tapauksessa makumaailma on paljon miellyttävämpi nyt ensi shokin jälkeen.

Perusmakuna taustalla häärii erittäin täyteläinen napakka toffeinen mallasrunko, jossa on seassa tummaa kandisokeria. Myös hieman kuivahdelmäisiä makuvivahteita löytyy. Jälkimaun puolella ensi-iskussa esittäytyneet pähkinät pyörivät maltillisemmin partioimassa limakalvoilla, mutta viipyilevät siellä pidempään kuin Soldiers of Odinit kaduilla. Välillä seassa käy viuhahtelemassa kaukomaiden yrtit sotkemassa selkeää perusmakumaailmaa.

Suutuntuma on huikean täyteläinen ja paksu. Pehmeän maltaisuus alkaa kääntyä pikkuhiljaa hellästi puraiseviin katkeroihin, jotka nousevat esille selkeimmin jälkimaun puolella.

No onhan tämä ylimielinen paskiainen melkoisen hieno olut, jolla on myös kunnolla asennetta. Muistaakseni olen maistanut Ravintola Pannuhuoneella muutamia vuosia takaperin tämän tynnyrikypsytetyn version, joka muistikuvien mukaan oli myös erittäin maistuva olut. Joka tapauksessa olen tyytyväinen, että ostin tätä yhden tölkin myös jemmaan. Jospa näitä Stone Brewingin oluita olisi jatkossa Berliinin sivupanimon myötä paremmin saatavilla myös meillä täällä peräpohjolassakin. Kiitettävän tuoretta tämä Arrogant Bastard® ainakin on, sillä paskiainen on tölkitetty 9.6.2016. Kun miettii näitä Alkon prosesseja, niin tästä erästä on varmaan lähtenyt samantien linjastolta tölkkikuorma myös Suomeen. Osta, jos voit, vaikkei mitään halpaa olekaan.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 41/50 

Speksit:
Panimo: Stone Brewing Co.
Tyyli: American Strong Ale
Maa: USA/Saksa
Väri: 92,5 EBC
Katkerot: 73,2 EBU
Kantavierre: 16,5 °P
Alkoholi: 7,2 %
Muuta: Ensimmäinen Stone Brewing Co.:n Berliinin sivupanimossa pantuolut.
Mistä: Matkuksen Alko, Kuopio

Brouder Jacob Double Espresso – Brouwerij Broeder Jacob

Tällä kertaa arviossa belgialaisen Brouweij Broeder Jacobin Double Espresso. Olut on tilattu Belgian Beer Factorystä ja valitsin tämän tilaukseen ihan vain ulkoasun ja mielenkiintoisuuden vuoksi. Täysin entuudestaan tuntematon panimo ja olut, mutta mikäs sen parempaa kuin tutusta uusiin panimoihin ja heidän tuotteisiinsa. Avarakatseisuus kunniaan. Eli tämä Double Espresso Stout lasiin ja kohti tuntematonta.

Brouder Jacob Double Espresso on väriltään kauniin tumman punaruskeaa ja melko kirkasta. Pullossa näytti mustalta, mutta yllätti lasiin kaadettuna läpikuullollaan. Pinnalle muodostuu reilusti isohko kuplaista vaahtoa, joka laskee kuitenkin melko nopeasti. Siitä pieni miinus. Muuten erittäin herkullisen näköinen olut.

Tuoksu on hyvin mieto. En meinaa saada tästä mitään irti. En tiedä johtuuko siitä, että olut on jääkaappi kylmä vai onko tämä vain näin mieto tuoksultaan. Lämmetessään alkaa tulla myös tuoksuja esiin. Kevyttä kahvia, toffeeta ja kevyttä yrttisyyttä. Miellyttävä, mutta mieto.

Maku on jännittävän monitahoinen ja tasapainoinen. Pehmeyttä, mallasta, paahdettua sokeria, kevyttä toffeeta ja häivähdyksellisesti kahvia. Myös maussa on jotain yrttejä. Tai ehkäpä enemmänkin luonnon lakritsia. Ja taas paahdettua sokeria. Tai oikeastaan tummaa kandisokeria. Siitähän Belgiassa oluen teossa pidetään.

Suutuntuma on pehmeä ja lämmittävä ja täyteläinen – ja kevyt... Siis, että mitenkä?!? Kuulostaa oudolta, mutta jotenkni välistä tulee hyvin kevyt fiilis ja kohta suu on taas täyteläistynyt?!? En tiedä. Hämmentävää.

Jotenkin tahtoisin pitää tästä paljon, mutta joku vain ei loksahda kohdilleen. Kyseessä on siis panimon määritelmän mukaan stout, mutta minusta tämä on hyvin lähellä belgialaista mausteista alea. Siis hyvää tämä on ja hyvät pointsitkin saa, mutta jotenkin olisin halunnut pitää tästä enemmänkin. Ehkä se on tuo suutuntuma miltä oilisin kaivannut hieman täyteläisempää otetta. Runkoa lisää ja oltaisiin oltu nelosen puolella. Mutta suosittelen maistamaan, jos vastaan tulee. Belgiassa osataan tämä monitahoisten oluiden paneminen.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Brouwerij Broeder Jacob
Tyyli: Stout
Maa: Belgia
Alkoholi: 7,7 %
Mistä: Belgian Beer Factorystä

Brewdolf the Reinbeer – Stallhagen

Tämän päivän luukusta paljastuu ehkäpä tämän kauden hauskimmin nimetty jouluolut – Stallhagenin Brewdolf the Reinbeer. Stallhagenin panimo sijaitsee Ahvenanmaan maaseudulla ja sen tuotteita on vaihtelevasti saatavilla. Kauppavahvuisia löytyy kivasti, mutta vahvempia vähemmälti. Parhaiten taitaa saada Ruotsinlaivoilta. Viimeaikojen tunnetuin Stallhagenin olut lienee Historic Beer 1843 eli ns. Hylkyolut, joka on tehty mahdollisimman pitkälti esikuvansa Ahvenanmaan edustalta hylystä nostetun oluen mukaiseksi. Oluen analysoi VTT ja belgialainen yliopisto ja ensimmäisen (huippukalliin) koe-erän jälkeen tuotetta on saapunut kauppoihin eripuolille suomea.

Stallhagenin nettisivuilta löytyy muutamia mielenkiintoisia oluita (ei valitettavasti suomeksi, mutta onneksi englanniksi, koska ruotsinkielen taitoni on olemattoman käytön vuoksi hyvin heikkoa), joita tekisi mieli maistaa (mm. Baltic Porter ja IPA Original). Jokavuotisesta joulutuotannossa Stallhagenilla on Julbockia (sekä kauppa- että Alko vahvuisena), minkä lisäksi Stallhagen on tehnyt parina viimevuonna myös oman oluen joulumarkkinoille. Viime vuonna se oli Black Vanilla Cinnamon (sekä 4,7% että 6,0%) ja tänä vuonna se on Brewdolf the Reinbeer.

Brewdolf the Reinbeer on väriltään tumman meripihkan väristä ja hyvin kirkasta. Pinnalle muodostuu kaadettaessa noin viiden sentin kuohkea vaahtokukka, joka niukin naukin pysyy lasissa. Erittäin herkullisen näköistä. Makunystyrät virittyvät valmiiksi ja suu alkaa kostumaan.

Tuoksu on maltainen, toffeinen ja kevyen yrttinen. Hetken tuoksuttelun jälkeen löytyy sieltä myös greippistä ja pihkaista humalaakin. Himpun verran jotain marjaista sekä häivähdys talvisen nuotiokodan tuoksusta. Oi, olisipa lunta.

Ensikulaus on raikas, mutta saman tien suutuntuma muuttuu pehmeäksi jotenkin jännäksi. Vähän kuin hieman vaahdotettua vaniljakastiketta ilman vaniljan makua. Suun täyttää jännä maltainen maku, jossa höysteenä jotain juuresmaista. Todennäköisesti rukiista peräisin se makuvivahde. Sitten pikkuhiljaa mukaan sekoittuu sitrusta ja pihkaa humalan hiipiessä esiin. Katkerot viipyilevät pitkään limakalvoilla.

Kokonaisuutena Brewdolf the Reinbeer on mukiin menevä jouluolut. Jos kaipaat vähän lisäpiristettä tummiin lagereihin, niin tästä löytyy kelvollinen Ale, jossa on vähän enemmän luonnetta ja makua, vaikka pieni juuresmaisuus tökkikin itselläni. Ehkäpä menisi hienosti kinkun ja laatikkojen kanssa? Mukava valonpilkahdus kotimaisessa jouluoluttarjonnassa.

Otetaanpas loppuun vielä kappale, joka voisi liittyä löyhästi poroihin – tai ainakin Petteri Punakuonoon sillä kyllähän Pukin poroilla kulkuset on. Eli kappaleena Kulkuset Lauluyhtye Rajattoman esittämän. Tässäpä erityisen hersyvä versio kyseisestä biisistä. Aina tulee hyvälle mielelle.

Sama teksi on julkaistu myös Facebookissa Olutjoulukalenterissa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Stallhagen
Tyyli: Ale
Maa: Suomi
Väri: 42,4 EBC
Katkerot: 38,3 EBU
Kantavierre: 15,1 °P
Maltaat:  Ohraa ja ruista
Alkoholi: 6,0 %
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Stallhagen Pumpkin Ale 6,0% – Stallhagen

Iltaoluena maistelin Alkon tämän vuoden käsityöläisoluiden sarjaan kuuluneen Stallhagenin Pumpkin Alen. Tämä on toisiksi viimein sarjan oluista, joka minulla on maistelematta. Kaikki muut on tullut maisteltua.

Tällä oluella on maitokauppavahvuinen 4,7 %:nen pikkuveli, jonka maistelin joulukuussa. Tästä olisi ollut mielenkiintoista tehdä rinnakkain maisto. Kuopiossa maitokauppavahvuistakin näytti Prismassa vielä olevan myynnissä ja melkein kaikista kaupungin Alkoista tätäkin löytyy. Ehkäpä teen rinnakkaismaistonkin.

Stallhagen Pumpkin Ale 6,0% on väriltään kauniin meripihkan väristä ja hyvin kirkasta. Pinnalle muodostuu lasiin kaadettaessa noin sentin vaalea vaahtokukka. Erittäin herkullisen näköinen olut.

Tuoksussa karamellisoitua mallasta, hedelmäisyyttä, kevyttä neilikkaa. Kokonaisuutena miedohko tuoksu.

Maku maltainen ja kevyen kurpitsainen. Hedelmäisyyttä, vaniljaisuutta ja häivähdys kanelia. Tulee hieman mieleen appelsiininkuorella maustetut piparkakut. Silti jotenkin tympeähkö makukokonaisuus.

Suutuntuma on jotenkin pyöreä. Se tulee ensimmäisenä mieleen. Suu täyttyy ja limakalvoille jää erikoinen tunne, jossa viipyilee kevyttä katkeroa ja pehmeää hedelmäisyyttä.

Kokonaisuutena Stallhagen Pumpkin Ale 6,0% on tasapainoinen ja erilainen olut, jota hienoinen makukokonaisuuden tympeys häiritsee. Siltikin kelvollinen juoma, joka päihittää maitokauppavahvuisen version.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Stallhagen
Tyyli: Hedelmä olut
Maa: Suomi
Väri: 39,4 EBC
Katkerot: 15,3 EBU
Kantavierre: 13,8 °P
Maltaat:  Pils-, münchner-, crystal- ja biscuitmaltaat
Humalat:  Magnum ja Fuggles
Alkoholi: 6,0 %
Muuta: kaneli, mausteneilikka, maustepippuri, muskottipähkinä, vanilja ja tuore kurpitsa, Alkon vuoden 2015 käsityöläisoluet valikoimaa
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Rinnakkaisvertailu: Fuller's 1845 Ale vs. Laajalahden Suurpanimon 1845 Ale klooni

Edellisessä postauksessani tein vertailun kahden pihlajanmarja IPAn välillä. Syy tähän oli haaste, jonka sain Laajalahden Suuripanimon Jaakolta. Tässä haasteessa Jaakko haastoi kotipanimokumppaneineen meidän oman kotipanimomme Snow White Breweryn tekemään pihlajanmarjoilla maustetun IPAn, joita sitten laitettaisiin puolueettomaan vertailuun. No se puolueettomuus jäi tällä kertaa ehkä hieman puolitiehen ja tein sen vertailun nyt itse. Tosin yhteinen tuttumme Sahti Seppo on päässyt näitä molempi maistamaan, mutta hänen raporttiaan ei ole vielä kuultu. Itse en pisteyttänyt kumpaakaan (sillä meidän tuotos jäi huonommaksi – ainakin IPA-kategoriassa). ;)

No, samalla kertaa sain PIPA pullon kanssa 3 muuta olutta ja yhden siiderin. Yksi näistä oli Fuller'sin 1845 Alen klooni. Tämän ja originaalin vertailussa oli sen verta herkullinen mahdollisuus, että se oli käytettävä hyväksi, kun originaaliakin oli vielä helposti saatavilla. Eli tuote löytyy kotoisan monopolimme hyllystä hiemankin isommista myymälöistä. Suosittelen tutustumaan, jos et ole vielä tähän tutustunut. 

Mikäs olut tämä on sitten miehiään? Lyhyesti tämä on yksi Fuller'sin vanhoja reseptejä, joita on kaivettu esiin entisten panimomestareiden muistikirjoista ja viilattu nykytuotantoon. Olutta kypsytetään kaikenlisäksi sata päivää ennen pullotusta. Luku 1845 tulee panimon virallisesta perustusvuodesta. 

Tämä olut tuotiin markkinoille 150-vuotisjuhlien kunniaksi vuonna 1995 ja on siitä pitäen pitänyt pintansa tuotannossa tasaisen kysynnän myötä. Eikä suotta. Hieno olut. Itselläni tämän viime kertaisesta nauttimisesta on jo noin neljä vuotta, mutta muistot on hyvät. Ja tämä on tosiaan pysynyt pitkään myös Alkon valikoimassa. 

Toki maailmanlaajuisesti suositusta oluesta on tehty monta kloonia kotipanijoiden keskuudessa ja tähän ovat ryhtyneet myös miehet Espoosta. Tarkempaa koostumusta en tiedä, mutta voin sen jakaa tähän myöhemmin, jos pojat sen jakaa. Kloonireseptejä löytyy kyllä useita nopealla googlauksella.

Ensisilmäyksellä väri ero on selkeä.

Lasiin kaadettuna väri on selkeä ero näiden kahden välillä. Originaali on selkeästi punaisempi ja myös kirkkaampi. Klooni näyttää tumman ruskealta eikä näytä päästävän valoa paljoa läpi. Lähempi tarkastelu valoa vasten paljastaa kuitenkin kloonissa olevan samaa punaisuutta kuin originaalissa, mutta se hieman samea ja ehkä siksi myös reilusti tummempaa. Käyttämäni lasit on nimittäin erittäin paksut, joten tummuus korostuu sameuden myötä.

Vaahto on molemmissa samankaltaista ja lasin reunoille nousee pohjasta tasakokoisia kuplia, jotka kertyvät oluen pintaan kauniiksi kupla matoksi. Kloonissa vaahto on himpun verran tummempaa kuin originaalissa. 

Vasemmalla Laajalahden Suurpanimon 1845 Ale klooni ja
oikealla Fuller's 1845 Ale (original). Tässä kameran
erottelu kyky ei pystynyt silmän kykyyn. Klooni näyttää
kuvassa vielä tummemmalta kuin oikeasti.

Fuller's 1845 Ale

Laajalahden Suurpanimon 1845 Ale klooni

Fuller'sin 1845 Alen tuoksussa pähkinää, rusinaa ja hieman hapankirsikkaa. Laajalahden Suurpanimon kloonin tuoksuprofiili on todella samankaltainen. Ehkä himpun "tunkkaisempi", mutta ei kaukana olla. 

Originaalin maussa alkuun tulee napakka kombo humalan katkeroa ja pehmeää täyteläistä maltaisuutta. Jälkimakuun tulee reilusti pähkinää ja jopa hieman rusinaa. Kloonin ensisuullinen tuo kanssa pehmeää ja täyteläistä maltaisuutta, mutta katkeron napakka huitaisu jää uupumaan. Katkeroa tässäkin on, mutta se ei tule todellakaan samalla tavalla alkuun hyökkäävänä vaan tasaisempana kokonaisuutena. Jälkimaussa kloonissakin tulee pähkinä ja sen lisäksi luumuisempaa aromia sekä tietynlaista "jauhoisuutta", jonka olen maistanut monissa omissakin kotitekoisissa.

En tiedä mistä tämä johtuu, mutta vahva epäilys sen yhteydestä juoman sameuteen on. Tämmöinen maku on selkeästi vähentynyt pidempään kylmässä seisseissä pulloissa, joissa on tapahtunut myös selkeästi kirkastumista. Mistä taas sameus johtuu, niin todennäköisesti hiivasta ja erittäin hienosta mallasjauhosta. Tosin esim. useimmissa vehnäoluissa sameus takaa pehmeämpää ja miellyttävämpää makua. Ainakin minun mielestäni. Tästä tulikin mieleen Reittausblogin Harri Metsäjoen tänään jakamat vinkit kotioluen kirkastamiseen. Pitänee kokeilla ensi kerralla, mutta nyt takaisin tämän oluen pariin. 

Kuplaverho asettuu molemissa kauniin tasakokoisina
kuplina helmimäiseksi matoksi.

Originaalin suutuntuma on pääsääntöisesti pehmeä, jota humalan katkerot rikkovat. Samoin jälkimaun loppuun tulee uutta katkeroa, mutta se on enemmänkin maapähkinään kuorimaista. Johtuisiko mielenyhtymä ambermaltaiden pähkinäisestä aromista. Kloonin suutuntuma mukailee pitkälti originaalin suutuntumaa ilman alun katkeron sipaisua. Jälkimaussa pähkinäinen katkero kuitenkin hivelee limakalvoja ja makuhermoja. 

Kokonaisuutena klooni on erittäin onnistunut, vaikka ensi silmäys näyttääkin aika erilaiselta. Suurin ero on värin oluen hienoinen sameus ja sitä myötä tummuus. Myös suullisen katkeron ensihyökkäys jää tästä uupumaan, mutta originaalissakaan sen puraisu pehmenee oluen hieman lämmettyä. Lisäksi pienoinen "jauhoisuus" poikkeaa originaalista, mutta voi olla, että se johtuu vain pienemmistä tuotanto eristä ja suodattamuudesta. Niin ja 0,1 prosenttiyksikön vahvuusero. Joka tapauksessa Laajasalon Suurpanimolla ollaan onnistuttu erittäin hienosti. Pienellä viilauksella voitanee päästä jo tosi lähelle. Sitten Laajasalon Suurpanimon pojat voivat nauttia tätä Fuller'sin herkkua huomattavasti pienempään litrahintaan kuin mitä monopoli sitä myy. 

Lopuksi ennen Fuller'sin 1845 Alen arviota otetaan musaksi Prince on Assyrian Whatever you want. Hieno biisi upealta biisin tekijältä.

Laajalahden Suurpanimon 1845 Ale kloonin tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Laajalahden Suurpanimo
Tyyli: Ale
Maa: Suomi
Maltaat: Maris Otter Malt, Amber Malt, Sahtimallas, Carafa I

Humalat: East Kent Goldings

Hiiva: Wyeast 1318 - London Ale III

Alkoholi: 6,4 %
Muuta: Pullotettu 30 päivää käymisen päätyttyä ja
kypsytetty 100 vuorokautta käymisen päätyttyä.
Mistä: Kuuriiripalvelut

Fuller's 1845 Alen tuomio:

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Fuller Smith and Turner
Tyyli: Ale
Maa: Englanti
EBC: 51,5
EBU: 42
Kantavierre: 15,8°
Maltaat: Ohramaltaat
Humalat: Goldings
Alkoholi: 6,3 %
Muuta: Kypsytetty 100 vuorokautta ennen myyntiin tuloa.
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

4.1.2015 Lisätty kloonin raaka-aineet.

Hitachino Nest Beer Japanese Classic Ale (常陸野ジャパニーズ・クラシック・エール) - Kiuchi Brewery (木内酒造)

Viimeisen illan oluena pakkailun ohessa nautiskelin vielä yhden Kiuchi Breweryn tuotoksen - Hitachino Nest Beer Japanese Classic Alen (常陸野ジャパニーズ・クラシック・エール). Kotiin palattuani muistinkin nähneeni tämän panimon oluita jo David Kenningin ja Robert Jacksonin kirjoittamassa Maailman oluet -kirjassa, en vain reissussa sitä muistani. Jotain tuttua, mutten saanut päähäni mitä. Tätä olutta ei kirjassa ollut, mutta mm. maistamani Red Rice siinä esitellään.

Hitachino Nest Beer Japanese Classic Ale (常陸野ジャパニーズ・クラシック・エール) on väriltään kauniin punertavaa mantelin ruskeaa. Pinnalle kertyy ohut pitsinen vaahtokerros.

Tuoksussa hienostunutta hedelmäisyyttä ja rusinaa.  Miellyttävän makea tuoksu.

Maussa hedelmäisyyttä, kuivattua persikkaa ja mukavasti humalan tuomaa katkeroa. Erittäin maukas olut, joka tuntuu suussa täyteläiseltä ja kuivattun hedelmän maku säilyy jälkimaussa katkeron kanssa.

Erittäin kelpo oluita tämä 1996 olutpanimotoimintansa aloittanut Kiuchi Brewery valmistaa.  Alunperin vain sakea tehnyt panimo perustettiin jo 1823, joten historiaa sillä on saken osalta. Panimon nettisivujen mukaan olutta viedään ainakin Ruotsiin ja Norjaan, joten siellä vierailevat voivat näitä herkkuja paikallisista monopoleista etsiskellä. Maitokaupoista tuskin löytyy, kun suurimmassa osassa prosentti rajat ovat tämän "keinotekoisen" keppana rajan yläpuolella.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50  

Speksit:
Panimo: Kiuchi Brewery 木内酒造
Tyyli: Ale
Maa: Japani
Väri:  Copper Brown (valmistajan mukaan)
Katkerot: 41 IBU
Kantavierre: 1.070 OG
Maltaat:  Marris Otter, Munich, Crystal
Humalat:  Chinook, Fuggle, Kent Golding
Alkoholi: 7,0 %
Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani

Hitachino Nest Beer Nipponia (常陸野ニッポニア) - Kiuchi Brewery (木内酒造)

Tässäpä toiseksi viimeisen illan olut Japanin reissulta.

Kiuchi Breweryn (木内酒造) tuotokset ovat tarjonneet tämän reissun mielenkiintoisimmat oluet. Siksipä tätä on tullut kovasti testailtuakin, vaikka muutama jäi kyllä nyt maistamatta eikä kaikkea voinut kotiinkaan roudata. Ehkäpä joskus tarjoutuu uudelleen tilaisuus maistaa niitä.

Tyylikkään näköinen pullo ja etiketti.
Sopivasti japanilaisuutta tässäkin
mukan. Ja mielestäni pullojen
ulkoasuun pitää panostaa, sillä
se on osa nautinto kokemusta.

Tälle illalle olin varannut panimon Hitachino Nest Beer Nipponian (常陸野ニッポニア), joka on niin sanotusti japanilainen "muinaisolut". No olut on ilmeisesti samaa tyyliä, jota japanin ensimmäiset oluet ovat olleet eli esikuvat ovat Britaniassa. Itse oluessa on käytetty vanhaa japanilaista ohralajiketta Kaneko Goldenia ja humalana Japanissa kehitettyä Sorachi Ace -lajiketta. 

Eli japanilaisuudella ollaan liikentäästä. Siitäpä lienee nimikin Nipponia, mikä viittaa Japanin omaan, japaninkieliseen nimeen Nihon (日本), mikä voidaan myös lausua Nippon. Japanihan kirjoitetaan kanjeilla eli japanilaisilla sanamerkeillä nichi (日 = päivä, aurinko tai Japani) ja hon (本 = kirja). Tämän oluen nimessä on kuitenkin käytetty katakanoja (eli japanilaisia tavumerkkejä, joita käytetään vain vieraperäisille sanoille) todennäköisesti tehokeinona.

Nipponia on väriltään tumman kullan keltaista, jonka pinnalle kertyy kaadettaessa kelpo kerros valkoista vaahtoa. Olut on kerrassaan houkuttelevan näköinen.

Tuoksu tuntuu hyvin miedolta. Minun nenäontelon epiteeleissäni tai aistinsoluissani lienee jotain häikkää, kun ole meinannut tällä reissula saada yhdestäkään oluesta tarkkoja tuoksuja irti. En usko, että nämä kaikki ovat näin mietoja tuoksuiltaan. Aistin kuitenkin hivenen sitrusta.

Maku tarjoilee napakkaa humalointia ja sitrusta. Jälkimaussa hieman lihakeittoa. Suutuntuma on napakan humaloinnin ansiosta aika kuiva ja täyteläinen, jota maltaisuus tukee. Mielenkiintoinen yhdistelmä, muttei nousu suosikkien joukkoon.

Tässä on tullut taasen viimepäivinä pyöriteltyä kesällä Flow festareillekin saapuvaa The Nationalia levytsoittimessa. Joten luontevasti laitan sitä tarjolle tähän kumppaniksi. Live pätkä tämän kevään kiertueelta Sydneyn Operatalolta. Ja biisinä vanha hitti Boxer levyltä eli Fake Empire. Hienostihan tuo bändi vetää. Kumpa voisikin lähteä Flowhon, mutta jäänee todennäköisesti välistä tänäkin vuonna.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 35/50  

Speksit:
Panimo: Kiuchi Brewery 木内酒造
Tyyli: Ale
Maa: Japani
Väri:  Golden yellow (valmistajan mukaan)
Maltaat:  Kaneko Golden
Humalat:  Sorachi Ace
Alkoholi: 6,5 %
Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani

Asahi The Master (アサヒ ザ・マスター) ja Umenishiki Wood Finish & Assemblage

Nyt sitä ollaan jo kotiuduttu Japanista, mutta maisteltuja oluita on jäänyt kirjaamatta ajan puutteen vuoksi. Tässä lisäilen niitä sitä mukaan, kun ehdin kirjoitella valmiiksi muistiinpanojen pohjalta.

Asahi The Master (アサヒ ザ・マスター)

Paahtava aurinkoinen päivä laittoi janottamaan Matsuyaman linnaan suuntautuneen tutustumiskäynnin jälkeen. Majapaikalle saapuessa otin jääkaappikylmän Asahin The Masterin (アサヒ ザ・マスター) maisteluun ja menin köllöttelemään tatamilattialle.

Japanilainen pils-tyyppinen olut
peri japanilaisessa miljöössä.

Kyseessä on pilsner tyylinen olut. Paljon Japanissa tunnutaan arvostavan saksanolut kulttuuria ja sieltähän tämänkin malli on haettu. Olut on erittäin kirkkasta ja vaalean kullan keltaisen värinen. Valkoista vaahtoa kertyy hyvin niukasti. Tuoksu on mieto, enkä saa tästä mitään irti. 

Maku on kevyehkön maltainen, jota sävyttää napakampi humalointi ja hiilihappoisuus. Mausta löytyy hieman vihreän omenan happamuutta. Suutuntuma on kirpakka ja hiilihappoinen.

Suutuntuma kirpakka ja hyvin hiilihappoinen. Kokonaisuuten mallikas pilsneri, joka on omaan makuuni liian hiilihappoinen.

Asahi The Master Pilsnerin tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 28/50  

Speksit:
Panimo: Asahi Breweries Ltd.
Tyyli: Pilsner
Maa: Japani
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani

Umenishiki Wood Finish & Assemblage

Myöhemmin iltakylvyn jälkeen otin maisteluun Ehimeläisen Umenishikin panimon Wood Finish & Assemblage oluen. Kyseessä on käsitykseni mukaan hieman erikoisempi viritelmä, jossa on käytetty lisänä paahdettua riisiä, ruista, durraa, maissia, kauraa ja spelttiä. 

Tumman meripihkan värinen Wood Finish &
Assemblage olut osoittautui oikein makoisaksi,
vaikka etiketti vaikutti vähän amatöörimaiselta
tekeleeltä pikselisine kuvineen.

Wood Finish & Assemblage olut on väriltään tumma meripihkan ruskeaa. Pullossa oli pohjalla hieno hippuista sakkaa pohjalla, jota päätyi lasiin kellumaan. Ei laskeutunut pohjalle pienen seisotuksenkaan aikana, joten siitä hieman miinusta.

Tuoksu mieto enkä saa tästäkään mitään irti. Vähän alkaa huolestuttamaan, että vaivaako minun nenääni joku. Limakalvot kyllä tuntuu hieman kuivilta... Ehkäpä häivähdys siirappia löytyy.

Maku on pehmeän maltainen, josta löytyy pähkinää, tammitynnyriä ja vaahtersiirappia. Jälkimaussa suuhun jää paahtuneen siirappinen aromi, muttei niin makea. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen.

Kokonaisuuten oikein mielenkiintoinen ja maukas olut. Tähän on haettu jo näkemystä enemmän kuin suurimmassa osassa maistamiani japanilaisia oluita. Ei täydellinen, mutta oikein maukas ja kiinnostava.

Wood Finish & Assemblagen tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 35/50  

Speksit:
Panimo: Umenishiki
Tyyli: Ale
Maa: Japani
Alkoholi: 6,5 %
Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani

Black Keys julkaisi tässä juuri uuden levynsä ja levyn eka hittisinkku on jäänyt kyllä tiukasti päähän soimaan narisevine kosketinsoundeineen. Koko levy pitäisi hommata kuunteluun, mutta tähän laitan live version David Lettermanin showsta. Video on muuten julkaistu 3 päivää näiden oluiden nauttimisen jälkeen. Live-versio siksi, että ne kertovat kuitenkin jotain bändistä ja sen meiningistä.

Muutamia reissuoluita on vielä kirjaamatta ja uudet herkutkin houkuttelisi jääkaapissa, mutta koetan ensin saada nämä kirjoittamattomat pois alta.

Hitachino Nest Beer Red Rice Ale (レッドライス・エール) - Kiuchi Brewery (木内酒造)

Tänään teimme koko päivän retken Shikokun saaren läntisinpään kolkkaan, joka oli kapea ja pitkä niemi. Niemen toiselle puolen jää Japanin sisämeri ja toiselle Tyynivaltameri. Niemen kärjestä näkyi myös Kyushun saari.  Hieno oli paikka. Reissupäivän päätteksi oli hyvä kostuttaa suuta ja jatkoinkin lupaavaksi osoittautuneen Kiuchi Breweryn tuotteiden testailua. Nyt vuorossa Hitachino Nest Beer Red Rice Ale (レッドライス・エール). 

Näkymä Shikokun saaren läntisimmälle niemennokalle.
Edessä siintää Kyushun saari ja oikealle jää
Japanin sisämeri ja vasemmalle Tyynivaltameri.

Tämä olut sisältää hyvin vähän aineksia. Yhden humalalajikkeen ja yhden maltaan lisäksi oluessa on käytetty punariisiä. Punariisihän on riisiä, joka on värjäytynyt punaiseksi Monascus-rihmasienen vaikutuksesta. Samalla riisiin syntyy lovastatiini nimistä ainetta, jota myös (virheellisesti) monakoliini K:ksi kutsutaan. Lovastatiini on statiineihin kuuluva lääkeaine, jota estää elimistössä kolesterolin synteesiä (joka on muuten voimakkainta yöaikaan) ja tätä statiinia on edelleen myynnissä ainakin kauppanimellä Lovacol. Joten kyseessähän on siis melkein terveystuote! Hahahaa, tosiasiassahan kenelläkään tuskin tietoa paljonko tässä on lovastatiinia on. Sama pätee kaupan oleviin punariisivalmisteisiin. Ne laskevat kolesterolia, koska sisällä tableteissa/kapseleissa on mukana lovastatiinia, mutta sen pitoisuus voi vaihdella hyvinkin paljon annos- ja eräkohtaisesti.

Kaunis, hieman punertava kuparisen
värinen Ale olut. Kuvassa simpukankuoria
ja hiotuneita kiviä Tyynenmeren rannalta.

Mutta takaisin oluen pariin. Red Rice Ale on kauniin kuparisen punertava olut, joka muodostaa kaadettaessa kauniin, mutta lyhytikäisen vaahtokukan. Pullon pohjalla oli hyvin paljon paksua sakkaa, joka joutui lasiin toisessa kaadossa. Se ei näyttänyt kovinkaan herkulliselta, jolloin annoin enimpien laskeutua lasin pohjalle ja kaadoin oluen varovasti toiseen lasiin.

Tuoksussa viljateen kaltainen tuoksu, joka on luonteeltaan viljainen ja hivenen tunkkainen. Myös kirsikkaa ja jasmiinin kukkaa. Ja välillä koin häivähdyksen omaisia tuoksuja, jotka toivat mieleen hyvin paistuneen metvurstin pizzan päällä?!? Onko se nyt sitten hyvä vai ei, riippunee tilanteesta. Nyt se ei häirinnyt vaan herätteli iltapala nälkää sopivati.

Maku oli pehmenä hedelmäinen. Tulee mieleen jasmiiniriisin maku, mutta makeampana. Humalointi tuntuu hyvin mietona. Suuhun jää miellyttävä hedelmäinen jälkimaku. Suutuntuma oli pehmeä ja täyteläinen.

Ei tätä montaa pullollista kerralla joisi, mutta voisin ostaa hyvin toistenkin. Mielenkiintoinen ja maukas olut.

Musiikiksi valitsen vähän erikoisemman valinnan, joka jäi päähäni soimaan erään japanilaisen herran kuskatessa meitä tuonne niemen kärkeen. Tämä herra on suuri Suomi-fani, joten autossa kuunneltiin mm. Sibeliusta ja tuntui erikoiselta kuunnella Finlandia, kun ajoimme pitkin Shikokun vuoristoisia teitä välillä merenrantaan laskeutuen. Siis Jannea tämän kera.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 4/5

Kokonaisvaikutelma: 16/20

Yhteensä: 39/50

Speksit:

Panimo: Kiuchi Brewery 木内酒造

Tyyli: Ale

Maa: Japani

Katkerot: 26 IBU

Kantavierre: 1,070 OG

Maltaat: Larger

Humalat: Chinook

Alkoholi: 7,0 %

Muuta: Punariisi ja hiutaloitu mallas

Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani

Hitachino Nest Beer Commemorative Ale (賀正エール) & Shironigori (白濁)

Iltakaupan jälkeen käväisin hakemassa muutamat oluet taas maisteluun hyväksi toteamastani alkoholikaupasta. Tämä on sen verta hyvä kauppa, jotta jaanpahan osoitteen tähän, vaikka harvahan tämän blogin lukija tänne eksyy. Japanissahan nuo osoitteet on vähän hankalia, kun kauduilla ei ole nimiä, niin helpompi pistää koko kartta tähän.

Ostin taas pari Kiuchi Breweryn (木内酒造) olutta, jotka on tähän asti olleet mielenkiintoisimpia. Mukaan lähti myös yksi japanilaisen Nippon Beer Co. panimon Belgityylinen vehnä sekä iso pullo Asahi Super "Dry":ta muille.

Hitachino Nest Beer Commemorative Ale

Ensi maistelin Hitachino Nest Beerin Commemorative Ale (賀正エール). Tämä olut on tehty vuoden 2014 kunniaksi ja hyöstetty kasalla yrttejä. Mukana on vanilla papu (?!?), appelsiinin kuorta, korianteri, muskottipähkinää ja kanelia, joten mielenkiintoinen ja reipas keitos odotettavissa.

Commemorative Ale (CA) on lasissa syvän meripihkan ruskeaa. Kaadettaessa pinnalle kertyy vain ohut vaahtokerros, joka säilyy kuitenkin pitkään. Tuoksussa yrttisyyttä (ehkäpä juuri korianteri) ja  hivenen makeutta. Myös kanelia on löydettävissä hieman.

Herkullinen pakkaus. Asenne kohdillaan ja tulos on hyvä.

Maussa kanelista makeutta ja sitrusta. Täyteläisin maku tähän mennessä maistamistani japanilaisista oluista. Humalointi tuntuu kivasti ja käy sopivasti yhteen oluen hienoisen makeuden kanssa. Suutuntuma täyteläisen pehmeä, jota humalointi tukee.

Kivan oloinen olut ja hieno kokoeileva meininki makumaailman suhteen. Paras maistamistani Hitachino Nest Beer:stä tähän mennessä.

Commemorative Alen tuomio:

Tuoksu: 7/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 4/5

Kokonaisvaikutelma: 17/20

Yhteensä: 40/50

Speksit:

Panimo: Kiuchi Brewery 木内酒造

Tyyli: Ale

Maa: Japani

Katkerot: 28 IBU

Kantavierre: 1,080 OG

Maltaat: Marris Otter, Wheat, Munich, Crystal, Chocolate

Humalat: Styrian Golding, Tettnang, Hallertau, Saaz

Alkoholi: 8,0 %

Muuta: Korianteri, kaneli, appelsiinin kuori, muskottipähkinä ja vaniljapapu

Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani

Shironigori

Iltahörpyksi otin vielä Nippon Beer Co.:n Shironigori, joka on etiketin mukaan Belgian White beer style eli vehnäolutta taasen. Ja eikuin kimppuun.

Shironigori näyttää lasissa erittäin vaalealta ja vaahtoa kertyy pinnalle hyvin niukasti. Olut on kuin hivenen värjättyä vettä. Ei hirveän houkuttelevan oloista.

Väljähtänyt olemus.

Tuoksussa sitrusta ja hiivaa, mutta tuoksu on mieto. Onkohan minun nenässäni jotain ongelmaa, kun kaikki täällä tuoksuu niin miedolta?!?

Maku on pehmeän vehnäleipäinen ja basillikainen, jota ryydittää sitruksisuus ja hiilihappokuplien kirpakkuus. Jälkimakuna suuhun ei jää paljoa mitään. Kuivuus vallitsee suutuntumaa pehmeyden jälkeen.

Kokonaisuutena heikkotuotos tämä mielestäni. Maku oli oluessa parasta, mikä tietysti pääasia, muttei sekään yllä vehnäoluiden parhaimmistoon, joten ei kyllä tulisi toistamiseen hommattua. Muulta osin pettymys. Hauska plussa oluen pakkaus ideasta. Eli tämä vehnä oli tölkissä ja sen etiketit oli painettu väärinpäin, jolloin tölkkiä säilytettään kaupassa väärinpäin. Näin saadaan hiivat selkeämmin liikenteeseen ilman tölkin pyörittelyä (tosin tämä yksilö kaipasi kyllä hieman pyöräytystä saadakseen loput sakat lasiin mukaan). Mutta innnovaatiosta 1 pointsi plussaa kokonaisvaikutelmaan.

Tölkin etiketi oli painettu väärinpäin, jolloin
tölkkiä säilytetään kaupassa ylösalaisin. Näin
sakkahiivat sekoittuvat helpommin mukaan,
kun tölkki avataan.

Eli tässä setissä tuli tämän reissun maukkain ja mielenkiintoisin olut sekä laimein ja suurin pettymys. Tasapainoista hommaa siis.

Musiikiksi japanilaisen スーパーカー (Supercar) bändin Aoharu Youth kappale. Tämä biisi löytyy levyltä, jonka saimme puolisoni nuoruuden ajan ystävältä nähdessämme häntä 8 vuotta sitten Tokyossa. Tätä hänen tekemää "kokoelma"levyä on tullut kyllä kuunneltua jossain vaiheessa enemmänkin. Bändi tekee mielenkiintoista ja maalailevaa elektrohenkistä poppia. Tosin alkuaikoina bändin ulosanti oli paljon enemmän kitaravoittoista. Bändi oli jo tuolloin 2006 heittänyt ilmeisesti kitarat ja koskettimet naulaan, mutta ainakin bändin rumpali Kōdai Tazawa (田沢 公大) on tehnyt sen jälkeen musiikkia elktroduo aM™[aem]:lla mm. GrandTurismo peleihin.

Shironigori tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 1/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 8/20
Yhteensä: 22/50  

Speksit:
Panimo: Nippon Beer Co. Ltd.
Tyyli: Vehnäolut
Maa: Japani
Alkoholi:  5,0 %
Muuta: Oluen etiketti on painettu tölkkiin hauskasti väärinpäin, jolloin juoman sisältämät hiivat saadaan liikkeelle jo ennen oluen avausta.
Mistä: Alkoholiliike, Kiay-Cho, Matsuyama, Japani

Hitachino Nest Beer DAi DAi Ale IPAn (常陸野ダいダいエール), Umenishiki Aromatic Ale (うめにしきアロマティックエール), Umenishiki Weizen (うめにしヴァイツェン) ja Sapporon ([生] ビール)

Nonii, nyt tuli ilta-onsenin eli kuumavesikylpylä käynnin jälkeen vierailtua alkoholiliikkeesä, jossa kuulin olevan mukavan laaja olut valikoima. Ja kyllähän siellä semmoinen olikin. Kaikkiaan paikan tietojen mukaan 250 erilaista olutta löytyisi valikoimasta.

Osa kelvosta olutvalikoimasta, jollaisen toivoisi löytyvän kotinurkiltakin.

Oi pojat, kylläpä pidin valikoimasta. Kuten ennalta arvelin siellä oli suurin osa ulkolaisia oluita mm. BrewDogia, Rochefortia, Mikkelleriä, Nøgne Ø:ta ja paljon muuta, mutta myös japanilaisia craft beer -oluita, joita oikeastaan toivoinkin löytäväni. Muutamia Matsuyaman lähettyviltäkin tulevia oluita löytyi, kuten Dogo-biirut (tulevat tästä kuuluisan Dogo-onsen kylpylän viereisestä pienpanimosta) ja Umenishiki panimon tuotteita, jotka tulevat Ehimen läänistä hieman Matsuyamasta itään sijaitsevasta Kawanoen kaupungista. Nämä pitänee ainakin testata.

Tällä kertaa lähti maisteluun Umenishiki panimolta Umenishiki Aromatic Ale (うめにしきアロマティックエール) ja Umenishiki Weizen (うめにしヴァイツェン), Tokyon eteläpuolelta Kiuchi Breweryn (木内酒造) Hitachino Nest Beer DAi DAi Ale IPA (常陸野ダいダいエール) sekä Sapporon perusolut, [生] ビール (namabiiru = täysmallas olut).

Ensimmäisenä maisteluun otin Kiuchi Breweryn (木内酒造) Hitachino Nest Beer DAi DAi Ale IPAn (常陸野ダいダいエール). Panimo sijaitsee Tokyon eteläpuolella ja se on perustettu saman nimisen sakepanimon yhteyteen. DAi DAi Ale IPA on panimon uusituote, jossa lisukkeena on käytetty Fukuremikan (mandariinityylinen sitrushedelmälajike) hedelmän kuorta.

Hitachino Nest Beer DAi DAi Ale
 IPA toi mieleen vappusiman.

DAi DAi Alen tuomio:

Tuoksu: 5/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 13/20

Yhteensä: 32/50

Speksit:

Panimo: Kiuchi Brewery 木内酒造

Tyyli: Ale

Maa: Japani

Katkerot: 17 IBU

Kantavierre: 19,4°

Maltaat: Marris Otter, Munich

Humalat: Bourgogne

Alkoholi: 6,2 %

Muuta: Fukuremikan sitrushedelmän kuorta.

Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani

Olut on lasissa kauniin kuparisen värinen. Täällä lasin pintaan tiivistyy nopeasti huurretta suuremmasta ilmankosteudesta johtuen. Tämä lisää herkullisuuden tunnetta ja antaa vaikutelman, että olut olisi erittäin kylmää.

Tuoksu on mieto simamainen. Sitrusta ja aavistus hiivaa. Maku on myös mieto, jossa on simaisuutta ja mikan-sitrusta. Pienoinen pullahiiva puskee jostain läpi. Humalointi on omasta mielestäni vähäistä IPA:ksi, mutta lempeää.

Suutuntuma on pehmeä ja miellyttävä, mutta kokonaisuutta häiritsee humaloinnin mietous, jota IPA:sta olisin odottanut. Nyt tämä on mielestäni pelkkä ALE. Fukuremikan tekee tästä todennäköisesti simamaisen. Jälkihuomioina havaitsin maun parantuvan oluen lämmetessä.

Seuraavaksi kaadeltiin porukalla laseihin Umenishiki panimon Umenishiki Weizenia (うめにしヴァイツェン), joka näyttää oikein kelpo vehnäoluelta. Vaaleaa ja hieman sameaa.

Tuoksu hedelmäinen, mutta mieto. Maku banaanisen raikas. Suutuntuma pehmeä. Oikein maukas vehnäolut, jollaista voisi toistekin ostaa. Mielestäni tämä oli paljon parempi kuin Sandelsin tai Laitilan Kukon vastaavat.

Japanilainen vehnäolut - oikein hyvää.

Umenishiki Weizen tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 14/20

Yhteensä: 34/50

Speksit:

Panimo: Umenishiki

Tyyli: Weizen

Maa: Japani

Alkoholi: 5,5 %

Mistä: Alkoholikauppa, Kiya-cho, Matsuyama, Japani

Sitten vuorossa oli Umenishiki Aromatic Ale (うめにしきアロマティックエール). Kiva kun pienellä porukalla otettiin näitä erilaisia japanilaisia maisteluun, niin sain maistella useampaa laatua ja tutustettua seurueemme muita henkilöitä erityylisten oluiden makumaailmaan.

Olut oli väriltään kirkasta ja hieman punertavan ruskeaa. Tuoksu oli miedon maltainen ja aavistuksen yrttinen. Maku oli hedelmäisen raikas. Tukevampi mallaspohja, jossa rapsakka humalointi. Suutuntuma raikas ja hieman kuplivainen. Tämän maistelukerran paras.

Tämä herkullinen Ale oli
tämän session paras olut.

Umenishiki Aromatic Alen tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 15/20

Yhteensä: 35/50

Speksit:

Panimo: Umenishiki

Tyyli: Ale

Maa: Japani

Alkoholi: 8,5 %

Mistä: Alkoholikauppa, Kiya-cho, Matsuyama, Japani

Viimeisenä maisteltiin Sapporon lippulaiva olut [生] ビール. Itseasiassa tuo japaninkielinen termi namabiiru esiintyy kaikissa japanin lain silmissä olueksi luokitelluista tuotteista (kuten Umenishikin molemmista oluissakin).  "Oikeinden oluiden" lisäksi japanista löytyy happoshu juomia ja uutena Dai-sen nimikkeellä kulkevia oluenkaltaisia juomia, jotka siis lainsilmissä eivät ole "oikeita oluita", koska mallaspitoisuus tai jotain sinnepäin. En ihan tarkkaa määritelmää tiedä. Tämä on osittain pelkästään verotusteknin ratkaisu eli puhtaasti veronkiertoa, jolloin näitä oluenkaltaisia juomia voi myydä edullisemmin. Nämä vastannee useimmiten suomibulkkia maultaan, suutuntumaltaan ja alkoholiprosentiltaan.

Tämä olut on oikein reipas ja maukas lager. Vaalea keltainen ja kirkas olut, jonka pinnalle kertyy valkea vaahtokuorrutus. Oluessa on selkeästi voimallisempi humalointi kuin esim. parin päivän takaisessa saman panimon Mugi no Hoppu The Gold - Dai-sen juomassa. Mielestäni juoma on hieman liian voimakkaasti hiilihapotettu. Sinällää oikein kelpo lager, muttei mitenkään syvästi säväyttänyt. Oikea virallinen olut, jota voi toistenkin juoda.

Tyylipuhdas Lager.

Sapporo Naman tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 13/20

Yhteensä: 32/50

Speksit:

Panimo: Sapporo

Tyyli: Lager

Maa: Japani

Alkoholi: 5,5 %

Mistä: Alkoholikauppa, Kiya-cho, Matsuyama, Japani

Tämän pikkuruisen alkoholiliikkeen vieressä sijaitsi 8 vuotta sitten Bar & Kitchen niminen pikkuruinen ravintola. Siellä tuli edellisellä reissulla vierailtua useammankin kerran juomassa kupponen ja syömässä. Baarissa soi myös usein japanilaista jazzia (ja sainpa omistajan myös innostumaan The Five Corners Quintetistä), jota nyt ajattelin laittaa tähän suositukseksi. Reipasta ja räväkkää menoa. Tämä kyseinen pikkuruinen ravintola näyttää olevan edelleen olemassa tosin vaihtuneella nimellä. Omistajana näytti olevan sama Hitoshi, kun näin hänet vilaukselta. Pitänee vierailla sielläkin, kunhan ehtii.

Eli tässäpä Soil & "Pimp" Sessionsin Summer Goddness Pimp Of The Yaer albumilta. Tämä levy tuli juuri hommatua itselleni 8 vuotta sitten ja pidän edelleen tästä paljon. Olkaate hyvät.