Aventinus Eisbock – Weisses Bräuhaus G. Schneider & Sohn

Tänään pakkaspäivän päälle arviossa melkoinen Winter warmer. Aventinus Eisbock on Weisses Bräuhaus G. Schneider & Sohnin valmista vehnäbock, joka on kokenut jäädytys käsittelyn. Eli olutta on jäädytetty sopivasti ja jää poistetut, jolloin oluen vahvuus on veden vähentyessä noussut, mutta maut tiivistyneet. Tämän kyseisen oluen olen kaksi vuotta sitten ensi kerran maistanut ja ostin sitä silloin vuoden vaihteen jälkeen Alkon alennusmyynistä toisen pullon jemmaan. Kellarissa se on kypsynyt kaksi vuotta ja nyt oli sopiva hetki kaivaa se esiin. Ja mikä parasta, olut on edelleen Alkon valikoimissa. Se oli osa syy, miksi oluen yhdeksi Olutjoulukalenterin luukuksi valitsin.

Oluttyylin synnystä on ilmeisesti useampia versioita, mutta todennäköisemmin todellisuutta lähin versio on esitetty German Beer Instituten sivuilla. Tämän tarinan mukaan tämä oluttyyli keksittiin vahingossa, kun Reichelbräun panimolla Kulmbachin kaupungissa valmista vehnäbockia oltiin viemässä kellariin säilytykseen, mutta panimon nuori työnteki oli pitkän päivän päätteeksi niin uupunut, ettei jaksanut viedä kaikkia tynnyreitä perille asti, vaan hän jätti osan yöksi pihalle pakkaseen vastoin panimomestarin määräystä. Aamulla tynnyri oli hajonnut jäätymisen vuoksi. Erän oletettiin olevan pilalla, mutta tarkempi tutkiminen paljasti tynnyristä löytyvän jään keskeltä paksua tumman ruskeaa nestettä. Työntekijä sai/joutui rangaistukseksi juomaan tätä tiivistynyttä oletetusti pilalle mennyttä olutta. Olut oli kuitenkin tiivistynyt ja maut voimistuneet. Juoma paljastui mitä erinomaiseksi ja rangaistus jaettiin muidenkin kesken. Nyt myös meidän.

Hieno syntytarina ja samaa tekniikkaa on käytetty maailman vahvimpien oluiden, kun Armageddon ja Sink the Bismarck, valmistuksessa.

Aventinus Eisbock on oletettavasti panimon Unseren Aventinus olutta käsiteltynä jäädytyksellä, mutta en löytänyt tästä mitään täysin varmaa tietoa. Joka tapauksessa oluen raaka-ainetiedot ja nimi antavat tähän viitteitä.

Aventinus Eisbock on väriltään syvän punaisen ruskea. Kaadettaessa vaahtoa muodostuu kohtalaisesti, mutta se on erittäin lyhytikäistä. Pinnalle ei jää vaahtoa ollenkaan, vaikkakin kuplia työntyy pintaa melko reippaaseen tahtiin.

Tuoksussa on reilusti makeutta, marjaa ja hedelmää. Myös rusinaa ja pähkinää. Hieman myös alkoholi puskee läpi. Jotenkin tästä tuoksusta tulee mieleen ehtoollisviini. En tiedä onko tämä nyt hyvä assosiaatio, mutta melko moniuloitteinen tuoksu.

Maku on maltainen, hieman lakritsinen ja kahvinen. Myös yrttisiä makuja täällä pyörii. Alkoholia tulee todella vähän läpi, mikä on erikoista prosentteihin nähden. Onpas erittäin monipuolinen olut. Jotain viskisiä vivahteitakin tässä pyörähtää. 

Suutuntuma on pehmeän samettinen ja lämmittävä. Hieman hiilihappokuplia tosin puskee myös esiin, mutta vain suullisen aluksi. Välillä suutuntuma on hyvin kuiva, mikä on melko yllättävää.

Onpas kokonaisuutena hieno ja lämmittävä olut. Muistelin tämän hyökkäävämmäksi ja alkoholisemmaksi, mutta kahden vuoden kypsytys on todennäköisesti pyöristänyt kulmia ja tehnyt taikojaan. Silti monipuolisuudessaan myös melko haasteellinen olut, mitä kovat prosentit eivät varmasti helpota yhtään. Mutta suosittelen antamaan tälle mahdollisuuden. Vaikka tätä edelleen Alkosta saa, kaksi vuotta kypsytettynä sitä ei valmiiks saa, mutta jokainen voi sitä itse kypsytellä. Pidin tästä itse enemmä nyt kuin kaksi vuotta sitten. Tosin silloin minulla ei ollut käsissäni kahta vuotta kypsynyttä versiota. Nyt vain rohkeasti monopoliin hakemaan (tai jos paikallisesta ei löydy, niin tilaa Alkon nettikaupasta lähimpään myymälään) ja nauti jonkun hyvän jälkkärin kera. Toimi ruisleivänkin kanssa, mutta veikkaan, että vielä paremmin toimii etiketissäkin mainitun Tiramisun kaverina.

Tämä kirjoitus julkaistu myös Facebookin puolella Olutjoulukalenterissa.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Weisses Bräuhaus G. Schneider & Sohn
Tyyli: Eisbock/ Vehnäbock
Maa: Saksa
Väri: 66,3 EBC
Katkerot: 15 IBU (Alko 22,1 EBU)
Kantavierre: 25,5% (Alko 25,4°P)
Maltaat:  Vehnä- ja ohramallas
Humalat:  Hallertauer Herkules
Alkoholi: 12,0 %
Muuta: Kypsynyt omassa varastossa melkein kaksi vuotta
Mistä: Prisman Alko (poistokori tammikuu 2015), Kuopio

Schneider Weisse TAP 7 Unser Original – Weisses Bräuhaus G. Schneider & Sohn

Kun eilen reittasin Schneider Weisse TAP 6, koska lisäsin sitä pulled porkin marinaadiin, niin tänään otin sitten maistoon TAP 7 Unser Original valmiin pulled pork -burgerin kera. Tämän oluen resepti on ilmeisestikin peruja aivan panimon alkuajoilta (1872), jolloin George I Schneider aloitti tekemään olutt kuningas Ludwig II:lle. Nykyinen panimomestarihan on edelleen saman perheen kasvatti George VI. Hienoa, että maailmalta löytyy näitä perheyrityksiä, joissa vaalitaan perinteistätaitoa ja pidetään vielä hommat omissa käsissä.

Itsetehtyä pulled porkia, coleslawta ja
sämpylää. Sekä hyvää saksalaista vehnää.

Olut on väriltään pähkinän ruskeaa ja sameaa, kun ottaa pohjahiivat mukaan. Vaahtoa kohoaa kaadettaessa kivasti, mutta se laskee aikanopeasti ohuehkoksi kerrokseksi.

Tuoksussa sitrusmaista kirpeyttä, häivähdys toffeeta. Vehnässä tyypillistä hiivaisuutta on selkeästi aistittavissa.

Maussa tuntuu myös vähän sitrusmaista raikkautta, banaania, paahdettua hasselpähkinää ja hienoista lanttumaisuutta. Myös maussa nousee esiin hiivaisuutta. Jälkimaussa tuntuu liian vähän paistunutta hiivaleipää. Suutuntuma on mukavan pehmeä, jota sitrusmainen raikkaus piristää.

Kokonaisuutena maukas vehnä, vaikkain aavistuksen tympeyttäkin siitä löytyy. Ruokaoluena erittäin kelpo. Tätä voisi ostaa useamminkin. Toimi myös törkeän hyvin pulled porkilla ja coleslawlla täytetyn burgerin kera.

Ruokailun taustalle pyöräytin vinyyliltä The Five Corners Quintetin Chasin' The Jazz Gone By. Tämä loistava suomalainen jazz-poppoo on yksi omia suosikkejani ja tätä levyä on tullut kuunneltua paljonkin. Nostan tähän eriyisen hyväntuulisen This Could Be The Start of Something, jossa laulut hoitaa upea ääninen ja charmantti jazzlegenda Mark Murphy. 

Hyvä päivä. Hyvää Ruokaa. Hyvää musaa. Mitäpä sitä muuta ihminen voisi toivoa.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Weisses Bräuhaus G. Schneider und Sohn
Tyyli: Hefeweizen
Maa: Saksa
Väri:  EBC
Katkerot: 14 IBU
Kantavierre: 12,8°
Maltaat:  60% vehnämaltaita ja 40% ohramaltaita Kelheimin alueelta.
Humalat:  Hallertauer Tradition ja Magnum
Alkoholi: 5,4 %
Muuta: Oluen resepti on vuodelta 1872
Mistä: Tilattu saksalaisesta gourmondo.de nettikaupasta

Schneider Weisse TAP 6 Unser Aventinus – Weisses Bräuhaus G. Schneider & Sohn

Pulled Pork purilaista on tehnyt mieli jo viikon päivät. Asiahan oli saatava ratkaistua, joten ostin kilon verran porsaan lapaa, jonka laittelin marinoitumaan huomista varten. Marinadiin halusin laittaa olutta ja kaivelin kaapista jotain siihen sopivaa. Olisin halunnut tummaa lageria laittaa, muttei sattunut nyt jääkaapissa olemaan, joten päädyin valitsemaan Schneider Weisse TAP 6 Unser Aventinusksen, joka on tumma vehnä olut. Tässä on myös hieman makeutta, joten se sopinee hyvin marinadin muuhun makeuteen. Samalla tarjoutui mahdollisuus reitata tämä.

Schneider Weisse TAP 6 Unser Aventinus on väriltään tumman ruskeaa ja hieman sameaa. Vaalean ruskeaa vaahtoa kertyy reilusti pinnalle kaadettaessa, mutta se laskeaa nopeasti.

Tuoksussa makeutta vähän maltaisuutta ja kuivattua taatelia Myös yrittisyyttä löytyy. Fenkolia ja  rusinaa.

Maku on pehmeän maltainen. Siitä löytyy hieman kotikaljamaista makeutta, mutta tuhdimmalla makumaailmalla. Myös yrttisyyttä, lakritsia ja banaaniakin. Hieman lämmettyään banaanisuus voimistuu, joten ehtaa vehnää lämmöllä.

Suutuntuma on pehmeä ja lämmittävä. Tämä johtunee prosenteista, mutta alkoholi ei maistu onneksi.

Kokonaisuuten miellyttävä olut. Vähä tuhdimpi vehnä syysiltoja lämmittämään. Oikein maukasta.

Koska possulla lähdettiin liikenteeseen niin lopetetaankin possuilla. Musakaveriksi levylautaselle kun lätkäisee Black Sabbathin War Pigsin, niin hommahan alkaapi olemaan ihan kohillaan.

Tuomio:

Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Weisses Bräuhaus G. Schneider und Sohn
Tyyli: Weizenbock
Maa: Saksa
Katkerot: 16 IBU
Kantavierre: 18,5°
Maltaat:  50% vehnämaltaita ja 50% ohramaltaita Kelheimin alueelta.
Humalat:  Hallertauer Tradition ja Magnum
Alkoholi: 8,2 %
Mistä: Tilattu saksalaisesta gourmondo.de nettikaupasta

Schneider Weisse TAP 3 Mein Alkoholfreies – Weisses Bräuhaus G. Schneider & Sohn

Kotipanimokaverina Mr. White oli tilaamassa oluita ja viinejä Saksalaiselta gourmondo.de nettimyymälältä ja minäkin päädyin tilaamaan samassa erässä Schneider Weisse Setin, joissa olisi ollut panimon TAP 1-7 oluet hintaan 9,99 €. Harmillisesti sieltä tulikin vain TAP 3, TAP 6 ja TAP 7, joista kahta jälkimmäistä olen joskus maistanutkin. 

Huomenna alkaa uudet työt ja sen kunniaksi voi ottaa testiin yhden alkoholittoman eli TAP 3 Mein Alkoholfreies. Mielenkiinnolla odotan, mitä saksalaiset ovat saaneet aikaiseksi.

Olut väriltään hieman punertavan ruskeaa ja sameaa. Kaadettaessa vaahtoa kertyy reilusti, mutta sen suurin huippu on aika lyhytikäinen. Tosin pinnalle jää muutaman millin kerros kuohkeaa vaahtoa. Tuoksu on hieman mieto, kotikaljamainen ja mallasleipäinen.

Maussa hedelmäisyyttä ja makeutta, jota tuntuu olevan useinmiten alkoholittomissa oluissa. Häivähdys sitruunaa ja juuresmaisuutta. Kuin miedosti porkkanaa ois mehustettu maltaan ja sitruunan kera. Maltaisuus on pienempää kuin kotikaljoissa. Onhan tämä toki vehnäolutta. Oikeastaan ihan miellyttävä.

Suutuntuma on pehmeän leipäisä ja kevyt. Vähän vaahtoisan kuohkeaa, mutta vain niukan hiilihappoista.

Kokonaisuutena yksi parhaimmista maistamistani alkoholittomista oluista. Tätä voisin jopa toistenkin ostaa. Toivottavasti löytyy jostain kauppojen valikoimista.

Musiikiksi jotain saksalaista ja otetaan kesän Kuopion vierailun kunniaksi Scorpionsia, vaikkakin keikka oli kaikessa mahtipontisuudessaan väsähtänyttä jamittelua ja hittien soittamista rivissä, parittain, vierekkäin, jne. Bändillä on kuitenkin osa myös omassa elämässäni. Muistan kuinka on tullut bändin musiikin tahtiin tanssittua discon viimeisiä hitaita ala-asteella. Muutosten tuulet. Wind of Change.

Tuomio:

Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Weisses Bräuhaus G. Schneider & Sohn
Tyyli: Dunkel Weisse / Alkoholiton
Maa: Saksa
Kantavierre: 6,5 %
Maltaat:  60% vehnämallasta ja 40 % ohramallasta
Humalat:  Hallertauer Tradition
Alkoholi:  < 0,5 %
Mistä:  Tilattu saksalaisesta gourmondo.de nettikaupasta