Santa-Olaf – Mustan Virran Panimo

Tämän päivän luukussa eli olutarviossa on Savonlinnalaisen Mustan Virran Panimon Santa-Olaf Pale Ale. Kyseessä on panimon jouluolut ja jonkinlainen yhteys tällä on panimon St. Olaf Pale Aleen. En tiedä onko kyseessä täysin sama olut vai onko reseptiikan puolella tehty jotain jouluista hienosäätöä. Ainakaan mausteiden kanssa ei ole lähdetty pelaamaan, sillä etiketin tietojen mukaan oluessa on käytetty vain vettä, ohra- ja vehnämallasta, humalaa sekä hiivaa. Ja koska nettisivuilta tahi muualta en parempaa tietoa en löydä, enkä pysty vertailemaan, koska itse St. Olafiakaan ei minulla ole saatavilla.

Tämä olut on esikokemukseni Mustan Virran Panimon tuotteisiin. Sain pullon eräältä olutetikettien kerääjältä, kun toimitin hänelle Iso-Kallan Panimon Holy Smoken pullon. Nyt tutustutaan siis panimoon, jonka oluita en ole vielä päässyt maistamaan, mutta pullot ovat herättäneet kiinnostusta sympaattisuudellaan.

Panimon etiketeissä flirttaillaan kuvituksen ja tekstien puolella keskiajan kanssa. Kuvat ovat kuin keskiaikaissista kirjoista. Hieman samalla linjalla ollaan tässä Santa-Olafissakin, mutta tuo etenkin värimaailmansa vuoksi mieleen enemmänkin Ville Pirisen kuvataiteelliset tuotokset. Persoonallinen pullo ja etiketti saa hyvälle mielelle. Sopivalla tavalla synkkyytä ja jouluakin läsnä. Ja hienona yksityiskohtana mainittakoon viivakoodiin upotettu Olavin linnan siluetti.

Mutta lopetetaanpas jo pullon ihastelu ja kaadetaan olut lasiin, jotta päästään asiaan.

Santa-Olaf Pale Ale on väriltään hennosti harmaantuneen oljen rukseaa. Kuin syksyllä ensilumen hunnuttama kaisla Mustan Virran rannassa. Reilu sentin kerros kuohkeaa puhtaanvalkoista vaahtoa kelluu pinnalla pitkään ja hartaasti. Oikein nätti kokonaisuus, mutta jotenkin tuo hieman harmahtava vivahde häiritsee ja hieman haalistaa silmäkarkkia.

Lasi nenälle ja ensi nuuhkaisu. Huikea raikas tuoksu! Tässä tulee ihanasti ananasta, passionhedelmää ja greippiä sekä tupsahdus pihkaisia havuja. Hienoinen pähkinäkin vilahtaa jossain tuoksuprofiilin horisontissa kuin Santa Olafin lakkin tupsu. Jotenkin tuoksu vie ajatukset hedelmämarmeladien ja kylppärissä sulavan joulukuusen pariin. Ei huonosti.

Ensimmäinen suullinen tuo pehmeitä ja hedelmäisiä makuja sekä raikkaita kuplia. "Voi juma! Voiko kauppavahvuinen maistua näin hyvälle?" kysyn itseltäni. Sitten makumaailmaan astuu jotain hieman tunkkaista. Kielen takaosaan tulee hienoinen särisevä tunnelma. Jotain hieman jauhoista ja tympeän kypsymättömän mallasvierremäistä näyttäytyy. Ihan kuin olisi päälle syönyt ruokasoodalla kohotetun keksin. Siinä on hyvin omintakeinen tuntuma ja maku. Tässä on sitä samaa. Tämä häiritsee vähän. Tästä huolimatta jälkimaussa pysyy kuitenkin yllättävän raikas hedelmäinen ja hieman pihkainen maku. 

Mutta kyllä tämä on kokonaisuutena erittäi hieno ja maukas olut kauppavahvuisten katekoriassa! Soodakeksi assosiaatiosta ja hieman harmahtavasta värin vivahteesta miinusta, mutta muuten erittäin maukas ja onnistunut Pale Ale. Ehkäpä tällä ruokasooda efektillä päästään joulun tuntuun – tai sitten ei. Joka tapauksessa oivallinen olut joulusaunan jälkeen nautittavaksi tai kevyempie jouluherkkujen kumppaniksi. Lisäpojot persoonallisemmasta pullosta ja sympaattisista etiketeistä sekä väännöstä Olvi vs. St. Olavi jupakassa. Musamieheltä vahva suositus. Ostaisin tätä varmasti lisää, jos kyliltä tätä saisi.

Tämä teksi löytyy myös Facebookissa Olutjoulukalenterista.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 40/50  

Speksit:
Panimo: Mustan Virran Panimo
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Maltaat:  Suomalainen ohra- ja vehnämallas
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Sain tämän eräältä etikettien keräilijältä, kun toimitin hänelle erään hänen havittelemansa etiketin. Kiitos Mika.