Musta Munkki – Donut Island Brewing

Vuoden ensimmäinen kuukausi lähenee vinhaa vauhtia loppuaan, mutta arvioita ei ole vielä yhtään ehtinyt kirjoittelemaan. Kiirettä on taas pitänyt, mutta tuli hommattua Alkosta Donut Islandin Musta Munkki, joka muutama vuosi takaperin herätti kovasti mielenkiintoa. Kyseessä on imperial stout, jonka valmistuksessa on käytetty vadelmamunkkeja. Silloin en tätä päässyt maistamaan, mutta nyt kun Alkossa tuli vastaan, niin olihan se pakko ottaa testiin.

Musta Munkki on väriltään hyvin mustaa ja lähes läpikuultamatonta. Maitokahvin väristä vaahtoa kertyy pinnalle niukasti ja se häviää nopeasti lähes kokonaan.

Tuoksu on salmiakkinen, lakritsinen, nokisen paahteinen ja hitusen vadelmainen. en tiedä kuvitelenko vain vai voiko tästä aistia munkin rasvaisen tuoksun. Ei kuitenkaan paha.

Maku on todella paahteisen maltainen ja nokinen. Nokipannukahvia, erittäin tummaa suklaata ja jotain yrttistä. Ja vadelmaakin olen aistivinani, mutta voi olla taas kuvitelmaa raaka-aineen tuntien. Tässä on mukavaa makeutta, joka tasoittaa tuhkaista nokisuutta.

Suutuntuma on täyteläinen ja melkein öljyisen paksu. Makea ja samalla kuivattavan nokinen. Jälkimakuun kaivautuu esiin yrttisiä katkeroja.

Kokonaisuutena Musta Munkki on erittäin onnistunut ja omalaatuinen olut. Joku vivahde tässä on, mikä tuo hillomunkit mieleen. Ehkä se on vain pelkkää kuvitelmaa, mutta näin koen. Mietittää, että kuinka tämä säilyisi pidempään säilytettynä. Onko munkin rasvat saatu pois oluesta vai eltaantuuko olut pidemmässä säilytyksessä? Kestoa tälle on annettu vain tämän vuoden syyskuulle, joten voi olla, ettei kestä pitkää kellarointia.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Donut Island Brewing / Pantu Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Suomi
Väri: 92 EBC
Katkerot: 88 IBU (Alko 81 EBU)
Kantavierre: 21,4 °P
Maltaat:  ohra
Alkoholi: 9,0 %
Muuta: Vadelmamunkkeja ja siirappi
Mistä: Keskustan Alko, Kuopio

Hati – Panimoyhtiö Hiisi

Keväisen päivän olutarviossa Hiisin Hati. Kyseessä on keväinen saison, jota panimo kuvaa itse hedelmäiseksi, kukkaisaksi ja kommervenkittömäksi olueksi.

Hati on väriltään kullankeltainen ja melko vaalea. Pinnalle muodostuu kuohkea ja pitkäkestoinen vitivalkoinen vaahtokukka.

Tuoksu on raikas, kukkaisa sekä hieman hiivainen. Jotenkin mieleen tulee valkoviini.

Maussa ruohoista makumaailmaa, viinirypälettä ja mietoa omenaisuuttakin. Saison hiiva vilahtelee väillä. Jälkimaussa pyörähtää mallastakin. Muuten kevyt happamuus ja viinirypäleinen – tai oikeastaan valkoviinimarjamainen vivahdus tuo mieleen jälleen valkoviinin. Oiskohan humaloinnissa käytetty Nelson Sauvinia...

Suutuntuma on pehmeä ja mukavan kevyt. Jälkimakuun tulee vähän kevyttä katkeroa.

Kokonaisuutena Hati on oiva ja maukas saison, jossa on kiva valkoviinimäinen vivahde. Miellyttävä keväinen juoma, joka raikastaa puurtamisen jälkeen tai muuten vain piristää päivää. Panimon mukaan maistuisi hyvin valkohomejuuston ja Provencen kanan kanssa, mutta itse kuvittelesin tämän toivan hyvin myös meidän kotoisten vaalealihaisten järvikalojen kanssa esim. paistettua kuhaa.

Kuten tavallista Hiisiltä löyty etiketistä musasuosituskin, joka tarjoillaan myös tässä. Mental Overdriven Diskodans. Eipä kait siinä muuta. Hyvä mänö.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Saison
Maa: Suomi
Väri: (Alko 11,9 EBC)
Katkerot: (Alko 34,5 EBU)
Kantavierre: 13,7 °P
Maltaat:  Ohra- ja vehnämallas
Alkoholi: 5,7 %
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

Pirunpelto Kivibock – Panimoyhtiö Hiisi

Lähtökohtaisesti yksi kiinnostavimmista oluista tämän vuoden Alkon Käsityöläisolutvalikoimasta oli Hiisin Pirunpelto Kivibock. Tosin Hiisin oluet kiinnostavat aina itseäni, koska kyseessä on suomalaisen pienpanimoskenen parhaimmistoon kuuluva panimo, joka on taikonut tankeistaan moninaisia maukkaita ja mielenkiintoisia oluita. Kaiken lisäksi panimolla on hyvin ihailtava asenne ja ote oluen tekemiseen.

Tällä kertaa panimo toi tarjolle taas jotain "uutta" ja lähtökohtaisestikin mielenkiintoista, jollaista en ainakaan ole itse päässyt koskaan maistamaan. Pirunpelto Kivibockin vierre on käsitykseni mukaan mäskätty kuumennetuilla kivillä. Kivien kuumennuksesta kiukaalla panimon pihalla näinkin jossain kuvan, mutta tarkkaa valmistustapaa en tiedä. Oletan kuitenkin, että mäski on kuumennettu tulikuumilla kivillä, jotka heitetään vierteen sekaan. Näin lämpötila nousee pikkuhiljaa ja maltaiden sokerit karamellisoituvat kuumien kivien pintaan.

Samaa tekniikkaa on käsitykseni mukaan käytetty jossain päin Suomea perinteisesti sahdin mäskäykseen. Ihan varma en ole, kun en tietolähdettä tälle nyt löytänyt. Korjatkaa, jos olen väärässä. Vanhasta valmistustekniikasta on kuitenkin kyse. Ainakin saksanmaalla on tätä metodia on käytetty keskiajalla oluen mäskäykseen ja näille oluille on oma tyylinimityksensäkin Stein bier.

Pirunpeltoa komistaa komea ja tunnelmallinen etiketti. Tässä on jotain hienoa ja alkukantaista. Jotain mystistä ja kiehtovaa. Panimo kuvailee sivuillaan Pirunpeltoa tyylilleen uskollisesti Kalevalaisella runomitalla.

HIILIVUOREN VARJOIS’ SAUNOO //
PUKKI, PAIMEN POHJOISEN //
PIRUNPELLON KANTOI KASAAN //
KANNEKS KIUKAAN KIVISEN.

Pirunpelto on väriltään syvän mahongin ruskea ja melko kirkasta valoa vasten katsottuna. Pintaa hunnuttaa hieman ruskeahko vaahto.

Tuoksu on mahtavan maltainen, hieman siirappinenkin. Jotain yrttistäkin. Ei voimaksta eikä pistävää. Vähän kuin koivun lehtien tuoksu vastomisen ohessa.

Maku on makean maltainen, hieman paahteinen. Siirappisia ja tumman kandisokerisia aromeja. Myös kesän tuoreita koivun lehtiä sekä ruohoista ja hieman pihkaista humalaa. Erittäin miellyttävä maku.

Suutuntuma on napakka ja melko täyteläinen. Rapsakampia katkeroja tulee mukaan hetken päästä hörpystä – samalla tavalla viivellä kuin kiukaalle heitetyn löylyveden makoisa puraisu saunan takanurkassa.

Kokonaisuudessan oikein onnistunut ja maukas pukki, jossa kaikki on melkolailla kohdillaan. En tiedä kuinka paljon kivimäskäyksellä on tähän osuutta, mutta kandisokeriset maut voisi hyvin kuvitella syntyneen maltaan sokereiden kohdatessa tulikuuman kivipinnan. Lyhyesti sanottuna erinomainen olut. Ei heikkoja hetkiä. Ehdottomasti jatkohankintalistalle.

Yksi syy, miksi koen myös vahvaa vetoa Hiisiin, on samankaltainen intohimo musiikkiin. Aivan mahtavaa, kun etiketeissä muistetaan aina antaa myös musiikkisuositus. :) Itse olen jättänyt nämä musiikkisuositukset vähän vähemmälle viime aikoina johtuen siitä, että monesti halusin kertoa ja kaivella lisätietoja kappaleista ja bändeistä tekstien lisäksi. Tähän alkoi mennä niin paljon aikaa, että yhden blogikirjoituksen tekemiseen alkoi mennä liikaa aikaa, mikä on pois muusta elämästä. 10h työpäivien ja kolmen lapsen lisäksi on nyt hoidettavana omakotitalon työtkin, joten aika on välillä melkolailla kortilla. Ja taisipa joskus teksteissä olla enemmän asiaa musiikista kuin oluesta, joten keskityn nyt enemmän oluisiin. Jos musasuosituksia laitan, pyrin pitämään sen osion lyhyempänä, vaikka musiikistakin jaksan intohimoisesti jauhaa vaikka loputtomiin. Mutta ehkä on parempi antaa sen puhua omasta puolestaan.

Siis Hiisin suosituksen mukaisesti Howlin Wolf Built For Comfort.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 44/50 

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Kivibock
Maa: Suomi
Väri: 65,7 EBC
Katkerot: 28,7 EBU
Kantavierre: 17,4 °P
Alkoholi: 6,5 %
Muuta: Yksi Alkon vuoden 2017 Käsityöläisolutvalikoiman oluista
Mistä: Päiväranna Alko, Kuopio

Kaksi Kotia Ruusuhippi – Rekolan Panimo ja Panimoyhtiö Hiisi

Arviossa tänään Rekolan Panimon ja Panimoyhtiö Hiisin yhteistyönä tehty olut Kaksi Kotia Ruusuhippi. Kaksi Kotia on nimi näiden kahden panimon yhteisötyöoluiden yleisnimitys. Sarjassa on aiemmin esiintynyt Kaksi Kotia (ensimmäinen oli ilman erillistä nimeä, tyrni-belgi-IPA, Kuuma Kurpitsa (kurpitsa-chili ale, Choko-Cherry (suklaa-kirsikkaolut, tästä oli muistaakseni sekä kauppavahvuinen että 7,5% versiot), Sanoi Kettu (pihlajanmarja Ale) ja Vailla humalaa (villiyrtti-sour). Näistä olen päässyt maistamaan vain ensimmäisen, Choko-Cherryn ja Vailla humalaa. Ensimmäinen pullosta, toinen hanasta Ravintola Maljassa ja Vailla humalaa viime vuonna OlutExpossa. Ensimmäinen oli omaan makuuni, Choko-Cherry ihan kiva ja villiyrttiviritys oli mielenkiintoinen, muttei hirveämmin sytyttänyt minua.

Ruusuhippi on väriltään oranssin punainen ja samea. Väri on kuin ruusunmarjahillolla. Vaahtoa kertyy vain hyvin ohut ja lyhytikäinen kerros.

Tuoksu on marjaisan hapan. On ruusunmarjaa, hieman raparperiä, ketunleipää ja belgialaista hiivaa. Myös hienoista mausteisuutta.

Maku on marjaisa ja hieman pajun kuorinen. Mallasta löytyy maltillisesti. Myös marjaisan ja pihkaisen katkeroinen, joka ensiintyy etenkin jälkimaussa. Mausteita ui myös seassa. Valkopippurisuutta – ja vähän liiaksikin. Ei ole ihan minun makuun tämä soppa.

Ruusuhipin suutuntuma on hapan, viileä ja katkera – kuin ylhäisörouvan syli.

Kokonaisuutena Ruushippi on mielenkiintoinen olut, mutta ei itseäni innosta. Maussa mausteet ovat selkeää Belgian Ale osastoa, mutta tuo happamuuden vuoksi mennään enemmän Sour Ale puolelle, mutta ei puhtaasti sitäkään. Vähän muinaisolut osastoakin. Ei vain nyt iskenyt kovasti. Ehkä odotin enemmän. Kokeilevuudesta plussaa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 29/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo / Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Belgian Ale
Maa: Suomi
Väri: 16,6 EBC
Katkerot: 21,3 EBU
Kantavierre: 13,5 °P
Maltaat: Pilsner- ja karamellimaltaat
Alkoholi: 6,3 %
Muuta: Ruusunmarjaa
Mistä: Arkadian Alko, Helsinki

Loviatar – Panimoyhtiö Hiisi

Tänä iltana maistelussa taas yksi Alkon tämän vuoden käsityöläisolut valikoiman edustajista – Hiisin Loviatar Rye Wine. Kyseessä oli omasta mielestäni yksi mielenkiintoisimmista oluista tässä kattauksessa. Hiisi on tällä hetkellä myös oma suosikkipanimoni kotimaisista pienpanimoista ja aina suurella innolla odotan heidän uutuksiensa maistelua. Eli kovahkot odotukset tälle ruisviinille on.

Kyseessä on siis Rye Wine eli rukiillä ryyditetty Barley Wine. Nimi Loviatar on otettu Kalevalasta ja sillä tarkoitetaan Pohjalan emäntää Luohia – tuota mahtavan taikavoimaista matriarkkaa. Eli nimikin lupailee mahtavia makumaailmoja, kuten myös etiketti:

"Noita Vipusenvoimainen, rautarukkasilla rakentava, synnystänsä rummuteltu,

vasaraksi vainotuksi – pirun polkuun paheteltu, pahan perkeeks Pohjalasta."

Loviatar on väriltään ruskeaa ja hieman sameaa. Sameutta lisäsi se, että pullon pohjalta ehti livahtaa lasiin myös aimo klöntti hiivaa. Valoa vasten katsottuna oluen punaisuus korostuu. Pinnalle kertyy erittäin niukasti vaahtoa, joka on kuitenkin hyvin pienikuplaista. Tästä syystä vaahto jää kauniiksi pyöreäreunaisiksi pitsihunnuksi oluen päälle ja lasin reunoille.

Tuoksu on jääkaappikylmänä mieto ja pehmeä. En meinaa saada tästä paljoa irti. Lämmettyään tuoksuja alkaa hieman irrota. On mallasta ja hentoa rusinaa.

Maku on melkoisen voimallinen. Kuivattuja hedelmiä, luumua ja aprikoosia, mentholia, pihkaa ja katajan oksia. Sekä jotain häiritsevää, mikä tuo mieleen varsisellerin... Ei hyvä. Pullossa suositeltiin nautiskelu lämpötilaksi 12-14°C, joten annoin oluen hieman lämmetä. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Sellerimäisyys hävisi lähes kokonaan. Esiin nousi pihkaiset katkerot, maltainen makeus, kevyt toffeemaisuus ja vähän puolukkaisuutta.

Suutuntuma on pehmeä ja erittäin täyteläinen. Sekaan puskee katkeroja, jotka ovat enemmän pihkaa ja havuja. Tiukat katkerot tekevät tästä vähän hyökkäävän, mutta samalla myös ryhdikkään. Lämmettyään suutuntuma pehmeni ja tasapainoittui. 

Kokonaisuutena tämän ihan kelpo barley wine, jossa on reilusti makuja, mutta myös jotain häiritsevää. Jääkaappikylmänä tämä suorastaan tökki, mutta lämmettyään maku ja suutuntuma muuttui mielyttävämmäksi. En silti suuremmin innostunut tästä. En ostaisi toisten.

Hiisi on siitä kiva, että he laittavat oluisiinsa mukaan musiikkisuositukset. Siitä minä pidän. Lovitaren kaveriksi panimo suosittelee Verjnuarmun Muanpiällinen helevetti -levyä. Sitä siis tähän.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 33/50  

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Rye Wine (Barley Wine)
Maa: Suomi
Väri: 45 EBC (Alko 105 EBC)
Katkerot: 95 IBU (Alko 84,3 EBU)
Kantavierre: 23,3 °P
Maltaat:  Pale ale-, ruis- ja karamellimaltaat
Humalat:  Columbus, Chinook ja Cascade
Alkoholi: 10,5 %
Muuta: Yksi Alkon vuoden 2016 Käsityöläisoluiden valikoimasta
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Raivoava Rakki – Panimoyhtiö Hiisi

Tänään työpäivän päätteksi kävin etsiskelemässä toisesta Kuopion City Marketista, josko sinne olisi saatu Sori Brewingin kauppavahvuisia. Ei ollut. Pitänee kysellä, josko ottaisivat valikoimaan. Kysyntää varmasti olisi.

No ostin sitten hyvän pihvin lihatiskistä ja kaupan oman leipomon sämpylöitä. Kotona paistoin pihvin pannulla ja tein toisesta puolesta sämpylän kera sinihomejuustoburgerin, kun toinen meni lisukkeena olleen salaatin kaverina. 

Jääkaapin periltä löytyi Hiisin Raivoava Rakki. Ensimmäisen kerran maistoin tätä vuosi sitten keväällä Ravintola Maljassa ollessani katsomassa Suomen peliä. Nyt tätä on myös Alkossa saatavana, tosin tilausvalikoimasta. Mutta jos tätä haluaa, niin harvalla varaa lähteä koko koria ostamaan. Eli fiksuinta pyytää lähimmästä isommasta Alkosta, josko tilaisivat hyllyyn, jos ei jo löydy. Tai etsiä asiantunteva olutkuppila, joka valikoimista tämä löytyy. Itse kävin hakemassa pari pulloa jemmaan heti, kun sitä Kuopion Sokkarin Alkolle olivat saaneet. Toinen on jo nautittu, mutta tämä jäi odottelemaan.

Ajattelin kirjoittaa tästä arvio, kun olen reilu vuosi sitten blogin alkutaipaleella arvostellut pikkuveljenkin – Rakin.

Raivoavan Rakin turkki on pähkinänruskea ja pään päällä on tuuhe vaalea vaahtoharja. Kirkaana se lasissa tuijottaa hypnoottisesti takaisin. Kutsuu minua. Niin nätti.

Tuoksu on raikkaan sitruksinen ja miellyttävän katkeroinen. Hieman myös vastaleikattua ruohoa ja havuja. Sen verran miellyttävä, että voisi olla voimakkaampikin. Tämmöiselta tuoksuva Rakki kelpaa minunkin viereen.

Raivoavan Rakin puraisuaku on maltainen, hivenen toffeinen, havuinen ja greippinen. Jälmimaun katkerot viipyilevät limakalvoilla greipinkalvomaisena makuna. Raivoava Rakki puraiseen jytäkämmin kuin mitä Rakki.

Puraisun tuntu on miellyttävän täyteläinen ja sopivan ärhäkkä. Siinä on kivasti luonnetta, jota oluessani saa olla. 

Raivoava Rakki on oikein hyvää. Tätä voisi olla kaapissa jemmassa Punk IPAn asemasta. Vähän tuhdimpi, tummempi ja ruokaisampi kuin tuo Indian Pale Alejen klassiko. Kannattaa napata mukaan, jos vastaan tulee.

Kuten monissa Panimoyhtiön Hiisin tuotteissa, tässäkin on musasuositus, mikä on minun mieleen. Tässä oli myös ruokasuositus, joka olikin sopivan lähellä omaa päivällisvalintaani.

"Nauti viilennettynä (8-12°C) mausteisen curryn tai rasvaisen grillilihan kera. Toimii hyvin myös Motörheadin kanssa."

Joten pitäähän tähän musaa pitkästä aikaa loppuun laittaa. Legendaarinen Ace of Spades.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Indian Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 23 EBC
Katkerot: 65 EBU
Kantavierre: 14,3°
Alkoholi: 6,2 %
Muuta: Erä #161
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Aarni Rukiinen IPA – Panimoyhtiö Hiisi

Panimo Hiisin Aarni IPA tuli saataville tämän vuoden Alkon käsityöläisoluiden myötä – ja nyt sitä on myös saatavilla rajoitetusti Alkon T3 valikoiman kautta kymmenessä Alkon myymälässä muulloinkin. Itseni kannalta nämä on harmillisesti Jyväskylän seudulla ja Helsingissä. Tosin en ole tätä vielä maistanut, jotten en mene vielä varmaksi sanomaan, että se harmi on, mutta jos Hiisin linja ja taidot on pitänyt myös tämän oluen kohdalla, niin harmi se on. Olipas paska lause. Mutta asiaan.

Aarni on siis ruishiutaleilla ryyditetty IPA olut, jonka humalointiin on käytetty jenkkihumalia. Suodattamaton, pastöroimaton, lisä- ja säilöntäaineeton. Suomalainen käsityöläisolut Jyväskylästä.

Aarni on väriltään tumman meripihkan väristä ja kauniin kirkasta. Pinnalle kertyy kaadettaessa ohuehko kerros vaahtoa, joka jää laskeuduttuaan isommiksi kupliksi lasin reunalle.

Tuoksu marjaisa, hieman hapan ja kevyttä toffeisuutta. Tuoksun yleisfiilis on himpun verran tunkkainen, muttei häiritsevästi. Sen vuoksi tuoksuprofiilia tuntui olevan hankala hahmottaa.

Maku tumman maltainen, kevyen karamellinen ja greippinen. Jälkimakuun kasautuu reilusti humalan katkeruutta, jossa on mukana greipin kalvoisuutta ja männynhavuja. Makumaailma on raskaampi kuin raikkaissa ja hedelmällisissä jenkki IPA-oluissa. Mennään oikeastaan paljon brittisuuntaan, vaikka hedelmää ja pihkaakin on mukana.

Suutuntuma on melko täyteläinen mallasrungon ansiosta. Rukiisuus tuo vähän tummemmaa ja "tunkkaisempaa" suutuntumaa. Jälkimaussa on mukavasti katkeruutta.

Kokonaisuuten erittäin kelvollinen IPA. Himpun verran tunkkaisuus vie suurimman innostukseni tähän, mutta muuten makumaailma ja suutuntuma ovat erittäin hyvät. Tämä olut sopisi hyvin myös tuhdimpien liha- ja pataruokien kumppaniksi.

En ole pitkään aikaan laittanut mitään musasuosituksia, mutta kun Hiisin pojat näitä suosituksia omille juomilleen laittavat, niin onhan niitä noudatettava. Tällä kertaa nautiskelijaa suositellaan nauttimaan olut Sigur Rósin kera ja näinhän se tehdään. Minä voin tunnustaa olevani kyseisen bändin jonkin sorttinen fani. Laitankin tähän oman kaikkien aikojen suosikkibiisini, joka on Untitled 8 bändin vuonna 2002 ilmestyneeltä neljänneltä levyltä ( ). 

Tämä eeppinen levyn päättävä kappale vaatii kuulijaltaan hieman kärsivällisyyttä 11.45 minuutin mitallaan (alla oleva liveveto on lyhyempi), vaikkei ole edes levyn pisin kappale. Anna kappaleelle kuitenkin aikaa. Alku alkaa kauniilla kitaranäppäilyllä ja jatkuu sen saattelemana yli kuusi minuuttia, kunnes muuttuu salakavalasti iloisista tunnelmista painostavaan nostatukseen, joka saa kuitenkin lopun ennen aikojaan. Mutta tästä se ihokarvat pystyyn nostava osuus vasta alkaa. Biisin loppu puoli tarjoaa loputtomiin kasvavalla lopullaan lähes orgastisen kuuntelukokemuksen, joka ei jätä kylmäksi. Tämä oli myös huikea livenä ja sisältää hienoa, mutta yksinkertaista rumputyöskentelyä. Siksi myös liveversio. Ugh. Olen puhunut ja nauttinut oluesta. Nauti sinäkin.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Indian Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 18 EBC (Alko 27,9 EBC)
Katkerot: 49,8 EBU
Kantavierre: 15,8°
Maltaat:  Pale ale-, ruis- ja vehnämaltaat, crystal 100 -maltaat, ruishiutaleet
Humalat:  Chinook ja Simcoe
Alkoholi: 6,9 %
Muuta: Erä #132. Alkon 2015 käsityöläisoluita.
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

MuKaVa – Panimoyhtiö Hiisi

Tällä kertaa arviossa on Panimoyhtiö Hiisin Keljon Prismalle valmistama 20-vuotisjuhlaolut MuKaVa. Nimi koostuu oluessa mukana olevista raaka-aineista mustikasta, kaurasta ja vaniljasta.

Sain tämän pullon tuliaisena kaverilta (Kiitos Olli), kun hän Kuopiossa vierailleessan kävi tuomassa muutaman omatekoisen maistiaispullon. Kaveri on seuraillut kokeilujani oluenteon kanssa ja muutamia oluita vein hänelle kesällä maistettavaksi. No nyt hän oli sitten innostunut myös itse kokeilemaan tätä MuKaVaa ja palkitsevaa ajanvietettä. Mahtavaa, kun on voinut toimia jollekin yhtenä innostuksen lähteenä oluen kotivalmistukseen. Nyt pääsen näitäkin maistamaan. Mutta nyt tämän tuliaisen pariin.

MuKaVa juhlaolut on väriltään tummanruskeaa ja pinnalle kertyy niukahkosti ruskehtavaa vaahtoa. Ulkoasultaan olut muistuttaa hyvin paljon Hartwallin omppulimpparia.

Tuoksu on hieman makeahko ja kevyen maltainen. Melko mieto tuoksu.

Maussa on makeutta, mustikkaa ja pehmeän paahteista mallasta. Alkumaku muistuttaa itseasiassa hyvinkin omenalimpparia ilman hiilihappoja, mutta jälkimaussa pyörähtää paahteinen, jopa hieman kahvinen mallas.

Suutuntuma on pehmeä ja miellyttävän tuntuinen, vaikka makeus vie tunnelmaa mehuun ja limppariin. Hiilhapot tosin puuttuu ja suutuntuma on tuhdimpi kuin limppareilla tai mehuilla.

Kokonaisuutena ihan kiva olut. Yllättävänkin maukas. Odotin vähän pettymystä, mutta tämähän osoittautui hyväksi maitokauppa olueksi. Vaikka hento mustikkaisuus korostaa omenalimpparisuutta, se asettuu maltaisuuden ansioista eduksi kokonaisuudessa. Kyllä tätä toistekin joisi. Ei mikään hitti, mutta MuKaVa olut.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 31/50

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Sweet Stout
Maa: Suomi
Maltaat: Ohraa, kauraa ja ohraa
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Mustikkaa ja vaniljaa. Keljon Prisman 20-vuotisjuhlaolut
Mistä: Kaveri toi tuliaiseksi Keljon Prismasta

Iku-Turso – Panimoyhtiö Hiisi

Tässä ei joulun pyhinä ehtinyt oikein missään käymään, kun tuli käytettyä se aika sukuloimiseen. Joulukuun ollessa muutenkin niin kiireinen on jäänyt Kuopion parhaimmassa olutravintolassa, Maljassa käyminen vähemmälle. Eilen loppiaisaaton iltana, kun sopivasti aikaa oli ja Panimo Hiisin Iku-Tursokin oli sinne saapunut, niin tilaisuus piti käyttää hyödyksi ja suunnattava tuo Kalevalan myyttinen peto kellistämään.

Iku-Turso on Panimoyhtiö Hiisin #100 erän kunniaksi tehty juhlaolut ja edustaa imperial stout tyyliä. Tämä tyylilaji on itselleni oikein mieluisa ja Panimon tuotanto on ollut itselleni hyvinkin mieluisaa, joten lupa on odottaa jotain erityisen hyvää.

Pullon etiketissä möllöttää tumma sarvipäinen hahmo kiiluvine silmineen. Iku-Turso Äiön poika. Siinä se nyt on. Etikettin ulkoasu edustaa uudempaa Hiisin nettisivuillakin esiintyvää tyyliä. Vähän samanlaista kirveelleä veistettyä tai puukaiverrus tyyliä, mitä on Mokoman levyjen kansissakin ollut.

Lasiin kellistetty Iku-Turso on väriltään lähes mustaa. Hivenen punaruskeaa nähtävissä valoa vasten kallistettaessa. Pinnalle kertyy erittäin pieni kuplaista rusehtavaa vaahtoa. Kuin iso lasillinen Espressoa.

Tuoksussa paahtunutta mallasta, kahvia ja hieman toffeisuutta tai karamellia. Lämmettyeen tuoksumaailma pehmenee, muttei tuo uusia ulottuvuuksia. 

Maussa ensin tulee voimakasta paahteisuutta ja kuivaa mallasta. Hieman hiiltynyttäkin makua. Eli voimakasta leivinuunissa paistetun ruisleivän hiiltynyttä pohjakuorta. Olut on kyllä vielä liian kylmää. Makumaailma antaa varmaan enemmän sävyjä, kunhan lämpenee. Alussa lämpötila oli jotain 8-10 °C välillä, kun suositus on 12-14 °C. Lämmetessä maut voimistuvat. Mukaan tulee hieman kahvia. Enemmän erästely meininkiä eli nokipannukahvia. Vähän pajun kuorta ja koivun tuohta. Nuotiolla kärähtänyttä makkaran kuorta. 

Jälkimaussa nokinen kitkeryys jatkuu päällimmäisenä tunteena, jota humalan katkerot sävyttävät. Tämä on kyllä kasketun maan hiilissä kypsennettyjä olutta. Vain savu puuttuu. 

Tässä on makua, mutta hiilisyys menee ehkäpä hiukan överiksikin. Makeutta voisi olla omaan makuuni hiukan enemmän. Tai minulla jotain syömistä tämän kaveriksi. Ehkäpä noita etiketissä ehdotettuja voimakkaita juustoja. Tai sitten joku tuhti tummaa suklaa. Tai suklaa kakkupala,  joka ei ole liian makea. Loppujen lopuksi Iku-Turso ei kuitenkaan iske hirveän kovasti. Kiva kokeilu, mutta ei ainakaan minulle toiminut paljaaltaan. Voihan tässä mukana olla myös hienoista pettymystä odotuksiin nähden.

"Soljuu saumattomasti Sibeliuksen seitsemännen kanssa."

Eli musaksi pyöräytetään taustalle Panimonkin suosittelemaan Sibeliuksen seitsemättä sinfoniaa.  Ei ehkä yllätys, että minä pidän tästä Hiisin tavasta laittaa usein musasuosituksia etiketteihin. Kun ne sattuu olemaan vielä usein omaan makuunikin sopivia, niin mikäs siinä.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Imperial stout
Maa: Suomi
Väri: 90 EBC
Katkerot: 100 IBU
Alkoholi: 9,0 %
Muuta: Siirappi
Mistä: Ravintola Malja, Kuopio

Alces Tripel – Panimoyhtiö Hiisi

Maanantai-ilta. Pitkä työpäivä takana. Pieni ulkoilulenkki ja sopivasti Ravintola Malja matkan varrella. Facebook oli tiennyt kertoa, että paria uutuutta ois löytänyt tiensä viikonlopun aikana hanassa. BrewDogia ja Panimoyhtiö Hiisiä. Ehkäpä reittivalinta tuli alitajuntaisesti. Napakka ote kahvasta ja sisään vain.

Siinä ne on. Hiisin Alces Tripel (täysin uusi tuttavuus, josta en ollut kuullutkaan ennen Maljan FB päivitystä) ja BrewDog/CAP yhteisprogis Cap Dog. Ravintolapäällikkö Kilpeläisen Mika kertoi Hiisin Alces Tripeliä olevan vähämmän enää jäljellä, joten se on ainakin testattava. Pieni tuopillinen riittänee. Alkoholipitoisuus on kuitenkin 8 % enkä humalaa kaipaa. Siis olotilaan, mutta makumaailmassa se ei ole pahitteeksi.

Alces Tripel on väriltään kuparisen punertavaa ja himpun verran sameaa. Tuoksu on kovin mieto, mutta olen aistivinani kuiva hedelmää.

Ensin maussa maistuu makea maukas hedelmä. Ehkä enemmän kuiva hedelmä osastoa. Nektariinia, aavistuksen vielä raakaa luumua ja hivenen happamuutta. Myös marjaisia aromeja löytyy. Vähän kuin pihlajanmarjaa. Sitten makuun hyökkää napakka humalan katkero ja kitkeryys. Hieman havumetsän tuntua. Jälkimaussa pihkaisuus jää havujen jäljiltä viipyilemään suuhun.

Suutuntuma on raikas ja pirtsakka. Jälkimaun kanssa happamuus ja katkeruus kipuaa esiin. Miellyttävä kombo.

Kokonaisvaikutelmaltaan erittäin mainio Tripel, jossa hedelmäisyyden ja marjaisuuden kanssa pihkainen katkero on liittoutunut makuhermojen iloksi. Tätä voisin ostaa ruokajuomaksi viinin tilalle, jos vain jostain saisin. Saatanan alkoholipolitiikka. Mielestäni tämä voisi toimia mainiosti esim. balsamicomarinoidun hirvipaistin ja uunijuuresten kaverina. Hieno ja maukas tuote, josta pidin paljon. Suurin miinus "tuoksuttomuudesta". En vain meinannut saada mitään irti.

Mukava meininki. Nyt olisi kiva syödä tuota balsamicomarinoitua hirvipaistia tämän kera ja kuunnella jotain letkeää lounge musaa. Nuspirit Helsinki tarjoilee tämmöistä. Itseltäni löytyy yksi levy tätä. En kyllä tiedä varmaksi onko niitä julkaistukaan enempää. Kollektiivi ei taida olla ainakaan enää kasassa. Löysin tähän vain tuon kyseisen nimettömän levyn aloittavan Honest kappaleen. Tyylikästä jazzahtavaa tunnelmaa ja Nicole Willisin kaunis ääni. Hienoa. Hienoa.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Suomi
Maa: Belgityylinen vahva ALE / Tripel
Alkoholi: 8,0 %
Mistä: Ravintola Malja, Kuopio

Kompassi – Panimoyhtiö Hiisi

Panimoyhtiö Hiisin oluita on tullut testailtua paljon viimeaikoina – ja mikäpäs niitä on testaillessa, kun useimmat niistä on ollut oikein maukkaita. Kun työpaikka on "aikalailla" lähellä Hiisin kotipaikkaa Jyväskylää, niin kotimatkalla on muutaman kerran tullut poikettua "hieman" hakemaan uusia maistelukokemuksia. Toki Jyväskylässä Palokan Citymarket tarjoaa erittäin oivan valikoiman muitakin kauppavahvuisia oluita, joten siellä tulee piipahdettua lähes aina, kun kulmille sattuu.

Asuntomessuilla pyörähtäessäni kävin telttapatjoja metsästäessäni keskustassakin ja Stadiumissa piipahduksen jälkeen kävin tutustumassa alakerrasta löytyvään Mestarin herkkuun. Tämä paikka kiinnosti siksi, että kuulemani mukaan sieltä voisi saada Hiisin valmistamaa Kompassi olutta.

Nimellä viitataan ilmeisestikin Jyväskylän keskustassa kävelykadulla olevaan kompassin muotoiseen katukiveykseen. En tarkemmin tiedä, mutta jos kiinnostaa niin KVG. Minua kiinnostaa erityisesti nyt tämä olut, vaikka tarinat niiden takana lisäävät osaltaan oluen mielenkiintoa.

Löysin kaupasta vain tämän vehnäisen Kompassi-oluen. Sarjaan kuuluisi myös Kompassin Kulkija, mutten ainakaan löytänyt sitä kyseisestä kaupasta. Saatavilla ainakin Sokokosen alakerran Mestarin Herkusta, mutta käsitykseni mukaan myös joistain muista keskustan ruokakaupoista.

Olut on väriltän kirkkaan tumman kullan keltainen. Pinnalle kertyy paksu ja napakka valkoinen vaahto. Pientä kuplaa nousee lasin reunoja pitkin tuihaan ohuina helmivanoina.

Tuoksu on maltainen ja nostalginen. Jotenkin tulee tuoksusta mieleen lapsuudessa sukulaisten kyläkaupasta ostama saunakalja, jonka tuoksun sai itse haistella korkeista joita silloin keräilin. Ei sinällään mitenkään erikoinen, mutta nostalgia viboista plussaa. 

Maku on maltainen ja napakka. Mallasrunko on aika ryhdikäs, jota vehnä hieman keventää ja pehmittää. Humalointi on maltillinen ja selkeä Magnumin tuoma maltaisuutta tukeva katkeruus on miellyttävä. Jälkimakuun jää bananiisuutta ja aromisempaa humalaa. Mielenkiintoinen kompo. Pullosta ei selviä onko vehnä vai ohra määräävässä asemassa. Mielenkiintoista olisi tietää. Veikkaisin ohraa, koska ohramaltaisuus on enemmän mielestäni läsnä. Tätä voisi tukea etiketin raaka-ainejärjestys, joka noudattaa esim. kosmetiikan raaka-aineiden luettelointia paketeissa. Eli mitä aine, jota on eniten, on ensimmäisenä ja siitä laskevasti niin, että pienin pitoisuus on viimeisenä.

Tämä voisi olla oikein mainio rantasauna juoma tai kumppani suomalaisille pataliha-ruoille. Alkoikin tekemään heti mieli karjalanpaistia.

Tuomio: 

Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 32/50  

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Vehnäolut
Maa: Suomi
Katkerot: 20 IBU
Maltaat:  Ohra- ja vehnämaltaat
Humalat:  Magnum Summer
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Mestarin Herkku, Jyväskylä

Lumooja - Panimoyhtiö Hiisi

Hellettä on piisannut, mutta eipä käy valittaminen. Kun sitä päivän kuumimmat ja aurinkoisimmat hetket viettää hyvin ilmastoiduissa sisätiloissa, niin illan leppeän lämmin auringonpaiste saa hyvälle mielelle. Vähän ulkoruokailua, iltauinti kymmenen aikaan ja kotiin parvekkeella nauttimaan vähän vehnäistä.

Tällä kertaa otin maisteluun Panimoyhtiö Hiisin Lumooja vehnäoluen. Lutakko Offroadin olen panimon vehnistä maistanut, jos nyt niitä muita sattuu olemaan, ja siitä pidin kovastikin. Eli odotuksia tälle on hieman kasautunut. Sen lisäksi ajattelin maistaa vähän omatekoista vehnää. Ensimaisto siis. Jännittää.

Vähän on erinäköiset juomat laseissa. Kummatkin
vehnää kuitenkin. Toiset osaa - toiset ilmeisesti ei.

Olut on hieman samea ja väriltään hieman hunajan keltainen. Tosin kuvassa olut on hyvin kirkas, mutten saanut lasiin kaadettua kerralla loppuja pullosta. Tuoksussa hunajaisuutta, hedelmää, humala. Miellyttävä ja hieman epävehnämäinen tuoksu.

Maussa hedelmäkarkkia, humalan rapsakkuutta ja hienoista pippurisuutta. Suutuntuma on kupliva ja hieman hapan. Jälkimaussa esiintyy hedelmäisyyden ja kitkeryyden liittouma. Hiilihappoisempi ja humaloidumpi kuin vehnikset yleensä, mutta jotain tämän kaltaista Hiisiltä osasi odottaakin. Oikein kelpo vehnäolut etenkin niille, jotka pitävät esim. Hoegaardenin banaanista lempeyttä liian "laimeana".

Entäs rinalle otettu Reittausblogin ohjeen mukaan toteutettu (noo, vähän maltaissa taas poikettiin, kun ei kaikkea sattunut BrewCatilla olemaa varastossa) oma vehnäolut?

Omassa tuoksu on mieto, en meinaa saada mitään erikoisempaa irti. Vähän banaanisuutta löytyy. Väriltään kuin suodattamatonta tuore omenamehua. Vaahtoa kertyi todella niukasti (vs. Reittausblogissa esitelty tuotos). Pullo tosin pahmati melkein auki, kun sen avasin, joten hiilihappoja oli kertynyt ainakin vähäsen. Tämä eka maistiaispullo, olikin pullotusvaiheen viimeisiä ja jäi vajaaksi, joten voisiko sillä olla yhteyttä vaahdon vähyyteen. 

Maultaan pehmeän omenainen, happaman raparperinen ja hieman tunkkainen. Suutuntuma kuiva ja kirpeä.

Pullotuksesta on nyt viikko ja käymisen alkamisestakin vain kaksi viikkoa joten voi olla, ettei olut ole  tekeytynyt vielä kunnolla. Hienoinen pettymys tämä oli vielä, mutta annetaan kypsyä ja jatketaan raportointia myöhemmin.

Lumoojan etiketissä annetaan seuraavanlaiset suositukset:

"Hurmurointi yltyy kepeiden kalojen seurassa ja taustalla soiva Sade saa janoamaan lisää."

Vaikka kalaa ei nyt ollutkaan seurana, niin Sade(tt)a saatiin helteestä huolimatta. Tässä ensimmäinen Saden biisi, jonka olen ikinä kuullut, ja onhan se nyt hyvä lattariajazzia. Tässä liveä vuodelta 1984, jolloin Musamies oli vielä 4 vuotias pojankoltiainen.

Tuomio:

Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä:  34/50  

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Vehnäolut
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,3 %
Mistä: Palokan Citymarket, Jyväskylä

Palokka Suvisavu - Panimoyhtiö Hiisi

Sunnuntai-iltana olin oluen ansainnut. Pizzan kera. Lähdettyäni lauantaiaamuna kotoa tuli vietettyä puolessatoista vuorokaudessa matkaa ratin takana noin 1000km, vierailtua yksissä häissä, pistäydytty haistelemassa Kuhmon Kamarimusiikin tunnelmia ja päälle parin tunnin bänditreenit. Olo oli hieman väsähtänyt, joten rentoutumishetki tuntui taivaalliselta.

Yhdistetyllä päivällis-iltapalalla pizzan kanssa otin maisteluun Palokka Suvisavu oluen. Tämä on siis kauppavahvuus. Maistoin noin kuukausi sitten Ravintola Maljassa tämän baariversionkin ja maukkaalta se silloin maistui. Palokka-sarjan oluethan tekee tätänykyään Panimoyhtiö Hiisi, jonka ensimmäisiä Palokka-sarjan tuotoksia oli Savu-Ukko. Hyvän makuinen olut sekin.

Palokka Suvisavun tuoksussa on savuisuutta ja palvikinkkua. Maussa myös savua, palvikinkkua ja häivähdys maltaista makeutta. Maltaan maku tulee paremmin esiin jälkimaussa, jota savun aromi saattelee. Lämmetessään olut laimenee ja maku väljähtyy hieman. Kylmänä kanttaa siis nautiskella.

Suutuntuma on savuisuudesta huolimatta hieman kirpeäkin. Tässä etiketin mainitsemaa Sopivan kevyt. Tämä olis oiva kumppani grillatulle, muttei liian maustetulle lihalle. Harmi, ettei tullu paria pulloa hommattua ruokajuomaksi.

Muistini mukaan hyvin samankaltainen oli myös baarivahvuus. Kiinnostava olisi ollut maistaa rinnakkainkin nämä, mutta eipä ollut moinen mahdollista.

Tuomio: 

Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50  

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Savuolut
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Palokan Savuolut sarjaa
Mistä: Palokan Citymarket, Jyväskylä

Harjun Höyry Steam Beer - Panimoyhtiö Hiisi

Eilen töiden jälkeen tuli käytyä kotimatkalla heittämässä kaverille maistiaisiksi yksi oma tekemä IPA jyväskylän suunnalle ja sammalla kertaa tarjoutui oiva tilaisuus käydä katsastelemassa mitä oluita olisi tarjolla. Hyväksi todetusta Palokan Citymarketista lähtikin mukaan 11 pulloa, mutta kävin myös toisen kaverin vinkistä nappaamassa testiin K-Market Kauppahallista Panimoyhtiö Hiisin valmistamaa Harjun Hyöry nimistä höyryolutta. 

Höyryolut on itselleni uusi käsite, mutta löytämieni tietojen perusteella (siis googletin) se on Californian seudulta peräisin olevaa lager tyylisesti valmistettua pohjahiivaolutta, jota on vain valmistettu tavallista korkeammassa lämpötilassa. Nykyisin tahallaan, mutta aikoinaan ilmeisesti olosuhteiden pakosta, kun ei ollut viilennysmahdollisuutta. Ja ilmeisesti suurimmat kuluttajat olivat Californialaisia kaivosmiehiä. Tavallista lämpösemmässä hiivat saattavat käydä nopeammin (tai toimia jopa hitaamminkin) ja tuottaa jotain uusia aromeja tavanomaiseen käymisprosessiin verrattuna. En tiedä varmaksi. Kiinnostavaa kuitenkin.

Ensituttavuus Höyryolueen ja maukas sellainen.

Tuoksussa hienoista hedelmäkarkkia ja kevyttä maltaisuutta. Väriltään olut on kauniin kuparin punertava. Selkeästi tummempaa kuin valtavirtalagerit. Pinnalle kertyy noin 2 cm kerros valkoista vaahtoa, joka laskeutuu aika nopeasti, mutta jää roikkumaan lasin reunoille saarekkeina ja tasaisempana vaahtomattona.

Maku on miedohkon maltainen ja hedelmäinen, jota perusbulkkia tuhdimpi humalointi ryhdistää. Jälkimakuna suuhun jää maukas maltaisuus ja humalan lempeä katkeruus. Suu tuntuma on mukavan täyteläinen lageriksi, jota hiilihappoisuus piristää. 

Täytyy sanoa, että tässä on oikein maukas lagertyylinen olut. Ei tällä omiin olutsuosikkeihini yllettä, mutta jos tätä saisi lähempää ja puolet edullisemmin, niin voisipa saunakaljoina varastossa pitääkin. 4,50 € on kuitenkin hinta, jolla en tätä toistamiseen ostaisi.

Musiikkina otetaan banjoilua. Vaikka olut on enemmänkin länsirannikon suunnalta, niin tämä hillybilly meininki sopinee myös sinne päin. Ainakin minusta. Kun tätä Syvä Joki -elokuvan kohtausta katsoo, niin voisipa kuulla melkein höyrypillin huutavan miehiä takaisin töihin. Eli legendaarinen Banjo Duel.

Tuomio: 

Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50  

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi 
Tyyli: Höyryolut
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Höyryolutta, Panimoyhtiö Hiisin erä #62. Olutta saatavilla vain K-Market Kauppahallista, K-Market Ruokavinkistä ja K-Market Kympistä Jyväskylästä.
Mistä: K-Market Kauppahalli, Jyväskylä

Jousan Ruhtinas - Panimoyhtiö Hiisi

Aloitin kolmen kuukauden työt Joutsassa kesäkuun alussa ja jo ensimmäisenä päivänä havaitsin kauppareissulla paikalliseen olutvalikoimaan tutustuessani itselleni täyden uuden tuttavuuden. Jousan Ruhtinas. Mikäs hitto tämä oikein on? 

Kesäkeli, kirja ja Jousan Ruhtinas.

Pulloa tutkaillessa huomasin oluen olevan Panimoyhtiö Hiisin käsialaa. No niin. Tämähän kiinnostavaa. Pullojen vieressä oli isompi juliste, jossa esiteltiin muitakin Jousa oluita. Ruhtinasta ennen on jo tullut 4 Jousa olutta (Jousan Pils, Jousan Pale Ale, Jousan Sauna olut ja Jousan Mestari), joista kolme ensimmäistä on ainakin Stadin Panimon käsialaa. Hiisi on lienee valittu oluen uudeksi valmistajaksi läheisyyden takia. Ja Hiisillähän on kokemusta kaupoille omien nimikko-oluiden tekemistä mm. Lutakko, Kompassi, Palokka ja mitä vielä lienee. Jännittävää.

Mutta mikäs tämä Jousa-merkki oikein on? Kyselin kassalla olleelta nuorelta herralta vähän Jousa oluista ja ovat kuulema nykyisen K-Supermarket Joutsan kauppiaan ideoima konsepti eli kaupan oma olut. Tätä ei lienee saa siis muualta kuin täältä. Eli jos nelostietä huristelet Joutsan ohi, niin hidastas vähän ja piipahda 400 metriä maantieltä tsekkaamassa olutvalikoima, joka on muuten yllättävänkin laaja 5000 asukkaan paikkakunnalle, ja nappaa mukaan maistiaispullo Jousalaista.

Niin mutta minkäslainen olut tämä Jousan Ruhtinas muuten on? Lasiin kaadettuna olut loistaa kauniin kuparinruskeana iltaaurinkon valossa. Pinnalle kertyy vain vähän vaahtoa, mutta olut kuplii hyvin paljon. Tulee mieleen vähän vappusima...

Herkullisen värinen olut toi
kuitenkin isoine kuplineen hienoisen
vappusima assosiaation.

Tuoksu on maltainen pienellä humalaisuudella. Maussa päällimäisenä on pehmeämaltaisuus. Aavistuksen miedohko maku. Humalan katkeroa tulee kivasti jälkimakuun, muttei kuitenkaan liikaa. Liikutaan täysmallas katekoriassa, mutta ehkä hivenen ale-tyylin päin taittuen. Humalointia on perus lageria enemmän mutta humalointi ei ole kuitenkaan pils-osastoa. Etiketissä kuvaillaan tätä "keskitäyteläiseksi magnum luokan BBQ olueksi", joten päättelisin oluessa olevan Magnum-humalaa ainakin. Ehkäpä jopa pelkästään

Suutuntuma on miedohko ja pehmeä. Humalointi piristää väähän, muttei ole varmasti liikaa keskarikeijoillekkaan. Kaikkiaan perusmaukas olut. Kelpaisi oikein hyvin vähän rasvaisemman kesäruoan, kuten grillatun porsaan kera. Kyllä minä tätä mielummin ottaisin kaveriksi kuin lavabulkkia.

PS. Iltakävelyllä törmäsin sattumalta rannassa vanhan kivitalon raunioihin. Kivimuurissa olevassa oviaukossa oli kyltti, jossa kerrottiin paikalla sijainneen 1930-luvulle saakka Jousan Ryvi niminen panimo. Tästä vaarmaan myös Jousa nimi nimikko-oluisiin. Kaikenlaista sitä löytää, kun lähtee tutkailemaan. Ja on täällä sahtipitäjässä näköjään oluttakin osattu tehdä.

Tuomio:  
Tuoksu: 7/10  
Ulkonäkö: 3/5  
Maku: 7/10  
Suutuntuma: 3/5  
Kokonaisvaikutelma: 15/20  
Yhteensä: 35/50   

Speksit:  
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi 

Tyyli: Lager 

Maa: Suomi 
Alkoholi: 4,5 %  
Muuta: K-Supermarket Joutsan oma olutsarja. Kauppias tilaa oluet joltakin panimolta. Aikaisemmin myös StaPalta. 

Mistä: K-Supermarket Joutsa, Joutsa

Kaksi Kotia - Rekolan Panimo ja Panimoyhtiö Hiisi

Tällä hetkellä elämä on asettunut hetkiseksi hieman urilleen, kun vietän koko kesän töissä samassa paikassa. Tosin 180km kotoa. Kolme kuukautta siis minulla on kaksi kotia. Tänään taas palasin tänne pysyvämpään kotiin, missä minua odotti jääkaapissa myös Kaksi Kotia.

Tämä Kaksi Kotia on Rekolan Panimon ja Panimoyhtiö Hiisin yhteiskeitos. Hiisi on noussut itselleni kiinnostavimmaksi suomalaispanimoksi tällä hetkellä. Nuori Panimoyhtiö Hiisi on tehnyt jo lyhyen historiansa aikana monta maukasta ja mielenkiintoista olutta. Osasssa vähän kokeilevampaakin otetta ja hienoja yhteistyökeitoksia. Tulee mieleen vähän Stadin Panimon pohjoisempi versio, jonka oluita voi saada muualtakin kuin Helsingin seudulta. Ja hyvä näin. On meitä harrastajia täällä muuallakin Suomessa. Rekolan Panimolta on myös tullut monta persoonallista olutta. Rekola on hieman suppeammalla valikoimalla lähtenyt markkinoille kuin Hiisi, mutta inkiväärillä höystetty Kesäkolli, kuusenkerkällä maustettu Metsänhenki, savun utuinen Tervahauta ja katajalla vihdottu Katajan kuiske ovat ainakin allekirjoittaneelle maistuneet. Munkin tiestä ja Amerikan sukulaisista puhumattakaan.

Joten tältä on lupa odottaa hyvää. Hienoa on myös, että panimot eivät pidä toisiaan pelkästään kilpailijoinaan, vaan kykenetvät mielenkiintoisiin yhteistuotoksiin. Nyt jo suomalaiset pienpanimot tarjoavat erittäin hienoja tuotteita, jotka ovat onneksi löytäneet tiensä jo pienempienkin ruokakauppojen hyllyille. Eipä ole viimeaikoina paljon bulkkia tarvinnut harkita ostavansa. Tämänkin oluen ostin loppukeväästä piipahteassani ohikulkumatkalla Muuramen K-Supermarketissa.

Kaksi Kotia toimii mainiosti
viilenevässä kesäillassa.

Kaksi kotia on siis yhteistyöolut, jossa hiivat on belgian suuntaan, humalat ilmeisesti jenkkiläisiä ja mausteena suomalaisten tyrniä. Kaksi Kotia on kauniin oranssihtavan ruskea olut, jonka pinnalle kerttyy jämäkkä ja pitkäkestoinen lähes valkoinen vaahtokukka.

Tuoksussa hienoista humalan katkeroa ja marjaisaa happamuutta.  Kyllä siinä tyrniä on. Ensimaku on yllättävän pehmeä, lähes vehnäolutmainen. Belgiähän tässä selkeästi on hiivapuolella. Kevyehkö maltainen maku, jota tyrnin aromi terävöittää. Humalointi on keskiasteista ja miellyttävää. Jälkimaussa humalat viipyilee ja nostaa esiin hieman tyrnillä säväytettyä hiivaisuutta, mikä ei kyllä ainakaan minua haittaa. 

Hieno olut on syntynyt kahden kiinnostan panimon yhteistyössä. Oikein mainio kesäjuoma tämä. Olisiko hieman napakampi makukokonaisuus, jos prosentteja olisi hitusen enemmän? En tiedä. Mutta lisää tällaista, mieninkiä. Kiitos.

Istuskellessani illan viiletessä parvekkeella kuuntelin iltapalan ja oluen maistelun ohessa Iisan omaa nimeä kantavaa esikoissoololevyä. Hienoa koneellista tsillailua ja tanssittavampaakin osastoa tarjoilee tämä Regina-orkesterin keulilta tutuksi tullut hieman lapsenomaisella äänellä laulava Iisa Pykäri. Paljon liikutaan Reginan jalanjäljissä, joten minuun uppoaa hyvin. Pidän myös sanoituksista, joissa tarinaa kerrotaan jätteän osa asioista kertomatta. Kesäillan viileys. Kaupungin rauhoittuneet kadut. Rakkaani nukkuu. Minulla kaksi kotia.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: /50  

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo ja Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Maustettu olut
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Mukana tyrniä
Mistä: Muuramen K-Supermarket