Cloudberry Saison – Pyynikin käsityöläispanimo

Tällä kertaa maistelussa Pyynikin Käsityöläispanimon Cloudberry Saison. Tämä seison löytyy panimon uudesta maitokauppoihin saapuneesta Big4Sun maistelusetistä, mutta tätä saa kyllä myös irtopulloina. Itse sain maistelusetin suoraan panimolta. Setin muut oluet ovat uusi Dammer Pils sekä vanhat tutut Ruby Jazz Ale ja American IPA, jotka olen jo aimmein reittannutkin.

Kyseessä on nimenstä mukaisesti hillalla eli lakalla maustettu maitokauppavahvuinen saison-tyylin edustaja. Maltaina käytetty Pils- ja vehnämaltaita. Humalointi suoritettu Saazilla. Tätä olen useamman kerran kaupassa katsellut, mutta hyllyyn on toistaiseksi jäänyt. Minulla on hyvin vaihtelevia kokemuksia marjoilla höystetyistä oluista. Monenlaisilla marjoilla höystettyjä oluita on tullut maisteltua, mutta vain yksi hillaa sisältänyt olut. BrewDogin Hello My Name is Little Ingrid (4,7%), joka on panimon HMNI sarjan ensimmäisen yksilön Hello My Name is Ingridin (8,5%) pikkusisko.. Eipä siinä. Eikun maistelemaan tätä.

Cloudberry Saison on hyvin kirkasta ja vaalean kullan keltaista. Valkoista kuohuvaa vaahtoa muodostuu reilusti, muttei kuitenkaan niin tolkutonta määrää että meinaisi lasista karata. Vaahtokukka laskeutuu melko nopeasti häiviämättä kuitenkaan kokonaan. Kuplat kipuavat rauhallisesti ylöspäin. Itseasiassa melkoisen herkullisen näköistä.

Tuoksu on miellyttävän marjainen. Ei liian voimakas, mutta selkeästi tästä aistii hillan tuoksun, joka sekoittuu sulavasti maltaisuuden kanssa yhteen.

Maussa ensin tulee hedelmäisiä ja marjaisia makuja. Hilla ei maistu niin erottuvasti kuin se löytyy tuoksusta. Sitten puskee napakka maltaisuus esiin käyttäen muurin murtajana ruohomaista, maltillisen katkeroista humalakäpyä. Eli jälkimaussa pyöritään ruohossa ja mallasohrassa. Useamman hörpyn jälkeen välissä vilahtelee saison hiivan tuomaa hentoa kukkaisuutta ja yrttisyyttä.

Suutuntuma on yllättävänkin raikas. Mallastakin on sen verran, ettei Cloudberry Saison ole vetinen. Jälkimaussa katkerot nostavat hieman päätään, mutteivät valtaa koko alaa.

Kokonaisuutena maukas ja raikas saison, jota tulee ehkä juotua toistekin. Maku oli hyvä ja hillaakin löyti, vaikkakin enemmän esillä tuoksussa. Pienenä miinuksena humalan ja maltaan rujo esiin hyökkäys jälkimakuun.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo
Tyyli: Saison / maustettuolut
Maa: Suomi
Väri: 11 EBC
Katkerot: 32 EBU
Maltaat:  Pils, Vehnä
Humalat:  Saaz
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Hillaa
Mistä: Sain panimolta Big4Sun maistelusetin, jossa tämä on mukana.

Dammer Pils – Pyynikin Käsityöläispanimo

Tänään maistelussa Pyynikin Käsityöläispanimon ainoa vakituisessa tuotannossa oleva pohjahiivaolut Dammer Pils. Vaikka en ole sataprosenttisen varma, niin olettaisin nimen viittaavaan Tampereeseen. Tästä vihjailee myös etiketissä taustalla komeileva voimala ja padosta kuohuava virta. Lienee Tammerkoskesta kyseessä. Eli Tamperelaista Pilsiä siis.

Sain tämän oluen suoraan panimolta uutukaisen Big 4 Sun monijuomapakkauksen eli kauppojen ensimmäisne "Ison Nelosen" mukana. Pakkaus on jo Pyynikin toinen monijuomapakkaus, mutta tällä kertaa oluet on tölkeissä. Mukana Dammer Pilsin lisäksi on voitokas pihlajanmarjoilla ryyditetty Ruby Jazz Ale,  Pyynikin American IPA (joka oli jo edellisessä paketissa mukana) sekä Cloudberry Saison, mikä on itselläni vielä maistamatta. 

Kolme näistä uuden monipakkauksen tölkeistä on valimistettu paljaisiin tölkkiaihioihin, joihin on liitetty painettu tarra perinteisen tölkinpintaan painamisen sijaan. Tämä tekniikka laskee tölkityksen kuluja ja tuo sen myös pienpanimoiden ulottuville.

Pyynikkihän oli muuten ensimmäinen suomalainen panimo, joka väänti viranomaisten kanssa kättä mahdollistaakseen tämän. Ensimmäisen sessio paketin ostin heti miten sen ilmestyttyä ja arvioinkin sain siitä tehtyä. Tosin kaksi kuukautta siinä meni. Tämän kertaisesta en tee omista aikatauluistani johtuen yhtä arviota koko paketista. Samaan aikaan Pyynikin Big 4 Sunin kanssa monijuomapakkauksen on tuonut markkinoille omansa myös ainakin Maku Brewing ja Brooklyn Brewery.

Dammer Pils on väriltään kypsän oljen keltaista ja melko kirkasta. Hieman hippujakin leijailee hiilihappokuplien seassa. Pintaa hunnuttaa muutaman millin kirkkaan valkoinen tasainen vaahtokerros.

Tuoksu on melko mieto. Leipäistä mallasta löytyy pääasiassa. Hirveästi en muuta aisti.

Maku on pehmeän maltainen ja hieman keksinen. Humalan puraisu on hento ja tuntuu oikeastaan vaan suutuntumassa limakalvoja kuivattavana tunteena. Muuten suutuntuma on pehmeä ja tasapainoinen.

Vaikka tuoksu on mieto, niin maku on ihan napsakka. Ei mitään ihme kikkailua, mutta asiat Dammer Pilsissä on tasapainossa. Hieman voimakkaampaa tuoksua, kun olisi ollut, niin kokonaisuus olisi ollut melko loistavakin. Kuitenkin erityisen oiva juoma saunan päälle tai viilentämään raskaan työn raatajaa, joten tätä varmasti tulee ostettua jatkossa.

Pyynikkikin on näköjään alkanu laittamana tuotteidensa mukaan musiikki suosituksia. Tai ainakin Dammer Pilsin tuotesivuilta semmoinen löytyi. Tosin suositus sisältää 124 kappaletta. Tähän määrään ei taida yksi tölkki riittää.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo
Tyyli: Pils
Maa: Suomi
Väri: 12 EBC
Katkerot: 22 EBU
Maltaat:  Pils, Münchener
Humalat:  Northern brewer, Saaz
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Yksi Pyynikin uutukaisen Big 4 Sun monipakkauksen oluista.
Mistä: Sain maistiaispaketin panimolta

Bourbon Barrel Aged Imperial Stout – Pyynikin käsityöläispanimo

Viikko sitten oli viimeinen päivä ennen hiihtoloman alkamista ja sattumoisin oli kuriiri käynyt tuomassa paketin Pyynikin käsityöläispanimolta. Paketin sisältä paljastui kansainvälisestikin voitokkaat Black IPA ja Ruby Jazz sekä uutukainen Bourbon Barrel Aged Imperial Stout, joka on yksi Alkon tämän vuoden käsityöläisolutvalikoiman tuotteista. Kaksi edeltävää on tullut jo useampaankin kertaan maisteltua, mutta uutukaista en ollut vielä ehtinyt ostaa. 

Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout on melko suolaisen hintainen (8,71 €), mutta jokatapauksessa tämän oli päätynyt omalle ostoslistalleni – sen verran olen perso tynnyrikypsytetyille imperial stouteille. Kysymys kuuluukin omalla kohdallani: onko tämä niin hyvä olut, että tätä kannattaisi hankkia pari kolme pulloa kellarikypsytystä varten? Nyt minulle tarjoutui mahdollisuus arvioida maistaa ennen ostopäätöstä.

Myönnän, että odotukset on melkoisen korkealla. Pyynikki on onnistunut erinomaisesti näiden tummien oluiden kanssa ja erityisesti mieleen on jäänyt KDC #V****gate Stout, Papan Vanilla Stout, Pajavasara, Maj Stout sekä vuonna 2014 Global Craft Beer Awardissa kultamitallin voittanut Vahva Portteri. Joten paine on kova.

Tätä pulloa koristavaan etikettiin on kuvattu tynnyri ja fontin tyyli tuo mieleen kalevalan. Panimon twiitin perusteella pääteltynä kypsytystynnyreinä ei ole kuitenkaan käytetty Kalevalaisia bourbon tynnyreitä, vaan maineikkaan jenkkiläisen Heaven Hill tislaamon bourbontynnyreitä. Onkohan tämän erikoiserän pullotus hoidettu käsipelillä, sillä pullo oli lähes korkkiin asti täynnä. Huimat puoli senttiä oli jäänyt tilaa.

Olut täysin sysimustaa, eikä kuulla läpi. Itse pimeyskö se laskeutui lasiini? Valoa tuo vain maitokahvin värinen vaahto, jota muodostuu melkoisen nihkeästi.

Tuoksussa on voimakkaan bourbonmaiset aromit, muttei kuitenkaan niin alkoholisella tavalla, kuin pelkkää bourbonia tuoksuttelemalla tulisi. Vaniljaa ja tammitynnyriä. Kahvia ja suklaata löytyy myös reilusti. Hiukan sitä alkoholiakin puskee paikoitellen esiin, mutta onhan tässä alkoholiakin 13%. Isoja aromeja!

Mausta löytyy maukkasta suklaata, pehmeän kahvia ja vanilja. Kahvi ja suklaa erityisen runsaasti läsnä. Bourbonin makua tulee esiin, mutta ilman sitä normaalia vahvaa alkoholin iskua. Tässäpä "bourbonia" minun mieleeni. En välitä niinkään näistä paljaaltaan. Mutta tämä on huikean hyvää. Kuin tuhti bourbon-suklaa-kahvi-jäätelö jälkkärihässäkkä.

Suutuntuma on pehmeä ja silkkinen. Alkoholisuus nostattaa välillä hieman terävempiä tuulahduksia, mutta sitä on vaikea välttää näissä prosenteissa. Ei ole kuitenkaan mitään julmetun paksua.

Kerrassaan huikea olut. Pyynikki näytti jälleen osaavansa stouttien teon ja tynnyrikypsytyskin on upeasti hallussa. Omaan makuuni täydellisen sopiva. Vähän enemmän kuin olisi ollut vaahtoa, niin olisi ollut vielä näyttänyt herkullisemmalta, mutta se on pieni murhe. Tätä pitää ostaa kellariin.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 45/50 

Speksit:
Panimo: Pyynikin käsityöläispanimo
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Suomi
Väri: 301 EBC
Katkerot: 44,4 EBU
Kantavierre: 24,0°P
Alkoholi: 13,0 %
Muuta: Yksi Alkon 2017 vuoden käsityöläisolutvalikoimasta. Tynnyrikypsytettty (ilmeisesti Heaven Hill bourbontynnyreissä)
Mistä: Sain maistiaispullon panimolta

Thorium Black – Pyynikin Käsityöpanimo

Tänään maistelussa Pyynikin Käsityöläispanimon Diablolle valmistama ravintolavahvuinen bändiolut Thorium Black, josta sain pari maistiaspulloa suoraan panimolta. Kyseessä on jo toinen nimikko-olut, jonka Pyynikki on tehnyt tälle jo yli kaksikymmentä vuotta veivanneelle metallibändille. Aiempi vuoden takainen Corium Black oli kauppavahvuinen ja jäi harmillisesti itseltäni maistamatta, kun en ehtinyt sitä Kuopiosta käsiini haalimaan. Siitä en siis osaa arviota antaa, mutta koska kyseessä on stout ja Pyynikki on kunnostautunut tässä lajissa (esim. Pajavasara, Papan Vanilja Stout ja Pyynikin KDC #V****gate Stout) uskallan odottaa tältä oluelta kohtuullisen kovaa tasoa.

Mutta palataanpas vähän tähän kyseessä olevaan olueeseen ja bändiin sen nimen takana. Vaikkei Diablo omalla levylautasellani pyörikkään, niin kovan livebändin maineetta nauttivana olen hyvin tietoinen bändin olemassa olosta. Ja ovathan kaksi Diablon levyä kavunneet myös Suomen virallisen albumilistan ykköspaikalle, mikä ei ole mikään ihan vaatimaton suoritus. 

Idea tähän ravintolavahvuiseen Thorium Blackiin oli lähtenyt panimolta ja homma oli bändille sopinut. Itensiivisen yhteistyön tuloksena, jossa makutuomareina mukana olivat Diablon Heikki Malmberg ja Aadolf Virtanen, syntyi stout, jonka lopullisen reseptin kehitteli Pyynikin tuotanto- ja laatupäällikkö Heikki Eräsalo. Suoraan en tiedä, onko Thorium Black "sukua" reseptipohjaltaan Corium Blackille, mutta ehkpä tätä voisi kutsua Coriumin Blackin isoveljeksi.

Muutakin yhteistä molemmista oluista löytyy. Nimittäin nimistö. Corium Black on Diablon edellisen levyn Silvër Horizonilta löytyvän biisin nimi ja sillä biisin sanoja tsekkattuani mitä ilmeisimmin tässä yhteydessä tarkoitetaan eräänlaista mustaa laavaa, jota muodostuu kun ydinreaktorin ydin sulaa. Melkoisen mukavaa ainetta, joka on äärimmäisen kuumaa ja radioaktiivista hitaasti valuvaa laavamaista ainetta. Eli tykkää mennä erinomaisesti läpi vaikka betonista. Tshernobylissa tämä sulanut ydin oli pysynyt 1660 °C:een lämmössä ainakin neljä päivää edelleen jatkuvan ydireaktion ansiosta. 

Thorium – tai suomeksi torium – on taas uraanin lisäksi ainut selkeästi radioaktiivinen alkuaine (etiketissäkin löytyy yksinkertainen atomimallin kuva), jota esiintyy merkittäviä määriä maankuoressa. Ehkä tässä yhteydessä yhdysviivan toriumin ja sulaneen reaktoriytimen (corium) välille vedetään, koska torium alkuainetta on suunniteltu käytettäväksi uudenlaisissa hyötyreaktoreissa, joista sulasuolareaktori olisi kaikkein kiinnostavin. Tosin vastakohtana tuolle ydinvoimala onnettomuudessa muodostuvalle Corium Blackille torium-sulasuolareaktorissa ei ainakin periaatteessa pitäisi olla mahdollista syntyä tämmöistä hallitsemattomasti kuumenevaa sulanutta ydintä (corium), joka voisi aiheuttaa räjähdyksen ja ydinvoimalaonnettomuuden. Ja mainittakoon vielä löytämäni mielenkiintoinen ja hiukea fakta toriumista: lähes kaikki luonnossa esiintyvät torium isotoopit ovat muotoa torium-232, jonka puoliintumisaika on käsittämättömät 14 miljardia vuotta eli alkuräjähdyksen aikaan, jos olisi syntynyt torium-232 isotooppia, sen radioaktiivisuus olisi vasta nyt puolittunut. Käsittämätöntä. o_O 

Tai sitten se Thorium riimaa hyvin Coriumin kanssa, mutta tiedä häntä, kun ei ole parempaakaan tietoa nimeämisen taustoista. Mutta palataanpas ydinfysiikan ja nimipolitiikan kiinnostavasta maailmasta takaisin oluiden pariin.

Thorium Black on sysimustaa – niin kuin varmaan tässä tapauksessa asiaan kuulu ja on suotavaa. Pinnalle kertyi noin sentti hyvin tiiviin näköisen hieman vaalean ruskeaan taittavaa vaahtoa. Kyllähän tämä lupaavalta stoutilta näyttää.

Tuoksussa on reilusti paahteista mallasta, pähkinää ja nokea. Myös jotain yrttistä ja hienoista hiivaisuutta, muttei häiritsevästi. Hieno ja mielenkiintoinen tuoksuprofiili.

Ensisuullinen täyttää suun täyteläisillä ja paahtean maltaisilla mauilla, jotka viipyilevät pitkään. Jälkimakuun nousee leivinuunissa paistettua, nokista ruisleivän pohjaa, johon kietoutuu hieno toffeinen aromi. Toinen suullinen jatkaa selkeästi samalla linjalla. Humalointi on maltillista ja terävöittää vain hienoisesti makuja antaen niille ryhtiä. Onpas oikein maukasta ja tasapainoista. Kerrassaan hyvää.

Suutuntuma on täyteläinen, vaikkakin hieman nokisen kuiva. Kuivuus tulee enemmänkin jälkimakuun. Erittäin miellyttävä suutuntumakin.

Kylläpä Pyynikki on nyt pykännyt ilmoille erinomaisen bändioluen. Toki Pyynikiltä on jo tullut useita erinomaisia stouteja, joten olihan tältä lupakin odottaa paljon. Kauppavahvuisesta Corium Black en osaa siis sanoa mitään, mutta tämä on kyllä erittäin onnistunut ja maukas stout. Peittoaa selvästi oikein maukkaaksi todetun Turmion Kätilöiden Pimeyden Morsiammen ja nousee tämän hetken omaksi suosikikseni maistamistani bändioluista. Erinomaisen hienoa työtä taasen Pyynikiltä.

Ja toki tähän loppuun musiikkia vähän Diablolta. Otetaan nyt tämän Thorium Blackin pikkuveljen nimibiisi eli Corium Black tähän mukaan. Nyt tätä on saatavilla ainakin näistä ravintoloista. Jos paikkoja tulee lisää, niin listat näistä paikoista löytynee panimon ja bändin sivustoilta.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Pyynikin käsityöläispanimo
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Alkoholi: 6,5 %
Muuta: Diablon nimikko olut ravintolavahvuisena
Mistä: Sain pari näytepulloa Pyynikin Käsityöläispanimolta

Pyynikin Sessio maistelu Six-Pack – Pyynikin Käsityöläispanimo

Tällä kertaa arviossa koko Pyynikin Käsityöläispanimon Sessio Six-Pack. Olen kirjaillut näitä pikkuhiljaa ylös sitä mukaa kuin olen niitä juonut. Suurimman osan olen juonut jopa kahdesti. Nimittäin ostettuani ensimmäisen paketin uuden vuoden aattona Kuopion Kolmisopen Citymarketista. Laitoin koko laatikon jääkaappiin ja illalla otin jo ensimmäisen (Wheat) maistoon. Otin aina summamutikassa yhden oluen kerrallaan laatikosta, kunnes 5. tammikuuta Suomen junnujen lätkämatsia katsoessani otin kolmatta olutta packistä käteen tuli jälleen Wheat.

Olin juuri aiemmin päivällä liuotellut etiketit kahdesta aiemmasta pullosta ja kavoin ne roskiksesta. Tosiaan. Ostamassani paketissa oli ollut kaksi Wheatia ja Bitter uupui. Pyynikiltä vastattiin nopeasti palautteeseen ja sain postissa uuden paketin, kun uusi erä oli valmistunut. Nyt sain myös Bitterin maistoon.

Kyseessä on siis ensimmäinen Suomessa myyntiin saatu alkoholijuomien monipakkaus, joka sisältää eri tuotteita samassa paketissa. Ei ollut kuulema ihan yksinkertainen prosessi saada tätä kaupan hyllyille, mutta lopulta Pyynikillä onnistuivat. Hieno homma. Toivottavasti samanlaisia maistelusettejä tulee lisää myös muiltakin panimoilta.

Tänään vihdoin maistelin lounaalla viimeisen White IPAn ja sain viimeisin arvionkin tehtyä. Joten tässäpä olisi minun arvioni koko paketista. Hieman oli kokonaisuuten parempi tämä toinen erä kuin ensimmäinen.

WHEAT:

Olut väriltään hunajan keltaista ja melko kirkasta. Rippuen paljonko pohjia pyöräyttää mukaan. Vaahtoa muodostuu melko niukasti ja se on hyvin lyhyt ikäistä. Vaahdon laskeuduttua tulee mieleen omppumehu.

Tuoksu on maltainen, kukkainen ja pihlajan marjainen. Jopa häivähdyksellisest kissan pissinen.

Maussa tulee ensin omenamehua ja kukkia, sitten mallasta. Sitten tullahdus vehnäjauhoa. Ja taas omppumehua. Sutuntuma on raikas, hedelmäinen ja melko vetinen. Kesäkuumalla janojuomaksi toiminee, mutta muuten ei kuitenkaan sytytä.

Vehnäoluiden katekoriassa keskitasoa. Ei näin maisteluna innostanut, mutta uskoisin tämän olevan omiaan kesäkuumalla mökillä pihatöiden ohessa.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 24/50


BITTER:

Pyynikin Bitter on väriltään kauniin kuparin punertava ja hyvin kirkas. Pinnalle muodostuu niukahkosti vaahtoa, mutta se jää kuiten laskeuduttuaan peittämään ohuena peittona oluen pintaa. Herkullisen näköinen. Vähän enemmän vaahtoa ei olisi yhtään pahitteeksi.

Tuoksu on hyvin mieto. Jotain marjaista ja maltaisuutta tästä löytyy.

Maku on myös melko mieto. Mallasta, maapähkäinäisyyttä ja pihkaista katkeroa. Jälkimaussa pihka ja pähkinä kietoutuu yhteen. Paras hetki tämän bitterin maussa.

Suutuntuma on kevyt, muttei kuitenkaan vetinen. Humalan katkerot ryhdistävät kivasti muuten niin kevyttä suutuntumaa.

Tämä herkullisen näköinen olut, ei oikein vakuuta tuoksullaan, mutta maku on ihan hyvä. Kokonaisuutena yksi parhaista tämän six-packin oluista.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 32/50 


AMERICAN IPA:

American IPA on väriltään kullankeltainen ja tämän kirkkaan oluen päälle muodostuu puolentoista sentin valkoinen vaahtokerros.

Tuoksu on hedelmäistä ja pihkaista humalaa sekä hieman hiivaisuutta. Sekä jotain vinkeätä. Tuo mieleen kalan, vaikkei kalalta haisekkaan. Ehkäpä se on joku eksoottinen kalaruoka, mikä tästä tuoksusta tulee mieleen.

Maku on voimakkaan humalainen. Reilusti pähkinäistä ja pihkaista katkeroa ja häivähdys greipin kalvoja. Jälkimaussa dominoi katkerot, mutta mukaan tulee jotain jauhoista, mitä tuntuu löytyvän monesta Pyynikin oluesta. Samaa fiilistä olen osassa omista kotioluistakin maistanut. En osaa paikallistaa, mikä sen aiheuttaa, mutta minua se hieman häiritsee.

Suutuntuma on reilun katkeroinen, raikas ja kevyt. Jopa hivenen katkeroilla terästetyn vetinen.

Kokonaisuutena kivan näköinen olut, joka ei oikein ihmeemmin säväyttä. Jotain outoja piirteitäkin tässä oli.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 28/50 


STOUT:

Sessio Stout on väriltään tumman ruskeaa ja lähes mustaa. Vaahtoa muodostuu niukahkohsti ja sekin vähäinen on hyvin lyhytikäistä. Kuplien pikainen katoaminen oluen mustalta pinnalta luo mielenyhtymän ylikansalliseen kolajuomaan. Vaahto katoaa lopulta melko nopeasti ja lasissa on vain mustaa nestettä.

Tuoksu on suklainen ja paahtomaltainen.

Maku makeahkon maltainen ja hennon suklainen. Jälkimakuun tulee hieman katkeroja ja kahvia.

Suutuntuma on kevyt ja hiilihappoinen, mutta loppua kohden se ryhdistyy hieman. Silti melko vetinen.

Kokonaisuutena ei ole mikään ihmeellinen stout, eikä todellakaan laji tyyppinsä paras. Toimii kuitenkin ihan hyvin.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 29/50 


RED ALE:

Red Ale on väriltään kuparin punainen ja kirkas. Pinnalle muodostuu komea ja kuohkea vaahtokukka. Erittäin herkullisen näköinen.

Tuoksu on raikas, hieman hedelmäinen ja maltillisen pihkanen.

Maku on pähkinäinen, maltainen ja reilun katkeroinen. Katkeroissa mellastaa pihka, havut ja pähkinän kuoret. Jotain naurismaista kurkistelee välillä taustalta. Siitä miinusta.

Suutuntuma on melkotäyteläinen ja reilun katkeroinen. Hieman kevyt tämä on, mutta runkoa on sen verran kuitenkin, ettei tämä katkeraksi teeksi vääntäydy. Katkerot ovat läsnä kokoajan. Ensisuullisesta jälkimakuun.

Tämä oli toinen kerta, kun maistoin tätä, ja tällä kertaa tämä tuntui toimivan kokonaisuutena paremmin. Runko oli mukavan maltainen ja täyteläinen. Olut näytti herkulliselta ja maistui myös hyvältä.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 7/10
Suutuntma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50 


WHITE IPA:

White IPA on väriltään vaalean keltaista ja kirkasta. Pinnalle muodostuu reilun parin sentin korkuinen kirkkaan valkoinen vaahtokruunu. Hieman hailakan näköinen, mutta vehnäähän tässä on vaalentamassa.

Tuoksussa trooppista hedelmää. Greippiä ja passionhedelmää. Raikas on.

Maku ei yllä oikein samoin hedelmäsfääreihin kuin tuoksu. Enemmänkin pelkästään katkeroja ja havuja. Jälkimaussa katkeroiden laantuessa esiin hiipii myös häivähdys hedelmää – ananasta ja passionhedelmää.

Suutuntumaltaan White IPA on kevyt, jossa jälkimaussa katkerointi kuivattaa suuta.

Kokonaisuutena raikas ja kevyt olut, jossa tuoksussa ollaan tropiikissa ja maussa kainuulaisessa korpimetsässä. Tosin takataskussa on kuivattuja ananaspaloja matkaeväänä. Maku oli paljon parempi kuin ensimmäistä kertaa maistaessani tämän, mutta silti olisi kaivannut makuun lisää hedelmäosastoa. Tässä vahvuusluokassa ihan kiva kesäinen janojuoma.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 28/50 

Tummien oluiden tunnit -oluttasting – Pyynikin Käsityöläispanimo

Tässä syyskuussa kiireinen Ravintola Maljan ravintelipiällikkö Mika Kilpeläinen vetäytyi Kuopion Olutseuran vetovastuusta ja uutena tappina aloitti Ilkka Heikkinen. Heti ensialkuun Ilkka järkkäsi teematastingin Tummien oluiden tunnit Pyynikin Käsityöläispanimon kanssa. Tastingissä oli siis nimensä mukaan vain tummia oluita maistossa. Ilkan suhteiden ansiosta itse Tuomas Pere saapui poikkeuksellisesti vetämään tastingin 20 innokkaalle oluenystävälle Ravintola Maljaan.

Tämä tasting oli seurassamme tämän ensimmäinen, jos ei keväällä järjestämäämme kotioluttastingiä lasketa mukaan, joten osallistujia ei ollut vaikeaa löytää. Toivottavasti toiminta aktivoituu tästä enemmän. Ainakin joulukuulle on suunnitelmissa kotioluttasting vol. 2 ja keväälle mahdollisesti parikin kotimaisten pienpanimoiden teematastingejä sekä lisäksi tarpeen mukaan muunlaisia kattauksia noin 1-1,5 kuukauden välein.

Tuomas Pere esitelmöi (oikealla). Kuvassa
myös Tuomas Peren vaimo ja uusi Kuopion
olutseuran tappi Ilkka Heikkinen.

Maisteltavaksi saimme 7 eri olutta + yhden erikoisuuden kellareista. Sahtiakin Peren piti tuoda, mutta oli kuulema hapantunut säilytyksessä, joten se jäi tällä kertaa väliin. No itselläni on yksi Papabeersin kautta ostettu Kataja 1.086 Sahti iästynyt jo vuoden verran, joten mielenkiintoista sitä jossain vaiheessa maistaa. Toivottavasti ei ole hapantunut.

Pere kertoi tuotteista paljon lisätietoja ja suostui vastaamaan lähes kaikkiin kysymyksiin, joita tastingin aikana heräsi. Ainut josta ei saatu paljon lisätietoja irti oli Tampereen Solo Sokos Hotel Tornille tehty Pajavasara. Esim. ainut humala, jonka reseptistä saa sopimuksen mukaan paljastaa on Citra.

Tasting eteni luontevasti Peren kertoillessa oluista, Pyynikin vaiheista ja suunnitelmista. Ja lasien tyhjetessä maisteluun otettiin seuraava olut. Ja tässä siis maistelussa olleet oluet. Laitan näistä poikkeuksellisesti vain tähti arviot.

Ensimmäisenä lasiin saattiin uutta kauppavahvuista (4,2 %) Pyynikin Sessio Stoutia, joka on tulossa jakeluun pian mainiona tasting six-packinä, jonka tuotantoon saanti ei ole ollut ihan yksinkertainen juttu. Kaksi vuotta vääntöä viranomaisten kanssa. Huh, että on vaikeaa tämä meinikin täässä Suomen byrokratia himmelissä. Pyynikin Sessio Stout eroaa kuulema paljonkin tuotannossa olevasta Wanaka Stoutista, joka on myös mainio kauppavahvuinen stout.

Pyynikin Sessio Stout oli maultaan mukavan paahteinen olut, jonka kulmia mukaan lisätty laktoosi kivasti pyöristää. Väriltään synkän mustaa ja pintaa koristi esperssomainen tummanruskea vaahto. Mukava 3,5 tähden olut. (***1/2)

Toisena lasiin saatiin Papan Vanilja Stoutia, jota on ollut aiemmin saatavilla myös Papabeersin kautta. Tämä oli itselleni entuudestaan tuntematon olut, kun en tullut tilanneeksi toista Papabeersin settiä eikä se noussut riittävän korkeaksi kiinnostavuusasteella OlutExpossa, jotta olisin sitä ehtinyt siellä kahden päivän aikana maistamaan.

Papan Vanilja Stout osoittautui kuitenkin erittäin maukkaaksi stoutiksi, josta löytyi mukavasti vaniljaa ja kahvia. Suutuntuma oli miellyttävän täyteläinen. Neljä tähteä voisin tälle antaa. (****)

Kolmantena vuorossa oli entuudestaan tuttu Ronya, joka oli tarjolla ensimmäisessä Papabeersin setissä. Tämä savuvehnä on maultaan reilusti hapan ja miedosti savuinen. Ei iskenyt itselleni aiemmin, eikä tunnu iskevän nyt senkään vertaa. Voi johtua myös mukana olleista muistakin oluista, mutta annoin tälle vain kaksi tähteä. (**)

Neljäntenä saatiin maistoon pienehkö harvinaisuus näillä seuduin. Tampereen Solo Sokos Hotel Torni hotellille valmistettu Pajavasara ei ole ole kovin usein Tampereen ulkopuolelle matkustanut ja Tampereellakin tätä saa vain kyseisestä hotellista. Niin sen baarista kuin baarikaapeistakin! Mutta tällä kertaa meille tämä kunnia suotiin ja siitä käy kiittäminen.

Vaikka Pajavasaran ensi nuuhkaisu toi assosiaationa mieleen kissan pissin – tai pehmeydessä enemmänkin kukkivan pihlajan – maussa ei ollut mitään moitteen sanaa. Reilusti humalaa, makeutta ja mukavan pehmeää paahteisuutta. Harmi, että tätä saadakseen täytyy Tampereelle matkustaa. Neljän tähden paremmalle puolelle tällä mentäisiin. (****)

Viidentänä maistettavaksi kaadettiin loistava Vahva Portteri, joka valittiin parhaaksi käsityöläisportteriksi Global Craft Beer Award 2014 tapahtumassa Berliinissä ja palkittiin kultaisella mitallilla reilu vuosi sitten.

Tämä olut oli jo itselleni entuudestaan tuttu ja hyväksi todettu. Tosin tällä kertaa maisteluun saatiin ensimmäistä uudella isommalla laitteistolla valmistettua Vahva Portteria, jota ei ole enää jälkikäytetty pullossa. Hyväähän se tämäkin. Toimii. Tuhdin tummaa ja paahteista portteria, missä mukava humalan puraisu. Erittäin sopusuhtainen olut, jossa makua riittää. Neljän tähden paremmalle puolen tälläkin mennään. (****)

Kuudentena maistelussa oli Pyynikin Black IPA. Tämä oli itselleni uutuus. Tämän "vastaparin" Pyynikin White IPAn maistelin kuukausi sitten Tampereella käydessäni ja se toimi mielestäni hyvin. 

Harmillisesti näin ei kuitenkaan käynyt tämän kohdalla. Paahteisuutta kyllä löytyi, mutta maltillisesti. Humalan puraisukin jäi vähän vaisuksi. Ei sytyttänyt, vaikkei huonoa varsinaisesti ollut. Vakaat kolme tähteä. (***)

Seitsemäntenä maisteluun saatiin Feeniks Savuolut, joka oli valmistettu Pyynikin Käsityöläispanimon tulipalosta toipumisen kunniaksi. Pere kertoili kuinka lähellä lopulta oli tilanne, jossa homma ois pistetty poikki. Onneksi näin ei käynyt vaan panimo nousi jaloilleen entistä ehompana kuin Feeniks-lintu tuhkasta.

Oluen valmistuksessa on käytetty reilusti Bambergin maltaita, joita myös kuuluisissa Schlenkerlan savuoluissa käytetään. Maussa liikutaankin paljolti näissä Schlekerlan oluiden makumaisemissa. Reilusti palvikinkkuista savuisuutta ja täyteläinen suutuntuma. Toimii hyvin itselleni ja voisin tätä toistekin maistaa. Kolme tähteä. (***)

Mainittakoon tässä välissä, että lähes kaikki oluet olivat hyvin tuoretta erää (suurin osa päiväystarroja 10/2016 ja 11/2016) paitsi Pyynikin Sessio Stout, jonka päiväystarrasta löytyi 04/2016.

Viimeisenä meille tarjoiltiin Pyynikin KDC #V****gate Stout eli KDC #Viskigate Stout, joka tehtiin viime vuotisen OlutExpon erikoisen nimihässäkän innoittamana. Tässä keississähän Valviran kielsi viski-sanan käytön tapahtuman nimessä. Alunperin nimi oli Olut & Viskiexpo, mutta tämän pirullisen nimen katsottiin viranomaispuolella syöksevän kotimaamme helvetilliseen tilaan. Seurauksena tapahtuma oli myyty loppuun lähes joka päivä, vaikka se järjestettiin huomattavasti isommissa tiloissa kuin edellisenä vuonna. 

Pyynikin KDC #V****gate Stout on siis käytännössä Papan Vanilla Stout (ilman vaniljaa), joka on kypsytetty Kyrö Distillery Companyn käyttämässä valkotammitynnyrissä, jossa oli kypsytetty neljä kuukautta ruistislettä. Ensimmäinen erä oli vain kolmekymmentä litraa, mutta toiseen erään olutta on saatu kypsymään useampaan tynnyriin. Tarkkaa määrää en tiedä, mutta meille tätä ainakin saatiin ja jatkossa mahdollisesti myös baareista ja ravintoloista.

Pyynikin KDC #V****gate Stout oli maultaan erittäin pehmeää, täyteläista ja suklaista stouttia. Tynnyrikypsytys on antanut maulle erittäin paljon luonnetta ja pehmeyttä. Aivan mahtava suutuntuma. Maistelu setin paras olut! Neljä ja puoli tähteä. (****1/2)

Kokonaisuutena aivan huikea tasting setti, joka ei ollut tarjontaan ja esittelyihin nähden hinnalla pilattu. Lisää tämmöisiä odotan innolla. Tästä on hyvä jatkaa. Kiitoksia Ilkka, Kuopion Olutseura, Tuomas Pere ja Pyynikin Käsityöläispanimo.

Ronya – Pyynikin Käsityöläispanimo

Lauantaisen lounaan kera teki mieleni ottaa joku olut – vapaa päivä, kun oli. Tuhti jauhelihakastike kaipaisi jotain tuhtia kumppania. Jääkaapissa oli omien lisäksi muutamia viime viikonlopun Helsingin tuliaisia ja Pyynikin Käsityöläispanimon Ronya. Tuo tumma ja miedosti savuinen vehnäolut neitokainen kuulosti sopivalta, joten se valikoitu lasiin. Olen yhden pullon tätä jo vuoden vaihteessa maistellut, mutta ei ole tarkalleen mieleen jäänyt, minkälainen tämä oli. Joten nyt voisi kirjoitella tästä arvioinkin.

Ronya on väriltään lähes mustaa, mutta ohuelta kohden valoavasten katsottuna hyvin tumman punaruskeaa. Kaadettaessa pinnalle kertyy reilusti maitokahvin väristä vaahtoa, joka laskeutuu kuitenkin aika nopeasti.

Tuoksu on vähän tympeähkö. Hiivaisuutta ja muistuttaa itseasiassa kovettumassa olevaa kipsiä. Hiukan lämmettyään tympeys ja kipsisyys katoaa ja esiin hiipii myös hiukan savuista suklaisuutta.

Maku on makeahko ja hivenen hapan. Kuin sitruunavettä. Jälkimaussa sitrusvesimäinen happamuus viipyilee minkä lisäksi aistittavissa savuisuutta. Hieman lämmettyään makeus häipyy ja happamuus korostuu. Samoin savuisuus jälkimausssa. Lisäksi hiukan suklaisuuttakin. Voimakkaimpana kuitenkin happamuus. 

Suutuntuma on hyvin hapan ja hivenen kuivahko. Tule mieleen hyvin kuiva valkoviini.

Kokonaisuutena ristiriitainen olut. Happamuus on vallitseva fiilis tämän kohdalla. En muista, että ensimmäinen pullo olisi ollut näin hapan. Vaikka happamuutta on reilusti, fiilis oli maun puolelta enemmänkin kuivaa valkoviiniä kuin esim. Ruosniemen Panimon Sourniemen Sourstout. Ei ollut tämä nyt ihan sitä, mitä odotin. Eikä kovin hyvä valinta perinteisen jauhelihakastikkeen kaveriksi.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 27/50 

Speksit:
Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo
Tyyli: Weizenbock
Maa: Suomi
Väri:  EBC
Katkerot:  EBU
Maltaat:  Vehnä-, ohra-, savu- ja ruismallas
Alkoholi: 6,5 %
Muuta: Yksi ensimmäisen Papabeers setin oluista.
Mistä: www.papabeers.com

Papabeers Nisuolut – Pyynikin käsityöläispanimo

Keskiviikkona ne vihdoin saapui. Siis Papabeersiltä tilatut oluet. Vihdoin kotimaista yli kauppavahvuista käsityöläisolutta kotisohvalla nautittavaksi! Kun kotimaisilla pienpanimoilla ei ole ollut muuta mahdollisuutta myydä maagista ja keksittyä 4,7%-rajaa vahvempia oluita kuin ravintolat ja baarit, on tämä Tuomas Peren polkaisema yritys selkeä parannus ja jopa yksi tämän vuoden kulttuuriteoista. Ainakin näin olutharrastajan kannalta.

Tässä kotimaista laatutyötä. Pyynikin Vahva 
Portteri valittiin Berliinissä Global 
Association of Craft Beer Brewers 
-tapahtumassa vuoden 2014 parhaaksi
 porteriksi ja palkittiin kultamitallilla. 
Alkosta tämän pullon hinnaksi tulee 5,08 €. 
Papabeersiltä tilattuna ja Viron kautta 
kierrätettynä sekä paikoitellen 
jopa kotiin kannettuna hinnaksi tuli 2,88 €/plo. 
Mieti sitä. Alkolla olisi syytä äkkiä päivittää 
toimintamallinsa tälle vuosituhannelle.

Toivottavasti Papabeers:stä tai sitten kovasti odotetusta Sori Beer Storesta saadaan myöhemmin myös muiden kotimaisten pienpanimoiden herkkuja, kun Alko ei niitä tarjoa. Tai onhan Alkolta tulossa nyt pienoinen kädenojennus pienpanimoille, kun ne voivat tarjota tuotteitaan 1-10 myymälään myyntiin. Tosin myymälä voi torpata sen, jos eivät halua niitä myyntiin ottaa. Ja ilmeisesti toiminta Alkon kanssa ei ole ihan joustavinta tuottajan kannalta, joten nähtäväksi jää miten käy. Toivottavasti tämä ei tule myöskään estämään pikkuhiljaa etenevää aloitetta pienpanimoiden suoramyyntioikeudesta.

Keskiviikkona tekstiviesti siis ilmoitti pakettini olevan haettavissa läheisestä Valintatalosta. Huvittavintahan tässä tilanteessa on, että Pyynikkin käsityöläispanimo on tehnyt hyviä yli 4,7% vahvuisia oluita, jotka on sitten kuskattu Tampereelta Tallinnaan, josta kuljetusfirma NordPost on kiikuttanut ne sitten tuonne läheiseen Valintataloon, josta minä ne sitten noudin kotiini. Mutta näitä ei siis voi ostaa sieltä, mutta noutaa kyllä, koska 4,7%. PASKAA sanon minä. Mieluummin minä nämä sieltä Valtsusta olisin suoraan ostanut. Varmaan jokunen euro näistäkin tuotoista jää tuonne lahden toiselle puolen, jotka olisi sopivan politiikan vallitessa hyödyttäneet enemmänkin Suomen verottajaa. Mutta, "kun ei vain voi", lainatakseni erästä SUURTA ajattelijaa, joka näillä loistavilla argumenteilla töröttää betoniporsaana kehityksen tiellä. Tosin tuossa tapauksessa ihan toisessa, jo hoidetussa asiassa. Minun mielestäni voidaan hyvinkin, jos tahtoa on, kuten Tahto2013 kansalaisaloitekin osoitti.

Mutta sitten paatoksesta takaisin näiden oluiden pariin. Perjantaina Snow White Breweryn panimolla oltiin pitkästä aikaa perustaja kokoonpanolla kattiloiden äärellä. Velipojan kanssa kaksi satsia maustettua belgityylistä alea tehtiin jouluksi, mutta nyt Mr. Whiten kanssa pantiin ensimmäistä kertaa porteria. Tekemisen ohessa maisteltiin toki myös muutama olut. Koska Mr. White on suuri sahdin ystävä otettiin maistoon myös Papabeersiltä saapunut Pyynikin Käsityöläispanimon Kataja 1.086 Sahti. Tästä ei juttua ehtinyt vielä kirjoittelemaan, mutta toinen pullo on vielä jäljellä sitä varten.

Tänään päivälliselle otin pihvin ja pottujen kaveriksi Papabeersin Nisuoluen. Olut on siis virallisesti Papabeersin Pyynikin käsityöläispanimolta tilaama vehnäolut. Tätä ei siis ilmeisesti tule olemaan saatavilla Pyynikin nimen alla, vaan tämä oli pelkästään Papabeersin tilausmyyntiin suunniteltu ja valmistettu olut.

Herkullisne näköinen kirkas vehnis,
jonka maku ei ollut täysin minun
mieleen.

Nisuolut muodostaa kaadettaessa vain noin 1 cm kerroksen valkoista lyhytikäistä vaahtoa kauniin kullankeltaisen ja kirkkaan oluen pinnalle. Sakat unohdin pyöräytellä mukaan, mikä nyt vähän harmittaa. Tosin sakat näyttää olevan kohtuu napakasti pohjassa, joten oisko niistä paljon makua tullut. No seuraavalla pullolla testaan senkin. 

Tuoksussa makeaa maltaisuutta ja banaanisuutta. Ja joku jännä maltainen "ominaistuoksu", jota on mielestäni parissa muussakin käsityöläispanimon oluessa taustala häilynyt. En valitettavasti osaa sitä tarkemmin yksilöidä. Ei se siis paha tuoksu ole, mutta tulee mieleen, että saman kaltaisen tuoksun olen ennenkin nuuhkinut nenäni limakalvoille.

Oluenmaku maailma on maltaisa ja jopa hieman katajainen. Tässä on jotenkin samaa maku pohjaakin, kuin pari päivää sitten portterin teon ohessa maistelemassamme Kataja 1.086 Sahdissa. Humalointi on tasapainoinen ja eikä paljoa puske esiin. Enemmänkin minusta tässä on katajamaista makua. Jälkimaussa pyörii vehnäisyys ja kevyt hiivaisuus. Vähän kuin vehnäoluen vierrettä ois maistanut keiton jäähdyttyä. 

Suutuntuma on kevyehkö ja hieman hapanleipäinen. Jälkimaussa hapanleipäisyys lisääntyy. Jotenkin ei hirveän miellyttävä kombo. Ehkä vähän keskenkäineisyyden tuntua varsinkin oluen hieman lämmettyä.

Nisuolut ei nyt iskenyt. Ehkäpä odotukset olivat vähän liian korkealla. Toissapäivänä maisteltu Kataja 1.086 Sahti toimi selkeästi paremmin. Onneksi on vielä monta olutta maistamatta, joten toivon kokonaisuuden kääntyvän plussan puolelle. Nyt tilanne 1-1.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 30/50 

Speksit:
Panimo: Valmistuttaja Papabeers / Pyynikin käsityöläispanimo
Tyyli: Vehnäolut
Maa: Suomi
Maltaat:  Vehnä- ja ohramaltaat
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Yksi kahdeksasta Papabeersin nettikauppaan myyntiin tulleista oluista
Mistä: Tilattu Papabeersin nettikaupasta

Wanaka Stout – Pyynikin Käsityöläispanimo

Pyynikin Käsityöläispanimon Wanaka Stout on vaikuttanut minusta kiinnostavalta jo jonkin aikaa, mutta Kuopiosta en sitä valitettavasti ole löytänyt. Elokuun lopussa Tampereella vieraillessani oli yksi tavoitteeni löytää tätä ja tuoda Kallaveden äärelle maisteltavaksi sopivana hetkenä. Se onnistui ja nyt on se hetki.

Mainittakoon vielä, että en tätä Tampereen keskustasta muutamasta kaupasta tätä löytänyt, mutta yllätyin iloisesti, kun piipahtaessani pienessä K-Extra Raviolissa Hämeenkadulla, näitä pulloja oli kylmässä. Oi oi. Kylläpä piskuisen K-Extran pointsit nousi minun silmissä. Muutenkin laadukas olutvalikoima noin pieneksi kaupaksi.

Vähän valjun näköinen tumma juoma
piilottaa sisäänsä upean ja
maukkaan makumaailman.

Olut on väriltään aavistuksen punaiseen taittavaa tumman ruskeaa. Hyvin tummaa. Ei paljon valo kuulla läpi vasten katsottunakaan. Vaaleaa vaahtoa kertyy hyvin niukasti ja se laskea nopeasti, mikä saa oluen näyttämään vähän latistuneelta. 

Tuoksussa raakakaakaota, paahtunutta mallasta, hienoista makeutta ja häivähdys kahvia. Lämmetessä tuoksut voimistuu. Olueni oli alkuun aivan liian kylmää ja annoin sen levetä reilun vartin pöydällä välillä vain nuuhkien sitä.

Maussa tuntuu myös makeutta ja kahvia. Myös vähän suklaista maltaisuutta. Suutuntuma on erittäin pehmeä, lähes silkkistä kahvikastiketta. Tai enemmänkin juoksevaa kahvivanukasta. Ei kuitenkaan liian makeaa.

Kokonaisvaikutelma on erittäin positiivinen. Omaan makuuni sopiva kauppavahvuinen stout, vaikka pidän hiukan kuivemmasta makumaailmasta enemmän. Tämä voisi toimia hyvänä kaverini jollekin ei liian makealle suklaa- ja/tai kahvijälkkärille. Tai miksei myös perusmaukkaan karjalanpaistin kaverina.

Tunnelmalliseen tumman herkun kaverina tarjoilisin korville jotain pehmeän tummia säveliä. Ja näitä tarjoilee New Yorkilaiset jätehuollon yrittäjät. Jep. Eli Fun Lovin' Criminals. Poijilla on/oli tosiaan rekka- ja roska-autofirma nimeltään DiFontaine Carting & Asbestos removal Co. ja ilmeisesti myös monia muita bisneksiä ympäri maailmaa. Mielenkiintoinen bändi, joka flirtailee mafiatyylisillä teemoilla (kuten esim. roska-autofirma, puvut ja huumeviittaukset) ja soittaa tosi lounge-henkistä fiilistelymusaa. Tätä bändiä – ja etenkin 100% Colombian levyä tuli kuunneltua oman aikuistumisen kynnyksellä vuonna 1998 ja 1999 todella paljon. Sieltä ehdoton ykköshitti on Love Unlimited. Tässä teillekin.

"Barry White, saved my lifeAnd if Barry White, saved your lifeOr got you back with your ex-wifeSing Barry White, Barry White, it's alright"

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra- ja vehnämaltaat
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Pullo käyvä
Mistä: K-Extra Ravioli, Tampere

Presidenttisahti - Pyynikin Käsityöläispanimo

Ruisleivän leivonnan ohessa, leipien uuniin lähtiessä kaivelin odotusjuomaksi Pyynikin Käsityöläispanimon Presidenttisahdin. Tämä olut kuului Alkon käsityöläisoluet 2014 sarjaan ja on yksi viimeisistä, jota en ole niistä vielä maistanut. 

Oluen väri on hyvin tumman karmiininpunainen. Oikein kaunis ja hehkuva valoa vasten katsottuna. Vaahtoa ei kerry kaadettaessa pinnalle nimeksikään.

Tuoksussa marjaviiniä, savulihaa ja metvurstia. Vähän Sorbusta....

Maku hyökkää ensikulauksella yllättävästi lähes suolaisen happamana. Parin kulauksen jälkeen maku tasoittuu, mutta pysyy edelleen hieman happamana ja marjaisena. Maussa myös mukana eukalyptusta. Erikoinen keitos tämä on. Ei sytytä täysin, muttei ole pahaakaan. Jännittävä makuelämys.

Lämmetessään maku hieman pehmenee. Jälkimaussa eukalyptuksen viilentävää tullahdusta. Kokonaisuutena mielenkiintoinen olut, joka on melkein Sour Ale luokkaa.

Mielenkiintoiselle ja omaperäiselle oluelle arvoistaan musiikkia - myös Tampereelta. Mikäpä olisikaan omaperäisempää kuin Risto Ylihärsilän luotsaama Risto, joka häiriintyneessä suorasukaisten sanoitusten ja groovaavien sovitusten liitossa lähentelee jo neroutta. Bändin livesoitanto on mielenkiintoista katsottavaa, kun bändi vetää ilmeettömällä naamalla Härsilän eläytyessä koskettimiensa takana kuin suorasanainen maallikkosaarnaaja. Paljon mielenkiintosia ja hienoja biisejä bändillä on, mutta otetaanpa tähän Levy-Yhtiön Jätkät.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50  

Speksit:
Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo
Tyyli: Sahti (mielestäni melkein Sour Ale)
Maa: Suomi
Väri: 77,6 EBC
Katkerot: 34,6 EBU
Kantavierre: 20,4 °
Maltaat:  Sahti- ja ruismaltaat
Humalat:  Maatiais- ja jalohumalat (mitä ne ikinä sitten onkaan)
Alkoholi:  9,5 %
Muuta: Yksi Alkon Käsityöläisoluet 2014 oluista.
Mistä: Prisman Alko, Savonlinna

KauppaIPA - Pyynikin Käsityöläispanimo

Oluen ja ruoan liitto on hienoa ja sitä soisi itsekkin tekevän enemmänkin. Koetan aina olutta maistellessani jotain pientä syömistä ottaa kaveriksi. Joskus jopa hyvinkin kokeilevalla asenteella. Lasillinen hyvää olutta mainion ruoan kanssa on - tai ainakin pitäisi olla samalla linjalla viinien kanssa.

Aurinkoisen päivän lounaaksi tein kanasalaattia grillatusta kanankoivesta tuoreen leivän kera. Tähän ruokajuomaksi otin Pyynikin Käsityöläispanimon KauppaIPAn.

KauppaIPA toimi loistavasti kanasalaattin kera.

KauppaIPA on väriltään tumman hunajaisen keltainen ja kirkasta. Vaahtoa kertyy pinnalle niukasti. Tuoksussa on hedelmää, marjaista kirpakkuutta ja humalan katkeroa.

Ensi makuna tulee hedelmäkarkkia. Sitten iskee keskiasteinen humalan puraisu. Muutaman kulauksen jälkeen hedelmäisyyttä ei maista niin selkeästi. Hieman harmillista, että maku latistuu. Suutuntuma on aika kevyt ja aavistuksen vetinen.

Kaikken kaikkiaan kuitenkin napakka kokonaisuus. Tuoksu ja ensikulaus lupailivat hyvää, mutta muutaman suullisen jälkeen maku laantui enemmänkin kitkeryydeksi. Siitä rokotin vähän. Mutta yksi lisäpiste hupaisasta etiketistä. Valkeahapsinen pappa keräilemässä humalia kauppakoriin. KauppaIPAa siis. Pyynikin Käsityöläispanimolla on muutenkin hienot etiketit.  

Panimo on itseasiassa tekemässä oluesta vasta reseptiä muokkausta ja asiakkaat voivat vaikuttaa lopullisen version katkerointiasteeseen äänestämällä Facebook sivuilla. Panimo ilmoittaa millä EBU asteella mikäkin erä on lähtenyt kauppoihin. Eränumeron perusteella voipi sitä sitten kaupoista etsiskellä. Syksyllä ilmeisesti lopulta päätetään, millä katkerointiasteella tuotetta jatketaan. Hauska interaktiivinen kehitys, jossa loppukäyttäjät voivat itse vaikuttaa suoraan lopputulokseen.

Ruoka musana voisi pyöritellä Tampereen suunnilla musiikkia tekevän Ville Leinosen tuotantoa. Kymmenen vuotta sitten ilmestyneellä ja neitoja lumonneella Suudelmitar levyllä Leinonen esitteli jo monipuolista biisimateriaalia. Vaikka Leinosen musiikki on ollut jopa hieman unenomaista sanoituksiaan myöten, uudemmalla materiaalilla, kuten Majakanvartian uni levyllä mennään jo paljon syvempiin unimaisemiin. Ville Leinonenhan on monipuolinen muusikko ja musiikin tekijä, joka ollaan nähty myös toisen Tamperelaisen orkesterin, Riston rumpujen takana ensimmäisillä levyillä. Mutta tähän Suudelmitar.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 33/50  

Speksit:
Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo
Tyyli: IPA
Maa: Suomi
Katkerot:  52 EBU
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: K-Supermaket Lutakko, Jyväskylä

Pohdintoja ja tunnelmia pääsiäisestä sekä Rochefort 10, Imperial Rasberry Stout, Sierra Nevada Torpedo ja Pyynikin Pääsiäisolut

Huom. Tämä teksti on hieman jälkikäteinen kirjoitelma pitkältäperjantailta.

Noniin, nyt on tulossa hieman pidempi tekstin pätkä, joten tyrkäisen ensimmäisen musasuosituksen tähän alkuun. Kun vietetään taasen keväistä kristillissävytteistä juhlaa eli pääsiäistä, sopii musiikiksi pistää tuotteliaan barokkineron Johan Sebastian Bachin Matteus Passio tähän. Uskoisin, että ehdit lukea koko kirjoitukseni, ennenkuin teos on lopussa. Ja sitten etiäpäin.

Oluthan kuuluu erottomattomana osana pääsiäiseen. Niinkuin joillekin lammas (vaikka hampaat irvessä, koska pääsiäisenä syödään lammasta ja muulloin ei), suklaamunat, rairairuohot, pahoinpidelty ja ristiinnaulittu parrakas mies (vai oliko Jeesuksella sittenkään partaa?!?) sekä punaviini. Onneksi myös meilläkin päin olut on pikkuhiljaa löytämässä paikkansa ruokapöydissä viinien kaveriksi. Tämä voi hyvinkin ajan saatossa ohjata ihmisiä järkevämpään ja makuelämyksiä tuottavampaan oluen kulutukseen. Ainakin toivon niin. Itselläni näin on ainakin käynyt.

No, mutta takaisin pääsiäiseen ja olueen. Belgian suunnalla oluelle on hyvin pitkät perinteet pääsiäisen vietossa keskiajan luostareista alkaen ja Suomessakin ollaan pikkuhiljaa tähän suuntaan menossa. Tosin eroja on vielä paljon. Muistan oman täysi-ikäisyyteni tienoilla 90-luvun loppupuolella jo olleen pääsäisoluita (tai ainakin yksi, joka oli muistaakseni Sinebrychoffin Pääsiäisolut, jonka etiketti oli sininen tai violetti ja siinä lensi simpsakka ja varsin muodokas noitaneitonen luudalla). Nämä taisivat olla pääasiassa vain tummia lagereita, jollen väärin muista. Tällä hetkellä suomalainen pääsiäisolutsuuntaus on ollut selkeästi kalleellaan mämmiin tai suklaaseen. Suuntaus sekin, mutta kuten Kuopion olutseuran puheenjohtaja ja Ravintola Maljan ravintelipiällikkö Kilpeläisen Mika ilmaisi viime keskiviikkoisessa Ylen haastattelussa kohtalaisen selkeästi kotimaisia panimoita edelleen vaivaavan ongelman:

"Suomalaiset pääsiäisoluet eivät ole rehellisesti sanottuna mistään kotoisin."

Voin kompata tätä ainakin omien kokemusteni perusteella. Viime vuodelta maistelin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kievari Mämmi (2013) oluen ja Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Pääsiäisoluen, joista molemmat olivat erittäin kehnoja tuotoksia ja molemmat saivat myös Kuopion olutseuran bruuveissa täystyrmäyksen. Laitila on siirtynyt tänä vuonna mämmiviritelmällään stouttiin, kun VaSP näyttäisi etiketin perusteella jatkavan samalla linjalla. Jäänee molemmat minun osaltani hyllyyn, vaikkakin vähän kiinnostaisi maistaa mitenkä mämmi taipuu stouttiin. Josko sittenkin...

Omalla kohdallani pääsiäiseen kuuluu useinmiten perhelounas vanhempieni luonna - ja niin tänäkin vuonna. Perinteet on kivoja, kunhan ne eivät liika uraudu ja muutu pakkotoistoksi. Pääsasiassa pääsiäislounaalla olemme ruoan kanssa nauttineet viiniä, mutta tänä vuonna rikoin hieman linjaa, koska isäni on lähes täysin lopettanut lagerien juonnin ja siirtynyt belgialeihin. Tilaisuus oli oiva, joten ajattelin laajentaa hänen Gouden Carolus Classic ja La Chouffe linjaa, vaikkei kyseisissä oluissa mitään vikaa olekkaan.

Toin tarjolle Rochefort 10:iä, jota isän ja veljen kanssa maistelimmekin, jotka molemmat pitivät tuotteesta. Hieno tuote kerrassaa ja mieltä lämmittävää oli huomata Alkon tuoneen juomaa tarjolle kotisohvillekin. Itse olen kertaalleen tätä ja pikkuveli Rochefort 8 maistanut joitakin vuosia takaperin Ravintola Maljassa ja molemmat mainioiksi jo sillon totesin. Nyt tätä kymppiä muutaman pullon jemmasin ennenkuin kokonaan monopolista loppuvat.

Ulkonäkö ei ole kummoinen, mutta maku kutkuttavan
herkullinen. Tässä "tummaolut" joka on aivan 
toista maata kuin tummat lagerit.

Rochefort 10:n tuomio:

Tuoksu: 8/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 9/10

Suutuntuma: 4/5

Kokonaisvaikutelma: 17/20

Yhteensä: 41/50

Speksit:

Panimo: Abbey Saint-Remy

Tyyli: Stout

Maa: Belgia

Väri: 73,8 EBC

Katkerot: 12,9 EBU

Kantavierre: 21,2°

Humalat: Hallertau-humalat

Alkoholi: 11,3 %

Muuta:  Olut valmistetaan Belgialaisen Rochefort kaupungin lähellä sijaitsevassa Notre Dame de Saint Rémyn luostaripanimossa, jossa olutta on tehty jo vuodesta 1595 lähetien.

Mistä: Varkauden Citymarketin Alko

Ja lyhyt yhteenveto Rochefort 10, joka on perinteinen belgialainen Trappist luostari olut. Tuoksussa pehmeää maltaisuutta, hedelmäisyyttä, aavistus maakellaria. Maussa täyteläistä mallasta, hienoista makeutta, maltaan pehmeyttä ja hitunen hiilihappoja. Tulee mieleen kotikalja, joka olisi kuitenkin maistuvampi, pehmeämpi ja monipuolisempi makumaailmaltaan. Lämmetessään olut säilyy maukkaana ja tuo esiin kahviaromeja. Tämä istuu oikein hyvin suuhun. Kokeile.

Maittavan rosmariinissa uitetun hirven, pestokuhan ja kanan jälkeen nautittiin vielä karpalorahkaa ja sitruunakakkua. Kerrassaan loistolounas rakkaassa seurassa. Siinä hyvä tovi istuskeltuamme houkuttelin vielä isäni piipahtamaan kanssani Ravintola Maljassa tuopillisella. Siellä oli saatu hanaan Brittiläisen Thornbridgen ja ruotsalaisen St. Eriksin kiinnostava yhteistuotos Imperial Rasberry Stout. 

Kun luin tästä kuvauksen Tyttö ja tuoppi olutblogista vajaa kuukausi sitten, halusin päästä tätä mielenkiintoista viritelmää maistamaan heti, kun tilaisuus tulee. No reilu viikko sitten sitä Maljaan saatiin ja siitä lähtien olen odottanut kotiin pääsyä edes muutamaksi päiväksi, että löytäisi sopivan hetken tätä maistaa. Ja nyt sen aika oli. Onneksi tuotetta oli vielä hanassa tarjolla, joten pienet tuopilliset tätä ja pöytään makustelemaan ja rupattelemaan.

Imperial Rasbery Stoutin tuomio:

Tuoksu: 9/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 15/20

Yhteensä: 39/50

Speksit:

Panimo: Thornbridge Brewery ja St. Eriks Bryggeri

Tyyli: Imperial Stout

Maa: Skotlanti / Ruotsi

Alkoholi: 10 %

Muuta:  Oluessa mukana reilusti vadelmaa

Mistä: Ravintola Malja, Kuopio

Olut on erittäin tumma ja pinnalle kertyi reilu sormen paksuinen kerros tuhtia vaalean ruskeaa vaahtoa. Olut tuoksui erittäin voimakkassati raikkaalle vadelmalle. Hiven aistittavissa suklaista kahvia voimakkaan marjan alta. Maku ei ole ihan yhtä voimakas kuin tuoksu, mutta siinäkin vadelman maistaa selvästi ja se tuo olueen vedelmaista kirpeyttä ja happamuutta. Tuhdin imperial stoutin paksu maltainen runko puskee esille rintarinnan vadelman kanssa. Nämä oikeastaan täydentävät toisiaan. Suutuntuma on tuhti ja jälkituntuma on kuin vadelma-tummasuklaa palan jälkeen. Ei tätä 25 cl enempää tarvitse, mutta hieno tuote esimerkiksi pääsiäisaterian jälkkärille. Tykkäsin ja tästä voisi tykätä myös ei "perinteisen" oluen ystävät. Suosittelen!

Turinointi luisti ja päätimme ottaa vielä yhdet oluet. Isäni hieman hämääntui Maljan olutvalikoiman edessä ja pyysi suosittelemaan jotain, joten ajattelin tutustuttaa belgi-alejen ystävää erääseen perustuotteesen eli Chimay Bluehun. Nappi valinta kuulema. Itse vaihdoin vähän linjaa ja ajattelin maistella useita maukkaita oluita valmistaneen jenkkiläisen Sierra Nevada panimon Sierra Nevada Torpedon®, joka on extra IPA eli käytännössä oikeastaan DIPA.

Reipas IPA välillä piristämään.

Sierra Nevada Torpedon tuomio:

Tuoksu: 7/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 13/20

Yhteensä: 33/50

Speksit:

Panimo: Sierra Nevada Brewing Companpy

Tyyli: Duoble Indian Pale Ale

Maa: Yhdysvallat

Katkerot: 65 IBU

Kantavierre: 17,0°

Humalat: Magnum-, Citra- ja Crystal-humalat

Alkoholi: 7,2 %

Mistä: Ravintola Malja, Kuopio

Olut oli lasiin kaadettuna tumman meripihkan punaisen värinen ja sen pinnalle kertyi ohut vaalea vaahtokerros, joka laskeutui nopeasti. Tuoksussa humaloinnin aisti heti. Tuoksussa myös havuja ja kitkeriä hartsimaisia aromeja.

Maku oli aika hyökkäävähkö ja humalointi kitkerää. Hedelmäisyyttä en tästä juurikaan löytänyt. Hienoinen humalatorpedo, muttei yllä mielestäni Sierra Nevadan parhaimmistoon. Ei tule todennäköisesti hommattua toistamiseen.

Toisen oluen lasinpohjan alkaessa häämöttää Maljaan alkoi virrata jo pitkänperjantain viettäjiä ja melutaso alkoi kohoamaan. Aika oli siirtyä kotia kohti ja vapauttaa paikat pääsiäisen juhlijoille.

Kotona vielä iltapalan ja Bonesin kaveriksi korkkasin Pyynikin Käsityöläispanimon Pääsiäisoluen. Pitihän sitä joku "parjattu" suomalainen pääsiäisen panimotuotoskin testata.

Iltapalaksi suomalaista pääsiäistä.
Parempaa, kuin pelkäsin.

Pyynikin Pääsiäisoluen tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 2/5

Kokonaisvaikutelma: 13/20

Yhteensä: 31/50

Speksit:

Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo

Tyyli: Stout

Maa: Suomi

Alkoholi: 4,2 %

Muuta:  Tuoreella mintulla ja aniksella maustettu suklainen, hieman mämminen stout. Mallas-pohjassa myös imellytettyä ruista.

Mistä: Muuramen K-Supermarket

Olut oli väriltään tummanruskeaa ja lähes läpikuultamatonta valoa vasten katsottuna. Pinnalle ei kertynyt vaahtoa nimeksikään kaadettaessa - vain pieniä vaahtopyörteitä.

Tuoksussa oli mietoa paahteista mallasta, häivähdys savua ja tilkkanen kahvia. Maku oli kuivan maltainen, jossa oli aistittavissa kuivahedelmää ja humalan katkeruutta. Jälkimaku oli kuiva ja rukiinen. Suutuntuma kevyehkö ja kuiva. Ei ihan nappi omaan makuuni.

Vaikkei mikään tajuntaa räjäyttävä pääsiäisolut, niin kyllä tämä aiemmin parjatut hakkaa mennen tullen ja tässä ollaan jo asiallisemmalla linjalla liikenteessä.

Pääsiäinen on toisille puhtaasti uskonnollinen juhla ja toisille pelkkä kiva 4 päivän vapaa, mutta ehkä suurimmalle osalla jotain näiden yhdistelmää. Tässä pitkän tekstin lomassa on pyöritetty uskonnolista musiikkia taustalla, joten otetaan loppuun tämän toisen ääripään edustusbiisi. Ei, en kuitenkan laita tähän Cheekin Sokka irti rallia, vaan Palefacen Syntynyt Rellestää kappaleen. Tämähän on noussut jonkinlaiseksi ryyppäys tunnariksikin, vaikka sanoja kuunnellessa ehkä pitäisi mennä pitkälti itseensä, jos löytää niistä itsensä.

Valitettavasti meillä löytyy tällaisia biisin nimihenkilön kohtalon tovereita liikaakin tästä maasta, joille alkoholituotteet on vain keino saada nuppisekaisin ja rähinä päälle. Se on surullista ja ihan syystäkin STM:ssä ollaan meistä kansalaisista huolissaan, mutta mielestäni siellä ollaan otettu aikalailla väärät metodit käyttöön. Tulos lienee samaa luokkaa kuin haulikolla itikkaa lähtisi tappamaan. Sivulliset vahingot on suuremmat kuin alunperin oli tarkoitus. Elämme pimeitä aikoja.  Ehkäpä minäkin olen kohta rikollinen.

PS. Hyvä Valvira ja STM. Tässä jutussa käsiteltyjä alkoholituotteita ei ole tarjottu minulle minkään kyseisiin oluisiin liittyvän tahon osalta, vaan niistä on maksettu rehellisesti ansaituilla Suomessa verotetuilla työtuloilla. Kaikki kirjoitukseni ovat omia maksamattomia mielipiteitäni.

PSS. Hinkkaamme jälkikirjoituksen sisältöä lakimieheni kanssa ja pidätämme oikeuden blogitekstin jälkikäteiseen muokkaukseen, kunhan Valvira antaa ensimmäiset ennakkotapaukset tulevan alkoholilakimuutoksen aiheuttamasta monitulkinnallisesta alkoholimarkkinoinin suhteesta olutbloggaukseen.