Pirunpelto Kivibock – Panimoyhtiö Hiisi

Lähtökohtaisesti yksi kiinnostavimmista oluista tämän vuoden Alkon Käsityöläisolutvalikoimasta oli Hiisin Pirunpelto Kivibock. Tosin Hiisin oluet kiinnostavat aina itseäni, koska kyseessä on suomalaisen pienpanimoskenen parhaimmistoon kuuluva panimo, joka on taikonut tankeistaan moninaisia maukkaita ja mielenkiintoisia oluita. Kaiken lisäksi panimolla on hyvin ihailtava asenne ja ote oluen tekemiseen.

Tällä kertaa panimo toi tarjolle taas jotain "uutta" ja lähtökohtaisestikin mielenkiintoista, jollaista en ainakaan ole itse päässyt koskaan maistamaan. Pirunpelto Kivibockin vierre on käsitykseni mukaan mäskätty kuumennetuilla kivillä. Kivien kuumennuksesta kiukaalla panimon pihalla näinkin jossain kuvan, mutta tarkkaa valmistustapaa en tiedä. Oletan kuitenkin, että mäski on kuumennettu tulikuumilla kivillä, jotka heitetään vierteen sekaan. Näin lämpötila nousee pikkuhiljaa ja maltaiden sokerit karamellisoituvat kuumien kivien pintaan.

Samaa tekniikkaa on käsitykseni mukaan käytetty jossain päin Suomea perinteisesti sahdin mäskäykseen. Ihan varma en ole, kun en tietolähdettä tälle nyt löytänyt. Korjatkaa, jos olen väärässä. Vanhasta valmistustekniikasta on kuitenkin kyse. Ainakin saksanmaalla on tätä metodia on käytetty keskiajalla oluen mäskäykseen ja näille oluille on oma tyylinimityksensäkin Stein bier.

Pirunpeltoa komistaa komea ja tunnelmallinen etiketti. Tässä on jotain hienoa ja alkukantaista. Jotain mystistä ja kiehtovaa. Panimo kuvailee sivuillaan Pirunpeltoa tyylilleen uskollisesti Kalevalaisella runomitalla.

HIILIVUOREN VARJOIS’ SAUNOO //
PUKKI, PAIMEN POHJOISEN //
PIRUNPELLON KANTOI KASAAN //
KANNEKS KIUKAAN KIVISEN.

Pirunpelto on väriltään syvän mahongin ruskea ja melko kirkasta valoa vasten katsottuna. Pintaa hunnuttaa hieman ruskeahko vaahto.

Tuoksu on mahtavan maltainen, hieman siirappinenkin. Jotain yrttistäkin. Ei voimaksta eikä pistävää. Vähän kuin koivun lehtien tuoksu vastomisen ohessa.

Maku on makean maltainen, hieman paahteinen. Siirappisia ja tumman kandisokerisia aromeja. Myös kesän tuoreita koivun lehtiä sekä ruohoista ja hieman pihkaista humalaa. Erittäin miellyttävä maku.

Suutuntuma on napakka ja melko täyteläinen. Rapsakampia katkeroja tulee mukaan hetken päästä hörpystä – samalla tavalla viivellä kuin kiukaalle heitetyn löylyveden makoisa puraisu saunan takanurkassa.

Kokonaisuudessan oikein onnistunut ja maukas pukki, jossa kaikki on melkolailla kohdillaan. En tiedä kuinka paljon kivimäskäyksellä on tähän osuutta, mutta kandisokeriset maut voisi hyvin kuvitella syntyneen maltaan sokereiden kohdatessa tulikuuman kivipinnan. Lyhyesti sanottuna erinomainen olut. Ei heikkoja hetkiä. Ehdottomasti jatkohankintalistalle.

Yksi syy, miksi koen myös vahvaa vetoa Hiisiin, on samankaltainen intohimo musiikkiin. Aivan mahtavaa, kun etiketeissä muistetaan aina antaa myös musiikkisuositus. :) Itse olen jättänyt nämä musiikkisuositukset vähän vähemmälle viime aikoina johtuen siitä, että monesti halusin kertoa ja kaivella lisätietoja kappaleista ja bändeistä tekstien lisäksi. Tähän alkoi mennä niin paljon aikaa, että yhden blogikirjoituksen tekemiseen alkoi mennä liikaa aikaa, mikä on pois muusta elämästä. 10h työpäivien ja kolmen lapsen lisäksi on nyt hoidettavana omakotitalon työtkin, joten aika on välillä melkolailla kortilla. Ja taisipa joskus teksteissä olla enemmän asiaa musiikista kuin oluesta, joten keskityn nyt enemmän oluisiin. Jos musasuosituksia laitan, pyrin pitämään sen osion lyhyempänä, vaikka musiikistakin jaksan intohimoisesti jauhaa vaikka loputtomiin. Mutta ehkä on parempi antaa sen puhua omasta puolestaan.

Siis Hiisin suosituksen mukaisesti Howlin Wolf Built For Comfort.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 44/50 

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Kivibock
Maa: Suomi
Väri: 65,7 EBC
Katkerot: 28,7 EBU
Kantavierre: 17,4 °P
Alkoholi: 6,5 %
Muuta: Yksi Alkon vuoden 2017 Käsityöläisolutvalikoiman oluista
Mistä: Päiväranna Alko, Kuopio