Thorium Black – Pyynikin Käsityöpanimo

Tänään maistelussa Pyynikin Käsityöläispanimon Diablolle valmistama ravintolavahvuinen bändiolut Thorium Black, josta sain pari maistiaspulloa suoraan panimolta. Kyseessä on jo toinen nimikko-olut, jonka Pyynikki on tehnyt tälle jo yli kaksikymmentä vuotta veivanneelle metallibändille. Aiempi vuoden takainen Corium Black oli kauppavahvuinen ja jäi harmillisesti itseltäni maistamatta, kun en ehtinyt sitä Kuopiosta käsiini haalimaan. Siitä en siis osaa arviota antaa, mutta koska kyseessä on stout ja Pyynikki on kunnostautunut tässä lajissa (esim. Pajavasara, Papan Vanilja Stout ja Pyynikin KDC #V****gate Stout) uskallan odottaa tältä oluelta kohtuullisen kovaa tasoa.

Mutta palataanpas vähän tähän kyseessä olevaan olueeseen ja bändiin sen nimen takana. Vaikkei Diablo omalla levylautasellani pyörikkään, niin kovan livebändin maineetta nauttivana olen hyvin tietoinen bändin olemassa olosta. Ja ovathan kaksi Diablon levyä kavunneet myös Suomen virallisen albumilistan ykköspaikalle, mikä ei ole mikään ihan vaatimaton suoritus. 

Idea tähän ravintolavahvuiseen Thorium Blackiin oli lähtenyt panimolta ja homma oli bändille sopinut. Itensiivisen yhteistyön tuloksena, jossa makutuomareina mukana olivat Diablon Heikki Malmberg ja Aadolf Virtanen, syntyi stout, jonka lopullisen reseptin kehitteli Pyynikin tuotanto- ja laatupäällikkö Heikki Eräsalo. Suoraan en tiedä, onko Thorium Black "sukua" reseptipohjaltaan Corium Blackille, mutta ehkpä tätä voisi kutsua Coriumin Blackin isoveljeksi.

Muutakin yhteistä molemmista oluista löytyy. Nimittäin nimistö. Corium Black on Diablon edellisen levyn Silvër Horizonilta löytyvän biisin nimi ja sillä biisin sanoja tsekkattuani mitä ilmeisimmin tässä yhteydessä tarkoitetaan eräänlaista mustaa laavaa, jota muodostuu kun ydinreaktorin ydin sulaa. Melkoisen mukavaa ainetta, joka on äärimmäisen kuumaa ja radioaktiivista hitaasti valuvaa laavamaista ainetta. Eli tykkää mennä erinomaisesti läpi vaikka betonista. Tshernobylissa tämä sulanut ydin oli pysynyt 1660 °C:een lämmössä ainakin neljä päivää edelleen jatkuvan ydireaktion ansiosta. 

Thorium – tai suomeksi torium – on taas uraanin lisäksi ainut selkeästi radioaktiivinen alkuaine (etiketissäkin löytyy yksinkertainen atomimallin kuva), jota esiintyy merkittäviä määriä maankuoressa. Ehkä tässä yhteydessä yhdysviivan toriumin ja sulaneen reaktoriytimen (corium) välille vedetään, koska torium alkuainetta on suunniteltu käytettäväksi uudenlaisissa hyötyreaktoreissa, joista sulasuolareaktori olisi kaikkein kiinnostavin. Tosin vastakohtana tuolle ydinvoimala onnettomuudessa muodostuvalle Corium Blackille torium-sulasuolareaktorissa ei ainakin periaatteessa pitäisi olla mahdollista syntyä tämmöistä hallitsemattomasti kuumenevaa sulanutta ydintä (corium), joka voisi aiheuttaa räjähdyksen ja ydinvoimalaonnettomuuden. Ja mainittakoon vielä löytämäni mielenkiintoinen ja hiukea fakta toriumista: lähes kaikki luonnossa esiintyvät torium isotoopit ovat muotoa torium-232, jonka puoliintumisaika on käsittämättömät 14 miljardia vuotta eli alkuräjähdyksen aikaan, jos olisi syntynyt torium-232 isotooppia, sen radioaktiivisuus olisi vasta nyt puolittunut. Käsittämätöntä. o_O 

Tai sitten se Thorium riimaa hyvin Coriumin kanssa, mutta tiedä häntä, kun ei ole parempaakaan tietoa nimeämisen taustoista. Mutta palataanpas ydinfysiikan ja nimipolitiikan kiinnostavasta maailmasta takaisin oluiden pariin.

Thorium Black on sysimustaa – niin kuin varmaan tässä tapauksessa asiaan kuulu ja on suotavaa. Pinnalle kertyi noin sentti hyvin tiiviin näköisen hieman vaalean ruskeaan taittavaa vaahtoa. Kyllähän tämä lupaavalta stoutilta näyttää.

Tuoksussa on reilusti paahteista mallasta, pähkinää ja nokea. Myös jotain yrttistä ja hienoista hiivaisuutta, muttei häiritsevästi. Hieno ja mielenkiintoinen tuoksuprofiili.

Ensisuullinen täyttää suun täyteläisillä ja paahtean maltaisilla mauilla, jotka viipyilevät pitkään. Jälkimakuun nousee leivinuunissa paistettua, nokista ruisleivän pohjaa, johon kietoutuu hieno toffeinen aromi. Toinen suullinen jatkaa selkeästi samalla linjalla. Humalointi on maltillista ja terävöittää vain hienoisesti makuja antaen niille ryhtiä. Onpas oikein maukasta ja tasapainoista. Kerrassaan hyvää.

Suutuntuma on täyteläinen, vaikkakin hieman nokisen kuiva. Kuivuus tulee enemmänkin jälkimakuun. Erittäin miellyttävä suutuntumakin.

Kylläpä Pyynikki on nyt pykännyt ilmoille erinomaisen bändioluen. Toki Pyynikiltä on jo tullut useita erinomaisia stouteja, joten olihan tältä lupakin odottaa paljon. Kauppavahvuisesta Corium Black en osaa siis sanoa mitään, mutta tämä on kyllä erittäin onnistunut ja maukas stout. Peittoaa selvästi oikein maukkaaksi todetun Turmion Kätilöiden Pimeyden Morsiammen ja nousee tämän hetken omaksi suosikikseni maistamistani bändioluista. Erinomaisen hienoa työtä taasen Pyynikiltä.

Ja toki tähän loppuun musiikkia vähän Diablolta. Otetaan nyt tämän Thorium Blackin pikkuveljen nimibiisi eli Corium Black tähän mukaan. Nyt tätä on saatavilla ainakin näistä ravintoloista. Jos paikkoja tulee lisää, niin listat näistä paikoista löytynee panimon ja bändin sivustoilta.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Pyynikin käsityöläispanimo
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Alkoholi: 6,5 %
Muuta: Diablon nimikko olut ravintolavahvuisena
Mistä: Sain pari näytepulloa Pyynikin Käsityöläispanimolta