Wild Boar – Buxton Brewery

Tänään olut arviossa Brittiläisen Buxton Breweryn Wild Boar Indian Pale Ale. Sen verran harvoin olen tämän panimon oluita päässyt maistamaan, joten piti sännätä ostoksille heti, kun huomasin tätä Alkossa olevan saatavilla.

Wild Boar on väriltään kauniin oljen keltaista ja lähes täysin kirkasta. Kaadettaessa lasiin muodostuu lähes neljän sentin kuohkean lähes täysin valkoinen vaahtokruunu. 

Tuoksusta löytyy hedelmäistä humalaa ja hienoisesti metsämansikkaa. Tuoksu on kuitenkin melko mieto.

Maku on hedelmäinen. Löytyy mangoa, hintsusti etiketissäkin luvattua limeä sekä häivähdyksen omaisesti myös metsämansikkaa, kuten tuoksussakin. Hetken kuluttua kehiin astuu myös pähkinää ja maltaisuutta. Jälkimaun puolella vallan ottaa pihkainen ja maapähkinän kuorimainen katkeruus, joka yltyy hetkittäin hyvinkin dominoivaksi.

Suutuntuma on napakka ja etenkin jälkimaun puolella limakalvoja kuivattavan katkera. Ehkäpä vähän liikaakin. Lähes bitterin paikkeilla liikutaan.

Kokonaisuutena hyvin napakka, hedelmäinen ja pähkinäinen IPA melko kurittavalla jälkikatkeroilla. Voisin ostaa toistenkin, mutta hintaansa nähden ei varmaankaan ensisijainen sijoitus.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50  

Speksit:
Panimo: Buxton Brewery
Tyyli: IPA
Maa: Englanti
Väri: 13,6 EBC
Katkerot: 59,4 EBU
Kantavierre: 12,9 °P
Alkoholi: 5,7 %
Mistä: Päivärannan Citymarketin Alko, Kuopio

Smoked Porter 2012 – Alaskan Brewing Co.

Eilen tarvitsi polttaa vähän roskapuuta pois ja jonkun piti jäädä tulen vartijaksi, joten mikäs tässä savuisessa hommassa ois parempaa, kuin kaivaa kylmiöstä joku sopiva olut. Nuotion savuiseen ja hieman tihkusateiseen tilanteeseen erinomaisesti tyylilajiltaan sopiva olut oli Alaskan Brewing Co. Smoked Porter 2012. 

Alaskan Brewing Co. toimii todella Alaskassa noin 30000 asukkaan Juneaussa, missä panimo tuottaa omien sanojensa mukaan Alaskan henkeä oluisiinsa. Siitä en tiedä, mutta kohta testataan. Panimo ottaa vetensä Juneau jäätiköstä ja tätä vuodesta 1988 lähtien valmistettua Smoked Porteria valmistetaan panimon nettisivujen mukaan vain kerran vuodessa marraskuun ensimmäinen päivä (tosin pullosta löytyy leima 09/17/12, joten syyskuussa tuo minun käsitykseni mukaan on tehty). Säilyvyyttä oluelle on annettu ihan riittävästi, sillä parasta ennen päiväys on 26.12.2026 eli reilu kymmenen vuoden päästä. Niin pitkään en kuitenkaan odottele.

Tämä kyseinen olut on kovastikin maailmalla arvostettu ja itsekin olen päässyt tätä kerran maistamaan. En muista minkä vuoden erä oli kyseessä, koska aikaa tästä on muutama vuosi, kun erään mainion oluttastingin jälkeen Maljan ravintolapäällikkö Mika Kilpeläinen halusi tarjota tätä tastingin jälkeen paikalle jääneelle seurueelle. Paljon ei silloin tätä ollut maistettavaksi, mutta hyvältä se maistui. 

Nyt on sitten mahdollisuus maistella ihan rauhassa, kun on kokonaan oma pullo. Koska aikaakin lomalla tuntuu remonttihommilta löytyvän, niin on hyvää aikaa tehdä myös arvio tästä.

Olut on väriltään hyvin tummaa, lähes mustaa. Hieman valoa vasten katsottuna ruskean punaisia sävyjä tulee esiin. Pinnalle muodostuu reilusti maitokahvin väristä kuohkeaa vaahtoa. Erittäin herkullisen näköistä, kun kosteus vielä tiivistyy lasin pintaan.

Tuoksu on kahvinen, paahtomaltainen ja kevyen savuinen. Kyllä tästä löytyy myös hienostunutta kaakaota. Maltillinen tuoksu ja miellyttävä tuoksumaailma.

Maku on mahtavan täyteläinen. Kaakaota, paahdettua mallasta, kahvia ja miellyttävää tasapainoista savuisuutta. Se ei puske todellakaan läpi, vaan tukee hienosti muita makuja. Maut tuntuvat vain voimistuvan jokaisella suullisella. Esiin puskee myös häivähdys vaniljaa.

Suutuntuma on erittäin pehmeä ja täyteläinen. Jälkimakuun tulee hienoisesti katkeroja ja nokista kuivuutta.

Onpa kyllä erinomaisen hieno juoma! Näin muistelisin, mutta maku on vielä parempi kuin muistin. Toki voi johtua myös siitä, että silloin alle oli maisteltu semmoisia kevyitä oluita kuin Alkostakin nimen vuoksi poisvedetty AleSmithin Speedway Stout ja Hoppin' Frogin Silk Porter. Alaskan hengestä en ole edelleenkään varma, mutta hyvää olutta he ainakin tekevät. Suosittelen hommaamaan kallistaa hinnasta huolimatta, jos täyteläiset ja hennon savuiset oluet maistuu.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 43/50  

Speksit:
Panimo: Alaskan Brewing Co.
Tyyli: Savuolut
Maa: Yhdysvallat
Väri: 92 SRM (Alko 182 EBC)
Katkerot: 45 IBU  (Alko 32,1 EBU)
Kantavierre: 1.068 OG (Alko 16,2 °P)
Alkoholi: 6,5 %
Muuta: Olut on valmistettu 2012 ja tätä valmistetaan vain kerran vuodessa.
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

Imperial IPA – Malmgård

Tässä ensimmäinen reittaus uudessa kodissa. Ja toinen vasta kesäkuussa. Tai itse asiassa ensimmäinen, koska edellinen oli maisteltu ja osittain kirjoitettukin jo huhtikuussa.

Muutto hommat ovat pitäneet minua hieman kiireisenä, kun on pitänyt käydä vielä päivisin töissä. Mutta nyt on alkamassa loma, vaikkakin remonttihommien täyteinen, niin koetan ehtiä myös muutamia blogiarvioita kirjoitella. Pari mielenkiintoista juomaa on kylmiössä odottamassa. 

Tänään kuitenkin arviossa loistavan Malmgårdin panimon Imperial IPA. Tämä Imperial IPA sisältää ohramaltaan lisäksi panimon omilla pelloilla kasvanutta Emmer-vehnää. Tätä samaa "muinaisvehnää" on käytetty myös monissa muissa panimon valmistamissa oluissa, kuten Emmer IPA. 

Malmgård Imperial IPA on väriltään tumman meripihkan väristä ja niukka vaahtoista. 

Tuoksu on melko makea ja maltillisen humalainen. Sitrusta, yrttiä ja hunajaa. Miellyttävä tuoksuprofiili. 

Maku makean maltaisa, kevyen marjaisa sekä greipin ja pihkaisen katkeroinen. Humaloinnin puraisu on yllättävänkin mieto, vaikka EBU arvot on 85. Jälkimaussa pihka ja havut ottaa valtaa   

Suutuntuma on täyteläinen ja jopa hieman siirappinen. Katkerojen kuivattavuus astuu esiin enemmänkin jälkimaussa. 

Kokonaisuutena erittäin hieno Imperial IPA, jota voisi mielellään toistenkin nautiskella. 

Tuomio:

Tuoksu: 8/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 9/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 16/20

Yhteensä: 40/50

Brooklyn Sorachi Ace – Brooklyn Brewery

Huomasin tässä tänään, että olin unohtanut julkaista blogikirjoituksen 23.4. maistellusta Brooklyn Breweryn Sorachi Ace oluesta. Joten tuotakoon julki myös tämä reittaus pois pöytälaatikosta – vaikkakin yli kuukausi myöhässä. Olkaa hyvät.

Tänään meillä oli työpaikan porukalla tyhy-päivä ja kävimme ratsastamassa Islannin hevosilla. Erittäin mielenkiintoista puuhaa ja yllättävän hyvin sujui myös ensikertalaiselta. Retken päätteeksi ehdin kotiin vielä saunaan ja sen päälle halusin palkita itseni onnistuneesta ensiratsastuksesta. Valikoin maisteluun pitkään kaapissa sopivaa hetkeä vartoneen Brooklyn Sorachi Acen. Paljon hyvää olen tästä kuullut, joten odotukset ovat melko korkealla.

Sorachi Ace on väriltään kirkkaan kullan keltaista. Oluen pinnalle muodustuu kaadettaessa reilusti puhtaa valkoista kuohkeaa vaahtoa. Melkoisen herkullisen ja raikkaan näköistä.

Tuoksu ei meinaa ensi tulla esiin kuohkean vaahdon alta, mutta muutaman hörpyn jälkeen alan saamaan jotain jo irti. Tuoksussa on kukkaisuutta, heinää ja hieman tallimaisuuttakin. Myös jotain Tutti Frutti-maista makeaa hedelmäisyyttä. Tämän päivän Islannin hevosratsastuksen jälkeen tulee mieleen hevostallit tästä tuoksusta. Hieman huonolla tavalla, vaikka mukaavaa itse ratsastamassa olikin.

Maku on miellyttävän kukkainen, yrttinen ja Tutti Fruttinen. Myös hieman greippinen. Sitten puraisee nautinnollinen, hieman pihkaisa katkero. Jälkimaku on miellyttävän sitrusmainen. Myös hiiva pyörähtää makumaailmassa muutaman kerra. Tuo Tutti Frutti pyörähtää makumaailmassa useita kertoja. Sama maku, mikä on niissä punaisissa  Tutti Frutti käärekarkeissa, jotka ovat saman mallisia kuin Lätkäliigat. Huh, miellyttävän ja raikkaan makuinen.

Suutuntuma on pehmeä, melko kevyt ja raikas.

Kokonaisuuten verrattaen hieno olut. Vaikka hintaakin oli paljon, niin kyllä tämän mielellään maksoi. Tosin ei tätä sentään joka päivä raaskisi ostaa.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Brooklyn Brewery
Tyyli: Farmhouse Ale / Saison
Maa: Yhdysvallat
Väri: 9,2 EBC
Katkerot: 20,8 EBU
Kantavierre: 15,7 °P
Maltaat:  Saksalaiset pilsnermaltaa
Humalat:  Sorachi Ace
Alkoholi: 7,6 %
Muuta: Sokeria on käytetty valmistuksessa. Olut on kuivahumaloitu ja suodattamaton.
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

Pimeyden Morsian – Iso-Kallan Panimo

Tässä toukokuussa en ole ehtinyt paljon reittailemaan oluita, kun työt ja asunnon osto ovat vieneet kaiken aikani. Perhettäkin on pitänyt välillä nähdä, joten yllättävän vähän on ehtinyt istahtaa mihinkään rauhassa. Tänään töiden jälkeen kävin pyöräyttämässä lihapullat perheelle uunivalmiiksi ja painuin pikaiselle oluelle Ravintola Maljan terassille. Maljan hanaan oli nimittäin saapunut Tampereen SOPP:ssakin saatavilla oleva Iso-Kallan Panimon valmistamaa Turmion Kätilöiden omaa olutta, joten olihan se päästävä maistamaan.

Bändioluita olen muutamia kertoja aiemminkin reitannut ja hieman jopa niiden samankaltaisuudestakin kritisoinut, mutta nyt on sitten maistelussa hieman erilainen olut. Iso-Kallan Panimo valmisti syksyllä toiselle Kuopiolaiselle bändille, Verjnuarmulle, myös nimikko-oluen, joka oli perus bändioluista poiketen tyylilajiltaan savuporttia ja keskenäisestä kilpailusta johtuen (lentopallokisat ja hiihtokisat) Turmion Kätilöt halusivat myös jotain persoonallisempaa ja myös he päätyivät panemaan oluensa Iso-Kallan Panimon kanssa. Tällä kertaa tuloksena oli Imperial Stoutia.

Olin itseasiassa paikalla Maljassa järjestetyssä Pyynikin Käsityöläispanimon Tummien oluiden tunnit -tastingissä, missä luotiin ensimmäiset askeleet tämän oluen syntytaipaleella. Vieressäni istui Iso-Kallan Panimolla vaikuttava Eetu Repo ja vastapäätäni istui eräs Turmion Kätilöiden edustaja ja jossain vaiheessa keskustelu ajautui bändioluisiin sekä Turmion Kätilöiden kiinnostukseen tehdä myös omansa. Siinä vaiheessa Eetu paljasti oman taustansa ja kertoi Iso-Kallan Panimon olevan kiinnostunut yhteistyökumppani. Ja kai ne palikat loksahti kohdilleen, koska edessäni lasissa on juurikin Iso-Kallan Panimon panemaa Turmion Kätilöiden Pimeyden Morsian Imperial Stouttia.

Iso-Kallan Panimon ja Turmion Kätilöiden tiedotteessa todetaan vaatimattomasti seuraavaa:

"Pitkällinen turhautuminen jo markkinoilla olevien bändioluiden laatua kohtaan herätti ajatuksen, joka lopulta päätyi yhtyeen ja panimon yhteiseen tavoitteeseen luoda maailman paras bändiolut."

Ja nyt testataan kuinka tässä tavoitteessa on onnistuttu.

Pimeyden Morsian on väriltään lähes mustaa, valoa vasten reilusti punaiseen päin taittavaa. Vaahtoa (ainakin hanaversiossa) muodostuu erittäin niukasti. Näyttää hieman kokikselta. Ei herätä sylkirauhasissa mitään reaktioita.

Tuoksu on paahteisen maltainen, makean kahvinen ja hennon suklainen. Jopa häivähdys lakritsia.

Myös maussa maistuu paahteinen mallas. Melko reilusti makeutta, mikä on hieman yllättävää! Liekkö laktoosia mukana?!? (Jälkikorjaus: panimon sivuilta saatujen tietojen mukaan ei ole). Lisäksi makumaailmaan kietoutuu suklaata ja maltillisesti kahvia. Suklaisuus ei ole kuitenkaan esanssista. Jännästi myös tiettyjä kirsikkaisia vivahteita on maistettavissa. Tuo hetkellisesti mieleen jopa makeudesta johtuen kirsikka Cockiksen. Hetkellisesti myös reilusti lakritsisia aromeja sekä jopa samoja vivahteita, mitä Iso-Kallan Panimon Salmiakki Porterissa oli.

Suutuntuma on paksu ja täyteläinen. Mukavasti jälkimaussa nousee hieman humalan katkeroita ryhdittämään makeuden vastapainoksi.

Kokonaisuudessaan Pimeyden Morsian on oikein miellyttävä bändiolut. En tiedä, onko maailman paras, mutta hyvä ainakin. Tässä mennään melkein päin vastoin toisen paikallisen eli Verjnuarmun nimikko-oluen suhteen. Tässä tuoksu ja ulkonäkö tökkii, mutta maku ja suutuntuma puolella kaikki on kunnossa, kun taas Verjnuarmun Savuporterin kanssa tuoksu ja ulkonäkö lupaili enemmän kuin mihin makumaailma pystyi. Iso-Kallan Panimolla homma hoituu erittäin mallikelpoisesti ja mukava nähdä, että paikallisesti myös yhteistyöprojektit toimii. Vaikkei kyseessä olekaan täyden kympin olut, niin oikein onnistunut bändiolut kuitenkin. Ja mikä tärkeintä, myös uutta tyylisuuntaa kehissä. Milloinkahan tulee vastaan ensimmäinen bändi Sour-olut?

Musaksihan sitä pitää oluen nimikkobiisi laittaa.

PS. Tällä oluella on melko häiriintynyt mainos, jos ette sitä vielä ole nähnyt. :D

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Suomi
Katkerot: 29 EBU
Kantavierre: 23,2 °P
Maltaat:  Pale Ale, Munich, Chrystal, Chocolate, Black
Humalat:  Northern Brewer, EKG
Alkoholi: 8,0 %
Muuta: Tumma paahtoinen kahvi ja kaakao
Mistä: Ravintola Malja, Kuopio

Founders KBS (2016 release) – Founders Brewing Co.

Viime aikoina on ollut reittausten kanssa hieman hiljaisempaa. Tämä johtuu paljolti siitä, että olen viettänyt töiden jälkeen lähes kaiken ajan tutustuen asuntoihin, rakennustekniikkaan, rintamamiestalojen yleisiin ongelmiin, rakennusteknisiin ratkaisuihin, pankkilainoihin ja vakuutuksiin. Kävi nimittäin niin, että tuli tänään pistettyä nimensä erään ihanan omakotitalon kauppakirjaan ja vihdoin ensimmäinen oma asunto on totta. Joten nyt ainakin kiireet helpottaa hetkeksi. Kunnes omakotitalo asukkaan arki alkaa painamaan päälle. :D

Mutta tämän päivän kunniaksi ajattelin korkata jonkun erinomaisen oluen ja reitata sen. Sattumoisin sain tiedon Kuopion Olutseuran FB-ryhmässä, että kaupunkin monopolimyymälöissä oli saatavilla Foundersin Kentucky Breakfast Stouttia. Tämä olut on saanut vaatimattomasti 100/100 Ratebeerissä ja kovasti hehkutusta myös kotimaisten olutblogaajienkin keskuudessa. Tätä oli viime kesän lopussa Ravintola Maljassa tarjolla, mutta missasin sen. Ei kovin pitkään baarin hyllyissä vanhentunut. Tämä jäi hieman harmittamaan, joten tilanne oli korjattava heti, kun sain kuulla tätä himoittua mustaa kultaa olevan nyt Alkosta saatavilla. Joten tänä aamuna klo 9.07 pirautin Kolmisopen Alkoon ja varasin pari pulloa itselleni. Töiden jälkeen kurvasin hakemaan pullot ja sitten kiireen vilkkaan pankkiin kirjoittamaan kauppakirjoja.

Ja nyt. Tässä sitä ollaan. Omakotitalon omistajana ja Foundersin KBS vihdoin lasissa. Molempia hetkiä olen odottanut. Toivottavasti kumpikaan ei tule tuottamaan pettymystä. Toinen selviää ihan kohta. Tämä edessäni oleva Founders KBS on siis 2016 julkaistua vuosikertaa ja vahvempaa kuin esim. vuonna 2015 markkinoille tuotu Founders KBS, jonka alkoholipitoisuus oli 11,2 %.

Founders KBS on erittäin tummaa – lähes mustaa, muttei kuitenkaan läpikuultamatonta kuten esim. To Ølin tai Nogne Ø:n imperial stoutit usein ovat.  Lasiin kaatuessaan kuitenkin melko öljymäistä. Muodostaa pinnalle noin sentin kerros erittäin kuohkeaa ja pienikuplaista ruskeaa vaahtoa. Herkullisen näköistä.

Tuoksu on salmiakkinen, hieman savuinen, palvikinkkuinen ja viskinen. Alkoholisuus tuntuu nenässä. Kun KBS lämpiää, alkoholisuus ei tunnu enää niin pistävänä ja salmiakki sekä savuinen palvi on vaihtunut suklaiseen kahviin. Paljon parempi tuoksu profiili kuin kylmänä.

Maku on tuhdin tummasuklainen ja espressomainen. Kuin maukeuttamatonta hyvin tummaksi maustettua kaakaota tai juoksevaa tummasuklaakastiketta. Jälkimaussa esiin alkaa puskemaan innokkaasti bourbon tynnyrikypsytys. Selkeästi alkoholisempaa sävyä ja viljatislettä kietoutuu makunystyröihin. Bourbon viipyilee jälkimaussa pitkään ja esiin tulee myös hienoa vaniljaisuutta.

Suutuntuma on erittäin täyteläinen ja pehmeä, mutta samalla kuitenkin melko kuiva. Jälkimakuun alkaa puskea enemmän alkoholin tuomaa terävyyttä. Kuin olisi hörpännyt suklaakastiketta ja sen perään pienen bourbon paukun. 

On tämä bourbon kahvikaakoa sitten hyvää. Onneksi ostin toisen pullon jemmaan. Hiton paljon paremmin tässä tisletynnyrikypsytys toimii kuin Muflonin Galea. Mielestäni Imperial Stouttien tuhtiudesta leikkaa osan hyökkäävää alkoholisuutta ja viskimäisyyttä. Ehkäpä Beer Hunter'sin olisi kannattanut kypsyttää saisonia vaikkapa valkoviini- tai roseviinitynnyreissä ja jättää Jameson kypsytys Irish Coffee Stoutille.  Tämä oli kuitenkin erinomainen olut, jossa bourbon antaa kivan lisävivahteen, muttei puske liikaa läpi. En ole hirveä viskien tai bourbonien ystävä, mutta niissäkin on hetkensä. Kuitenkin oluiden kypsytyksessä niillä saadaan hienoja juttuja aikaan, kunhan eivät iske liikaa läpi.

Tuomio:

Tuoksu: 8/10

Ulkonäkö: 5/5

Maku: 9/10

Suutuntuma: 5/5

Kokonaisvaikutelma: 19/20

Yhteensä: 46/50 

Speksit:

Panimo: Founders Brewing Co.

Tyyli: Barrel Aged Imperial Stout

Maa: Yhdysvallat

Väri: 322 EBC

Katkerot: 70 IBU (Alko 42,1 EBU)

Kantavierre: 25,6 °P

Alkoholi: 12,4 %

Muuta: Kypsytetty vuoden päivät Bourbon tynnyrissä

Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

Hitachino Nest Beer White Ale (ホワイトエール) – Kiuchi Brewery (木内酒造)

Viime aikoina ei ole ehtinyt paljoa blogiin kirjoittelemaan. Tuo perheen uusin jäsen ja asunnon osto puuhat ovat kovasti työllistäneet. Etenkin tuo asunnon osto, kun meni tarjous läpi. Nyt sitä on sitten yht'äkkiä tutustuttu kovalla tohinalla pankkien lainatarjontaan syvemmin ja selvitelty käytännön asioita, jotta uuteen kotiin päästäisiin kesäkuussa jo sisään. Mutta koetan ehtiä taas jotain reittauksia tänne tekemään.

Oman jutun blogiin olisi voinut tehdä Ravintola Maljan kymmenestä vuodesta synttärien kunniaksi, mutta ehkäpä semmoisen tässä vielä saan aikaiseksi. Sen baari kyllä ansaitsi. Sen verran hieno ja Kuopiolaista oluttarjontaa elävöittänyt baari on kyseessä. Monia hienoja oluita olen tässä baarissa maistellut ja muistan myös missanneeni avajaiset, kun asustelin juuri kymmenen vuotta sitten kolme kuukautta Japanissa. Sen jälkeen on kuitenkin tämä olutravintola ollut minun suosikkipaikkani.

Tänään kuitenkin oli sopivasti laiska ja odottava päivä, että ehti keskittyä myös oluiden pariin. Huomasin samalla, että tasan kaksi vuotta sitten, kun olimme jälleen Japanissa (tällä kertaa kaksi muksua mukana), olin arvostellut Kiuchi Breweryn (木内酒造) Hitachino Nest Commorative Ale 2014 (CA) (賀正エール), joten kun jääkaapissa sattui olemaan saman panimon Hitachino Nest White Ale (WA) (ホワイトエール), joka jäi vielä tuolla reissulla maistamatta, oli sen reittaus ilmiselvästi tehtävä. Tuolla reissussa tuli arvioitua kaikkiaan viisi Kiuchi Breweryn olutta:

• Hitachino Nest Beer DAi DAi Ale IPAn (常陸野ダいダいエール)
• Hitachino Nest Beer Espresso Stout (常陸野エスプレッソスタウト)
• Hitachino Nest Beer Commemorative Ale (賀正エール)
• Hitachino Nest Beer Red Rice Ale (レッドライス・エール)
• Hitachino Nest Beer Nipponia (常陸野ニッポニア)
• Hitachino Nest Beer Japanese Classic Ale (常陸野ジャパニーズ・クラシック・エール)

Hitachino Nest White Ale on väriltään hyvin valean keltainen ja hieman samea. Pinnalle muodostuu reilun sentin korkuinen kirkkaan valkoinen lyhyt ikäinen vaahtokruunu.

Tuoksu on hieman tallinen, hennon kukkainen ja kevyen sitruksinen. Hieman tulee kunnon omena siideri mieleen, mutta maltaisella vivahteella.

Maku on kokonaisuutena melko mieto, mutta mukavaa maltaisuus tässä maistuu. Sekaan kietoutuu Pomeloa ja sen kalvoja. Jälkimaussa puraisee pippurinen humala.

Suutuntuma on pehmeän maltainen ja hienon mausteisen pirtsakka. Jälkimaussa humalan katkerot kuivattaa suuta.

Odotin ulkonäön ja tuoksun perusteella hieman vetistä olutta, mutta miedohkosta mausta huolimatta Hitachino Nest White Ale osoittautui mukavaksi white aleksi. Makukokonaisuus oli miellyttävän persoonallinen ja suutuntuma kivan maltainen. Luonnetta tässä oli enemmän kuin suomalaisessa bulkkilagerissa. Alkon sivuilta ei löytynyt paljon tietoa, mutta panimon nettisivuilta löytyi hyvin tietoa oluen raaka-aineista. Voisin ostaa toistekin.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Kiuchi Brewery
Tyyli: White Ale
Maa: Japani
Väri: 7,2 EBC
Katkerot:  13 IBU (Alko 17,4 EBU)
Kantavierre: 1.055 OG (Alko 12,4 °P)
Maltaat:  Larger (?!? nettisivujen mukaan näin, mutta todennäköisesti tarkoitetaan lager mallasta...), vehnä sekä ohra ja vehnä hiutaleita
Humalat:  Perle, Styrian Goldings
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Korianteri (コリアンダー), Muskottipähkinä (ナツメグ), appelsiinin kuori (オレンジ・ピール) ja appelsiinimehu (オレンジジュース). Alkon tilausvalikoiman tuote.
Mistä: Keskustan Alko, Kuopio