DiscoAPA – Iso-Kallan panimo / Blonde Viking

Helteisen päivän iltaan puun katveessa lasiin kaatui Turmion Kätiölöiden toinen nimikko-olut DiscoAPA. Ensimmäinen oli Pimeyden Morsiamen Imperial Stout ja sen olen myös arvioinut. Pimeyden Morsian on muuten tulossa Alkon valikoimiin lähiaikoina. Ilmeisesti elokuussa. 

DiscoAPA on tyyliltään American Pale Ale (kuten nimestäkin voi päätellä) ja se on maustettu mansikalla ja karviaisella. Melko mielenkiintoinen marjavalikoima. Resepti on itseasiassa melko tuoreen kuopiolaisen kiertolaispanimon Blonde Vikingin, jonka muutama olut on valmistettu Iso-Kallan panimolla. Blonde Viking on tainnut kiinnostua marjoilla maustetuista oluista, sillä ainut olut, jonka olen panimolta maistanut, on ollut lakkaa sisältänyt saison Lakkaa Juomasta. Blonde Viking on muuten avaamassa tässä kuussa Kuopioon uutta ruoka- ja olutravintolan B & J's Livingroomin.

DiscoAPA on kansitaiteeltaa (ja ehkäpä vähän reseptuuriltakin) jälleen täysin yhteen sopivaa bändi imagon kanssa. Etenkin etiketti saa hymyn huulille. On discopalloa ja salskeita 70-luvun paidattomia discouroita afroineen, joiden kasvojen paikalle on istutettu bändin jäsenten maskitetut kasvot.

Olut väriltään hieman punertavaan päin taittavan ruskeaa ja hivenen sameaa. Hieman harmahtavaa sävyä. Ei ihan Pale Ale vaaleutta. Kirkkaan valkoinen vaahtokerros on lyhyt ikäinen ja laskeutuu reunustamaan lasin ja oluen rajapintaa.

Tuoksussa raikasta mansikkaa, limeä ja hitunen ehkä sitä karviaistakin. Kivan hedelmäinen tuoksuprofiili.

Maussa karviainen taas nousee esiin. Ei kyllä ehkä parhaimmalla tavalla. Se työntyy esiin maltaisuuden kanssa käsikädessä ja joilloin kumpikaan ei pääse kunnolla esille. Muutaman hörpyn jälkeen mansikkakin nousee esiin. Onneksi tässä pulloversiossa ei esiinny semmoista hivenen juuresmaista makua, joka olin havaitsevani SOPPissa juomassani hanaversiossa. Jälkimakuun siirryttäessä esiin nousee pähkinäisiä, greippisiä ja hieman pihkaisia aromeja humalan puraisun jälkimainingeissa. Jälkimaultaa suun mukainen, mutta marjojen ja maltaan yhdistelmä ei oikein toimi ja onkin vähän tympeä yhdistelmä itseasiassa.

Napakkarunko ja kevyen humalainen. Voisi olla kyllä raikkaampi suutuntuma APAksi. 

Kokonaisuutena Disco APA ei ihan omaan makuuni ole. Jotenkin ei tuo marjojen ja maltaan makuyhdistelmä osu. Toki sopivan perverssikombo, joka sopii Turmion Kätilöiden imagoon etikettiä myöten. Joten: 

"DiscoAPA    ...ja niinhän minä discoankin!"

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 27/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan panimo / Blonde Viking
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Väri:  EBC
Katkerot: n. 50 EBU
Kantavierre: n. 14°P
Maltaat: Ohra- ja ruismallas.
Humalat: Galena, Wai-iti, Mosaic
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Mansikkaa ja karviaista. Resepti Blonde Vikingin.
Mistä: Sain maistiaispullon panimolta.

Drikkekammerat – Fiskarsin Panimo

Alkon käsityöläisolutvalikoima on jälleen saapunut ja kävin minäkin niistä muutaman putelin itselleni hakemassa. En ole juurikaan ehtinyt tutustua näihin etukäteen ja semmoisen mielikuvan sain, ettei kovin kiinnostavia uutuuksia ole tällä kertaa tarjolla. Kuitenkin Alkossa näitä tarkemmin katsellessani löysin enemmän kiinnostavia oluita kuin pystyin kerralla ostamaan mukaani. Joten pitää käydä varmaan vielä yksi hankinta reissu tekemässä.

Ensimmäisenä otan arvioon Fiskarsin Panimon Drikkekammerat, joka on tyyliltään Norwegian American Pale Ale. Ensin meinasin pullon jättää hyllyyn, mutta kuin luin tarkemmin etikettiä, niin havaitsin oluessa käytetyn perinteistä norjalaista hiivakantaa, joka on tyyliltään lähinnä Farmhouse Ale hiivoja. Tämä sai minut tekemään ostopäätöksen.

Drikkekammerat on väriltään hieman harmahtavalla vivahteella sävytetyn pihkan väristä. Vaahtokruunu jää noin sentin korkuiseksi.

Tuoksussa kevyttä kukkaisuutta, hapan omenaa ja karviaista. Myös selkeää farmhouse aleille tyypillistä tallimaista hiivaisuutta. Itseasiassa aika kiva tuoksuprofiili.

Maku on ensi hörpyllä hieman ristiriitainen ja vinkeä. Maussa on hennosti greippiä ja mangon maun sitä tympeää, hieman jauhoista osaa. Lisäksi pihkaisia havuja norjan tuntureilta ja häivähdys mökille unohtuneen viinimarjamehun kirpeän hiivaista hapokkuutta. Tämä norjalainen perinnehiiva tuo ihan oman, jopa hieman sahtimaisen vivahteen tähän. Ei siis maistu sahdilta, mutta tiettyä samanlaisuutta löytyy.

Suutuntuma on napakka ja tässä on selkeästi hyvä mallasrunko. Hiivan kirpeys ja tallimaisuus tuo pihkaisten katkeroiden kanssa suutuntumaan oman ristiriitaisen tivistin. Hertättää tunteita, mutta en oikein osaa sanoa hyviä vai huonoja.

Kokonaisuutena Drikkekammerat on mielenkiintoinen ja hieman haastavammin lähestyttävä olut. Raikkaiden ja hedelmäisten APA-oluiden ystävät eivät välttämättä tälle lämpiä – ainakaan ensi tapaamisella. Joku tässä kuitenkin kiehtoo, vaikkei Drikkekammerat saakkaan minusta heti ystävää. Ehkäpä otamme vielä toisen tapaamisen myöhemmin. Tämän kerran perusteella kuitenkin maku ei lyönyt kättä omien mieltymysteni kanssa. Kuitenkin selkeästi olut, joka on taas Fiskarsin panimon näköinen. Plussaa rohkeasta lähestymistavasta.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 27/50 

Speksit:
Panimo: Fiskarsin Panimo
Tyyli: Norwegian American Pale Ale / Farmhouse Ale
Maa: Suomi
Katkerot: 82 EBU
Kantavierre: 16,0 °P
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Norjalainen perinnehiiva
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Tuomas APA – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Tämän päivän luukusta kaivautui esiin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Tuomas APA. Olut on tehty yhteistyössä vuoden 2015 Hyvän Tuomaan Esko Pajusen kanssa. Olut on tehty poikkeuksellisesti etuvierteestä eli maltaita ei ole mäskäyksen jälkeen huuhdeltu ollenkaan. Tai huuhtelu vettä ei ole käytetty ollenkaan. Tällä tekniikkaalla on ilmeisesti jossain päin maailmaa perinteisesti olutta, jolloin etuvierteestä on tehty yksi olut ja huuhteluvedestä toinen, miedompi olut. Tuomas APAn etuvierre on valittu, koska näin vierre on puhtaimmillaan.

Kyseessä on pelkästään Pekko humalalla humaloitu ns. single hop American Pale Ale. Pekko humala on suomalaisesta nimiasustaan huolimatta kehitetty jenkkilässä, mutta nimetty kuitenkin suomalaisen muinaisuskonnon maanviljelyn ja hedelmällisyyden jumalan mukaan. Kyseessä on hyvin korkean alfahappopitoisuuden (eli katkerojen) lajike, jota voidaan käyttää sekä katkero että aromihumalana.

Tuomas APA on meripihkan värinen, hieman samea olut. Pinnalle muodostui valkoinen parin sentin vaahtokerros, joka alkoi jäätyi ulkona -10 °C pakkasessa. Ehkäpä vaahtokukka olisi noussut korkeammaksi, jos juomaa ei olisi kaadettu lasiin ulkona. Oikein herkullisen näköinen.

Tuoksu on hedelmäinen, makean maltainen ja hennon toffeinen. Hedelmistä löytyy kuivattua aprikoosia ja jotain taatelimaistakin. Ihan tasapainoinen tuoksu.

Maussa esiin astuu maltainen ja hieman hedelmäinen makumaailma, joka jää nopeasti humaloiden ensipuraisun alle. Ensipuraisu, joka oli yllättävänkin tiukka, paukauttaa suun täyteen pakkaslumen valkaisemia pihkaisia havunneulasia pyöritellen niitä pitkin limakalvoja. Aika tiukka ote tällä Tuomaalla! Toinen suullinen tuo esiin myös pähkinäisiä aromeja jättäen hedelmät enemmänkin taka-alalle. Pihkat on vielä mukana, mutta maltillisemmin.

Suutuntuma on raikas ja yllättävänkin täyteläinen kauppavahvuiseksi. Humalointi on enemmänkin katkero-osastoa, mutta hedelmääkin löytyy eikä tämä jää monen kauppavahvuisen tavoin katkeron – tai lähes kitkerän – vetiseksi. Humalointi tukee hienosti maltaiden makua ja antaa oluelle luonnetta.

Onpas oikein oiva APA, jossa tuntuu olevan jouluisia fiiliksiä. Tai sitten se on vain minun kuvitelmissani, mutta joka tapauksessa otan mielellään tämän APAn leivinuunin lämmitykseen tai kinkun paiston odotteluun. Sopii myös mukavasti makkaroiden kanssa. Omassa luokassaan oikein onnistunut olut!

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 21 EBC
Katkerot: 36 EBU
Kantavierre: 12,8%
Maltaat: Pilsner, Cara Plus 10, Cara Plus 100
Humalat: Pekko
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Tehty yhteistyössä vuoden 2015 Hyvän Tuomaan Esko Pajusen kanssa. Olut on valmistettu poikkeuksellisesti pelkästä etuvierteestä, eli mäskin huuhteluvettä ei ole käytetty lainkaan. Näin vierre on puhtaimmillaan.
Mistä: Päivärännan Citymarket

Audible Ale – Red Hook Brewery

Tässäpä panimo, joka on itselleni täysin uusi tuttavuus. Elokuun viimeisenä viikonloppuna olimme Tampereella katsomassa stand upin nousevia kykyjä ja samalla reissulla en voinut olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi vaan, pyrin löytämään uusia olusia maisteluun. Erityisesti hakusessa oli Pyynikin käsityöläispanimon Wanaka stout, jota yritin löytää mm. Sokos-Herkusta. Sieltä ei sitä löytynyt, mutta mm. tämmöinen Red Hookin Audible Ale lähti mukaan.

Olut on väriltään hunajankeltaista ja kirkasta. Vaahto kertyy pinnalle noin sentin kerros ja se laskeutuu nopeasti. Pieniä kuplia kipuaa tasaisen rauhallisesti kohti pintaa.

Tuoksussa mukavasti mallasta ja hedelmäistä makeutta. Jotain marjaisaa ja jotain, mikä on tuttua maissioluista.

Maku on kevyt ja jopa hieman laimean. Jotain hedelmäistä makeutta, vähän kuin mangoa. Toisaalta tulee mieleen Sol tai Miller, mutta on tämä kuitenkin maltaisempi. En ole muutamaan hetkeen maistanut näitä, joten voi olla, että olen tottunut vähän tuhdimpiin makuihin viimeaikoina.

Suutuntuma kevyt ja raikas. Maltillinen hiilihappoisuus tukee makeutta vähän kirpeämpään suuntaan. Väljähtyessään todennäköisesti laimeaa, makeaa litkua.

Kokonaisuuten tämä uusi Ameriikan tuttavuus jättää keskitasoisen tunnelman. Sinällään maukas juoma, joka ei saa kuitenkaan syttymään. Toki jos tätä tarjottaisiin perus Suomi-bulkin vaihtoehdoksi, niin tähän käteni tarttuisi mieluummin. Saunan päälle kelpo ketterä.

Panimo vaikuttaa kuitenkin kiinnostavalta, joten jos tilaisuus tulee maistaa jotain uutta, niin varmasti siihen tartun. Nettisivujen mukaan panimolla on mm. kurpitsaportteria (Pumpkin Porter). Olisipa mielenkiintoista maistaa sitä.

Musaakiksi laitetaan tunnelmia jenkkiläisen S. Careyn tuoreelta Range of Light albumilta. Tutustuin tähän artistiin itsekin vasta eilen ja tänään on kuunneltu lisää. Vähän samoissa utuisissa ja maalailevissa tunnelmissa liikutaan kuin islantilaisen Ólafur Arnaldsin levyillä. Ei ihan yhtä synkeää, mutta haikeeta. 

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Red Hook Brewery
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Yhdysvallat
Katkerot: 22 IBU
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: S-Market Sokos-Herkku, Tampere

American Pale Ale - Stadin Panimo

Perjantai-ilta. Tänään ja tänä viikonloppuna olis kaikenlaista kiva eri puolilla Suomea. Kouvolassa Kymijoki Beer Festival ja piäkirkolla ois Flow Festarit. Mutta huomenna on töitä, joten jääpi molemmat minulta väliin. Onneksi voi ollutta maistella kämpilläkin ja kuunnella musaa.

Töiden pääteeksi iltaruoan kera otin maisteluun Stadin Panimon American Pale Alen. Muistelin, etten tätä olis ennen maistanut, mutt tarkemmin muistiinpanojani tutkittuani havaitsin maistelleeni tämän jo viime syyskuussa. Mutta tuli tämä hommattua työkämpän jääkaappin, joten mikseipä tästä arviota kirjoittelisi myös.

StaPan APA on väriltään kullan keltaista ja kirkasta, tosin pullon pohjat kipattuani lasiin myöhemmin sakka samensi sitä hieman. Pinnalle kertyy reilu parin sentin kerros valkoista kestävää vaahtoa.

Tuoksussa mallasta ja humalan katkeroa. Häivähdys hedelmäistä makeutta, mutta melko miedosti.

Maussa korostuu jämäkämpi mallasrunko, jonka jälkeen makuun nousee hivenen hedelmäisyyttäkin. Jälkimakuun puskee tiukkaa katkeruutta. Jopa yllättävän katkeraa IBU arvoon nähden. Hedelmäisyyden olisin toivonut kyllä korostuvan enemmän, mutta mukava maltaisuus tosin paikkaa sitä. Suutuntuma rapsakka ja kohtuullisen katkera.

Ihan kelpo olut kyseessä, mutta etiketin mainitsemaa "runsaan sitruksista ja hedelmäistä aromia" jäin kaipaamaan. Tässä päiväis ois joulukuussa, joten liekkö maukkaampaa tuoreeltaan.

Kun ei kerta mukavin tapahtumiin pääse osallistumaan, niin tunnelmoidaan edes. Musiikiksi pyöräytetään Flowssa tänään esiintyvän suomalaisen Mirel Wagnerin uusimman levyn Oak Tree, joka muuten sai brittiläisen Mojo musalehden arvostelussa täydet viisi tähteä, ensimmäinen sinkku biisi Oak Tree. Tämän upea äänisen neidin uusimman levyn julkaisi legendaarinen Seatlelainen Sub Pop lafka, joka on julkaisut mm. Nirvanan, Soundgardenin ja Sonic Youthin levyjä. Eipä pöllömmin. Hieno on myös kappale.

Tuomio: 

Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 29/50  

Speksit:
Panimo: Stadin Panimo
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Katkerot: 35 IBU
Kantavierre: 10,8°
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Valittu parhaaksi Ale-olueksi Suomen Paras Olut 2012 -kilpailussa. Tämä pullo erää #579.
Mistä: Seppälän Prisma, Jyväskylä

Pale Trail (Gyp. No.2) ja Gyp Wit (Gyp. No.4) - Gypsy Inc.

Kuukausi sitten pistäytyessäni Jyväskylässä kävin hakemassa Palokan Citymarketista taas kaapin täydennystä. Siellä oli myös tanskalaisen Gypsy Inc. panimon neljää olutta saatavilla ja päädyin ostamaan kaikki nämä itselleni tuntemattoman panimon oluet jemmaan. Aiemmin on tullut juotua jo maukas pilsner tyyppinen Tipsy Gypsy ja Soft Focus, josta myös arvionkin tein. Nyt sitten yhteisarviossa nämä loput kaksi, jotka on kylläkin eri päivinä nautittu.

Pale Trail (Gyp. No.2) 

Olut on väriltään vaalean okran väristä ja hieman sameaa. Nostaa kaadettaessa reilun kerroksen vaalea pienikuplaista vaahtoa. Tuoksussa ruohoa, kuivaa heinää, humalaa ja häivähdys punaherukkaa.

Maussa havua, humalaa ja olin aistivinani ananasmaista makeutta. Mielenkiintoinen huomio. Ensimmäistä kertaa oluessa olen maistavinani ananasta. Ei voimakkaana ja enemmänkin ananaskarkin esanssin kaltainen aromi, kuin kypsyn mehukkaan tuoreen ananaksen maku. Ei silti paha.

Jälkimakuna suuhun jää humalointi havuineen huitomaan katkeran suloisesti. Suutuntuma hieman happaman hiilihappoinen ja katkeroa. Katkeruuden pyöränsisäkumimaisuus korostuu jälkimaussa.

Kokonaisuudessaan kelpokauppa APA. Ehkäpä hieman pidemmälle käytetty/mallastetumi eli vahvempi versio korostaisi humalan ja ananaksen liittoa enemmän. Oman kokemukseni perusteella suomalaisia kauppavahvuisia vahvemmat APAt ja IPAt ovat pääsääntöisesti maukkaampia ja raikkaampia kuin nämä miedommat. Toki poikkeuksiakin on.

Pale Trailin Tuomio: 

Tuoksu: 7/10 

Ulkonäkö: 4/5 

Maku: 7/10 

Suutuntuma: 3/5 

Kokonaisvaikutelma: 13/20 

Yhteensä: 34/50  

Speksit: 

Panimo: Gypsy Inc.

Tyyli: American Pale Ale 

Maa: Tanska

Alkoholi: 4,7 % 

Humalat: Simcoe, Citra ja Tettnanger

Muuta: Pantu belgialaisella De Proef Brouwerij tilauspanimolla 

Mistä: Palokan Citymarket, Jyväskylä

Gyp Wit (Gyp. No.4)

Gyp Wit (Gyp. No.4) on belgityylinen vaalea vehnäolut. Tämän siis maistoin viime sunnuntainan päivällisellä.

Vaalea oljenkeltainen ja hieman samea olut. Pinnalle kohoaa valkoista paksunoloista vaahtoa.

Tuoksu on miedohko, mutta siitä on löydettävissä vehnäisyyttä ja makeampaa sitruksisuutta. Maku on myös mieto ja kuiva. Mukana myös basillikaa ja sitruunaa. Suutuntuma on kirpakka ja kuiva sekä kupliva.

Kokonaisvaikutelmaltaan vähän laimeahko Wit. Ei oikein iskee, mutta toimi ihan hyvin halloumilla ja basillikalla höystetyn salaatin kera.

Musasuositukseksi pyöräytän Volcano Choirin Repave levyltä merenpauhun lailla kasvavan Comrade kappaleen. Volcano Choirissa vaikuttaa itselleni Bon Iverista tutuksi tullut laulaja-lauluntekijä Justin Vernon. Hienoa settiä on tämänkin bändin tuotokset.

Gyp Witin Tuomio: 

Tuoksu: 5/10 

Ulkonäkö: 3/5 

Maku: 7/10 

Suutuntuma: 3/5 

Kokonaisvaikutelma: 12/20 

Yhteensä: 30/50  

Speksit: 

Panimo: Gypsy Inc.

Tyyli: Belgian Wit

Maa: Tanska

Alkoholi: 4,7 % 

Humalat: Simcoe ja Mosaic

Muuta: Pantu belgialaisella De Proef Brouwerij tilauspanimolla 

Mistä: Palokan Citymarket, Jyväskylä

Mufloni Säppi APA - Beer Hunter's

Olin jo innokkaana tätä Säppi APA käynyt kyselemästä Alkosta huhtikuussa, mutta eihän se vielä silloin ollut alkoihin saapunut eikä myyjä koko tuotteesta mitään tiennyt siinä vaiheessa, kun ei tietoa koneeltakaan löytynyt. No kesäkuun alussa sitä sitten sain vihdoin Alkosta haettua ja ensimmäiset maistot oli jo samana iltana picnicillä ennen Komedia festareiden alkua, kun kaverilla oli sitä viileänä mukana. Hyvältähän se ulkona ainakin maistui, mutta entäs tälleen ajan kanssa.

Lasissa Säppi APA on punertavan ruskeaa ja hieman sameaa, mikä johtunee mahdollisesti lasiin päätyneestä hiivasta. Jääkaapissa pariviikkoa jäähtynyt olut oli nimittäin pullon läpi katsottuna hyvinkin kirkasta.

Tuoksussa päällimmäisenä vahva marjaisa ja hieman sitruksinen humalan tuoksu, joka on jopa yllättävänkin terävä. Vähän kuin humala pussia olisi nuuhkaissut. Liekkö tämä sitä pellettimäisyyttä, mistä monet kotioluen tekijät puhuvat. En tiedä, kun en ole vielä päässyt olutta kävyillä tekemään.

Maku on yllättävän pehmeä humalaiseen tuoksuun nähden. Maussa happanjuuri leipää, juuresmaisuutta, kuin raa'an lantun tai nauriin hienoinen kitkeryys ja pieni imelyys. Mallasrunko vaikuttaisi suhteellisen kevyeltä. Humalointi tulee hieman jälkijunassa ja nostaa suuhun selkeämmän katkeron ja jonkin verran hedelmäisiä makuja. Jälkimauksi suuhun jää selvästi katkeruus, joka ei oikein miellytä täysin. Ehkäpä jonkun ruoan kera tämä häipyisi sillä en muista tämmöistä picnicillä havainnoineeni.

Kokonaisuutena ihan kelpo APA, vaikkei nouse omien APA suosikkieni listalle. Pitänee testata vielä yksi jemmassa oleva pullo jonkun ruoan kera. Pizza tai pasta voisi toimiakin ja miksipäs ei joku maukas grillattu liha.

Kun hieman katkerammalla meinigillä oluessa mennään, niin otetaan jotain suloisen katkeraa sitten musiikiksikin. Takavuosien brittiläisen The Verven yhteen viulu looppiin perustuva suurin hitti Bitter Sweet Symphony on kuitenkin äänimaailmaltaan monipuolinen ja toimiva biisi. Videossahan on tiettyä sukulaisuutta toiseen kuuluisaan saman aikakauden kävely videoon. Erona tähän (myöskin brittiläisen) Massive Attackin Unfinished Sympathyyn on Bitter Sweet Symphonyn kylmempi värimaailman ja uhoa pursuava (= toisia päin) kävely. Kävelyn lisäksi yhteistä on molemmille kappaleille on koko biisin läpi toistuva tietty looppi. The Vervellä viulut, Massive Attackilla se on clavesit eli rytmikapulat.

Tuomio: 

Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 31/50  

Speksit:
Panimo: Beer Hunters
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 43 EBC
Katkerot:  66,3 EBU
Kantavierre: 12,9°
Maltaat:  Pale ale- ja karamellimaltaat
Humalat:  Chinook, Nugget ja Columbus
Alkoholi:  6,0 %
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

Kievari Ameriikan Ale – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Kievari Ameriikan Ale on houkuttelevan näköinen
eurooppalaisista maltaista tehty olut,
jonka humalointi on  hoidettu jenkkihumalilla.

Tällä kertaa lähti maisteluun kylmähyllystä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kievari Ameriikan Ale. Kiva, kun kaupoissa on oluita myös kylmässä, jotta näin maisteluhalun yllättäen iskiessä ei olutta tarvitsi taskunlämpimänä nauttia. Tosin nämä kylmät oluet on pääasiassa isojen panimoiden suurtuotteita. Mikkelin Graanin Prismassa tilanne oli keskivertoa parempi, muttei pääse lähellekkään esim. Palokan Citymarketin hyllyä, jossa lähes kaikki "erikoisoluet" on viileässä. Se on oluen ystävälle erinomaista palvelua. 

Kievari Amerikan Ale näyttää herkulliselta ja on hieman samean hunajaisen värinen. Kaadettaessa olutta 2 dl lasiin kertyy pinnalle tuhdin näköinen reilu 2 cm vaahtokerros.

Tuoksu maltainen, humalainen ja hieman hiivainen. Mieleen tuli hieman vehnäolut. Maku on maltainen ja makea. Humalan puraisu tulee kivasti, mutta se on enemmänkin kirpeän katkera kuin hedelmäisen raikas. Suuhun jää kitkeryys, joka on hieman polkupyörän sisäkumin kaltainen. Se mikä tulee, jos vahingossa pyörän kumin vaihdon yhteydessä sattuu sormimenemään suuhun. Siitä vähän miinusta.

Suutuntuma on hivenen köykäinen kunnes humala puraisee. Jotenkin ei nousu suosikiksi, mutta vois tätä toistekin ostaa. Jos tätä ois perustarjonnan rinnalla R-Kioskilla reissukaljaa hakiessa, niin mukaan lähtisi mielummin tämä kuin perusnallukka tai kolmentolpanpunainen.

Jostain syystä mieleeni nousi José Gonzálezin kauniit kappaleet ja etenkin upea Cycling Trivialities. Laitoin tähän tämän hienon liveversion, joka on soitettu yhdessä The Göteborg String Theoryn kanssa. Alkuperäinen video on niin surullista katsottavaa, etten sitä tähän laittanut. Katso, jos haluat palan ihmisten hulluutta. Löytyypi myös tuubista.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 31/50

Speksit:
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 14 EBC
Katkerot: 35 EBU
Kantavierre: 11,2°
Maltaat: Eurooppalaisia maltaita (ei eritelty tarkemmin)
Humalat: Jenkkihumalaa (ei eritelty tarkemmin)
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: Graanin Prisma

Rakki – Panimo Hiisi

Panimo Hiisi on vielä aika nuori, mutta nyt on noussut minun mielestäni yhdeksi kiinnostavimmista suomalaisista pienpanimoista. 1.4. panimo julkaisi Lutakko Offroad vehnäoluen, mikä on tehty 100% vehnästä. Tämä täytynee hakea parin viikon päästä K-Supermarket Lutakosta, kun Jyväskylän ohi taas ajelen. Tänään maisteluun otin Rakki oluen, joka on noudettu Palokasta edellisellä Jyväskylän visitillä.

Rakki tuotti hulppean vaahtokukan
ja näytti komealta lasissa.

Juoma kaatuu kauniin kuparin punaisena ja hitusen sameana lasiin. Kaadettaessa pintaan muodostuu hulppean korkea vaahtokukka samaan tapaan kuin Palokka Savu-Ukossa. 6dl lasista puolet on olutta puolet vaahtoa.

Tuoksu puski esille heti olutta lasiin kaadettaessa. Humalaa, kirpeyttä tai marjaisaa happamuutta kuin pihlajanmarjaa taitettuna omenalla. Tuulahdus syksyisen sateista metsäretkeä.

Herkullisen näköisen juoma huulille nostaessa ensimmäiseksi maistaa yllättävänkin miedon ja litteän maun (en keksinyt parempaa termiä). Mutta sitten marjaisan kirpeä humalan puraisu iskee hampaansa kieleen ja pitää otteensa pitkään. Rakki on löytänyt kohteensa.

Suutuntuma on hieman hapokkaan kirpakka ja jälkimaku pysyy humaloinnin ansiosta pitkään. Tässä tuote, joka istuu raikkautensa ansiosta omaan suuhuni oikein mainiosti, vaikka pidänkin enemmän hedelmäisesti humaloinnista. Voihan olle, että tämä pienempien pihojen Rakki ei pääse näyttämään lähtökohtien antamaa parhaita puolia keskenkasvuisuuden vuoksi. Siksi odotankin kovasti päästäkseni tutustumaan isoveljeen, Raivoavaan Rakkiin. Ehkäpä tämäkin tilaisuus jossain vaiheessa tarjoutuu.

Musasuositus tuleekin tällä kertaa panimon puolelta. Nimittäin etikettistä löytyy seuraavanlainen teksti:

"Rakki räksyttää parhaiten keskimääräistä kovemmalla soitetun QOTSAn kanssa."

Kun se on kerta pullonkiin painettu, niin onhan se tekijöitä uskottava! Ja onhan Queen of the Stone Age hiton kova bändi. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Joten lätäisen tähän oman suosikkibiisini Go With The Flow, joka löytyy Dave Grohlin (Foo Fighters, Nirvana) rytmittämältä Songs For The Deaf lätykkäiseltä. 

Tuomio:

Tuoksu: 8/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 14/20

Yhteensä: 36/50

Speksit:

Panimo: Panimo Hiisi

Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi

Alkoholi: 4,5 %

Mistä: Palokan Citymarket