Fresa – Thornbridge & Fourpure Brewing Co.

Tänään iltaruoan päälle lasiin kaatui Thornbridgen ja Fourpure Brewing Co. yhteistyöolut Fresa. Fresa on tyyliltä Strawberry milkshake IPA. Eli laktoosia, mansikkaa ja hitunen vaniljaakin oluen sekaan on lyöty. Tämä kauppavahvuinen pirtelö IPA on pantu joulukuussa ja panimot suosittelevat täälä nauttimista 90 päivän sisällä ja kestoakin annettu vain puoli vuotta, joten ehtoo puolella alkaa tämä IPA olemaan. Thornbridge on vanha tuttu, mutta Fourpure kuulosti vieraammalta. Nettisivuja tutkaillessani huomasin, että onhan jokunen panimon oluista ollut Alkossa, mutta ei ole tullut itse niitä maistettua.

Fresa on väriltään hyvin vaalea oljenkeltainen ja hitusen samea. Valkoista kuohkeaa vaahtoa muodostuu lasiin kaadettaessa parin sentin kerros.

Tuoksu on passionhedelmäinen, greippinen ja hivenen mansikkaakin löytyy. Vaniljaa ei meinaa selkeästi erottaa, mutta toisaalta se on ihan hyvä, ettei se dominoi. Hedelmäisempien tuoksujen tuulahtaa hivenen havuja.

Maku on yllättävänkin pirtelömäinen. Greippiä, papajai, passionhedelmää, mansikkaa ja vaniljajäätelö. Oikein hedelmäinen ja hitusen makeakin. Jännästi humalan puraisu tulee ensimaussa, mutta erittäin maltillisesti jälkimaussa. Onpas oikein mielenkiintoinen ja herkullinen maku.

Suutuntuma on pehmeä ja kevyehkö. Fresa ei ole kuitenkaan vetinen. Laktoosin makeus tuo vähän tuhtiutta ja humalointi napakkuutta. Oikein juotava.

Kokonaisuutena Fresa on yllättävänkin pirtelömäinen maultaa. Ei se mansikka siellä ihan kärjessä maistu, mutta mukana ja makukin on oikein mainio. Positiivinen yllätys, että näinkin hedelmäiset maut, vaikka päiväystä enää jäljellä vajaa kaksi kuukautta. Loppua kohden makeus alkaa vähän puskea turhan paljon esiin, mutta ei kuitenkaan äklöksi asti. Voisinpa ostaa tätä lisääkin.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Thornbridge / Fourpure Brewing Co.
Tyyli: IPA
Maa: Englanti
Maltaat:  Ohra ja vehnä
Alkoholi: 4,8 %
Muuta: mansikkaa, laktoosia ja vaniljauutetta
Mistä: Päivärannan Citymarket, Kuopio

Jaipur IPA – Thornbridge Brewery

Eilen maistelin ja arvion Thornbridgen Wild Raven BIPAn, joka oli tilattu uutukaisen Beers of The World palvelun kautta lähi Alkoon. Tänään otin maisteluun toisen ensi aallon kolmesta oluesta – Jaipur IPAn. Tämä on tullut maistettua lähes päivälleen kaksi vuotta sitten Ravintola Pannuhuoneen terassilla. Tämä ei ollut suunniteltua vaan huomasin sen kirjoittelun lomassa tarkistaessani olinko tästä tehnyt jotain muistiin panoja aikaisemmin. Eipä kyllä ollut, muttei mitenkään erityisesti ole mieleen tämä kuitenkaan jäänyt.

Jaipur IPA on väriltään oljenkeltainen ja kirskas olut, jonka pinnalle kertyy kaadettaessa reilun neljän sentin kerrros kuohuvan valkoista vaahtoa. Valoavastan katsottuna on kiva seurata pienten kuplien rauhallista matkaa pohjalta pinnalle. Hyvin rentouttavaa.

Tuoksu on melko miedohko. Havuja, mallasta ja kuivattuja aprikooseja. Ehkäpä hieman tunkkainen tuoksu maailma.

Jaipur IPA tarjoilee maussa napakan, hieman Digestivemäisen kuivan vivahteen, jota täydentää ruohoisuus ja häivähdys seljankukkateetä. Jälkimaussa kevyen pihkaiset humalat viilettelevät Digestiven ympärillä, mikä jää jälkimmäiseksi mauksi. Jännä.

Suutuntumalta raikas, napakka ja kuivan katkera IPA. Kokonaisuuten tämä on melkoisen selkeä ja maukas britti-IPA tasapainoisella ja maltillisella humaloinnilla. Ei sinällään ihme, että panimon myydyin tuote, mutta mielestäni parempiakin Indian Pale Aleja on saatavilla. Mutta eihän sitä aina samaa jaksa. 

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Thornbridge Brewery
Tyyli: IPA
Maa: Englanti
Väri: 10 EBC
Katkerot: 55 EBU
Kantavierre: 13,5°
Maltaat:  Maris Otter ja Vienna
Humalat:  Warrior, Chinook, Centennial ja Ahtanum
Alkoholi: 5,9 %
Mistä: Tilattu Beers of The World palvelun kautta Kuopion Sokoksen Alkoon, mutta ois löytynyt myös suoraan hyllystä.

Wild Raven Black IPA – Thonbridge Brewery

Viime viikolla kokeilin tilata uuden Beers of The World palvelun toimivuutta. Tämä palveluhan on siis Servalin ja Beer Seekerin tuottama nettitilauspalvelu, jonka kautta voi tilata näidän yritysten maahantuomia oluita ja noutaa ne jostain Alkon myymälästä. Erona Alkon tilausvalikoimaan tätä kautta voi tilata vaikka yhden pullon, kun taas suoraan Alkon kautta pitää tilata koko kori yleensä. Eli selkeä parannushan tämä on, vaikka kaukana täydellisyydestä.

Alkuun listalla oli vain kolme Thornbridgen oluita, mutta nyt listaan on tullut jo Sierra Nevadan Torpedo Extra IPA. Itse tilasin yhden kaikkia kolmea Thornbridgen olutta. Illalla tehdyn tilauksen jälkeen sain vastauksen puoli kahdeksalta seuraavana aamuna lähi Alkosta. Nopeaa oli tältä osin palvelu. Tosin, sain tietää, että kyseisiä oluita oli siellä myös hyllyssä. Eli jos olisin sattunut edellisenä päivänä pistäytymään samaisessa Alkossa, olisin voinut ottaa pullot suoraan hyllystä koriin. Palvelu ei siis ainakaan tällä kertaa tuonut minulle mitään lisäarvoa, kun lähin Alko sattui olemaan kyllin valveutunut ottamaan tilaustuotteita korilliset hyllyyn. Ei siis vielä palvelu täysin vakuuttanut, vaikka oluet olikin nopeasti noudettavissa.

Toivotaan, että jatkossa valikoimassa on reilusti enemmän oluita. Toki parempihan tuo olisi, jos niitä olisi suoraan Alkoissa hyllyissä, mutta näinkin parempi. Harvemmin minulla on kiire niitä oluita saada. Nähtäväksi jää mihin tämä kehittyy.

Tilasin siis pullot Bracia Rich Dark Alea, Jaipur IPAa ja Wild Raven Black IPAa, joista jälkimmäisen otin nyt perjantaisaunan päätteeksi maisteluun. Tämä olut on saanut Ratebeerissä pisteet 98/97, joten lupa lienee odottaa hyvää.

Olut on väriltään hyvin tumman ruskeaa, muttei kuitenkaan lähelläkään korpin mustaa. Pinnalle kertyy neljän sentin kerros kuohkeaa ja vaalean ruskeaa pienikuplaista vaahtokruunu.

Tuoksu on paahtainen, karamellimaltainen, himpun verran minttusuklainen.  Ja kyllä tuolta on aistittavissa etiketissä mainittu ananaskin. Myös pieni katajan oksan tuntu tästä löytyy. Aika mukavan tuntuinen yhdistelmä.

Wild Ravenin maku on myös paahteinen, mutta hyvin pehmeä paahtoinen. Tummaa suklaata ja sitä ananasta. Jännä! En ole ennen näin ananasmaisia aromeja oluessa maistanut. Jännästi ne tulee pehmeän paahteisuuden takaa ja häipyvät pihkaisten ja katajaisten havujen tullessa perässä pyyhkimään limakalvoja. Havujen jälkeen suuhun jää vielä jotain eukalyptusmaista. 

Suutuntuma on pehmeän ja kevyen katkera. Yllättävänkin raikas kokonaisuus.

Kokonaisuutena yllättävänkin hyvä olut. En oikein osannut odottaa näin tasapainoista, pehmeän paahteista ja samalla raikkaan hedelmäisen rapsakkaa kokonaisuutta. Ei kaduta tämän ostaminen. Ehkä voisi hankkia vaikka toisen pullon jemmaan.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Thornbridge Brewery
Tyyli: Black IPA
Maa: Englanti
Väri: 78 EBC
Katkerot: 65 EBU
Kantavierre: 15,6°
Maltaat:  Maris Otter, Munich, Black Patent ja Suklaamallas
Humalat:  Nelson Sauvin, Centennial, Sorachi Ace, Chinook ja Amarillo
Alkoholi: 6,6 %
Mistä: Tilattu Beers of The World palvelun kautta, mutta olisi ollut myös saatavilla hyllytuotteena Sokoksen Alkosta Kuopiossa

Pohdintoja ja tunnelmia pääsiäisestä sekä Rochefort 10, Imperial Rasberry Stout, Sierra Nevada Torpedo ja Pyynikin Pääsiäisolut

Huom. Tämä teksti on hieman jälkikäteinen kirjoitelma pitkältäperjantailta.

Noniin, nyt on tulossa hieman pidempi tekstin pätkä, joten tyrkäisen ensimmäisen musasuosituksen tähän alkuun. Kun vietetään taasen keväistä kristillissävytteistä juhlaa eli pääsiäistä, sopii musiikiksi pistää tuotteliaan barokkineron Johan Sebastian Bachin Matteus Passio tähän. Uskoisin, että ehdit lukea koko kirjoitukseni, ennenkuin teos on lopussa. Ja sitten etiäpäin.

Oluthan kuuluu erottomattomana osana pääsiäiseen. Niinkuin joillekin lammas (vaikka hampaat irvessä, koska pääsiäisenä syödään lammasta ja muulloin ei), suklaamunat, rairairuohot, pahoinpidelty ja ristiinnaulittu parrakas mies (vai oliko Jeesuksella sittenkään partaa?!?) sekä punaviini. Onneksi myös meilläkin päin olut on pikkuhiljaa löytämässä paikkansa ruokapöydissä viinien kaveriksi. Tämä voi hyvinkin ajan saatossa ohjata ihmisiä järkevämpään ja makuelämyksiä tuottavampaan oluen kulutukseen. Ainakin toivon niin. Itselläni näin on ainakin käynyt.

No, mutta takaisin pääsiäiseen ja olueen. Belgian suunnalla oluelle on hyvin pitkät perinteet pääsiäisen vietossa keskiajan luostareista alkaen ja Suomessakin ollaan pikkuhiljaa tähän suuntaan menossa. Tosin eroja on vielä paljon. Muistan oman täysi-ikäisyyteni tienoilla 90-luvun loppupuolella jo olleen pääsäisoluita (tai ainakin yksi, joka oli muistaakseni Sinebrychoffin Pääsiäisolut, jonka etiketti oli sininen tai violetti ja siinä lensi simpsakka ja varsin muodokas noitaneitonen luudalla). Nämä taisivat olla pääasiassa vain tummia lagereita, jollen väärin muista. Tällä hetkellä suomalainen pääsiäisolutsuuntaus on ollut selkeästi kalleellaan mämmiin tai suklaaseen. Suuntaus sekin, mutta kuten Kuopion olutseuran puheenjohtaja ja Ravintola Maljan ravintelipiällikkö Kilpeläisen Mika ilmaisi viime keskiviikkoisessa Ylen haastattelussa kohtalaisen selkeästi kotimaisia panimoita edelleen vaivaavan ongelman:

"Suomalaiset pääsiäisoluet eivät ole rehellisesti sanottuna mistään kotoisin."

Voin kompata tätä ainakin omien kokemusteni perusteella. Viime vuodelta maistelin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kievari Mämmi (2013) oluen ja Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Pääsiäisoluen, joista molemmat olivat erittäin kehnoja tuotoksia ja molemmat saivat myös Kuopion olutseuran bruuveissa täystyrmäyksen. Laitila on siirtynyt tänä vuonna mämmiviritelmällään stouttiin, kun VaSP näyttäisi etiketin perusteella jatkavan samalla linjalla. Jäänee molemmat minun osaltani hyllyyn, vaikkakin vähän kiinnostaisi maistaa mitenkä mämmi taipuu stouttiin. Josko sittenkin...

Omalla kohdallani pääsiäiseen kuuluu useinmiten perhelounas vanhempieni luonna - ja niin tänäkin vuonna. Perinteet on kivoja, kunhan ne eivät liika uraudu ja muutu pakkotoistoksi. Pääsasiassa pääsiäislounaalla olemme ruoan kanssa nauttineet viiniä, mutta tänä vuonna rikoin hieman linjaa, koska isäni on lähes täysin lopettanut lagerien juonnin ja siirtynyt belgialeihin. Tilaisuus oli oiva, joten ajattelin laajentaa hänen Gouden Carolus Classic ja La Chouffe linjaa, vaikkei kyseisissä oluissa mitään vikaa olekkaan.

Toin tarjolle Rochefort 10:iä, jota isän ja veljen kanssa maistelimmekin, jotka molemmat pitivät tuotteesta. Hieno tuote kerrassaa ja mieltä lämmittävää oli huomata Alkon tuoneen juomaa tarjolle kotisohvillekin. Itse olen kertaalleen tätä ja pikkuveli Rochefort 8 maistanut joitakin vuosia takaperin Ravintola Maljassa ja molemmat mainioiksi jo sillon totesin. Nyt tätä kymppiä muutaman pullon jemmasin ennenkuin kokonaan monopolista loppuvat.

Ulkonäkö ei ole kummoinen, mutta maku kutkuttavan
herkullinen. Tässä "tummaolut" joka on aivan 
toista maata kuin tummat lagerit.

Rochefort 10:n tuomio:

Tuoksu: 8/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 9/10

Suutuntuma: 4/5

Kokonaisvaikutelma: 17/20

Yhteensä: 41/50

Speksit:

Panimo: Abbey Saint-Remy

Tyyli: Stout

Maa: Belgia

Väri: 73,8 EBC

Katkerot: 12,9 EBU

Kantavierre: 21,2°

Humalat: Hallertau-humalat

Alkoholi: 11,3 %

Muuta:  Olut valmistetaan Belgialaisen Rochefort kaupungin lähellä sijaitsevassa Notre Dame de Saint Rémyn luostaripanimossa, jossa olutta on tehty jo vuodesta 1595 lähetien.

Mistä: Varkauden Citymarketin Alko

Ja lyhyt yhteenveto Rochefort 10, joka on perinteinen belgialainen Trappist luostari olut. Tuoksussa pehmeää maltaisuutta, hedelmäisyyttä, aavistus maakellaria. Maussa täyteläistä mallasta, hienoista makeutta, maltaan pehmeyttä ja hitunen hiilihappoja. Tulee mieleen kotikalja, joka olisi kuitenkin maistuvampi, pehmeämpi ja monipuolisempi makumaailmaltaan. Lämmetessään olut säilyy maukkaana ja tuo esiin kahviaromeja. Tämä istuu oikein hyvin suuhun. Kokeile.

Maittavan rosmariinissa uitetun hirven, pestokuhan ja kanan jälkeen nautittiin vielä karpalorahkaa ja sitruunakakkua. Kerrassaan loistolounas rakkaassa seurassa. Siinä hyvä tovi istuskeltuamme houkuttelin vielä isäni piipahtamaan kanssani Ravintola Maljassa tuopillisella. Siellä oli saatu hanaan Brittiläisen Thornbridgen ja ruotsalaisen St. Eriksin kiinnostava yhteistuotos Imperial Rasberry Stout. 

Kun luin tästä kuvauksen Tyttö ja tuoppi olutblogista vajaa kuukausi sitten, halusin päästä tätä mielenkiintoista viritelmää maistamaan heti, kun tilaisuus tulee. No reilu viikko sitten sitä Maljaan saatiin ja siitä lähtien olen odottanut kotiin pääsyä edes muutamaksi päiväksi, että löytäisi sopivan hetken tätä maistaa. Ja nyt sen aika oli. Onneksi tuotetta oli vielä hanassa tarjolla, joten pienet tuopilliset tätä ja pöytään makustelemaan ja rupattelemaan.

Imperial Rasbery Stoutin tuomio:

Tuoksu: 9/10

Ulkonäkö: 4/5

Maku: 8/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 15/20

Yhteensä: 39/50

Speksit:

Panimo: Thornbridge Brewery ja St. Eriks Bryggeri

Tyyli: Imperial Stout

Maa: Skotlanti / Ruotsi

Alkoholi: 10 %

Muuta:  Oluessa mukana reilusti vadelmaa

Mistä: Ravintola Malja, Kuopio

Olut on erittäin tumma ja pinnalle kertyi reilu sormen paksuinen kerros tuhtia vaalean ruskeaa vaahtoa. Olut tuoksui erittäin voimakkassati raikkaalle vadelmalle. Hiven aistittavissa suklaista kahvia voimakkaan marjan alta. Maku ei ole ihan yhtä voimakas kuin tuoksu, mutta siinäkin vadelman maistaa selvästi ja se tuo olueen vedelmaista kirpeyttä ja happamuutta. Tuhdin imperial stoutin paksu maltainen runko puskee esille rintarinnan vadelman kanssa. Nämä oikeastaan täydentävät toisiaan. Suutuntuma on tuhti ja jälkituntuma on kuin vadelma-tummasuklaa palan jälkeen. Ei tätä 25 cl enempää tarvitse, mutta hieno tuote esimerkiksi pääsiäisaterian jälkkärille. Tykkäsin ja tästä voisi tykätä myös ei "perinteisen" oluen ystävät. Suosittelen!

Turinointi luisti ja päätimme ottaa vielä yhdet oluet. Isäni hieman hämääntui Maljan olutvalikoiman edessä ja pyysi suosittelemaan jotain, joten ajattelin tutustuttaa belgi-alejen ystävää erääseen perustuotteesen eli Chimay Bluehun. Nappi valinta kuulema. Itse vaihdoin vähän linjaa ja ajattelin maistella useita maukkaita oluita valmistaneen jenkkiläisen Sierra Nevada panimon Sierra Nevada Torpedon®, joka on extra IPA eli käytännössä oikeastaan DIPA.

Reipas IPA välillä piristämään.

Sierra Nevada Torpedon tuomio:

Tuoksu: 7/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 13/20

Yhteensä: 33/50

Speksit:

Panimo: Sierra Nevada Brewing Companpy

Tyyli: Duoble Indian Pale Ale

Maa: Yhdysvallat

Katkerot: 65 IBU

Kantavierre: 17,0°

Humalat: Magnum-, Citra- ja Crystal-humalat

Alkoholi: 7,2 %

Mistä: Ravintola Malja, Kuopio

Olut oli lasiin kaadettuna tumman meripihkan punaisen värinen ja sen pinnalle kertyi ohut vaalea vaahtokerros, joka laskeutui nopeasti. Tuoksussa humaloinnin aisti heti. Tuoksussa myös havuja ja kitkeriä hartsimaisia aromeja.

Maku oli aika hyökkäävähkö ja humalointi kitkerää. Hedelmäisyyttä en tästä juurikaan löytänyt. Hienoinen humalatorpedo, muttei yllä mielestäni Sierra Nevadan parhaimmistoon. Ei tule todennäköisesti hommattua toistamiseen.

Toisen oluen lasinpohjan alkaessa häämöttää Maljaan alkoi virrata jo pitkänperjantain viettäjiä ja melutaso alkoi kohoamaan. Aika oli siirtyä kotia kohti ja vapauttaa paikat pääsiäisen juhlijoille.

Kotona vielä iltapalan ja Bonesin kaveriksi korkkasin Pyynikin Käsityöläispanimon Pääsiäisoluen. Pitihän sitä joku "parjattu" suomalainen pääsiäisen panimotuotoskin testata.

Iltapalaksi suomalaista pääsiäistä.
Parempaa, kuin pelkäsin.

Pyynikin Pääsiäisoluen tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 3/5

Maku: 7/10

Suutuntuma: 2/5

Kokonaisvaikutelma: 13/20

Yhteensä: 31/50

Speksit:

Panimo: Pyynikin Käsityöläispanimo

Tyyli: Stout

Maa: Suomi

Alkoholi: 4,2 %

Muuta:  Tuoreella mintulla ja aniksella maustettu suklainen, hieman mämminen stout. Mallas-pohjassa myös imellytettyä ruista.

Mistä: Muuramen K-Supermarket

Olut oli väriltään tummanruskeaa ja lähes läpikuultamatonta valoa vasten katsottuna. Pinnalle ei kertynyt vaahtoa nimeksikään kaadettaessa - vain pieniä vaahtopyörteitä.

Tuoksussa oli mietoa paahteista mallasta, häivähdys savua ja tilkkanen kahvia. Maku oli kuivan maltainen, jossa oli aistittavissa kuivahedelmää ja humalan katkeruutta. Jälkimaku oli kuiva ja rukiinen. Suutuntuma kevyehkö ja kuiva. Ei ihan nappi omaan makuuni.

Vaikkei mikään tajuntaa räjäyttävä pääsiäisolut, niin kyllä tämä aiemmin parjatut hakkaa mennen tullen ja tässä ollaan jo asiallisemmalla linjalla liikenteessä.

Pääsiäinen on toisille puhtaasti uskonnollinen juhla ja toisille pelkkä kiva 4 päivän vapaa, mutta ehkä suurimmalle osalla jotain näiden yhdistelmää. Tässä pitkän tekstin lomassa on pyöritetty uskonnolista musiikkia taustalla, joten otetaan loppuun tämän toisen ääripään edustusbiisi. Ei, en kuitenkan laita tähän Cheekin Sokka irti rallia, vaan Palefacen Syntynyt Rellestää kappaleen. Tämähän on noussut jonkinlaiseksi ryyppäys tunnariksikin, vaikka sanoja kuunnellessa ehkä pitäisi mennä pitkälti itseensä, jos löytää niistä itsensä.

Valitettavasti meillä löytyy tällaisia biisin nimihenkilön kohtalon tovereita liikaakin tästä maasta, joille alkoholituotteet on vain keino saada nuppisekaisin ja rähinä päälle. Se on surullista ja ihan syystäkin STM:ssä ollaan meistä kansalaisista huolissaan, mutta mielestäni siellä ollaan otettu aikalailla väärät metodit käyttöön. Tulos lienee samaa luokkaa kuin haulikolla itikkaa lähtisi tappamaan. Sivulliset vahingot on suuremmat kuin alunperin oli tarkoitus. Elämme pimeitä aikoja.  Ehkäpä minäkin olen kohta rikollinen.

PS. Hyvä Valvira ja STM. Tässä jutussa käsiteltyjä alkoholituotteita ei ole tarjottu minulle minkään kyseisiin oluisiin liittyvän tahon osalta, vaan niistä on maksettu rehellisesti ansaituilla Suomessa verotetuilla työtuloilla. Kaikki kirjoitukseni ovat omia maksamattomia mielipiteitäni.

PSS. Hinkkaamme jälkikirjoituksen sisältöä lakimieheni kanssa ja pidätämme oikeuden blogitekstin jälkikäteiseen muokkaukseen, kunhan Valvira antaa ensimmäiset ennakkotapaukset tulevan alkoholilakimuutoksen aiheuttamasta monitulkinnallisesta alkoholimarkkinoinin suhteesta olutbloggaukseen.