Muflononi Keripukki – Beer Hunter's

Neljän päivän reissuhommista palattuani oli taas illan pimetessä hyvä hetki maistella joku olut. Ennen lähtöä en ollut muistanut laitella lisää juomia viilenemään ja tuliaisena Palokan Citymarketistan tuomat herkut olivat liian lämpimiä. Valinta piti siis tehdä tämän ja Criminal Bad Elfin välillä. Nyt ei kuitenkaan tehnyt mieli vahvaa olutta, joten Keripukilla mennään.

Houkuttelevan näköinen valkosuklaa-kookos-stout.
Mutta entäs kookos, missä on kookos?

Beerhuntersin Mufloni Keripukki on yksi Alkon vuoden 2014 käsityöläispanimoiden tuotteista. Meinasin jättää tämän tuotteen monopolimarketin hyllyyn, sillä maistoin tätä Kuopiolaisen Maljan hanasta ja silloin kovat odotukset karahtivat katkerien pettymysten karikolle. Hetkenmielijohteesta nostin tuotteen kuitenkin muiden kera ostoskoriin ja päätin antaa sille vielä mahdollisuuden.

Keripukki on panimon mukaan valkosuklaa-kookos-stoutti, sillä valmistuksessa on käytetty valkosuklaata ja kookosta.

Kaadettaessa lasiin huomataan heti, että olut on hyvin tumma, lähes läpinäkymätön. Vaalean ruskeaa vaahtoa kertyy niukasti pintaan ja se laskee nopeasti. Heilauttaessa lasin pintaan jäävä vaahto tuo mieleen ylikansallisen riistokolajuoman.

Tuoksussa tuntuu hivenen makeutta ja enemmänkin tumman suklaan happamuutta. Maussa makeuden aistii kanssa. Ensin maku on pehmeä, mutta kääntyy hienoisen kahvimaiseen kitkeryyteen. Tämä makeus on lienee peräisin valkosuklaasta, mutta kookosta en aisti. En aistinut silloin aiemminkaan. En muistanut kuitenkaan olutta näin pehmeäksi ja alkusuutuntumaa näin pyöreäksi. Se voisi hyvin olla kookoksen ansiota.

Täytyy tunnustaa, että olut on parempi kuin muistin, mutta ei siltikään mikään ihmeellinen tuotos. Joku ei vain tässä kolahda kohdallani, joten ei tule varmaan jatkossa ostettua.

Kun mietiskelin, missä se kookos tässä oluessa on, niin ajatuksiin nousi Mauri Antero Nummisen tunnetuksi tekemä lastenlaulu Kuinka Saada Rikki kookospähkinä. Itseasiassa biisin alkuperäissävellys (I've Got a Lovely Bunch of Cocoanuts) on englantilaisen Fred Heathertonin käsialaa. Ensimmäisen suomalaisen version sanoitti Usko Kemppi, jonka ainakin Kipparikvartetti on levyttänytkin vuonna 1951. M.A. Numminen toi sanoitukseen lisää vipinää omassa versiossaan, joka äänitettiin vuonna 1980  Kuu kookospähkinä ja mies -albumille.

Ehkäpä se kookos on edelleen siellä kookospähkinän sisällä. Ehkäpä panimolla on ollut samalaisia vaikeuksia saada pähkinää rikki kuin laulussa ja lopulta se on kipattu vierteeseen kellumaan kokonaisena... No ei ehkä sentään, mutta hilpeä biisihän tämä on. Jeipati rallaa. Loppuun totean mukaillen suurimman yhä suomalaisomistuksessa olevan panimon vuosien takaista mainoslineä: "Älä ota tätä vakavasti".

Tuomio:

Tuoksu: 6/10

Ulkonäkö: 2/5

Maku: 6/10

Suutuntuma: 3/5

Kokonaisvaikutelma: 10/20

Yhteensä: 27/50

Speksit:

Panimo: Beer Hunter's

Tyyli: Valkosuklaa Stout
Maa: Suomi

Väri: 223 EBC

Katkerot: 43,1 EBU

Kantavierre: 17,3°

Maltaat: Pale ale-, karamelli-, paahdetut ohra- ja vehnämaltaat

Humalat: Columbus

Alkoholi: 7,0 %
Muuta: Mausteina vaniljaa, valkosuklaata ja kookosta

Mistä: Savonlinnan Citymarketin Alko