Tämä olut on jäänyt Alkohyllyille lähes pysyväksi ja Alkossa asioidessa olenkin sen sinne jättänyt. Ei siitä, että se olisi huono olut, vaan luulin pitkään jo maistaneeni sitä. Tässä eräänä päivänä tarkastin asian ja huomasin aukon sivistykseksäni. Se oli heti korjattava. Aiemmin olen maistanut tältä Kalifornian Chicossa sijaitsevalta panimolta Torpedon.
Sierra Nevada Pale Ale on väriltään aprikoosin oranssia ja aavistuksen sameaa. Kaadettaessa pinnalle kertyy vain 2 cm vaahtokukka.
Tuoksu on raikkaan sitruksinen ja reippaasti humaloitu. Löytyy sieltä myös makeaa mandariinia.
Oluen perusmaku on melko mieto maltainen, jossa hiukan nektariinimäisyyttä. Jälkimakuna suuhun hiipi tasapainoinen hartsien humalointi, mikä viipyilee suussa pitkään.
Napakan humaloinnin ansiosta suu kuivaa kivasti, jotta tekee mieli ottaa toinenkin hörppy. Hienoinen yllätys oli, että Alkon ilmoittama katkero arvo on noinkin matala. Maistelun perusteella olisin veikannut hieman enemmän. Mutta maukasta näin ja päihittää mielestäni Sierra Nevada Torpedon.
Lopputulemana voisin todeta, että turhaanpa olen antanut tuotteen seisoskella hyllyssä. Kyllä tätä toistenkin voisi ostaa. Sen verran maukas Pale Ale kyseessä.
Tämmöistä jos saisi kotona tehtyä, niin voisi olla jo enemmän kuin tyytväinen itseensä. Ehkäpä joku päivä, mutta ei näin alkuvaiheessa kotiolut harrastusta voi tuommoista odottaakaan.
Musiikkina tämän kanssa sopii ehdottomasti eräs lähivuosien suosikkilevyistäni. Pari vuotta sitten viimeistellessäni graduni erikoistyöosuutta molekyylimallinnuslabrassa tutustuin Norjalaiseen tohtoriopiskelijaan Åsmundiin, joka osoittautui myös kovaksi musiikkimieheksi. (Ja myöhemmin myös oluen ystäväksi.) Siinä muiden häivyttyä labrasta luukuttelimme illan pimetessä mielenkiitoista musiikkia ja eräänä päivänä hän esitteli minulle uuden tuttavuuden Bon Iverin. Tämä Justin Vernonin luotsaama Bon Iver yhtyeen toinen levy Bon Iver iski minuun hitaasti, mutta sitäkin syvemmällä.
Tämä on levy, joka on pyörinyt kiistatta eniten viimeisen kahden vuoden aikana levylautasella ja yhä edelleen kappaleiden hieno rakenteellisuus, kasvaminen ja herkkyys saa sydämen sykähtämään. Kappaleet on upeita sovituksellisesti ja sovitustyö on tehty biisit edellä, jolloin instrumenttien kirjo on valtava, mutta paikoitellen myös hyvin minimalistinen. Samoin Vernonin falsettilaulu tuntuu sopivan levyn maailmaan erityisen hyvin. Levyllä sovituspuolella on muuten mukana ollut mm. joku Kanye West, jonka poppoossa myös Vernon on soitellut.
Biisiksi tähän on vaikeaa valita joku yksittäinen kappale sillä levy on täynnä hienoja biisejä. Perth oli ensimmäinen suosikkini levyltä. Täydellinen kauneuden ja hillityn räyhäkkyyden yhdistelmä. Holocene on upea Nashville-kitaravirityksellä soitetun näppäilyn ympärille rakennettu teos. Beth/Rest tuo mieleen 90-luvun ala-asteen discojen viimeisen hitaan, jolloin epätoivoisesti yritti löytää jonkun tanssi kaverin. Ensin inhosin biisiä ylikaiken, mutta nyt olen alkanut jopa pitämään siitä mielenyhtymästä huolimatta. Minnesota, Wi on suora jatke Perthille ja letkeän alun jälkeen jyrää sarvikuonon päättäväisyydellä eteenpäin, vaikka satakielet kutovat kaunista kudelmaa ympärille. Calgary lähtee liikenteeseen syntikka huminoilla ja ottaa joka säkeistössä lisää instrumentteja matkaan, kunnes yltyy tykittäväksi kitaroinniksi. Wash. kietoutuu hivelevällä kauneudella kokonaiseksi kappaleeksi yhden pianoloopin ympärille. Tästä on myös upea kahden miehen ja flygelin versio YouTubessa.
Arrgh! Ei meinaa osata päättää. Kuuntele mieluiten koko levy esim. Spotifysta, mutta tähän laitan Holocenen live versio, jossa voi todeta 9 henkisen bändin yhteensoiton ja puhaltimien täydentävän voiman.
Tämmöistä jos saisi kotona tehtyä, niin voisi olla jo enemmän kuin tyytväinen itseensä. Ehkäpä joku päivä, mutta ei näin alkuvaiheessa kotiolut harrastusta voi tuommoista odottaakaan.
Musiikkina tämän kanssa sopii ehdottomasti eräs lähivuosien suosikkilevyistäni. Pari vuotta sitten viimeistellessäni graduni erikoistyöosuutta molekyylimallinnuslabrassa tutustuin Norjalaiseen tohtoriopiskelijaan Åsmundiin, joka osoittautui myös kovaksi musiikkimieheksi. (Ja myöhemmin myös oluen ystäväksi.) Siinä muiden häivyttyä labrasta luukuttelimme illan pimetessä mielenkiitoista musiikkia ja eräänä päivänä hän esitteli minulle uuden tuttavuuden Bon Iverin. Tämä Justin Vernonin luotsaama Bon Iver yhtyeen toinen levy Bon Iver iski minuun hitaasti, mutta sitäkin syvemmällä.
Tämä on levy, joka on pyörinyt kiistatta eniten viimeisen kahden vuoden aikana levylautasella ja yhä edelleen kappaleiden hieno rakenteellisuus, kasvaminen ja herkkyys saa sydämen sykähtämään. Kappaleet on upeita sovituksellisesti ja sovitustyö on tehty biisit edellä, jolloin instrumenttien kirjo on valtava, mutta paikoitellen myös hyvin minimalistinen. Samoin Vernonin falsettilaulu tuntuu sopivan levyn maailmaan erityisen hyvin. Levyllä sovituspuolella on muuten mukana ollut mm. joku Kanye West, jonka poppoossa myös Vernon on soitellut.
Biisiksi tähän on vaikeaa valita joku yksittäinen kappale sillä levy on täynnä hienoja biisejä. Perth oli ensimmäinen suosikkini levyltä. Täydellinen kauneuden ja hillityn räyhäkkyyden yhdistelmä. Holocene on upea Nashville-kitaravirityksellä soitetun näppäilyn ympärille rakennettu teos. Beth/Rest tuo mieleen 90-luvun ala-asteen discojen viimeisen hitaan, jolloin epätoivoisesti yritti löytää jonkun tanssi kaverin. Ensin inhosin biisiä ylikaiken, mutta nyt olen alkanut jopa pitämään siitä mielenyhtymästä huolimatta. Minnesota, Wi on suora jatke Perthille ja letkeän alun jälkeen jyrää sarvikuonon päättäväisyydellä eteenpäin, vaikka satakielet kutovat kaunista kudelmaa ympärille. Calgary lähtee liikenteeseen syntikka huminoilla ja ottaa joka säkeistössä lisää instrumentteja matkaan, kunnes yltyy tykittäväksi kitaroinniksi. Wash. kietoutuu hivelevällä kauneudella kokonaiseksi kappaleeksi yhden pianoloopin ympärille. Tästä on myös upea kahden miehen ja flygelin versio YouTubessa.
Arrgh! Ei meinaa osata päättää. Kuuntele mieluiten koko levy esim. Spotifysta, mutta tähän laitan Holocenen live versio, jossa voi todeta 9 henkisen bändin yhteensoiton ja puhaltimien täydentävän voiman.
Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50
Speksit:
Panimo: Sierra Nevada Brewing Co.
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 23 EBC
Katkerot: 32 EBU
Kantavierre: 13°
Maltaat: Pale ale-, Carapils- ja karamellimaltaat
Humalat: Magnum, Perle ja Cascade
Alkoholi: 5,6 %
Muuta: Pienestä aloittanut panimo, joka on kasvanut Yhdysvaltain 9. suurimmaksi ja on edelleen itsenäinen ja perustajan Ken Grossmanin omistuksessa.
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50
Speksit:
Panimo: Sierra Nevada Brewing Co.
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 23 EBC
Katkerot: 32 EBU
Kantavierre: 13°
Maltaat: Pale ale-, Carapils- ja karamellimaltaat
Humalat: Magnum, Perle ja Cascade
Alkoholi: 5,6 %
Muuta: Pienestä aloittanut panimo, joka on kasvanut Yhdysvaltain 9. suurimmaksi ja on edelleen itsenäinen ja perustajan Ken Grossmanin omistuksessa.
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti