torstai 16. lokakuuta 2014

Alpha Pop – BrewDog

Tänään maistossa skotlantilaisen BrewDogin uusi Pohjoismaiden markkinoille tehty kauppavahvuinen ruis pale ale Alpha Pop. BrewDog tuo markkinoille jonkin verran selkeästi vain näille markkinoille oluita, joita voidaan myydä laajemmaltikin kuin monopoleissa, joista Suomen Alkon listoille lienee hankalin päästä. Onneksi suosittu ja innostava panimo haluaa tarjota meille edes jotain, kun kaikkia herkkuja emme saa käsiemme ulottuville. Paitsi hyvin varustelluissa baareissa ja tietenkin nettikauppojen kautta. Niin mielelläni ostaisin viikonlopun herkuksi esim. pullollisen BrewDogin Tokyo*:a tai jälkiruokajuomaksi pullollisen Dog C:tä. Mutta ei. Ei mahdollista.

Mutta palataanpas takaisin tämän oluen pariin. Alpha Pop on väriltään meripihkan värinen ja aavistuksen samea olut. Vaahtoa kertyy vajaa sentti, mutta se jää lasin reunoille nesteen rajapintaan paksummaksi kerrokseksi.

Tuoksussa iskee ensimmäisenä nenille voimakas havumetsän pihkaisuus. Kuin syksyinen sateenraikas Puijon metsä. Voi melkein tuntea neulasten piston nenänpäässä, kun kurottuu haistamaan oksaa. Tässä on voimakas humalointi, joka on enemmänkin katkeropuolta.

Maussa katkerointi ottaa heti selvästi vallan. Lisäksi maku on selvästi hapanjuuriruisleipäinen. Ihan häivähdys raikasta sitruunaa puskee kuusen kerkkien lomasta. Jälkimaussa humalankatkeroa ja puu-uunissa paahtunutta ruisleivän kuorta. Katkero viipyilee todella pitkään kitalaessa.

Kovin on katkeroitunutta tavaraa, mutta jotenkin hyvällä tavalla. Kaiken kaikkiaan mukavaa vaihtelua maitokaupparintamalla reilumman katkeron ystäville. Taattua BrewDog laatua. Jos humala puhuttelee, niin suosittelen kokeilemaan.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: BrewDog
Tyyli: Pale Ale
Maa: Skotlanti
Maltaat: Ainakin ruista
Humalat: Columbus, Ahtanum
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: S-Market Ykkösrasti, Kuopio

lauantai 11. lokakuuta 2014

Alahovin Pale Ale – Alahovin Viinitila

Ruokajuomaksi karjalanpaistin kera valitsin kylmästä Alahovin Viinitilan uutuuden, Alahovin Pale Alen. Alahovin viinitila on Kuopion Vaajasalon saaressa sijaitseva marjaviinitila, joka on itse asiassa myös Suomen ensimmäinen alallaan. Nyt valikoimaan viinien ja liköörien rinnalle on otettu oluet, joista aiemmin markkinoille on tuotu jo Vanhan Tornin Tumma olut ja Vaalea olut sekä ravintolavahvuinen Kahvistout. Ja pari vuotta sitten oli myös Letkeä olut, joka oli ilmeisesti jonkinlainen koetuotanto.

Näistä olen maistanut Vanhan Tornin Tumman oluen ja Letkeä oluen, joista en kyllä hirveämmin syttynyt.  Ensimmäiset oluet oli perinteisempää ja suomalaisille tutumpaa olutmaailmaa (paitsi ehkä kahvistout), joten en ole edes halunnut hommata itselleni tuota Vaaleaa maisteluun. Toivottavasti Pale Ale tyylivalintana on hyvä suuntaus uuteen.

Olut on väriltään pähkinän ruskeaa ja sameaa. Pinnalle kertyy tuhti kerros vaahtoa, joka viipyilee oluen pinnalla muutaman hetken.

Tuoksussa hedelmää, kevyttä sitrusta ja hienoista hiivaisuutta. Maku on hieman mieto. Kevyt mallasrunko. Jälkimakuun jää viipyilemään häivähdys humaloinnista.

Suutuntuma on vähän väljähtäneen oloinen ja hieman vetinen. Kevyttä hiilihappoisuutta. Niin sanotusti "helposti juotava" olut.

Kokonaisuutena hienoinen pettymys. Napakampi suutuntuma ja vähän makumaailman terästystä, niin oikein kelpo Pale Ale olisi saatu aikaiseksi. Alahovin Viinitilan panimotuotannon alku on ollut hieman hapuilevaa vielä. Toivottavasti jatkossa homma tiivistyy ja terävöityy.

Tässä samalla katselen Yle Teemalta tulevaa PMMP:n keikkaa, joten mikä jottei – tämähän sopii oikein hyvin musasuositukseksikin. Tämä bändi ei taida enempiä esittelyjä kaivata, joten pidemmittä jorinoitta biisiksi otetaan juuri soiva Taiteilia. Ilman J:tä.


Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 1/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 26/50 

Speksit:
Panimo: Alahovin Viinitila
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: Kolmisopen Citymarket, Kuopio

perjantai 10. lokakuuta 2014

St Feuillien Triple – Brasserie St. Feuillien


Eilen illalla maistelin pitkään kaapissa olleen Saint Feuillienin Tripel oluen. Panimohan omaa pitkät juuret oluen teossa ja tarjoillut minullekin muutamia mielenkiintoisia makuelämyksiä. Tämä olut on Tripel tyylilajin edustaja. 

Vaalean kullankeltainen, hieman samea olut. Kaadettaessa puhtaan valkoista vaahtoa kertyy reilusti, mutta se laskee melko nopeasti.

Tuoksussa mietoa yrttimäisyyttä. Myös hieman alkoholia.

Maku on hieman kirpeä, raikas ja yrttinen. Ensi reaktiona oli purkkitonnikala, mutta ehkä suussani oli jotain joka aiheutti maku-mielleyhtymän, mutta uudelleen en sitä maistanut. Maku asettui kaikkiaan miellyttävän monipuoliseksi. Jälkimaussa kevyttä happamuutta ja yrttistä katkeruutta.

Suutuntuma on makeahkon pehmeä, joka kuivaa kohti jälkimakua päätyen happamuuteen.

Kokonaisuuten maukas tripel olut. Itse pidän paljonkin Belgialaisista oluista, jotka tarjovat usein miellyttäviä mausteisia makuelämyksiä. Eikä poikkeusta tee tämäkään, vaikkei henkilökohtaisiin suosikkeihin nousekkaan.

Musiikiksi otetaan progemaista tunnelmaa ruotsalaisen Bo Hanssonin Storstad kappaleen kautta. Tämä kappale on kuin musiikillinen opas nimensä mukaisen fantasia suurkaupungin halki. Kappale aloittaa vuonna 1972 ilmestyneen Ur Trollkarlens Hatt levyn. Itseltäni löytyy tämän levyn "englantilainen" versio Magicians Hat, josta kyseinen kappale löytyy nimellä Big City. Matkajuoma lasiin, ota hyvä asento ja aloita vajaa 12 minuutin matka halki satumaisen suurkaupungin.


Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 31/50 

Speksit:
Panimo: Brasserie St. Feuillien
Tyyli: Tripel
Maa: Belgia
Väri: 12,7 EBC
Katkerot: 22 EBU
Kantavierre: 18,5°
Maltaat: Pilsner- ja carapilsmaltaat
Humalat: Styrian Golding-, Saaz- ja Spalt-humalat
Alkoholi: 8,7 %
Mistä: Varkauden Alko

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Rönnvikin vaalea – Rönnvik/Olutpaja

Tätä Rönnvikin Vaaleaa on ilmeisesti kehitetty hartaudella. Muistan lukeneeni jostain, että reseptin  hiomiseen on mennyt useampi vuosi. Panimo on perustettu Oluttupa Oy:n kanssa Rönnvikin viinitilan yhteyteen. Panimo on senkin verran tuore tapaus, että ensimmäiset erät tätä Rönnvikin vaaleaa lähti myyntiin 16.6. Nyttemmin tämä on saanut seurakseen Rönnvikin tumman.

Tämä panimon ensimmäinen tuote on kölsch-tyylinen (ei lager, niin kuin Twitterissä menin eilen mainitsemaan. Kiitokset korjauksesta Reittausblogin Harrille) olut. Eli kirkas ja vaalea pintahiivalla valmistettu olut, jonka juuret ovat Saksassa Kölnin seudulla. Siitäpä nimikin.

Minulla ei valitettavasti ollut kölsch oluiden maisteluun käytettävää omaa lasia, 2 dl:an "koeputkea", joten otin tämän IPA lasista. Tosin eihän kölschiä saisi valmistaa muualla kuin Kölnin seudulla. Tai niitä ei saisi ainakaan kutsua Kölschiksi, kuten ei saa kutsua shampanjaksi muita kuohuviinejä kuin Champagnen alueen kuohuviinejä tai Feta-juustoksi muita lampaan- ja vuohenmaidosta valmistettuja suolaan säilöttyjä juustoja kuin Kreikassa vastaavalla menetelmällä valmistettuja juustoja. Tosin Kölschillä ei taida olla EU:n nimisuojaa kuten kahdella edellä mainitulla, mutten vanno ihan varmaksi. 

Rönnvikin Vaalea – sopisi kaveriksi niin
ruisleivälle kuin karjalanpaistille. 

Olut väriltään vaalea oljen keltaista ja kirkasta. Valkoista lyhytikäistä vaahtoa kertyy pinnalle kolmisen senttiä. Tuoksussa mietoa maltaisuutta ja juuresmaisuutta.

Maku on hieman miedohko. Mukavaa mallasta ja hieman juuresmaisuutta maussakin. Uuninaurista ja porkkanaa. Humalointi ei ole voimakas, mutta se vähäinen tukee oluen makumaailmaa ja ryhdistää kokonaisuutta. Jälkimaussa sama makumaailma jatkuu. Suutuntuma on kevyen hapokas, viljaisa ja hieman kuiva. Lopputuntumaksi jää sopiva mallasmaisuus.

Vaikkei ole tullut hirveämmin lagereita juotua, joita lähellä kölschitkin makumaailmaltaan ovat, niin onhan näilläkin hetkensä, kun hyvää juomaa saa lasiin. Ja tässä Rönnvikin Vaaleassa on sitä jotakin vähän enemmän. Sinällään maku ei ole mikään erikoinen tai mieleen jäävä, mutta suutuntuma on perussuomalaista bulkkia parempaa ja tekee siten kokonaisuudesta huomattavasti miellyttävämpää. Kyllä tätä kehtaisi tarjota maukkaan, pitkään muhineen karjalanpaistin kera.

Karjalanpaistin, ruisleivän ja Rönnvikin vaalean kera otetaan jotain yhtä hienoa – Tapio Rautavaaraa. Monipuolinen laulaja ja näyttelijä. Kaiken lisäksi vielä keihäänheiton olympia kultamitallisti vuodelta 1948 ja jousiammunnassakin mies pärjäsi. Huhuh. Jos laivat on puuta ja miehet rautaa, niin Tapio Rautavaara oli timangia.


Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 33/50 

Speksit:
Panimo: Rönnvikin viinitila / Olutpaja
Tyyli: Kölsch
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra ja vehnämaltaat
Alkoholi: 4,2 %
Mistä: K-Extra Ravioli, Tampere

maanantai 6. lokakuuta 2014

Django & Steven Pale Ale – Saimaan Juomatehdas

Tämän tulemista Alkoon ehdin jo odottaakin. Helninki Beer Festivalilla vuoden 2014 olut -tittelin voittanut Django & Steven Pale Ale herätti kiinnostukseni. Toiveikkaana heti HBF viikonlopun jälkeisellä viikolla menin kyselemään olutta Mikkelin Pub Päämajasta laihoin tuloksin. Mutta sain sentään ilokseni kuulla, että sitä on tekeillä lisää. Puoli vuottahan tuossa meni, mutta nyt sitä saa – jopa kotiin.

Tämä Ilkka Sysilän luomuksen nimi on herättänyt hienoista kummastusta. Olutverkon artikkeli tapahtuman jälkeen selvensi tämänkin taustaa:
"Oluen eriskummallinen nimi tulee Ilkka Sysilän jazzharrastuksesta. Belgialainen jazzkitaristi Jean ”Django” Reinhardt (1910-53) muodosti ranskalaisen viulistin Stéphane Grappellin (1908-97) kanssa uusia uria aukovan duon, joka Sysilän mukaan joutui Yhdysvalloissa esiintymään amerikkalaisperäisillä nimillä Django & Steven."
Mutta entäs minkälainen tämä olut on sitten lasissa, kun se on vihdoin siihen saatu?

Django & Steven Pale Ale on väriltään hunajankeltainen olut. Pinnalle kertyy reilun 4 cm kuohkea vaahtokukka, joka on kyllä hyvin lyhyt kestoinen.

Tuoksussa aromikasta humalointia. Humalointi on sen verran voimakas, että peittää alleen muut tuoksut. Taustalla on aistittavissa jotain, mistä en saa millään kiinni.

Maku on voimakkaan humalainen. Aromikasta ja sitrushedelmäistä alkumakua, jonka peittää alleen nopeasti hyökkäävä kokonaisvaltainen katkerojen kirjo. Karamellisuutta ja toffeisuuttaa yrittää puskea katkerojen takaa. Jälkimaussa viipyilee reipas katkero humalointi. Suutuntuma on kuivahkon kitkerää.

Itselleni tämä maistuu oikein hyvin, mutta kaikkia voimakas katkerohumalointi ei välttämättä miellytä. Vaimoltani tämä sai täystyrmäyksen, vaikka hänkin on alkanut pikkuhiljaa pitämään reilusti aromihumaloiduista oluista. Maistelu kannattaa. Oluiden makumaailma on niin laaja.

Ja kun oluen nimi on haettu jazzmusiikin puolelta, en voinut olla googlailematta näiden herrojen tuotoksia. Joitain biisejä olen mielestäni joskus kuullut, mutta uusi tuttavuus tämä minulle on. Vanhaa eurooppalaista jazzia. Tässä Django Reinhardtin ja Stephane Grappellin Minor Swing.



Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä:  36/50 

Speksit:
Panimo: Saimaan Juomatehdas / alkuperäinen Panimo Ravintola Bruuveri
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 17 EBC
Katkerot: 62 EBU
Kantavierre: 13,4°
Maltaat:  Ohraa ja vehnää
Humalat:  Chinook, Cascade ja Columbus
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Valittiin vuoden 2014 olueksi tämän vuoden Helsinki Beer Festivalilla.
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

Nikolai Brewmasters Collection: Irish Red Ale – Carlsberg

Sinebrychoff on tuonut Nikolai-tuotemerkin alla jo muutamina vuosina hieman suurpanimon peruslinjasta poikkeavia oluita. Ensin oli vuosioluet vuodesta 2011. Ensimmäinen Wieniläistyylinen lager oli selkeää varman päälle pelaamista. Seuraavana tulleet Kellerbier ja Cascade tarjosivat jo vähän enemmän makunautintoja, vaikkei mitään erityisen mieleen jääviä makuelämyksiä olleetkaan. Sitten tämän vuoden Oaked Tumma Lager oli taas pelkkää kevyttä variointia perusoluista.

Nyt sitten kauppojen hyllyille putkahti Nikolai Brewmasters Collection Irish Red Alen ja California Steam Beerin voimin. Näköjään on suurpanimoillakin huomattu ihmisten lisääntyvä kiinnostus erityylisiin oluihin ja niiden makuun määrän sijaan: 
"Jatkuvasti vahvistuva craft-oluttrendi oli innoittamassa Carlsberg-konsernin panimomestareita heidän kehittäessään Brewmasters’ Collection -oluet. Ne on luotu eri puolilta maailmaa saatujen alkuperäisreseptien pohjalta, kunnioittaen perinteisiä raaka-aineita, käymismenetelmiä ja kulttuuriperintöä."
Tämä on siis ainakin Carlsbergissä vihdoin havaittu oluiden markkinointipäällikkö Johan Jakobssonin mukaan: 
”Viime vuosina vahvistunut kotoilutrendi on tehnyt kotona kokkaamisesta monelle harrastuksen ja vienyt oluthyllyn ääreen valitsemaan erityylisiä oluita kokeilumielessä ruoan kaveriksi. Teetimme viime vuonna tutkimuksen (Craft beer, Kopla 2013), joka osoitti, että 89 % vastaajista on kiinnostunut ostamaan ja maistamaan erikoisoluita. He myös ostavat silloin tällöin tavanomaista kalliimpia oluita. Erityisesti nuoret aikuiset ovat uteliaita erikoisoluiden suhteen ja tutustuvat mielellään oluen monipuoliseen maailmaan. Brewmasters’ Collection -valikoimassa on muitakin kiinnostavia oluita kuin nämä kaksi, esimerkiksi kausioluita. Kysyntä ratkaisee, saadaanko niitä nähdä Suomessa”
Eli panimo on valinnut nämä kaksi edustamaan "erikosioluita" ja jos ne myy, niin lisää vaihtoehtoja voidaan saada. Eli markkinatalous jyrää. Tosin, jos nämä ei myy (oli se sitten olueiden onnistumisesta tai tyylisuunnan valitsemisen onnistumisesta riippuvaa) niin ideaa ei viedä eteenpäin ja tarjotaan jatkossakin vain peruslagerieta. No ei ehkä nyt ihan näinkään karusti ajatellen, mutta isot on näköjään hitaita reagoimaan. Tässä on pienten käsityöläispanimoiden iskun paikka ja siksi niitä mielelläni itsekkin maistelen. Aina ei tule osumia, mutta usein ne tarjoavat mielenkiintoisia makuelämyksiä. Isot taas pelaavat ehkäpä liiankin varmanpäälle.
  
Jos palataan taas takaisin Nikolain Brewmaster Collection sarjaan, niin molemmat tyylit ovat sinällään hyvä valinta, että lähestyttävyys keskiverto lipittelijällekin on matala (jos vain uskaltautuu sen "erikoisoluen" sieltä hyllystä tölkkipäckin tilalle ottamaan), sillä tyylilajit ovat makumaailmaltaan kuitenkin kohtuullisen lähellä lagereiden maailmaa. Pienpanimotuotanto on näistä kuitenkin kaukana, mutta käsityöläismentaliteettia sentään. Carlsberg brändin alle kuuluvien panimoiden panimomestarit ovat pähkäilleet nämä reseptit salaisissa "kammioissa" ja sitten nämä on tuotu pohjoismaissa (tai ainakin Suomi, Ruotsi ja Tanska) markkinoille omina tuotteinaan ja kyseisten panimoiden panimomestareiden valintoina. Irish Red Ale on pantu Ruotsissa ja California Steam Beer Tanskassa.

California Steam Beerin maistoin muutama päivä takaperin ja mielestäni kauppojen peruslagerin se päihitti, mutta eipä siitä sen enempää. Panimoyhtiö Hiisin samaa tyylilajia edustava Harjun Höyry oli maukkaampi lajinsa edustaja.



Tämä Irish Red Ale on väriltään kauniin punaisen ruskeaa. Pinnalle kertyy parin sentin kerros ruskeaan taittavaa vaaleaa vaahtoa.

Tuoksu on mieto, mutta aistittavissa mallasta ja marjaisaa makeutta. Maussa tulee ruusunmarjaa ja makeutta, joka taittuu kevyeen katkeruuteen jälkimaussa. Tämä kombinaatio toimii kohtuullisesti. Ruusunmarjaisuus on samalaista kuin Valion ruusunmarja viilin hillossa. Jännä. Ei pahaa.

Suutuntuma on aika runsas ja napakka mallasrunko tukee makuamaailmaa. Humalointi on hyvin kohtuullista.

Kerrassaan kelpo Red Ale. Tätä voisi saunakaljaksi ostaa vaihtelun vuoksi. Tässä olisi helppo avaus erityylisten oluiden makumaailmaan, jos ei ole vielä ehtinyt muihin kuin tummaan ja vaaleaan lageriin tutustumaan.

Leppoisaan tunnelmaan punaisen kaveriksi punaista. 90-luvun alkupuolen iso hitti Simple Redin Stars pyöri omassa nuoruudessani tiuhaan MTV:n (silloin, kun kanava oli vielä loistava väylä uudelle musiikille) ohjelmistossa, joten otetaanpa nyt sitten nuoruuden muistolle.




Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Nimellisesti Sinebrychoff, mutta on todellisuudessa Carlsbergin konesermin pohjoismainen yhteisprokkis. Tämä on ainakin pantu Ruotsissa eikä Keravalla.
Tyyli: Red Ale
Maa: Ruotsi
Väri: 25 EBC
Katkerot: 22 EBU
Kantavierre: 11,4°
Maltaat:  Pilsner- ja kristallimallas (ainakin)
Humalat:  Cascade (ainakin)
Alkoholi: 4,6 %
Muuta: Nikolain Brewmasters Collection
Mistä: Kolmisopen Citymarket, Kuopio

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Prykmestar Oktoberfest bier – Vakka-Suomen Panimo Oy

Tässä Docventuresin seurajuomaksi otin Vakka-Suomen Panimon Oktoberfest bierin ja tästä ehtii sopivasti tehdä pika-reittauksen ennen ohjelman alkua.

Olut on kaunis tummahkon pihkan värinen olut ja erittäin kirkasta. Pinnalle kertyi kaadettaessa kivasti kuohkeaa valkoista vaahtoa.

Houkuttelevan näköistä olutta ja tuoretta mummin
tekemään lihapiirakkaa. Sopivat leffaeväät.
Tuoksussa maltaista makeutta. Raikas ja kevyt tuoksu. Ei mitenkään erityisen mieleen jäävä.

Maku on hieman makeahko ja maltainen, jota napakka katkero humalointi ryhdittää. Hyvin sopii maukkaan lihapiirakan kanssa. Suutuntuma on mukavan täyttävä, muttei hyvin voimakas. Sopivan kevyt hiilihappoisuus.

Kerrassaan kelpo oktoberfest olut. Erittäin hyvin sopisi ruokajuomaksi, mutta kyllähän tätä isostakin tuopista hörppää. Jos tämmöistä ois perusbulkkina, niin voisi "bulkia" ostaa useamminkin.

Taasen Musamies on keskittynyt mielenkiintoisiin dokumentteihin Docventuresin hellässähuomassa, joten nyt ei kuunnella musaa. Jörn Donner ja Perkele – Kuvia Suomesta. Kippis.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Vakka-Suomen Panimo Oy
Tyyli: Oktoberfest bier
Maa: Suomi
Väri: 24,6 EBC
Katkerot: 30,9 EBU
Kantavierre: 14,1°
Maltaat: Kotimaiset pilsner- ja erikoismaltaa
Humalat:  Perle
Alkoholi: 5,7 %
Muuta: Oktoberfest olut
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio