Blogi jää telakalle

Eilisen pyörällä kaatumisen jäljiltä istuskelen kotona sairaslomalla jäätävässä kylkikivussa, jossa yskiminen tyssää siihen, että keuhkoihin ilmaan ottaessa sattuu jo ihan riittävästi ysköksen pysäyttämiseksi. Turhauttaa, kun ei voi tehdä mitään hyödyllistä eikä jaksa istua sohvallakaan (maata ei nimittäin kykene). Siinä sitten ihminen tylsistyy ja ehtii alkaa pyöritellä kaikenlaista mielessään. 

Kännykästä twitteriä selatessani aloin miettimään, milloinka olen viimeksi kirjoitellut olutarvion blogiin ja tyrmistyneenä tajusin siitä olevan jo seitsemän kuukautta! Mihin tämä aika menee? Etenkin vapaa-aika.

Tätä pohtiessani tajusin lähes neljäkymppisellä miehellä olevan meneillään ne kuuluisat ruuhkavuodet. On päivätyö, jossa ikuinen iltaihminen on joutunut opettelemaan menemään välillä töihin jo klo 6.45. Kolme lasta ja keväällä neljäskin (mistähän sekin tuli?!?). Bändillä on nyt puskettu levyä ulos ja päällä on nyt hyvä tekemisen meininki. Sinkku ilmestyy 20.12.2019 ja siihen olen editoinut videota, jotta saataisiin julkaisuun samaan aikaan. Levy on miksattu ja toivottavasti julkaisu saadaan alkuvuoden puolelle. Kaiken tämän hässäkän lisäksi talostamme löytyi keväällä hometta paristakin kohtaa rakenteista, josta tehtiin vielä lisätutkimuksia ja nyt lakimies tekee työtään. Itse saa hermoilla mahdollista lopputulosta ja sitä, mistä helvetistä kaikkeen tähän rahat kaivaa. Ei ole halpaa, minkä varmaan kaikki joskus vastaavaan tilanteeseen joutuneet tietävät. Ei nimittäin ole halpaa myöskään korjaaminen.

Sinne on siis minun aikani (ja rahani) viimeisen puolen vuoden aikana mennyt ja nyt tulin siihen tulokseen, että nostan blogini telakalle ainakin toistaiseksi. Oluita olen maistellut edelleen kuitenkin sillä erotuksella, että on joutunut vyön kiristyksen vuoksi tinkimään myös osasta mielenkiintoisimmista oluista, kun rahuli ei yksinkertaisesti ole riittänyt. Lisäksi maisteluun ei viitsi arkipäivänä kovin vahvaa olutta ottaa aikaisten herätysten vuoksi. Aiemmin olen yleensä kirjoittanut olutarviot aina iltaisin klo 21 alkaen ja nyt on tämäkin aika käynyt hankalaksi, kun oluen on ehtinyt avaamaan monesti vasta klo 22 jälkeen. Kotioluen tekeminenkin on jäänyt ajan puutteen vuoksi kokonaan tauolle.

Totuus on välillä syytä kohdata ja tunnustaa tappionsa, vaikka se sattuu kuin yskiminen kylkeen tällä hetkellä. Vaikka kovasti haluaisin kirjoitella oluista arvioita, niin tällä hetkellä siihen ei löydy riittävästi aikaa. Blogi jää siis nyt määrittelemättömälle tauolle, mutta jatkan oluiden maistelua ja niiden parissa hääräämistä. Twitterissä, Facebookissa ja Instagramissa jatkan tuumailua, kommentointia ja postailuja myös mahdollisuuksien mukaan.

Kiitokset kaikille blogiani tähän asti seuranneille. Melkein 6 vuotta olen blogiani rustaillut ja mukavaa on ollut. Lisäksi olen päässyt maistamaan monia kiinnostavia oluita ja tavannut aivan mahtavia ihmisiä. Jatketaan oluiden parissa sosiaalisen median puolella.

Kippis ja kiitos.

Musamies Markus Lumipuu

Barrel Runner – Founders Brewing Co.

Tässä toinen olutarvio arkistojen kätköistä. Tämä maisteltu 17.6.2019.

Kesä jo pitkällä eikä ole saanut aikaiseksi olutarvioita. Hyviä oluita on kyllä tullut maisteltua. Jatkan tässä kellarin tyhjennystä jäljellä on oikeastaan enää kypsyttelyoluita. Tällä kertaa lasiin kaatui Foundersin Barrel Aged -sarjan Barrel Runner Mosaic-Hopped Ale aged in Rum Barrels. Kyseessä on siis 11,1 % Mosaic humalalla humaloitu Ale, joka on kypsytetty rommitynnyreissä.

Barrel Runner on väriltään pihkan väristä. Olis ollut ihan kirkasta, mutta keikahti ihan pohjaa myöten, joten nyt mukana leijuu pieniä hippusia. Pinnalle kertyy kaunis kerros vitivalkoista kuohkeaa vaahtoa.

Tuoksussa selkeästi rommia. Myös vaniljaa ja kookosta. Tästä tulee vähän Piña Colada.

Maussa rommi on myös läsnä selkeästi, mutta ei dominoivasti. Miellyttävä keksinen maltaisuus sekä pieni vanilja löytyy mausta. Hitunen myös Mosaicin aromeita pääsee esiin. Ei maku osastoltaan pääse  aromien tasolle.

Suutuntuma on pehmeä ja hitusen alkoholinen. Sitten välillä esiin tulee jotain tympeämpää.

Kokonaisuutena ihan maistuva tynnyri Ale, mutta ei tässä kaikki osu kohdilleen. Ehkäpä tämä ei ole myöskään paras helleillan juoma. Itselleni tämä toimisi paremmin esimerkiksi viilenevään syysiltaan. Kertaalleen tämä olen juonut, mutta ehkäpä ei tule enää lisää ostettua. Ainakaan Alkon hinnoilla.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Founders Brewing Co.
Tyyli: Barrel Aged Strong Ale
Maa: Yhdysvallat
Humalat:  Mosaic
Alkoholi: 11,1 %
Muuta: Kypystetty rommitynnyreissä
Mistä: Tilattu netistä.

Jumi Brut IPA – Hiisi

Arkistojen aarteita pöytälaatikosta. Maistelin tämän Hiisin Jumin 19.5.2019.

Jumi on väriltään vaalean kellertävää ja sameaa. Tulee kovasti mieleen appelsiini mehu. Hyvin niukka vaahtoinen.

Tuoksu on oikein hedelmäinen ja hivenen happaman. Tuoksusta löytyy greippiä, appelsiinia, hitusen nektariinia ja raparperia. Jonkin verran myös mehevän pihkaisaa humalaa. Tuoksu on oikein herkullinen ja raikas.

Maussa ei hedelmäinen raikkaus ole läsnä samalla tavalla kuin  tuoksussa. Hedelmää kyllä löytyy, mutta enemmän esillä on leipäinen maltaisuus ja havuiset humalat. Hedelmistä greippi ja aprikoosi tuntuu löytyvän mausta.

Suutuntuma on kuiva ja hieman hapan. Itsestäni Jumi ei ole suutuntumaltaa kovin raikas, vaikka tuoksu olikin raikkaan hedelmäinen. Tämä vähän tökkii tältä osin.

Kokonaisuutena Jumi ei itselläni nouse lähellekään Hiisin parhaimmistoa. En tiedä olenko löytänyt vielä Brut IPA oluita oikein, mutta ne muutamat, joita olen maistanut, eivät ole hirveän hyvin kolahtanut. Ihan hyvä tämäkin on, mutta ei se vain iske, niin kuin suurin osa Hiisin tuotteista. Haluaisin tykätä enemmänin, mutta ei. Maistelen kyllä jatkossakin Brut IPAa.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 31/50 

Speksit:
Panimo: Hiisi
Tyyli: Brut IPA
Maa: Suomi
Väri: 10 EBC
Katkerot: 25 IBU
Alkoholi: 6,9 %
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Dark Horizon 4th – Nøgne Ø

Vietän työpäivän päätteeksi sunnuntai-iltaa yksikseni, kun muu perhe on reissussa. Kävin vielä vähän pyörälläkin ajelemassa kylmässä ja tuulisessa säässä sekä saunassa lämmittelemässä, joten nyt voi rauhoittua fiilistelemään. Kaivelin kylmiöstä lasiin Nøgne Ø:n Dark Horizon 4th. Tämä oli viimeinen pullo kolmesta ostamastani. Ensimmäisen maistelin vähän reilu viisi vuotta sitten ja siitä silloin arvion blogiinkin kirjoittelin. Toisen join noin pari vuotta sitten (siitä en arviota tehnyt) ja nyt on viimeisen vuoro.

Lyhyt tiivistys oluesta heille, joille tämä ei ole tuttu. Dark Horizon on norjalaisen Nøgne Ø erikoishöystö imperial stout, jossa on paljon kaikkea. Tätä olutta on tehty viisi kertaa ja ensimmäinen kerta (DH 1st) pantiin vuonna 2006. Toinen vuonna 2008, kolmas vuonna 2009. Tämä kyseinen yksilö on oluen neljättä erää ja se ilmestyi vuonna 2012. Vuonna 2015 valmistettiin viides erä, jonka jätin Alkon hyllylle kovan hinnan ja 0,5l pullo koon vuoksi. Saataville nämä on yleensä tulleet vuoden viiveellä, sillä oluelle on annettu aikaa kypsyä. Lisäksi kahden viimeisen välissä on tehty 4.5 versio, joka on nelosen viskitynnyrissä kypsytetty versio. Löysin myös Untappdstä sekä Ratebeeristä maininnan DH 6:sta, joka on tämän oluen 2 vuotta armanjakkitynnyrissä kypsytetty versio, mutten mitään lisätietoa edes Nøgnen omilta sivuilta.

Näistä olen itse maistanut vain DH3 ja tämän DH4. Dark Horizoneissa valmistuksessa on käytetty myös muscovadosokeria ja vihreitä kahvipapuja, jotka on ensin annettu tekeytyä alfa amylaasi entsyymien kanssa, minkä jälkeen ne on murskattu, kuivattu ja paahdettu. Lopuksi oluen on tosiaan annettu kypsyä ja lopulta vahvuudeksi on saatu huikeat 16%.

Olut on sysimustaa ja lähes öljymäistä. Erittain niukka vaahtoista. Aivan lopussa pohjalta nousee pinnalle kuplia. Tämä vähäinenkin vaahto katoaa pinnalta melkonopeasti. Jäljelle jää vain mustaa nestettä.

Tuoksussa voimakkaasti salmiakkia. Myös muscovadosokeria ja hitusen toffeeta. Vähän myös nokea ja savua. Aika tymäkkä tuoksu.

Ensimmäinen hörppäys hyökkää taas voimaikkaasti. Salmiakkia ja palvikinkkua. Palvikinkku on läsnä aika voimakaasti ja viipyilee. Toinen ja kolmas hörppy on jättänyt kinkut taakse. Vain pöllähdys savua jäi. Nyt makuun nousee salmiakkia, lakritsia, kahvia, nokea ja hitusen savua. Myös oikein tummaa suklaata. Useamman suullisen jälkeen nämä hyökkäävimmät kärjet on taitettu ja koko homma alkaa pehmenemään. Nivoutuvat yhteen muodostaen tummien lähtöaineisten kiehtovan kombon joka viipyilee suussa pitkään ja hartaasti. Kahvia. Tummaa suklaata. Lakritsia. Espressoa. Nyt taas hitunen salmiakkia. Tummaa suklaata. Pieni loraus espressoa. Lopulta kitaleassa pyötii enää tumma suklaa ja muisto mahtavasti ja pehmeästä espressosta. Lämmetessään kahvi ja suklaa nousee yhä enemmän esille ja salmiakki jää taka-alle. Eli paranee vain lämmetessään.

Suutuntuma on voimakas, paksu ja kuivattava. Alkoholi ei niinkään maistu tässä, mutta sen kyllä tuntee. Lämmittävänä viipyilynä, joka ihan miellyttävä. Kuin hyvässä punaviinissä. No prosenteiltanhan tämä on jo niiden yli. Nyt kävi häivähdyksenä mielessä tunne hyvästä puhtaasti Malbecistä – suosikkirypälelajikkeestani – tehdystä viinistä.

On tämä Dark Horizon 4th hyvä olut edelleen. 100 IBUa ei maistu, mutta tuntuu. En tiedä onko tämä viiden vuoden seitsemän vuotta valmistamisen jälkeen. Kolme vuotta olisi vielä kestoa jäljellä, mutta varmasti on jo silloin parhaat päivänsä tämä nähnyt. Olen säilyttänyt näitä itse koko ajan tasaisessa lämpötilassa ensin viileässä noin 18 °C:ssa kaksi vuotta ja sitten viimeiset kolme vuotta kylmiössä n. 7 °C:ssa. Nyt oli ihan hyvä hetki tämä jo nauttia. Mikään ei ole ikuista. Tehdään tilaa uusille oluille. Pitää lähiaikoina juoda pois myös useamman vuoden kypsynyt BrewDogin Tokyo*, joka kuuluu omiin suosikkioluideni joukkoon.

Levylautasella tämän maistelusession aikana soi, kuten viisi vuotta aiemminkin, Miles Davisin Kind of Blue. Sitä siis suosittelen. Pitkästä aikaa.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 40/50 

Speksit: 
Panimo: Nøgne Ø
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Norja
Väri: 425 EBC
Katkerot: 100 IBU
Kantavierre: 36°
Maltaat: Maris Otter-, vehnä-, suklaa-, kristalli- amber-, musta- ja ruskeamaltaat
Humalat: Chinook, Centennial ja Columbus
Alkoholi: 16,0 %
Muuta: Paahdettu ohra, kahvi, muscovadosokeri. Tuottajan mukaan säilyvyys oikein varastoituna aina 10-vuotiaaksi asti.
Mistä: Kuopion Sokoksen Alko (tammikuussa 2014)

Fresa – Thornbridge & Fourpure Brewing Co.

Tänään iltaruoan päälle lasiin kaatui Thornbridgen ja Fourpure Brewing Co. yhteistyöolut Fresa. Fresa on tyyliltä Strawberry milkshake IPA. Eli laktoosia, mansikkaa ja hitunen vaniljaakin oluen sekaan on lyöty. Tämä kauppavahvuinen pirtelö IPA on pantu joulukuussa ja panimot suosittelevat täälä nauttimista 90 päivän sisällä ja kestoakin annettu vain puoli vuotta, joten ehtoo puolella alkaa tämä IPA olemaan. Thornbridge on vanha tuttu, mutta Fourpure kuulosti vieraammalta. Nettisivuja tutkaillessani huomasin, että onhan jokunen panimon oluista ollut Alkossa, mutta ei ole tullut itse niitä maistettua.

Fresa on väriltään hyvin vaalea oljenkeltainen ja hitusen samea. Valkoista kuohkeaa vaahtoa muodostuu lasiin kaadettaessa parin sentin kerros.

Tuoksu on passionhedelmäinen, greippinen ja hivenen mansikkaakin löytyy. Vaniljaa ei meinaa selkeästi erottaa, mutta toisaalta se on ihan hyvä, ettei se dominoi. Hedelmäisempien tuoksujen tuulahtaa hivenen havuja.

Maku on yllättävänkin pirtelömäinen. Greippiä, papajai, passionhedelmää, mansikkaa ja vaniljajäätelö. Oikein hedelmäinen ja hitusen makeakin. Jännästi humalan puraisu tulee ensimaussa, mutta erittäin maltillisesti jälkimaussa. Onpas oikein mielenkiintoinen ja herkullinen maku.

Suutuntuma on pehmeä ja kevyehkö. Fresa ei ole kuitenkaan vetinen. Laktoosin makeus tuo vähän tuhtiutta ja humalointi napakkuutta. Oikein juotava.

Kokonaisuutena Fresa on yllättävänkin pirtelömäinen maultaa. Ei se mansikka siellä ihan kärjessä maistu, mutta mukana ja makukin on oikein mainio. Positiivinen yllätys, että näinkin hedelmäiset maut, vaikka päiväystä enää jäljellä vajaa kaksi kuukautta. Loppua kohden makeus alkaa vähän puskea turhan paljon esiin, mutta ei kuitenkaan äklöksi asti. Voisinpa ostaa tätä lisääkin.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Thornbridge / Fourpure Brewing Co.
Tyyli: IPA
Maa: Englanti
Maltaat:  Ohra ja vehnä
Alkoholi: 4,8 %
Muuta: mansikkaa, laktoosia ja vaniljauutetta
Mistä: Päivärannan Citymarket, Kuopio

Pime Öö PX – Põhjala

Arvioon huhtikuun viimeisen sunnuntain kunniaksi otetaan kellarissa jo jonkin aikaa lepäillyt Põhjala Breweryn Cellar seriesiin kuuluva Pime Öö PX – Pedro Ximenez Sherry Barrel Aged Imperial Stout. Eli erittäin herkullisen Pime Öön Pedro Ximenez sherrytynnyreissä kypsytetty versio. Pidän yleensä erittäin paljon tynnyrikypsytetyistä oluista, mutta ainut maistamani sherrytynnyreissä kypsytetty IS on ollut Sori Brewingin Dark Humor Clubin sherrytynnyrikypsytetty versio, mutta se ei iskenyt ihan odottamallani tavalla. Siksi olen mielenkiinnolla odottanut tätä.

Pime Öö PX on olemukseltaan melkein öljymäistä, täysin läpikuultamattoman mustaa. Pinnalle muodostuu niukasti paksun oloista tummanruskeaa vaahtoa, mutta tämä muutaman millin kerros pysyy oluen pinnalla ja pitkään.

Tuoksussa tummaa suklaata, hapankirsikkaa ja paahteista kahvia. Häivähdys soijaa... 

Maussa reilusti tummaa suklaata, tuhtia kahvia, hitunen kirsikkaa. Välillä alkoholisuus pyörähtää esille ja silloin sherryisyys putkahtaa esille. Mutta kokoajan mielyttävämpänä. Lämmetessään alkoholi vaipuu taka-alalle ja muuta maut pääset yhä paremmin esiin. Jälkimausaa kahvi ja tumma suklaa nousee oikein mahtavasti esille. Myös pientä pähkinäistä aromia siellä seassa pyörii. Maapähkinävoita? Oikein huikean hieno makukombo!!!

Suutuntuma on pehmeä ja täyteläinen. Oikein suuta myötäilevä ja hellivä. Koko ajan. Kulauksesta viipyilevään jälkimakuun.

Tässäpä kerrassaan mahtava Imperial Stout, missä myös tynnyrikypsytyksellä on saatu hienoja taikoja aikaan! Tuoksu oli hyvä, mutta mikään päräyttävä, mutta maussa ja suutuntumassa oli jotain todella taivaallista, vaikken uskonnollinen olekaan. Kerrassaan hyvää. Harmittaa, ettei tullut ostettua tätä useampia pulloja varastoon. Vahva suositus, jos jostain vielä tätä saa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 20/20
Yhteensä: 48/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Imperial Stout (Barrel Aged)
Maa: Viro
Katkerot: 60 IBU
Kantavierre: 35°
Maltaat:  Pale malt, Munich malt, Special B, Crystal 300, Crystal 150, Crystal 200, Carafa type 2 special, Chocolate malt, Chocolate Rye, kaura
Humalat:  Magnum, Northern Brewer
Alkoholi: 13,9 %
Muuta: Kypsytetty Pedro Ximenez sherry tynnyreissä
Mistä: Päivärannan Citymarketin Alko, Kuopio

Noita Akka – Bryggeri

Pääsiäinen meni, mutta jäi tältä vuodelta aika monta pääsiäisolutta maistamatta. Liekkö paria enempää maistanutkaan. Mutta voihan sitä näin jälkikäteenkin maistella. Tällä kertaa lasiin kattui Bryggerin pääsiäisolut Noita Akka, joka on tyyliltää Belgian Pale Ale.

Noita Akka on väriltään tumman punaruskeaa, mutta selkeästi kuitenkin läpikuultavaa. Kaunis ja kirkas väri. Melko niukka vaahtoinen. Ei ihan tule mieleen Pale Ale...

Tuoksu on kuivahedelmäinen, maltainen ja hivenen mämminenkin. Aprikoosia ja hitusen kandisokeriakin löytyy. Kiva tuoksuprofiili.

Maussa maistuu täyteläinen mallas ja kuivahedelmät sekä belgialaisen hiivan tuoma yrttisyys. Tummempia maltaisia aromeja ja samalla raikasta hedelmäisyyttä. Tasapainoinen humalointi kokonaisuudessaan. 

Suutuntuma on raikas ja runko on keskitäyteläinen. Hyvin säilyy juotavuus, mutta kuitenkin tummemmat maut pääsee esille. 

Kokonaisuutena Noita Akka on oikein maukas pääsiäisolut. Viime aikoinen nämä suomalaiset pääsiäisoluet on itselleni tökkineet – etenkin suklaiset viritelmät. Paremmin toimii pääsiäisenä belgialiset luostarioluet ja imperial stoutit (jotka nyt toimivat itselläni melkin kaikissa tilanteissa). Vähän kummastuttaa tämä Belgian Pale Ale määritelmä. Noita Akka ei varmastikaan täytä värinsä puolesta puhtaasti Pale Ale kriteerejä edes belgialaisella asteikolla, mutta maussa on kuitenkin miellyttävää Pale Ale tyypillistä raikkautta, kun taas etenkin jälkimaussa nousee tuhdimpeja ja täyteläisempiä makuja. Oikein kelpojuoma vaikka siltään nautiskeluun.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 31/50 

Speksit:
Panimo: Bryggeri
Tyyli: Belgian Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 30 EBC
Katkerot: 20 IBU
Alkoholi: 5,0 %
Muuta: Belgialainen oluthiiva
Mistä: Päivärannan Citymarket, Kuopio

Kurkun kuKnauttaja Tripel – KAAOS

Kaksi kuukautta on ollut taukoa blogiin kirjoittelussa. Arjessa on ollut paljon kuormittavia tekijöitä ja ajatukset paljon muualla, joten ei ole ollut hirveästi intressejä eikä aikaakaan tänne kirjoitella. Mutta nyt vähän tilanteet on tasaantunut ja kevät aurinkokin kivasti paistelee, niin jaksamista alkaa taas löytymään. Sain toissapäivänä työkaverilta yhden kotitekoisen oluen maisteluun ja sillähän tässä on mukava taas palata maistelun pariin.

Saamani Kurkun Kurnauttaja Tripel on Kuopion Avoimen Akateemisen Olutseuran (KAAOS) valmistama Tripel, jossa IBUja on 32 ja alkoholiakin napakat 11%. 

Olut on pullossa jo hieman sameaa ja pohjalla reilusti hiivaa (olisi saanut lepäillä kylmiössä varmaan hieman pidempään ennen nauttimista, kun toin sen kotiin pyörällä ja olkalaukussa). Minua varoitettiin, että karbonointi on vähän yläkantiin ja näinhän se oli. Pullosta olut ei sentään yksinään tullut, mutta kirkkaan valkoisen ja kuohkean vaahdon muodostuvuus on todella runsasta. Tämä nostaa pohjasta irti myös hiivaa, joka aiheuttaa sen, että lasiin päätyvä olut on sameaa. Väri on hiukan  harmaahtavan vaalean keltaista. Vähän kirkkaampi väri olisi lisännyt houkuttavuutta.

Tuoksussa kukkaisuutta, mausteita, yrttejä ja hieman hiivaisuuskin puskee läpi. Myös viljainen maltaisuus nousee esiin.

Maussa reilusti keksimäistä mallasta. Lisäksi mausta löytyy samoja elementtejä kuin tuksusta, mutta paljon meidompana. Humalanpuraisu tulee yrttien kera melko maltillisena. Alkoholi puskee hieman läpi, mutta toisaalta yllättävän vähän. Hiivaisuus puskee hieman liikaa esiin jälkimaussa. Tämä voi kyllä osin johtua siitä, että sitä pääsi hiihappojen mukana nousemaan pohjasta liiankin kanssa. Jotenkin tässä on jotain sahtimaistakin.

Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä, mutta samalla kuivahko. Karbonointi on itseasiassa suutuntuman kannalta hyvällä tasolla. Se terävöittää ja piristää humaloinnin kanssa suutuntumaa. 

Kokonaisuutena Kurkun Kurnauttaja jää vähän puolitiehen. Kyllä tämä Tripel on, mutta keskinkertainen. Hiivaa ja hiivaisuutta pitäisi saada vähemmäksi. Ehkäpä olisi kannattanut antaa seistä pidempään käymisastiassa tai siirtää sekundääriin käymisen jälkeen tasoittumaan. Tai sitten jäättää enemmän "hukkaa". Saman virheen olen tehnyt itsekin. :D Myös alkoholipitoisuuden pudottaminen esim. 9% olisi voinut toimia tässä paremmin. Samoin karbonointi olisi voinut ola hitusen pienempi. Tässä tapauksessa kävi vielä niin, että pullon avaamisen jälkeen hiivat lähtivät pohjalta liikenteeseen ja kun hiivaa oli pohjalla reilusti, niin se myös lähti sieltä liikenteeseen. Hyviä ja selkeitä belgi-elementtejä tässä kuitenkin on ja Tripeliksi tätä voi hyvällä omalla tunnolla kutsua. Hieman huolellisempi viimeistely, niin oltaisiin oltu jo kolmen tähden puolella.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 26/50 

Speksit:
Panimo: KAAOS (kotiolut)
Tyyli: Tripel
Maa: Suomi
Alkoholi: 11 %
Mistä: Sain työkaverilta, joka on mukana Kuopion Avoimen Akateemisen Olutseuran toiminnassa.

Prykmestar Perle Pils – Vakka-Suomen Panimo

Tällä kertaa maistelussa Prykmestar Perle Pils, joka on humaloitu pelkästään saksalaisella Perle-humalalla. Tämä olut selkeää jatkoa vuoden 2017 käsityöläissarjan Prykmestar Saazer Pilsille, joka oli vastaavasti yhdellä humalalla humaloitu pils. Mallaspohjan koostumuksesta ei ole tietoa, onko kysessä sama, mutta ainakin pullon läpi tämä näyttää kirkkaammalta kuin kahden vuoden takainen Saazer Pils.

Prykmestar Perle Pils on todella kirkasta ja väriltään täyteläisen kullan keltaista. Pinnalle muodostuu parinsormen paksuinen kerros vitivalkoista vaahtoa. Kerrassaan tyylikkään ja huokuttelevan näköinen olut!

Tuoksussa vastaleikattua nurmea, keksimäistä mallasta, koivun lehteä. Tuoksuprofiili vie mielen kesäisen mökin pihalle, jossa nurmen leikkaamisen päätteeksi on käynyt pihasaunassa kylpemässä ja istuessa tyynen järven rannalla saunan kuistilla ottaa ensimmäisen hörpyn rapsakan maukkaasta pilsistä. Aaahhh...

Maussa päällimmäisenä vastaleikattu ruoho ja täyteläinen mallas. Myös jotain ruisleipämäistä, vaikkei tässä ruista olekaan. Jälkimakuun nousee ruohoisuuden kaveriksi pihkaa ja havua. Myös hiukan pajunkuorta. 

Suutuntumaltaan Perle Pils on kuivahko ja rapsakka pils, jota täyteläinen maltainen runko tukee. Oikein suun myötäinen.

Kokonaisuutena maukas ja rapsakka pils, jossa humalointi on Keski-Eurooppalaisempaa tyyliä. Eli kuivempaa ja suorempaa iskua ilman trooppisia hedelmiä. Rehut ristiin ja ruohoa kurkkuun. Oikein maistuva ja juotava pils. Ei ihan parin vuoden takaiselle Saazer Pilsille pärjää, vaik ei kauaksi jää.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Vakka-Suomen panimo
Tyyli: Pils
Maa: Suomi
Katkerot: 44 EBU
Kantavierre: 11,7 °P
Humalat: Perle
Alkoholi: 5,3 %
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

Tott Double IPA – Mustan Virran Panimo

Jo useampana vuonna suomalaisten pienpanimoiden tuotteita ollaan osattu odottaa saapuvaksi helmikuun alussa Alkon hyllyille. Aiemmin kattausta tituleerattiin käsityöläisolut valikoimaksi, mutta onneksi pienpanimoiden tuotteita Alkosta löytyy nykyään useamminkin kuin kerran vuodessa. Ehkäpä siksi "sarjan" nimi on muutettu Pienpanimoiden taidonnäytteet. Ja onhan se nyt kuvaavampi, jos rehellisiä ollaan.

Tänä vuonna taitaa sarjan hankinta jäädä vähäisemmäksi, ellei tuotteita ole saatavilla vielä parin kuukauden päästä, mutta tähän väliin ei budjetti valitettavasti reilun kahdeksankymmenen euron olutinvestoinnille anna mahdollisuuksia. Ruosniemen Vuorineuvos Salted Caramellin jo maistoin viikonloppuna. Lisäksi olen aiemmin maistanut Iso-Kallan panimon Baltic Porterin ja Flying Dutchmanin Little Red Corvette Riding Hood Red Wine Sourin.

Muutaman kävin hakemassa ja osasta niistä arviot tulen kirjoittamaan. Ensimmäisenä arvioon pääsee Mustan Virran Panimo Tott Double IPA.

Tott on väriltään meripihkan ruskeaan. Pintaa hunnuttaa komeasti kuohuva vaahtokruunu.

Tuoksussa greippiä, sateenjälkeistä kuusimetsää ja hieman tuttifrutti karkkia.

Maussa trooppisemmat aromit väistyvät napakan pihkaisen humaloinnnin tieltä. Pihkaisten havujen lisäksi mausta löytyy keksimäistä mallasta ja hivenen greipin sisäkalvojen kitkeryyttä. Jälkimakuun hiipii humaloinnin lomasta paahtunutta ruisleipää ja hitusen kahviakin.

Suutuntumaltaan Tott on tyylipuhjaslajinsa edustaja. Täyteläinen ja tuhti runko, jota napakan rapsakka humalointi ryhdistää kuin Viipurin käskynhaltijan komento vartiotehdävässä uinahtavaa sotamiestä. Jälkimaussa katkerot hellivät humalan ystävän limakalvoja kuivattavilla havuisilla tuntemuksilla.

Kokonaisuutena Tott Double IPA on oikein oiva ja maukas tupla IPA. Makua ja runkoa löytyy. Humalointi on enemmänkin metsäistä osastoa kuin trooppista hedelmäsalaattia. Pihkaa ja havuja. Kunnon suomalaisen metsän pihkaisia tuulahduksia. Ja pettuleipää päälle.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Mustan Virran Panimo
Tyyli: Double IPA
Maa: Suomi
Katkerot: 81 EBU
Kantavierre: 17,6 °P
Alkoholi: 8,5 %
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

Invern Ale – Birra del Borg

Tänään maistelussa vuosi sitten Italian alpeille suuntautuneelta laskettelureissulta viimeisenä iltana ostettu kotiin tuominen Birra del Borgin valmistama Invern Ale. Cerveniassa ei ihan valtavasti ollut pienpanimo-olut tarjontaa, mutta onneksi jonkun verran kuitenkin löytyi. Ja paikalliset ehdottomasti kiinnosti. Lentokentältä olisi kyllä saanut Balladinin oluita paljonkin, mutta lievässä vatsataudissa ei oikein houkuttanut niitä katsastella.

Tyyliltään Invern Ale on Winter Ale ja maustettu sitruuna-myrtillä, rusinalla(?!?) ja appelsiinin kuoralla. Rusina on kyllä uutta, mutta toisaalta – miksi ei. Mielenkiintoinen maustekattaus.

Invern Ale on väriltään tumman punaruskeaa ja hitusen sameaa. Vaimon lasiin tuli kirkaampi, kun kaadoin ensin. Pohjalta lähti näköjään mukaan hippusia melko paljon. Pinnalle kertyy kuohkeaa hitusen rusehtavaa valkoista vaahtoa, joka on yllättän pitkäikäistä.

Tuoksussa kuivahedelmää, rusinaa, makeaa mallasta ja mallasleipää. Lämmetessään vähän pehmeää. Omanlaisensa makukombo, mutta itseasiassa aika mukava.

Maussa niitä samoja kuivahedelmiä, mutta kuivana ilman sokeria. Mallasta, rusinaa, yrttistä humalaa. Myös hieman alkoholisuus puskee esiin. Itseasiassa tämä maistuu rusinaiselta punssilla terästetyltä kuivakakulta.

Suutuntuma on paksu ja melko kuivahko. Jälkimaussa yrtiset humalat ja mausteet katkeroitavat kuivattavat hitusen lisää.

Kokonaisuutena ihan maukas ja kiinnostava olut, joka itseasiassa maistuu rusinaiselta punssilla terästetyltä kuivakakulta. Tai ehkäpä oikeammin Cointreaulla kostutettu. Mukava winter warmer. Omalaatuinen ja hieman yllättäväkin makumaailmaltaan. Ei mikään tajunnan räjäyttäjä, mutta odotukset oli ehkä hitusen korkeemmalla. Tämä ehkä johtuu upeasta paketoinnista. Hintaa en enää muista, mutta oisko ollut jokun 15€ paikkeilla. Voi olla, että meni ihan persiilleen. Kannattaa testa, jos tulee pienemässä koossa vastaan. Tai sitten porukassa. Melko hyvät aluthan tämmöisellä 8% 0,75cl pullolla saa varmasti aikaan, jos se on pääasia.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Birra del Borg
Tyyli: Wintern Ale
Maa: Italia
Alkoholi: 8,0 %
Muuta: Sitruuna-myrtti, rusina (0,6%), appelsiinin kuori (0,1%)
Mistä: Supermarcato CRAI, Cervinia, Italia

Mökkiolut – Iso-Kallanpanimo

Kävin tuossa pari viikkoa sitten piipahtamassa Iso-Kallan panimolla jakemassa muutaman oluen maisteluun ja juteltiin samalla vähän panimon tulevaisuuden näkymistä. Iso-Kallan panimo ei saavuttanut aivan tavoitettaan viime vuotisessa osakeannissaan, mutta rahoitusta saatiin sen verran kasaan, että uusia hankintoja panimolle päästään tekemään. Pian Iso-Kallan saa uusia käymisastioita ja muutto isompiin tiloihinkin olisi suunnitelmissa, kunhan sopiva paikka vain löytyisi. Jos olet Iso-Kallan panimolla joskus käynyt, niin tiedät, että isommat tilat tulisi tarpeeseen, sillä panimolla tilat on jo aika täynnä. Toivotaan, että uudet tilat löytyvät pian.

Mutta palataanpas oluiden pariin. Toinen maisteluun saamani olut oli helmikuussa Alkoihin saapuva Baltic Porter, jonka sain jo maisteluun kesällä ja teinkin siitä myös arvion silloin. Kesällä tämä oli saatavilla vain ravintolajakelusta, mutta nyt siis myös monopolista. Toisena oluena sain jo jonkin aikaa tuotannossa olleen Mökkioluen, jota onkin tullut maisteltua useammankin kerran.

Mökkiolut on vaalea lager, joka on monille pienpanimoille hankala paikka, sillä virheet tulevat tässä tyylissä helposti esiin. Ne kerrat, jolloin olen tämä juonut, niin virheitä en ole havainnut. Nyt nähdään  onko laatu pysynyt.

Mökkiolut on väriltään meripihkanruskeaa ja melko kirkasta. Pintaa hunnuttaa noin sentin valkoinen vaahtokruunu. Tuoksussa pihkaa, kevyttä ruohoa, makeaa mallasta ja hitusen kuivahedelmää.

Maussa reilusti mallasta ja hiukan ruista. Jälkimakuun tulee ruohoista humalaa pienellä pihkaisella puraisulla.

Suutuntuma on täyteläinen ja kuiva. Jälkimakuun hiivittäessä kuivattavuutta tulee lisää.

Kokonaisuutena Mökkiolut oikein juotava ja maukas lager. Tämä toimii varmasti erittäin hyvin kesällä mökin terassalli, kuten se toimii talvipakkasilla sauna päälle. Ja myös janon sammuttajana kuumana kesänpäivänä olen tätä testannut ja toimii. Ryhtiä löytyy ja luonnetta. Maltaisuus tuntuu napakkana runkona, mutta samalla säilyy kuitenkin juotavuus. Tätä on ostettu jo ennenkin ja tulee varmasti ostettua jatkossakin.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan panimo
Tyyli: Vaalea Lager
Maa: Suomi
Katkerot: 20 EBU
Kantavierre: 12 °P
Maltaat:  Pilsner, Munch, Cara+, Crystal
Humalat:  Gelena, Mandarina Bavaria
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: Sain maistiaispullon panimolta.

Dankwood – Founders Brewing Co.

Tänään maistellaan taas Foundersin tynnyrikypsytyssarjalaista. Vuorosaa Dankwood, joka on tyyliltään Imperial Red India Pale Ale ja kypsytetty Bourbon tynnyrissä. Foundersin tynnyrisarjalaisia on tullut arvioitua aiemminkin (KBS 2016, Doom, Frootwood ja Backwood Bastard) ja mikäs näitä on arvioidessa, kun tuotteet ovat olleet niin kiinnostovia, vaikkei kaikki mitään onnistuneipia tuotteita olekaan.

Dankwoodin pohjalla on hitusen sakkaa, joka pääsi livahtamaan lasiin ja tämän vuoksi se on sameaa. Väriltään hitusen punertavaan ja harmaaseen taittavaa ruskeaa. Itse asiassa ei mitenkään miellyttävän väristä. Vaahtoa kertyy vajaa sentti ja sekin laskeutuu melko nopeasti hunnuttamaan kevyesti pintaa.

Tuoksussa toffeista maltaisuuttaa, pihkaista puuta ja hitusen yrttejä. Alkoholisuus tuntuu tuoksussa, vaikkei varsinaisesti tuoksu.

Maussa paksua maltaisuutta, kevyttää toffeeta. Yrttistä humalaisuutta. Häivähdys anista ja eukalyptysta, jotka käväisevät esillä, kun siirrytään viipyilevään jälkimakuun, jossa yrtit ja pihkaa hiipii käsikädessä esiin hennon vaniljaisuuden soitteassa hissimusaa taustalla.

Suutuntuma on paksun ja hitusen puumainen. Kuin puulastua välillä käväisisi suussa. Juotavuus on yllätten kuitenkin hyvä ja olut vajoaa lasissa prosentteihin nähden yllättävänkin nopeasti. Jopa petollisen.

Kokonaisuudessaan Dankwood ei ole mikään helmi eikä yllä lähellekään Barrel Aged Serries sarjan kärkeä, mutta jotain kiehtovaa tässä on. Olut on suorastaan ruman näköinen eikä tuoksukaan hurmaa, mutta maku on oikein maukas, vaikkakin hiukan yksi ulotteinen. Tosin pieniä vivahteita tihkuu pikkuhiljaa esiin. Osasiaan parempi kokonaisuus kuitenkin.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 1/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 30/50 

Speksit:
Panimo: Founders Brewing Co.
Tyyli: Imperial Red India Pale Ale
Maa: USA
Katkerot: 65 IBU (Alko 70 EBU)
Kantavierre: 23,9 °P
Alkoholi: 12,2 %
Muuta: Kypsytetty Bourbon tynnyreissä
Mistä: Tilasin netistä. Saa myös Alkosta.

Musta Munkki – Donut Island Brewing

Vuoden ensimmäinen kuukausi lähenee vinhaa vauhtia loppuaan, mutta arvioita ei ole vielä yhtään ehtinyt kirjoittelemaan. Kiirettä on taas pitänyt, mutta tuli hommattua Alkosta Donut Islandin Musta Munkki, joka muutama vuosi takaperin herätti kovasti mielenkiintoa. Kyseessä on imperial stout, jonka valmistuksessa on käytetty vadelmamunkkeja. Silloin en tätä päässyt maistamaan, mutta nyt kun Alkossa tuli vastaan, niin olihan se pakko ottaa testiin.

Musta Munkki on väriltään hyvin mustaa ja lähes läpikuultamatonta. Maitokahvin väristä vaahtoa kertyy pinnalle niukasti ja se häviää nopeasti lähes kokonaan.

Tuoksu on salmiakkinen, lakritsinen, nokisen paahteinen ja hitusen vadelmainen. en tiedä kuvitelenko vain vai voiko tästä aistia munkin rasvaisen tuoksun. Ei kuitenkaan paha.

Maku on todella paahteisen maltainen ja nokinen. Nokipannukahvia, erittäin tummaa suklaata ja jotain yrttistä. Ja vadelmaakin olen aistivinani, mutta voi olla taas kuvitelmaa raaka-aineen tuntien. Tässä on mukavaa makeutta, joka tasoittaa tuhkaista nokisuutta.

Suutuntuma on täyteläinen ja melkein öljyisen paksu. Makea ja samalla kuivattavan nokinen. Jälkimakuun kaivautuu esiin yrttisiä katkeroja.

Kokonaisuutena Musta Munkki on erittäin onnistunut ja omalaatuinen olut. Joku vivahde tässä on, mikä tuo hillomunkit mieleen. Ehkä se on vain pelkkää kuvitelmaa, mutta näin koen. Mietittää, että kuinka tämä säilyisi pidempään säilytettynä. Onko munkin rasvat saatu pois oluesta vai eltaantuuko olut pidemmässä säilytyksessä? Kestoa tälle on annettu vain tämän vuoden syyskuulle, joten voi olla, ettei kestä pitkää kellarointia.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Donut Island Brewing / Pantu Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Suomi
Väri: 92 EBC
Katkerot: 88 IBU (Alko 81 EBU)
Kantavierre: 21,4 °P
Maltaat:  ohra
Alkoholi: 9,0 %
Muuta: Vadelmamunkkeja ja siirappi
Mistä: Keskustan Alko, Kuopio

Dark Humor Club aged in Heaven Hill Bourbon Barrels – Sori Brewing

Vuosi lähenee loppuaan. Tänä vuonna on näköjään vähän ehtinyt arvioita kirjoittelemaan. Tosin vähän hämää tässä lokakuun ja joulukuun välillä kirjoiteltu kauppojen jouluoluiden arviot, jossa yhteen juttuun on kirjattu 14 oluen arviot.  Se on muuten kolmannes koko tämän vuoden olutarvioiden määrästä. Eipä sillä. Tätä tekisi enemmänkin, jos ehtisi, mutta onneksi ei ole pakko. :) Sillä täysin omalla kustannuksella tätä harrastusta teen, joten ei ole mitään velvoitteitakaan.

Tällä kertaa arviossa Sori Brewing Dark Humor Clubin Heaven Hill bourbon tynnyreissä kypsytetty imperial Stout. Muutamia Dark Humor Clubeja on tullut maisteltua, mutta kaikkia ei ole tainnut tulla maisteltua.

Olut on väriltään lähes läpikuultamattoman mustaa. Ei kuitenkaa öljyisen paksua. Pinnalle muodostuu vajaa sentti vaalea vaahtoa.

Tuoksu on vaniljainen, bourboninen, tummasuklainen, hivenen salmiakkinen. Alta löytyisi kahviakin, mutta viinamainen bourbon peittää ne alleen. Vähän liian rajusti omaan makuuni.

Maku on tummasuklainen, vaniljainen ja kahvinen. Bourbonin ja tammen vaniljoiden takaa uiskentelee pintaan välillä toffeeta ja lisää pehmeää suklaata.

Suutuntuma on yllättävänkin kevyt prosenteihin nähden. Ei tämä vetinen ole, mutta olisin kaivannut itse hieman napakampaa otetta mallasrungonpuolella. Pehmeyttä löytyy. Toisaalta tässä on hyvä juotavuus.

Kokonaisuutena Heaven Hill tynnyreissä kypsytetty Dark Humor Club on maukas ja yllättävänkin helposti juotava tynnyrikypsytetty imperial stout. Tuoksu ei hirveästi napannut. Likaa tunkkaisuutta ja suolaista salmiakkia. Maku on oli hyvä ja suutuntumakin kevyedestä huolimatta pehmeä. Hyvää, muttei nouse todellakaan tynnyrikypsytettyjen imperial stoutien suosikkien joukkkoon. Ei ole asiaa edes TOP20:iin.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 33/50 

Speksit:
Panimo: Sori Brewing
Tyyli: Tynnyrikypsytetty Imperial Stout
Maa: Viro
Väri:  EBC
Katkerot: 50 EBU
Kantavierre: 24,9 °P
Alkoholi: 10,5 %
Muuta: Kypsytetty Heaven Hill bourbon tynnyreissä
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

Usvainen Uitto – Haapala BnB

Itsenäisyyspäivän kunniaksi maisteluun epäilemättä suomalaista luonnosta innoituksen saanut olut – Haapala BnB:n Usvainen Uitto. Tämä olut on terva-aromilla maustettu porter. Haapala BnB:n pullot miellyttävät kovasti omaa silmääni pelkistetyllä ristopistoja muistuttavalla koristelulla.

Usvainen Uitto on väriltään lähes mustaa ja hivenen läpikuultavaa. Pintaa kuorruttaa erittäin kuohkea ja komea ruskea vaahtokruunu, joka laskeutuu pikkuhiljaa peittämään pintaa noin sentin kerroksena.

Tuoksussa savua, tervaa, nokea ja paahteista mallasta. Oikein korpisavuinen ja savusaunan tuoksuinen. Oivallista.

Terva löytyy myös mausta voimallisena, mutta ei kuitenkaan yli dominoivana. Myös savua ja nokea sekä pitkälle paahtunutta mallasta. Jälkimakuun hiipii savuverhon läpi pihkaista katkeroa. Myös hentoa suklaata löytyy pidemmän maistelun jälkeen.

Suutuntuma on paikoin melko kuivan nokinen ja välillä taas hivenen makean maltainen. Kuitenkin suutuntuma on paikoin hivenen vetinen.

Kokonaisuutena Usvainen Uitto on hyvä ja miellyttävän tervainen porter, mutta joku tässä ei ihan parhaiten natsaa. Olut näyttää upealta sekä lasissa, että kauniissa ja pelkistetyssä pullossa. Myös tuoksu on omaan makuuni hyvä, mutta maussa tulee pieni notkahdus, vaikka hyvää onkin. Samoin suutuntuman puolella tulee pieni kyykähdys.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: /20
Yhteensä: /50 

Speksit:
Panimo: Haapala BnB
Tyyli: Porter / maustettu olut
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra
Alkoholi: 5,4 %
Muuta: Terva-aromi
Mistä: Sain työkavereilta läksiäislahjaksi

Chubby Santa got stuck in the chimney stout – The Flying Dutchman Nomad Brewing Co.

Kylläpäs aika kuluu, kun on hulluna hommia. Viimeisen kahden viikon aikana on tullut painettua yhteäputkeen neljätoista päivää töitä ja tuntejakin kertynyt jo 142h, mutta tavoitteessa aletaan olla. Vielä muutama päivä pitää jaksaa, niin sitten pääsee itsenäisyys päivänä hiukan hengähtämään. Tänään kuitenkin hiukan kevyempi päivä ja hetki maistella oluttakin, joten arviota kehiin.

Tällä kertaa lasiin kaatui Th Flying Dutchmanin Chubby Santa got stuck in the chimney stout, joka löytyy Alkon tämän vuoden jouluolut valikoimasta.

Olut on mustaa ja lähes läpi kuultamatonta. Pinnalle kertyy komea ja kuohkea vaalean ruskea vaahtokruunu, joka pysyy hädin tuskin lasissa.

Tuoksussa vahvasti paahtunutta mallasta, pähkinää, suklaata, espressoa ja häivähdys savusaunaa. Mainio tuoksuprofiili

Mausta löytyy samoja elementtejä kuin tuoksusta. Oikein tumma paahteista espressoa, tummaa suklaata ja runsasta maltaisuutta. Myös kuivattavaa nokisuutta.

Suutuntumaltaan täyteläinen, mutta aika kuiva. Hiilihappoja on hiukan liikaa stoutille. Tuo liian pistelevän tunnun kielelle. Jälkimakuun tunnelma kuitenkin tasoituu hiukan ja suussa viipyilee miellyttävät kahvin ja pähkinän aromit.

Kokonaisuudessaan Chubby Santa got stuck in the chimney stout on oikein hyvä kuivemman puoleinen stout, mutta se ei yllä huipputasolle. Vähän kun olisi vähemmän ollut hiilihappoja, niin kokonaisuus olisi ollut erittäinkin miellyttävä. Voisin ostaa ehkä toistenkin, mutta parempiakin on.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit: The Flying Dutchman Nomad Brewing Co.
Tyyli: Stout
Maa: Suomi / pantu Belgiassa
Katkerot: 60 EBU
Kantavierre: 18,3 °P
Maltaat:  ohraa ja kauraa
Alkoholi: 8,0 %
Muuta: Suklaata, kahvia ja vaniljaa
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

Korpikuusen kuiskaus – Haapala BnB

Tänään on aikaa vähän itselle ja omille harrastuksille, joten pystyy tekemään myös harvinaisesti olutarvion keskellä päivää. Lopetin viime viikolla työt vanhassa työpaikassa ja sain ihanilta työkavereiltani läksiäislahjaksi kasapäin herkkuja ja kolme itselleni entuudestaan tuntematonta olutta. Yksi työkavereista oli edellisellä viikolla ollut lomalla Vuokatissa ja olipa sillä reissulla piipahtanut Haapala BnB:ssä ja ostanut ihan minua varten kolme pulloa heidän oluitaan. Yhtä ei ollut ilmeisesti ollut juuri silloin saatavilla.

Tänään pääse maistoon lounaaksi ostamani Kokkikartanon lohikeiton kera ensimmäinen niistä – Korpikuusen kuiskaus, joka on 5,2 % vahvuinen kuusenkerkällä maustettu Pale Ale. Kaikki Haapala BnB:n pullot on etiketöity tyylikkäästä käyttäen pelkkää valkoista läpinäkyvässä muovissa ja tässä valkoisista pikseleistä muovostuu kuusenkerkkä.

Korpikuusen kuiskaus on väriltään kauniin kuparin punertavaa ja hieman sameaa. Pinnalle muodostuu komea, hieman punertava kuokea vaahtokruunu. Herkullisen näköinen, vaikkei tämä nyt ihan väriltään taida Pale Aleksi mennä.

Tuoksussa raikasta havuisuutta, jossa pihka ei puske ylitsetunkevana läpi. Hieman toffeista maltaisuutta ja greippiä.

Maussa alkuun tulee pihkainen ja kaskisavuinen puraisu. Jälkimakuun tihkuu pihkaa ja havuja. Nyt maistaa selkeästi kuusenkerkänkin, joka tulee hitaasti esille. En tiedä onko tässä käytetty savumallasta mukana, mutta itse maistan ainakin savua tässä.

Suutuntuma melko reilun pihkaisuuden ja kuusenkerkän vuoksi limakalvoja napakasti kuivattava kautta linjan. Keskitäyteläinen mallasrunko tukee tätä hyvin olematta kuitenkaan, jolloin olut pysyy kevyehkönä olematta kuitenkaan vetinen.

Kokonaisuudessaan Korpikuusen kuiskaus on erittäin hieno olut, jossa palaset on hyvin kohdillaan ja mukavasti tasapainossa. Tosin monelle voimakkaammin humaloituihin oluisiin tottumattomalle tämä voi olla melko karvas pala. Sinällään kuusenkerkän ja humaloinnin yhdistelmä vie katkerot runsaammin humaloitujen britti-IPA oluiden suuntaan kuin Pale Ale, joten ei tämä ihan tyylipuhtaana Pale Alena "onnistunut" ole, mutta en minä mikään tyylisuuntanatsi olekaan. Siksi Korpikuusen kuiskaus on minusta oluena oikein hyvä. Hieno ensikokemus uudesta panimosta. Toimii myös hyvin lohikeiton ja metwursti-juusto-ruisleivän kanssa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Haapala BnB
Tyyli: Pale Ale / Maustettu olut
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Kuusenkerkkää
Mistä: Sain töistä vanhoilta työkavereilta lahjaksi. Oli ostettu Sotkamosta ilmeisesti suoraan toimipaikasta.

Kauppojen jouluoluet 2018

Hou hou hou!!! Jouluoluet alkoivat ilmestyä taas syyskuun lopussa kauppojen hyllyille. Kolme kuukautta ennen H-hetkeä, kun siinä välissä olisi semmoinen pieni olutteema kuin Oktoberfest, mutta ehkä tämä on jotain hyvin suomalaista. En tiedä. Uutuuksia kuitenkin hyllyihin oli uuden 5,5% rajan myötä tullut, niin päätin tehdä tänäkin vuonna katsauksen kauppojen jouluolut valikoimaan, kuten tein viime vuonnakin.

Teen tälläkin kertaa näitä sitä mukaan kuin ehdin maistella ja päivitän kaikki samaan blogitekstiin, niin on helpompi näitä tsekata. Uusin aina ensimmäiseksi ja mukana on viime vuodesta tuttu piparkakku-indikaattori, jossa vakioituna verrokkipiparina käytän Annas Original Pepparkakoreita. Samoin pistetys tulee vain tähtinä kokonaisuudesta.

Tämän vuoden valikoimassa näyttää olevan ainakin pari jo viimevuonna tarjolla ollutta olutta (Santa Olaf Christmas Ale, Prykmestar Talviolut, Malmgård Jouluolut ja Lahden Erikois jouluolut), joista myös arvion viime vuonna tein. Keskityn tässä nyt uutuuksiin, joten niistä arviot voi lukea täältä. Kolme kaksi ensimmäistä voi löytää tiensä kellariini joulun ajalle myös tänä vuonna.

Maistuvaa joulun odotusta itse kullekin. Aikaa ainakin maistella on. :)

Markus aka Musamies / 21.10.2018 (päivitetty 7.11.2018 Lisätty maininta Malmgårdin jouluoluesta)

Joulun Tähti – Fiskarsin Panimo

Nyt aletaan vetelemään viimeisiä oluita tämän vuoden kauppavahvuisten katselmuksessa. Oishan tuolla vielä tarjokkaita ja erikoisia olutsekotteitakin (mm. Hedönistin oluesta tehty jouludrinkki), mutta näillä taidetaan mennä. Kellarissakin on vielä Stållhagenin Julbock ja Teerenpelin Vaalea Luumu-Porter, joka on kylläkin enemmän koko talven sesongiksi tehty. Kaupan hyllyillä on vielä useampiakin, mutta aika vaan loppui taas kesken.

Nyt vuorossa Fiskarsin Panimon Joulun Tähti, joka on tyyliltään Ruis-Bock. Jätin tämän ensin kaupan hyllylle, kun ajattelin tämän olleen muutaman vuoden takaisen Talven Tähden vahvempi versio. Miedompi versio oli ainakin tähtianiksella ja joillain muilla mausteilla maustettu olut, joka ei kyllä omaan makuuni toiminut millään osa-alueella. Mausteet teki maun tympeäksi ja kumisen katkeraksi. Kyseessä on kuitenkin oma olut, joten annoin tälle mahdollisuuden.

Joulun Tähti on väriltään pähkinän ruskeaa ja lähes täysin kirkasta. Pinnalle muodostui kaadettaessa reilun kolmen sentin kerros höttöisen näköistä hieman ruskehtavaa vaahtoa, joka laski melko pian muutaman millin paksuiseksi, mutta kuohkeaksi kerrokseksi. Tuoksu on maltainen ja ruisleipäinen. Ehkä hitusen tunkkainen, muttei pahasti.

Maku on pehmeän maltainen rehdisti ja puhtaasti. Ei ylimakea mallaslitku vaan napakka ja täyteläisen maltainen, jota rukii ryhdittää. Taustalla maltillinen havuinen katkero. Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä kevyellä katkeron näykkäisyllä varustettuna.

Piparin kanssa tämä ei oikein istu yhteen. Piparin päälle otettu hörppy tuntuu melkoisen tympeän makuisena. Oluesta häviää melkein kaikki hyvä, vaikkakin ovelasti esiin kipuaa jälkimaussa hieman katajaisia aromeja. Samalla piparin makeus häipyy jonnekin.

Kokonaisuutena Talven Tähti on oikein mukava bock, jossa luonnetta on saatu rukiilla. Tässä ei ole mitään kikkailua, mutta ei sitä tarvitakaan, sillä  tässä  kaikki on kohdillaan. Fiskarsin panimo jatkaa linjalla, jossa turha kikkailu on jätettu vähemmälle (jos ei maustamista yrteillä ja muinaisoluita ei lasketa mukaan) ja keskitytään perusmakuihin ja laatuun. Sanoisin, että tässä on oiva olut jopa joulun juhlapöytään kinkun ja muiden perinteisten jouluherkkujen kaveriksi. Toimii varmasti myös ihan siltään saunan päälle.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Fiskarsin Panimo
Tyyli: Ruis Bock
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 3,59 € / 0,33 l

Se tuli piipun kautta – Beer Hunter's

Kymmenentenä vuorossa Porilaisen Beer Hunter'sin Mufloni Se tuli piipun kautta. Kyseessä on toinen tämän arvion Brown Ale.

Mufloni Se tuli piipun kautta on väriltään tumman pähkinän ruskeaa ja melko niukka vaahtoista. Tuoksu on mokkainen, pähkinäinen ja makean maltainen.

Maku on makean maltainen ja hennon paahteinen. Pähkinää ja kevyesti kahvinen. Jälkimaussa pähkinän kuorta ja kevyen huitaisun verran pihkaisia havuja. Lopuksi suussa pyörii kahvi ja pähkinä. Suutuntuma on pehmeä ja täyteläinen, mutta silti helposti juotava. Yllättävän raikaskin.

Piparin kanssa Mufloni sopii ihan kivasti. Pähkinäinen ja paahteisempi mallas toimii piparin mausteiden kanssa oikeastaan hyvin. Hieman jälkimakuun käännyttäessä piparin mausteet ottavat yliotteen ja saavat oluen katkerot turhankin lailla esiin.

Kokonaisuutena Mufloni Se tuli piipun kautta on oikein kelvollinen Brown Ale. Kivasti pähkinää ja kahvia sekä napakasti mallasta. Brown Alet ei ihan omia suosikki tyylilajejani olekaan, niin kyllä ne toimivat, kun sopiva kohdille sattuu. Tämä voisin ottaa joulupöytään ja toimis varmasti hyvin kinkun kanssa, eikä huonoa piparinkaan kanssa ole.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Beer Hunter's
Tyyli: Brown Ale
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: ? € / 0,33 l

Olvin Jouluolut 5,0% – Olvi

Tälle illalle arvioon Olvin uusittu Jouluolut, joka on uuden kauppojen prosenttirajan myötä on nostettu pantu 5,0% vahvuiseksi. Tyylinä edelleen tumma lager.

Olvin Jouluolut on väriltään kauniin mahongin ruskeaa ja hyvin kirkasta. Pintaa hunnuttaa puolentoista sentin vaahtokruunu. Tuoksu on makeahkon maltainen ja hitusen pihkainen, mutta hieman miedohko. Jopa mitätön.

Maku on maltainen, hieman pähkinäinen ja aavistuksen mokkainen. Jälkimakuun tulee lisää pähkinää ja pähkinän kuorta. Hitunen katajaa ja havuja sekä leivinuunissa paistetun ruisleivän paahtunutta pohjaa. Suutuntuma on alkuun melko raikas ja kohtuullisen täyteläinen, mutta sitten siitä katoaa jotain ja tuntuma vähän lässähtää.

Tämä ei oikein toimi piparin kanssa. Piparin perään hörpättynä oluesta katoaa kokonaan maltaan makeus, jätteän vain piparin mausteet ja pihkaiset havut.

Olvin uusi 5,0% vahvuinen jouluolut ei ihan hirveästi päräytä, muttei huonokaan ole. Piparit ainakin kannattaa tämän kanssa jättää ottamatta. Ei toimi. Ei. Kinkun kaverina joulupöydässä tällä voisi olla paikkansa sekä kyllähän tämä saunan päällekin joisi. Siinä mielen parempi kuin aiempi mieto versio.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Olvi
Tyyli: Tumma Lager
Maa: Suomi
Väri: 60 EBC
Katkerot: 32 EBU
Kantavierre: 12,5 °P
Alkoholi: 5,0 %
Mistä: Päiväranna Citymarket, Kuopio
Hinta: 3,39 € / 0,5 l

Joulun Taiga Porter – Panimo Honkavuori

Tällä kertaa olutta Joensuusta, kun arvioon valikoitui Panimo Honkavuoren Joulun Taiga Porter. Kyseessä on vehnällä sekä siirapilla höystetty portteri. En ole ihan varma oliko tämä viime vuonna monopolin valikoimassa vai oliko siellä tänä vuonna löytyvä iso veli Taiga North Carelian Porter.

Joulun Taiga Porter on väriltään lähes läpikuultamattoman yön mustaa. Pintaa peittää vaalean ruskea kuohkea vaahtokerros. Tuoksu on hieman pistävä. Lämmettyään paremmin tuoksusta alkaa löytyä paahtunutta mallasta, suklaata ja hivenen kahvia.

Maku on pehmeän maltainan, suklainen ja jotenkin hedelmäinen. Oikeastaan aika jännän makuinen. Suutuntuma on pehmeä, mutta todella kevyt. Ei kuitenkaan jostain syystä vetinen. Vehnä todennäköisesti pyöristää ja pehmittää makua.

Joulun Taiga toimii piparin kanssa melkoisen hyvin. Piparin mausteet pysyvät tasapainoisesti taka-alalla ja piparin maut jotenkin pehmittyvät. Olut ei varisniasesti tässä kombossa miastu hirveästi, muuta kuin jälkimaussa piparin jälkeen.

Kokonaisuutena Joulun Taiga Porter on yllättävän omalaatuinen ja tyylilajille epätyypillisesti pehmeä portteri. Vaikka olut on suutuntumaltaan kevyt, niin vetisyyttä ei esiinny, vaan se on mukavan pehmeä ja hedelmäinen. Piparin kanssakin tämä toimii ihan kivasti, mutta antaa enemmänkin tilaa piparille jäämällä itse taustalle. Tästäpä pehmeä olut joulun nautiskelu- ja herkutteluhetkiin. En tiedä toimisiko niinkään joulupöydässä kinkun ja rosollin kanssa.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Panimo Honkavuori
Tyyli: Porter
Maa: Suomi
Maltaat: Ohra- ja vehnämallas
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Siirappia
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 3,75 € / 0,33 l

Jouluapulainen – Ruosniemen panimo

Kahdeksantena arvioon valioitui Ruosniemen panimon uusittu Jouluapulainen. Jouluapulaista oli viime vuonnakin saatavilla, mutta silloin tyylinä oli Amber Ale ja vahvuus silloinen maksimi 4,7%. Tänä vuonna ollaan taas maksimissa, mutta nyt olut tyyliltään Pale Ale ja sitä on maustettu appelsiinin kuorilla ja nielikalla.

Jouluapulainen on kullankeltainen ja melko kirkas. Vaahtokruunu kohoa kaadettaessa reiluun senttiin, mutta laskeutuu ohueksi harsoksi hyvin pian. Tuoksu on raikas, sitruksinen, kukkainen ja hiukan yrttinen.

Maku on raikkaan hedelmäinen, appelsiinin kuorinen, yrttinen sekä kukkainen. Kyllä sen neilikankin sieltä maistaa. Suutuntuma on raikas ja kevyt, muttei kuitenkaan vetinen.

Piparkakkun kanssa Jouluapulainen toimii melko hyvin. Piparin makeuden jälkeen olut tuntuu kuivemmalta, kevyemmältä ja hieman siiderimäisemmältä. Esiin työntyy yrttejä ja kevyttä katkeroa.

Kokonaisuutena tämän vuoden Jouluapulainen on kiinnostava poikkeus tähän mennessä maistetujen kauppavahvuisten jouluoluiden tarjonnassa. Ei tuhtia mallasta, ei pihkaisten humaloiden puraisu vaan kevyttä ja yrttistä sekä kukkaista kosketusta.

En tätä itse joulupöytään ottaisi, mutta sauna päälle voisi mennä tai nautiskeluoluena esim. lautapelailun ohessa. Toki kasvissyöjien ja kalojen ystävien ruokaoluena tämä voisi joulupöydässäkin toimia.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Ruosniemen panimo
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 10 EBC
Katkerot: 40 IBU
Kantavierre: 10,8 °P
Humalat: Magnum ja Mandarina
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Appelsiininkuori ja neilikka
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: ? € / 0,33 l

Snow How Pale Ale – Mallaskoski

Jälleen aika paneutua maitokauppojen jouluoluttarjontaan. Tällä kertaa vuorossa Mallaskosken panimon Snow How Pale Ale. Kyseessä on kauralla höystetty pale ale. Tämän talven tietotaidon etiketissä komeilee vanhan mallinen rautalapio, jolla pitäisi tätä Suomalaisten talvista tietotaitoa ilmeisesti lapioda maailmalle. Talvisodan aikainen lapio ei kyllä lumen luomiseen paras työkalu ole. Tosin eipä kyllä tuota luntakaan vielä hirveästi edes Kuopion korkeudella ole. Asiaan.

Snow How Pale Ale on väriltään kauniin meripihkan väristä ja hyvin kirkasta. Pintaa hunnuttaa valkoinen vaahtokruunu. Tuoksu maltainen, mangoinen, greippinen ja pihkainen. Ja jotain kivan yrttistä. Oikein miellyttävä tuoksu kombo.

Maku on maltainen, pihkainen, hitusen greippinen ja aprikoosinen. Myös tammilastuinen. Jälkimakussa limakalvoja sopivasti kuivattavia havuja. Suutuntumaltaan yllättävän napakka runkoinen, mutta silti juotava. Alun makeampi maltaisuus saa tasoitusta maltillisesta, mutta tuntuvasta humaloinnista.

Nyt on muuten erittäin hyvin piparin kanssa toimiva olut! Upeasti kietoutuu maltaisuus piparkakun mausteiden kanssa yhteen antaen kuitenkin molemmille tilaa tuoda niiden parhaat puolet esiin. Enpä olisi tätä arvannut.

Kokonaisuutena Snow How Pale Ale on erinomainen olut joulun aikaan. Tämä sopii joulusaunan päälle, kinkunpaiston kaveriksi – ja varmasti myös kinkun kaveriksi sekä yllätteän myös näiden makeiden jouluherkkujen kera. Tai ainkin piparin.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Mallaskoski Brewery
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,2 %
Mistä: Päiväranna Citymarket, Kuopio
Hinta: 3,39 € / 0,33 l

Jouluolut Piparkakku-Lager – Teerenpeli

Aika palata kauppojen jouluoluiden pariin. Tällä kertaa testissä Teerenpelin Jouluolut Piparkakku-Lager, jossa olutta on maustettu perinteisillä piparkakku mausteilla – kanelilla, neilikalla, inkiväärillä, kardemummalla, pomeranssinkuorellam maustepippurilla ja tummalla siirapilla.

Piparkakku-Lager on kullan keltaista ja pintaa hunnuttaa valkoinen kuohuva vaahtokruunu. Tuoksussa makeahkoa mallasta ja ruohoista humalaa.

Maussa tulee alkuun reilusti mallasta ja vastaleikattua ruohoa, kunnes esiin kaivautuu kardemummaa, neilikkaa ja kanelia. Jännästi loppumaku kääntyy piparkakuksi. Onpas jännä olut. Maltainen ja napakka lager, jossa lopussa piparkakkua.

Piparkakun kanssa tämä toimii erinomaisen hyvin. Molemille löytyy tilaa ja tukevat toisiaan myös hyvin.

Vaikka ei tämä mikään ihmeellisyys ole, niin perusasiat on hyvin kunnossa ja Piparkakku-Lager toimii myös piparkakun kanssa erinomaisesti. Joten tätä voi suositella hyvin joulun olut valikoimaan. Ihan vain vaikka nautiskeluun pienten jouluherkkujen napostelun lomaan.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Teerenpeli
Tyyli: Lager / maustettu olut
Maa: Suomi
Väri: 20 EBC
Katkerot: 30 EBU
Kantavierre: 13,0 %
Maltaat:  Pilsner, Cara Red, Cara Pale, Värimallas
Humalat: Chinook, Amarillo
Alkoholi: 5,0 %
Muuta: kaneli, neilikka, inkivääri, kardemumma, pomeranssinkuori,
maustepippuri, tumma siirappi
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 3,10 € / 0,33 l

Pirkka Parhaat Jouluolut – Saimaa Brewing Co.

Seitsemäntenä vuorossa Saimaa Brewingin panema Pirkka Parhaat Jouluolut. Saimaa on tehnyt useampia Pirkka Parhaat -sarjan oluita, joten tämä oli ilmeinen yhteistyö. Tyylinä Brown Ale ja aromihumalointi on hoidettu Fugglesilla ja karkerot otettu Magnumista. Maltaina Pale Ale, Viena, Red Ale, Caramel, Hunaja ja suklaa maltaat.

Olut väriltään tumman pähkinän ruskeaa ja melko niukka vaahtoista. Tuoksussa makeaa maltaisuutta, kuivattua hedelmää ja hitunen tuttifrutti karkkia.

Maussa pähkinää ja mallasta sekä jälkimaun puolella ruohoista humalan puraisua. Hento metallinen vivahdekkin mukana. Suutuntumaltaan pehmeähkö ja melko täyteläinen.

Pirkka Parhaat Jouluolut toimii kivasti piparin kanssa. Antaa sille tilaa ja maut kietoutuu sopivasti yhteen, muttei kuitenkaan täydennä piparin makua. Pipari dominoi hieman tätä komboa.

Kokonaisuutena ei kovinkaan mieleen jäävä olut, mutta ajaisi asiansa paremman puutteessa. Toimii varmasti perinteisten joulupöydän ruokien kanssa ja samoin myös piparin.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Saimaa Brewing Co.
Tyyli: Brown Ale
Maa: Suomi
Väri: 21 EBC
Katkerot: 28 EBU
Kantavierre: 13,6%
Maltaat:  Pale Ale, Viena, Red Ale, Caramel, Hunaja ja suklaa
Humalat: Magnum ja Fuggles
Alkoholi: 4,9 %
Mistä: Päiväranna Citymarket, Kuopio
Hinta: 2,69 € / 0,33 l

Valkiajärvi Jouluolut – Saimaa Brewing Co.

Kuudes kokelas on Valkiajärvi Jouluolut Saimaa Brewing Companyltä. Monet ovat uuden kaupparajan myötä tuoneet yli viisi prosenttisia oluita tarjolle tälle sesongille, mutta Saimaa menee poikkeuksellisesti vanhalla linjalla ja oluen vahvuus on 4,5%.

Valkiajärvi Jouluolut on väriltään lämpimän punaruskeaa. Kaadettaessa muodostuu pinnallee noin sentin kerros vaalea vaahtoa, joka jää kyllä hyvin lyhytikäiseksi jätten keskelle pienen lautan loppujen vetäytyessä lasin ja oluen rajapinnalle. Tuoksussa makeaa ja toffeista mallasta sekä kuiva hedelmää ja hiukan rusinaa.

Maussa makeaa ja karamellista mallasta, myös raikkaampaa hedelmää sekä kuivahedelmää. Jälkimakuun hiipii kevyt havuinen humalan puraisu. Suutuntuma on hiukan kevyehkö tosin ei näiltä prosenteilta muuta tule odotettuakaan. Pieni ryhdin korjaus jälkimaun puolella humalan puraisun myötä.

Piparin kanssa ei nyt ihan toimi. Kumpikaan ei nyt jotenkin saa toisestaan irti mitään lisäarvoa, vaikkei nyt huonoinkaan maistamani pipari-olut yhdistelmä ole.

Kokonaisuutena hieman makean maltainen ja kevyehkö olut. Vähän pehmeyttä taitaa tulla kaurasta, mikä on ihan kiva veto. Piparin kanssa ei toimi, mutta josko toimisi panimon oman suosituksen kanssa: Kinkku sinappihunnulla, rosolli ja lanttulaatikko. Ehkä. En tiedä kokeilenko.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Saimaa Brewing Co.
Tyyli: Red Ale
Maa: Suomi
Maltaat:  Saimaa EKO, karamelli, värimallas, kaurahiutale
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 2,79 € / 0,5 l

Joulu IPA – Maku Brewing

Viidentenä testilasiin kaatui Maku Brewingin Joulu IPA. India Pale Alet eivät ole ihan perinteisintä jouluolut tyyliä, mutta viime vuosina näitä on alkanut tulla joulusesongille entistä enemän, johtuen IPA-oluiden suosion kasvamisesta. Mm. Olvi on tehnyt oman jouluoluensa XMAS IPA, jota on myös tänä vuonna saatavilla.

Joulu IPAn etikettti edustaa perinteistä Maku Brewingin kuvitusta, jossa on todella tunnelmallisia taustojan yksinkertaisina mustavalkoisina viivapiirrustuksina. Tällä kertaa tämä tunnelma on just sitä, mitä omalta joulultani haluan. Paukkuva pakkanen ja lunta reilusti ulkona, sisällä räiskyvä takkatuli ja rentoa oleilua rakkaiden kanssa. Virittäydyin heti jouluiseen tunnelmaan.

Joulu IPA on pihkan väristä ja hitusen sameaa. Vaaleaa vaahtoa kertyi reilu sentti, joka laskeutui vielä melko nopeasti. Tuoksussa pihkaa, greippiä ja mangoa.

Maussa greippiä, sitrusta, hitunen sitä mangoakin sekä toffeista mallasta. Jälkimaussa viipyilee oikein pihkaiset havut pitkään ja hartaasti – kuin tunnelma Vesa-Matti Loirin joululauluissa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pihkan puraisemana raikas kääntyen jälkimaussa koko ajan pikkuhiljaa katkeroituvampaan suuntaan.

Piparin kanssa tämä pihkainen IPA toimii hämmästyttävän hyvin. Piparin mausteiden ja pihkainen sekä greippinen katkero kietoutuu hienosti yhteen täydentäen toistensa makuja. Maltaisuus tukee taustalla tasapainottaen. Yllätten piparin mausteet saavat välillä Joulu IPAn hedelmällisemmät puolet selkeämmin esille.

Kylläpäs oli oikein onnistunut Joulu IPA, josta tosin se "joulu" ei nyt ihan maussa tule esiin, mutta oikein maukas ihan vain näin IPAnakin. Kaikenlisäksi toimi erinomaisesti myös Annas Original Pepparkakkoreiden kanssa. En tiedä miten joulun ruokapöydässä kinkun, laatikoiden ja rosollien kera, mutta saunan päälle tämä ainakin maistuisi. Tätä tulee hommattua varmasti jouluksi.

PS. Maku on tuonut myös Alkon valikoimiin oman "joulu" IPAn – Talvi IPAn. Jännä nähdä, mitä eroa näillä on.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Maku Brewing
Tyyli: India Pale Ale
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohramallas
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: K-Supermarket, Kuopio
Hinta: 3,29 € / 0,33l

Viima Talviolut – Mustan Virran panimo

Neljäs kokelas on Mustan Virran Panimon Viima Talviolut. Tämäkään ei ole "puhdas" jouluolut – ja onhan panimolla jouluoluena myös Santa Olaf Chirstmas Ale, mutta talviseen teemaan liittyy kuitenkin, joten otin siksi mukaan.

Viima on väriltään tumma ja ruskea. Valoa vasten katsottuna väri on kauniin tumman mahongin ruskeaa. Melko niukka vaahtoinen, muttaa ohut huntu jää kuitenkin pintaa peittämään. Tuoksu paahteinen, lakritsinen ja hitusen salmiakkinen. Myös nokisuutta ja suklaata löytyy.

Maussa pyörii paahteista mallasta ja suklaata, mutta jotenkin hirmu kevyenä ja samoin alussa suutuntuma tuntuu jopa vetiseltä. Jälkimakuun Viima ottaa kuitenkin mukaan vähän luonnetta, jolloin suun täyttää hieman täyteläisempi tuntuma ja suklainen kahvi, joka viipyilee miellyttävästi.

Piparin kanssa Viima toimii sinällään oikein hyvin, jos haluaa nauttia siitä piparin mausta. Viima ei sitä peitä, eikä tosin juuri sitä tuekkaan. Ja yllätten myös vähän toisinpäinkin.

Kokonaisuutena Viima on melko vaatimaton ja vähän ponneton. Ei mitään virhemakuja, mutta makua olisi voinut olla enemmän. Ei siin mitenkään huono, mutta omaan makuuni vähän mitätön. Etiketissä olutta esitettiin pataruokien ja juustojen kaveriksi ja uskon näiden niiden kanssa sopivankin oikein hyvin, sillä testasin tätä myös parmesaanin kanssa. Pataruokien suhteen kannattaisi varmaan pitäytyä yksinkertaisimmissa mauissa, kuten liha ja juurekset, ja ottaa mausteisimmille pataruoille jotain muuta. Humaloidumpien ja jyrkempiä porttereita karttaville tämä taas voisi olla oiva vaihtoehto. Joka tapauksessa suosittelen syömään tämän oluen kanssa jotain, sillä mielestäni tämä ei oikein anna mitään siltään nautiskeltuna. 

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Mustan Virran Panimo
Tyyli: Porteri
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohramallas
Alkoholi: 5,2 %
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 2,85 € / 0,33 l

Laitilan Tuomas Hopfenweizen – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Kolmantena vuorossa Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Tuomas Hopfenweizen. Kyseesä ei ole ehkä ihan puhtaasti "jouluolut", mutta nämä vuosittaisten Hyvään Tuomaan kanssa yhteistyössä tehdyt oluet ovat tulleet ainakin sopivasti näin joulumarkkinoille. Tämän vuoden Hyvän Tuomaan, Mikko Salmen kanssa on yhteistyössä tehty suodattamaton vehnäolut.

Tuomas Hopfenweizen on väriltään kuivatun aprikoosin väristä ja sameaa. Pintaa koristaa komea kuohkea ja pitkä ikäinen valkea vaahtokruunu.

Tuoksussa sitrusta, hiivaa, pehmeää mallasta. Jotain yrttistä ja mausteistakin. Vähän kuin pomeranssinkuorta, vaikkei sitä pitänyt tässä olla. Maussa voimakkaasti pihkaista ja greippistä humalaa, joka viipyilee jälkimaussa. Myös mallasta, hiivaisuutta ja yrttisyyttä. Ehkäpä juurikin nämä pomeranssinkuori ja yrttivivahteet tulee tästä käytetystä hiivakannasta.

Suutuntumalta keskitäyteläinen ja hieman jopa kirpeän rapsakka olut. Katkerot kuivattelevat jälkimaussa. Kokonaisuutena maistuva vehnäolut, jossa on nimensä mukaisestikin sen verran napakampi humalan puraisu, ettei välttämättä ole ihan perus vehnäoluiden ystävien mieleen. Nuo hiivan mausteiset vivahteet nostaa vähän pisteitä.

Piparin kanssa toimii itse asiassa oikein hyvin. Tuomas Hopfenweizenin katkerot ja hiivan mausteiset aromit kietoutuvat hyvin yhteen piparin makeuden ja mausteiden kanssa yhteen.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyli: Vehnäolut
Maa: Suomi
Väri: 21 EBC
Katkerot: 28 EBU
Kantavierre: 13,6%
Maltaat:  Cookie, Pilsner, Golden Ale, Caramel Pale
Humalat: Aramis, Galaxy, Opal
Hiiva: Belgialainen vehnäoluthiiva
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 3,19 € / 0,33 l

Joulu Porter – Tornion Panimo

Toisena oluena lasiin kaatuu Tornion Panimon Joulu Porter. Panimon tuotteet ovat osoittaneet hyvää laatua ja kunniaakin on tullut. Etiketti on sopivan simppeli, mutta jotenkin perinteisen jouluinen.

Joulu Porter on tumman ruskea ja valoa vasten läpikuultava. Kuohkeaa vaalean ruskeaa vaahtoa muodostuu parin senti kerros.

Tuoksussa paahteista mallas, suklaata, kahvia ja tuulahdu vaniljaa. Jouluisia mausteita sekä häivähdys savuakin. Maussa paahunutta mallasta, vaniljaa ja jännä hivenen sitruksinen vivahde, mikä lienee tullut pomeranssista. Jälkimakuun kipuaa ruohoista ja pihkaisia joulukuusen havuja. Suutuntuma voisi omaan makuuni olla täyteläisempi. Vetisyydeltä tämän pelasta mukavasti kuivattava jälkipuraisu.

Pipaprin kanssa Joulu Porter toimii oivasti. Tässä piparin makeus ja porterin kuivuus lyövät hienosti kättä, mutta mausteet ottavat kuin varkain turhan voimakkaan roolin.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Tornion Panimo
Tyyli: Porter
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra- ja kauramallas
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Pomeranssinkuori ja vanilja.
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 2,89 € / 0,33 l

Harry Porter – Hedönist

Aloitetaan tämän vuoden kauppojen jouluoluiden läpikäynti mielenkiintoisen näköisestä Hedönist duon Harry Porterista. Selkeä viittaus Harry Potteriinhan tässä on, mikä on varmaan hieman siinä ja siinä, että ratsastetaanko tässä luvatta tunnetulla kirjallisuuden hahmon brändillä. Tai voihan se olla, että lupa on hommattu, mutta epäilen sen olevan sen verran tyyris, että se olisi näkynyt varmasti myös oluen hinnassa. Toisaalta etiketissä komeileva poron sarvipäinen hahmo, joka tuo mieleen hyvin vahvasti Harry Potterin pyöreine laseineen ja taikasauvoineen, on toisaalta myös hyvin Sin City sarjakuvan Kevin hahmon näköinen, mikä hahmon psykoottisella luonteella vie tunnelman lähemmäs Voldemortia kuin itse Harryä. Sinällään molemmat sarjat ovat lähellä omaa sydäntäni, joten se ei haittaa. Mietin vain...

Harry Porter on todella tummaa ja melko niukka vaahtoista. Vähäinen vaahto kerros laskee hyvin nopeasti, mutta jää kuitenkin hennosti hunnuttamaan pintaa. Tuoksussa upeaa vaniljaa, joka dominoi selvästi. Myös mukana oleva kaneliakin löytyy. Kerrassaan hurmaava tuoksu.

Maussa reilusti nokista paahdetta, joka kuivattaa suutuntumaa huomattavasti. Myös paahteista mallasta ja kevyt humalan puraisu. Jälkimaussa kahvia. Hyvin kuiva kyllä. Lämmetessään mausteet alkavat päästä esiin toisin kuin alussa, joten tätä ei kannata jääkaappikylmänä juoda.

Piparkakun kanssa toimii sinällään kivasti, tosin piparkakun makeus ja mausteet korostavat Harry Porterin kuivuutta ja tuo esiin pihkaisempaa humalan puraisua. Toimisikohan paremmin suolaisten jouluherkkujen kanssa. Tai konvehtien.

Tuomiot:

Speksit:

Panimo: Hedönist (pantu Malmgårdin panimo)
Tyyli: Porter
Maa: Suomi
Maltaat:  Pale Ale, Munich, Oat, Caramel, Chocolate, Black
Humalat:  Columbus
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Kaneli ja Bourbon vanilla
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: (tulee myöhemmin, en muistanut kirjata ylös)