tiistai 19. kesäkuuta 2018

Torni Pale Ale – Iso-Kallan Panimo

Onpas tämä kesäkuu taas paahtanut mennä hirveää kyytiä. Kohta on jo juhannus ja blogin puolella on ollut melkoisen hiljaista. Tosin oluita on tullut maisteltua monia. Olen käynyt Kuopion ensimmäisessä SOPPissa ja Iso-Kallan panimolla vierailulla ja tastingillä Kuopion olutseuran kanssa. Mutta sen verran on kiirettä pitänyt (ja säätkin ollut niin mahtavat), etten ole koneen ääreen ehtinyt istumaan. Mutta josko sitä tässä juhannuksen vapailla ehtisi vaikkapa SOPPistakin juttua kirjoittaa.

Tällä kertaa maisteluun päätyi Kuopion Ravintola mestareille valmistettu Torni Pale Ale, joka julkaistiin Kuopion Komedia festivaaleille. Torni Pale Alen on valmistanut Iso-Kallan panimo. Torni olutta on alun perin valmistettu vuodesta 1932 Oy Gust. Ranin toimesta Puijo nimellä ja sen nimi muutettiin Torniksi vuonna 1963 nykyisen Puijon tornin valmistuttua. Nykyisin molemmat brändit omistaa Kuopion Ravintolamestarit, jotka ovat vuoden 2011 jälkeen tuoneet molempia muutaminakin eri versioina. Ensimmäiset uus-versiot, jotka olivat molemmat pilsnereitä, valmisti Vakka-Suomen panimo, jolloin Puijo (2012) tuli kauppamyyntiin 4,7% vahvuisena ja Torni IVA (2011) ravintolamyyntiin 5,2% vahvuisena.

Vuonna 2014 Puijoa saatiin taas uustuotantona. Tällä kertaa valmistajana oli Iso-Kallan panimo ja tyylilajina pysyi Pils, mutta vahvuus oli 5,5%. Tästä olen myös arvion tehnyt. Nyt 4 vuotta myöhemmin on siis taas Tornin vuoro ja tyylilajina Pale Ale, joka on humaloitu ameriikkalaisilla humaloilla.

Torni Pale Ale on väriltään kullankeltaista ja hitusen utuista. Vaahtoa muodostuu niukasta, sillä pullosta melko rauhallisesti kaadettuna pintaa saadaan koristamaan puolen sentin paksuinen valkoinen kruunu.

Tuoksussa mallasta, hieman pihkaisia havuja Puijon metsistä ja häivähdys jotain mansikkamaista, mutta

Maussa leipäistä mallasta ja oikein maltilliset katkerot. Pihkaa ui hiukan jälkimakuun fiilistelemään. Välillä putkahtaa hento juuresmainen vivahde, mikä ei ole hyvä juttu maulle.

Suutuntuma on melko kevyt, muttei kuitenkaan vetinen. Vaikka humalointi ei juurikaan maistu, niin ryhtiä se antaa ja estää olutta jäämästä vetiseksi.

Kokonaisuuten Torni Pale Ale on helposti juotava ja lähestyttävä olut, jossa ei ole hirveästi mitään erikoista mieleen jäävää. Tämä tuskin haittaa, sillä voin hyvin kuvitella tämän liikkuvan kesällä hyvin Pannarin ja Isä-Camillon tiskeiltä.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 28/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Sain maistiaispullon suoraan panimolta.

torstai 31. toukokuuta 2018

Live'N' Loud Brown Ale – Soundville Brewing Co.

Tällä kertaa arviossa Live'N' Loud Brown Ale, joka on toinen tamperelaiselta Soundville Brewing Co.:n kiertolaispanimolta maistiaisiksi saamistani oluista. Toinen oli Rap Battle IPA, jonka olenkin jo arvostellut. Sen arvion yhteydessä vähän enemmän tarinaa panimosta, mutta todetaan tähän lyhyesti panimon perusperiaate.

Soundville Brewing Co. tituleeraa itseään oluiden levy-yhtiöksi ja heidän lähtökohtansa oluiden suunnittelulle on eri musiikkityylit. Eli olutta tehdään musiikkityylille sopivaksi ja musiikin kanssa nautittavaksi. 

Live'N' Loud on tyyliltää brown ale, jonka mallasrunkoa on ryhditetty rukiilla ja humalointi on hoidettu hyväksi havatuilla jenkkihumaloilla – Cascade, Chinook, Columbus. Loppusilaus on hoidettu vahvistimet täysillä huutavalle rockille kumartaen bourbon-tynnyrilastuilla. Tämä koko show on purkitettu UG Breweryllä, joka on siis kotimainen vuokrapanimo. Tämän oluen lähtokohdista panimo itse kertoo näin:
"Maista olutta ajalta, jolloin originaalit rockjumalat kiersivät maapalloa ja fanien hysteria sai vanhemmat ja esivallan huolestumaan. Murskaavista riffeistä, rumpusooloista ja legendaarisista laulusuorituksista koostuneet esiintymiset räjäyttivät mieliä ja niistä kerrottavat tarinat kiertävät edelleen. Mystiset ja alkukantaiset rocksankarit oli koettava elävänä!"
Live'N' Loud Brown Ale on väriltään kauniin mahonginruskeaa ja hivenen sameaa. Vaahdon muodostus on todella niukkaa ja vaahtokruuni jää melkein olemattomaksi. Hieman olisi saanut vaahtoakin kertyä pinnalle.


Tuoksussa makeaa ja hieman paahteista mallasta, pähkinää ja kuivahedelmää. Bourbon kylvetys tuoksuu selvästi vaniljaisena ja pehmeänä. Oikein miellyttävä tuoksuprofiili. Kuin tyylikäs, viipyilevä ja monipuolinen kuin Pink Floydin livekeikkojen solot.

Maussa alkusoittona tarjoillaa pähkinäistä mallasta, mutta hyvinkin yllättäen bourbon pistään toisenlaisen vaihteen silmään ja lähtee tykittämään sen verran kovasti, että yhteissoitto ei ihan suju ja meno meinaa tyssätä. Kuitenkin homma palautuu jälkipuoliskolla takaisin samaan uomaan ja yhteissoittokin alkaa soljumaan. Pihkaisen humaloinnin, pähkinän ja vanlijaisen bourbonin maut kietoutuvat kivasti yhteen viipyillen suussa pitkään. Parasta maussa tämä jälkimaku.

Suutuntuma alkaa melko täyteläisen maltaisena, mutta bourbonin hieman liian kovalla volumella paukahtanut säröriffi lyö päälle ja saa komppiryhmän luoman pohjan putomaan lähes kokonaan pois. Loppufiilistelyissä viipyilee kaikuja bourbonin kovemmasta otteesta ja humalan tyylikkäästä ja viipyilevästä puraisusta.

Kokonaisuudessaan Live'Nä Loud toimii ihan kivasti, vaikkakin maun puolella bourbon lyö hieman yli ja jättää maltaisen ja pähkinäisen rungon liiaksi alleen. Omaan makuuni prosenttaja olisi voinut olla hieman enemmän, jolloin runkoa oli ollut vahvemmin esillä tai sitten bourbon tynnyrilastukylvetystä maltillisemmalla tasolla. Tuoksu puolella homma toimii hienosti, mutta maku ei valitettavasti tähän yllä vaikka loppumakuna onkin oikein miellyttävän viipyileviä aromeja. Tämähän on kuin sinällään nimensä mukaisesti kuin kova livesetti. Hieman ylläreitä ja vahvistinten pauketta. Ja tottakai nupit kaakossa. Ei yhtään pöllömpiä nämä Soundville Breweryn keitokset. Ei vielä täyttä nappia näissä kahdessa ollut, mutta oluiden reseptiikan kehitysprosessi vaikuttaisi olevan hyvin hallussa. Mielenkiinto on herätetty.

Ja kuten asiaan kuuluu, panimo on tehnyt Live'N' Loudille hyvän, perinteiseen rockin kultakauteen nojaavan Spotify-soittolistan. Itse nostaan sieltä ehdottamasti omana suosikkinani esiin The Doorsin Break On Throughin sekä Led Zeppelinin Immigrant Songin. Upeita live-vetoja ja nämä molemmat bändit on ollut kaikkiaan kyllä olleet aivan huikean kovia live-bändejä. 

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 33/50 

Speksit:
Panimo: Soundville Brewing Co. / pantu UG Brewry
Tyyli: Brown Ale
Maa: Suomi
Väri: 30 EBC
Katkerot: 30 IBU
Maltaat: Colorado, Red, Pot Still Rye, Crystal, Cara
Humalat: Cascade, Chinook, Columbus
Alkoholi: 5,6 %
Muuta: Bourbon-tynnyrin lastut
Mistä: Sain maistiaispullon suoraan panimolta

maanantai 21. toukokuuta 2018

Rap Battle IPA – Soundville Brewing Co.

Herttinen sentään. Nyt ollut melkein koko toukokuu ihan hiljaiseloa täällä blogin puolella. Pitkälti tämä johtuu keväästä. Päälle on puskenut keväiset pihahommat, veroilmoituksen tekeminen ja koivut, jotka ovat ovat siitepölyllään vieneet välillä haju- ja makuaistia ja lopulta lähes salvanneet hengityksen. Niin ja bänditoimintoja on taas herätelty pitkästä aikaa, jostapa saadaankin sopiva aasinsilta tällä kertaa arviossa olevaan panimoon ja olueen.

Tamperelainen Soundville Brewing tituleeraa itseään oluiden levy-yhtiöksi ja heidän oluensa saavat inspiraationsa eri musagenreistä. Itselleni panimo on uusi tuttavuus, johon olen törmännyt kuitenkin Instagramissa. Kun Soundville Brewingiltä ilmoitettiin halusta lähettää minulle maistiaisia, otin tarjouksen enemmän kuin mielelläni vastaan. Musamiestä kiinnostaa aina musiikin ja oluen yhdistäminen ja tässä sitä tehdään juuri toisin päin, mitä itse ja esim. Hiisi on tehnyt. Kun me olemme yhdistäneet musiikkia johonkin tiettyyn olueen, niin Soundville Brewingillä oluet syntyy musiikista.
"Hyvä maku ja soundi on keskiössä kun olutta pannaan. Haluamme toteuttaa näiden yhdistelmän ja tuoda sen muidenkin nautittavaksi. Soundville Brewing syntyi pienpanimo-oluiden ja musiikin maailmaan. Oluet ovat tehty nautittavaksi musiikin kanssa.
Juomissamme yhdistyvät globaalit soundit, kotimaiseen oluentekoon. Tuloksena syntyy oluita, jotka ovat aidosti asiakkaitamme varten tehty. Koska kukaan ei juo huonoa olutta, eikä kuuntele huonoa musiikkia!"
"Tuotamme oluemme kunnon indie-meiningillä. Soundville Brewing reseptiikka haetaan kohdilleen perinteisellä autotallitreeniksellä, missä musiikki raikaa, frendit notkuvat ja tietenkin olutta pannaan. Toimimme kiertolaisperiaatteella ja olut-levytyksemme purkitetaan vaihtelevien panimobändien ammattitaitoisella avustuksella. Näin varmistamme tasokkaan miksauksen ja korkealaatuisen lopputuloksen." 
Sain panimolta näyttävän paketin, jossa oli kaksi olutta – tänään arviossa oleva Rap Battle IPA ja Live'N' Loud Brown Ale. Lisäksi paketista löytyi vinyylin näköisiä lasinalusia, Soundville Brewing lasinalusia ja tyylikkäät oluiden mukaiset info "CD:t", joissa kannet oli tehty täysin kummankin musatyylin mukaisin lisämaustein höystettynä. Esim. Rap Battle IPAn kansista löytyi "Nautittava kohtuudella" -varoitus (Parental Advisor) ja tieten featuring ilmoitus (feat barley + hops). Näiden lisäksi Soundville Brewing sivuilta löytyy kullekin oluelle tehdyt Spotify-soittolistat!!!

Rap Battle IPAssa on maltilliset 39 IBUa ja humalointiin on käytetty Amarilloa, Citraa, Cascadea ja Mandarina Bavariaa. Olut on pantu virossa Pürtse pruudikodalla ja pakattu panimon käyttämiin sympaattisiin pulskiin pulloihin, joita mm. Mustanvirran panimo käyttää. Itse tulen näistä pulloista hyvälle tuulelle ja ne tuo mieleen Jamaican ja jenkkiläiset suurkaupungin pikkukaupat.

Rap Battle IPA on väriltään hieman harmahtavaan taittavan meripihkan ruskeaa. Kirkkaan valkoista vaahtoa kertyy vajaan parin sentin hunnuksi.

Tuoksu on oikein trooppisen hedelmäinen. Mangoa, papaijaa, greippiä ja mansikkaa. Huumaava ja raikas tuoksuprofiili. Oikein kesäinen.

Maussa trooppiset hedelmät eivät työnny yhtä hyvin esiin kuin tuoksussa. Napakka mallasrunko, joka pitää homman koossa kuin letkeä bassovoittoinen biitti. Siihen humalat heittelee hieman pihkaisia ja greippisen purevia laineja päälle hieman trooppisella aksentilla.

Basso-osasto eli runko on kunnossa ja pitää paketin hyvin kasassa. Luonnetta suutuntumaan lyö maltillinen, mutta tuntuva pihkainen puraisu. Kuitenkin helposti nautittava.

Kokonaisuudessaan Soundville Brewing Co.:n Rap Battle IPA tarjoilee nimensä mukaisen oluen – eli kuin rap battle. Helposti lähestyttävää smoothii Old school biittii ja päälle raflaavia ja purevia laineja. Oikein mukava ensi tuttavuus tältä tamperelaiselta kiertolaispanimolta.

Liitin tähän koko Soundville Brewingin luoman Rap Battle IPA -soittolistan. Itselläni soi tätä nauttiessa levylautasella Beastie Boysin Ill' Communication, josta löytyy omina suosikkeinani monia letkeitä (ei niin räpillisiä) veisuja. Mutta levyn aloitusraita tuntui iskevän Rap Battle IPAn maailmaan kaikkein parhaiten ja olikin ilo huomata, että Sure Shot oli päässyt myös panimon omalle listalle.

Ensimmäisen oluen perusteella kiinnostus on saatu ja odotankin mielenkiinnolla jo sopivaa hetkeä toisen oluen nauttimiseen. Harmillisesti Rap Battle IPA on juuri nykyisen kaupparajan yläpuolella, joten sitä saa todennäköisesti vain ravintoloista.




Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Soundville Brewing Co. / pantu Pürtse Pruulikoda, Viro
Tyyli: IPA
Maa: Suomi / Viro
Väri: 10 EBC
Katkerot: 39 IBU
Maltaat:  Pale Ale, Pilsner, Vehnä, Cara Plus
Humalat:  Amarillo, Citra, Cascade, Mandarina Bavaria
Alkoholi: 5,6 %
Mistä: Sain maistiaispullon panimolta

torstai 26. huhtikuuta 2018

Nebuchadnezzar – Omnipollo

Omnipollo on yksi mielenkiintoisimpia panimoita, jolta löytyy mitä mielikuvituksellisimpia oluita. Ja mika huikeinta, niin ne ovat usein vielä erittäin onnistuineita maukkaita. Siinäpä syy miksi Omnipollo saa kiinnostuksen aina heräämään, kun tuotteita vastaan tulee. Olen arvioinut Omnipollolta aiemmin Yellow Bellyn ja Selassien. Tällä kertaa arviossa kovasti hehkutettu Nebuchadnezzar, joka on myös saanut RateBeerissä 99/100, joten ei tämä ihan pelkkää hypeä voi olla. Niin ja onhan tämä muutamia palkintojakin kahminut.

Nebuchadnezzar on väriltään kauniin meripihkan värisät ja
hivenen sameaa. Valkoista vaahto kohoaa kiitettävästi, mutta kruunu pysyy lasissa. Laskeutuu kuitenkin melko nopeasti.

Tuoksussa pihkaa, ananasta, greippiä ja passionhedelmää. Miellyttävää.

Maku on miellyttävän havuinen, hedelmäinen ja pehmeän maltainen. Greipin, mangon ja ananaksen takaa ui pihkaiset katkerot miellyttävästi pikkuhiljaa valtaamaan makumaailman. Minkä Nebuchadnezzarin katkerot tekeekin hyvin.

Suutuntuma on pehmeä ja katkeroinen. Jännittävästi kuitenkin raikas, vaikka runkoa on tuntuvasti.

Täytyy kyllä todeta, että kokonaisuudessaan Nebuchadnezzar on erittäin maukas ja toimiva Imperial IPA. Makua ja tuoksua löytyy. Hedelmiä ja pihkaa. Ja yllättäen 8,5 % ei tunnu ollenkaan. Onhan tämä nyt erinomaisen hyvä olut. Ei siitä mihinkään pääse.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Omnipollo
Tyyli: Imperial IPA
Maa: Ruotsi / pantu Belgiassa
Katkerot: 75 EBU
Kantavierre: 18,6 °P
Maltaat:  Ohramallas, vehnämallas ja kaurahiutaleet
Alkoholi: 8,5 %
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

lauantai 21. huhtikuuta 2018

08|06 – Brew By Numbers

Tällä kertaa arvioon valikoitui mainion Brew By Numbersin 08|06, joka tyyliltään Oatmeal Stout. Joille BBNo ei ole vielä panimona tuttu, esittelen lyheysti panimon omaperäisen periaatteen nimetä oluet. Kaikki panimon oluet on "nimetty" numerosarjalla, josta ensimmäinen kertoo oluen tyylin ja toinen panimon kyseiseen tyyliin kehittelemän reseptin järjestysnumeron. Eli tässä 08 tarkoittaa stoutia ja 06 on panimon tähän tyylilajiin kehittelemä kuudes resepti, joka tässä sisältää kauraa eli tyyli on siis tarkemmin määriteltynä oatmeal stout. 

Kaikki reseptit on nähtävissä panimon sivuilta ja joskus reseptejä ilmeisesti hieman hiotaan, sillä tämä 08|06 on hieman poikkeava etikettien tiedoissa. Vahvuudeksi ilmoitetaan 5,7%, joten oiskohan reseptiä hieman viilattu, jotta olut pääsisi Suomessa kauppojen ja tietenkin Olutpuoti Pienen omien myymälöiden hyllyihin, sillä etiketissä lukee 5,5%. 

Itse sain tämän osana BBNo:n maistelusetti, jonka lähetti oluiden maahantuontitoiminnan aloittanu Olutpuoti Pien. BBNo on yksi heidän ensimmäisistä maahantuotavista panimoista. Olen näistä ehtinyt jo kirjoittaa arviot 55|06, 11|03 ja 21|03

08|06 Oatmeal Stout on väriltään lähes mustaa ja lähes läpi kuultamatonta. Vaahtoa muodostuu niukahkosti, mutta pintaa jää hunnuttumaan kuitenkin ohut vaalean ruskea vaahtokerros.


Tuoksu on kahvinen, tummasuklainen ja reilun paahtomaltainen – jopa nokinen. Hienoinen pihkaisen havuinen humala siintää taustalla.

Maku on paahtomaltainen, nokinen ja kahvinen. Taustalta nousee esiin jotain ruokasoodaisuutta. Samanlainen kuin leivoksissa, jotka on kohotettu ruokasoodalla. Joka ei siis itseäni hirveästi miellytä.

Mallasrunko tuntuu mukavan napakkana täyteläisyytenä. Suutuntuma on pehmeä, mutta pienenä miinuksena katkeroiden rinnalla tulee maussakin mainitun ruokasoodaisuuden mukana tympeää happamuutta. 

Olen yleensä Oatmeal Stoutien ystävä, mutta tällä kertaa tämä ei iske hirveästi. Tuoksu on kivan nokinen ja paahteinen. Makukin alkaa kivasti, mutta sitten tulee tuo vähän tökkivä ruokasoodaisuus kehiin, jonka osuus kyllä lämmetessä vähenee. Ei tämä silti huono ole, mutta paljon parempiakin on.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 28/50 

Speksit:
Panimo: Brew by Numbers
Tyyli: Oatmeal Stout
Maa: Englanti
Maltaat:  Ohraa ja kaurahiutaleita
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Sain maistiaispullon Olutpuoti Pieneltä, joka on BBNo:n maahantuoja.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Hanalei Island IPA – Kona Brewing Co.

Aurinkoisen huhtikuun keskiviikon kunniaksi pikainen lounas IPA arvio. Vapaa päivä ja hilpaisin pyörällä ostamaan remonttihommien välissä Cittarilta lounaspatongin ja samalla reissulla nappasin hyllystä yhden raikkaalta kuulostavaan IPAn lounasjuomaksi. 

Kyseessä on  Hawajilaisen Kona Brewing Co. Hanalei Island IPA, joka on maustettu passionhedelmä-, appelsiini- ja guavamehuilla. Ei nyt ihan optimilämpötilassa ollut juotavaksi, mutta nyt teki tätä mieli, eikä kellarissakaan ollut mitään kevyttä ja raikasta IPAa odottelemassa, mikä on toki paha moka. Tunnustan.


Hanalei on väriltään kullankeltaista ja hyvin kirkasta. Ihan jotain pientä hippua leijuu seassa, kun tarkemmin katsoo. Valkoista vaahtoa syntyy kaadettaessa reilu kolme senttiä, mutta se laskeutuu ja katoa nopeasti lähes kokonaan. Jotenkin nopeasti alkaa näyttämään omenamehulta.

Tuoksussa raikasta hedelmää. Passionhedelmä dominoi, mutta myös appelsiinia löytyy sekä pihkaisia havuja. Taustalla häilyy hieman maltaisuutta. Silti on ihan kivan raikas.

Maussa hedelmät ei tule esille ihan samalla tavalla kuin tuoksussa, mutta niitäkin sieltä löytyy. Passionhedelmän ja appelsiinin sieltä kyllä tunnistan, mutta täytyy myöntää, etten guavaa tunnista. Johtuu hyvin todennäköisesti siitä, etten mielestäni ole koskaan sitä tuoreena syönyt, joten maun yksilöinti on hieman hankalampaa. Humalan pihkanen puraisu on ihan kohtalainen ja vähän ryhdittää tätä.

Suutuntumalta melko kevyt ja raikas IPA, joka meinaa vähän kallistua vetisyyden puolellkin. Onneksi humalointi sentään antaa hieman ryhtiä.

Kokonaisuutena Hanalei Island IPA on ihan kiva ja melko raikas oikeilla hedelmillä maustettu IPA, jota helppo juoda. Kaukana tämä on esim. kuukausi sitten maistelemastani Brew By Numbersin 55|06 Double IPAsta, joka löi pöytään tuhdimman hedelmä paketin – siis ilman niitä hedelmiä. Mutta toki ihan kivasti on makuja saatu prosentteihin nähden ja varmasti toimisi paremmin vielä viileämpänä, kuin mitä itse sen nyt nautin. Aurinkoon ja kevyemmän grillatun kesäsafkan tai lohi-/kanasalaattien kaveriksi varmasti menisi oikein kelvollisesti. Etenkin voisin oikein miellelläni lähteä nauttimaan parin näitä panimon kotimaisemiin Hawajille.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 27/50 

Speksit:
Panimo: Kona Brewing Co.
Tyyli: IPA
Maa: USA
Katkerot: 40 IBU
Kantavierre: 10,0 °P
Maltaat:  Pale 2 Row Premium, Caramel-120
Humalat:  Millenium, Azacca, Galaxy
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Passiohedelmämehutiiviste, appelsiinimehutiiviste ja guavamehutiiviste
Mistä: Päivärannan Citymarket, Kuopio

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Sleeping Lemons Export & Thora Gruit-Ale

Tänään tulee olutarviot kahdesta erioluesta. Molemmat on hieman erikoisempaa tyylisuuntaa, joista minulla ei ole aivan valtavasti kokemusta ja siksi ne myös kiinnostavat.

Sleeping Lemons Export

Ensimmäinen olut, Sleeping Lemons Export edustaa tyyliltään Gosea, mutta on myös maustettu sitruunalla. Gose-tyylilaji on peräisin saksasta Leipzigin kaupungista, jossa olut tyylille ominainen suolainenmaku on alunperin ilmeisesti tullut paikallisesti vedestä, joka on kallioiden läpi suodattuessaan kerännyt mukaansa suolaa. Goseissa on myös perinteisesti reilusti vehnää ja vain vähän humalaa. Muualla valmistettuissa Goseissa suola lisätään veteen.  

Sleeping Lemons Exportin pannut panimo, The Wild Beer Co. on itselleni hieman tuntemattomampi panimo, mutta on kiehtovan kuuloinen panimo. Myös panimon yksinkertaistettu grafiikka ja lumoeavan alkuvoimainen logo viehättävät minua. Tosin panimon oluita en ole muistaakseni päässyt maistamaan ennen viime viikon lauantaita, jolloin piipahdin Ravintola Maljassa. Siellä oli hanassa The Wild Beer Co. Wineybeest, jota oli sen verran mielenkiintoisen kuuloinen olut, että sitä oli pakko maistaa. Tämä kaakoa nibseillä, kahvilla ja vaniljalla maustettu Imperial Stout, joka oli kypsytetty käymisen jälkeen Pinot Noir viinitynnyreissä, osoittautui erinomaisen onnistuneeksi ja monipuoliseksi Imperial Stoutiksi, jota mielellään joisin joskus uudelleen. Tämän ensi kokemuksen myötä kiinnostukseni panimoa ja kotona kellarissa odottanutta tätä olutta kohtaan kasvoivat entisestään.

Olut on väriltään vaalean kullan keltaista ja hitusen sameaa. Vahtoutuu melko niukasti. Pohjalta nousee tasaisesti pieni kuplia. Jotenkin tulee mieleen siideri.

Tuoksu hapan, hivenen sitruksinen ja häivähdyksen maltainen. Oikeastaan aika tunkkainen aromiprofiili.

Maku alkuun tulee selkäesti suolaisuuden taittamaa maltaisuutta. Selkeää Gosea, vaikkakin melko tylysti Goseksikin alkaa. Sitten esiin puskee raikasta sitruunaa. Myös hapanta viheromenaa. Raikkaampi puoli tasapainottaa kivasti suolaisuutta. Jotenkin ensimmäisellä hörpyllä herännyt epäileväisyyteni häippyy parin hörpyn jälkeen.

Suutuntuma on heti alkuun kuiva ja hieman hapan. Sitten sitruunaisuuden myötä onneksi raikastuu vähän, ettei jää liian tunkkaiseksi.

Jotenkin tästä mausta tulee mieleen kuiva ja mineraalinen valkoviini maltaisella tvistillä. Maku on loppujen lopuksi melko mieto, mutta tasapainoinen. Itse asiassa ihan kiva janojuoma, mutta toimi myös ruokajuomana lohen ja riisin kaverina. Oikeastaan omasta mielestäni parempi vaihtoehto valkoviinille, jota kyllä juon etenkin ruolla, mutten silti ole niiden suurin ystävä. Goset on itselleni ollut vähän hankala juoma. Toisista olen tykännyt ja toisista en juurikaan. Välimuotoja on vähemmän. Joko iskee tai sitten ei. Siltikään tästä ei ole omaksi suosikki tyylilajiksi. Mutta mielellään näitäkin maistelen ja koetan päästä paremmin sisällä. The Wild Beer Co. on muutaman kokemuksen perusteella osaavaksi panimoksi, joka pystyy laittamaan alkuun hieman erikoiselta kuulostavat ainekset toimivaksi kokonaisuudeksi. Myös tämä Sleeping Lemons Export kokonaisuutena osoittautuu yksittäisiä osa-alueitaan paremmaksi juomaksi. Ostan tätä mahdollisesti toistekin.

Tuomio:
Tuoksu: 4/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 31/50 

Speksit:
Panimo: The Wild Beer Co.
Tyyli: Gose
Maa: Englanti
Alkoholi: 6,0 %
Muuta: Suolaa ja sitruunaa
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio


Thora The Red Queen Berry Batch Gruit-Ale

Toinen tämän päivän olutarvioista on tyyliltää Gruit-Alea eli muinaisolutta, joihin muuten sahtikin taidetaan lukea. Gruit-Alella tarkoitetaan olut tyyliä, jossa ei ole käytetty humalaa. Muinaiset oluet maustettiin humalan sijasta erinäisillä yrteillä. Tämä voisi olla tyyliltään jopa marjaolut, sillä nimensä mukaisesti Thora The Red Queen Berry Batch Gruit-Ale on maustettu pelkillä marjoilla, joita onkin melkoisesti erilaisia. Puolukkaa, karpaloa, mansikkaa, vadelmaa, mustikkaa, karviaista sekä musta- ja punaherukkaa. Lisäksi myös raparperia.

Hopping Brewesters on Gruiteja tehnyt ennenkin ja itse olen maistanut vuoden 2016 Olut Expossa tarjolla olleen Rurik Gruit-Alen, josta en kyllä liiemmin pitänyt. Kuitenkin aihe kiinnostaa, joten tämä lähti Alkosta mukaan. Tosin vahvuutensa puolesta tätä voisi tulla myös kaupassa vastaan. Thora on etiketin mukaan ollut muinainen punahiuksinen viikinkisoturitar, jonka kunniaksi Hopping Brewestersin perustaja (ja arkeologi) Kimmo Kyllönen on halunnut tämän punaisilla marjoilla höystetyn Gruit-Alen tehdä.

Thora on väriltään hieman harmahtavan punertavaa ja melko sameaa. Ei vaahtoa ollenkaan. Hieman karpalomehun näköistä.

Tuoksu on mieto. Kuitenkin olen löytävinäni yrttejä ja hapanta marjaisuutta. Myös juustoista hiivaisuuttakin. On aika tympeän tuoksuinen.

Maku on happaman marjainen ja hieman yrttinen. Karpaloa, metsävadelmaa ja puolukkaa. Ja happamana ilman sokeria.

Suutuntuma on happamuuden vuoksi erittäin kuiva. Kuin makeuttamatonta puolukkamehua.

Kokonaisuutena ei tämä hirveästi olutta muistuta. Taustalta löytyy kyllä hienoista maltaisuutta ja sen myötä tämän mehusta erottavaa runkoakin, mutta maultaa muistuttaa kyllä hapanta marja mehua. Ei kyllä omiin makuuni tämä hirveästi iske. Tuoksusta en pitänyt ollenkaan, mutta maku menetteli. Jää kerta ostokseksi. Mutta kokeilemisen arvoinen. Etenkin, jos sattuu pitämään happamista marjamehuista.

Tuomio:
Tuoksu: 4/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 8/20
Yhteensä: 22/50 

Speksit:
Panimo: Hopping Brewesters
Tyyli: Gruit-Ale
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohraa ja vehnää
Humalat: Ei humalaa ollenkaan.
Alkoholi: 4,9 %
Muuta: Puolukkaa, karpaloa, mansikkaa, vadelmaa, mustikkaa, karviaista sekä musta- ja punaherukkaa. Lisäksi myös raparperia.
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio