keskiviikko 1. elokuuta 2018

Horn IPA – Suomenlinnan panimo

Myöhäisillan olutarviossa Suomenlinnan panimon Horn IPA, joka voitti oman sarjansa Helsinki Beer Festivalilla tänä keväänä. Olut on otettu panimon vakiovalikoimaan, mitä varmasti menestys HBF:ssä on edesauttanut. Tämä Suomenlinnan Isolla Mustasaarella sijaitsevan bastionin mukaan nimetty IPA on ohran, rukiin ja vehnän liitto, joka on jenkkihumaloilla humaloitu.


Horn IPA on väriltään punertavaa pihkan väristä ja sameahkoa. Pinnalle muodostuu komea vajaan viiden sentin vaahtokruunu, joka kestää yllättävän pitkään ja vajoaa pikkuhiljaa isommiksi kupliksi muodostuen.

Tuoksu on pihkainen, maltainen, ananaksinen, greippinen ja hennon mansikkainen.

Maussa alkuun tarjoillaan maukasta ja hieman rukiista maltaisuutta, minkä jälkeen humalointi ottaa komennon ja pyöräyttää kehiin yllättävän tasapainoisen ja raikkaan humaloinnin, sen tiukasta otteesta huolimatta. Humalissa maistuu pihka, pähkinä, greippi ja vastaleikattu ruoho. Pihkaisten pähkinöiden maku viipyilee suussa pitkään.

Suutuntuma on raikas ja täyteläinen yhtäaikaa. Humalointi on onnistunut hienosti ja se tukee hienosti napakkaa mallasrunkoa. Hiilihappoisuus on myös oikein miellyttävä. 

Kokonaisuudessaan maukas, miellyttävästi puraisevasti humaloitu ja suunmukainen IPA. Ei suotta ole pärjännyt HBF:ssä. Tulee ostettua varmasti toistekin.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Suomenlinnan panimo
Tyyli: IPA
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra-, ruis- ja vehnämallas
Humalat:
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Prisma, Kuopio

maanantai 16. heinäkuuta 2018

DiscoAPA – Iso-Kallan panimo / Blonde Viking

Helteisen päivän iltaan puun katveessa lasiin kaatui Turmion Kätiölöiden toinen nimikko-olut DiscoAPA. Ensimmäinen oli Pimeyden Morsiamen Imperial Stout ja sen olen myös arvioinut. Pimeyden Morsian on muuten tulossa Alkon valikoimiin lähiaikoina. Ilmeisesti elokuussa. 

DiscoAPA on tyyliltään American Pale Ale (kuten nimestäkin voi päätellä) ja se on maustettu mansikalla ja karviaisella. Melko mielenkiintoinen marjavalikoima. Resepti on itseasiassa melko tuoreen kuopiolaisen kiertolaispanimon Blonde Vikingin, jonka muutama olut on valmistettu Iso-Kallan panimolla. Blonde Viking on tainnut kiinnostua marjoilla maustetuista oluista, sillä ainut olut, jonka olen panimolta maistanut, on ollut lakkaa sisältänyt saison Lakkaa Juomasta. Blonde Viking on muuten avaamassa tässä kuussa Kuopioon uutta ruoka- ja olutravintolan B & J's Livingroomin.

DiscoAPA on kansitaiteeltaa (ja ehkäpä vähän reseptuuriltakin) jälleen täysin yhteen sopivaa bändi imagon kanssa. Etenkin etiketti saa hymyn huulille. On discopalloa ja salskeita 70-luvun paidattomia discouroita afroineen, joiden kasvojen paikalle on istutettu bändin jäsenten maskitetut kasvot.


Olut väriltään hieman punertavaan päin taittavan ruskeaa ja hivenen sameaa. Hieman harmahtavaa sävyä. Ei ihan Pale Ale vaaleutta. Kirkkaan valkoinen vaahtokerros on lyhyt ikäinen ja laskeutuu reunustamaan lasin ja oluen rajapintaa.


Tuoksussa raikasta mansikkaa, limeä ja hitunen ehkä sitä karviaistakin. Kivan hedelmäinen tuoksuprofiili.

Maussa karviainen taas nousee esiin. Ei kyllä ehkä parhaimmalla tavalla. Se työntyy esiin maltaisuuden kanssa käsikädessä ja joilloin kumpikaan ei pääse kunnolla esille. Muutaman hörpyn jälkeen mansikkakin nousee esiin. Onneksi tässä pulloversiossa ei esiinny semmoista hivenen juuresmaista makua, joka olin havaitsevani SOPPissa juomassani hanaversiossa. Jälkimakuun siirryttäessä esiin nousee pähkinäisiä, greippisiä ja hieman pihkaisia aromeja humalan puraisun jälkimainingeissa. Jälkimaultaa suun mukainen, mutta marjojen ja maltaan yhdistelmä ei oikein toimi ja onkin vähän tympeä yhdistelmä itseasiassa.

Napakkarunko ja kevyen humalainen. Voisi olla kyllä raikkaampi suutuntuma APAksi. 


Kokonaisuutena Disco APA ei ihan omaan makuuni ole. Jotenkin ei tuo marjojen ja maltaan makuyhdistelmä osu. Toki sopivan perverssikombo, joka sopii Turmion Kätilöiden imagoon etikettiä myöten. Joten: 

"DiscoAPA    ...ja niinhän minä discoankin!"
Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 27/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan panimo / Blonde Viking
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Väri:  EBC
Katkerot: n. 50 EBU
Kantavierre: n. 14°P
Maltaat: Ohra- ja ruismallas.
Humalat: Galena, Wai-iti, Mosaic
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Mansikkaa ja karviaista. Resepti Blonde Vikingin.
Mistä: Sain maistiaispullon panimolta.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Mr. Tangerine Man – Pühaste

Helteet saapuivat loman viimeiselle viikolla ja nyt ei pysty enää yläpohjassa työskentelemään. Aivan hillöttömän kuuma siellä. Mutta nyt on aikaa maistella muutamia oluita. Tyttären päiväunien aikaan lasiin kaatui jonkun aikaa kellarissa odotellut virolaisen Pühaste panimon Mr. Tangerine Man, joka on tyyliltään american wheat ale. Nimi lienee sanaleikki Bob Dylanin Mr. Tambourine Man kappaleesta, sillä oluen valmistuksessa on käytetty tangeriinin ja appelsiinin kuorta. Tangeriini näyttäisi käsittävän tietyt mandariini lajikkeet, jotka on peräisin Marokosta ja kulkeneet aikoinaan maailmalle Tangerin sataman kautta.

Mr. Tangerine Man on väriltään kauniin pihkan väristä. Valkoista kuohkeaa vaahtoa muodostuu reilusti. Hivenen samea.

Tuoksussa reilusti sitrusta, appelsiinia, havuja ja vähän hiivaisuuttakin. Hiiva ei kuitenkaan häiritse. Pehmeän sitruksista.


Maussa hallitsee pehmeää maltaisuus ja hienostunut sitrusten makukavalkaadi. Jälkimakuun liukuu mukaan pihkaa humalan puraisun myötä. Se tuo mukanaan myös jotain yrttistä ja greipin kalvoja. Seassa uiskentelee pieni vehnäolutmainen hiivan vivahde.


Suutuntuma on pehmeä ja raikas. Sopivan napakka humalointi ryhdittää, muttei puske yli.

Kokonaisuudessaan Mr. Tangerine Man on maukas ja raikas American Wheat Ale, jossa sopiva humalointi ja hiiva luovat appelsiinin ja tangeriinin kuorien kanssa mukavan lisävivahteen oluen makuun. Kelpo jano juoma tällaiselle hellepäivälle.

Pistetään taas pitkästä aikaa musasuositusta kehiin. Elikäs Bob Dylanin Mr Tambourine Man



Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 33/50 

Speksit:
Panimo: Pühaste Pruulikoda
Tyyli: American Wheat Ale
Maa: Viro
Katkerot: 35 IBU
Kantavierre: 12
Maltaat:  Pale, Wheat, Weyermann Carahell
Humalat:  Mandarina Bavaria, Cascade, Citra.
Alkoholi: 4,8 %
Muuta: Appelsiinin ja tangeriinin kuorta.
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Baltic Porter – Iso-Kallan Panimo

Tänään maistelussa lämpimän päivän pääteeksi ja pimenevään iltaan Iso-Kallan Panimon Baltic Porter. Tätä kyseistä olutta on saatavilla vain ravintola myynnistä ja sainkin tämän maistiaispullon suoraan panimolta. Iso-Kallan panimolle ei valitettavasti tällä hetkellä ole tulossa omaa myymälää panimon tiloihin pieniksi käyvistä tiloista johtuen. Panimomyymälää ei saa millään perustettua Valviran vaatimusten mukaisesti perustettua panimon sisälle eikä panimolla haluta alkaa pihalla kojumyyntiin, vaan tavoite on vielä käynnissä olevan osakeannin jälkeen löytää suuremmat tuotantotilat, joissa saisi perustettua myös myymälätilat panimon yhteyteen. Samalla panimolla on tavoite kolminkertaistaa tuotantokapasiteetti ja aloittaa tislaamotoiminta.

Baltic Porter on väriltään hyvin tummaa, mutta kuitenkin läpikuultavaa. Pinnalle muodostuu komea vaalean ruskea vaahtokruunu joka laskeutuu pikkuhiljaa tasaiseksi hunnuksi pinnalle.

Tuoksu on paahteinen, maltainen ja hieman suklainen. Myös häivähdys savua käy välillä esillä, vaikkei tässä kyllä savumaltaita ole käytetty.

Maku on paahtomaltainen, nokinen ja kahvinen. Nokipannu kahvia. Ja todella tummaa suklaata.

Suutuntuma on kuiva, mikä lisää nokisuus efektiä. Runkoa voisi olla omaan makuuni vielä enemmän, vaikkei tämä kevyt ole. Ehkäpä vähemmän nokisuutta, niin maltaiden täyteläisyys pääsisi paremmin esille.

Kokonaisuutena Iso-Kallan Panimon Baltic Porter on kuiva, tumma sävyinen ja hyvin paahteinen baltic porter. Kuivuuden vuoksi voisi toimia hyvin rasvaisemman lihan kanssa, kuten panimokin suosittelee etiketissä. Voisi itse asiassa olla oikein hyvä ruokaolut. Harmi, ettei tätä saa kotiin, niin ei voi testata.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 33/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Baltic Porter
Maa: Suomi
Katkerot: n. 35 EBU
Kantavierre: n. 18°P
Maltaat: Pilsner, Munich, Cara, Chocolat, Roasted Barley, Carafa
Humalat: Northern Brewer, First Gold
Alkoholi: 7,0 %
Mistä: Sain maistiaispullon panimolta.

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Orwellian Nightmare 2018 – Orava Brewing

Helmikuusta ja Alkon käsityöläisolutkattauksesta on jo jokunen tovi, mutta vielä niitä muutama maistamattomina kylmiön hyllyltä löytyy. Näistä yksi oli itselleni aiemmin täysin tuntemattoman Orava Brewingin Orwellian Nightmare 2018. Panimon omilta sivuilta selviää, että  kyseessä on neljän kotiolutharrastajan tammikuussa 2017 perustama kiertolaispanimo. Tämä lienee panimon kolmas tuotos. Muut oluet on Paleå APA ja tämän Orwellian Nightmaren 2017 versio. Kaikki oluet on pantu Cool Head Brewryllä Tuusulassa.

Orwellian Nightmare 2018 on lähes täysin mustaa ja lähes läpikuultamatonta. Tyynenä uinuvaa painajaisten pintaa peittää petollisen herkullisen maitokahvin värinen ohut vaahtokerros.

Tuoksu on runsaan kahvinen, paahteinen ja tumma suklainen. Ai että. Onpa herkullinen tuoksu.

Maussa paahteista mallasta ja makeaa suklaisuutta. Myös kivaa pähkinää. Yllättäen kahvia on melko vähän. Vain häivähdyksen omaisesti. Jälkimaussa esiin puskee vähän tympeää kaurapuuroa ja hiivan sekoitusta, mikä hieman häiritsee.

Suutuntuma on silkkisen pehmää ja täyteläistä. Kuin liian hyvää unta. Jälkimakuun esiin puskee pikkuhiljaa ryhdikkäät katkerot pitämään järjestystä yllä. Kuin isoveljen muistutus Orwelilaisesta todellisuudesta.

Kokonaisuudessaan Orava Brewingin Orwellian Nightmare 2018 tarjoilee erittäin maistuvan oluen ja hienon ensikosketuksen tähän neljän kotiolutharrastajan kiertolaispanimoon. Varmasti tulen heidän oluita jatkossakin ostamaan.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Orava Brewing
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Suomi
Katkerot: 50 IBU
Alkoholi: 10,0 %
Muuta: Kuului Alkon vuoden 2018 käsityöläisolutvalikoimaan
Mistä: Päiväranna Citymarketin Alko, Kuopio

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Montana Rye Red Ale – Fuller's

Kesäkuu vetelee viimeisiä päiviään ja kovin on hijaiseksi jäänyt näin blogirintamalla. Vaikka loma on päälle pukannut, niin pieni yläpohja remontti on nielaisut oman aikansa ja onhan sitä pitänyt hieman lastenkin kanssa yrittää aikaa viettää. Kaupasta löytyi kuitenkin itselleni uusi Fuller'sin olut ja olihan siihen tartuttava. Siinäpä oiva syy kirjoitella yksi pika-arvio, kun ei oikein pidemmiksi hetkiksi ole koneen ääreen joutanut istahtamaan.

Montana Rye Red Ale paljastaa nimessään jo lähes kaiken oleellisen oluesta. Eli rukiilla ryyditetty Red Ale kyseessä (tai tarkemmin vielä American style Red Rye Ale), joka on takaetiketin mukaan single hop humaloitu pelkällä Galaxylla.

Olut väriltään kauniin kuparinpunainen ja erittäin kirkasta. Valkoista vaahtokruunua muodostuu kivasta, mutta se oli melko lyhyt ikäinen ja hävisikin melko nopeasti lähes kokonaan.

Tuoksussa löytyy toffeista ja hitusen kahvistakin mallasta sekä kevyesti raikkaampia hedelmällisiä tuoksuja, joissa häilyy passionhedelmä, greippiä ja havuja. Saisi olla vain kokonaisuudessaan hieman voimakkaampi tuoksu.

Maku on miellyttävän tasapainoinen yhdistelmä miellyttävää toffeista maltaisuutta, rukiin ryhdikkyyttä ja hedelmäisyyttä. Trooppisempia semmoisia. Passionhedelmää, limeä, hitusen päärynää. Havujakin on, mutta melko kevyesti huomioiden siihen nähden, että panimo ilmoittaa sivuillaan oluen katkeroksi 5/5 omalla käpyasteikollaan. Toisaalta huomasin tässä, että oluen BBE päiväys oli 01 OCT 18, joten ei tämä ihan tuoreintakaan tainnut olla.

Suutuntuma on miellyttävän pehmeä ja yllättävänkin tuhti tähän vahvuuteen. Melkein semmoista viskimäisen paksua maltaisuutta – toki ilman sitä alkoholin määrää. Se semmoinen tietty tunne pehmeässä viskissä, jota en valitettavasti osaa tähän paremmin kuvailla.

Kokonaisuudessa Montana Rye Red Ale on erittäin maukas ja miellyttävä paketti, jossa on kunnolla runkoa. Kaikki on oivassa tasapainossa. Maku, tuoksu ja suutuntuma. Kun värikin on kaunis, niin ei tästä paljon vaahtoa enempää löydä valitettavaa. Ei mikään täydellisyys, mutta erittäin hyvä. Sopisi ruokajuomaksi monenelaiselle ruoalle, mutta lähtisin itse parittamaan etenkin kesäisten grilliruokien kanssa, jolloin miedommat alkoholiprosentit mahdollistavat myös reilujen suullisten ottaamisen. Mutta toimii loistavasti myös näin saunan päälle. Taas vahva taidon näyte Fuller'silta.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Fuller's
Tyyli: Red Rye Ale
Maa: Englanti
Katkerot:  50 IBU (5/5 Fuller'sin nettisivujen oma asteikko)
Maltaat:  Crystal, Imperial Malt, Pale
Humalat:  Galaxy
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Citymarket Päiväranta, Kuopio

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Torni Pale Ale – Iso-Kallan Panimo

Onpas tämä kesäkuu taas paahtanut mennä hirveää kyytiä. Kohta on jo juhannus ja blogin puolella on ollut melkoisen hiljaista. Tosin oluita on tullut maisteltua monia. Olen käynyt Kuopion ensimmäisessä SOPPissa ja Iso-Kallan panimolla vierailulla ja tastingillä Kuopion olutseuran kanssa. Mutta sen verran on kiirettä pitänyt (ja säätkin ollut niin mahtavat), etten ole koneen ääreen ehtinyt istumaan. Mutta josko sitä tässä juhannuksen vapailla ehtisi vaikkapa SOPPistakin juttua kirjoittaa.

Tällä kertaa maisteluun päätyi Kuopion Ravintola mestareille valmistettu Torni Pale Ale, joka julkaistiin Kuopion Komedia festivaaleille. Torni Pale Alen on valmistanut Iso-Kallan panimo. Torni olutta on alun perin valmistettu vuodesta 1932 Oy Gust. Ranin toimesta Puijo nimellä ja sen nimi muutettiin Torniksi vuonna 1963 nykyisen Puijon tornin valmistuttua. Nykyisin molemmat brändit omistaa Kuopion Ravintolamestarit, jotka ovat vuoden 2011 jälkeen tuoneet molempia muutaminakin eri versioina. Ensimmäiset uus-versiot, jotka olivat molemmat pilsnereitä, valmisti Vakka-Suomen panimo, jolloin Puijo (2012) tuli kauppamyyntiin 4,7% vahvuisena ja Torni IVA (2011) ravintolamyyntiin 5,2% vahvuisena.

Vuonna 2014 Puijoa saatiin taas uustuotantona. Tällä kertaa valmistajana oli Iso-Kallan panimo ja tyylilajina pysyi Pils, mutta vahvuus oli 5,5%. Tästä olen myös arvion tehnyt. Nyt 4 vuotta myöhemmin on siis taas Tornin vuoro ja tyylilajina Pale Ale, joka on humaloitu ameriikkalaisilla humaloilla.

Torni Pale Ale on väriltään kullankeltaista ja hitusen utuista. Vaahtoa muodostuu niukasta, sillä pullosta melko rauhallisesti kaadettuna pintaa saadaan koristamaan puolen sentin paksuinen valkoinen kruunu.

Tuoksussa mallasta, hieman pihkaisia havuja Puijon metsistä ja häivähdys jotain mansikkamaista, mutta

Maussa leipäistä mallasta ja oikein maltilliset katkerot. Pihkaa ui hiukan jälkimakuun fiilistelemään. Välillä putkahtaa hento juuresmainen vivahde, mikä ei ole hyvä juttu maulle.

Suutuntuma on melko kevyt, muttei kuitenkaan vetinen. Vaikka humalointi ei juurikaan maistu, niin ryhtiä se antaa ja estää olutta jäämästä vetiseksi.

Kokonaisuuten Torni Pale Ale on helposti juotava ja lähestyttävä olut, jossa ei ole hirveästi mitään erikoista mieleen jäävää. Tämä tuskin haittaa, sillä voin hyvin kuvitella tämän liikkuvan kesällä hyvin Pannarin ja Isä-Camillon tiskeiltä.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 28/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Sain maistiaispullon suoraan panimolta.