keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Hanalei Island IPA – Kona Brewing Co.

Aurinkoisen huhtikuun keskiviikon kunniaksi pikainen lounas IPA arvio. Vapaa päivä ja hilpaisin pyörällä ostamaan remonttihommien välissä Cittarilta lounaspatongin ja samalla reissulla nappasin hyllystä yhden raikkaalta kuulostavaan IPAn lounasjuomaksi. 

Kyseessä on  Hawajilaisen Kona Brewing Co. Hanalei Island IPA, joka on maustettu passionhedelmä-, appelsiini- ja guavamehuilla. Ei nyt ihan optimilämpötilassa ollut juotavaksi, mutta nyt teki tätä mieli, eikä kellarissakaan ollut mitään kevyttä ja raikasta IPAa odottelemassa, mikä on toki paha moka. Tunnustan.


Hanalei on väriltään kullankeltaista ja hyvin kirkasta. Ihan jotain pientä hippua leijuu seassa, kun tarkemmin katsoo. Valkoista vaahtoa syntyy kaadettaessa reilu kolme senttiä, mutta se laskeutuu ja katoa nopeasti lähes kokonaan. Jotenkin nopeasti alkaa näyttämään omenamehulta.

Tuoksussa raikasta hedelmää. Passionhedelmä dominoi, mutta myös appelsiinia löytyy sekä pihkaisia havuja. Taustalla häilyy hieman maltaisuutta. Silti on ihan kivan raikas.

Maussa hedelmät ei tule esille ihan samalla tavalla kuin tuoksussa, mutta niitäkin sieltä löytyy. Passionhedelmän ja appelsiinin sieltä kyllä tunnistan, mutta täytyy myöntää, etten guavaa tunnista. Johtuu hyvin todennäköisesti siitä, etten mielestäni ole koskaan sitä tuoreena syönyt, joten maun yksilöinti on hieman hankalampaa. Humalan pihkanen puraisu on ihan kohtalainen ja vähän ryhdittää tätä.

Suutuntumalta melko kevyt ja raikas IPA, joka meinaa vähän kallistua vetisyyden puolellkin. Onneksi humalointi sentään antaa hieman ryhtiä.

Kokonaisuutena Hanalei Island IPA on ihan kiva ja melko raikas oikeilla hedelmillä maustettu IPA, jota helppo juoda. Kaukana tämä on esim. kuukausi sitten maistelemastani Brew By Numbersin 55|06 Double IPAsta, joka löi pöytään tuhdimman hedelmä paketin – siis ilman niitä hedelmiä. Mutta toki ihan kivasti on makuja saatu prosentteihin nähden ja varmasti toimisi paremmin vielä viileämpänä, kuin mitä itse sen nyt nautin. Aurinkoon ja kevyemmän grillatun kesäsafkan tai lohi-/kanasalaattien kaveriksi varmasti menisi oikein kelvollisesti. Etenkin voisin oikein miellelläni lähteä nauttimaan parin näitä panimon kotimaisemiin Hawajille.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 27/50 

Speksit:
Panimo: Kona Brewing Co.
Tyyli: IPA
Maa: USA
Katkerot: 40 IBU
Kantavierre: 10,0 °P
Maltaat:  Pale 2 Row Premium, Caramel-120
Humalat:  Millenium, Azacca, Galaxy
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Passiohedelmämehutiiviste, appelsiinimehutiiviste ja guavamehutiiviste
Mistä: Päivärannan Citymarket, Kuopio

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Sleeping Lemons Export & Thora Gruit-Ale

Tänään tulee olutarviot kahdesta erioluesta. Molemmat on hieman erikoisempaa tyylisuuntaa, joista minulla ei ole aivan valtavasti kokemusta ja siksi ne myös kiinnostavat.

Sleeping Lemons Export

Ensimmäinen olut, Sleeping Lemons Export edustaa tyyliltään Gosea, mutta on myös maustettu sitruunalla. Gose-tyylilaji on peräisin saksasta Leipzigin kaupungista, jossa olut tyylille ominainen suolainenmaku on alunperin ilmeisesti tullut paikallisesti vedestä, joka on kallioiden läpi suodattuessaan kerännyt mukaansa suolaa. Goseissa on myös perinteisesti reilusti vehnää ja vain vähän humalaa. Muualla valmistettuissa Goseissa suola lisätään veteen.  

Sleeping Lemons Exportin pannut panimo, The Wild Beer Co. on itselleni hieman tuntemattomampi panimo, mutta on kiehtovan kuuloinen panimo. Myös panimon yksinkertaistettu grafiikka ja lumoeavan alkuvoimainen logo viehättävät minua. Tosin panimon oluita en ole muistaakseni päässyt maistamaan ennen viime viikon lauantaita, jolloin piipahdin Ravintola Maljassa. Siellä oli hanassa The Wild Beer Co. Wineybeest, jota oli sen verran mielenkiintoisen kuuloinen olut, että sitä oli pakko maistaa. Tämä kaakoa nibseillä, kahvilla ja vaniljalla maustettu Imperial Stout, joka oli kypsytetty käymisen jälkeen Pinot Noir viinitynnyreissä, osoittautui erinomaisen onnistuneeksi ja monipuoliseksi Imperial Stoutiksi, jota mielellään joisin joskus uudelleen. Tämän ensi kokemuksen myötä kiinnostukseni panimoa ja kotona kellarissa odottanutta tätä olutta kohtaan kasvoivat entisestään.

Olut on väriltään vaalean kullan keltaista ja hitusen sameaa. Vahtoutuu melko niukasti. Pohjalta nousee tasaisesti pieni kuplia. Jotenkin tulee mieleen siideri.

Tuoksu hapan, hivenen sitruksinen ja häivähdyksen maltainen. Oikeastaan aika tunkkainen aromiprofiili.

Maku alkuun tulee selkäesti suolaisuuden taittamaa maltaisuutta. Selkeää Gosea, vaikkakin melko tylysti Goseksikin alkaa. Sitten esiin puskee raikasta sitruunaa. Myös hapanta viheromenaa. Raikkaampi puoli tasapainottaa kivasti suolaisuutta. Jotenkin ensimmäisellä hörpyllä herännyt epäileväisyyteni häippyy parin hörpyn jälkeen.

Suutuntuma on heti alkuun kuiva ja hieman hapan. Sitten sitruunaisuuden myötä onneksi raikastuu vähän, ettei jää liian tunkkaiseksi.

Jotenkin tästä mausta tulee mieleen kuiva ja mineraalinen valkoviini maltaisella tvistillä. Maku on loppujen lopuksi melko mieto, mutta tasapainoinen. Itse asiassa ihan kiva janojuoma, mutta toimi myös ruokajuomana lohen ja riisin kaverina. Oikeastaan omasta mielestäni parempi vaihtoehto valkoviinille, jota kyllä juon etenkin ruolla, mutten silti ole niiden suurin ystävä. Goset on itselleni ollut vähän hankala juoma. Toisista olen tykännyt ja toisista en juurikaan. Välimuotoja on vähemmän. Joko iskee tai sitten ei. Siltikään tästä ei ole omaksi suosikki tyylilajiksi. Mutta mielellään näitäkin maistelen ja koetan päästä paremmin sisällä. The Wild Beer Co. on muutaman kokemuksen perusteella osaavaksi panimoksi, joka pystyy laittamaan alkuun hieman erikoiselta kuulostavat ainekset toimivaksi kokonaisuudeksi. Myös tämä Sleeping Lemons Export kokonaisuutena osoittautuu yksittäisiä osa-alueitaan paremmaksi juomaksi. Ostan tätä mahdollisesti toistekin.

Tuomio:
Tuoksu: 4/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 31/50 

Speksit:
Panimo: The Wild Beer Co.
Tyyli: Gose
Maa: Englanti
Alkoholi: 6,0 %
Muuta: Suolaa ja sitruunaa
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio


Thora The Red Queen Berry Batch Gruit-Ale

Toinen tämän päivän olutarvioista on tyyliltää Gruit-Alea eli muinaisolutta, joihin muuten sahtikin taidetaan lukea. Gruit-Alella tarkoitetaan olut tyyliä, jossa ei ole käytetty humalaa. Muinaiset oluet maustettiin humalan sijasta erinäisillä yrteillä. Tämä voisi olla tyyliltään jopa marjaolut, sillä nimensä mukaisesti Thora The Red Queen Berry Batch Gruit-Ale on maustettu pelkillä marjoilla, joita onkin melkoisesti erilaisia. Puolukkaa, karpaloa, mansikkaa, vadelmaa, mustikkaa, karviaista sekä musta- ja punaherukkaa. Lisäksi myös raparperia.

Hopping Brewesters on Gruiteja tehnyt ennenkin ja itse olen maistanut vuoden 2016 Olut Expossa tarjolla olleen Rurik Gruit-Alen, josta en kyllä liiemmin pitänyt. Kuitenkin aihe kiinnostaa, joten tämä lähti Alkosta mukaan. Tosin vahvuutensa puolesta tätä voisi tulla myös kaupassa vastaan. Thora on etiketin mukaan ollut muinainen punahiuksinen viikinkisoturitar, jonka kunniaksi Hopping Brewestersin perustaja (ja arkeologi) Kimmo Kyllönen on halunnut tämän punaisilla marjoilla höystetyn Gruit-Alen tehdä.

Thora on väriltään hieman harmahtavan punertavaa ja melko sameaa. Ei vaahtoa ollenkaan. Hieman karpalomehun näköistä.

Tuoksu on mieto. Kuitenkin olen löytävinäni yrttejä ja hapanta marjaisuutta. Myös juustoista hiivaisuuttakin. On aika tympeän tuoksuinen.

Maku on happaman marjainen ja hieman yrttinen. Karpaloa, metsävadelmaa ja puolukkaa. Ja happamana ilman sokeria.

Suutuntuma on happamuuden vuoksi erittäin kuiva. Kuin makeuttamatonta puolukkamehua.

Kokonaisuutena ei tämä hirveästi olutta muistuta. Taustalta löytyy kyllä hienoista maltaisuutta ja sen myötä tämän mehusta erottavaa runkoakin, mutta maultaa muistuttaa kyllä hapanta marja mehua. Ei kyllä omiin makuuni tämä hirveästi iske. Tuoksusta en pitänyt ollenkaan, mutta maku menetteli. Jää kerta ostokseksi. Mutta kokeilemisen arvoinen. Etenkin, jos sattuu pitämään happamista marjamehuista.

Tuomio:
Tuoksu: 4/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 8/20
Yhteensä: 22/50 

Speksit:
Panimo: Hopping Brewesters
Tyyli: Gruit-Ale
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohraa ja vehnää
Humalat: Ei humalaa ollenkaan.
Alkoholi: 4,9 %
Muuta: Puolukkaa, karpaloa, mansikkaa, vadelmaa, mustikkaa, karviaista sekä musta- ja punaherukkaa. Lisäksi myös raparperia.
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

Sajand – Põhjala

Tässä kolmas olutarvio ensimmäiseltä pääsiäispäivältä. Tosin viimeistelyn jätin  tarkoituksella myöhemmälle. Kun viime aikoina on blogirintamalla ollut vähän hiljaisempaa, niin ajattelin aloittaa huhtikuun vähän uudella vaihteella. Voi toki olla, että vauhtimoottori leikkaa kiinni jo ennen kuun loppua, mutta semmoista se arki on. Koetan kuitenkin pikkaisen ottaa itselleni aikaa ja saada vähän useampia arvioita tehtyä kuukaudessa kuin mitä on viime aikoina tullut tehtyä.

Saunan jälkeen lasiin kaatui Põhjalan Sajand, joka on tyyliltään Baltic Porter, jota on kypsytetty konjakki- ja bourbon-tynnyreissä kera Vana Tallinn liköörissä uitettujen tammikuutioiden. Maltaissa on käytetty ruista ja paljon paahtomaltaita, joten huomioiden vielä tynnyrityksen, niin oletuksena on melkoisen tuhtia ja maukasta tavaraa.

Sajand on väriltään syvän mustaa ja hieman öljymäistä. Ei paljoa läpi näy. Kaadettaessa muodostuva ruskea vaahto on melko lyhyt ikäistä.

Tuoksussa reilusti kahvia, tummaa suklaata, viikunaa, kuivattu taatelia ja toffeeta. Myös hieman alkoholista likööriä. Vana Tallinn tuoksuu ainakin. Ehkä vähän liikaa omaan makuuni. Pohjalla oleva aromikombo on tosi hieno, mutta alkoholisuuden myötä hieman fiilistä vievät elementit puskevat liikaa läpi.

Maussa tuhdisti kahvia, suklaata ja yrttistä likööriä. Melko makeaa. Alkoholi puskee hieman läpi. Tynnyröinnin tuoma efekti tuntuu selkäesti maussa. Itseasiassa maistuu ihan hyvältä. Kuin sokeroitu maustettu espresso. Paranee koko ajan. Ruis ei kyllä maistu, mutta luulen, että se ryhdittää ja terävoittää.

Suutuntumaltaan todella paksua ja täyteläistä. Melkein vaahtomaista. Onpa melkoinen kokemus, mutta sopii hyvin tuhtiin makumaailmaan. Aivan huippu suutuntuma.

Kokonaisuutena Sajand on mielenkiintoinen olut, jossa on reilusti luonnetta ja sopivasti omaperäisyyttä. Sinällään Baltic Porter ja tynnyrikypsytys ei ole omaperäistä, mutta konjakki ja Vana Tallinn yhdistelmä on ja se on onnistunut. Aluksi tuntui, että tämä ei nyt oikein lähde, mutta tökkivän alun jälkeen alkoi palat loksahdella kohdalleen ja kaikki alkoi maistua yhä paremmalta. Maut pehmeni, mutta suutuntuma pysyi. Kanattaa antaa hetken seisahtaa lasissakin ennen nauttimisen aloittamista. Tuoksu pysyi melko hyökkäävänä, mutta muuten homma on hyvin kohdillaan. Ehkäpä vähän turhan makeaa omaan makuuni, mutta hyvän makuinen silti. Tämä vain vahvistaa käsitystäni siitä, että Virossa osataan hyvien oluiden valmistus. Pitänee harkita, jos raaskisi pari pulloa hommata kypsyttelyynkin. Voisi toimia vielä paremmin parin vuoden päästä.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 41/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Imperial (Rye) Baltic Porter
Maa: Viro
Katkerot: 40 IBU (Alko 43 EBU)
Kantavierre: 27,5° (Alko 28.1 °P)
Maltaat: Pale malt, Rye malt, Flaked rye, Munich malt, Carafa T-2 Special, Cara pale, Cara 150, Special B, Cara 300, Chocolate rye
Humalat: Centennial
Alkoholi: 12,3 %
Muuta: Kypsytetty konjakki- ja bourbontynnyreissä kera Vana-Tallinna liköörissä uitetujen tammikuutioiden.
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Isid'or – La Trappe

Ensimmäisen pääsiäispäivänä ehdin useamman oluen maistella ja niistä arviot kirjoittamaan. Tämä on niistä toinen. Alkosta löytyi itselleni entuudestaan tuntematon La Trappe Isid'or. Kyseessä on panimon 125-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2009 tuotantoon otettu olut, joka on nimetty panimon ensimmäisen oluenpanijan veli Isidorusin mukaan.

Isid'or on väriltään kauniin oransin punaruskea. Vähän kuin punaisen okra savitiili. Pintaa kuorruttaa kuohkea valkoinen vaahtokruunu.

Tuoksu on hyvin mieto. Ei oikein meinaa mitään erottaa. Makeaa mallasta ja paahdettua sokeria.

Maku on makean maltainen, kuivahedelmäinen ja hieman yrttinen. Pitkälle paahdettu sokeri maistuu myös. Sitten nousee esiin yrttisiä ja hieman ruohoisia humalan katkeroita, jotka kietoutuvat yhteen hienoisen yrttisen hiivaisuuden kanssa ja viipyilevät pitkään suussa.

Suutuntuma on pehmeän täyteläinen. Hyvin pienet hiilihappokuplat terävöittävät kivasti tuoden ryhtiä.

Kokonaisuudessaan Isid'or on maukas ja oikein kelvollinen trappisti. Tosin trappistien sarjassa on sen verran kovia oluita, ettei tämä sieltä mitenkään erikoisemmin erotu. Voisin juoda toistekin, mutta tuskin tulee asiakseen ostettua. Paitsi, jos saan jostain kania. Panimon sivuilla oli nimittäin herkullisen kuuloisia reseptejä, joissa on käytetty Isid'oria ja jos joskus saan jostain kanin, niin teen kyllä Hare hotpotia.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 31/50 

Speksit:
Panimo: Bierbrouwerij de Koningshoeven - La Trappe Trappist
Tyyli: Trappist
Maa: Belgia
Väri: 44 EBC
Katkerot: 27 IBU (Alko 24 EBU)
Kantavierre: 17,3 °P
Maltaat:  Pale. Caramel ja vehnämallas
Alkoholi: 7,5 %
Muuta: glukoosisiirappi
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

21|03 – Brew By Numbers

Kylläpä keli hellii näin pääsiäisenä. Muu perhe lähti kummipojan kanssa suuren pulkka mäkeen ja minulle lankesi pienimmäisen hoito-/nukutusvuoro, kun kaikki ei autoon mahduttu. Mutta en valita. Ensin kävelylenkki vaunujen kanssa keväisessä auringon paisteessa ja sitten pikkuneidin nukahdettua paluu kotipihaan ja nyt on aikaa avata joku raikas olut ja istua kirjoittelemaan arviota ulos. 

Keli oikein huutaa kaatamaan lasiin jotain raikasta, joten päädyn valitsemaan jällee Pieneltä saamani maistiaisen Brew By Numbersin tarjonnasta. 21|03 Pale Ale on takaetiketin mukaan humaloitu kolmella panimon suosikkeihin kuuluvilla ameriikkalaisilla humalilla. Eikä Citra, Amarillo ja Mosaic omaankaan makumaailmaani mitenkään huonosti sovi. Päin vastoin. Joten kokemukset panimon taidosta panna hedelmäisyyttä pulloon (55|06 ja 11|03), tyylilaji ja oluessa käytetyt humalat antavat yhdessä lupauksen raikkaasta ja kesäisestä makupaletista. Mallaspohjassa lisätty kauraa ja vehnää pehmentämään makumaailmaa

Melko tuoretta tavaraa on taas kyseessä, sillä olut on etikettien mukaan pullotettu 4.1.2018 ja päiväyksetkin on menossa 4.5.2018 umpeen. Vahvuus on mukavat 5,2%, joten tätä lajia löytynee isolla todennäköisyydellä myös Pienen myymälöiden valikoimista. Harmi muualle Suomeen, mutta jospa joku päivä sitä meilläkin oluiden kotimainen verkkokauppa olisi aivan normaalia. Sitä odotellassa ehditään kuitenkin varmasti nauttia muutamat oluet ja itse aloitan tällä.

21|03 on sameahko ja väriltään hieman okraan taittavan keltaista. Vaahtoa kertyy niukasti ja se on lyhyt ikäistä.

Tuoksu on sitruksinen, pehmeän maltainen ja greippinen. Lisäksi vastaleikattua ruohoa ja hieman basillikaakin. Tuoksussa löytyy myös hieman humalan pellettimäisyyttä, mikä luo aromeihin vähän jyrkkyyttä, mutta itseäni se ei tässä yhdistelmässä haittaa. Tulee mieleen humalapussien ihana tuoksu ja alkaa tehdä mieli panemaan. Siis olutta. Se on kohta jo vuosi viime kerrasta.

Maku on reilun greippinen ja sitruksinen. Oluen valuessa kurkusta alas humalat nappaavat melko maltillisesti pihakaisella ja greipinkalvoisella otteellaan limakalvot hallintaansa. Sitten taas sitrusmainen raikkaus nousee esiin. Jotenkin maku ei silti yllä tuoksun tasolle.

Suutuntuma on mukavan napakka ja raikas. Miellyttävä juotava.

Kokonaisuutena 21|03 on maukas ja hieman greippimehua muistuttava Pale Ale. Ryhdikäs olut, jota on mukava juoda auringon paisteessa. Kesä, kesä. Kyllä se sieltä tulee. Tätähän uusilla proseteilla on saatavilla varmaankin ainakin Olutkauppa Pienen myymällöistä, joten ken kaipaa raikasta ja greippistä janon sammuttajaa niin kerää tämä ostoskoriisi, jos vastaan tulee.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Brew by Numbers
Tyyli: Pale Ale
Maa: Englanti
Maltaat:  Ohraa, kauraa ja vehnää
Humalat:  Citra, Amarillo ja Mosaic
Alkoholi: 5,2 %
Mistä: Sain maistiaispullon Pieneltä.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Past Masters 1926 Oatmeal Porter – Fuller's

Pitkänperjantai ja yksi vapaa päivä. Kun joutuu pääsiäislauantaina töihin, niin eipä tule minnekään lähdettyä, joten koetetaan viettää  tämän arkivapaan vähän normaalia viikonloppua vapaammin. Pienimmän nukkuessa päiväunia ja auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta mieleen juolahti kantaa terassin pöytä jo ulos ja istahtaa maistelemaan joku olut kellarin kätköistä. 

Eilen illalla oli tarkoitus maistella ja kirjoitella arvio Põhjalan yhdestä tynnyrikypsytetystä oluesta, mutta nukahdin tytärtä nukuttaessa itse ja heräsin vasta puoli kaksitoista, joten jäi sitten se olut juomatta ja arvio tekemättä. Mietin ensin, että olisin sen ottanut nyt maistoon, mutta jääkaappi kylmänä se ei oikein olisi ollut ihan heti sopivassa lämpötilassa (12-16°C) ulkona arviointia silmällä pitäen, joten päätin valita jonkun muun. Tällä kertaa päädyin Fuller'sin Past Masters 1926 Oatmeal Porteriin.

Past Masters -sarjan ideana on tuoda valmistukseen Fuller'sin entisten aikojen panimomestareiden parhaita reseptejä. Itse olen ennen tätä maistanut kolmea tämän sarjan olutta ja kaikki ovat olleet oikein maistuvia oluita, joten tältäkin uskallan odottaa paljon.

Past Masters 1926 Oatmeal Porter on ilmeisesti tuotu uudeellen  markkinoille vuonna 2016, sillä se on etiketin mukaan Royal Birthday Special eli Kuningatar Elizabeth II:en 90-vuotissyntymäpäivien kuniaksi tuotantoon otettu. Nopeimmat varmaan huomasivat jo, että 1926 on siis myös kuningatar Elizabethin synnyinvuosi.

1926 Oatmeal Porter on väriltään hyvin tumman ruskeaa, joka kuitenkin auringon valoa vasten paljastuu kauniin punertavaksi ruskeaksi. Vaahtoa muodostuu melko niukahkosti.

Tuoksussa paahteista mallasta, makeaa mallasleipää, suklaata ja hieman kuivattua luumua.

Maku on kahvinen, kuivatun luumuinen, kevyen tummasuklainen. Hieman raaka-lakritsia myös. Jälkimaussa lakritsin seasta puskee esiin pihkaisia havuja sekoittuen luumu-lakritsi-kahvi-soppaan ja viipyillen pitkään limakalvoilla. Vahva, mutta maukas makukokonaisuus. Kahvi korostuu oluen lämmettessä.

Suutuntumaltaan 1926 Oatmeal Porter on täyteläinen ja hieman hapan. Kaura pehmittää kivasti ja taittaa mustaksi paahdettujen maltaiden hapokkuutta. Jälkimaussa tyylilajille ominaninen napsakka humalointi kuivattaa suutuntumaa.

Kokonaisuudessaan Past Master 1926 Oatmeal Stout on maukas ja tasapainoinen porter. Jälleen vahva osoitus Fuller'sin panemisen taidosta. Maukasta ja laadukasta olutta, jota juo mielellään. Kaiken lisäksi koko sarja on mielenkiintoinen kurkistus menneiden vuosien oluiden pariin. Vielä ei ole tullut itselläni yhtään heikkoa Past Masters -sarjan olutta vastaan. Toisaalta ei niitä juuri muutenkaan Fuller'silla tunnu olevan. Suosittelen.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Fuller's
Tyyli: Oatmeal Porter
Maa: Englanti
Katkerot: 53 EBU
Kantavierre: 17,1 °P
Maltaat: Oharaa ja kauraa
Alkoholi: 7,8 %
Muuta: Resepti vuodelta 1926
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

11|03 – Brew by Numbers

Tällä kertaa jatketaan Olutkauppa Pieneltä saamieni maistiaisten parissa. Maistiaiset liittyvät Pienen aloittamaan oluiden maahantuontiin, joista yksi panimo on mielenkiintoinen Brew by Numbers. Tästä uudesta toiminnasta voi lukea lisää mahtavan hedelmäisen 55|06 Double IPAn arvion yhteydestä. 55|06 ei valitettavasti Pienestä saa, mutta nyt arvioon otettu Mosaic humalalla humaloitu 11|03 Session IPA löytyy todennäköisesti Pienen myymälöistä, sillä kyseessä on 4,2% olut. Tosin panimon nettisivuilla oluen vahvuudeksi ilmoitetaan 4,5%. Kannattaa muutenkin tutustua panimon sivuihin, sillä panimolla on mielenkiintoinen oma periaatteensa nimetä oluita.

Olut on pullotettu etiketin mukaan 01/03/2018 eli oletan, että tässä tarkoitetaan maaliskuun ensimmäistä 2018, sillä 55|06:ssa BBE oli ilmoitettu 20/03/2018 eli PP/KK/VV. Tosin sain nämä pullot 14.2.2018, joten etiketissä täytyy olla virhe. BBE on annettu 03/05/2018 asti eli sen perusteella voisin olettaa, että pullotuspäivällä tarkoitetaan 3.1.2018, jolloin oluelle olisi annettu 4kk käyttö aikaa, mikä kuulostaa melko hyvältä. Eli tuoretta taitaa tämä olla, vaikkakin jo panimon antaman keston mukaan enää reilu 1kk käyttöikää tässä vaiheessa jäljellä.

11|03 on väriltään hivenen jo harmahtaneen oljen keltaista ja hitusen sameaa. Vaahto on lyhyt ikäistä ja katoaa melko nopeasti lähes kokonaan.

Tuoksussa passionhedelmää, limeä ja greippiä. Hieman kirpeäkin. Mukavan hedelmäinen ja raikas.

Maussa samoja hedelmiä kuin tuoksussa. Greippi on näistä eniten esillä, mutta hedelmäisyys ei ole niin voimakas, mitä tuoksu lupailee. Myös hienoista kirpeyttä löytyy. Jälkimaussa kevyttä pihkaisuutta ja greipin kalvoja.

Suutuntuma on kevyt, raikas ja miellyttävän kirpeän hapokas. Jälkimaun puolella tulee vähän katkeroja humalan puraisun myötä ja se tuo limakalvoille keksimäistä kuivuutta.

Kokonaisuudessaan ihan kiva ja raikkaanoloinen session IPA. Mosaic antaa meheviä hedelmiä etenkin tuoksuun. Prosentteihin nähden hedelmäisyys on läsnä erittäin hyvin. Ei mikään tajunnan räjäyttäjä, mutta jos maukkasta session IPAa haluaa, niin tämä BBNo:n 11|03 Session IPA Mosaic toimii oikein hyvin.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 31/50 

Speksit:
Panimo: Brew by Numbers
Tyyli: Session IPA
Maa: Englanti
Maltaat:  Ohraa ja vehnää
Humalat:  Mosaic
Alkoholi: 4,2 %
Mistä: Sain maistiaissetin Olutkauppa Pieneltä.