tiistai 30. lokakuuta 2018

Korpikuusen kuiskaus – Haapala BnB

Tänään on aikaa vähän itselle ja omille harrastuksille, joten pystyy tekemään myös harvinaisesti olutarvion keskellä päivää. Lopetin viime viikolla työt vanhassa työpaikassa ja sain ihanilta työkavereiltani läksiäislahjaksi kasapäin herkkuja ja kolme itselleni entuudestaan tuntematonta olutta. Yksi työkavereista oli edellisellä viikolla ollut lomalla Vuokatissa ja olipa sillä reissulla piipahtanut Haapala BnB:ssä ja ostanut ihan minua varten kolme pulloa heidän oluitaan. Yhtä ei ollut ilmeisesti ollut juuri silloin saatavilla.

Tänään pääse maistoon lounaaksi ostamani Kokkikartanon lohikeiton kera ensimmäinen niistä – Korpikuusen kuiskaus, joka on 5,2 % vahvuinen kuusenkerkällä maustettu Pale Ale. Kaikki Haapala BnB:n pullot on etiketöity tyylikkäästä käyttäen pelkkää valkoista läpinäkyvässä muovissa ja tässä valkoisista pikseleistä muovostuu kuusenkerkkä.

Korpikuusen kuiskaus on väriltään kauniin kuparin punertavaa ja hieman sameaa. Pinnalle muodostuu komea, hieman punertava kuokea vaahtokruunu. Herkullisen näköinen, vaikkei tämä nyt ihan väriltään taida Pale Aleksi mennä.

Tuoksussa raikasta havuisuutta, jossa pihka ei puske ylitsetunkevana läpi. Hieman toffeista maltaisuutta ja greippiä.

Maussa alkuun tulee pihkainen ja kaskisavuinen puraisu. Jälkimakuun tihkuu pihkaa ja havuja. Nyt maistaa selkeästi kuusenkerkänkin, joka tulee hitaasti esille. En tiedä onko tässä käytetty savumallasta mukana, mutta itse maistan ainakin savua tässä.

Suutuntuma melko reilun pihkaisuuden ja kuusenkerkän vuoksi limakalvoja napakasti kuivattava kautta linjan. Keskitäyteläinen mallasrunko tukee tätä hyvin olematta kuitenkaan, jolloin olut pysyy kevyehkönä olematta kuitenkaan vetinen.

Kokonaisuudessaan Korpikuusen kuiskaus on erittäin hieno olut, jossa palaset on hyvin kohdillaan ja mukavasti tasapainossa. Tosin monelle voimakkaammin humaloituihin oluisiin tottumattomalle tämä voi olla melko karvas pala. Sinällään kuusenkerkän ja humaloinnin yhdistelmä vie katkerot runsaammin humaloitujen britti-IPA oluiden suuntaan kuin Pale Ale, joten ei tämä ihan tyylipuhtaana Pale Alena "onnistunut" ole, mutta en minä mikään tyylisuuntanatsi olekaan. Siksi Korpikuusen kuiskaus on minusta oluena oikein hyvä. Hieno ensikokemus uudesta panimosta. Toimii myös hyvin lohikeiton ja metwursti-juusto-ruisleivän kanssa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Haapala BnB
Tyyli: Pale Ale / Maustettu olut
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Kuusenkerkkää
Mistä: Sain töistä vanhoilta työkavereilta lahjaksi. Oli ostettu Sotkamosta ilmeisesti suoraan toimipaikasta.

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Kauppojen jouluoluet 2018

Hou hou hou!!! Jouluoluet alkoivat ilmestyä taas syyskuun lopussa kauppojen hyllyille. Kolme kuukautta ennen H-hetkeä, kun siinä välissä olisi semmoinen pieni olutteema kuin Oktoberfest, mutta ehkä tämä on jotain hyvin suomalaista. En tiedä. Uutuuksia kuitenkin hyllyihin oli uuden 5,5% rajan myötä tullut, niin päätin tehdä tänäkin vuonna katsauksen kauppojen jouluolut valikoimaan, kuten tein viime vuonnakin.

Teen tälläkin kertaa näitä sitä mukaan kuin ehdin maistella ja päivitän kaikki samaan blogitekstiin, niin on helpompi näitä tsekata. Uusin aina ensimmäiseksi ja mukana on viime vuodesta tuttu piparkakku-indikaattori, jossa vakioituna verrokkipiparina käytän Annas Original Pepparkakoreita. Samoin pistetys tulee vain tähtinä kokonaisuudesta.

Tämän vuoden valikoimassa näyttää olevan ainakin pari jo viimevuonna tarjolla ollutta olutta (Santa Olaf Christmas Ale, Prykmestar Talviolut, Malmgård Jouluolut ja Lahden Erikois jouluolut), joista myös arvion viime vuonna tein. Keskityn tässä nyt uutuuksiin, joten niistä arviot voi lukea täältä. Kolme kaksi ensimmäistä voi löytää tiensä kellariini joulun ajalle myös tänä vuonna.

Maistuvaa joulun odotusta itse kullekin. Aikaa ainakin maistella on. :)

Markus aka Musamies / 21.10.2018 (päivitetty 7.11.2018 Lisätty maininta Malmgårdin jouluoluesta)


Pirkka Parhaat Jouluolut – Saimaa Brewing Co.

Seitsemäntenä vuorossa Saimaa Brewingin panema Pirkka Parhaat Jouluolut. Saimaa on tehnyt useampia Pirkka Parhaat -sarjan oluita, joten tämä oli ilmeinen yhteistyö. Tyylinä Brown Ale ja aromihumalointi on hoidettu Fugglesilla ja karkerot otettu Magnumista. Maltaina Pale Ale, Viena, Red Ale, Caramel, Hunaja ja suklaa maltaat.

Olut väriltään tumman pähkinän ruskeaa ja melko niukka vaahtoista. Tuoksussa makeaa maltaisuutta, kuivattua hedelmää ja hitunen tuttifrutti karkkia.

Maussa pähkinää ja mallasta sekä jälkimaun puolella ruohoista humalan puraisua. Hento metallinen vivahdekkin mukana. Suutuntumaltaan pehmeähkö ja melko täyteläinen.

Pirkka Parhaat Jouluolut toimii kivasti piparin kanssa. Antaa sille tilaa ja maut kietoutuu sopivasti yhteen, muttei kuitenkaan täydennä piparin makua. Pipari dominoi hieman tätä komboa.

Kokonaisuutena ei kovinkaan mieleen jäävä olut, mutta ajaisi asiansa paremman puutteessa. Toimii varmasti perinteisten joulupöydän ruokien kanssa ja samoin myös piparin.

Tuomiot:


Speksit:
Panimo: Saimaa Brewing Co.
Tyyli: Brown Ale
Maa: Suomi
Väri: 21 EBC
Katkerot: 28 EBU
Kantavierre: 13,6%
Maltaat:  Pale Ale, Viena, Red Ale, Caramel, Hunaja ja suklaa
Humalat: Magnum ja Fuggles
Alkoholi: 4,9 %
Mistä: Päiväranna Citymarket, Kuopio
Hinta: 2,69 € / 0,33 l

Valkiajärvi Jouluolut – Saimaa Brewing Co.

Kuudes kokelas on Valkiajärvi Jouluolut Saimaa Brewing Companyltä. Monet ovat uuden kaupparajan myötä tuoneet yli viisi prosenttisia oluita tarjolle tälle sesongille, mutta Saimaa menee poikkeuksellisesti vanhalla linjalla ja oluen vahvuus on 4,5%.

Valkiajärvi Jouluolut on väriltään lämpimän punaruskeaa. Kaadettaessa muodostuu pinnallee noin sentin kerros vaalea vaahtoa, joka jää kyllä hyvin lyhytikäiseksi jätten keskelle pienen lautan loppujen vetäytyessä lasin ja oluen rajapinnalle. Tuoksussa makeaa ja toffeista mallasta sekä kuiva hedelmää ja hiukan rusinaa.

Maussa makeaa ja karamellista mallasta, myös raikkaampaa hedelmää sekä kuivahedelmää. Jälkimakuun hiipii kevyt havuinen humalan puraisu. Suutuntuma on hiukan kevyehkö tosin ei näiltä prosenteilta muuta tule odotettuakaan. Pieni ryhdin korjaus jälkimaun puolella humalan puraisun myötä.

Piparin kanssa ei nyt ihan toimi. Kumpikaan ei nyt jotenkin saa toisestaan irti mitään lisäarvoa, vaikkei nyt huonoinkaan maistamani pipari-olut yhdistelmä ole.

Kokonaisuutena hieman makean maltainen ja kevyehkö olut. Vähän pehmeyttä taitaa tulla kaurasta, mikä on ihan kiva veto. Piparin kanssa ei toimi, mutta josko toimisi panimon oman suosituksen kanssa: Kinkku sinappihunnulla, rosolli ja lanttulaatikko. Ehkä. En tiedä kokeilenko.

Tuomiot:






Speksit:
Panimo: Saimaa Brewing Co.
Tyyli: Red Ale
Maa: Suomi
Maltaat:  Saimaa EKO, karamelli, värimallas, kaurahiutale
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 2,79 € / 0,5 l


Joulu IPA – Maku Brewing

Viidentenä testilasiin kaatui Maku Brewingin Joulu IPA. India Pale Alet eivät ole ihan perinteisintä jouluolut tyyliä, mutta viime vuosina näitä on alkanut tulla joulusesongille entistä enemän, johtuen IPA-oluiden suosion kasvamisesta. Mm. Olvi on tehnyt oman jouluoluensa XMAS IPA, jota on myös tänä vuonna saatavilla.

Joulu IPAn etikettti edustaa perinteistä Maku Brewingin kuvitusta, jossa on todella tunnelmallisia taustojan yksinkertaisina mustavalkoisina viivapiirrustuksina. Tällä kertaa tämä tunnelma on just sitä, mitä omalta joulultani haluan. Paukkuva pakkanen ja lunta reilusti ulkona, sisällä räiskyvä takkatuli ja rentoa oleilua rakkaiden kanssa. Virittäydyin heti jouluiseen tunnelmaan.

Joulu IPA on pihkan väristä ja hitusen sameaa. Vaaleaa vaahtoa kertyi reilu sentti, joka laskeutui vielä melko nopeasti. Tuoksussa pihkaa, greippiä ja mangoa.

Maussa greippiä, sitrusta, hitunen sitä mangoakin sekä toffeista mallasta. Jälkimaussa viipyilee oikein pihkaiset havut pitkään ja hartaasti – kuin tunnelma Vesa-Matti Loirin joululauluissa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pihkan puraisemana raikas kääntyen jälkimaussa koko ajan pikkuhiljaa katkeroituvampaan suuntaan.

Piparin kanssa tämä pihkainen IPA toimii hämmästyttävän hyvin. Piparin mausteiden ja pihkainen sekä greippinen katkero kietoutuu hienosti yhteen täydentäen toistensa makuja. Maltaisuus tukee taustalla tasapainottaen. Yllätten piparin mausteet saavat välillä Joulu IPAn hedelmällisemmät puolet selkeämmin esille.

Kylläpäs oli oikein onnistunut Joulu IPA, josta tosin se "joulu" ei nyt ihan maussa tule esiin, mutta oikein maukas ihan vain näin IPAnakin. Kaikenlisäksi toimi erinomaisesti myös Annas Original Pepparkakkoreiden kanssa. En tiedä miten joulun ruokapöydässä kinkun, laatikoiden ja rosollien kera, mutta saunan päälle tämä ainakin maistuisi. Tätä tulee hommattua varmasti jouluksi.

PS. Maku on tuonut myös Alkon valikoimiin oman "joulu" IPAn – Talvi IPAn. Jännä nähdä, mitä eroa näillä on.

Tuomiot:







Speksit:
Panimo: Maku Brewing
Tyyli: India Pale Ale
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohramallas
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: K-Supermarket, Kuopio
Hinta: 3,29 € / 0,33l


Viima Talviolut – Mustan Virran panimo

Neljäs kokelas on Mustan Virran Panimon Viima Talviolut. Tämäkään ei ole "puhdas" jouluolut – ja onhan panimolla jouluoluena myös Santa Olaf Chirstmas Ale, mutta talviseen teemaan liittyy kuitenkin, joten otin siksi mukaan.

Viima on väriltään tumma ja ruskea. Valoa vasten katsottuna väri on kauniin tumman mahongin ruskeaa. Melko niukka vaahtoinen, muttaa ohut huntu jää kuitenkin pintaa peittämään. Tuoksu paahteinen, lakritsinen ja hitusen salmiakkinen. Myös nokisuutta ja suklaata löytyy.

Maussa pyörii paahteista mallasta ja suklaata, mutta jotenkin hirmu kevyenä ja samoin alussa suutuntuma tuntuu jopa vetiseltä. Jälkimakuun Viima ottaa kuitenkin mukaan vähän luonnetta, jolloin suun täyttää hieman täyteläisempi tuntuma ja suklainen kahvi, joka viipyilee miellyttävästi.

Piparin kanssa Viima toimii sinällään oikein hyvin, jos haluaa nauttia siitä piparin mausta. Viima ei sitä peitä, eikä tosin juuri sitä tuekkaan. Ja yllätten myös vähän toisinpäinkin.

Kokonaisuutena Viima on melko vaatimaton ja vähän ponneton. Ei mitään virhemakuja, mutta makua olisi voinut olla enemmän. Ei siin mitenkään huono, mutta omaan makuuni vähän mitätön. Etiketissä olutta esitettiin pataruokien ja juustojen kaveriksi ja uskon näiden niiden kanssa sopivankin oikein hyvin, sillä testasin tätä myös parmesaanin kanssa. Pataruokien suhteen kannattaisi varmaan pitäytyä yksinkertaisimmissa mauissa, kuten liha ja juurekset, ja ottaa mausteisimmille pataruoille jotain muuta. Humaloidumpien ja jyrkempiä porttereita karttaville tämä taas voisi olla oiva vaihtoehto. Joka tapauksessa suosittelen syömään tämän oluen kanssa jotain, sillä mielestäni tämä ei oikein anna mitään siltään nautiskeltuna. 

Tuomiot:







Speksit:
Panimo: Mustan Virran Panimo
Tyyli: Porteri
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohramallas
Alkoholi: 5,2 %
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 2,85 € / 0,33 l


Laitilan Tuomas Hopfenweizen – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Kolmantena vuorossa Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Tuomas Hopfenweizen. Kyseesä ei ole ehkä ihan puhtaasti "jouluolut", mutta nämä vuosittaisten Hyvään Tuomaan kanssa yhteistyössä tehdyt oluet ovat tulleet ainakin sopivasti näin joulumarkkinoille. Tämän vuoden Hyvän Tuomaan, Mikko Salmen kanssa on yhteistyössä tehty suodattamaton vehnäolut.

Tuomas Hopfenweizen on väriltään kuivatun aprikoosin väristä ja sameaa. Pintaa koristaa komea kuohkea ja pitkä ikäinen valkea vaahtokruunu.

Tuoksussa sitrusta, hiivaa, pehmeää mallasta. Jotain yrttistä ja mausteistakin. Vähän kuin pomeranssinkuorta, vaikkei sitä pitänyt tässä olla. Maussa voimakkaasti pihkaista ja greippistä humalaa, joka viipyilee jälkimaussa. Myös mallasta, hiivaisuutta ja yrttisyyttä. Ehkäpä juurikin nämä pomeranssinkuori ja yrttivivahteet tulee tästä käytetystä hiivakannasta.

Suutuntumalta keskitäyteläinen ja hieman jopa kirpeän rapsakka olut. Katkerot kuivattelevat jälkimaussa. Kokonaisuutena maistuva vehnäolut, jossa on nimensä mukaisestikin sen verran napakampi humalan puraisu, ettei välttämättä ole ihan perus vehnäoluiden ystävien mieleen. Nuo hiivan mausteiset vivahteet nostaa vähän pisteitä.

Piparin kanssa toimii itse asiassa oikein hyvin. Tuomas Hopfenweizenin katkerot ja hiivan mausteiset aromit kietoutuvat hyvin yhteen piparin makeuden ja mausteiden kanssa yhteen.

Tuomiot:






Speksit:
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyli: Vehnäolut
Maa: Suomi
Väri: 21 EBC
Katkerot: 28 EBU
Kantavierre: 13,6%
Maltaat:  Cookie, Pilsner, Golden Ale, Caramel Pale
Humalat: Aramis, Galaxy, Opal
Hiiva: Belgialainen vehnäoluthiiva
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 3,19 € / 0,33 l


Joulu Porter – Tornion Panimo

Toisena oluena lasiin kaatuu Tornion Panimon Joulu Porter. Panimon tuotteet ovat osoittaneet hyvää laatua ja kunniaakin on tullut. Etiketti on sopivan simppeli, mutta jotenkin perinteisen jouluinen.

Joulu Porter on tumman ruskea ja valoa vasten läpikuultava. Kuohkeaa vaalean ruskeaa vaahtoa muodostuu parin senti kerros.

Tuoksussa paahteista mallas, suklaata, kahvia ja tuulahdu vaniljaa. Jouluisia mausteita sekä häivähdys savuakin. Maussa paahunutta mallasta, vaniljaa ja jännä hivenen sitruksinen vivahde, mikä lienee tullut pomeranssista. Jälkimakuun kipuaa ruohoista ja pihkaisia joulukuusen havuja. Suutuntuma voisi omaan makuuni olla täyteläisempi. Vetisyydeltä tämän pelasta mukavasti kuivattava jälkipuraisu.

Pipaprin kanssa Joulu Porter toimii oivasti. Tässä piparin makeus ja porterin kuivuus lyövät hienosti kättä, mutta mausteet ottavat kuin varkain turhan voimakkaan roolin.

Tuomiot:






Speksit:
Panimo: Tornion Panimo
Tyyli: Porter
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra- ja kauramallas
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Pomeranssinkuori ja vanilja.
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: 2,89 € / 0,33 l

Harry Porter – Hedönist

Aloitetaan tämän vuoden kauppojen jouluoluiden läpikäynti mielenkiintoisen näköisestä Hedönist duon Harry Porterista. Selkeä viittaus Harry Potteriinhan tässä on, mikä on varmaan hieman siinä ja siinä, että ratsastetaanko tässä luvatta tunnetulla kirjallisuuden hahmon brändillä. Tai voihan se olla, että lupa on hommattu, mutta epäilen sen olevan sen verran tyyris, että se olisi näkynyt varmasti myös oluen hinnassa. Toisaalta etiketissä komeileva poron sarvipäinen hahmo, joka tuo mieleen hyvin vahvasti Harry Potterin pyöreine laseineen ja taikasauvoineen, on toisaalta myös hyvin Sin City sarjakuvan Kevin hahmon näköinen, mikä hahmon psykoottisella luonteella vie tunnelman lähemmäs Voldemortia kuin itse Harryä. Sinällään molemmat sarjat ovat lähellä omaa sydäntäni, joten se ei haittaa. Mietin vain...

Harry Porter on todella tummaa ja melko niukka vaahtoista. Vähäinen vaahto kerros laskee hyvin nopeasti, mutta jää kuitenkin hennosti hunnuttamaan pintaa. Tuoksussa upeaa vaniljaa, joka dominoi selvästi. Myös mukana oleva kaneliakin löytyy. Kerrassaan hurmaava tuoksu.

Maussa reilusti nokista paahdetta, joka kuivattaa suutuntumaa huomattavasti. Myös paahteista mallasta ja kevyt humalan puraisu. Jälkimaussa kahvia. Hyvin kuiva kyllä. Lämmetessään mausteet alkavat päästä esiin toisin kuin alussa, joten tätä ei kannata jääkaappikylmänä juoda.

Piparkakun kanssa toimii sinällään kivasti, tosin piparkakun makeus ja mausteet korostavat Harry Porterin kuivuutta ja tuo esiin pihkaisempaa humalan puraisua. Toimisikohan paremmin suolaisten jouluherkkujen kanssa. Tai konvehtien.

Tuomiot:







Speksit:
Panimo: Hedönist (pantu Malmgårdin panimo)
Tyyli: Porter
Maa: Suomi
Maltaat:  Pale Ale, Munich, Oat, Caramel, Chocolate, Black
Humalat:  Columbus
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Kaneli ja Bourbon vanilla
Mistä: Prisma, Kuopio
Hinta: (tulee myöhemmin, en muistanut kirjata ylös)


perjantai 12. lokakuuta 2018

Juicy Lucy IIIPA – Cool Head Brew & Donut Island Brewing

Tänään maistelussa Cool Head Brewin ja Donut Island Brewingin yhteistyöolut Juicy Lucy IIIPA, joka on tyylilajiltaan New England Triple IPA, mistä nimen IPA sanan kolme i-kirjainta lienee vihjeenä. Oluen pohjassa on käytetty ohran lisäksi kauraa ja vehnää, niin kuin NEIPA-oluissa kuuluukin. Ja tietenkin humalointi on suoritettu runsaalla kädellä mehukkaita humalia. Tässä käytetty Citraa, Amarilloa ja Galaxya.


Olut on hivenen sameaa ja väriltään punertavan kullan keltaista. Pinnalle muodostuu hyvin ohut kerros valkoista vaahtoa, joka häviää käytännössä kokonaan hyvin.

Tuoksussa mukavasti trooppisia hedelmiä ja hitunen mansikkaakin. Ananas, mango ja greippi pääasiassa, mutta myös hieman näihin kietoutunutta herkullista pihkaa tihkuvia havuja.

Maussa erittäin pehmeään mallasrunkoon on kietoutunut samoja trooppisia hedelmiä kuin tuoksussa. Myös sitä mansikkaakin. Alkoholisuus tuntuu hieman, mutta prosentteja ei kyllä varsinaisesti maista. Jälkimakuun tulee humalan hurma ja pihkan puraisu. Napakkana, muttei överinä. Jännästi mansikka hiipii jälleen jälkimaussa esiin.

Suutuntuma on yllättävän pehmeä ja täyteläinen. Reilu humalointi ilmoittaa olemassa olostaan kuivattavalla ja pihkaisella puraisullaan laantuen kuitenkin hyväilemään humalan ystävän makunystyröitä jälkimaun puolelle.

Kokonaisuutenaan oikein maukas NEIPA oikein Triplana. Hedelmäisyys olisi varmasti vielä parempaa tuoreempana. Ehti seista kellarissa melkein pari kuukautta, joten ihan tuoreinta ei enää ole, kun 2 kuukautta jäljellä parasta enne päiväykseen. Vähän läsähtäneen näköinen, muttei sentää harmaa. Voisin ottaa lisääkin.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Cool Head Brew / Donut Island Brewing
Tyyli: New England Triple IPA / Tripla IPA
Maa: Suomi
Katkerot: 45 EBU
Kantavierre: 22,2 °P
Maltaat:  Ohra, Vehnä ja Kaura
Humalat:  Citra, Amarillo ja Galaxy
Alkoholi: 10,0 %
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

lauantai 29. syyskuuta 2018

Ayinger Altbairisch Dunkel – Brauerai Aying

Blogissa on ollut hiljaiseloa kaksi kuukautta. Oma aika on ollut melkoisen kortilla, kun remontti, työkuviot ja perhe on aikaani vieneet. Mutta kun tätä hommaa tekee omaksi iloksi, eikä pakosta, niin eipä sillä sinällään väliä. Kirjoittelen arvioita tasan niin kauan kuin itseäni huvittaa. Oluita on kyllä tässä kahden kuukauden aikana paljonkin maisteltua ja pöytälaatikkoon on kertynyt useita arvioita, joista ehkä joku päätyy takautuvasti myös tänne blogin puolelle. Aika vain tuntuu nopeasti laukkaavan nykyään, vastahan minä tuon Black Opsinkin maistelin... siis melkein kuukausi sitten, vaikka tuntuu, että se oli viime viikolla.

Tällä kertaa kuitenkin rauhallisen lauantain kunniaksi maisteluun jotain paljon perinteisempää. Ayinger Altbairisch Dunkel eli perinteikästä saksalaista tummaa lageria.  Nimikinhän tuon jo kertoo. Kovin montaa tummaa lageria en ole blogiin neljän ja puolen vuoden aikana arvioinut, joten hyvin näitä mukaan mahtuu.

Brauerei Aying tai tuttavallisemmin Ayinger on 130 vuoden ikäinen perinteikäs panimo, jonka oluista Urweiße on itselleni tutuin. Suurinta osaa en panimon valikoimasta ole maistanut, enkä tiedä kuinka monta niistä on edes Suomessa saatavilla. En ole edes ihan täysin varma onko tämä ensimmäinen kerta, kun maistan tämän Ayinger Altbrairisch Dunkelin.

Olut on väriltään kauniin kuparin ruskeaa kirkasta. Vaalean ruskea vaahtokukka kohoaa kuohkeana oluen päälle ja jää peittämään pintaa vajaan puolen sentin kerroksena. Erittäin herkullisen näköistä.

Tuoksussa makeaa mallasta, toffeeta ja tuoretta mallasleipää. Hento ruohoinen tuulahdus.

Ensi suullinen täyttää suun karamellimaltaisella ja hieman makealla saaristolaisleipäisellä makumaailmalla. Makea maltaisuus pysyy jälkimaussa, jota hienoinen ruohoinen humalointi ryhdittää. Mausta löytyy myös toffeeta, hedelmäisyyttä (jotenkin omena nousee mieleen, vaikkei sitä selkeästi maistakaan) ja hivenen pähkinää. Humalointi maistuu vain häivähdyksenä jättäen hienosti tilaa maltaisuudelle. 

Suutuntuma on napakka ja täyteläinen. Humalointi ryhdittää hyvin.

Kokonaisuudessaan Ayinger Altbairisch Dunkel on erittäin hyvä tumma lager. Maku on tasapainoinen ja suutuntuma erinomainen. Miellyttävä juoma jo itsessään, mutta toimii varmasti hienosti ruokajuomana. Pitäisiköhän käydä ostamassa toinen pullo ja paistaa iltaruoaksi nuotiolla makkaraa. Olisivat varmasti mahtava pari yhdessä. Suosittelen.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50  

Speksit:
Panimo: Brauerei Aying
Tyyli: Tumma Lager
Maa: Saksa
Katkerot: 19 EBU
Kantavierre: 12,5 °P
Alkoholi: 5,0 %
Mistä: Päivärannan Citymarket, Kuopio

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Horn IPA – Suomenlinnan panimo

Myöhäisillan olutarviossa Suomenlinnan panimon Horn IPA, joka voitti oman sarjansa Helsinki Beer Festivalilla tänä keväänä. Olut on otettu panimon vakiovalikoimaan, mitä varmasti menestys HBF:ssä on edesauttanut. Tämä Suomenlinnan Isolla Mustasaarella sijaitsevan bastionin mukaan nimetty IPA on ohran, rukiin ja vehnän liitto, joka on jenkkihumaloilla humaloitu.


Horn IPA on väriltään punertavaa pihkan väristä ja sameahkoa. Pinnalle muodostuu komea vajaan viiden sentin vaahtokruunu, joka kestää yllättävän pitkään ja vajoaa pikkuhiljaa isommiksi kupliksi muodostuen.

Tuoksu on pihkainen, maltainen, ananaksinen, greippinen ja hennon mansikkainen.

Maussa alkuun tarjoillaan maukasta ja hieman rukiista maltaisuutta, minkä jälkeen humalointi ottaa komennon ja pyöräyttää kehiin yllättävän tasapainoisen ja raikkaan humaloinnin, sen tiukasta otteesta huolimatta. Humalissa maistuu pihka, pähkinä, greippi ja vastaleikattu ruoho. Pihkaisten pähkinöiden maku viipyilee suussa pitkään.

Suutuntuma on raikas ja täyteläinen yhtäaikaa. Humalointi on onnistunut hienosti ja se tukee hienosti napakkaa mallasrunkoa. Hiilihappoisuus on myös oikein miellyttävä. 

Kokonaisuudessaan maukas, miellyttävästi puraisevasti humaloitu ja suunmukainen IPA. Ei suotta ole pärjännyt HBF:ssä. Tulee ostettua varmasti toistekin.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Suomenlinnan panimo
Tyyli: IPA
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra-, ruis- ja vehnämallas
Humalat:
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Prisma, Kuopio

maanantai 16. heinäkuuta 2018

DiscoAPA – Iso-Kallan panimo / Blonde Viking

Helteisen päivän iltaan puun katveessa lasiin kaatui Turmion Kätiölöiden toinen nimikko-olut DiscoAPA. Ensimmäinen oli Pimeyden Morsiamen Imperial Stout ja sen olen myös arvioinut. Pimeyden Morsian on muuten tulossa Alkon valikoimiin lähiaikoina. Ilmeisesti elokuussa. 

DiscoAPA on tyyliltään American Pale Ale (kuten nimestäkin voi päätellä) ja se on maustettu mansikalla ja karviaisella. Melko mielenkiintoinen marjavalikoima. Resepti on itseasiassa melko tuoreen kuopiolaisen kiertolaispanimon Blonde Vikingin, jonka muutama olut on valmistettu Iso-Kallan panimolla. Blonde Viking on tainnut kiinnostua marjoilla maustetuista oluista, sillä ainut olut, jonka olen panimolta maistanut, on ollut lakkaa sisältänyt saison Lakkaa Juomasta. Blonde Viking on muuten avaamassa tässä kuussa Kuopioon uutta ruoka- ja olutravintolan B & J's Livingroomin.

DiscoAPA on kansitaiteeltaa (ja ehkäpä vähän reseptuuriltakin) jälleen täysin yhteen sopivaa bändi imagon kanssa. Etenkin etiketti saa hymyn huulille. On discopalloa ja salskeita 70-luvun paidattomia discouroita afroineen, joiden kasvojen paikalle on istutettu bändin jäsenten maskitetut kasvot.


Olut väriltään hieman punertavaan päin taittavan ruskeaa ja hivenen sameaa. Hieman harmahtavaa sävyä. Ei ihan Pale Ale vaaleutta. Kirkkaan valkoinen vaahtokerros on lyhyt ikäinen ja laskeutuu reunustamaan lasin ja oluen rajapintaa.


Tuoksussa raikasta mansikkaa, limeä ja hitunen ehkä sitä karviaistakin. Kivan hedelmäinen tuoksuprofiili.

Maussa karviainen taas nousee esiin. Ei kyllä ehkä parhaimmalla tavalla. Se työntyy esiin maltaisuuden kanssa käsikädessä ja joilloin kumpikaan ei pääse kunnolla esille. Muutaman hörpyn jälkeen mansikkakin nousee esiin. Onneksi tässä pulloversiossa ei esiinny semmoista hivenen juuresmaista makua, joka olin havaitsevani SOPPissa juomassani hanaversiossa. Jälkimakuun siirryttäessä esiin nousee pähkinäisiä, greippisiä ja hieman pihkaisia aromeja humalan puraisun jälkimainingeissa. Jälkimaultaa suun mukainen, mutta marjojen ja maltaan yhdistelmä ei oikein toimi ja onkin vähän tympeä yhdistelmä itseasiassa.

Napakkarunko ja kevyen humalainen. Voisi olla kyllä raikkaampi suutuntuma APAksi. 


Kokonaisuutena Disco APA ei ihan omaan makuuni ole. Jotenkin ei tuo marjojen ja maltaan makuyhdistelmä osu. Toki sopivan perverssikombo, joka sopii Turmion Kätilöiden imagoon etikettiä myöten. Joten: 

"DiscoAPA    ...ja niinhän minä discoankin!"
Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 27/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan panimo / Blonde Viking
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Väri:  EBC
Katkerot: n. 50 EBU
Kantavierre: n. 14°P
Maltaat: Ohra- ja ruismallas.
Humalat: Galena, Wai-iti, Mosaic
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Mansikkaa ja karviaista. Resepti Blonde Vikingin.
Mistä: Sain maistiaispullon panimolta.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Mr. Tangerine Man – Pühaste

Helteet saapuivat loman viimeiselle viikolla ja nyt ei pysty enää yläpohjassa työskentelemään. Aivan hillöttömän kuuma siellä. Mutta nyt on aikaa maistella muutamia oluita. Tyttären päiväunien aikaan lasiin kaatui jonkun aikaa kellarissa odotellut virolaisen Pühaste panimon Mr. Tangerine Man, joka on tyyliltään american wheat ale. Nimi lienee sanaleikki Bob Dylanin Mr. Tambourine Man kappaleesta, sillä oluen valmistuksessa on käytetty tangeriinin ja appelsiinin kuorta. Tangeriini näyttäisi käsittävän tietyt mandariini lajikkeet, jotka on peräisin Marokosta ja kulkeneet aikoinaan maailmalle Tangerin sataman kautta.

Mr. Tangerine Man on väriltään kauniin pihkan väristä. Valkoista kuohkeaa vaahtoa muodostuu reilusti. Hivenen samea.

Tuoksussa reilusti sitrusta, appelsiinia, havuja ja vähän hiivaisuuttakin. Hiiva ei kuitenkaan häiritse. Pehmeän sitruksista.


Maussa hallitsee pehmeää maltaisuus ja hienostunut sitrusten makukavalkaadi. Jälkimakuun liukuu mukaan pihkaa humalan puraisun myötä. Se tuo mukanaan myös jotain yrttistä ja greipin kalvoja. Seassa uiskentelee pieni vehnäolutmainen hiivan vivahde.


Suutuntuma on pehmeä ja raikas. Sopivan napakka humalointi ryhdittää, muttei puske yli.

Kokonaisuudessaan Mr. Tangerine Man on maukas ja raikas American Wheat Ale, jossa sopiva humalointi ja hiiva luovat appelsiinin ja tangeriinin kuorien kanssa mukavan lisävivahteen oluen makuun. Kelpo jano juoma tällaiselle hellepäivälle.

Pistetään taas pitkästä aikaa musasuositusta kehiin. Elikäs Bob Dylanin Mr Tambourine Man



Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 33/50 

Speksit:
Panimo: Pühaste Pruulikoda
Tyyli: American Wheat Ale
Maa: Viro
Katkerot: 35 IBU
Kantavierre: 12
Maltaat:  Pale, Wheat, Weyermann Carahell
Humalat:  Mandarina Bavaria, Cascade, Citra.
Alkoholi: 4,8 %
Muuta: Appelsiinin ja tangeriinin kuorta.
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio