perjantai 27. tammikuuta 2017

Nokipalo – Paloaseman panimo

Nokipalo on vallan herkullisen
näköinen olut. Onneksi sammutuspeitettä
ei sentään tarvittu.
Tänään blogarin lasiin kaatui Lohjalaisen Paloaseman panimon Nokipalo. Panimo pitää majaansa Nummen kylällä vanhalla paloasemalla, mihin panimon nimikin viittaa. Olen jo jonkin aikaa halunnut tutustua tähän sympaattisen oloisen panion tuotteisiin, mutta niitä ei hirveästi ole näillä leveysasteilla löytynyt. Kun joulukuussa käväisin Helsingissä koulutuspäivässä, niin päätin lopultakin käydä tutustumaassa Ateneumin takana sijaitsevassa Pien olutkauppaan. Kattavasta valikoimasta lähti mukaan hyväksi panimoksi osoittautuneen Maistilan Kotva sekä pakko-ostoksena vihdoinkin yksi Paloaseman panimon olut eli tämä kyseinen Nokipalo. 

Olut on mitä ilmeisimmin stout tyylin edustaja. Hirveän paljon infoa tästä ei ole tarjolla. Prosentit on peruskauppavahvuisen luokkaa ja maltaat on ohraa. Etiketistä löytyy tarjoilulämpötila sekä vähemmän kotimaisissa oluissa esiintyvä QR-koodi, joka johtaa panimon kotisivuille, muttei sieltäkään paljoa lisää selviä. Oletin sen vievän suoraan sivulle, jossa olisi ollut oluen tärkeimmät speksit. Sillä tavoin QR-koodi palvelisi pulloissa parhaiten, mutta tälläpä mennään. Eikun lasiin ja maisteleemaan.

Nokipalo on väriltään sysimustaa, eikä läpi näy yhtään. Pinnalle muodostuu lasiin kaadettaessa reilun parin sentin vaalean ruskea vaahtokerros, josta isoin kerros vajoaa aika nopeasti. Oluen pinnalle ja lasin reunoille jää kyllä vielä peittävä kerros kuohkeaa vaahtoa.

Tuoksu on melko mieto ainakain alkuun tai sitten vaahtokruunu piilottelee aromeja allaan. Kovalla nuuhkuttelulta tuoksusta löytyy hyvin hentoa suklaamallasta ja aavistus nokea, mutta melko tuoksuton.

Maku on hyvin tasapainoinen ja jopa miedohko. Mallas- ja ruisleipää tästä löytyy hennolla suklaisella vivahteella. Jälkimaussa mukanan miedon nokiset ruisleivän kuoret viipyilevät. Vähän kuin on ois voimallisemmat nämä maut, niin olisi vallan hieno paketti.

Pullossa ei hirveästi infoa oluesta löytynyt –
eikä valitettavasti panimon nettisivuille johtavan
QR-koodinkaan takaa.
Suutuntuma on erittäin miellyttävän pehmeä ja yllättävänkin täyteläinen. Vain pienet hiilihappo kuplat terävöittävät suutuntumaa kuin purskaus sitruuna kermavaahdossa.

Kokonaisuuten oikein hieno olut. Näyttää erittäin upealta ja maultaankin oikein hyvää, mutta pikkainen vetisyys työntyy loppua kohden esiin. Tuoksu oli jossain minun nenäni hajuepiteelin ulottumattomissa. Tästä kun saisi semmoisen 6,5% vahvuisen version, niin voisin olettaa kaiken olevan enemmän kuin hyvin kohdallaan. Sitä odotellessa.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Paloaseman panimo
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohramallas
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Olutkauppa Pien, Helsinki

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Yellow Belly – Omnipollo/Buxton Brewery

Tänään arviossa erittäinkin mielenkiintoinen olut Yellow Belly Peanut Butter Biscuit Imperial Stout. Olut ruotsalaisen Omnipollon ja englantilaisen Buxton Breweryn yhteistuotantoa. Olen maistanut tämän kaksi kertaa aiemmin hanaversiona ja vakuuttunut tästä täysin. Ensimmäinen kerta oli vuonna 2015 OlutExpossa, jossa tapasin myös ensimmäistä kertaa Tyttö ja Tuoppi olutblogin kirjoittajan juurikin sattumoisin Daimond Beveragesin tiskillä, josta hän oli ostanut tätä kyseistä juomaa. Tässä oli ensi kohtaamiseni tähän kyseiseen tuotteeseen, joka johti siihen, että kävin sitä vielä loppummalla iltaa hurmioituneena ostamassa lasillisen kaverin kanssa nautittavaksi.

Toinen kohtaaminen oli noin vuosi sitten, kun olutta saapui myös Kuopioon Ravintola Maljan hanaan. Tästä jälkimmäisestä kerrasta löysin myös muistiinpanot, jotka tähän laitan ennen tämän kertaista arviota. Mutta sitä ennen vielä muutama sananen tästä oluesta.

Yellow Belly pullo versio on kääritty valkoiseen paperiin, jossa on vain pienet silmän reijät tehtynä. Fontti vie tunnelman selkeästi "villiin länteen". Assosiaatio pullon asusta Klu Klux Klaniin on vahva. Ja sillä siihen osittain viitataankin, mutta panimot haluavat oluella jakaa kaikkea muuta kuin mitä kyseinen järjestö edustaa. Valkoisen kaavun alta esiin kaivautuu kuvaus aiheesta painettuna valkoiselle etiketille. 

"Yellow Belly — a person who is without courage, fortitude, or nerve; a coward. 
To us, one of the most cowardly deeds is to act anonymously, hiding behind a group. A signifying trait of institutionalised racism. 
This beer is brewed to celebrate all things new, open minded and progressive. A peanut butter biscuit stout with no biscuits, butter or nuts. Taste, enjoy and don't be prejudiced."

Vahvoja sanoja. :) Tämän lisäksi ainut asia, mitä etiketistä löytyy on eränumero ja parasta ennen päiväys.

Avattuani korkin ja laskettuani sen kädestäni huomasin siitä tipahtanee mustaa jauhoa. Kurkkasin korkkiin, mutta siellä ei ollut sisällä mitään. Tarkempi tarkastelu paljasti olutta (todennäköisesti) jääneen pullotusvaiheessa kaulukselle muutama tippa. Sitten se on jäänyt korkitusvaiheessa korkin reunan ja pullon väliin ja kuivunut siihen. Toivottavasti kyseessä ei ole muuta. Ulkopaperi oli ainakin täysin puhdas.

Tammikuu 2016 arvio:

Olut väriltään sysimustaa öljyä, jonka pinnalle muodostuu ruskeaa vaahtoa. Hieno jakoista vaahtoa kertyy oluen pinnalle noin puoli senttiä, mutta se on melko lyhytikäistä.

Tuoksu hieman Tuplapatukkamainen. On maapähkinää (ehkäpä juurikin maapähkinä voita), suklaata ja sukaa keksiäkin. Jotain kahvistakin, mutta makeus vie mielenyhtymän Tuplapatukkaan.

Maku on aivan käsittämättömän huikea. Tummaa suklaata, mutta kuitenkin makeampana. Happatmuutta jälkimaussa. Maussa nousee välillä esiin myös pähkinää, vaikka suklaisuus jyllää eniten. Hienoinen hiivainen vivahde nousee esiin, kun olut on riittävän lämmintä. Kuin nestemäistä suklaakakku- tai browniestaikinaa. Vähän nokea myös. Paahteista mallasta runsaasti.

Sisältö siirtyneenä lasiin –
silmätkin näkyy pinnassa
Suutuntumassa paljon samaa kuin 70 % tummassasuklaassa. Paksua öljymäistä nektaria. Jälkimaussa jotain kevyttä jauhoisuutta. Kuin tuhdin suklaakeksin jäljiltä.

Kokonaisuutena täytyy todeta, että onhan tämä nyt aivan käsittämätön olut! Nussii suuta ja hellästi. Omnipollonilla Buxtonilla on yhteistyö hallussa.

Tammikuu 2017 arvio:

Olut on väriltään sysimustaa ja niukka vaahtoista. Kaatui lasiin öljymäisenä nesteenä. Täysin läpinäkymätöntä. Niin kuin muistinkin.

Tuoksussa esiin putkahti heti alkuun tuhkaisuutta, mikä yllätti minut täysin. En tämmöistä assosiaatiota ollut odottanut. Missä Tupla-patukka? Tuhkaisuus kääntyy jonkin ajan päästä taka-alalle ja maapähkinä korostuu, mutta suklaa ei nouse niin paljon esiin kuin olin muistanut. Ei se silti huono ole, muttei lähellekkään niin hyvä kuin muistin.

Maussa on reilusti tummaa suklaata, kahvia ja paahteista mallasta. Myös sitä nokea. Juuri tämä nokisuus työntyy takaa esille sen verran tuhdisti, ettei toffeisuutta ja pähkinäisyyttä tääl nouse esille kunnolla. Lasin loppupuolella nämä alkavat vasta tulla esiin.

Suutuntuma on paksu ja napakka. Kahvimaisia katkeroja pyörii suussa reilustikin.


Kokonaisuutena Yellow Bellyn pulloversio ei vastannut täysin mielikuvia. Nämä kaksi aiempaa kertaa, mitkä olen tämän hanasta maistanut, ovat olleet lähes hurmiollisen huumaavia. Tällä kertaa ei osunut ihan niin nappiin. Hyvää tämä on, mutta en tiedä onko erässä jotain hieman pielessä vai olisiko ollut jopa pieni korkkivirhe mukana. Ainakaan yleensä korkkia avateessa ei korkin mukana tipu kuivunutta olutta muruna. Hyvää silti. Suosittelen tutustumaan sekä tähän Yellow Bellyyn, että koko Omnipollon tuotantoon aina, kun mahdollista. Tässä on panimo, joka tekee valtavasti uutta ja kokeilevaa oluiden kanssa. Ja mikä tärkeintä – tyylikkäästi.

Tuomio vuonna 2016:
Tuoksu: 10/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 19/20
Yhteensä: 48/50 
Tuomio vuonna 2017:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Omnipollo /Buxton Brewery
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Ruotsi/Englanti
Väri: 363.0 EBC
Katkerot: 68 EBU
Kantavierre: 27 °P
Maltaat:  ohra-, vehnä- ja kauramallas
Alkoholi: 11,0 %
Muuta: Laktoosia
Mistä: Matkuksen Alko, Kuopio

perjantai 6. tammikuuta 2017

Kotiolutta: Kotitekoiset Belgian Strong Alet vertailussa



Tänään maistelussa ja "arviossa" kaksi omatekoista olutta. Vertailen näitä rinnakain, koska kyseessä on lähes samalla reseptillä tehdyt oluet, mutta aikaväliä niillä melkein tasan vuosi ja jälkimmäisessä iso osa sokerista, jolla saatiin nostettua oluen prosentteja korvattiin spray maltaalla maltaisuuden lisäämiseksi. Tässäpä alkuun reseptit. Ensimmäisen satsin aikoihin en käyttänyt Macillä vielä mitään softaa ja silloiset tarkemmat tiedot jäi veljen koneelle, mutta nykyisin käytössäni on Beer Smith 2 ja sieltä löytyi tarkasti tämän jälkimmäisen tiedot. Molemmissa mäskäykset tunnin mäskäyksellä 70°C:ssa ja tunnin keitolla. Humala profiili oli täysin sama. Kyseessä oli 12 litran erä ja oluet käytettiin n. 19°C:ssa. Mausteissa oli paljon samaa, mutta #6 erässä oli mukana muskotti pähkinää, jota ei ollut #17 erässä.


ERÄ: Nimi:
#6 Crunchy Snow Xmas Ale
Raaka-aine: Määrä:
Maris Otter Pale Ale 4 kg
Chocolate Malt 900 EBC 1kg 0,11 kg
Crystal EBC 100 0,34 kg
Candi sokeri 0,4 kg
Sokeri 0,4 kg
Humalat (g) Fuggles 28 g
East Kent Goldings 28 g
Mausteet
WLP500 Trappist Ale Yeast 1



#6 Crunchy Snow Xmas Ale 8,4 %

Väriltään hieman ruskeampi ja vähän sameampi kuin Rudi. Vaahtoa meinaa muodostua liiaksikin ja koko pullo ei mahdu kerralla lasiin. Vaahto on hyvin kuohkeaa, pieni kuplaista ja melko pitkäikäistä.

Tuoksu on hieman pistävä. Kuivattua hedelmää ja happamia marjoja. Jotain märkää villasukkaakin tässä on. Ei hyvä mielenyhtymä. Tuoksu ei nyt lupaa enää hyvää tälle.

Maku on marjaisa ja kevyen karamellimaltainen. Mausteita löytyy myös. Kandisokeri on aistittavissa.  Lämmettyään maku pehmenee ja maltaisuus puskee enemmän esiin marjaisuuden takaa. Maku yllättää täysin. Positiivisesti. Tämähän on edelleen oikein hyvää.

Suutuntuma on ihan mukavan napakka, mutta tietynlaista ohuutta tästä löytyy prosentteihin nähden. Tämän johtunee isommasta sokerin määrästä.

Oli melkoisen yllättävää, että maku oli näin hyvä, vaikka hieman samean ruskea väri ja pistävyys tuoksussa eivät oikein povanneet ihan sitä. Olen oikein tyytyväinen tähän, vaikkakaan kaikki ei ole kohdallaan. 

#17 Rudolf the Red Nose Craft Beer 7,9%

Rudin väri on kauniin tumman punaruskea ja kirkas. Punaisempi kuin Crunchy Snow. Vaahto ei kerry juuri ollenkaan. Väriltään erittäin kaunis.

Tuoksu ei kyllä irtoa ollenkaan! Hämmentävää. Vaahdottomuusko sen tekee. Nostaako vaahtoon vapautuvat hiilihappokuplat aromeja paremmin esiin. Tai sitten olut on vielä liian kylmää.

Maussa mallasta ja paahteisia vivahteita. Kuivahedelmää ja appelsiinia löytyy hieman. Jälkimaussa on tulee kahvisia makuja höystettynä hennolla vaniljalla. Maut tasapainottuu ja hyökkäävyys katoaa, kun olut lämpiää. Tämä on valitettavasti alkuun hieman tunkkainen, kun maut ei meinaa irrota kunnolla, mutta tasoittui sitten lämpenemisen myötä.

Suutuntuma on selvästi paksumpi ja tukevampi kuin erässä #6. Tämä tosin oli odotettavissa, koska tässä erässä ei käytetty sokeria kuin maun antamiseen. kandisokerina, kun taas toisessa erässä sillä nostettiin myös prosentteja.

Kokonaisuutena pidän kuitenkin paljon enemmän tuosta jo kaksi vuotta vanhasta sokerilla höystetystä erästä. Jotenkin sen rinnalla uusi maltaisempi versio jää tunkkaiseksi. Toki mausteillakin on oma osansa.

Jännittäväähän tämä tämmöinen kypsyttely on ja palkitsevaa, vaikkain hieman pettynyt olen tämän meidän uudemman version makuun näin jälkikäteen. Jotenkin tuntuu, ettei kaikki ole mennyt ihan putkeen valmistusvaiheessa, vaikka toki mausteiden käytössäkin oli hienoista eroa. Ja tuo kuplaisuus oli ihan omaa luokkaansa pehmeisyydessään erässä #6. Olisin odottanut vaahdon perusteella erittäin hiilihappoista olutta, kuten seuraavassa erässä #18 joka noudatti samaa kaavaa taas, mutta pienellä maustevariaatiolla ja hiiva oli uudelleen käytettyä erästä #17. Sitä en ottanut tähän vertailuun, koska sen kuohuvuus oli isompaa kuin erän #6 ja hiilihapot häiritsivät hieman makujakin. Melkoista hommaa. Pitäisi enemmän kokeilla toistaa täysin samanlaisina eriä, niin näkisi kuinka hyvin hommat tässä onnistuu. Tämän kohdalla muuttuvia tekijöitä oli ehkä liikaa, joista yksi isoimmista oli vuotta pidempi kypsytys erällä #6.

Semmoista tällä kertaa. Tämä on kyllä kerrassaan hyvä harrastus. Suosittelen kokeilemaan, jos vähänkään kiinnostaa. :) Alkuun pääsee helposti ja pienillä investoinnella esim. Reittausblogin pussimäskäysohjeilla. Niillä ohjeilla aloitelimme myös meidän kotipanimossa ja ensimmäisestä kerrasta kirjoitinkin silloin vähän tarinaa. Tavaroita ja raaka-aineta saa kätevästi Brewcatiltä, Lappo.fi:stä ja uudesta Panimonurkasta, joka on tällä hetkellä ainut, joka tarjoaa maltaita vaikka gramman tarkkuudella. Se on kätevää. Ei tulle hukkaa maltaille. Humaloita ei (ainakaan vielä) saa mistään tarkkoja määriä.