lauantai 28. toukokuuta 2016

Pimeyden Morsian – Iso-Kallan Panimo

Tässä toukokuussa en ole ehtinyt paljon reittailemaan oluita, kun työt ja asunnon osto ovat vieneet kaiken aikani. Perhettäkin on pitänyt välillä nähdä, joten yllättävän vähän on ehtinyt istahtaa mihinkään rauhassa. Tänään töiden jälkeen kävin pyöräyttämässä lihapullat perheelle uunivalmiiksi ja painuin pikaiselle oluelle Ravintola Maljan terassille. Maljan hanaan oli nimittäin saapunut Tampereen SOPP:ssakin saatavilla oleva Iso-Kallan Panimon valmistamaa Turmion Kätilöiden omaa olutta, joten olihan se päästävä maistamaan.

Bändioluita olen muutamia kertoja aiemminkin reitannut ja hieman jopa niiden samankaltaisuudestakin kritisoinut, mutta nyt on sitten maistelussa hieman erilainen olut. Iso-Kallan Panimo valmisti syksyllä toiselle Kuopiolaiselle bändille, Verjnuarmulle, myös nimikko-oluen, joka oli perus bändioluista poiketen tyylilajiltaan savuporttia ja keskenäisestä kilpailusta johtuen (lentopallokisat ja hiihtokisat) Turmion Kätilöt halusivat myös jotain persoonallisempaa ja myös he päätyivät panemaan oluensa Iso-Kallan Panimon kanssa. Tällä kertaa tuloksena oli Imperial Stoutia.

Olin itseasiassa paikalla Maljassa järjestetyssä Pyynikin Käsityöläispanimon Tummien oluiden tunnit -tastingissä, missä luotiin ensimmäiset askeleet tämän oluen syntytaipaleella. Vieressäni istui Iso-Kallan Panimolla vaikuttava Eetu Repo ja vastapäätäni istui eräs Turmion Kätilöiden edustaja ja jossain vaiheessa keskustelu ajautui bändioluisiin sekä Turmion Kätilöiden kiinnostukseen tehdä myös omansa. Siinä vaiheessa Eetu paljasti oman taustansa ja kertoi Iso-Kallan Panimon olevan kiinnostunut yhteistyökumppani. Ja kai ne palikat loksahti kohdilleen, koska edessäni lasissa on juurikin Iso-Kallan Panimon panemaa Turmion Kätilöiden Pimeyden Morsian Imperial Stouttia.

Iso-Kallan Panimon ja Turmion Kätilöiden tiedotteessa todetaan vaatimattomasti seuraavaa:
"Pitkällinen turhautuminen jo markkinoilla olevien bändioluiden laatua kohtaan herätti ajatuksen, joka lopulta päätyi yhtyeen ja panimon yhteiseen tavoitteeseen luoda maailman paras bändiolut."
Ja nyt testataan kuinka tässä tavoitteessa on onnistuttu.

Pimeyden Morsian on väriltään lähes mustaa, valoa vasten reilusti punaiseen päin taittavaa. Vaahtoa (ainakin hanaversiossa) muodostuu erittäin niukasti. Näyttää hieman kokikselta. Ei herätä sylkirauhasissa mitään reaktioita.

Tuoksu on paahteisen maltainen, makean kahvinen ja hennon suklainen. Jopa häivähdys lakritsia.

Myös maussa maistuu paahteinen mallas. Melko reilusti makeutta, mikä on hieman yllättävää! Liekkö laktoosia mukana?!? (Jälkikorjaus: panimon sivuilta saatujen tietojen mukaan ei ole). Lisäksi makumaailmaan kietoutuu suklaata ja maltillisesti kahvia. Suklaisuus ei ole kuitenkaan esanssista. Jännästi myös tiettyjä kirsikkaisia vivahteita on maistettavissa. Tuo hetkellisesti mieleen jopa makeudesta johtuen kirsikka Cockiksen. Hetkellisesti myös reilusti lakritsisia aromeja sekä jopa samoja vivahteita, mitä Iso-Kallan Panimon Salmiakki Porterissa oli.

Suutuntuma on paksu ja täyteläinen. Mukavasti jälkimaussa nousee hieman humalan katkeroita ryhdittämään makeuden vastapainoksi.

Kokonaisuudessaan Pimeyden Morsian on oikein miellyttävä bändiolut. En tiedä, onko maailman paras, mutta hyvä ainakin. Tässä mennään melkein päin vastoin toisen paikallisen eli Verjnuarmun nimikko-oluen suhteen. Tässä tuoksu ja ulkonäkö tökkii, mutta maku ja suutuntuma puolella kaikki on kunnossa, kun taas Verjnuarmun Savuporterin kanssa tuoksu ja ulkonäkö lupaili enemmän kuin mihin makumaailma pystyi. Iso-Kallan Panimolla homma hoituu erittäin mallikelpoisesti ja mukava nähdä, että paikallisesti myös yhteistyöprojektit toimii. Vaikkei kyseessä olekaan täyden kympin olut, niin oikein onnistunut bändiolut kuitenkin. Ja mikä tärkeintä, myös uutta tyylisuuntaa kehissä. Milloinkahan tulee vastaan ensimmäinen bändi Sour-olut?

Musaksihan sitä pitää oluen nimikkobiisi laittaa.

PS. Tällä oluella on melko häiriintynyt mainos, jos ette sitä vielä ole nähnyt. :D

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Suomi
Katkerot: 29 EBU
Kantavierre: 23,2 °P
Maltaat:  Pale Ale, Munich, Chrystal, Chocolate, Black
Humalat:  Northern Brewer, EKG
Alkoholi: 8,0 %
Muuta: Tumma paahtoinen kahvi ja kaakao
Mistä: Ravintola Malja, Kuopio

perjantai 13. toukokuuta 2016

Founders KBS (2016 release) – Founders Brewing Co.

Viime aikoina on ollut reittausten kanssa hieman hiljaisempaa. Tämä johtuu paljolti siitä, että olen viettänyt töiden jälkeen lähes kaiken ajan tutustuen asuntoihin, rakennustekniikkaan, rintamamiestalojen yleisiin ongelmiin, rakennusteknisiin ratkaisuihin, pankkilainoihin ja vakuutuksiin. Kävi nimittäin niin, että tuli tänään pistettyä nimensä erään ihanan omakotitalon kauppakirjaan ja vihdoin ensimmäinen oma asunto on totta. Joten nyt ainakin kiireet helpottaa hetkeksi. Kunnes omakotitalo asukkaan arki alkaa painamaan päälle. :D

Mutta tämän päivän kunniaksi ajattelin korkata jonkun erinomaisen oluen ja reitata sen. Sattumoisin sain tiedon Kuopion Olutseuran FB-ryhmässä, että kaupunkin monopolimyymälöissä oli saatavilla Foundersin Kentucky Breakfast Stouttia. Tämä olut on saanut vaatimattomasti 100/100 Ratebeerissä ja kovasti hehkutusta myös kotimaisten olutblogaajienkin keskuudessa. Tätä oli viime kesän lopussa Ravintola Maljassa tarjolla, mutta missasin sen. Ei kovin pitkään baarin hyllyissä vanhentunut. Tämä jäi hieman harmittamaan, joten tilanne oli korjattava heti, kun sain kuulla tätä himoittua mustaa kultaa olevan nyt Alkosta saatavilla. Joten tänä aamuna klo 9.07 pirautin Kolmisopen Alkoon ja varasin pari pulloa itselleni. Töiden jälkeen kurvasin hakemaan pullot ja sitten kiireen vilkkaan pankkiin kirjoittamaan kauppakirjoja.



Ja nyt. Tässä sitä ollaan. Omakotitalon omistajana ja Foundersin KBS vihdoin lasissa. Molempia hetkiä olen odottanut. Toivottavasti kumpikaan ei tule tuottamaan pettymystä. Toinen selviää ihan kohta. Tämä edessäni oleva Founders KBS on siis 2016 julkaistua vuosikertaa ja vahvempaa kuin esim. vuonna 2015 markkinoille tuotu Founders KBS, jonka alkoholipitoisuus oli 11,2 %.

Founders KBS on erittäin tummaa – lähes mustaa, muttei kuitenkaan läpikuultamatonta kuten esim. To Ølin tai Nogne Ø:n imperial stoutit usein ovat.  Lasiin kaatuessaan kuitenkin melko öljymäistä. Muodostaa pinnalle noin sentin kerros erittäin kuohkeaa ja pienikuplaista ruskeaa vaahtoa. Herkullisen näköistä.

Tuoksu on salmiakkinen, hieman savuinen, palvikinkkuinen ja viskinen. Alkoholisuus tuntuu nenässä. Kun KBS lämpiää, alkoholisuus ei tunnu enää niin pistävänä ja salmiakki sekä savuinen palvi on vaihtunut suklaiseen kahviin. Paljon parempi tuoksu profiili kuin kylmänä.

Maku on tuhdin tummasuklainen ja espressomainen. Kuin maukeuttamatonta hyvin tummaksi maustettua kaakaota tai juoksevaa tummasuklaakastiketta. Jälkimaussa esiin alkaa puskemaan innokkaasti bourbon tynnyrikypsytys. Selkeästi alkoholisempaa sävyä ja viljatislettä kietoutuu makunystyröihin. Bourbon viipyilee jälkimaussa pitkään ja esiin tulee myös hienoa vaniljaisuutta.

Suutuntuma on erittäin täyteläinen ja pehmeä, mutta samalla kuitenkin melko kuiva. Jälkimakuun alkaa puskea enemmän alkoholin tuomaa terävyyttä. Kuin olisi hörpännyt suklaakastiketta ja sen perään pienen bourbon paukun. 

On tämä bourbon kahvikaakoa sitten hyvää. Onneksi ostin toisen pullon jemmaan. Hiton paljon paremmin tässä tisletynnyrikypsytys toimii kuin Muflonin Galea. Mielestäni Imperial Stouttien tuhtiudesta leikkaa osan hyökkäävää alkoholisuutta ja viskimäisyyttä. Ehkäpä Beer Hunter'sin olisi kannattanut kypsyttää saisonia vaikkapa valkoviini- tai roseviinitynnyreissä ja jättää Jameson kypsytys Irish Coffee Stoutille.  Tämä oli kuitenkin erinomainen olut, jossa bourbon antaa kivan lisävivahteen, muttei puske liikaa läpi. En ole hirveä viskien tai bourbonien ystävä, mutta niissäkin on hetkensä. Kuitenkin oluiden kypsytyksessä niillä saadaan hienoja juttuja aikaan, kunhan eivät iske liikaa läpi.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 19/20
Yhteensä: 46/50 

Speksit:
Tyyli: Barrel Aged Imperial Stout
Maa: Yhdysvallat
Väri: 322 EBC
Katkerot: 70 IBU (Alko 42,1 EBU)
Kantavierre: 25,6 °P
Alkoholi: 12,4 %
Muuta: Kypsytetty vuoden päivät Bourbon tynnyrissä
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

torstai 5. toukokuuta 2016

Hitachino Nest Beer White Ale (ホワイトエール) – Kiuchi Brewery (木内酒造)

Viime aikoina ei ole ehtinyt paljoa blogiin kirjoittelemaan. Tuo perheen uusin jäsen ja asunnon osto puuhat ovat kovasti työllistäneet. Etenkin tuo asunnon osto, kun meni tarjous läpi. Nyt sitä on sitten yht'äkkiä tutustuttu kovalla tohinalla pankkien lainatarjontaan syvemmin ja selvitelty käytännön asioita, jotta uuteen kotiin päästäisiin kesäkuussa jo sisään. Mutta koetan ehtiä taas jotain reittauksia tänne tekemään.

Oman jutun blogiin olisi voinut tehdä Ravintola Maljan kymmenestä vuodesta synttärien kunniaksi, mutta ehkäpä semmoisen tässä vielä saan aikaiseksi. Sen baari kyllä ansaitsi. Sen verran hieno ja Kuopiolaista oluttarjontaa elävöittänyt baari on kyseessä. Monia hienoja oluita olen tässä baarissa maistellut ja muistan myös missanneeni avajaiset, kun asustelin juuri kymmenen vuotta sitten kolme kuukautta Japanissa. Sen jälkeen on kuitenkin tämä olutravintola ollut minun suosikkipaikkani.

Tänään kuitenkin oli sopivasti laiska ja odottava päivä, että ehti keskittyä myös oluiden pariin. Huomasin samalla, että tasan kaksi vuotta sitten, kun olimme jälleen Japanissa (tällä kertaa kaksi muksua mukana), olin arvostellut Kiuchi Breweryn (木内酒造) Hitachino Nest Commorative Ale 2014 (CA) (賀正エール), joten kun jääkaapissa sattui olemaan saman panimon Hitachino Nest White Ale (WA) (ホワイトエール), joka jäi vielä tuolla reissulla maistamatta, oli sen reittaus ilmiselvästi tehtävä. Tuolla reissussa tuli arvioitua kaikkiaan viisi Kiuchi Breweryn olutta:
Hitachino Nest White Ale on väriltään hyvin valean keltainen ja hieman samea. Pinnalle muodostuu reilun sentin korkuinen kirkkaan valkoinen lyhyt ikäinen vaahtokruunu.

Tuoksu on hieman tallinen, hennon kukkainen ja kevyen sitruksinen. Hieman tulee kunnon omena siideri mieleen, mutta maltaisella vivahteella.

Maku on kokonaisuutena melko mieto, mutta mukavaa maltaisuus tässä maistuu. Sekaan kietoutuu Pomeloa ja sen kalvoja. Jälkimaussa puraisee pippurinen humala.

Suutuntuma on pehmeän maltainen ja hienon mausteisen pirtsakka. Jälkimaussa humalan katkerot kuivattaa suuta.

Odotin ulkonäön ja tuoksun perusteella hieman vetistä olutta, mutta miedohkosta mausta huolimatta Hitachino Nest White Ale osoittautui mukavaksi white aleksi. Makukokonaisuus oli miellyttävän persoonallinen ja suutuntuma kivan maltainen. Luonnetta tässä oli enemmän kuin suomalaisessa bulkkilagerissa. Alkon sivuilta ei löytynyt paljon tietoa, mutta panimon nettisivuilta löytyi hyvin tietoa oluen raaka-aineista. Voisin ostaa toistekin.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Kiuchi Brewery
Tyyli: White Ale
Maa: Japani
Väri: 7,2 EBC
Katkerot:  13 IBU (Alko 17,4 EBU)
Kantavierre: 1.055 OG (Alko 12,4 °P)
Maltaat:  Larger (?!? nettisivujen mukaan näin, mutta todennäköisesti tarkoitetaan lager mallasta...), vehnä sekä ohra ja vehnä hiutaleita
Humalat:  Perle, Styrian Goldings
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Korianteri (コリアンダー), Muskottipähkinä (ナツメグ), appelsiinin kuori (オレンジ・ピール) ja appelsiinimehu (オレンジジュース). Alkon tilausvalikoiman tuote.
Mistä: Keskustan Alko, Kuopio