lauantai 26. syyskuuta 2015

Luomu Rölssi – Rekolan Panimo ja Mathildedalin Kyläpanimo

Komia on vaahtokruunu.
Viime viikonloppuna vierailin pitkästä aikaa Helsingissä koulutuksellisissa merkeissä. Jäin kuitenkin yöksi kummipoikaa morjestamaan ja samalla tuli piipahdettua Sellon Prismassa. Sieltä lähti mukaan tämmöinen Kuopion seutuvilla tuntematon juoma kuin Luomu Rölssi.

Luomu Rölssi on Rekolan Panimon ja Mathildedalin Kyläpanimon yhteistyössä valmistama Kölsch-tyylinen olut, jota on maustettu luomurosmariinilla. Muutenkin ainekset on luomua.

Väriltään Luomu Rölssi on vaalean oljen keltaista. Lasissani olut näyttää samealta kuvassa, koska pintaan tuli huurua lämpötilaerosta johtuen. Tämä olut kuohuaa aivan tolkuttomasti. Varastostani ei löydy putkilomaista  kölsch-lasia, joten päädyin valitsemaan vehnäolutlasin. Vaahtokruunu on kyllä komea, mutta toivottavasti ylitsevuotava vaahtoilu ei enteile makuvikaa...

Tuoksu on maltainen, yrttinen ja maltillisen humalainen. Tuoksussa ei ainakaan virhearomeja.

Ensikaadon kuohut...
Rölssin maku on mukavan pehmeä, yrttinen ja maltainen. Ei virhemakuja. Jälkimakuun tulee maltilliset katkerot. Rosmariinin voi kyllä selkeästi maistaa, kun tietää sitä oluessa olevan, mutta se ei mene kuitenkaan ylitse. Toki voisi hyvinkin olla, että en olisi rosmariiniksi tätä mukavasti oluen makua sävyttävää makua tunnistaa. 

Suutuntumaltaan Luomu Rölssi on pehmeä ja napakkarunkoinen olut. Ehkäpä rosmariini vie himpun verran raikkautta pois, mutta antaa makumaailmaan sen verta persoonallista potkua, että se sallittakoon tässä oluttyylissä anteeksi.

Kokonaisuuten Luomu Rölssi on oikein maukas kölsch, joka sopii loistavasti saunaolueksi. Rosmariini maalailee makuhermoille hienostuneen vivahteen, jolla Luomu Rölssi erottuu edukseen. Rosmariini on uusi tuttavuus minulle oluessa. Jäi mieleen positiivisena makuelämyksenä.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo / Mathildedaln Kyläpanimo
Tyyli: Kölsch
Maa: Suomi
Maltaat:  Luomuohramallas
Humalat:  Luomuhumala
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Mukana luomurosmariinia
Mistä: Sellon Prisma, Espoo

torstai 24. syyskuuta 2015

Must Kuld vs. Must Kuld Cherry Edition – Põhjala

Eilen yöllä oli mennyt blogissani 20000 lukijan raja rikki. Sen kunniaksi piti kaivella joku kiinnostavampi olut maisteluun. Sitten en vain osannut päättää ottaako maisteluun Ewil Twin Breweryn Molotov Cocktail Imperial IPAn vai rinnakkaismaisteluun Põhjalan Must Kuld porter sekä sen kirsikkalla höystetty versio.

Päätin kysäistä somen mielipidettä ennen somea käsittelevää Docventures dokumenttia ja sain vajaassa tunnissa pari vastausta. Yksimielisesti kaikki vastanneet kannattivat Must Kuldien rinnakkaismaistoa. Sen pariin siis.

Kesäkuussa kävimme perheen kanssa minikesälomalla pyörähtämässä Tallinnassa ja itsehän otin agendakseni piipahtaa muutamissa olutkaupoissa etsiskelemässä mielenkiintoisia oluita.  Suurimpana mielenkiinnon kohteena oli Virolaiset pienpanimo-oluet. Ensimmäinen todella monipuolinen olutkauppa, johon eksyin oli Öllepood Vanhassa kaupungissa. Sieltä lähti mukaan nämä Must Kuldit samoin kuin myös Evil Twinin Molotov Cocktail

Põhjalan oluista ensimmäinen kokemus oli viime keväältä Bryggerissä, missä olutbruuvin ja panimokierroksen päätteeksi jäimme kollegaporukalla syömään. Itse otin mainioksi osoittautuneen Viro menun suositusten mukaisilla oluilla. Jälkiruualla sain eteeni Põhjalan Pime Öön ja sehän hurmasi heti ensi kulauksella. Tallinnassa maistelin iltaoluena hotellihuoneessa mainion Virmalisedin ja kotona on tullut jo testailtua tuliaisista Uus Maailm, Rukki Rääk ja ULG 2. Kaikki paitsi ULG 2 osoittautuivat oikein maukkaiksi oluiksi. Neljä  hyvää viidestä, joten odotukset näitä kohtaan ovat myös korkealla.

Vasemmalla Must Kuld ja oikealla Must Kuld Cherry
edition. Huomattavan selkeä vaahdon muodostumis ja
koostumus ero. Kaatotekniikkan pyrin pitämään
mahdollisimman samanlaisena.

Tuoksu:

Originaali on paahteinen ja miellyttävän mokkainen. Cherryn tuoksussa on aistittavissa kirsikkaisuutta. Vähän kuin Dr. Pepperissä. Sen lisäksi löytyy paahteisuutta. Tuoksuprofiili on kuitenkin raikkaampi tai ehkäpä enemminkin terävämpi, kun taas originaali on tuoksut ovat pehmeitä. Tuoksujen osalta oluet siis tasapisteissä, vaikka poikkeavatkin toisistaan.

Ulkonäkö:

Molemmat ovat väriltään erittäin tummia. Oikeastaan täysin mustia. Ainoa selkeä ero oli vaahdoissa. Must Kuld nosti erittäin korkean ja selkeä kuplaisen vaahto tornin, joka juuri ja juuri pysyi lasissa. Must Kuld Cherry Edition taas muodosti vajaan kahden sentin vaahtokerroksen joka oli erittäin kuohkeaa kuin hyvin vatkattu kermavaahto. Samoin vaahtojen värit poikkesivat toisistaan. Originaali oli väriltään pienellä maitotilkalla lantratun kahvin ruskeaa, kun taas Cherry editionin vaahdon väri taittoi selvästi punaiseen päin. Johtuen tästä tai ei, Cherryn vaahto näytti vaaleammalta. Tämän erän vei minun mielestäni Cherry edition tyylikkäämmällä vaahdon koostumuksella.

Kuvassa väriero ei valitettavasti erotu yhtä hyvin
linssin läpi, mutta oikean puoleinen Must Kuld Cherry
edition on punaisempi kuin vasemmanpuoleinen Must Kuld.

Maku:

Must Kuld yllättää makeudella. Jotenkin parilla ensimmäisellä hörpyllä se korostuu jättäen kaiken muun alleen. Ehkä olut on liian kylmää. Jaahas... Ei, kun mukana onkin laktoosia, mikä selittää makeutta. Eipä tullut tehtyä pohjatyötä ennen pullon avausta. Mukavaa välillä näinkin. Sokkona sekaan. Ei ennakko asenteita.

Hetken odoteltuani Must Kuldin nielaisun jälkeen suuhun saapuivat ihanat paahteiset ja tummasuklaiset aromit. Kuin hyvin tumman 70-80 % suklaan jälkimaku, muttei niin rasvainen. Harmi, kun ei ole tummaa suklaata kaapissa. Lämmettyään jälkimakuun tulee selvää mokkaisuutta.

Must Kuld Cherry editionin maun ensi hörppy on myös makea, mutta hyvin nopeasti esiin nousee selkeät kirsikkaiset maut. Ja sitten happamuutta. Hyvin hapankirsikkainen olematta kuitenkaan liian hapan. Vähän kuin kirsikkatuoremehu. Yllättävänkin raikas maku. Muutama hetki hörpyn jälkeen tähänkin hiippailee paahteisuutta ja suklaata. Tulee kirsikka-suklaa assosiaatio. Lämmettyään suklaisuutta tulee lisää. Selkeämmin kirsikka-suklaata.

Tässä kategoriassa Must Kuld orginal vei voiton, vaikkakin kirsikka editionilla on omat hyvät puolensa. Toisaalta nämä on niin erimakuisia.

Suutuntuma:

Must Kuld on suutuntumaltaan pehmeä ja paahteinen. Reilu makeus ohentaa suutuntumaa alussa, mutta jälkimaussa paahteisuus ja pehmeän pyöräet fiilikset nousevat.

Cherryn suutuntuma on hapan ja samalla raikas. Kuivattaa suuta jälkimaussa tummalla paahteisuudellaan. Paahteisuus korostuu oluen lämmetessä.

Vaikka Cherry tarjoilee monipuolisemman suutuntuman, on originaalissa selkeämmät ja miellyttävämmät kokemukset. Tämä erä siis Must Kuldille.

Kokonaisvaikutelma:

Kokonaisuuten Must Kuld on erinomaisen maukas olut, jonka parhaat puolet pääsee esiin lämpimämäpänä. Jääkaappikylmänä monet aromit jää piiloon. Suurin miinus hieman liiallisesta laktoosin määrästä. Omaan makuuni mennään himpun verran liian makeaksi. Silti hieno olut.

Must Kuld Chrerry edition osoittautui erittäin monipuoliseksi ja mielenkiintoiseksi olueksi. Kirsikkaisuus on erittäin voimakkaasti läsnä ja se on enemmänkin happamuutta kuin makeutta. Toki tässäkin voimakas makeus on läsnä, mutta se tasoittaa happamuutta kivasti. Joten tältä osin se on Cherry on parempi. Jos makeutta ei olisi, se ei ehkä toimisi näin hyvin. Jos kuitenkin pelkkää makua mietitään, niin tämän mausta tulee ennemminkin siideri tai kriek kuin portteri. Jos silmät ei näkisi lasissa olevaa nestettä, en olisi ehkä tätä portteriksi veikannut.

Loppu kähinöissä tästä tulee tasapeli. Jännästi kävi. Vaikka kyseessä on lähes sama olut, on maku, tuoksu ja suutuntuma selvästi erilainen. Myös ulosannissa on eroavaisuuksia. Siksi nämä oli yllättävän hankalia vertailla keskenään. En olisi tätä uskonut. Silti molemmissa on erittäin hienoja piirteitä omalla tavallaan.

Oluen lämpötila on vielä enemmän kirsikan puolella. Olin jo taipumassa originaalin puoleen, mutta nämä viimeiset tipat lasin pohjalta kahden tunnin maistelun päätteeksi tasaavat tilit kokonaisvaikutelma osalta. Kuitenkin Originaalin olin nostanut eräkohtaisesti useammin paremmaksi, joten olkoon se voittaja, vaikka samoilla pisteillä. Näin tänään.

Jos kiinnostuit, niin tilaa Must Kuld sopivaan lähi Alkoosi Beers of the World palvelun kautta ja ei kuin nauttimaan. Tai lähde käväisemään Tallinnassa.

Must Kuld Cherry editionin tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Porter / maustettu olut
Maa: Viro
Katkerot: 45 IBU
Kantavierre: 1.078
Maltaat:  Pale, Munich, Cara pale, Crystal 50, Crystal 150, Crystal 200, Carafa type 2 special, Chocolate
Humalat:  Magnum ja Goldings
Alkoholi:  7,8 %
Muuta: Laktoosia (ja ilmeisesti kirsikkaa, vaikken sitä mistään löytänyt tietoa...)
Mistä: Öllepood (Lai 8), Tallinna, Viro
Must Kuldin tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Porter
Maa: Viro
Katkerot: 45 IBU
Kantavierre: 1.078
Maltaat:  Pale, Munich, Cara pale, Crystal 50, Crystal 150, Crystal 200, Carafa type 2 special, Chocolate
Humalat:  Magnum ja Goldings
Alkoholi:  7,8 %
Muuta: Laktoosia
Mistä: Öllepood (Lai 8), Tallinna, Viro

maanantai 21. syyskuuta 2015

Stadin Imperial Porter – Stadin Panimo

Oho... Olin kirjoitellut tätä jo toissa viikolla Docventuresin jälkeen, mutta en ollut muistanut julkaista tätä, kun kuva oli vain jäänyt lisäämättä. Joten hieman myöhässä tulee. Ajattelin kuitenkin julkaista, kun kerta olin arvionkin kirjoittanut. Niin ja tulipahan siitä viime viikonloppuna piipahdettua maistamassa useampi StaPan olut heidän Panimobaarissaan. Myös eilen StaPa nousi somessa puheenaiheeksi American Lagerin tölkkiversiolla, kun Reittausblogin Harri julkaisi vahvat epäilynsä Olvin osuudesta tuotantoketjussa. Melkoinen hässäkkä tämän ympärille nousi.

No tänään epäilyt varmistettii todeksi sekä StaPAn että Olvin toimesta. Olisihan tuo ollut kiva kertoa etukäteen, mutta hyvää tuo tölkkiversio minusta oli. Pitänee tehdä rinnakkaismaisto jossain vaiheessa. Nyt kuitenkin tämä arvio...

Stadin Imperiaali Porter on väriltään tumman punaruskeaa. Valoa vasten punaisuus korostuu. Hieman Cokis mieleyhtymä väristä. Pinnalle kertyy puolen sentin paksuinen vaaleanruskea vaahtokerros.

Tuoksu on lakritsinen, paahteisen maltainen sekä hennon savuinen. Joku mieleyhtymä tuli havuiseen metsään ja tuoreeseen sateen jälkeiseen metsäsieneen. Tuoksuprofiili paranee lämmetessään.

Maku on lakritsinen, yrttinen, hieman yskänlääkemäinen, kevyen kahvinen. Makujen sävyt ovat tummia ja täyteläisiä. Makeutta on myös mukana. Jälkimaussa reilusti paahteisuutta ja maltilliset havuiset katkerot. Jostakin hiipii taas metsäsieni assosiaatio – ei, se on enemmän herkkusieni... Alkoholiprosentit ei puske juurikaan läpi.

Suutuntuma on täyteläinen, pehmeä ja tasapainoinen. Jälkimaussa suutuntumaan tulee terävämpää särmää ja katkeroja.

Kokonaisuuten ihan mukava ja maanläheinen Imperial Porter. Ei mitenkään tajuntaa räjäytä. Tämän kannattaa antaa hieman lämmetä, jotta aromit pääsee paremmin esille. Tätä oli oikein mukava nauttia Docventuresin CITIZENFOUR dokumenttia katsellessa. Joka on muuten dokumentti, jonka jokaisen kannattaisi katsoa. Vink, Vink.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Stadin Panimo
Tyyli: Imperial Porter
Maa: Suomi
Väri: 121 EBC
Katkerot: 36,6 EBU
Kantavierre: 19,6°
Maltaat:  Pilsner-, karamelli- ja suklaamaltaat sekä tummat maltaat
Humalat:  Polaris
Alkoholi: 9,5 %
Muuta: Kuului Alkon vuoden 2015 kevään käsityöläisoluet valikoimaan.
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Hsss! WHITE Knight is having a BEER – Iso-Kallan Panimo

Docventures dokkari tuli taas tänään ja oluthan siinä oli ohessa otettava mieltä tasaamaan. Sen verran hämmentävän aiheen parissa The Red Chapelin parissa jälleen liikuttiin. Käsittämätön absurdinistinen valtio. Miten tuommoista voi oikeasti olla olemassa?!? 

No, Sipilän puheen jätin muilla ja kaivoin jääkaapista lasiin Iso-Kallan Panimolta saadun Hsss! WHITE Knight is having a BEER oluen. Kyseessä on Witbier tyylilajia edustava kauppavahvuinen olut, joka on jatkoa Alkovahvuiselle Rescue-a-Blondelle. Ensimmäistä löytynee myös joistain kaupoista, mutta jälkimmäistä vain baareista. Näiden kahden vehnäoluen lisäksi samaan sarjaan on ilmeisesti luvassa kolmaskin variaatio, näin kuulin huhuna.

WHITE BEER on toistaiseksi jakelussa ja korvannut viime kevääseen saakka saatavilla olleen Savo Wheat Beerin. Se on siis toistaiseksi tauolla tuotannosta.

Väriltään WHITE BEER on oljenkeltaista ja hivenen sameaa, kun ottaa pohjat mukaan. Muuten aivan kirkasta. Vaahtokruunu jäi vain vajaan sentin paksuiseksi.

Tuoksussa on viljaisuutta, hentoa yrttisyyttä ja pehmeää hiivaisuutta. Myös kevyttä mausteisuutta. Lienee korianterista peräisin.

Maku on kuivan vehnäinen ja kevyen mausteinen. Jälkimaun puolella tulee vähän tympeää jauhoisuutta, appelsiinista sitrusta ja kevyttä humaloiden katkeruutta.

Suutuntuma on pääosin kevyt ja pehmeä, mutta jälkimaussa tulee kuivuutta ja hieman kumimaista katkeruutta.

Kokonaisuutena WHITE BEER ihan kelpo Witbier, joka on ehkä parhaimmillaan janojuomana. Ei nouse kuitenkaan suosikkeihin tästä tyylilajista.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä:  33/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Witbier
Maa: Suomi
Katkerot: 18 IBU
Kantavierre: 12,5%
Maltaat:  Pilsner ja Munich, vehnä- ja kaurahiutaleet
Humalat: Perle
Alkoholi: 4,6 %
Muuta: Korianteri ja appelsiininkuori
Mistä: Sain maistiaispullon panimolta

lauantai 5. syyskuuta 2015

Jahti olut – Iso-Kallan Panimo

Iso-Kallan Panimo esitteli kesällä uuden Jahti olut nimeä kantavan rukiisen Alen. Palaute on ollut positiivista, joten kiinnostus tätä tuottetta kohtaan kasvoi. Siksi maistiasi pullon saatuani olin jo hieman innoissani, joten se oli heti otettava testiin. Hain pullon panimolta keskiviikko aamulla mennessäni töihin. Onneksi mukana oli lounasta varten otettu kylmälaukku niin yhdeksän jälkeen koulutuksesta kotiin hipsiessä olut oli valmiiksi kylmää. Ja sitten vain testailemaan.

Etiketistä komeilee metsäkauriin siluetti siniviolettia metsämaisemaa vasten. Jotenkin tästä tulee mieleen Alaskan Brewing Co.:n erinomainen Alaskan Smoked Porter, missä violetin sinertävää taustaa vasten näkyy kolmen peuran/poron siluetti.

Jahti oluen väri on tumman punaruskea ja kirkasta. Hämärämmästä väri näytti lähes mustalta, mutta valoa vasten katsottuna isosta tulppaanilasista punaisuus korostuu selvästi. Pinnalle muodostui kolmen sen kuohkea ruskeahtava vaahtokukka, joka laskeuduttuaan jää puolen sentin kerroksena peittämään pintaa. Vaahdon reunaan kertyy samanlainen pienikuplainen kuplaverho kuin Fuller's 1845 Alessa.

Tuoksu on makean maltaisa ja mansikkaa. Yllättävää. Joku vinkeä mielenyhtymä tuli vaahtokarkkeihin.

Jahdin maku on maltainen, makean karamellinen, hieman mansikkainen ja taatelinen. Ruis tummentaa makumaailmaa, muttei kuitenkaan kaadu tunkkaisuuden puolelle. Rukiin ja humalan liitto kuivattaa suuta jälkimaussa, mutta jännästi marjaisuus häivähtelee havuisan kuivuuden takaa. Humalointi ei mene yli, vaikka sitä onkin reilummin (68 IBUa).

Suutuntumaltaan Jahti olut on pehmeä ja täyteläinen. Jälkimaussa vallitsee kuivat katkerot.

Nyt oli kerrassaan onnistunut olut Iso-Kallan Panimolta. Nousee yhdeksi parhaista tämän panimon oluista, joita olen maistanut. Ei ihan yllä viime syksyn Oatmeal Stoutin tasolle, muttei kaukanakaan olla. 

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma:  16/20
Yhteensä: 40/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Ruis Ale
Maa: Suomi
Katkerot: 67 IBU
Kantavierre: 14,3°
Maltaat:  Pilsner, Pale Ale, Cara, Crystal, Chocolate, Ruis
Humalat:  Chinook ja Simcoe
Alkoholi: 5,8 %
Mistä: Sain maistiais pullon Panimolta

tiistai 1. syyskuuta 2015

Blossom – To Øl

Kesäiseltä Tallinnan reissulta lähti mukaan mielenkiintoista olutta, joita ei tästä maasta saa. Mutta ei
kai sen väliä, kun meillä on punaista Koffia...  Ihan totta. No ei vaiskaan. Mieluusti näitä kotimaasta ostaisi, mut kun ei. Siis Tallinnaan ja nettikauppoihin tie monilla käy, kuten minullakin aina välillä.

Tänän iltana maisteluun valikoitui Tanskalaisen To Øl panimon Blossom American Wheat. Tämä olut lähti mukaan, koska olen tottunut saamaan maukkaita oluita kyseiseltä panimolta ja toiseksikin olin suunnitellut tekeväni itse Hibiscuksella maustettua saisonia, jota kesällä tulikin tehtyä.

Blossom on maustettu ruiskaunokilla, orapihlajalla, hibiscuksella, kehäkukalla, ruusun kukilla ja vadelman lehdillä. Humalointi on suoritettu Amarillolla, Citralla, Galaxyllä ja Simcoella.

To Ølin Blossom on väriltään vaalean hunajan värinen ja hieman samea olut. Lasiin kaadettaessa pinnalle muodostuu höttöinen vajaa viiden sentin vaahtokruunu, joka lyhistyy kasaan melko nopeasti. Lasin pohjalta nousee melko paljon pienia kuplia kohti pintaan rauhallisen tasaiseen tahtiin.

Alku tuoksahdus on kukkaisen raikas ja hieman makea. Hetken kuluttua tuoksun raikkaus on hieman latistunut ja esiin hiipii hiivaisia sekä kypsän omenaisia ja päärynäisiä aromeja.

Blossomin maku on kukkaisa, maltainen ja tasapainoisen humalainen. Jälkimaussa kielelle jää tanssimaan monen moiset kukkaisat aromit sekä kevyesti limakalvoja kuivattava ruohoinen humalointi. Hibiscus teetä tuli joutua kymmenisen vuotta sitten useinkin ja olen maistavinani selvästi hibiscuksen kukkaisan ja hieman happaman aromin.

Suutuntuma on pehmeä yllättävänkin täyteläinen. Jälkimaussa humalointi kuivatta suutuntumaa ja luo hieman raikkaamman fiiliksen.

Kokonaisuutena To Ølin Blossom on melkoisen mainio olut. Jotenkin ensin tuoksut ja hörpyt ei vakuuttanut, mutta sitten kukkaisuus hurmasin entisen hipin. Leveät kirkkaan vihreät samettitrumpettihousuni lahkeet lepattivat fiilisten tahtiin. Vaikka tuoksu ei hurmannut, niin tämä amöriikan vehnis on maukas ja vihvahteikas olut, josta nauttii ja melkein harmistuu, kun se loppuu. Kukkaiset ja suloisen katkerat humalan katkerot saa janoamaan lisää.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 40/50 

Speksit:
Panimo: To Øl
Tyyli: American Wheat
Maa: Tanska
Maltaat:  Ohra- ja vehnämallas
Humalat:  Simcoe, Citra, Galaxy ja Amarillo
Alkoholi: 6,3 %
Muuta: Ruiskaunokki (Blå kornblomst), Hibiscus, Kehäkukka (Morgenfrue), Ruusu (Rosenblomst), Orapihlaja (Hvidtjørn) ja Vadelman lehti (Hindærblade)
Mistä: Stockmann, Tallinna, Viro