sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Dark Horizon 4th – Nøgne Ø

Vietän työpäivän päätteeksi sunnuntai-iltaa yksikseni, kun muu perhe on reissussa. Kävin vielä vähän pyörälläkin ajelemassa kylmässä ja tuulisessa säässä sekä saunassa lämmittelemässä, joten nyt voi rauhoittua fiilistelemään. Kaivelin kylmiöstä lasiin Nøgne Ø:n Dark Horizon 4th. Tämä oli viimeinen pullo kolmesta ostamastani. Ensimmäisen maistelin vähän reilu viisi vuotta sitten ja siitä silloin arvion blogiinkin kirjoittelin. Toisen join noin pari vuotta sitten (siitä en arviota tehnyt) ja nyt on viimeisen vuoro.

Lyhyt tiivistys oluesta heille, joille tämä ei ole tuttu. Dark Horizon on norjalaisen Nøgne Ø erikoishöystö imperial stout, jossa on paljon kaikkea. Tätä olutta on tehty viisi kertaa ja ensimmäinen kerta (DH 1st) pantiin vuonna 2006. Toinen vuonna 2008, kolmas vuonna 2009. Tämä kyseinen yksilö on oluen neljättä erää ja se ilmestyi vuonna 2012. Vuonna 2015 valmistettiin viides erä, jonka jätin Alkon hyllylle kovan hinnan ja 0,5l pullo koon vuoksi. Saataville nämä on yleensä tulleet vuoden viiveellä, sillä oluelle on annettu aikaa kypsyä. Lisäksi kahden viimeisen välissä on tehty 4.5 versio, joka on nelosen viskitynnyrissä kypsytetty versio. Löysin myös Untappdstä sekä Ratebeeristä maininnan DH 6:sta, joka on tämän oluen 2 vuotta armanjakkitynnyrissä kypsytetty versio, mutten mitään lisätietoa edes Nøgnen omilta sivuilta.

Näistä olen itse maistanut vain DH3 ja tämän DH4. Dark Horizoneissa valmistuksessa on käytetty myös muscovadosokeria ja vihreitä kahvipapuja, jotka on ensin annettu tekeytyä alfa amylaasi entsyymien kanssa, minkä jälkeen ne on murskattu, kuivattu ja paahdettu. Lopuksi oluen on tosiaan annettu kypsyä ja lopulta vahvuudeksi on saatu huikeat 16%.

Olut on sysimustaa ja lähes öljymäistä. Erittain niukka vaahtoista. Aivan lopussa pohjalta nousee pinnalle kuplia. Tämä vähäinenkin vaahto katoaa pinnalta melkonopeasti. Jäljelle jää vain mustaa nestettä.

Tuoksussa voimakkaasti salmiakkia. Myös muscovadosokeria ja hitusen toffeeta. Vähän myös nokea ja savua. Aika tymäkkä tuoksu.

Ensimmäinen hörppäys hyökkää taas voimaikkaasti. Salmiakkia ja palvikinkkua. Palvikinkku on läsnä aika voimakaasti ja viipyilee. Toinen ja kolmas hörppy on jättänyt kinkut taakse. Vain pöllähdys savua jäi. Nyt makuun nousee salmiakkia, lakritsia, kahvia, nokea ja hitusen savua. Myös oikein tummaa suklaata. Useamman suullisen jälkeen nämä hyökkäävimmät kärjet on taitettu ja koko homma alkaa pehmenemään. Nivoutuvat yhteen muodostaen tummien lähtöaineisten kiehtovan kombon joka viipyilee suussa pitkään ja hartaasti. Kahvia. Tummaa suklaata. Lakritsia. Espressoa. Nyt taas hitunen salmiakkia. Tummaa suklaata. Pieni loraus espressoa. Lopulta kitaleassa pyötii enää tumma suklaa ja muisto mahtavasti ja pehmeästä espressosta. Lämmetessään kahvi ja suklaa nousee yhä enemmän esille ja salmiakki jää taka-alle. Eli paranee vain lämmetessään.

Suutuntuma on voimakas, paksu ja kuivattava. Alkoholi ei niinkään maistu tässä, mutta sen kyllä tuntee. Lämmittävänä viipyilynä, joka ihan miellyttävä. Kuin hyvässä punaviinissä. No prosenteiltanhan tämä on jo niiden yli. Nyt kävi häivähdyksenä mielessä tunne hyvästä puhtaasti Malbecistä – suosikkirypälelajikkeestani – tehdystä viinistä.

On tämä Dark Horizon 4th hyvä olut edelleen. 100 IBUa ei maistu, mutta tuntuu. En tiedä onko tämä viiden vuoden seitsemän vuotta valmistamisen jälkeen. Kolme vuotta olisi vielä kestoa jäljellä, mutta varmasti on jo silloin parhaat päivänsä tämä nähnyt. Olen säilyttänyt näitä itse koko ajan tasaisessa lämpötilassa ensin viileässä noin 18 °C:ssa kaksi vuotta ja sitten viimeiset kolme vuotta kylmiössä n. 7 °C:ssa. Nyt oli ihan hyvä hetki tämä jo nauttia. Mikään ei ole ikuista. Tehdään tilaa uusille oluille. Pitää lähiaikoina juoda pois myös useamman vuoden kypsynyt BrewDogin Tokyo*, joka kuuluu omiin suosikkioluideni joukkoon.

Levylautasella tämän maistelusession aikana soi, kuten viisi vuotta aiemminkin, Miles Davisin Kind of Blue. Sitä siis suosittelen. Pitkästä aikaa.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 40/50 

Speksit: 
Panimo: Nøgne Ø
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Norja
Väri: 425 EBC
Katkerot: 100 IBU
Kantavierre: 36°
Maltaat: Maris Otter-, vehnä-, suklaa-, kristalli- amber-, musta- ja ruskeamaltaat
Humalat: Chinook, Centennial ja Columbus
Alkoholi: 16,0 %
Muuta: Paahdettu ohra, kahvi, muscovadosokeri. Tuottajan mukaan säilyvyys oikein varastoituna aina 10-vuotiaaksi asti.
Mistä: Kuopion Sokoksen Alko (tammikuussa 2014)

lauantai 4. toukokuuta 2019

Fresa – Thornbridge & Fourpure Brewing Co.

Tänään iltaruoan päälle lasiin kaatui Thornbridgen ja Fourpure Brewing Co. yhteistyöolut Fresa. Fresa on tyyliltä Strawberry milkshake IPA. Eli laktoosia, mansikkaa ja hitunen vaniljaakin oluen sekaan on lyöty. Tämä kauppavahvuinen pirtelö IPA on pantu joulukuussa ja panimot suosittelevat täälä nauttimista 90 päivän sisällä ja kestoakin annettu vain puoli vuotta, joten ehtoo puolella alkaa tämä IPA olemaan. Thornbridge on vanha tuttu, mutta Fourpure kuulosti vieraammalta. Nettisivuja tutkaillessani huomasin, että onhan jokunen panimon oluista ollut Alkossa, mutta ei ole tullut itse niitä maistettua.

Fresa on väriltään hyvin vaalea oljenkeltainen ja hitusen samea. Valkoista kuohkeaa vaahtoa muodostuu lasiin kaadettaessa parin sentin kerros.

Tuoksu on passionhedelmäinen, greippinen ja hivenen mansikkaakin löytyy. Vaniljaa ei meinaa selkeästi erottaa, mutta toisaalta se on ihan hyvä, ettei se dominoi. Hedelmäisempien tuoksujen tuulahtaa hivenen havuja.

Maku on yllättävänkin pirtelömäinen. Greippiä, papajai, passionhedelmää, mansikkaa ja vaniljajäätelö. Oikein hedelmäinen ja hitusen makeakin. Jännästi humalan puraisu tulee ensimaussa, mutta erittäin maltillisesti jälkimaussa. Onpas oikein mielenkiintoinen ja herkullinen maku.

Suutuntuma on pehmeä ja kevyehkö. Fresa ei ole kuitenkaan vetinen. Laktoosin makeus tuo vähän tuhtiutta ja humalointi napakkuutta. Oikein juotava.

Kokonaisuutena Fresa on yllättävänkin pirtelömäinen maultaa. Ei se mansikka siellä ihan kärjessä maistu, mutta mukana ja makukin on oikein mainio. Positiivinen yllätys, että näinkin hedelmäiset maut, vaikka päiväystä enää jäljellä vajaa kaksi kuukautta. Loppua kohden makeus alkaa vähän puskea turhan paljon esiin, mutta ei kuitenkaan äklöksi asti. Voisinpa ostaa tätä lisääkin.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Thornbridge / Fourpure Brewing Co.
Tyyli: IPA
Maa: Englanti
Maltaat:  Ohra ja vehnä
Alkoholi: 4,8 %
Muuta: mansikkaa, laktoosia ja vaniljauutetta
Mistä: Päivärannan Citymarket, Kuopio

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Pime Öö PX – Põhjala


Arvioon huhtikuun viimeisen sunnuntain kunniaksi otetaan kellarissa jo jonkin aikaa lepäillyt Põhjala Breweryn Cellar seriesiin kuuluva Pime Öö PX – Pedro Ximenez Sherry Barrel Aged Imperial Stout. Eli erittäin herkullisen Pime Öön Pedro Ximenez sherrytynnyreissä kypsytetty versio. Pidän yleensä erittäin paljon tynnyrikypsytetyistä oluista, mutta ainut maistamani sherrytynnyreissä kypsytetty IS on ollut Sori Brewingin Dark Humor Clubin sherrytynnyrikypsytetty versio, mutta se ei iskenyt ihan odottamallani tavalla. Siksi olen mielenkiinnolla odottanut tätä.

Pime Öö PX on olemukseltaan melkein öljymäistä, täysin läpikuultamattoman mustaa. Pinnalle muodostuu niukasti paksun oloista tummanruskeaa vaahtoa, mutta tämä muutaman millin kerros pysyy oluen pinnalla ja pitkään.

Tuoksussa tummaa suklaata, hapankirsikkaa ja paahteista kahvia. Häivähdys soijaa... 

Maussa reilusti tummaa suklaata, tuhtia kahvia, hitunen kirsikkaa. Välillä alkoholisuus pyörähtää esille ja silloin sherryisyys putkahtaa esille. Mutta kokoajan mielyttävämpänä. Lämmetessään alkoholi vaipuu taka-alalle ja muuta maut pääset yhä paremmin esiin. Jälkimausaa kahvi ja tumma suklaa nousee oikein mahtavasti esille. Myös pientä pähkinäistä aromia siellä seassa pyörii. Maapähkinävoita? Oikein huikean hieno makukombo!!!

Suutuntuma on pehmeä ja täyteläinen. Oikein suuta myötäilevä ja hellivä. Koko ajan. Kulauksesta viipyilevään jälkimakuun.

Tässäpä kerrassaan mahtava Imperial Stout, missä myös tynnyrikypsytyksellä on saatu hienoja taikoja aikaan! Tuoksu oli hyvä, mutta mikään päräyttävä, mutta maussa ja suutuntumassa oli jotain todella taivaallista, vaikken uskonnollinen olekaan. Kerrassaan hyvää. Harmittaa, ettei tullut ostettua tätä useampia pulloja varastoon. Vahva suositus, jos jostain vielä tätä saa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 20/20
Yhteensä: 48/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Imperial Stout (Barrel Aged)
Maa: Viro
Katkerot: 60 IBU
Kantavierre: 35°
Maltaat:  Pale malt, Munich malt, Special B, Crystal 300, Crystal 150, Crystal 200, Carafa type 2 special, Chocolate malt, Chocolate Rye, kaura
Humalat:  Magnum, Northern Brewer
Alkoholi: 13,9 %
Muuta: Kypsytetty Pedro Ximenez sherry tynnyreissä
Mistä: Päivärannan Citymarketin Alko, Kuopio

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Noita Akka – Bryggeri

Pääsiäinen meni, mutta jäi tältä vuodelta aika monta pääsiäisolutta maistamatta. Liekkö paria enempää maistanutkaan. Mutta voihan sitä näin jälkikäteenkin maistella. Tällä kertaa lasiin kattui Bryggerin pääsiäisolut Noita Akka, joka on tyyliltää Belgian Pale Ale.

Noita Akka on väriltään tumman punaruskeaa, mutta selkeästi kuitenkin läpikuultavaa. Kaunis ja kirkas väri. Melko niukka vaahtoinen. Ei ihan tule mieleen Pale Ale...

Tuoksu on kuivahedelmäinen, maltainen ja hivenen mämminenkin. Aprikoosia ja hitusen kandisokeriakin löytyy. Kiva tuoksuprofiili.

Maussa maistuu täyteläinen mallas ja kuivahedelmät sekä belgialaisen hiivan tuoma yrttisyys. Tummempia maltaisia aromeja ja samalla raikasta hedelmäisyyttä. Tasapainoinen humalointi kokonaisuudessaan. 

Suutuntuma on raikas ja runko on keskitäyteläinen. Hyvin säilyy juotavuus, mutta kuitenkin tummemmat maut pääsee esille. 

Kokonaisuutena Noita Akka on oikein maukas pääsiäisolut. Viime aikoinen nämä suomalaiset pääsiäisoluet on itselleni tökkineet – etenkin suklaiset viritelmät. Paremmin toimii pääsiäisenä belgialiset luostarioluet ja imperial stoutit (jotka nyt toimivat itselläni melkin kaikissa tilanteissa). Vähän kummastuttaa tämä Belgian Pale Ale määritelmä. Noita Akka ei varmastikaan täytä värinsä puolesta puhtaasti Pale Ale kriteerejä edes belgialaisella asteikolla, mutta maussa on kuitenkin miellyttävää Pale Ale tyypillistä raikkautta, kun taas etenkin jälkimaussa nousee tuhdimpeja ja täyteläisempiä makuja. Oikein kelpojuoma vaikka siltään nautiskeluun.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 31/50 

Speksit:
Panimo: Bryggeri
Tyyli: Belgian Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 30 EBC
Katkerot: 20 IBU
Alkoholi: 5,0 %
Muuta: Belgialainen oluthiiva
Mistä: Päivärannan Citymarket, Kuopio

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Kurkun kuKnauttaja Tripel – KAAOS

Kaksi kuukautta on ollut taukoa blogiin kirjoittelussa. Arjessa on ollut paljon kuormittavia tekijöitä ja ajatukset paljon muualla, joten ei ole ollut hirveästi intressejä eikä aikaakaan tänne kirjoitella. Mutta nyt vähän tilanteet on tasaantunut ja kevät aurinkokin kivasti paistelee, niin jaksamista alkaa taas löytymään. Sain toissapäivänä työkaverilta yhden kotitekoisen oluen maisteluun ja sillähän tässä on mukava taas palata maistelun pariin.

Saamani Kurkun Kurnauttaja Tripel on Kuopion Avoimen Akateemisen Olutseuran (KAAOS) valmistama Tripel, jossa IBUja on 32 ja alkoholiakin napakat 11%. 

Olut on pullossa jo hieman sameaa ja pohjalla reilusti hiivaa (olisi saanut lepäillä kylmiössä varmaan hieman pidempään ennen nauttimista, kun toin sen kotiin pyörällä ja olkalaukussa). Minua varoitettiin, että karbonointi on vähän yläkantiin ja näinhän se oli. Pullosta olut ei sentään yksinään tullut, mutta kirkkaan valkoisen ja kuohkean vaahdon muodostuvuus on todella runsasta. Tämä nostaa pohjasta irti myös hiivaa, joka aiheuttaa sen, että lasiin päätyvä olut on sameaa. Väri on hiukan  harmaahtavan vaalean keltaista. Vähän kirkkaampi väri olisi lisännyt houkuttavuutta.

Tuoksussa kukkaisuutta, mausteita, yrttejä ja hieman hiivaisuuskin puskee läpi. Myös viljainen maltaisuus nousee esiin.

Maussa reilusti keksimäistä mallasta. Lisäksi mausta löytyy samoja elementtejä kuin tuksusta, mutta paljon meidompana. Humalanpuraisu tulee yrttien kera melko maltillisena. Alkoholi puskee hieman läpi, mutta toisaalta yllättävän vähän. Hiivaisuus puskee hieman liikaa esiin jälkimaussa. Tämä voi kyllä osin johtua siitä, että sitä pääsi hiihappojen mukana nousemaan pohjasta liiankin kanssa. Jotenkin tässä on jotain sahtimaistakin.

Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä, mutta samalla kuivahko. Karbonointi on itseasiassa suutuntuman kannalta hyvällä tasolla. Se terävöittää ja piristää humaloinnin kanssa suutuntumaa. 

Kokonaisuutena Kurkun Kurnauttaja jää vähän puolitiehen. Kyllä tämä Tripel on, mutta keskinkertainen. Hiivaa ja hiivaisuutta pitäisi saada vähemmäksi. Ehkäpä olisi kannattanut antaa seistä pidempään käymisastiassa tai siirtää sekundääriin käymisen jälkeen tasoittumaan. Tai sitten jäättää enemmän "hukkaa". Saman virheen olen tehnyt itsekin. :D Myös alkoholipitoisuuden pudottaminen esim. 9% olisi voinut toimia tässä paremmin. Samoin karbonointi olisi voinut ola hitusen pienempi. Tässä tapauksessa kävi vielä niin, että pullon avaamisen jälkeen hiivat lähtivät pohjalta liikenteeseen ja kun hiivaa oli pohjalla reilusti, niin se myös lähti sieltä liikenteeseen. Hyviä ja selkeitä belgi-elementtejä tässä kuitenkin on ja Tripeliksi tätä voi hyvällä omalla tunnolla kutsua. Hieman huolellisempi viimeistely, niin oltaisiin oltu jo kolmen tähden puolella.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 26/50 

Speksit:
Panimo: KAAOS (kotiolut)
Tyyli: Tripel
Maa: Suomi
Alkoholi: 11 %
Mistä: Sain työkaverilta, joka on mukana Kuopion Avoimen Akateemisen Olutseuran toiminnassa.

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Prykmestar Perle Pils – Vakka-Suomen Panimo

Tällä kertaa maistelussa Prykmestar Perle Pils, joka on humaloitu pelkästään saksalaisella Perle-humalalla. Tämä olut selkeää jatkoa vuoden 2017 käsityöläissarjan Prykmestar Saazer Pilsille, joka oli vastaavasti yhdellä humalalla humaloitu pils. Mallaspohjan koostumuksesta ei ole tietoa, onko kysessä sama, mutta ainakin pullon läpi tämä näyttää kirkkaammalta kuin kahden vuoden takainen Saazer Pils.

Prykmestar Perle Pils on todella kirkasta ja väriltään täyteläisen kullan keltaista. Pinnalle muodostuu parinsormen paksuinen kerros vitivalkoista vaahtoa. Kerrassaan tyylikkään ja huokuttelevan näköinen olut!

Tuoksussa vastaleikattua nurmea, keksimäistä mallasta, koivun lehteä. Tuoksuprofiili vie mielen kesäisen mökin pihalle, jossa nurmen leikkaamisen päätteeksi on käynyt pihasaunassa kylpemässä ja istuessa tyynen järven rannalla saunan kuistilla ottaa ensimmäisen hörpyn rapsakan maukkaasta pilsistä. Aaahhh...

Maussa päällimmäisenä vastaleikattu ruoho ja täyteläinen mallas. Myös jotain ruisleipämäistä, vaikkei tässä ruista olekaan. Jälkimakuun nousee ruohoisuuden kaveriksi pihkaa ja havua. Myös hiukan pajunkuorta. 

Suutuntumaltaan Perle Pils on kuivahko ja rapsakka pils, jota täyteläinen maltainen runko tukee. Oikein suun myötäinen.

Kokonaisuutena maukas ja rapsakka pils, jossa humalointi on Keski-Eurooppalaisempaa tyyliä. Eli kuivempaa ja suorempaa iskua ilman trooppisia hedelmiä. Rehut ristiin ja ruohoa kurkkuun. Oikein maistuva ja juotava pils. Ei ihan parin vuoden takaiselle Saazer Pilsille pärjää, vaik ei kauaksi jää.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Vakka-Suomen panimo
Tyyli: Pils
Maa: Suomi
Katkerot: 44 EBU
Kantavierre: 11,7 °P
Humalat: Perle
Alkoholi: 5,3 %
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

maanantai 18. helmikuuta 2019

Tott Double IPA – Mustan Virran Panimo

Jo useampana vuonna suomalaisten pienpanimoiden tuotteita ollaan osattu odottaa saapuvaksi helmikuun alussa Alkon hyllyille. Aiemmin kattausta tituleerattiin käsityöläisolut valikoimaksi, mutta onneksi pienpanimoiden tuotteita Alkosta löytyy nykyään useamminkin kuin kerran vuodessa. Ehkäpä siksi "sarjan" nimi on muutettu Pienpanimoiden taidonnäytteet. Ja onhan se nyt kuvaavampi, jos rehellisiä ollaan.

Tänä vuonna taitaa sarjan hankinta jäädä vähäisemmäksi, ellei tuotteita ole saatavilla vielä parin kuukauden päästä, mutta tähän väliin ei budjetti valitettavasti reilun kahdeksankymmenen euron olutinvestoinnille anna mahdollisuuksia. Ruosniemen Vuorineuvos Salted Caramellin jo maistoin viikonloppuna. Lisäksi olen aiemmin maistanut Iso-Kallan panimon Baltic Porterin ja Flying Dutchmanin Little Red Corvette Riding Hood Red Wine Sourin.

Muutaman kävin hakemassa ja osasta niistä arviot tulen kirjoittamaan. Ensimmäisenä arvioon pääsee Mustan Virran Panimo Tott Double IPA.

Tott on väriltään meripihkan ruskeaan. Pintaa hunnuttaa komeasti kuohuva vaahtokruunu.

Tuoksussa greippiä, sateenjälkeistä kuusimetsää ja hieman tuttifrutti karkkia.

Maussa trooppisemmat aromit väistyvät napakan pihkaisen humaloinnnin tieltä. Pihkaisten havujen lisäksi mausta löytyy keksimäistä mallasta ja hivenen greipin sisäkalvojen kitkeryyttä. Jälkimakuun hiipii humaloinnin lomasta paahtunutta ruisleipää ja hitusen kahviakin.

Suutuntumaltaan Tott on tyylipuhjaslajinsa edustaja. Täyteläinen ja tuhti runko, jota napakan rapsakka humalointi ryhdistää kuin Viipurin käskynhaltijan komento vartiotehdävässä uinahtavaa sotamiestä. Jälkimaussa katkerot hellivät humalan ystävän limakalvoja kuivattavilla havuisilla tuntemuksilla.

Kokonaisuutena Tott Double IPA on oikein oiva ja maukas tupla IPA. Makua ja runkoa löytyy. Humalointi on enemmänkin metsäistä osastoa kuin trooppista hedelmäsalaattia. Pihkaa ja havuja. Kunnon suomalaisen metsän pihkaisia tuulahduksia. Ja pettuleipää päälle.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Mustan Virran Panimo
Tyyli: Double IPA
Maa: Suomi
Katkerot: 81 EBU
Kantavierre: 17,6 °P
Alkoholi: 8,5 %
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

lauantai 9. helmikuuta 2019

Invern Ale – Birra del Borg

Tänään maistelussa vuosi sitten Italian alpeille suuntautuneelta laskettelureissulta viimeisenä iltana ostettu kotiin tuominen Birra del Borgin valmistama Invern Ale. Cerveniassa ei ihan valtavasti ollut pienpanimo-olut tarjontaa, mutta onneksi jonkun verran kuitenkin löytyi. Ja paikalliset ehdottomasti kiinnosti. Lentokentältä olisi kyllä saanut Balladinin oluita paljonkin, mutta lievässä vatsataudissa ei oikein houkuttanut niitä katsastella.

Tyyliltään Invern Ale on Winter Ale ja maustettu sitruuna-myrtillä, rusinalla(?!?) ja appelsiinin kuoralla. Rusina on kyllä uutta, mutta toisaalta – miksi ei. Mielenkiintoinen maustekattaus.


Invern Ale on väriltään tumman punaruskeaa ja hitusen sameaa. Vaimon lasiin tuli kirkaampi, kun kaadoin ensin. Pohjalta lähti näköjään mukaan hippusia melko paljon. Pinnalle kertyy kuohkeaa hitusen rusehtavaa valkoista vaahtoa, joka on yllättän pitkäikäistä.

Tuoksussa kuivahedelmää, rusinaa, makeaa mallasta ja mallasleipää. Lämmetessään vähän pehmeää. Omanlaisensa makukombo, mutta itseasiassa aika mukava.

Maussa niitä samoja kuivahedelmiä, mutta kuivana ilman sokeria. Mallasta, rusinaa, yrttistä humalaa. Myös hieman alkoholisuus puskee esiin. Itseasiassa tämä maistuu rusinaiselta punssilla terästetyltä kuivakakulta.

Suutuntuma on paksu ja melko kuivahko. Jälkimaussa yrtiset humalat ja mausteet katkeroitavat kuivattavat hitusen lisää.

Kokonaisuutena ihan maukas ja kiinnostava olut, joka itseasiassa maistuu rusinaiselta punssilla terästetyltä kuivakakulta. Tai ehkäpä oikeammin Cointreaulla kostutettu. Mukava winter warmer. Omalaatuinen ja hieman yllättäväkin makumaailmaltaan. Ei mikään tajunnan räjäyttäjä, mutta odotukset oli ehkä hitusen korkeemmalla. Tämä ehkä johtuu upeasta paketoinnista. Hintaa en enää muista, mutta oisko ollut jokun 15€ paikkeilla. Voi olla, että meni ihan persiilleen. Kannattaa testa, jos tulee pienemässä koossa vastaan. Tai sitten porukassa. Melko hyvät aluthan tämmöisellä 8% 0,75cl pullolla saa varmasti aikaan, jos se on pääasia.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Birra del Borg
Tyyli: Wintern Ale
Maa: Italia
Alkoholi: 8,0 %
Muuta: Sitruuna-myrtti, rusina (0,6%), appelsiinin kuori (0,1%)
Mistä: Supermarcato CRAI, Cervinia, Italia

maanantai 4. helmikuuta 2019

Mökkiolut – Iso-Kallanpanimo

Kävin tuossa pari viikkoa sitten piipahtamassa Iso-Kallan panimolla jakemassa muutaman oluen maisteluun ja juteltiin samalla vähän panimon tulevaisuuden näkymistä. Iso-Kallan panimo ei saavuttanut aivan tavoitettaan viime vuotisessa osakeannissaan, mutta rahoitusta saatiin sen verran kasaan, että uusia hankintoja panimolle päästään tekemään. Pian Iso-Kallan saa uusia käymisastioita ja muutto isompiin tiloihinkin olisi suunnitelmissa, kunhan sopiva paikka vain löytyisi. Jos olet Iso-Kallan panimolla joskus käynyt, niin tiedät, että isommat tilat tulisi tarpeeseen, sillä panimolla tilat on jo aika täynnä. Toivotaan, että uudet tilat löytyvät pian.

Mutta palataanpas oluiden pariin. Toinen maisteluun saamani olut oli helmikuussa Alkoihin saapuva Baltic Porter, jonka sain jo maisteluun kesällä ja teinkin siitä myös arvion silloin. Kesällä tämä oli saatavilla vain ravintolajakelusta, mutta nyt siis myös monopolista. Toisena oluena sain jo jonkin aikaa tuotannossa olleen Mökkioluen, jota onkin tullut maisteltua useammankin kerran.

Mökkiolut on vaalea lager, joka on monille pienpanimoille hankala paikka, sillä virheet tulevat tässä tyylissä helposti esiin. Ne kerrat, jolloin olen tämä juonut, niin virheitä en ole havainnut. Nyt nähdään  onko laatu pysynyt.

Mökkiolut on väriltään meripihkanruskeaa ja melko kirkasta. Pintaa hunnuttaa noin sentin valkoinen vaahtokruunu. Tuoksussa pihkaa, kevyttä ruohoa, makeaa mallasta ja hitusen kuivahedelmää.

Maussa reilusti mallasta ja hiukan ruista. Jälkimakuun tulee ruohoista humalaa pienellä pihkaisella puraisulla.

Suutuntuma on täyteläinen ja kuiva. Jälkimakuun hiivittäessä kuivattavuutta tulee lisää.

Kokonaisuutena Mökkiolut oikein juotava ja maukas lager. Tämä toimii varmasti erittäin hyvin kesällä mökin terassalli, kuten se toimii talvipakkasilla sauna päälle. Ja myös janon sammuttajana kuumana kesänpäivänä olen tätä testannut ja toimii. Ryhtiä löytyy ja luonnetta. Maltaisuus tuntuu napakkana runkona, mutta samalla säilyy kuitenkin juotavuus. Tätä on ostettu jo ennenkin ja tulee varmasti ostettua jatkossakin.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan panimo
Tyyli: Vaalea Lager
Maa: Suomi
Katkerot: 20 EBU
Kantavierre: 12 °P
Maltaat:  Pilsner, Munch, Cara+, Crystal
Humalat:  Gelena, Mandarina Bavaria
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: Sain maistiaispullon panimolta.

lauantai 26. tammikuuta 2019

Dankwood – Founders Brewing Co.

Tänään maistellaan taas Foundersin tynnyrikypsytyssarjalaista. Vuorosaa Dankwood, joka on tyyliltään Imperial Red India Pale Ale ja kypsytetty Bourbon tynnyrissä. Foundersin tynnyrisarjalaisia on tullut arvioitua aiemminkin (KBS 2016, Doom, Frootwood ja Backwood Bastard) ja mikäs näitä on arvioidessa, kun tuotteet ovat olleet niin kiinnostovia, vaikkei kaikki mitään onnistuneipia tuotteita olekaan.

Dankwoodin pohjalla on hitusen sakkaa, joka pääsi livahtamaan lasiin ja tämän vuoksi se on sameaa. Väriltään hitusen punertavaan ja harmaaseen taittavaa ruskeaa. Itse asiassa ei mitenkään miellyttävän väristä. Vaahtoa kertyy vajaa sentti ja sekin laskeutuu melko nopeasti hunnuttamaan kevyesti pintaa.

Tuoksussa toffeista maltaisuuttaa, pihkaista puuta ja hitusen yrttejä. Alkoholisuus tuntuu tuoksussa, vaikkei varsinaisesti tuoksu.

Maussa paksua maltaisuutta, kevyttää toffeeta. Yrttistä humalaisuutta. Häivähdys anista ja eukalyptysta, jotka käväisevät esillä, kun siirrytään viipyilevään jälkimakuun, jossa yrtit ja pihkaa hiipii käsikädessä esiin hennon vaniljaisuuden soitteassa hissimusaa taustalla.

Suutuntuma on paksun ja hitusen puumainen. Kuin puulastua välillä käväisisi suussa. Juotavuus on yllätten kuitenkin hyvä ja olut vajoaa lasissa prosentteihin nähden yllättävänkin nopeasti. Jopa petollisen.

Kokonaisuudessaan Dankwood ei ole mikään helmi eikä yllä lähellekään Barrel Aged Serries sarjan kärkeä, mutta jotain kiehtovaa tässä on. Olut on suorastaan ruman näköinen eikä tuoksukaan hurmaa, mutta maku on oikein maukas, vaikkakin hiukan yksi ulotteinen. Tosin pieniä vivahteita tihkuu pikkuhiljaa esiin. Osasiaan parempi kokonaisuus kuitenkin.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 1/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 30/50 

Speksit:
Panimo: Founders Brewing Co.
Tyyli: Imperial Red India Pale Ale
Maa: USA
Katkerot: 65 IBU (Alko 70 EBU)
Kantavierre: 23,9 °P
Alkoholi: 12,2 %
Muuta: Kypsytetty Bourbon tynnyreissä
Mistä: Tilasin netistä. Saa myös Alkosta.

lauantai 19. tammikuuta 2019

Musta Munkki – Donut Island Brewing

Vuoden ensimmäinen kuukausi lähenee vinhaa vauhtia loppuaan, mutta arvioita ei ole vielä yhtään ehtinyt kirjoittelemaan. Kiirettä on taas pitänyt, mutta tuli hommattua Alkosta Donut Islandin Musta Munkki, joka muutama vuosi takaperin herätti kovasti mielenkiintoa. Kyseessä on imperial stout, jonka valmistuksessa on käytetty vadelmamunkkeja. Silloin en tätä päässyt maistamaan, mutta nyt kun Alkossa tuli vastaan, niin olihan se pakko ottaa testiin.


Musta Munkki on väriltään hyvin mustaa ja lähes läpikuultamatonta. Maitokahvin väristä vaahtoa kertyy pinnalle niukasti ja se häviää nopeasti lähes kokonaan.

Tuoksu on salmiakkinen, lakritsinen, nokisen paahteinen ja hitusen vadelmainen. en tiedä kuvitelenko vain vai voiko tästä aistia munkin rasvaisen tuoksun. Ei kuitenkaan paha.

Maku on todella paahteisen maltainen ja nokinen. Nokipannukahvia, erittäin tummaa suklaata ja jotain yrttistä. Ja vadelmaakin olen aistivinani, mutta voi olla taas kuvitelmaa raaka-aineen tuntien. Tässä on mukavaa makeutta, joka tasoittaa tuhkaista nokisuutta.

Suutuntuma on täyteläinen ja melkein öljyisen paksu. Makea ja samalla kuivattavan nokinen. Jälkimakuun kaivautuu esiin yrttisiä katkeroja.

Kokonaisuutena Musta Munkki on erittäin onnistunut ja omalaatuinen olut. Joku vivahde tässä on, mikä tuo hillomunkit mieleen. Ehkä se on vain pelkkää kuvitelmaa, mutta näin koen. Mietittää, että kuinka tämä säilyisi pidempään säilytettynä. Onko munkin rasvat saatu pois oluesta vai eltaantuuko olut pidemmässä säilytyksessä? Kestoa tälle on annettu vain tämän vuoden syyskuulle, joten voi olla, ettei kestä pitkää kellarointia.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Donut Island Brewing / Pantu Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Suomi
Väri: 92 EBC
Katkerot: 88 IBU (Alko 81 EBU)
Kantavierre: 21,4 °P
Maltaat:  ohra
Alkoholi: 9,0 %
Muuta: Vadelmamunkkeja ja siirappi
Mistä: Keskustan Alko, Kuopio