lauantai 27. helmikuuta 2016

Triumphator Dunkler Doppelbock – Löwenbräu

Syksyllä annoin kaverille muutamia kotitekoisia oluita maistelusessioon ja hän halusi hyvittää nämä oluet jotenkin. Hän toikin minulle tuliaiseksi ja korvaukseksi Saksasta pari sikäläistä normi ruokakaupasta löytyvää olutta. Toinen näistä oli Paulanerin Salvator ja toinen Löwenbräun Triumphator Dunkler Doppelbock. Molemmat siis Doppelbockeja ja tavallisia maitokauppaoluita siellä päin. Salvatorin nautiskelin jo syksymmällä, mutta tämä toinen on odotellut sopivaa hetkeä. Tänään saunan päätteeksi alkoi tehdä mieli jotain napakampaa, mutta myös juotavampaa, joten päädyin valitsemaan jääkaapista tämän tuplapukin.

Triumphator on väriltään tumman mahonginruskea ja kirkas. Hieman ruskehtavaa vaahtoa kertyy vehnäolutlasissa reilun neljän sentin verran ja se työntäytyy myös hieman ulos valuen kiehtovasti hiitaana vanana lasinaluselle. Herkullisen näköistä.

Tuoksussa löytyy mallasta ja maltillinen humalan tuulahdus. Hieman tunkkainen kuitenkin.

Maku on täyteläinen ja jopa hieman alkoholinen. Tai alkoholisuus ei oikeastaan enää tunnu muutaman hörpyn jälkeen. Lisäksi mausta löytyy karamellisoitunutta mallasta, toffeista makeutta ja hienostuneen yrttinen. Jälkimaussa piipahtaa maltillinen humalan kosketus. Erittäin tasapainoinen ja maukas Doppelbock.

Suutuntuma on täyteläinen ja melko pehmeä. Hyvä ja tukeva mallasrunko, joka tasoittaa makumaailmaa.  

Kokonaisuutena Triumphator on erittäin maukas ja tasapainoinen Doppelbock. Hyviä makuja, muttei mitään turhaa kikkailua. Tämän juominen on nautinnollinen kokemus. Ja nimihän tällä oluella on kohtuullisen päheä. Triumphator. Voiko tällä nimellä mennä pieleen? Markulle kiitokset maukkaista oluista.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 40/50 

Speksit:
Panimo: Löwenbräu
Tyyli: Doppelbock
Maa: Saksa
Kantavierre: 18,2 %
Alkoholi: 7,6 %
Mistä: Kaveri toi tuliaiseksi Saksasta. Paikallista maitokauppatavaraa.

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Loviatar – Panimoyhtiö Hiisi

Tänä iltana maistelussa taas yksi Alkon tämän vuoden käsityöläisolut valikoiman edustajista – Hiisin Loviatar Rye Wine. Kyseessä oli omasta mielestäni yksi mielenkiintoisimmista oluista tässä kattauksessa. Hiisi on tällä hetkellä myös oma suosikkipanimoni kotimaisista pienpanimoista ja aina suurella innolla odotan heidän uutuksiensa maistelua. Eli kovahkot odotukset tälle ruisviinille on.

Kyseessä on siis Rye Wine eli rukiillä ryyditetty Barley Wine. Nimi Loviatar on otettu Kalevalasta ja sillä tarkoitetaan Pohjalan emäntää Luohia – tuota mahtavan taikavoimaista matriarkkaa. Eli nimikin lupailee mahtavia makumaailmoja, kuten myös etiketti:
"Noita Vipusenvoimainen, rautarukkasilla rakentava, synnystänsä rummuteltu,
vasaraksi vainotuksi – pirun polkuun paheteltu, pahan perkeeks Pohjalasta."
Loviatar on väriltään ruskeaa ja hieman sameaa. Sameutta lisäsi se, että pullon pohjalta ehti livahtaa lasiin myös aimo klöntti hiivaa. Valoa vasten katsottuna oluen punaisuus korostuu. Pinnalle kertyy erittäin niukasti vaahtoa, joka on kuitenkin hyvin pienikuplaista. Tästä syystä vaahto jää kauniiksi pyöreäreunaisiksi pitsihunnuksi oluen päälle ja lasin reunoille.

Tuoksu on jääkaappikylmänä mieto ja pehmeä. En meinaa saada tästä paljoa irti. Lämmettyään tuoksuja alkaa hieman irrota. On mallasta ja hentoa rusinaa.

Maku on melkoisen voimallinen. Kuivattuja hedelmiä, luumua ja aprikoosia, mentholia, pihkaa ja katajan oksia. Sekä jotain häiritsevää, mikä tuo mieleen varsisellerin... Ei hyvä. Pullossa suositeltiin nautiskelu lämpötilaksi 12-14°C, joten annoin oluen hieman lämmetä. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Sellerimäisyys hävisi lähes kokonaan. Esiin nousi pihkaiset katkerot, maltainen makeus, kevyt toffeemaisuus ja vähän puolukkaisuutta.

Suutuntuma on pehmeä ja erittäin täyteläinen. Sekaan puskee katkeroja, jotka ovat enemmän pihkaa ja havuja. Tiukat katkerot tekevät tästä vähän hyökkäävän, mutta samalla myös ryhdikkään. Lämmettyään suutuntuma pehmeni ja tasapainoittui. 

Kokonaisuutena tämän ihan kelpo barley wine, jossa on reilusti makuja, mutta myös jotain häiritsevää. Jääkaappikylmänä tämä suorastaan tökki, mutta lämmettyään maku ja suutuntuma muuttui mielyttävämmäksi. En silti suuremmin innostunut tästä. En ostaisi toisten.

Hiisi on siitä kiva, että he laittavat oluisiinsa mukaan musiikkisuositukset. Siitä minä pidän. Lovitaren kaveriksi panimo suosittelee Verjnuarmun Muanpiällinen helevetti -levyä. Sitä siis tähän.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 33/50  

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Rye Wine (Barley Wine)
Maa: Suomi
Väri: 45 EBC (Alko 105 EBC)
Katkerot: 95 IBU (Alko 84,3 EBU)
Kantavierre: 23,3 °P
Maltaat:  Pale ale-, ruis- ja karamellimaltaat
Humalat:  Columbus, Chinook ja Cascade
Alkoholi: 10,5 %
Muuta: Yksi Alkon vuoden 2016 Käsityöläisoluiden valikoimasta
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

lauantai 20. helmikuuta 2016

Mufloni Saison Gaelach – Beer Hunter's

Tässä reilu viikko sitten bongasin kiinnostavan olutuutisen. Porilainen Beer Hunter's on tuomassa markkinoille Jameson viskitynnyreissä kypsytettyä saisonia. Nyt kuulosti sen verran erikoiselta, jopa pervolta oluelta, että pakkohan tätä on päästä maistamaan. Vähän sen jälkeen tuli tietoon, että olutta tulee vain rajattuihin Alkoihin, mutta onneksi Ravintola Malja hoiti olutta myös Kuopion nurkille. Torstaina Mufloni Saison Gaelachia saapui jo Ravintola Maljaan, mutta en päässyt ensimmäisten joukossa paikalle.

Tänään lauantaina töiden päätteeksi ajattelin palkita itseni raskaan työviikon kunniaksi ja suuntasin heti kohti Maljaa. Yritin houkutella kotiolut kaveriani Mr. Whiteä mukaan, mutta hän ei ollut paikkakunnalla, joten yksin saisin tämän ottaa. Tämän erikoisuuden melko suolainen hinta, 11 € (Alkossa 5,90 €) meinasi kääntää suunnitelmat muualle, mutta lopulta mielenkiinto vei voiton ja ostin tämän, vaikka hanassa olisi ollut tarjolla monia muitakin mielenkiintoisuuksia ja samaan hintaan olisin saanut maistaa melkein kolme olutta.

Mufloni Saison Gaelach on väriltään lähes punaista ja tummaa. Hieman sameaa. Vaahtoa kertyi niukasti. Lasin reunoille jää isokuplainen valli.

Tuoksussa on vanha puuta, marjaa, roibos-teetä. Hennosti savuisuutta. Tunkkaisuutta. Aika erikoinen. Ei hirveästi innosta, mutta tässä on hetkensä.  Tuoksun voimallisuudesta plussaa. 

Sitten makustelemaan. Ensihörpyn valuessa suuhun tulee ensimmäiseksi mieleen marjainen raikkaus, mikä vaihtuu hetkessä teräväksi humaloiden puraisuksi. Aika hyökkäävää. Sen jälkeen maku lähtee kallistumaan teemäisyyteen.  Jälkimakuun tulee savua ja jotain häivähdyksen omaista vaniljaa, joka tuo mieleen viskin. Tämähän lämmittää vatsassa.  Oluen lämmetessä viskimäisyys korostuu maussa. Ehkä liikaakin. Makumaailma jatkaa viskin kautta pyöränsisuskumimaiseen katkeruuteen. Tämä leijailee jälkimakuna pitkään suussa. Ei nyt oikein iske.

Suutuntuma on täyteläinen sekä samalla aikaa raikas ja tunkkainen. Nämä jälkimmäiset fiilikset pelaavat pingistä suussa ja en tiedä kuinka tämän kanssa olisi. Pienemmät suulliset on tasapainoisempia.

Kokonaisuutena tämä ei ollut ollenkaan minun olut. Tässä on paljon makuja ja tiettyjä hienoja hetkiä, mutta minulle tulee tästä mieleen liikaa viski sekä ylipitkään liotettu ja jäähtynyt mustatee. Joku mielleyhtymä tupakantumppeihin tästä tulee, vaikken tiedä miksi. Ehkä tässä on jotain samaakin japanilaisessa kylmässä viljateessä, kun siihen lisätään pyörän sisäkumia. 

Ei vain hirveästi toiminut minulle. Pienempikin määrä olisi riittänyt. Ehkä vähän fiiliksiä latistaa myös se, että tätä joutui nyt pullollisen yksin juomaan. Vähempikin olisi riittänyt.

Uskon kuitenkin, että tälle löytyy myös ystäviä. Maku on sen verran voimallinen, että mielipiteiden jakautuminen on todennäköisempää tykkääjiin ja vihaajiin. Viskin ystävä, testaa ihmeessä. Voit yllättyä positiivisesti. Minä en.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 2/5
 Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 27/50 

Speksit:
Panimo: Beer Hunter's
Tyyli: Saison
Maa: Suomi
Väri: 68 EBC
Katkerot: 52 EBU
Kantavierre: 19,3 °P
Maltaat:  Pilsner, Carapale, Munich, Melanoid, Crystal ja Chocolate
Humalat:  Amarillo, Chinook, Nugget ja Columbus
Alkoholi: 10,0 %
Muuta: Kypsytetty Jameson' viskitynnyreissä.
Mistä: Ravintola Malja, Kuopio

perjantai 19. helmikuuta 2016

Wilhelm I Imperial Black Pils – Stadin Panimo

Perjantai ja työviikko melkein ohi. Huomenna pitäisi vielä töihin kampeutua, mutta kotiin saavuttuani nälkäistä työmiestä odotti vaimon valmistamat burgerit. Kaivoin jääkaapista burgerin kaveriksi Stadin Panimon Wilhelm I. Jotenkin muistelin tämän olleen vain Imperial Pilsner, mutta lasiin olutta kaataessani hämmästyin väriä, kunnes muistin kyseessä olevan Imperial BLACK Pilsner. No, raikasta ja rapsakkaa tunnelmaa olisin kaivannut, kuten esim. Impala Imperial Pils. Mutta kerta olut on jo lasissa, niin tällä kertaa mennään tällä.

Wilhelm I käy oikein mainiosti ruokajuomaksi.
Wilhelm I on väriltään punaiseen taittavan tumman ruskeaa ja hieman utuista. Tummuutta on sen verran, ettei paljon läpi näy. Vaahtoa kertyy erittäin niukasti. Vähän kotikalja fiilis.

Tuoksu maltainen, hieman makeahko. Jotain katajamaistakin tässä on. Lämmettyään myös kahvia.

Maku on makean maltainen ja pähkinäinen. Hieman suklaatakin. Sitten pikkuhiljaa esiin hiipii humalat ja tässä nousevassa katkerovaiheessa tulee jotain jopa sahtimaista ajatusmaailmaa esille. Katajaista makeaa mallasta. Myös banaania. Jännittävää. Lämmettyään hieman maut vielä voimistuvat.

Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä. Jälkimakuun kaartaa mukaan napakat katkerot, jotka vihmovat maltaistettua suuta pirtsakasti katajanoksilla.

Kokonaisuutena oikein kelpo olut, vaikka jääkaappikylmänä meinasi jättää vähän kylmäksi. Syönnin aikana olut ehti hieman lämmetä, jolloin tuoksut ja maut alkoivat kuitenkin päästä paremmin esiin. Tämän jälkeen Wilhem I alkoi vakuuttamaan paremmin. Makuprofiili on hieno ja kasvaa kivasti alun pehmeistä maltaisista ja hieman sahtimaisista makumaailmoista ryhdikkään katkeroiseksi. Ei tässä paljon pilsneriä ole, mutta ihan hyvää. Sopii hyvin ruokajuomaksi.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Stadin Panimo
Tyyli: Imperial Black Pilsner
Maa: Suomi
Väri: 84,5 EBC
Katkerot: 65,8 IBU (Alko 42,3 EBU)
Kantavierre: 15,7 °P (Alko 15 °P)
Maltaat:  Pils-, vienna-, münich-, kristalli- ja suklaamaltaat
Humalat:  saksalaiset aromihumalat
Alkoholi: 7,2 %
Muuta: Yksi vuoden 2016 Alkon Käsityöläisolut valikoiman oluista
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Laitilan Lakrtisi Portteri – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Flunssa on nyt selätetty ja vihdoin voi taas keskittyä täysin voimin oluiden pariin. Tänään arviossa olutblogeissa ja keskustelupalstoilla suuresti mielipiteitä jakanut Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Laitilan Lakrtisi Portteri. Itse lukeudun lakritsin suuriin ystäviin ja innolla olen tätä odottanut samoin kuin odotin Iso-Kallan Panimon Salmiakki Porteria. Nyt siis portteria lasiin ja toteamaan itse, kuinka asian laita on.

Laitilan Lakritsi Portteri on väriltään hieman harmahtavan tummanruskeaa ja hieman samea. Tästä väristä tulee mieleen Fisu-shotti, mikä ei mielestäni ole hyvä mielenyhtymä. Lasiin kaadettaessa pinnalle kohoaa kolmen sentin komea kermanvalkoinen vaahtokruunu, joka on melko lyhyt ikäinen. Vaahto ei kuitenkaan katoa kokonaan vaan sitä jää pinnalle muumatan millin tasainen kerros.

Tuoksu on melko mieto, enkä meinaa löytää tästä mitään. Kovalla nuuhkimisella löydän jotain lakumaista. Tai sitten kuvittelen. En vain meinaa saada mitään irti. Lämmetessään alkaa tuoksua tulla enemmän mukaan tai sitten kuvittelen senkin.

Maku on lakrtisinen. Kyllä. Sitä on tässä. Lakun maku muljuaa päälimmäisenä koko makuprofiilin läpi. Välillä meinaa laimentua, mutta sitten tulee vähän katkeroa mukaan ja taas mennään. Loppua kohden tulee mukaan jotain katkeran jauhomaista. Kuin häivähdys kylmää teetä ja tupakkaa. Parhaiten makua saa, kun pyörittelee olutta vähän aikaa suussa. Kivasti lakua. Vähän Fisherman Friendsiä ilman väkevää

Suutuntuma on mukavan täyteläinen, vaikka häivähdys keveämpääkin tunnelmaa tulee makuprofiilin aikana. Jälkimaussa kevyttä katkeruutta ja teemäisyyttä.

Ei ihme, että tämä on jakanut paljon mielipiteitä, sillä kyseessä on kokonaisuutena hyvin erikoinen olut. Olen lakritsin suuri ystävä, mutta olin tämän suhteen vähän epäileväinen. Niin voimakkaasti olut oli ihmisten mielipiteitä jakanut, etten uskaltanut toivoa tältä liikoja. Minä kuitenkin tykkäsin. Mukavasti lakritsia maussa ja se kantoi ihan kivasti makuprofiilin läpi, vaikka paikoitellen makuprofiilin loppupuolella esiin työntynyt erikoinen tee-tupakka assosiaatio laski vähän tunnelmaa. Fisumainen ulkonäkö ei paljoa innosta, mutta kiva kermavaahtomainen vaahtokruunu pelasti hieman fiilistä. Tuoksua en saa hirveästi irti, mutta makua olikin sitten kivasti. Mukavan persoonallinen olut, jota voisin silloin tällöin toistenkin nauttia – mutta vain pullo kerrallaan.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyli: Porter
Maa: Suomi
Väri: 340 EBC (Alko 240 EBC)
Katkerot: 30 EBU (Alko 18,9 EBU)
Kantavierre: 15,2 % (Alko 15,6 °P)
Maltaat:  Pale ale-, dark ale-, crystal 300- ja suklaamaltaat
Humalat:  Northern Brewer
Alkoholi: 5,4 %
Muuta: Kouvolan Lakritsin lakritsiuute
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

maanantai 8. helmikuuta 2016

Pirske – Mathildedalin Kyläpanimo

Tänään maistossa Mathildedalin Kyläpanimon Pirske. Kyseessä on itselleni vielä aivan tuntematon panimo. Tai no olenhan minä panimon vaiheita täältä etäältä seurannut ja päässyt maistamaan yhden yhteistyöoluenkin, jos totta puhutaan, mutta yhtään täysin omaa tuotetta en ole vielä päässyt maistamaan. Joten odotan innolla uuteen panimoon tutustumista.

Jotenkin tämä panimo herätti mielenkiintoni heti, kun kuulin tästä. Olen nimittäin kerran käynyt Mathildedalin kylässä soittokeikalla häissä. Ja olipa muuten pirun moiset häät, joissa soittajillakin oli erittäin hauskaa, vaikka soitimme kaikkiaan 4-5 tuntia. Ja erikoisesti sinne päädyin soittamaankin. Eräs tuttavani oli ilmeisesti sulhon kavereita ja oli lupautunut hänen häissään hoitamaan musaiikki puolen. Hän oku sitten pyytänyt bändimme laulajan mukaan soittamaan kitaraa, joka pyysi minut soittamaan bassoa. Ja minähän lähdin. Onneksi. Oli sen verran hauska reissu, vaikka ajomatkaa  kertyi kähes seitsemän tuntia suuntaansa. Harvemmin olen ollut keikalla, jos koskaan, missä bändillä on ollut puitteet yhtä hyvässä kunnossa. Illalla paikalle saavuttuamme meitä odotti maittava ruoka ja lämmin rantasauna saunaoluineen. Juhlapäivänäkin homma pelasi ja bändillekin oli oma pöytäpaikka juhlaväen seassa. Juhlaillan pimetessä saapui snäkärikoju pihalle, mistä sai hakea yösyömistä. Hyvät muistot siis jäi. Siksipä Mathildedal on jäänyt elävästi mieleeni. 

Mutta palataanpa muisteloista oluen pariin.

Pirske on väriltään kullankeltaista ja hieman utuista. Pinnalle muodostuu noin sentin korkuinen vitivalkea vaahtokerros. Pohjalta nousee tasaiseen rauhalliseen tahtiin pikkuriikkisiä kuplia. Kaunista.

Tuoksu on kukkainen, hedelmäinen ja kevyen hiivainen. Raikas tuoksuprofiili, jossa hiiva ei häiritse. Hieman taikina juurimaista tässä tuoksussa on.

Maku mukavan raikkaan kukkainen ja maltillisen mausteinen. Jälkimakuun hiipii banaania, jauhoista maltaisuutta ja hienoista hiivaisuutta, jota terästää kevyt pippurimaisuus. Hieno makuprofiili.

Suutuntuma on raikas ja hienoisen lämmittävä. Jälkimaun puolella nousee esiin maltilliset katkerot ja pippurinen lämmittävä puraisu.

Kokonaisuutena Mathildedalin Kyläpanimon Pirske on erinomaisen hieno olut, jota nautiskelee mielellään. Tätä voisi hommata varastoon parikin pulloa. Sopii hyvin näin nautiskeluun tai menisi myös saunaoluena. Hieno ensikohtaaminen Kyläpanimon kanssa. Toivottavasti pääsen piaan tutustumaan myös muihin tuotteisiin. Ne eivät vain ole vielä Mualiman navalle rantautuneet.

Laitampa pitkästä aikaa musaa tähän liitteeksi. Jotenkin samaiselta hääkeikkareissulta mieleen on jäänyt myös Villega Peoplen YMCA. Tämä soitettiin pariin otteeseen – ja onhan tässä melkoisen svengaava basso. Eipä mulla muuta. Illan jatkoja.



Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 40/50 

Speksit:
Panimo: Mathildedalin Kyläpanimo
Tyyli: Belgian Ale
Maa: Suomi
Väri: 10,8 EBC
Katkerot: 19,4 EBU
Kantavierre: 16,3 °P
Maltaat:  Pilsner- ja carapils
Humalat:  Saaz ja Savinjski Golding
Alkoholi: 6,9 %
Muuta: Kandisokeri. Yksi Alkon vuoden 2016 käsityöläisolut valikoimasta
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

lauantai 6. helmikuuta 2016

Yeti – Great Divide Brewing Co.

Tänään kävin pitkästä aikaa laskettelemassa. Edellisestä kerrasta on ainakin 10 vuotta. Käsittämätöntä. Harrastin vielä yläasteella kilpalaskua, mutta näin se haastus on vain jäänyt taakse. Osa syynä lienee lajin hinnakkuus. Ei opiskelijalle hirveästi varaa ollut. Vanhempieni kellarista kävin etsimässä omia laskettelutarvikkeita ja sieltähän ne vielä löytyi. Tosin käyttökunto ei vakuuttanut. Sovitin monoa jalkaan ja toinen halkesi pohjasta säpäleiksi. Ei muovi ollut kestänyt aikaa. No, laina kamoilla sitten Tahkolle opettamaan omia lapsia laskemaan. Huhuh. Neljä tuntia rinteessä rymytessä otti vähän voimien päälle. Niin ja tuosta hinnakkuudesta sen verran, että tämän päivän toitaroinit  kaikkine lisukkeineen taisivat niellä neljätä tunnilta palttiarallaa 200 euroa, joten ihan heti ei uusiksi oteta. Ehkäpä kymmene vuoden päästä taas...

Yetiä ja suklaata.
Kotiin palattuamme sauna kutsui väsynyttä ja sen päätteksi ajattelin ansainneeni hyvän oluen. Jääkaapista ei löytynyt nyt mitään hyvää tuttua, niin päätin ottaa arviolta parhaan oluen. Ja se oli Great Divide Brewing Companyn Yeti. Tämä Coloradolainen panimo on tehnyt monta hyvää olutta ja tästäkin olen kuullut vain pelkkää hyvää, joten odotukset on korkealla.

Yeti on väriltään sysimustaa ja paksua öljymäistä nestettä. Ja täysin läpikuultamatonta. No onhan tämän väri täysin käsittämättömät 592 EBC:tä!!!! Lasiin kaadettaessa Yeti muodostaa vain niukasta kahvinruskeaa vaahtoa. Muistuttaa hieman vasta keitettyä Espressoa. Erittäin herkullista, mutta vielä herkullisempaa, jos vaahtoa olisi vähän enemmän.

Tuoksu on kahvinen, suklainen ja ruisleipäinen. Nokista nuotio makkaraa. Tai ehkäpä se fiilis pyörii nenässä edelleen tuolta laskettelurinteestä.

Maku on suklainen ja kahvinen. Suklaa on jotain 90%:sta. Makeutta ei nimittäin juurikaan ole. Jälkimakuun tulee nokea ja havuja. Pihkaiset ja hieman nokiset havut kutittelevat limakalvoilla pitkään.

Suutuntuma on hyvin kuiva, mutta samalla melko täyteläinen. Jälkimakuun tulee kuivuuden kaveriksi kourallinen katkeroja.

Yeti on jämäkkä paketti, joka ottaa tiukkaan niskalenkkiin. Eikä päästä helpolla irti. Itse pitäisi enemmän hiukan enemmästä makeudesta, mutta tämäkin on hyvää. Toimi hyvin tumman (70 %) suklaan kaverina. Olisi saanut olla ehkä makeampaa suklaata. Ehkäpä etiketissä suositetun suolaisan sinihomejuuston kanssa voisi toimi. Voin kuvitella tämän kaveriksi pienellä Aurajuusto siivulla höystetyn piparkakun ja vähän makeemman suklaan. Mutta pihvin kanssa en tätä kyllä ehkä ottaisi, vaikka valmistaja näin etiketissä suositteleekin. Silti – ei tämä huippu kastiin minusta yltänyt.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Great Divide Brewing Co.
Tyyli: Imperial Stout
Maa: USA
Väri: 592 EBC
Katkerot: 75 IBU (Alko 107 EBU)
Kantavierre:  23 °P
Alkoholi: 9,5 %
Mistä: Matkuksen Alko, Kuopio

perjantai 5. helmikuuta 2016

Molotov Cocktail – EvilTwin Brewery

Molotov Cocktail –
kun ulkonäkö pettää.
Tänään maistelussa Ewil Twin Breweryn Molotow Cocktail. Tämä suomalaisen innovaation mukaan nimetty olut on tyyliltää Imperial Indian Pale Ale. Eli tiukka paketti IPA kovilla prosenteilla. Tämä lähti mukaan Tallinnasta viime kesäkuussa ja nyt hoksasin jääkaapista. Jos tämän kaltainen olut maksaa 4,8 €/plo, niin olihan se ostettava. Eihän siihen hintaan täällä saa juuri mitään. Tämän vuoden Alkon käsityöläisoluistakin vain viisi olutta yhdeksästätoista maksaa alta 4,8 € Äkkiä kitusiin, ettei mene huonoksi. Epäilemättä paras terä humalista on havissut pois jo aika päiviä sitten, mutta minkäs teet. Minun moka.

Molotov Cocktail on väriltään kullan keltaista ja kirkasta. Pullon pohjalta meinaa lasiin karata pieniä pallomaisia hiivapartikkeleja, mutta lopetan kaatamisen äkkiä. Muutamia ehti kuitenkin lasiin asti, mutta ne vajosivat pohjalle. Pinnalle muodostuu parin sentin kirkkaan valkoinen vaahtokerros.

Tuoksussa havun neulasia, kuivattua aprikoosia sekä häivähdys eucalyptusta.

Ensikulaus lyö lähes tyrmäykseen. Tässä ulkonäkö pettää. Ensihörppy oli kuin bensaa olisi hörpännyt. Tässä on reilusti pihkaisen havuista humalaa greipin kalvoilla, pyörän sisäkumilla ja teinin mopon bensatankin korkilla terästettynä. Alkoholi on voimakkaasti läsnä. Kun siihen tottuu alkaa mausta paljastua hienoja piirteitä. Kuivattuja hedelmiä, vadelmaa, jotain karpalomaistakin.

Suutuntuma on hyvin täytäläinen, alkoholinen ja jopa hieman likörinen. Jälkimakuun saapuu katkerot ja tietynlaista raikkautta, kuin Mynthon pastillia.

Kokonaisuutena yllättävä ja mielenkiintoinen olut. Tykkiä tavaraa, jossa on luonnetta näin vanhempanakin. Monia makuja, kunhan alkushokista pääsi ohi. Tämä löi kyllä yllättävästi makuhermot mutkalle, mutta sitten alko löyty kaikenlaista kiintoisaa. Hyviä makuja ja fiiliksiä. Jotenkin eucalyptus ja menthol tässä oli voimakkaasti läsnä, mutta se on todennäköisesti reilun alkoholisuuden ja humaloiden yhdistelmän aikaan saama illuusio. Jännittävä siitä huolimatta. Harvoin näin monipuolisia oluita vastaan tulee. Mutta totuuden nimissä – ei tätä paljoa juo. Tämä 0,35 litraa on aivan riittävä määrä. Alkaa kihahtaa jo hattuun ja makuhermot turtuvat. Vettä kannattaa ottaa kaveriksi. Minkähänlaista olisi tuoreena. Onko suurta eroa vaiko samanlainen likörinen pläjäys? En tiedä, mutta ehkäpä joskus senkin pääsee todistamaan.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Evil Twin Brewering
Tyyli: Imperial Indian Pale Ale
Maa: USA
Alkoholi: 13 %
Mistä: Öllepood (Lai 8), Tallinna, Viro

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Julmajuho – Teerenpeli

Maanantaina ne taas tulivat saataville. Nimittäin Alkon tämän vuoden käsityöläisoluet. Tai no, yksi vielä upuu ilmeisesti Alkon keskusvarastoltakin, mutta kuulema tulossa on. Ensi viikolla pitäisi Luraakin olla saatavilla.

Tänä vuonna koko kattaukselle kertyy reilusti hintaa (107,15 €) ja siksipä päätinkin laittaa itselleni rajaksi kymmenen pullon ostoskorin. Tosin menin jo tietyllä tavalla pettämään oman lupauksi ja ostin Mufoloni Imperial Stoutin kaverin hehkutuksen jäljiltä. No toisaalta Lura ei ole vielä korissa, niin kymmenen pulloa on vasta ostettuna... Jos sen joisi äkkiä, niin lasketaanko se...

No soimaan tai taputtelen itseäni selkään vähän myöhemmin. Tänään on sitten ensimmäisen oluen vuoro laskeutua tuoppiin maisteltavaksi ja sen kunnian saa Teerenpelin Julmajuho. Tai oikeastaan tämähän on jo toinen. Ensimmäisen kunnian sai Iso-Kallan Panimon Salmiakki Porter, jonka pääsin maistelemaan etukäteen. Mutta tänään siis Julmajuho

Alkon sivut tietävät kertoa, että Julmajuho on saanut nimensä Teerenpelin yhden tuotekehittäjän, Juho Larkion mukaan. Voin kuvitella mielessäni Juhon, tuon matalaan satuloidulla Harrikalla ajavan miehen. Tätä miestä kuvatessa tämä sana on kohdillaan. Julmajuho. Lempinimi ei ole tullut suotta. Ehei. Kun tämä mies, Julmajuho kaartaa panimon pihaan korvia huumaavasti ärjyvällä Harrikallaan (tietenkin myös tulipalo pakkasilla) ja ottaa päätään suojanneen, olutpullon etikettiinkin ikuistetun sarvikypärän päästään, panimolle tulee järjestys silmänräpäyksessä ja kaikki paikalla olijat skarpaa kuin sadan kymmenen metrin aituri lähtötelineissään. Kun Julmajuho astuu sisään, niin talosta lähtee vain priimaa. Piste. Tai...

Noniin, noniin. Nyt lähti mielikuvitus taas vähän lapasesta ja meikäläisen mopedi on jo reilusti pusikon puolella. Edellä kuvattu on täysin yhden 11 tuntisen päivän jälkeen väsyneen höyrypään ajatusharhailuja eikä niillä ole mitään tiedettyä totuuspohjaa. Joten...  ...mennään asiaan. Kyseessä on siis savuporter, joka panimon etikettiin raapustaman kuvauksen perusteella on tuoksultaan hillityn savuinen ja maultaan julmetun hyvää. Korkki auki ja olut lasiin. Sillähän se selviää.

Julmajuho on väriltään syvän tumman punaruskea, lähes musta. Valoa vasten katsottuna kuitenkin läpikuultava ja kirkas. Pinnalle muodostuu reilun kolmen sentin komea ja kuohkea vaahtokukka. 

Tuoksu on yllättävän mieto. En meinannut saada tästä aluksi mitään irti. Kun muutaman kulauksen jälkeen laskeutuneen vaahtokerroksen sai lävistettyä tuoksuakin irtosi vähän paremmin. Tuoksu on maltillisen savuinen, hieman palvikinkkuinen ja karamellinen. Ihan kiva.

Etiketissä lupaillaan Julmajuhon
maistuvan julmetun hyvälle.
Maku on makean maltainen, huoltoasemakahvinen ja hennon savuinen. Myös häivädys palvikinkkua tässä on. Ja niitä uunissa porsaan kinkun tai fileen kanssa kypsennettyjä kuivattuja luumuja. Jälkimaussa luumujen välistä pistelee hieman pihkaiset neulaset. Näiden pääteeksi suuhun jää vielä maistumaan hienoinen leppäsavun aromi. Jotenkin jännä yhdistelmä, joka on samalla etäisesti tuttu.

Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä, lähes kermavaahtomainen. Sitten nielaisun jälkeen kevenee, kunnes maltilliset katkerot alkavat pikkuhiljaa purra.

Kokonaisuutena Julmajuho melko onnistunut olut ja kiva aloitus käsityöläisoluiden maisteluun. Paljon tämä on kallellaan Schlenkerlan savuisiin maisemiin. Ehkä eniten Fastenbieriä, mutta ei yhtä ruokaisa. Omaan makuuni tässä saisi olla enemmän savua. Tosin tämä olisi päässyt ehkä parhaiten oikeuksiinsa jonkun ruoan kumppanina. Savustettua lihaa tai uunissa kypsennettyä possua kera uunijuuresten ryyditettynä hyvällä tummalla olutkastikkeella. Paljaaltaan tässä on tiettyä tylsyyttä ja ehkä liiallista makeutta, joka nousee hetkittäin turhan paljon esiin. 

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Teerenpeli Panimo ja Tislaamo Oy
Tyyli: Savuolut / Porter
Maa: Suomi
Väri: 218 EBC
Katkerot: 31,1 EBU
Kantavierre: 19,6 °P
Maltaat:  Savustetut maltaat ja suklaamaltaat, crystal 100 -maltaat, ohrahiutaleet
Humalat:  Nugget ja Fuggles
Alkoholi: 7,7 %
Muuta: Yksi Alkon vuoden 2016 käsityöläisoluista
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

tiistai 2. helmikuuta 2016

Alkon käsityöläisoluet 2016

Tämän vuoden Alkon Käsityöläisoluet ovat saapuneet. Ja niitä tuli enemmän kuin koskaan. Myös kukkaro köyhtyy enemmän kuin koskaan. Kokonaispaketille kertyy huimat 107,15 € hintaa. Ei ole ihan halpaa. Tähän kuuhun tuppasi muutama muukin lasku, joten nyt ei pysty venymään tähän ainakaan helmikuussa. Ehkä myöhemmin keväällä lisää, jos vielä löytyy. Siispä päätin, että nyt pitää tehdä valinta. Ostan vain kymmenen olutta. Mutta mitkä? Siinäpä vasta paha kysymys. Mutta koetan listata tähän, mitkä ovat nämä minun kymmenen oluttani.

Ensimmäistä kertaa lukiessani listaa näistä oluista huomioni kiinnittyi heti kahteen erikoisuuteen. Lakritsin ja salmiakin suurena ystävänä halin päästä maistamaan sekä Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Lakritsi Portterin että Iso-Kallan Panimon Salmiakki Porterin. Tässä siis olisi 2/10, mutta onneksi satuin samaan Iso-Kallan Panimolta maistiaispullon, joten jätän sen nyt tältä listalta pois. 

Seuraavaksi listalla kiinnostavuus asteikolla on Hiisin Loviatar. Olen pitänyt suurimmasta osasta Hiisin oluista ja pidän heidän asenteestaan. Tästä "ruisviinistä" olen lukenut jo myös jonkun hyvän sanasen, niin varma valinta koriin siis.


Tämän vuoden Alkon käsityöläisoluet esitellään uusimmassa Etiketti lehdessä.


Itseäni kiinnostaa myös uudet tulokkaat sekä heidän tuotteensa. Vaikka näihin sisältyy aina pieni epävarmuustekijä, ei se koskaan anna, jos ei koskaa koetakaan. Joten koriin lähtee Kallio Artisan Breweryn ja Birra Amiatran yhteistyön tuotos Lura ja Mathildedalin Kyläpanimon Pirske. Humaloven First Loven maistoin OlutExpossa, joten skippaan sen nyt ainakin ensi aallosta, vaikka uusille tulokkaille olisi kiva antaa mahdollisuus myös ajan kanssa.  Eli 4/10 kasassa.

Itse asiassa taidan skipata nyt kaikki IPAt ensiaallosta – nuo kaksi muuta Humaloven kanssa.. Ostan sitten myöhemmin, jos tulee vielä vastaan. Näistä suurin kiinnostus olisi Saimaan Juomatehtaan Brewer's Special Rye IPAan.

Olen usein myös innokas uusien erikoisuuksien äärellä, joten valitsen koriin Suomenlinnan Panimon Foil Hatin ja Bryggerin Rosén. Eli Alkon ensimmäinen (ainakin kotimainen) Berliner Weisse ja Kiinanruusuteellä eli hibiscusteellä höystettyä ja viinihiivalla käytettyä olutta. Jännittää jo valmiiksi. Nyt siis 6/10 kasassa.

Nyt on sen verran jäännä tilanne, että listalta löytyy yksi tumma lager. Ja enpähän ole muutamaan hetkeen lagereita ostellut. Rekolan Panimon Musta Valssi on saanut hyvää palautetta, joten mikä jottei. Otetaan villinä korttina lageria mukaan. 


Tämän vuoden Alkon käsityöläisoluet esitellään uusimmassa Etiketti lehdessä.

Kolme pitäisi vielä valita. Setissä on kaksi savuolutta. Toinen on savusaison, mikä on kyllä mielenkiintoisen oloinen, mutta maiston tämän Ruosniemen panimon Mustan Lomittajan esiasteen 100. erän kunniaksi tehdyn Betaversio Savu-saison #100 :n myös Olut Expossa, joten skippaan sen ja valitsen Teerenpelin Julmajuhon.

Vaikka pidän paljon stouteista ja imperial stouteista, päädyn nyt skippaan Prykmestar Kaura Stoutin ja Beer Hunter'sin Mufloni Imperial Stoutin. Ei helppo päätös, mutta näin ei jää enää kuin neljän joukko, josta puolet jää korin ulkopuolelle.

Mallaskosken Black Pils oli sen verran mieluinen yllätys, joten haluan ottaa koriin Stadin Panimon Wilhelm I Imperial Black Pilsin. Jäljelle jääneestä kolmesta suljen pois Stallhagenin Beebockin. Hunajainen Doppelbock kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta kaksi mielenkiintoista on vielä jäljellä.

Haluaisin kyllä kovasti maistaa hyväksi panimoksi havaitun Maku Brewingin uutukaisen ESB:in, mutta kiinnostavuudessa voiton vie Lammin Sahdin Ruisrääkkä. Joten kori on täynnä. 10/10 kasassa. Näillä mennään ja lupaan yrittää ehtiä kaikista kirjoittamaan jotain myös tänne blogin puolelle.

Musamiehen vuoden 2016 Käsityöläisolutkori:

  1. Lakritsi Portteri (Laitilan Wirvoitusjuomatehdas) 4,21 €
  2. Loviatar (Panimo Hiisi) 5,99 €
  3. Lura (Kallio Artisan Brewery / Birra Amiatra) 12,07 €
  4. Pirske (Mathildehalin Kyläpanimo) 5,94 €
  5. Foil Hat (Suomenlinnan Panimo) 5,65 €
  6. Rosé (Bryggeri) 5,95 €
  7. Musta Valssi (Rekolan Panimo) 5,97 €
  8. Julmajuho (Teerenpeli) 4,43 €
  9. Wilhelm I Imperial Black Pils (Stadin Panimo) 5,48 €
  10. Ruisrääkkä (Lammin Sahti) 5,74 €

Viisi ensimmäistä olutta on jo käyty hakemassa jemmaan. Loput, kunhan Lura rantautuu tänne Savon muaellekin.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Brouder Jacob Double Espresso – Brouwerij Broeder Jacob

Tällä kertaa arviossa belgialaisen Brouweij Broeder Jacobin Double Espresso. Olut on tilattu Belgian Beer Factorystä ja valitsin tämän tilaukseen ihan vain ulkoasun ja mielenkiintoisuuden vuoksi. Täysin entuudestaan tuntematon panimo ja olut, mutta mikäs sen parempaa kuin tutusta uusiin panimoihin ja heidän tuotteisiinsa. Avarakatseisuus kunniaan. Eli tämä Double Espresso Stout lasiin ja kohti tuntematonta.



Brouder Jacob Double Espresso on väriltään kauniin tumman punaruskeaa ja melko kirkasta. Pullossa näytti mustalta, mutta yllätti lasiin kaadettuna läpikuullollaan. Pinnalle muodostuu reilusti isohko kuplaista vaahtoa, joka laskee kuitenkin melko nopeasti. Siitä pieni miinus. Muuten erittäin herkullisen näköinen olut.

Tuoksu on hyvin mieto. En meinaa saada tästä mitään irti. En tiedä johtuuko siitä, että olut on jääkaappi kylmä vai onko tämä vain näin mieto tuoksultaan. Lämmetessään alkaa tulla myös tuoksuja esiin. Kevyttä kahvia, toffeeta ja kevyttä yrttisyyttä. Miellyttävä, mutta mieto.

Maku on jännittävän monitahoinen ja tasapainoinen. Pehmeyttä, mallasta, paahdettua sokeria, kevyttä toffeeta ja häivähdyksellisesti kahvia. Myös maussa on jotain yrttejä. Tai ehkäpä enemmänkin luonnon lakritsia. Ja taas paahdettua sokeria. Tai oikeastaan tummaa kandisokeria. Siitähän Belgiassa oluen teossa pidetään.

Suutuntuma on pehmeä ja lämmittävä ja täyteläinen – ja kevyt... Siis, että mitenkä?!? Kuulostaa oudolta, mutta jotenkni välistä tulee hyvin kevyt fiilis ja kohta suu on taas täyteläistynyt?!? En tiedä. Hämmentävää.

Jotenkin tahtoisin pitää tästä paljon, mutta joku vain ei loksahda kohdilleen. Kyseessä on siis panimon määritelmän mukaan stout, mutta minusta tämä on hyvin lähellä belgialaista mausteista alea. Siis hyvää tämä on ja hyvät pointsitkin saa, mutta jotenkin olisin halunnut pitää tästä enemmänkin. Ehkä se on tuo suutuntuma miltä oilisin kaivannut hieman täyteläisempää otetta. Runkoa lisää ja oltaisiin oltu nelosen puolella. Mutta suosittelen maistamaan, jos vastaan tulee. Belgiassa osataan tämä monitahoisten oluiden paneminen.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Brouwerij Broeder Jacob
Tyyli: Stout
Maa: Belgia
Alkoholi: 7,7 %
Mistä: Belgian Beer Factorystä