lauantai 31. joulukuuta 2016

Orval Trappist Ale – Brasserie d'Orval

Tasan vuosi sitten pidettiin ensimmäinen olutbloggareiden yhteisarvio ja silloin kaikkien laseissa pyörähti Sinebrychoffin Porter. Arviot pamahti blogeihin 31.12.2015 klo 12.00. Tänä vuonna yhteisarvio toteutetaan uudelleen ja mukaan on saatu useita uusiakin bloggaajia. Yhteisarvio-olueksi uudenvuoden arviossa valikoitui klassinen Orvalin luostaripanimon eli Brasserie d'Orvalin trappisti olut Orval.  Jokainen julkaisee oman arvionsa 31.12.2016 klo 12.00 ja tässä kaikki mukana olijat:
Orval on väriltään tummaa oranssia. Sanoisin keltaokraa. Hieman samea. Valkoista hyvin kuohkeaa ja pitkäikäistä vaahtoa kertyy kaadettaessa niin runsaasti, ettei koko olutta saa lasiin kerralla. Sameus johtui siitä, että pullon uudelleen pystyyn nostaminen huljautti pohjalla lepäilleen hiivakerroksen liikkeelle. Tällä kertaa lasiin ei muodostunut fallosmaista vaahto tornia, kuten edellisellä kerralla, kun tämän maistoin.

Tuoksu on raikas, hedelmäinen ja hieman ruohoinen. Myös mallasta. Pidempi fiilistely paljastaa lisäksi pehmeän yrttisiä vivahteita ja hiukan Tutti Frutti karkkiakin. Miten näissä trappisteissa onkin näin hienot ja monipuoliset tuoksumaailmat.

Maku on yrttisen maltainen. Esiin puskee basillikaa ja rucolaa. Maltaisuus on tasapainoisesti läsnä, muttei puske liikaa läpi. Se tuntuu hieman makeana taustana yrttisten makujen värittäessä etualaa.

Suutuntuma on raikas ja pääsäntöisesti pehmeä. Yrttiset katkerot ja maltillinen hiilihappoisuus piristävät ja terävöittävät makuja sekä napakoittavat suutuntumaa.

Kokonaisuutena Orval on kyllä oikein hieno olut ja ehdoton klassikko. En sanoisi, että täydellinen olut, mutta kaikessa monipuolisuudessaan ja aikojen saatossa valmistustavan sekä hiivakanna hiomana, se on jotain täysin omalaatuista. Nyt kun vilkaisin aikaisempaani arviota lähes tasan vuoden takaa, niin paljon arviossani samaakin on, vaikka jotain uuttakin. Tuntuu, että sain tästä tällä kertaa enemmän irti. Eniten harmittaa, etten löytänyt tuota aiemmin tuoksussa haistamaani pullamaista kukan tuoksua, joka on muistona useilta Japanin reissuilta. Todennäköisesti on osa hiivan ominaisaromia.

Suosittelen tutustumaan, kun sitä on nyt Alkosta taas saatavilla ja näyttääpä kuuluvan vakiovalikoimaan. Ei mikään halpa, mutta halavempi kuin toinen hirmuhintainen klassikko Rochefort 10.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Brasserie d'Orval
Tyyli: Trappist
Maa: Belgia
Väri: 24,3 EBC
Katkerot: 29,2 EBU
Kantavierre: 13,3 °P
Alkoholi: 6,9 %
Muuta: Pullotettu 31.8.2016
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Pime Öö – Põhjala

Jouluaaton aaton iltana maistelin virolaisen Põhjalan Jouluöö imperial porterin ja se jatkoi panimon erinomaisten tuotteiden linjalla. Nyt Joulupäivänä saunan päätteksi katselin kylmiöstä olutta ja satuin kurkkaamaan siellä jo jonkin aikaa oleskelleen Pime Öö pulloa. Huomasin sen parasta ennen päiväyksen menneen 4 päivää sitten eli 21.12.2016. En usko, että olut olisi siitä kylmiökypsytyksessä mihinkään huonontunut, mutta joutaisihan tuon maistelemaan jo poiskin. Oikein mukava ja rentouttava iltakin tiedossa.

Tämän olen kerran aikaisemmin maistellut toissa keväänä Bryggerissä olleiden Viro viikkojen aikana. Olimme ensin kollegoiden kanssa panimokierroksella ja sen päätteeksi jäimme ravintolaan syömään. Tämä olut ottamani menun juomasuositus jälkiruoan kaverina toimien siinä erinomaisesti ja jäi mieleeni maistuvana oluena.

Pime Öö on etiketti on yksinkertaisen mustavalkoinen rakeisesti liukavana valöörinä. Tässä on kuvassa paljon samaa kuin Mikkellerin Black Holen etiketissä. Jotenkin arvoituksellinen ja houkutteleva.

Pime Öö on väriltään sysimustaa ja täysin läpikuultamatonta öljymäistä nestettä. Pinnalle muodostuu ohuehko kerros tumman ruskeaa vaahtoa, joka vetäytyy melko nopeasti lasin reunoilla.

Tuoksu voimallinen. Kahvia, suklaata, siirappia, taatelikakkua ja imelää alkoholia. Jopa jotenkin liköörinen tuoksu. Erittäin monitahoinen tuoksu. Alkoholi puskee hieman liika läpi, mutta toki sitä oluessa onkin.

Maku on makean suklainen ja reilun kahvinen. Reilusti tummaa suklaata ja tummaksi paahtunutta kandisokeria. Kahvisuuden seassa jälkimakuun viipyilee hieman yrttisiä vivahteita. Jotain vaahterasiirrappista makuakin tästä löytyy samoin kuin taatelia ja luumua. Myös panimon sivuilla mainittua mustaherukkaisia vivahteitakin löytyy heti alkumausta. Alkoholi maistuu hiukan läpi, mutta jotenkin se ei haittaa. Makeus taittaa sitä liköörimäiseen suuntaan, muttei kuitenkaan niin äitelää ja alkoholista kuin useimmat liköörit. Hienosti tasapainossa maut – ja niitä riittää reilusti.

Suutuntuma on paksun täyteläistä. Jopa hieman siirappista. Katkerot ovat pehmentyneet makujen ylivyöryjen ja alkoholin alla. Mutta sen verran ne tuntuvat, että ne teroittavat oluen makuja ja tukevat suutuntumaa.

Kokonaisuuten erinomaisen hieno ja monimakuinen olut. Tätä suosittelen mieluiten pieninä annoksina jälkiruokaolueksi, muttei kuitenkaan liian makeaan jälkkärin kanssa, koska oluessa itsessään on jo reilusti makua. Sopii myös rauhallisiin nautintohetkiin, mutta saunan jälkeiseksi janojuomaksi tästä ei ole. Itsekin sammutin janoni ensin vedellä ja sitten siirryin nautiskelemaan oluesta kera taatelikakun, rocky road palan ja maitotoffeen kera. Näistä taatelikakku toimi parhaiten. Jos tulee vastaan, niin vahva suositus. Alkosta itse ostin ja näyttäisi olevan tälläkin hetkellä saatavilla.

Tämäkin teksi löytyy myös Olutjoulukalenteristamme luukkusta 25.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 19/20
Yhteensä: 47/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Viro
Väri: 590 EBC
Katkerot: 60 IBU (Alko 44 EBU)
Kantavierre: 1.142 (Alko 30,9 °P)
Maltaat: Pale malt, Munich malt, Special B, Crystal 300, Crystal 150, Crystal 200, Carafa type 2 special, Chocolate malt, Chocolate Rye, Oat
Humalat: Magnum, Northern Brewer
Alkoholi: 13,6 %
Mistä: Alko

lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluöö – Põhjala

Tänään aatonaaton arviossa erittäin kovan virolaisen Põhjala panimon Jouluöö eli suomeksi Jouluyö. Tämä panimo on lyönyt itseään läpi myös Viron ulkopuolella ja erittäin hyvin myös Suomessa. Panimon kauppavahvuisia löytyy jo lähes jokaisesta hieman paremmalla olutvalikoimalla varustetusta marketista. Esim. vallan mainio Uusmaailm. Lisäksi Alkon valikoimassa on ollut ja on yhä edelleen useitakin panimon oluita. 

Itsellä ensi tutustuminen panimoon oli puolitoista vuotta sitten keväällä Bryggerissä, kun siellä oli Viro-viikot. Maistoin silloin Põhjalalta Pime öön (saatavilla tälläkin hetkellä Alkosta) ja olin erittäin vaikuttunut (nytkin sitä on yksi pullo kellarissa kypsymässä). Saman kesänä perheen kanssa Tallinnassa vieraillessamme mukaan lähtikin useakin tämän panimon olut. Silloin hotellihuoneessa maistelin mainion Virmalised IPAn, jota on muuten edelleenkin saatavilla Alkosta, Rukkirääk, jauhelihaetiketillä koristeldun ULG 2 sekä Must Kuld ja Must Kuld Cherry Editionin (joista olen tehnyt myös rinnakkaisarvion). Must Kuldia on muuten myös edelleen Alkon valikoimassa. Myös mainion rommitynnyreissä kypsytetyn Taara Avita!:n olen päässyt maistamaan, vaikken sitä ehtinyt Alkosta ostamaan, kun sitä oli saatavilla.

Jouluööstä en tiedä vielä, mutta pari hyvää arviota olen tästä oluesta lukenut. Joka tapauksessa ehdottomasti tutustumisen arvoinen panimo, jos olut onnistunut tämän välttämään. Viron parhaita Sori Brewingin kanssa. Joten odotukset ovat korkealla.

Olut on väriltään aivan sysimustaa ja oikeastaan myös läpikuultamatonta. Ei kuitenkaan öljymäisen paksua kuten monet tuhdimmat imperial stoutit ja imperial porterit. Lasiin kaadettaessa muodostuu kolmen sentin korkuinen kuohkea maitokahvin ruskea vaahtokerros. Kerrassaan herkullisen näköinen.

Tuoksu on pehmeän paahteinen ja toffeinen. Vesi herahtaa kielelle jo ensimmäisestä nuuhkaisusta. Seuraavien nuuhkaisujen myötä tuoksuprofiilista alkaa löytyy vaniljaisia, hienostuneen suklaisia ja hennon mokkaisiakin aromeja. Toffeen ja vaniljan tuoksujen yhdistyminen hetkellisesti esiin nousevan alkoholin kanssa antaa assosiaation bourbonien maailmaan, mutta ei yli puskevasti. Tätä varmasti vaniljalla sekä tammitynnyrikypsytyksellä on haettukin. Erittäinkin hyvä tuoksu. Eihän tätä malttaisi edes maistaa.

Ensi hörppy tulee erittäin paahteisena – jopa hieman nokisen katkerana. Kääntyen jälkimaussa kahvin kautta tummasuklaiseen makuun. Toinen hörppy esittelee heti suklaista makeuttakin. Vaniljaa ja pähkinää. Jälleen jälkimaussa sama kaari, mutta nyt kahvin seassa on miellyttävästi pähkinää. Ja taas kahvia (nyt kuin kuksasta metsässä hörpättyä nokipannukahvia), tummasuklaata, pähkinäistä toffeeta, hentoa vaniljaa sipaisulla tammea. Siis erittäin hyvä makukin. En tiedä voiko tähän jotain lisää kaivata, mutta ei ainakaan paljoa.

Suutuntuma on yllättävän kevyt. Olisin odottanut hieman paksumpaa, mutta silti tässä on miellyttävä mallasrunko. Samalla tämä on kuitenkin melko kevyt, kun puhutaan kuitenkin imperial portereista. Suutuntumassa esittäytyy välistä maltilliset katkerot, jotka ryhdittävät suklaisia ja makeampia makuja. Tässä on kyllä läsnä semmoinen 70-80% tumman suklaan suutuntuma etenkin jälkimaussa.

Harvinaisen herkullinen olut! Põhjalalta olen tottunut jo odottamaan erittäin herkullisia oluita ja tässä odotukset täytyivät heittäen. Jos jotain miinusta, niin ehkä hitusen ois voinut olla vähemmän makeutta eli laktoosia, mutta se menisi jo saivarteluksi. ;) Kyllä tuo jälkimaustaminen ja tammilastujen kanssa kypsytys tekee ihmeitä. Tätä pitäisi hommata paripulloa jemmaan sopivia omia herkkuhetkiä varten, kun ei halua ottaa mitään yli 10% vahvuista tai sitten ei ole kaveria sitä jakamassa. Tämä Jouluöö on niin makoisaa ja vahvuudeltaankin sopivaa, ettei tätä passaa toisten kanssa jakaa. Ostakoot omat pullonsa!

Tämä oluen kanssa kannattaa nauttia Nat King Colen joululauluista. Yksi ehdoton oma suosikkini on The Christmas Song. Tästä tulee vain niin hiton hyvä fiilis.

Tämä arvio on julkaistu myös Facebookissa Olutjoulukalenterissa.

Tuomio:
Tuoksu: 10/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 19/20
Yhteensä: 47/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Imperial porter
Maa: Viro
Väri: 379 EBC
Katkerot: 40 IBU (Alko 49,4 EBU)
Kantavierre: OG 1.085 (Alko 20,8 °P)
Maltaat:  Munich, Cara pale, Carafa T-2 Special, Pale Chocolate, Cara 150, Chocolate wheat, Oats, Chocolate maltaat
Humalat:  Magnum, First Gold
Alkoholi: 8,0 %
Muuta: Laktoosia. Annettu kypsyä kaakao nibsien, vaniljatankojen ja ranskalaisen tammen kanssa.
Mistä: Päivärannan Citymarketin Alko, Kuopio

lauantai 17. joulukuuta 2016

Santa-Olaf – Mustan Virran Panimo

Tämän päivän luukussa eli olutarviossa on Savonlinnalaisen Mustan Virran Panimon Santa-Olaf Pale Ale. Kyseessä on panimon jouluolut ja jonkinlainen yhteys tällä on panimon St. Olaf Pale Aleen. En tiedä onko kyseessä täysin sama olut vai onko reseptiikan puolella tehty jotain jouluista hienosäätöä. Ainakaan mausteiden kanssa ei ole lähdetty pelaamaan, sillä etiketin tietojen mukaan oluessa on käytetty vain vettä, ohra- ja vehnämallasta, humalaa sekä hiivaa. Ja koska nettisivuilta tahi muualta en parempaa tietoa en löydä, enkä pysty vertailemaan, koska itse St. Olafiakaan ei minulla ole saatavilla.

Tämä olut on esikokemukseni Mustan Virran Panimon tuotteisiin. Sain pullon eräältä olutetikettien kerääjältä, kun toimitin hänelle Iso-Kallan Panimon Holy Smoken pullon. Nyt tutustutaan siis panimoon, jonka oluita en ole vielä päässyt maistamaan, mutta pullot ovat herättäneet kiinnostusta sympaattisuudellaan.

Panimon etiketeissä flirttaillaan kuvituksen ja tekstien puolella keskiajan kanssa. Kuvat ovat kuin keskiaikaissista kirjoista. Hieman samalla linjalla ollaan tässä Santa-Olafissakin, mutta tuo etenkin värimaailmansa vuoksi mieleen enemmänkin Ville Pirisen kuvataiteelliset tuotokset. Persoonallinen pullo ja etiketti saa hyvälle mielelle. Sopivalla tavalla synkkyytä ja jouluakin läsnä. Ja hienona yksityiskohtana mainittakoon viivakoodiin upotettu Olavin linnan siluetti.


Mutta lopetetaanpas jo pullon ihastelu ja kaadetaan olut lasiin, jotta päästään asiaan.

Santa-Olaf Pale Ale on väriltään hennosti harmaantuneen oljen rukseaa. Kuin syksyllä ensilumen hunnuttama kaisla Mustan Virran rannassa. Reilu sentin kerros kuohkeaa puhtaanvalkoista vaahtoa kelluu pinnalla pitkään ja hartaasti. Oikein nätti kokonaisuus, mutta jotenkin tuo hieman harmahtava vivahde häiritsee ja hieman haalistaa silmäkarkkia.

Lasi nenälle ja ensi nuuhkaisu. Huikea raikas tuoksu! Tässä tulee ihanasti ananasta, passionhedelmää ja greippiä sekä tupsahdus pihkaisia havuja. Hienoinen pähkinäkin vilahtaa jossain tuoksuprofiilin horisontissa kuin Santa Olafin lakkin tupsu. Jotenkin tuoksu vie ajatukset hedelmämarmeladien ja kylppärissä sulavan joulukuusen pariin. Ei huonosti.

Ensimmäinen suullinen tuo pehmeitä ja hedelmäisiä makuja sekä raikkaita kuplia. "Voi juma! Voiko kauppavahvuinen maistua näin hyvälle?" kysyn itseltäni. Sitten makumaailmaan astuu jotain hieman tunkkaista. Kielen takaosaan tulee hienoinen särisevä tunnelma. Jotain hieman jauhoista ja tympeän kypsymättömän mallasvierremäistä näyttäytyy. Ihan kuin olisi päälle syönyt ruokasoodalla kohotetun keksin. Siinä on hyvin omintakeinen tuntuma ja maku. Tässä on sitä samaa. Tämä häiritsee vähän. Tästä huolimatta jälkimaussa pysyy kuitenkin yllättävän raikas hedelmäinen ja hieman pihkainen maku. 

Mutta kyllä tämä on kokonaisuutena erittäi hieno ja maukas olut kauppavahvuisten katekoriassa! Soodakeksi assosiaatiosta ja hieman harmahtavasta värin vivahteesta miinusta, mutta muuten erittäin maukas ja onnistunut Pale Ale. Ehkäpä tällä ruokasooda efektillä päästään joulun tuntuun – tai sitten ei. Joka tapauksessa oivallinen olut joulusaunan jälkeen nautittavaksi tai kevyempie jouluherkkujen kumppaniksi. Lisäpojot persoonallisemmasta pullosta ja sympaattisista etiketeistä sekä väännöstä Olvi vs. St. Olavi jupakassa. Musamieheltä vahva suositus. Ostaisin tätä varmasti lisää, jos kyliltä tätä saisi.

Tämä teksi löytyy myös Facebookissa Olutjoulukalenterista.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 40/50  

Speksit:
Panimo: Mustan Virran Panimo
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Maltaat:  Suomalainen ohra- ja vehnämallas
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Sain tämän eräältä etikettien keräilijältä, kun toimitin hänelle erään hänen havittelemansa etiketin. Kiitos Mika.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Aventinus Eisbock – Weisses Bräuhaus G. Schneider & Sohn

Tänään pakkaspäivän päälle arviossa melkoinen Winter warmer. Aventinus Eisbock on Weisses Bräuhaus G. Schneider & Sohnin valmista vehnäbock, joka on kokenut jäädytys käsittelyn. Eli olutta on jäädytetty sopivasti ja jää poistetut, jolloin oluen vahvuus on veden vähentyessä noussut, mutta maut tiivistyneet. Tämän kyseisen oluen olen kaksi vuotta sitten ensi kerran maistanut ja ostin sitä silloin vuoden vaihteen jälkeen Alkon alennusmyynistä toisen pullon jemmaan. Kellarissa se on kypsynyt kaksi vuotta ja nyt oli sopiva hetki kaivaa se esiin. Ja mikä parasta, olut on edelleen Alkon valikoimissa. Se oli osa syy, miksi oluen yhdeksi Olutjoulukalenterin luukuksi valitsin.

Oluttyylin synnystä on ilmeisesti useampia versioita, mutta todennäköisemmin todellisuutta lähin versio on esitetty German Beer Instituten sivuilla. Tämän tarinan mukaan tämä oluttyyli keksittiin vahingossa, kun Reichelbräun panimolla Kulmbachin kaupungissa valmista vehnäbockia oltiin viemässä kellariin säilytykseen, mutta panimon nuori työnteki oli pitkän päivän päätteeksi niin uupunut, ettei jaksanut viedä kaikkia tynnyreitä perille asti, vaan hän jätti osan yöksi pihalle pakkaseen vastoin panimomestarin määräystä. Aamulla tynnyri oli hajonnut jäätymisen vuoksi. Erän oletettiin olevan pilalla, mutta tarkempi tutkiminen paljasti tynnyristä löytyvän jään keskeltä paksua tumman ruskeaa nestettä. Työntekijä sai/joutui rangaistukseksi juomaan tätä tiivistynyttä oletetusti pilalle mennyttä olutta. Olut oli kuitenkin tiivistynyt ja maut voimistuneet. Juoma paljastui mitä erinomaiseksi ja rangaistus jaettiin muidenkin kesken. Nyt myös meidän.

Hieno syntytarina ja samaa tekniikkaa on käytetty maailman vahvimpien oluiden, kun Armageddon ja Sink the Bismarck, valmistuksessa.

Aventinus Eisbock on oletettavasti panimon Unseren Aventinus olutta käsiteltynä jäädytyksellä, mutta en löytänyt tästä mitään täysin varmaa tietoa. Joka tapauksessa oluen raaka-ainetiedot ja nimi antavat tähän viitteitä.

Aventinus Eisbock on väriltään syvän punaisen ruskea. Kaadettaessa vaahtoa muodostuu kohtalaisesti, mutta se on erittäin lyhytikäistä. Pinnalle ei jää vaahtoa ollenkaan, vaikkakin kuplia työntyy pintaa melko reippaaseen tahtiin.

Tuoksussa on reilusti makeutta, marjaa ja hedelmää. Myös rusinaa ja pähkinää. Hieman myös alkoholi puskee läpi. Jotenkin tästä tuoksusta tulee mieleen ehtoollisviini. En tiedä onko tämä nyt hyvä assosiaatio, mutta melko moniuloitteinen tuoksu.

Maku on maltainen, hieman lakritsinen ja kahvinen. Myös yrttisiä makuja täällä pyörii. Alkoholia tulee todella vähän läpi, mikä on erikoista prosentteihin nähden. Onpas erittäin monipuolinen olut. Jotain viskisiä vivahteitakin tässä pyörähtää. 

Suutuntuma on pehmeän samettinen ja lämmittävä. Hieman hiilihappokuplia tosin puskee myös esiin, mutta vain suullisen aluksi. Välillä suutuntuma on hyvin kuiva, mikä on melko yllättävää.

Onpas kokonaisuutena hieno ja lämmittävä olut. Muistelin tämän hyökkäävämmäksi ja alkoholisemmaksi, mutta kahden vuoden kypsytys on todennäköisesti pyöristänyt kulmia ja tehnyt taikojaan. Silti monipuolisuudessaan myös melko haasteellinen olut, mitä kovat prosentit eivät varmasti helpota yhtään. Mutta suosittelen antamaan tälle mahdollisuuden. Vaikka tätä edelleen Alkosta saa, kaksi vuotta kypsytettynä sitä ei valmiiks saa, mutta jokainen voi sitä itse kypsytellä. Pidin tästä itse enemmä nyt kuin kaksi vuotta sitten. Tosin silloin minulla ei ollut käsissäni kahta vuotta kypsynyttä versiota. Nyt vain rohkeasti monopoliin hakemaan (tai jos paikallisesta ei löydy, niin tilaa Alkon nettikaupasta lähimpään myymälään) ja nauti jonkun hyvän jälkkärin kera. Toimi ruisleivänkin kanssa, mutta veikkaan, että vielä paremmin toimii etiketissäkin mainitun Tiramisun kaverina.

Tämä kirjoitus julkaistu myös Facebookin puolella Olutjoulukalenterissa.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Weisses Bräuhaus G. Schneider & Sohn
Tyyli: Eisbock/ Vehnäbock
Maa: Saksa
Väri: 66,3 EBC
Katkerot: 15 IBU (Alko 22,1 EBU)
Kantavierre: 25,5% (Alko 25,4°P)
Maltaat:  Vehnä- ja ohramallas
Humalat:  Hallertauer Herkules
Alkoholi: 12,0 %
Muuta: Kypsynyt omassa varastossa melkein kaksi vuotta
Mistä: Prisman Alko (poistokori tammikuu 2015), Kuopio

perjantai 9. joulukuuta 2016

Tuomas APA – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Tämän päivän luukusta kaivautui esiin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Tuomas APA. Olut on tehty yhteistyössä vuoden 2015 Hyvän Tuomaan Esko Pajusen kanssa. Olut on tehty poikkeuksellisesti etuvierteestä eli maltaita ei ole mäskäyksen jälkeen huuhdeltu ollenkaan. Tai huuhtelu vettä ei ole käytetty ollenkaan. Tällä tekniikkaalla on ilmeisesti jossain päin maailmaa perinteisesti olutta, jolloin etuvierteestä on tehty yksi olut ja huuhteluvedestä toinen, miedompi olut. Tuomas APAn etuvierre on valittu, koska näin vierre on puhtaimmillaan.

Kyseessä on pelkästään Pekko humalalla humaloitu ns. single hop American Pale Ale. Pekko humala on suomalaisesta nimiasustaan huolimatta kehitetty jenkkilässä, mutta nimetty kuitenkin suomalaisen muinaisuskonnon maanviljelyn ja hedelmällisyyden jumalan mukaan. Kyseessä on hyvin korkean alfahappopitoisuuden (eli katkerojen) lajike, jota voidaan käyttää sekä katkero että aromihumalana.

Tuomas APA on meripihkan värinen, hieman samea olut. Pinnalle muodostui valkoinen parin sentin vaahtokerros, joka alkoi jäätyi ulkona -10 °C pakkasessa. Ehkäpä vaahtokukka olisi noussut korkeammaksi, jos juomaa ei olisi kaadettu lasiin ulkona. Oikein herkullisen näköinen.

Tuoksu on hedelmäinen, makean maltainen ja hennon toffeinen. Hedelmistä löytyy kuivattua aprikoosia ja jotain taatelimaistakin. Ihan tasapainoinen tuoksu.

Maussa esiin astuu maltainen ja hieman hedelmäinen makumaailma, joka jää nopeasti humaloiden ensipuraisun alle. Ensipuraisu, joka oli yllättävänkin tiukka, paukauttaa suun täyteen pakkaslumen valkaisemia pihkaisia havunneulasia pyöritellen niitä pitkin limakalvoja. Aika tiukka ote tällä Tuomaalla! Toinen suullinen tuo esiin myös pähkinäisiä aromeja jättäen hedelmät enemmänkin taka-alalle. Pihkat on vielä mukana, mutta maltillisemmin.

Suutuntuma on raikas ja yllättävänkin täyteläinen kauppavahvuiseksi. Humalointi on enemmänkin katkero-osastoa, mutta hedelmääkin löytyy eikä tämä jää monen kauppavahvuisen tavoin katkeron – tai lähes kitkerän – vetiseksi. Humalointi tukee hienosti maltaiden makua ja antaa oluelle luonnetta.

Onpas oikein oiva APA, jossa tuntuu olevan jouluisia fiiliksiä. Tai sitten se on vain minun kuvitelmissani, mutta joka tapauksessa otan mielellään tämän APAn leivinuunin lämmitykseen tai kinkun paiston odotteluun. Sopii myös mukavasti makkaroiden kanssa. Omassa luokassaan oikein onnistunut olut!

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 21 EBC
Katkerot: 36 EBU
Kantavierre: 12,8%
Maltaat: Pilsner, Cara Plus 10, Cara Plus 100
Humalat: Pekko
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Tehty yhteistyössä vuoden 2015 Hyvän Tuomaan Esko Pajusen kanssa. Olut on valmistettu poikkeuksellisesti pelkästä etuvierteestä, eli mäskin huuhteluvettä ei ole käytetty lainkaan. Näin vierre on puhtaimmillaan.
Mistä: Päivärännan Citymarket

tiistai 6. joulukuuta 2016

Rainbow Tumma Lager 0,0 % – S-ryhmä (Bockhold N.V.)

Tämän päivän luukku kaipaa hieman pohjustusta. Saa skipata, jos ei kiinnosta. 

Eilen töistä kotiinpäin ajellessani sovin vaimon kanssa, että käyn ostamassa pojalle syntymäpäivälahjan ja piipahdan samalla ostamassa hedelmiä. Siinä reilun tunnin kotimatkalla ehtii aina pohtia kaikenlaista. Ajattelinkin suunnata Prismalle, koska siellä on myös Alko. Voisin ostaa kuoharin tai punkkupullon tälle päivälle itsenäisyyspäivän kunniaksi. Samalla voisin katsoa löytyykö Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi tehtyjä oluita joulukalenterin luukuksi. 

Näin siis suunnittelin. Kaarsin Prisman pihassa Alkon päätyyn ja suuntasin pysäköityäni kohti Alkon ovia. Mutta ihmeekseni näin vain kalteroidut ikkunat. "Ööö... eikös tänään ole maanantai?" ihmettelin. Oven vieressä oli aukioloajat: Ma-Pe 9-20 ja La 9-18. Puhelin kouraan ja Alkon sivuille, mistä selvisi, että Alkot menevät jostain syystä kiinni jo klo 18. Tjaa... miksi? Eikös tämä ollut ihan arkipäivä? Vai onko jossain kirjattu, että Alkon myymälät saa pyhää edeltävänä päivänä olla auki vain kuuteen asti?!? Itse asiassa minua valaistiin tänään asiasta. Lakiin on kirjattu tämä kirjattu ja se kuulema aina yllättää asiakkaat kaikkina pyhäaattoina (juhannus, vappu jne.). En tiedä mitä tällä oikein saavutetaan, mutta kannatan yhä enemmän ainakin viinien ja vahvempien oluiden siirtoa ruokakauppoihin. Viinoilal ei ole minulle niin väliä. No kannoin rahani sitten S-ryhmälle ja ostin vaimolle sieltä siidereitä.

Kaupassa haahuillessani ajattelin tämän myös olevan joku merkki ja aloin kuulla pääni sisällä etäisesti raittiusintoilijan toruvan minua. Ehkäpä siellä hämärän rajamailla hiippaili myös Turmiolan Tommikin. Nyt täydellinen rappio on vältetty ja elämäni pelastettu. Kiitos Alko. Tämän täytyy olla kohtalo. Suunnistin siis alkoholittomien oluiden hyllylle. Tutkailin tarjontaa tovin ja etsin jotain kotimaista tuotetta, sillä olisihan huomenna itsenäisyyspäivä. Yllätyksekseni yksikään tarjolla ollut alkoholiton olut ei ollut kotimaista. Tjaa... BrewDogin Nanny State on kyllä jo tuttu, mutta en kai minä nyt Skotlantilaista olutta voi tämmöisenä päivänä ottaa.

Päädyin sitten lopulta valitsemaan S-ryhmän oman tuotemerkin Rainbown Tumma Lager 0,0% oluen. Tässä sentään valmistuttaja on kotimainen. Itse olut onkin sitten melko globaalisoppa. Olut on valmistettu Belgiassa saksalaisesta ja ranskalaisesta mallasseoksesta. Humalan alkuperästä ei ole mitään tietoa.

Alkuperäinen suunnitelmani oli nauttia tämä Linnan juhlia tuijetellessa, mutta en jaksanut odottaa, kun halkoja hakatessani alkoi janottamaan. Pienen uurastuksen päälle olut maistuu paremmalta. Eikun olut lasiin, kuva muistoksi ja sitten maistelemaan sohvalle lämpöön.

Rainbow Tumma Lager 0,0 % on väriltään tumman pähkinänruskeaa ja kirkasta. Pieniä kuplia nousee rauhaksiin ylöspäin. Vaahtoa muodostuu erittäin niukasti ja sekin laskeutuu nopeasti, mutta sitä jää kuitenkin pinnalle seitin ohut kerros. Itse asiassa jos vaahtoa olisi lagerille tyypillisesti hieman enemmän niin tämähän olisi jo oikein herkullisen näköinen.

Tuoksu on tunkkainen ja hieman leipäinen. Enemmänkin leipätaikinainen. Hiivaisuutta ei ole läsnä, mutta semmoinen märkä, pöydällä seissyt mallastettu mallas. Ei tätä tuoksu voi kovin herkulliseksi sanoa. Tympeä ja luonneton. Anopin kotikaljassa on paljon parempi tuoksu.

Ensimmäinen suullinen ei tunnu antavan ensin makua ollenkaan. Vettä? Sitten tulee hieman jotain etäistä muovimaista efektiä. Vai oisko tuo alumiinitölkin maku. Nuolaistuani sen reunaa, ei siitä irtoa juurikaan makua. Uusi suullinen tuo jo etäisesti mallasmaisia aromeja. Vähän kuin makeaa mallasnestettä, mutta ei oikein kuitenkaan makea eikä hirveän maltainenkaan. Jälkeen nousee röyhtäyksen omainen katkero kielen takaosaan. Jotenkin tästä mausta tulee mieleen leipätaikina. Ei kyllä mitään hyvää sanottavaa löydä tästä.

Suutuntuma on muovinen ja hieman metallinen. Erittäin ohut ja vetinen. Hennosti hiilihappokuplat kutittavat kielen kärkeä. Luonnetta kuin märällä hansikkaalla.

Ei kyllä sytytä yhtään. Puoleen väliin asti jaksoin, mutta sitten kaadoin loput viemäriin. En tiedä miksi tämmöistä pitäisi juoda, mutta ei ainakaan nautinnon vuoksi. Ehkäpä ruoan kanssa voisi mennä, mutta mieluummin juon ihan perinteistä kotikaljaa, jossa on sentään makuakin. Jos jotain hyvää pitää tästä sanoa, kuten aina pitäisi pyrkiä antamaan positiivistakin palautetta, niin väri on oikein kaunis ja ulkoisesti tämä tuote näyttää ihan oluelta.

Poikani haluaa usein haistaa lasissani olevia oluita ja joskus hän olisi halunnut maistaakin, mutta ikä ei vielä riitä. Tällä kertaa tarjosin pikkuherra H:lle maistiaista. Kommentti oli lyhyt ja ytimekäs: "Outoa." Kysyin mitenkä tämä pärjää anopin kotikaljalle, mistä poikani pitää kovasti. Sanoi kotikaljan olevan paljon parempaa. Eipä tästä sen enempää. 

Osta jos haluat – minä en. Enkä voi tätä kenellekään suositellakaan. Jos et voi/halua ostaa alkoholillista olutta, niin mieti suosiolla ihan jotain toista juomaa.

Tämä teksi on osa vuoden 2016 Olutjoulukalenteria.

Tuomio:
Tuoksu: 2/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 1/10
Suutuntuma: 1/5
Kokonaisvaikutelma: 1/20
Yhteensä: 8/50 

Speksit:
Panimo: Bockhold N.V. (valmistuttaja S-ryhmä)
Tyyli: Alkoholiton / tumma lager
Maa: Belgia
Maltaat:  Saksalaista ja ranskalaista mallasta
Alkoholi: 0,0 %
Mistä: Prisma, Kuopio

perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulukinkkuportteri – Stadin Panimo

Tämä blogiteksti on julkaistu myös Facebookissa Olutjoulukalenterissa, jonka yksi kirjoittajista myös olen.


Toisesta luukusta paljastui Stadin Panimon Joulukinkkuportteri. Retrohenkisessä etiketissä komeilee joulunpunaiseksi värjätty karju. Jotenkin tulee heti joulu mieleen. Verrattaen tyylikäs ulkoasu. Kun etiketissä lupaillaan "Täyteläisen pehmä, paahteisen maltainnen", niin odotukset ovat korkealla.

Joulukinkkuportteri on väriltään hyvin tumman ruskeaa ja pinnalle muodostuu kaadettaessa noin sentin vaalea vaahtokerros, joka on hyvin lyhyt ikäinen. Pinnalle jää kuitenkin pieni ohut vaahtohuntu – kuin ohueksi satanut ensilumi kerros.

Tuoksu on kahvia, suklaata ja paahteista mallasta. Myös hieman savuakin. Onpas miellyttävä ja herkullinen tuoksu. Mieleen tulee kotona joulun alla leijaileva kinkun tuoksu. Ai, ai.

Lasi huulille ja ensimmäinen suullinen. Onpas ohut suutuntuma. Jopa hieman vetinen. Kyllä täältä kaivautuu esille jotain paahteista mallasta, hentoa huoltarikahvia ja männyn neulasia, mutta melko varovaisesti. Jotain turhan terävää tässä on, mikä ei  Jälkimaussa viipyilee nokinen ja kuiva maku pitkään. 

Tjaa... No nyt jäi melko ristiriitainen fiilis. Olut lasissa näytti ihan mukavalta portterilta, vähän ohuella hunnulla tosin, mutta tuoksu taas lupailu hyvää ja sai sylkirauhaset heräämään. Sitten tuli mukaan maku, joka osoittautui pettymykseksi. Tympeä vetinen ja mautonkin se vähän oli. Suutuntumassa oli hetkensä, mutta sekin tuntui turhan ohuelta. Ei nyt tämä tiukasti iskenyt ei. Eikä minusta täyttänyt etiketin lupausta. 

En tiedä olisiko maukkaan, kuivaksi hitaasti paistuneen joulukinkun kaverina toiminut paremmin, mutta jää minulta testaamatta. Sen verran on jouluolut valikoimaa tarjolla, että ostan mieluummin jonkun uuden tuttavuuden.

Tämä postaus löytyy siis myös osoitteesta https://www.facebook.com/olutjoulukalenteri/

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 29/50 

Speksit:
Panimo: Stadin Panimo
Tyyli: Portteri
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: s