sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Huvila X-porter – Malmgårdin panimo

Huvilan X-porter on tullut jossain vaiheessa maistettua ja mukavat muistot siitä on jäänyt. Nyt nähdessäni tuotteen olevan Alkossa saatavilla piti niitä pari jemmaan ottaa. Ennen illan leffan The Grand Budapest Hotelin alkamista ehti rauhassa lämmitellä tätä juomaa ja suorittaa reittaus.

Sanottakoon tähän alkuun, että oluen tarjoilu lämpötilaa 10-12°C kannattaa noudattaa. Jääkaappikylmästä ei meinaa aromit irrota kunnolla tuoksusta eikä mausta. Eli älä hukkaa hyvää olutta vaan malta mielesi. Se palkitsee.

X-Porter on väriltään hyvin tummaa, mutta valoa vasten katsottuna näkyy punertavan ruskeaa ja kirkkain valopiste näyttää lähes tummanpunaiselta. Pinnalle kertyy vajaan kahden sentin vaaleanruskea vaahtokukka, joka ei ole kyllä kovin pitkäikäinen.  

Tuoksussa löytyy suklaata, paahteista kahvia, ehkä enemmänkin espressoa, nougatia sekä patinoitunutta puuta ja himpun verran nuotiolla puoliksi palanutta koivuhalkoja.

X-Porterin ensikulaukset tuovat mieleen pehmeän paahteisen kahvin ja kunnon tumman suklaan. Mielenyhtymä johtaa pieneen kahvilaan ja sen herkullisiin tummasuklaisiin ja paahteisiin erikoiskahveihin. Mausta löytyy myös leivinuunissa paistetun ruisleivän hiiltynyttä pohjakuorta ja kevyttä saksanpähkinäisyyttä. Jälkimakuun saapuu sitten kuivat katkerot ja ottavat omistajan elkein suun limakalvot hallintaansa. Sopivan nokinen jälkimaku korostaa oluen paahteista tuntua. 

Suutuntuma on pehmeän täyteläinen ja paksuhkokin. Jälkimaun puolella suutuntuma muuttuu katkerojen ansiosta hieman kuivemmaksi.

Kokonaisuutena X-Porter on erittäin tyylikäs ja maukkaan täyteläinen porteri. Juurikin niin hyvä kuin muistelin. Tämmöistä kun itse pystyisi valmistamaan, niin tyytyväinen voisi itseensä olla. 

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 43/50 

Speksit:
Panimo: Malmgård
Tyyli: Porter
Maa: Suomi
Väri: 250 EBC (Alko 152 EBC)
Katkerot: 50 EBU (Alko 49,8 EBU)
Kantavierre: 17,5°
Maltaat: pale ale-, karamelli- ja suklaamaltaat, paahdetut ohrat
Humalat: Pilgrim- ja East Kent Golding
Alkoholi: 7,0 %
Muuta: Malmgårdin lähdevesi
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

lauantai 24. tammikuuta 2015

Alkoholikeskustelu ja uutisointi

Eilen töissä lounastauolla Savon Sanomia selatessani pisti silmään eräs otsikko.
"THL: Jo pieni päiväannos alkoholia lisää kuolemanriskiä"
Tässähän ei sinällään ole mitään uutta, että näin uutisoidaan. Toisiinaan näitä uutisotsikoita on toisin päinkin (esim. ET-lehden 5 kovaa väitettä oluen terveysvaikutuksista – näin vastaa julkkislääkäri) – riippuen lehdestä/julkaisukanavasta. Tämä herätti mielenkiintoni, koska vain noin tuntia aiemmin olin lukenut Lääkäriseura Duodecimin ylläpitämästä terveydenhuollon ammattilaisten portaalista Terveysportista THL:n tiedotteen, joka oli otsikoitu näin:
"Alkoholinkäytön vähentäminen on aina paikallaan"
Mietin hetken jo, että onko THL:llä julkaissut kaksi eri tiedotetta alkoholinkäytöstä lyhyen ajan sisällä, mutta luettuani SS:n uutisen totesin sen tehdyksi saman tiedotteen pohjalta. Lähestymiskulma aiheeseen oli vain hieman erilainen – niin otsikossa kuin sisällössä. SS ei tässä keksi omiaan, mutta jättää osan tiedotteen sisällöstä vähemmälle huomiolle ja lähestyy sen sisältöä eritavalla kuin itse sen luin. En kopio näitä juttuja tähän, koska ne voi käydä lukemassa tuolta laittamieni linkkien kautta, mutta otan pienet lainaukset. SS aloittaa uutisen näin:
"Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan pienikin määrä alkoholia päivittäin lisää kuolemanriskiä. Esimerkiksi rintasyövän riski lisääntyy jo yhden keskioluen juomisella päivässä."
Kun taas THL:n tiedote alkaa näin:
"Alkoholinkäytön vähentäminen on aina eduksi terveydelle, oli kyse juomatta jättämisestä, käytön harventamisesta tai kertakulutuksen vähentämisestä. Keskikulutuksen tulisi jäädä naisilla 10 grammaan puhdasta alkoholia päivää kohden, miehillä 20 grammaan. Määrät vastaavat suunnilleen yhtä ja kahta keskiolutpullollista."
Tämä SS:n raflaava aloitus on lainattu tiedotteen kappaleesta "Alkoholia ei kannata juoda myönteisten terveysvaikutusten toivossa", missä pohditaan alkoholin kohtuukäyttöä ja sen määrittämistä. SS:n uutiseen on toimittaja napannut avauksen tämän äsken mainitsemani kappaleen lopusta:
"”Turvallista” alkoholin käytön tasoa on vaikea määritellä, koska esimerkiksi rintasyövän riski alkaa kasvaa jo yhden päivittäisen keskiolutpullon kulutustasolla."
Tämän jälkeen SS toimittaja luettelee kaikki muut tiedotteessa mainitut syövät, joihin ihmiset eivät yleensä alkoholin käyttöä yhdistä. Sen jälkeen mainitaan kohtuukäytön olevan yhteydessä matalampaan aikuistyypin diabetesriskiin ja vähäisempään sydämenvajaatoimintaan. Mainittakoon sivuhuomautuksena, ettei näistä kummastakaan tutkimuksesta voida vielä näiden tulosten perusteella vetää suoraa syy-seuraus-yhteyttä alkoholin käyttöön, mutta molemmissa tutkimuksissa kohtuu käyttäjillä näitä sairauksia on todettu vähemmän kuin raittiilla ja paljon alkoholia käyttävillä. Linkit näihin aikaisempien tutkimustuloksien uutisointiin on minun lisäämiäni, eikä niitä ollut THL:n tiedotteessa.

Mielestäni tässä THL:n tiedote on erittäin asiallinen ja otsikointikin on napakka kertoessaan pääpointin tiedotteessa. Onpahan tuo toteamus paikallaan ja allekirjoitettavissakin yleisellä tasolla. Mutta Savon Sanomien uutisointi on lähtenyt paha-pahempi-alkoholi linjalle. En kuitenkaan tarkoita, että SS:n olisi pitänyt lähteä alkoholia ylistämään, mutta itse tiedotteen luettuani ei mieleeni tullut ensimmäisenä nämä SS:n esiin nostamat asiat.

SS:n uutisen luettuaan mummot jättänevät ehtoollisen huomenna kirkossa väliin ja ravintoloiden viinin myynti laskee entisestään, kun naisasiakkaat eivät uskalla katkarapusalaatin tai ankanrinnan kera ottaa lasillista viiniä rintojen menetyksen pelossa. No ei nyt varmasti ihan näinkään, mutta oman mielipiteeni mukaan tällainen alkoholin demonisointia mukaileva uutisointi linja ei edistä asiallista keskustelua alkoholista ja sen kohtuu käytöstä.

Loppuun mainittakoon, että tiedotteen perusteella vaikuttaa THL:n saaneen teettämällään tutkimuksella lisää tukea kohtuullisen alkoholikäytön määritteen muuttamista viimeisimmän Ravitsemussuosituksen mukaiseksi. Tällöin nykyinen kohtuukäytön raja laskisi miehillä 40g:sta (n. 4 pulloa keskiolutta)  20g:aan (n. 2 pulloa keskiolutta) alkoholia ja naisilla 20g:sta 10g:aan (n. 1 pullo keskiolutta) alkoholia päivässä. Tämä on mielestäni tärkein uutinen tiedotteen pohjalta ja todennäköisesti ihan asiallinen suositus. Toinen juttu onkin sitten, mikä on taas riskikäytön rajan kohtalo. Onko sen muuttamiselle perusteita? En osaa sanoa, mutta kohtuullisuus on järkevää.

Lähteet:

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/thl-jo-pieni-paivaannos-alkoholia-lisaa-kuolemanriskia/1972627

http://www.thl.fi/fi/-/alkoholinkayton-vahentaminen-on-aina-paikallaan

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=seh00154

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=uut06707&p_teos=uut&p_osio=&p_selaus=

http://www.terve.fi/sydamen-vajaatoiminta/79468-kohtuukayttajilla-vahemman-sydamen-vajaatoimintaa

http://www.etlehti.fi/artikkeli/terveys/onko_oluella_terveysvaikutuksia_yleislaakari_risto_laitila_vastaa

http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/files/images/vrn/2014/ravitsemussuositukset_2014_fi_web.pdf

http://www.kohtuullisesti.fi

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Karu Arki – Saimaan Juomatehdas

Karu Arki. Tässäpä erittäin oiva nimi juhlaoluelle. Karussa arjen harmaudessa kaivataan välillä jotain juhlan aihetta, jotta tuntisimme elävämme. Mutta ei olisi odottanut juhlaoluelta nimeä Karu Arki. Toisaalta juuri se onkin ehkä tämän juttu. Kun puhutaan juhlaoluesta – tai mistä tahanasa juhlajuomasta, niin mikäpä olisi parempi juhlan luoja kuin kumota Karu Arki nurin. Ihan nimellisesti.

No totuuden nimissä, hieman asiaa selviteltyäni selivisi kyseessä olevan Tertin Kartanon 20-vuotisjuhlaoluesta. Olut tuotiin ilmeisesti markkinoille joskus vuoden 2011 (tämä on kyllä hieman huono lähde...), mutta en oikein ole tästä varma, ja mikä olisi tämä juhlavuosi tuonne historiikkiin verrattuna? Tertin kartanossa matkailutoiminta on alkunut ilmeisesti joskus 1978 vuoden tienoilla/jälkeen, kun viimeinen omistajan vaihdos on tapahtunut. Vuonna 2014 kartano on viettänyt myös 120-vuotisjuhlaa, mutta ei tämä ilmeisesti siihen liity. Olkoon se nyt sivuseikka ja keskitytään itse olueen.

Karua Arkea kera varrasleivän ja
tuoreen Viipurin rinkelin sekä 
kuihtuneen kuusen oksan.
Kun Karu Arki kaatuu lasiin, kuohu nostaa pinnalle noin sentin kerroksen valkoista hattaraista vaahtoa, joka laskee kyllä nopeasti. 

Tuoksu on mieto. Hieman nuhainen nenäni aistii kuitenkin kevyttää toffeeta, niukasti mallasta ja häivähdyksen humalaa.

Ensi suullinen on hyvin kupliva, kevyt ja mieto maultaan. Hieman lisä suullisia ja mausta alkaa kuoriutua esiin hieman maltaisuutta ja häivähdys sitruunaisuutta. Jälkimakuun jää mukava humaloinnin katkero.

Suutuntuma on kevyt ja hiilihappoinen. Luonnetta suutuntuman jälkipuolelle tuo vähän napakampi humalointi.

Kaikkiaan mennään perinteisellä ja tutun turvallisella suomalaisella lager linjalla, vaikka jälkimakuun tulee mielestäni bulkkituotantoa rehdimpi humalointi. Tämä ei kyllä itselleni kovastikkaa herätä juhlallisia makuelämyksiä. En siis itse tätä ainakaan juhlajuomaksi valitsisi. Riippuu tietenkin mitkä olisi vaihtoehdot, mutta olen elämäni aikana kyllästänyt itseäni lagerilla sen verran, että ei tämä ainakaan juhlatunnelmaa itsessään luo.

Mutta vaikka etiketissä lukee "Tertin kartanon fiini juhlaolut", ei tästä nyt itselleni kovin fiineys ja juhlallisuus tule esiin. Ehkäpä voisi olla toisin kartanon komeissa puitteissa, mutta ei kotona. Himpun verran bulkkia parempaa. Ugh.

Tosin on syytä muistaa, että jossain vaiheessahan historian saatossa kirkas ja kauniin värinen lager on ollut sitä erikoisuutta. Raikas maku ja kullankeltainen väri ovat varmasti olleet jotain, mikä on laseissa ollut juhlallisempaa kuin perinteisemmät kotitekoiset hieman samaet arkijuomat kotikalja ja sahti. Vaikka on sitä sahtia juhliinkin tehty. Mutta nyt kirkas lager on arkipäivää. Osa karua arkea. Niin hyvässä kuin pahassa.

Karu arki on varmaan suurimmalle osalle kuitenkin työtä. Ainakin itselläni, vaikka se ihan kivaa ja kiinnostavaakin on. Siispä siitä oiva aasinsilta Ismo Alangon ensimmäiseltä soololevyltä, Kun Suomi putos puusta, kappale Työ.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 28/50 

Speksit:
Panimo: Saimaan Juomatehdas
Tyyli: Lager
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohramallas
Humalat: Jostain luin, että olisi käytetty tilalla kasvatettuha humaloita, mutta minulla ei ole tälle tiedolle mitään todistepohjaa.
Alkoholi: 4,6 %
Muuta: Tertin kartanon juhlaolut, joka on tehty kartanon uuden elämän 20-vuotisjuhlan kunniaksi.
Mistä: Perhetuttava toi Tertin Kartanosta

maanantai 19. tammikuuta 2015

Papabeers Vanillastout – Pyynikin käsityöläispanimo

Tämä Papabeers Vanillastout on nyt viimeinen Papabeers nettikaupasta ostamani olut, jota en ole vielä maistanut. Kaikkia en ole kyllä vielä reitannut, kun aikaa ei ole aina ollut, mutta toiset pullot kaikkia on vielä jemmassa. Eli ehkäpä niistä vielä arviotkin tulee. Pääasiassa maukkaita tuotteita kaikki on olleet, mutta muuta lievä pettymys mukaan mahtui. Tosin, eihän kaikesta voi tykätä.

Tämä Vanillastout on väriltään erittäin mustaa - jopa öljyisen mustaa. Vaahtoa ei kerry tämän nestemäisen pimeyden pinnalle oikeastaan ollenkaan, mutta lasia kallistettaessa edes takaisin pinta jättää utuisen vaahtopilven peräänsä. Se on kivan näköinen ja vietin pienen hetken nuuhkien olutta ja keikutellen lasia. Kerrassaan huokuttelevan näköinen vaahdon puutteesta huolimatta. 

Tuoksussa makeaa suklaisuutta, mallasta sekä kevyesti kahvia ja vaniljaa. Kelvollisen täyteläinen tuoksu kokonaisuutena.

Vanillastoutin maussa maistuu makeaa vaniljaa, hieman esanssista suklaata ja paahteista kahvia. Lämmetessään makeus ja suklaisuus korostuu. Tässä vaiheessa kahvi ja kevyt vaniljaisuus siirtyvät enemmän jälkimaun puolelle pyörimään piirileikkiä humaloinnin kanssa suun limakalvoilla. Oikein kelpo makumaailma. 

Suutuntumaltaan Vanillastout on pehmeän paahteinen, mutta kuiten hiukan kevyt. Olisin ehkä kaivannut jopa himpun verran tuhdinpaa tuntumaa. Jälkimaun puolella suussa tuntuu tasapainoiset humaloinnin katkerot.

Kokonaisuuten ihan kelpo olut tämäkin. Makeus oli aika pinnassa ja tämä voisikin toimia jälkkärinä, mutta mahdollisesti myös tuhdin lihaisan pataruoan kanssa.  

Pitkästä aikaa musaiikkia kehiin. Nancy Sinatran esittämänä Bang Bang. Jotain tummaa, muttaa makeaa. Jotain synkkää, mutta samalla niin suloista. Alunperin biisi on julkaistu 1966 Cherin levyttämänä ja se on Sonny Bonon käsialaa, mutta jo samana vuonna tämä kohtuullisen kuuluisan legendan, Frank Sinatran, tytär lauloi myös oman hyytävämmän, pelkällä voimakkaasti tremolo-efektöidyllä kitaralla säestetyn cover-versionsa. Ainakin omaan makuuni tämä Nancyn versio iskee tiukemmin.

Tuohon aikaan tuntui olevan enemmän yleistä esittää ja levyttää samoja biisejä eri artistien toimesta. Toisin kuin nykyään. Tärkeintä silloin oli varmaan biisin laaja levikki, keinolla millä hyvänsä. Ei niinkään juuri jonkun tietyn artistin esittämänä. Ei ollut nääs nettiä ja interveppiä.

Tämä nimenomainen cover-versio nousi jälleen suuren yleisön tietoisuuteen Quentin Tarantinon Kill Bill 1 -leffan myötä. Tosin Nancy Sinatra ja hänen versionsa ei ole ihan tuntemattomaksi suuruudeksi jäänyt ennen tätäkään. Eikä ihme. Hieno ääni ja tulkinta.



Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Valmistuttaja Papabeers / Pyynikin käsityöläispanimo
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Alkoholi: 6,8 %
Muuta: Yksi kahdeksasta Papabeersin nettikauppaan ensimmäiseen erään myyntiin tulleista oluista
Mistä: Tilattu Papabeersin nettikaupasta

lauantai 17. tammikuuta 2015

Old Engine Oil vs. Ola Dubh 12 – Harviestoun

Pari vuotta takaperin erään Kuopion Olutseuran pruuvin jälkeen maisteltiin kimpassa Gloriassa Harviestounin Ola Dubh 30. Huikean hieno makukokemus oli ja mukava päätös illalle. Nyt kun Alkossa on tällä hetkellä saatavana Harviestounin Ola Dubh 12:sta (niissä, missä sitä vielä siis on), piti sitä ostaa pari pullollista jemmaan. 

Tarkemmin tähän perehdyttyäni huomasin Ola Dubhin pohjautuvan Harviestounin ehkäpä tunnetuimpaan tuotteeseen – Old Engine Oiliin. Muistelen sitäkin joskus maistaneeni, mutten löytänyt siitä varmaa merkintää, joten nyt oli hyvä tilaisuus ottaa sekin maistoon ja suorittaa rinnakkain maistelu.

Nämä erikoisemmat tuotteet
muuten numeroidaan ja tuotanto
on huomattavasti rajoitetumpaa
kuin panimon perustuotteitteissa.
Old Engine Oil on useinkin ollut Alkon valikoimissa (löytyy siis myös tällä hetkellä) ja lajityylinsä erittäin arvostettu edustaja. RateBeerissä kyseinen tuote on saanut 98 pistettä, joten ei mikään kehno tekele. Vertailun vuoksi myös Ola Dubh 12 on päässyt hyville pisteille – 99. Joten kehnoista tuotteista ei ole kysymys.

Old Engine Oil edustaa Black Ale tyyliä. Näin myös Ola Dubh 12, mutta Harviestounin sivuilla kerrotaan sitä valmistettavan 10,5 %:seksi tehdystä Old Engine Oilista, jota sitten kypsytetään  6 kuukautta Highland Park viskitynnyreissä. Numero (tässä 12) tulee vuosista, jonka ajan viski on kypsynyt käytetyissä tynnyreissä. Panimo valmistaa Ola Dubh sarjaa samalla kaavalla myös muiden ikäisissä viskitynnyreissä. Panimon normituotannossa on Ola Dubhia 12, 16 ja 18 sekä rajoitetussa tuotannossa Ola Dubh 30, 40 ja 1991 samalla logiikalla, mutta jälkimmäisessä kypsytetty Highland Park 1991 Vintage Single Malt Whiskey tynnyrissä, jota ei välttämättä enää ole paljoa saatavilla.

Nämä pullovahvuudet on kypsyteksen jälkeen laimennetty 8 %, mutta tynnyreistä baareissa on mahdollista saada originaalina 10,5 %:na. Siitä huolimatta prosentti ero Old Engine Oiliin on 2 %-yksikköä. Mutta käydäänpäs nyt vertailujuomien pariin.

Krakatau's Passion IPA on mäskätty, keitetty ja saatu
pönttöön jäähtymään. Sitten oli aika rauhoittua ja
keskittyä maistelemaan orginaalia Black Alea ja siitä
lähtöisin olevaa kypsytettyä herkkua. Taustalla
IPAn ominaispainon mittaus.
Molemmat ovat väriltään syvän mustia ja lähes läpikuultamattomia tummuudessaan. Old Engine Oil vaikuttaa jopa hiukan tummemmalta. Ola Dubhiin tulee vähemmän vaahtoa ja se on lyhyt ikäisempää. Vaahdon väri on Old Engine Oilissa ruskeampaa ja kuohkeampaa kuin Ola Dubh 12.  

Old Engine Oilin tuoksussa kahvia, savua ja metvurstia. Ola Dubhin tuoksuprofiilissa on ensi nuuhkaisussa selkeä ero "kevyempään" suuntaan. Tuoksusta puuttuu savuisuus ja lihaisa rasvaisuus, mutta siinä selkeää viskisyyttä. 

Ulkonäöllisesti suurin ero on vaahdon
määrässä ja värissä.
OEOn maku paahteinen, savuinen ja siitä löytyy myös hiukan eucalyptusmaisia aromeja. Vähän kuin Sisu patilleja. Suutuntuma paksu ja hiukan tunkkainenkin. Kuitenkin kokonaisuus on yllättävänkin mieluisa. Joku tuhti lihapala tai makkarat tähän kaveriksi niin tilanne olisi erinomainen. 

Ola Dubh 12:n maku selkeämpi ja makumaailmaltaan tasapainoisempi. Maussa voi maistaa suklaisuuden ja mokkaisuuden lisäksi selvästi viskisyyttä ja karemellisoitua sokeria. Viskisyys ei ole ylitse lyövää vaan nautinnollinen aromi, joka nousee esiin ja viipyilee maussa, muttei dominoi. Jälkimakuun nousee savuisuutta moottoriöljystä muistuttamaan.  Suutuntuma täyteläinen ja erittäin tasapainoinen. Erittäin onnistunut juoma. 

Muistot Ola Dubh 30 on parin vuoden takaa ja muistan maun olleen samansuuntainen ja erittäin pehmeä ja täyteläinen. Mitään muistiinpanoja siitä ei ole, joten varma ei voi olla.

Verattuna näitä kahta toisiinsa voi vain ihmetellä, mitä kypsyttely viskillä kyllästettyssä tammitynnyrissä on makumaailmaltaan tehnyt. Vanhan koneen savuisuus ja tervaisuus on jäänyt taka-alalle ja antaa muistutuksen itsestään vain jälkimaussa. Samoin rasvaisuus tai metvurstimaisuus loistaa poissa olollaan. 

Old Engine Oilia lihaisalle pääruoalle ja Ola dubh 12 suklaisen jälkkärin kera. Lämmetessään maut pehmenee ja täyteläisyyttä tulee lisää. Eukalyptus jää vähän pois ja tilalle tulee mantelia. Näitä molempia voi suositella lämpimästi! Huikeita juomia. Nyt on monopolissa siis hyviäkin herkkuja.


Ola Dubh 12 tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 45/50 

Speksit:
Panimo: Harviestoun
Tyyli: Black Ale
Maa: Skotlanti
Väri: 186 EBC
Katkerot: 40 IBU (Alkon mukaan 31 EBU)
Kantavierre: 19,2°
Maltaat:  Lagermaltaat, kauramaltaat, paahdetut ohrat
Humalat:  Galena, East Kent Goldings, Fuggles
Alkoholi: 8,0 %
Muuta:  Kypsytetty 6 kk Highland Park 12 vuotiaassa viskitynnyrissä. Pullon numero 15986.
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio
Old Engine Oilin tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 45/50 

Speksit:
Panimo: Harviestoun
Tyyli: Black Ale
Maa: Skotlanti
Väri: 157 EBC
Katkerot: 40 IBU (Alko 45,6 EBU)
Kantavierre: 15,8°
Maltaat:  Palemaltaat, kauramaltaat, paahdetut ohrat
Humalat:  Galena, East Kent Goldings, Fuggles
Alkoholi: 6,0 %
Muuta: Old Engine Oil mukailee perinteistä kelttiläistä reseptiä.
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Green's IPA – Green's


En ole koskaan mielestäni maistanut täysin gluteenitonta olutta, mutta monesti on Alkossa oleva Green's IPA kutkutellut. Olut on kuitenkin jäänyt hyllyyn, monet gluteenittomat leivät ja leivonnaiset ovat olleet pettymyksiä. Kekseissä toimii hyvin, kun ne muutenkin on niin kuivia. Joka tapauksessa ei pitäisi kangistua kaavoihin ja omiin ennakkoluuloihin. Siksi otin tämän testiin.

Green's IPA on väriltään tumman meripihkan väristä. Vaahtoa kertyy kohtuullisesti ja se on hieman harmahtavan ruskeaa. Kaikkiaan hyvin herkullisen näköinen olut.

Tuoksussa greippiä, mangoa ja papaijaa. Myös kevyttä pihkaisuutta löytyy. Humalaprofiili vaikuttaa miellyttävältä ja tuoksu on kokonaisuutena raikas.

Maku on hieman makeahko, marjaisa ja kevyen maltainen. Hieman karamellia. Jälkimakuun tulee humalaa, joka ei jää suuhun pitkään katkeroitumaan vaan trooppiset hedelmät löyvät nätisti kättä pohjoisen havumetsän kanssa. Katkeroiden määrä ja hedelmäisyys sopii hyvin niillekin, joille ei ärhäkät humaloinnit iske.

Suutuntuma on hieman vetinen ja siitä tuleekin vähän tiivisteestä tehty mehu mieleen. Toisaalta tämä korostaa oluen keveytta ja raikkautta, jota kuitenkin maukas humalointi hienosti tukee. Ilman pihkaisuutta ja katkeroa olisi tulos voinut olla omaan makuuni liian vetinen ja mehumainen.

Kokonaisuutena erittäin miellyttävä olut ja iso yllätys. En ole maistaa yhtään gluteenitonta olutta ja en tiedä tämän jälkeen yhtään syytä, miksen kokeilisi toistekin. Näköjään myös gluteenittomista viljoista voidaan tehdä maukasta olutta – siltikin että sokerin avustuksella, mutta niinpä tuota on tullut kotipanimossakin lisättyä ohramaltaiden sekaan...

Tätä voi suositella lämpimästi myös gluteenia sietäville. Hieno olut.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Green's
Tyyli: Indian Pale Ale
Maa: Englanti (olut pantu Belgiassa)
Väri: 34 EBC
Katkerot: 34,4 EBU
Kantavierre: 11,9°
Maltaat:  Mallastetut hirssit, ruskeat riisinjyvät, mallastetut tattarit ja durrat
Humalat:  Simcoe-, Amarillo- ja Nelson-humalat
Alkoholi: 5,0 %
Muuta: Sokeri ja karamellisoitu sokeri. Täysin Gluteeniton olut.
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

tiistai 6. tammikuuta 2015

Iku-Turso – Panimoyhtiö Hiisi

Tässä ei joulun pyhinä ehtinyt oikein missään käymään, kun tuli käytettyä se aika sukuloimiseen. Joulukuun ollessa muutenkin niin kiireinen on jäänyt Kuopion parhaimmassa olutravintolassa, Maljassa käyminen vähemmälle. Eilen loppiaisaaton iltana, kun sopivasti aikaa oli ja Panimo Hiisin Iku-Tursokin oli sinne saapunut, niin tilaisuus piti käyttää hyödyksi ja suunnattava tuo Kalevalan myyttinen peto kellistämään.

Iku-Turso on Panimoyhtiö Hiisin #100 erän kunniaksi tehty juhlaolut ja edustaa imperial stout tyyliä. Tämä tyylilaji on itselleni oikein mieluisa ja Panimon tuotanto on ollut itselleni hyvinkin mieluisaa, joten lupa on odottaa jotain erityisen hyvää.

Pullon etiketissä möllöttää tumma sarvipäinen hahmo kiiluvine silmineen. Iku-Turso Äiön poika. Siinä se nyt on. Etikettin ulkoasu edustaa uudempaa Hiisin nettisivuillakin esiintyvää tyyliä. Vähän samanlaista kirveelleä veistettyä tai puukaiverrus tyyliä, mitä on Mokoman levyjen kansissakin ollut.

Lasiin kellistetty Iku-Turso on väriltään lähes mustaa. Hivenen punaruskeaa nähtävissä valoa vasten kallistettaessa. Pinnalle kertyy erittäin pieni kuplaista rusehtavaa vaahtoa. Kuin iso lasillinen Espressoa.

Tuoksussa paahtunutta mallasta, kahvia ja hieman toffeisuutta tai karamellia. Lämmettyeen tuoksumaailma pehmenee, muttei tuo uusia ulottuvuuksia. 

Maussa ensin tulee voimakasta paahteisuutta ja kuivaa mallasta. Hieman hiiltynyttäkin makua. Eli voimakasta leivinuunissa paistetun ruisleivän hiiltynyttä pohjakuorta. Olut on kyllä vielä liian kylmää. Makumaailma antaa varmaan enemmän sävyjä, kunhan lämpenee. Alussa lämpötila oli jotain 8-10 °C välillä, kun suositus on 12-14 °C. Lämmetessä maut voimistuvat. Mukaan tulee hieman kahvia. Enemmän erästely meininkiä eli nokipannukahvia. Vähän pajun kuorta ja koivun tuohta. Nuotiolla kärähtänyttä makkaran kuorta. 

Jälkimaussa nokinen kitkeryys jatkuu päällimmäisenä tunteena, jota humalan katkerot sävyttävät. Tämä on kyllä kasketun maan hiilissä kypsennettyjä olutta. Vain savu puuttuu. 

Tässä on makua, mutta hiilisyys menee ehkäpä hiukan överiksikin. Makeutta voisi olla omaan makuuni hiukan enemmän. Tai minulla jotain syömistä tämän kaveriksi. Ehkäpä noita etiketissä ehdotettuja voimakkaita juustoja. Tai sitten joku tuhti tummaa suklaa. Tai suklaa kakkupala,  joka ei ole liian makea. Loppujen lopuksi Iku-Turso ei kuitenkaan iske hirveän kovasti. Kiva kokeilu, mutta ei ainakaan minulle toiminut paljaaltaan. Voihan tässä mukana olla myös hienoista pettymystä odotuksiin nähden.

"Soljuu saumattomasti Sibeliuksen seitsemännen kanssa."

Eli musaksi pyöräytetään taustalle Panimonkin suosittelemaan Sibeliuksen seitsemättä sinfoniaa.  Ei ehkä yllätys, että minä pidän tästä Hiisin tavasta laittaa usein musasuosituksia etiketteihin. Kun ne sattuu olemaan vielä usein omaan makuunikin sopivia, niin mikäs siinä.



Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Imperial stout
Maa: Suomi
Väri: 90 EBC
Katkerot: 100 IBU
Alkoholi: 9,0 %
Muuta: Siirappi
Mistä: Ravintola Malja, Kuopio

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Rinnakkaisvertailu: Fuller's 1845 Ale vs. Laajalahden Suurpanimon 1845 Ale klooni

Edellisessä postauksessani tein vertailun kahden pihlajanmarja IPAn välillä. Syy tähän oli haaste, jonka sain Laajalahden Suuripanimon Jaakolta. Tässä haasteessa Jaakko haastoi kotipanimokumppaneineen meidän oman kotipanimomme Snow White Breweryn tekemään pihlajanmarjoilla maustetun IPAn, joita sitten laitettaisiin puolueettomaan vertailuun. No se puolueettomuus jäi tällä kertaa ehkä hieman puolitiehen ja tein sen vertailun nyt itse. Tosin yhteinen tuttumme Sahti Seppo on päässyt näitä molempi maistamaan, mutta hänen raporttiaan ei ole vielä kuultu. Itse en pisteyttänyt kumpaakaan (sillä meidän tuotos jäi huonommaksi – ainakin IPA-kategoriassa). ;)

No, samalla kertaa sain PIPA pullon kanssa 3 muuta olutta ja yhden siiderin. Yksi näistä oli Fuller'sin 1845 Alen klooni. Tämän ja originaalin vertailussa oli sen verta herkullinen mahdollisuus, että se oli käytettävä hyväksi, kun originaaliakin oli vielä helposti saatavilla. Eli tuote löytyy kotoisan monopolimme hyllystä hiemankin isommista myymälöistä. Suosittelen tutustumaan, jos et ole vielä tähän tutustunut. 

Mikäs olut tämä on sitten miehiään? Lyhyesti tämä on yksi Fuller'sin vanhoja reseptejä, joita on kaivettu esiin entisten panimomestareiden muistikirjoista ja viilattu nykytuotantoon. Olutta kypsytetään kaikenlisäksi sata päivää ennen pullotusta. Luku 1845 tulee panimon virallisesta perustusvuodesta. 

Tämä olut tuotiin markkinoille 150-vuotisjuhlien kunniaksi vuonna 1995 ja on siitä pitäen pitänyt pintansa tuotannossa tasaisen kysynnän myötä. Eikä suotta. Hieno olut. Itselläni tämän viime kertaisesta nauttimisesta on jo noin neljä vuotta, mutta muistot on hyvät. Ja tämä on tosiaan pysynyt pitkään myös Alkon valikoimassa. 

Toki maailmanlaajuisesti suositusta oluesta on tehty monta kloonia kotipanijoiden keskuudessa ja tähän ovat ryhtyneet myös miehet Espoosta. Tarkempaa koostumusta en tiedä, mutta voin sen jakaa tähän myöhemmin, jos pojat sen jakaa. Kloonireseptejä löytyy kyllä useita nopealla googlauksella.

Ensisilmäyksellä väri ero on selkeä.
Lasiin kaadettuna väri on selkeä ero näiden kahden välillä. Originaali on selkeästi punaisempi ja myös kirkkaampi. Klooni näyttää tumman ruskealta eikä näytä päästävän valoa paljoa läpi. Lähempi tarkastelu valoa vasten paljastaa kuitenkin kloonissa olevan samaa punaisuutta kuin originaalissa, mutta se hieman samea ja ehkä siksi myös reilusti tummempaa. Käyttämäni lasit on nimittäin erittäin paksut, joten tummuus korostuu sameuden myötä.

Vaahto on molemmissa samankaltaista ja lasin reunoille nousee pohjasta tasakokoisia kuplia, jotka kertyvät oluen pintaan kauniiksi kupla matoksi. Kloonissa vaahto on himpun verran tummempaa kuin originaalissa. 

Vasemmalla Laajalahden Suurpanimon 1845 Ale klooni ja
oikealla Fuller's 1845 Ale (original). Tässä kameran
erottelu kyky ei pystynyt silmän kykyyn. Klooni näyttää
kuvassa vielä tummemmalta kuin oikeasti.
Fuller's 1845 Ale

Laajalahden Suurpanimon 1845 Ale klooni















Fuller'sin 1845 Alen tuoksussa pähkinää, rusinaa ja hieman hapankirsikkaa. Laajalahden Suurpanimon kloonin tuoksuprofiili on todella samankaltainen. Ehkä himpun "tunkkaisempi", mutta ei kaukana olla. 

Originaalin maussa alkuun tulee napakka kombo humalan katkeroa ja pehmeää täyteläistä maltaisuutta. Jälkimakuun tulee reilusti pähkinää ja jopa hieman rusinaa. Kloonin ensisuullinen tuo kanssa pehmeää ja täyteläistä maltaisuutta, mutta katkeron napakka huitaisu jää uupumaan. Katkeroa tässäkin on, mutta se ei tule todellakaan samalla tavalla alkuun hyökkäävänä vaan tasaisempana kokonaisuutena. Jälkimaussa kloonissakin tulee pähkinä ja sen lisäksi luumuisempaa aromia sekä tietynlaista "jauhoisuutta", jonka olen maistanut monissa omissakin kotitekoisissa.

En tiedä mistä tämä johtuu, mutta vahva epäilys sen yhteydestä juoman sameuteen on. Tämmöinen maku on selkeästi vähentynyt pidempään kylmässä seisseissä pulloissa, joissa on tapahtunut myös selkeästi kirkastumista. Mistä taas sameus johtuu, niin todennäköisesti hiivasta ja erittäin hienosta mallasjauhosta. Tosin esim. useimmissa vehnäoluissa sameus takaa pehmeämpää ja miellyttävämpää makua. Ainakin minun mielestäni. Tästä tulikin mieleen Reittausblogin Harri Metsäjoen tänään jakamat vinkit kotioluen kirkastamiseen. Pitänee kokeilla ensi kerralla, mutta nyt takaisin tämän oluen pariin. 

Kuplaverho asettuu molemissa kauniin tasakokoisina
kuplina helmimäiseksi matoksi.

Originaalin suutuntuma on pääsääntöisesti pehmeä, jota humalan katkerot rikkovat. Samoin jälkimaun loppuun tulee uutta katkeroa, mutta se on enemmänkin maapähkinään kuorimaista. Johtuisiko mielenyhtymä ambermaltaiden pähkinäisestä aromista. Kloonin suutuntuma mukailee pitkälti originaalin suutuntumaa ilman alun katkeron sipaisua. Jälkimaussa pähkinäinen katkero kuitenkin hivelee limakalvoja ja makuhermoja. 

Kokonaisuutena klooni on erittäin onnistunut, vaikka ensi silmäys näyttääkin aika erilaiselta. Suurin ero on värin oluen hienoinen sameus ja sitä myötä tummuus. Myös suullisen katkeron ensihyökkäys jää tästä uupumaan, mutta originaalissakaan sen puraisu pehmenee oluen hieman lämmettyä. Lisäksi pienoinen "jauhoisuus" poikkeaa originaalista, mutta voi olla, että se johtuu vain pienemmistä tuotanto eristä ja suodattamuudesta. Niin ja 0,1 prosenttiyksikön vahvuusero. Joka tapauksessa Laajasalon Suurpanimolla ollaan onnistuttu erittäin hienosti. Pienellä viilauksella voitanee päästä jo tosi lähelle. Sitten Laajasalon Suurpanimon pojat voivat nauttia tätä Fuller'sin herkkua huomattavasti pienempään litrahintaan kuin mitä monopoli sitä myy. 

Lopuksi ennen Fuller'sin 1845 Alen arviota otetaan musaksi Prince on Assyrian Whatever you want. Hieno biisi upealta biisin tekijältä.



Laajalahden Suurpanimon 1845 Ale kloonin tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Laajalahden Suurpanimo
Tyyli: Ale
Maa: Suomi
Maltaat: Maris Otter Malt, Amber Malt, Sahtimallas, Carafa I
Humalat: East Kent Goldings
Hiiva: Wyeast 1318 - London Ale III
Alkoholi: 6,4 %
Muuta: Pullotettu 30 päivää käymisen päätyttyä ja
kypsytetty 100 vuorokautta käymisen päätyttyä.
Mistä: Kuuriiripalvelut
Fuller's 1845 Alen tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Fuller Smith and Turner
Tyyli: Ale
Maa: Englanti
EBC: 51,5
EBU: 42
Kantavierre: 15,8°
Maltaat: Ohramaltaat
Humalat: Goldings
Alkoholi: 6,3 %
Muuta: Kypsytetty 100 vuorokautta ennen myyntiin tuloa.
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

4.1.2015 Lisätty kloonin raaka-aineet.