keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Hitachino Nest Beer DAi DAi Ale IPAn (常陸野ダいダいエール), Umenishiki Aromatic Ale (うめにしきアロマティックエール), Umenishiki Weizen (うめにしヴァイツェン) ja Sapporon ([生] ビール)

Nonii, nyt tuli ilta-onsenin eli kuumavesikylpylä käynnin jälkeen vierailtua alkoholiliikkeesä, jossa kuulin olevan mukavan laaja olut valikoima. Ja kyllähän siellä semmoinen olikin. Kaikkiaan paikan tietojen mukaan 250 erilaista olutta löytyisi valikoimasta.

Osa kelvosta olutvalikoimasta, jollaisen toivoisi löytyvän kotinurkiltakin.

Oi pojat, kylläpä pidin valikoimasta. Kuten ennalta arvelin siellä oli suurin osa ulkolaisia oluita mm. BrewDogia, Rochefortia, Mikkelleriä, Nøgne Ø:ta ja paljon muuta, mutta myös japanilaisia craft beer -oluita, joita oikeastaan toivoinkin löytäväni. Muutamia Matsuyaman lähettyviltäkin tulevia oluita löytyi, kuten Dogo-biirut (tulevat tästä kuuluisan Dogo-onsen kylpylän viereisestä pienpanimosta) ja Umenishiki panimon tuotteita, jotka tulevat Ehimen läänistä hieman Matsuyamasta itään sijaitsevasta Kawanoen kaupungista. Nämä pitänee ainakin testata.

Tällä kertaa lähti maisteluun Umenishiki panimolta Umenishiki Aromatic Ale (うめにしきアロマティックエール) ja Umenishiki Weizen (うめにしヴァイツェン), Tokyon eteläpuolelta Kiuchi Breweryn (木内酒造) Hitachino Nest Beer DAi DAi Ale IPA (常陸野ダいダいエール) sekä Sapporon perusolut, [生] ビール (namabiiru = täysmallas olut).

Ensimmäisenä maisteluun otin Kiuchi Breweryn (木内酒造) Hitachino Nest Beer DAi DAi Ale IPAn (常陸野ダいダいエール). Panimo sijaitsee Tokyon eteläpuolella ja se on perustettu saman nimisen sakepanimon yhteyteen. DAi DAi Ale IPA on panimon uusituote, jossa lisukkeena on käytetty Fukuremikan (mandariinityylinen sitrushedelmälajike) hedelmän kuorta.

Hitachino Nest Beer DAi DAi Ale
 IPA toi mieleen vappusiman.
DAi DAi Alen tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 32/50

Speksit:
Panimo: Kiuchi Brewery 木内酒造
Tyyli: Ale
Maa: Japani
Katkerot: 17 IBU
Kantavierre: 19,4°
Maltaat: Marris Otter, Munich
Humalat: Bourgogne
Alkoholi: 6,2 %
Muuta: Fukuremikan sitrushedelmän kuorta.
Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani
Olut on lasissa kauniin kuparisen värinen. Täällä lasin pintaan tiivistyy nopeasti huurretta suuremmasta ilmankosteudesta johtuen. Tämä lisää herkullisuuden tunnetta ja antaa vaikutelman, että olut olisi erittäin kylmää.

Tuoksu on mieto simamainen. Sitrusta ja aavistus hiivaa. Maku on myös mieto, jossa on simaisuutta ja mikan-sitrusta. Pienoinen pullahiiva puskee jostain läpi. Humalointi on omasta mielestäni vähäistä IPA:ksi, mutta lempeää.

Suutuntuma on pehmeä ja miellyttävä, mutta kokonaisuutta häiritsee humaloinnin mietous, jota IPA:sta olisin odottanut. Nyt tämä on mielestäni pelkkä ALE. Fukuremikan tekee tästä todennäköisesti simamaisen. Jälkihuomioina havaitsin maun parantuvan oluen lämmetessä.

Seuraavaksi kaadeltiin porukalla laseihin Umenishiki panimon Umenishiki Weizenia (うめにしヴァイツェン), joka näyttää oikein kelpo vehnäoluelta. Vaaleaa ja hieman sameaa.

Tuoksu hedelmäinen, mutta mieto. Maku banaanisen raikas. Suutuntuma pehmeä. Oikein maukas vehnäolut, jollaista voisi toistekin ostaa. Mielestäni tämä oli paljon parempi kuin Sandelsin tai Laitilan Kukon vastaavat.

Japanilainen vehnäolut - oikein hyvää.
Umenishiki Weizen tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50

Speksit:
Panimo: Umenishiki
Tyyli: Weizen
Maa: Japani
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Alkoholikauppa, Kiya-cho, Matsuyama, Japani

Sitten vuorossa oli Umenishiki Aromatic Ale (うめにしきアロマティックエール). Kiva kun pienellä porukalla otettiin näitä erilaisia japanilaisia maisteluun, niin sain maistella useampaa laatua ja tutustettua seurueemme muita henkilöitä erityylisten oluiden makumaailmaan.

Olut oli väriltään kirkasta ja hieman punertavan ruskeaa. Tuoksu oli miedon maltainen ja aavistuksen yrttinen. Maku oli hedelmäisen raikas. Tukevampi mallaspohja, jossa rapsakka humalointi. Suutuntuma raikas ja hieman kuplivainen. Tämän maistelukerran paras.

Tämä herkullinen Ale oli
tämän session paras olut.
Umenishiki Aromatic Alen tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 35/50

Speksit:
Panimo: Umenishiki
Tyyli: Ale
Maa: Japani
Alkoholi: 8,5 %
Mistä: Alkoholikauppa, Kiya-cho, Matsuyama, Japani


Viimeisenä maisteltiin Sapporon lippulaiva olut [生] ビール. Itseasiassa tuo japaninkielinen termi namabiiru esiintyy kaikissa japanin lain silmissä olueksi luokitelluista tuotteista (kuten Umenishikin molemmista oluissakin).  "Oikeinden oluiden" lisäksi japanista löytyy happoshu juomia ja uutena Dai-sen nimikkeellä kulkevia oluenkaltaisia juomia, jotka siis lainsilmissä eivät ole "oikeita oluita", koska mallaspitoisuus tai jotain sinnepäin. En ihan tarkkaa määritelmää tiedä. Tämä on osittain pelkästään verotusteknin ratkaisu eli puhtaasti veronkiertoa, jolloin näitä oluenkaltaisia juomia voi myydä edullisemmin. Nämä vastannee useimmiten suomibulkkia maultaan, suutuntumaltaan ja alkoholiprosentiltaan.

Tämä olut on oikein reipas ja maukas lager. Vaalea keltainen ja kirkas olut, jonka pinnalle kertyy valkea vaahtokuorrutus. Oluessa on selkeästi voimallisempi humalointi kuin esim. parin päivän takaisessa saman panimon Mugi no Hoppu The Gold - Dai-sen juomassa. Mielestäni juoma on hieman liian voimakkaasti hiilihapotettu. Sinällää oikein kelpo lager, muttei mitenkään syvästi säväyttänyt. Oikea virallinen olut, jota voi toistenkin juoda.

Tyylipuhdas Lager.
Sapporo Naman tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 32/50

Speksit:
Panimo: Sapporo
Tyyli: Lager
Maa: Japani
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Alkoholikauppa, Kiya-cho, Matsuyama, Japani


Tämän pikkuruisen alkoholiliikkeen vieressä sijaitsi 8 vuotta sitten Bar & Kitchen niminen pikkuruinen ravintola. Siellä tuli edellisellä reissulla vierailtua useammankin kerran juomassa kupponen ja syömässä. Baarissa soi myös usein japanilaista jazzia (ja sainpa omistajan myös innostumaan The Five Corners Quintetistä), jota nyt ajattelin laittaa tähän suositukseksi. Reipasta ja räväkkää menoa. Tämä kyseinen pikkuruinen ravintola näyttää olevan edelleen olemassa tosin vaihtuneella nimellä. Omistajana näytti olevan sama Hitoshi, kun näin hänet vilaukselta. Pitänee vierailla sielläkin, kunhan ehtii.

Eli tässäpä Soil & "Pimp" Sessionsin Summer Goddness Pimp Of The Yaer albumilta. Tämä levy tuli juuri hommatua itselleni 8 vuotta sitten ja pidän edelleen tästä paljon. Olkaate hyvät.

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Warsteiner Premium Verum - Warsteiner Brauerei

Tässä pieni jälkikäteinen teksti viime sunnuntailta.

Istun lentokoneessa matkalla Japaniin. Matka on kulkenut Helsinkistä Müncheniin ja sieltä pisimmälle tämän reissun lennoista. Reilu neljä tuntia on jo kulutettu ja 7 tuntia olisi vielä jäljellä, joten nyt ois vaikkapa hyvin aikaa tutustua Lufthansan olutvalikoimaan.

No hivenen yksipuolinenhan se on – Warsteineria. No, eipä ole tätä tullut vuosin edes testattua, joten otetaan maisteluun.

Olut on väriltään erittäin vaaleaa ja hivenen vihreään taittavan kellertävä. Vitivalkoista vahtoa kertyy helposti pinnalle jota auttanee hiilihappokuplat, jotka kipuavat iloisen reippaasti pintaan alipaineistetussa matkustamossa.

Köykäistä kökköä. Joihan tuota, muttei
kyllä makuhermoja hivellyt.

Oluen tuoksu on erittäin mitään sanomaton. Hivenen tunkkainen jopa. Maku mieto ja lagerin keveys jää päällimmäiseksi mieleen. Hivenen hedelmäistä makeutta, joka peittää allensa senkin vähäisen maltaisuuden, mikä oluessa on.

Helppohan tämä on kurkkuun kiskaista, muttei paljoa sytytä. Ehkäpä seuraavaksi otankin punaviiniä.

Lentokoneen viihde järjestelmästä löytyi kasa hyviäkin levyjä. Tätä kirjoitellessani kuuntelin islantilaisen Sigur Rósin uusinta Kveikur levyä, joka on ensimmäinen levy trioona kosketinsoittaja Kjartan Sveinssonin jätettyä bändin. Levy on hieman raskaampi ja synkempi kuin pari edeltävää. Vaikka Valtarilla liideltiin taasen melankolisimmilla sävelillä () -levyn tyyliin, niin tämä on selkeästi myös raskaampi ja äänimaailmaltaan rujompi. Toki jouset, pianot ja kellopelit välisti iloisena helkkääväät edelleen.

Sigur Rós kävi pitkästä aikaa Suomessa viimekesänä Ilosaarirockissa, jolloin hommauduin bändiä todistamaan livenä ensimmäistä kertaa. 2005 vuoden Helsingin 3 peräkkäistä Kulttuuritalon keikkaa tulikin missattua täysin omaa hölmöyttäni. Sen jälkeen bändi ei olekaan täällä tainnut vierailla. Teltta Ilosaaressa oli täpötäynnä ja bändi sai hyvän vastaan oton, joten se lienee ollut kimmokkeena marraskuisen Hartwall-Areenan keikkaan, joka itse asiassa päätti Kveikur kiertueen.

Tätä keikkaa olin myös todistamassa ja täytyy sanoa, että upean esityksen olivat loihtineet aikaiseksi molemmille keikoille, vaikka Areenan keikka oli toki visuaaliselta ilotulitukseltaan vielä Ilosaarta suurempi. Minulla on tässä aikaa kuunnella koko levy, mutta jos yksi pitäisi nostaa esiin, niin nostaisin Hrafntinna biisin. Kappaleessa kulkee mukana kilisevien kellojen ja metallikolinan saattue, mikä yltyy välistä lähes ortodoksi kirkon kellojen tasolle. Tässä hieno liveversio jostain luolastosta.



Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 1/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 23/50

Speksit:
Tyyli: Lager
Maa: Saksa
Alkoholi: 4,8 %
Mistä: Lufthansan lennolla Münchenistä Tokyoon.

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Sapporo Mugi to Hoppu (Barley and Hops) The Gold - Sapporo Breweries

Nyt tässä on vihdoin Japaniin saavuttu. Iltaruoan jälkeen lähikaupan olutvalikoimaa kävin katsastamassa ja täytyy todeta, ettei se ole paljoa muuttunut 8 vuodessa. Tosin kuulin, että lähettyvillä sijaitseva alkoholikauppaan on vaihtunut omistajat nuorempiin ja hyllyvalikoimaan on tullut n. 200 erilaista olutta. Se pitääkin käydä tsekkaamassa, vaikkakin epäilen japanilaisten oluiden määrän olevan vähemmistössä. Ne tässä nyt ensisijaisesti kiinnostaisivat, sillä Japanissahan kaikki ulkomaiset tuotteet suhteessa paljon kalliimpia japanilaisiin verrattuna, eikä meilläpäin niitä japanilaisia paljon valikoimissa ole. Tosin viime kerralla törmäsin vain yhteen tummaan olueen ja kaikki muut olivat lager-tyylin edustajia, joten lopulta hyvin samanlaisista tuotteista on kysymys.

Otin maisteluun minulle uuden tuttavuuden Mugi to Hoppu (= mallas ja ohra) The gold Sapporolta. Tämä ei itseasiassa olekkaan paikallisella mittapuulla olutta vain oluen kaltaista juomaa (kts. Muuta-osio).

Herkullisen näköinen, muttei kovinkaan erikoinen olut. 

Olut on väriltään kullankeltaista ja hyvin kirkasta. Pinnalle kertyy ohut valkoinen vaahtokerros. Tuoksu on mitätön, enkä saa siitä oikein mitään irti. Maku on kevyt ja oikeastaan aika lattea. Hyvinkin lähellä suomibulkkia, mutta humalointi on hieman voimakkaampaa. Suutuntuma on aavistuksen hapokas ja jälkimakuun jää humaloinnin katkeruutta. Kyllähän tämä kelposuomibulkista kävisi, muttei tule todennäköisesti toisten hommattua, sillä valikoimaa täällä riittää vielä.

Japanissa kun kerta ollaan, niin valitaan musiikiksi jotain japanilaista. Quentin Tarantinon Kill Bill 1 elokuvasta (ja sittemmin myös jostakin automainoksesta) maailmalla tutuksi tullut Tomoyasu Hotein Battle Without Honor or Humanity -kappale. Itseasiassa Wikipedia tiesi kertoa, että kappale on alun perin esiintynyt New Battles Without Honor or Humanity nimisessä japanilaisessa elokuvassa, jossa myös itse Hotei on ollut mukana näyttelijätiimissä. Mutta sen pidemmittä jaaritteluitta musan pariin ja tässä liveversio.




Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 26/50


Speksit:
Tyyli: Lager
Maa: Japani
Maltaat: Golding
Humalat: Goldings
Alkoholi: 5 %
Muuta: Edustaa uutta japanilaista olutkategoria nimeltään Dai-sen. Toinen kategoria on Happoshu. Molemmat ovat japanissa lain silmissä ns. alioluita, koska eivät täytä lain vaatimia oluen laatuvaatimuksia. Eli laissa tai asetuksissa on määritelty kuinka paljon oluen valmistuksessa tulee olla käytetty (ohra?)mallasta, jotta olut voidaan luokitella pelkästään olueksi eli biiruksi. Sama koskee ilmeisesti myös alkoholiprosenttia. Ja nämä on sitten myös hieman kalliimpia. (Eipä muuten monet suomalaiset kauppabulkit taitaisi täällä olueksi päästä...) Happoshu sisältää usein lisäksi mm. riisiä tai maissia. Maltaan ja humalan laatu jäi hieman epäselväksi, mutta ilmeisesti goldingia tarkoitettu.
Mistä: Fuji-Market, Matsuyama, Japani

torstai 24. huhtikuuta 2014

Lutakko IPA – Panimo Hiisi

Tänään ajattelin päivittäväni hieman blogini ulkoasua, kun ei tuo dynaamisen näkymän asettulu toimi toivotulla tavalla. Pidän kovastikkin tuosta layoutista, mutta kun kaikki jutut ei siinä suostu toimimaan, niin pitää sitten tehdä muutoksia. Paska kauniissa paketissa on kuitenkin edelleen paskaa. No toivottavasti tämä blogini ei ole sitä, mutta tämä bloggerin dynaamisten näkymien alustan toimiminen on.

Taustakuvia ottaessa levittelin jemmassa olevia pulloja (joita löytyi kaikkiaan 18 erilaista + muutamasta tuplat) kuvausta varten asemiin vinyylien kera. Niitä siinä pyöritellessä alkoi suuta kuivamaan ja kun oli sopivasti lounasaikakin, niin valikoin tuolta jäkäristä kylmäsavulohilaatikolle kaveriksi Lutakko IPAn, minkä on pannut Lutakko Offroad American Wheat Alen tapaan Panimo Hiisi.

Kelpo kauppavahvuinen IPA, joka ei
kuitenkaan yllä omien suosikkieni joukkoon.
Olut on väriltään tummuneen oljen keltaista ja hieman sameaa. Pinnalla kertyy n. 2 cm paksuinen jämäkkä vaahtokerros. Tuoksussa vehnäistä pehmeyttä ja häivähdys humaloinnin sitrusta, mikä ei kyllä ole kovin raikas. Tuoksun perusteella humalointi ei vaikuta kovin voimakkaalta. 

Maussa perusrunko on miedompi ja siksi humaloinnin katkeruus nousee nopeasti hallitsevaksi mauksi. Humalointia on selkeästi enemmän kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Humalakatkeron takaa kurkkii hieman hedelmäkarkkisia aromeja, jotka ei mielestäni pääse ihan parhaalla tavalla esille. Muuten reipas humalointi jättää humalanystävälle hyvän jälkimaun suuhun. Suutuntumaltaan olut on aika kevyt, jota katkeruus ryydittää. Nopsasti lasista hävisi.

Tämä ei nouse kuitenkaan omien suosikki IPA-oluiden kastiin, vaikkakin onkin ihan kelpo olut. Toki kauppavahvuiset IPAt eivät mielestäni yllä samaan maukkuuteen kuin esim. 5,2% luokan IPAt, mutta mm. Founder's All Day IPA on tästä oikein maukas poikkeus. Siihen kastiin tämä on hyvä. Pidin kuitenkin Offroadista enemmän, joten jos jompaa kumpaa pitäisi juomaksi valita niin sitä.

Mutta kaiken kaikkiaan on hienoa huomata, miten näinkin nuori pienpanimo saa hyviä ja persoonallisempia oluita aikaiseksi. Mielenkiinnolla näitä uutuksia jo Hiideltä odottelen. Toki muiltakin pieniltä, kuten Rekolalta ja Pyynikin Käsityöläispanimolta, tulee rohkeita keitoksia ja Ruosniemeä on kovasti kehuttu, mutta täällä asti ei ole vielä niitä ole ollut saatavilla. Niin ja onhan meillä täälläkin päin tuore Iso-Kallan Panimo, jonka Savo Indian Pale Alen maistamista odottelen kovasti, ja Alahovin viinitilakin kehittelee panimotoimintaa ja toi juuri markkinoille Vanha Torni -oluet tummana ja vaaleana lagerina. Niin ja Kitteen Panimon Pajarit on päässyt ainakin täälläpäin S-ketjun kaupoihin (tosin itse olen maistanut vasta IPA, mikä oli mielestäni hienoinen pettymys, mutta Porterista olen lukenut hyviä arvioita, joten sekin testiin jossain vaiheessa). 

Mielestäni pienten panimoiden etu jättiläisiin verrattuna on mahdollisuus tehdä myös virheitä pienempien eräkokojen myötä, joten rohkeita kokeiluita kehiin! Ainakin minä arvosta makuja. Se, että olut ei ole täysin mieleeni, ei tarkoita sitä, että panimo olisi huono, sillä makuasioitahan nämä ovat. Mutta jos näkemystä löytyy, niin varmasti toistekin tulen saman panimon tuotteita testaamaan.

Etikettiin on taas sanailtu mukavuuksi Lutakosta:
"Lutakko muistuttaa miksi IPA on klassikko. Uusi ja vanha kohtaavat - moderni suosikki on tehty käyttäen ajattomia klassikoita makunsa lähteinä. Lutakko ei turhia konstaile, koska täällä ei tarvitse. Näiden tahtiin on ennenkin möykätty."
Eli jotain arvoistaan musiikkiahan tämä kaipaisi. Tämän vuoden ensimmäisen parvekelounaan taustalle pyörittelin musiikiksi Aavikkoa, kun tuli levyjä hyllystä rekvisiitaksi napattua. Aavikko on varmaan useammankin kerran uransa aikana soittanut Lutakossa, joten oivastihan tämä "muysicia" soittava bändi tähän sopii.

Uavikkohan o myös tästä Kalakukkokaapunnin nuapurista eli Siilinjärveltä kotoisin. Tämän trioon musiikkin on aina kulkenut omia polkujaan ja nojaa vahvasti itämaiseen tunnelmointiin ja vanhojen syntikkoiden soundeihin. Alkuajan tuotannosta tulee mieleen hyvinkin paljon vanhat C64- ja Amiga500-kauden pelien musiikit. Nykyisin soitin arsenaali ja ilmaisu on laajentunut paljonkin Tomi Kososen tuotua myös saksosofoni ja midi-saksofonisaundeja mukaan. Kososen lisäksi bändissä vaikuttaa Paul Staufenbiel (syntikat) ja Tomi Leppänen (rummut), joista jälkimmäinen vaikuttaa myös useissa muissakin kokoonpanoissa (mm. Circlessä) ja pyydettiimpähän tätä suoraselkäistä rumpalia soittamaan Yoko Onon Suomen keikallekin. Eipä pöllömmin. Bändihän on saanut tuotantoaan soimaan myös monenlaisiin paikkoihin. Matkapuhelin operaattori Elisa käytti Ale/Rea -mainoksessaan Vaaleanpunainen Palvelu -biisiä. Ylen Telakka-ohjelman tunnarina kuultiin Kova Lääkitys-kappale ja Nelosella esitetyn suositun Kumman kaa -sarjan tunnari on myös bändin käsialaa.

Tämä omantienkulkija on myös keikkaillut eri puolilla maailmaa levittämässä muysicin ilosanomaa. Alkuaikona bändi ilmeisesti heitti mm. ruotsinlaivakeikkoja tanssivalle kansalle, mutta tämän jälkeen bändi on tanssittanut niin hippiäisiä, rockareita, hipstereitä kuin hevareitakin. "We play - you dance!" Ja niin kansa tanssii. Minä myös.

Aavikkoa on tullutkin todistettua livenä varmaan reilut kymmenen kertaa vuosien varrella. Kerran jopa eräillä synttäreillä omakotitalon olohuoneessa Kuopiossa. Seuraava keikka Aavikolla olikin sitten Lontoossa. Bändiä lämmitteli muuten tuolloin debyyttiesiintymisellään garagerockia kunniakkaasti veivannut tyttöbändi Micragirls. Tämä tapahtui juuri Multi Muysic -albumin ilmestymisen jälkeen ja muistelisin seuraavan biisin soineen myös siellä olohuoneessa.

Biisi suositukseksi valitsen Torpedo Boys -kappaleen, mikä on Multi Muysic -albumin päätösraidan Torbedo Girlsin räväkämpi versio. Ja takuuvarma tanssittajabiisi keikoilla. Itse biisi löytyy ainakin Viitostie kappaleen 12" Megamaxisingleltä kuten ilmeisestikin myös CD-singleversioltakin. Joku sen on näköjään YouTubeenkin ladannut... niin voin sen tähän linkittää. Mutta kun "Pojat Siilistä, pistää fiilistä", niin Musamies menee tanssaten ripustamaan pyykkejä.





Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 31/50



Speksit:
Panimo: Panimo Hiisi
Tyyli: IPA
Maa: Suomi
Maltaat: Ohra- & vehnämallas
Humalat: Columbus, Centennial, Amarillo
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Tanssisali Lutakon nimikko IPA. Saatavilla ilmeisesti vain Tanssisali Lutakosta ja kotiin K-Supermarket Lutakosta.
Mistä: K-Supermarket Lutakko, Jyväskylä

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Laitilan Kievari Agricola – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Tänään maisteluun jääkaapista valikoitui yksi Alkon Käsityöläisoluet -sarjan tuote, Laitilan Kievari Agricola, mikä on tyyliltään Kellariolut. Vielä on jäljellä Ridgewayn Imperial Russian Stout ja Pyynikin käsityöläispanimon Presidenttisahti. 

Kaunis punertava väri ja limonadinen
kuplinta. Limppariako?
Agricola on lasissa oikein kauniin punertavan väristä, mutta vaalea ohutkerroksinen vaahto katosi lähes kokonaan ennenkuin ehdin edes kuvaa napata. Tämä nopea vaahdon katoaminen toi mieleen limonaadin hiilihappojen kuplinnan nostattaman vaahdon nopean katoamisen, mikä ei luonut mitenkään hyviä mielleyhtymiä oluen ollessa kyseessä.

Tuoksussa hieman hunajaista makeutta ja hippusellinen jotain yrttisyyttä, josta en meinaa saada oikein kiinni. Maussa makeus on kietoutunut maltaisuuteen ja sen maistaa selvästi. Lisäksi löytyy hunajaa, mallasleipäisyyttä ja hivenen minttua. Nielaisun jälkeen suuhun jää hienoinen katkeruus, joka ei tässä tunnu toimivan ihan parhaalla mahdollisella tavalla oluen makeuden kanssa. Suutuntuma on kevyen siirappinen.

Jotenkin homma ei soita nyt täysin yhteen. Ei tämä huono ole, muttei kyllä sytytäkkään. Kuin keikka, jossa soittajat ovat taitavia ja biisit sinällään hyviä, mutta juttu ei vain lähde lentoon missään vaiheessa. Eli Jazzia, joku sanoisi. Ei, ainoastaan paskaa jazzia.

Musiikiksi en kuitenkaan laita jazzia enkä paskaakaan musaa, vaikkakin sehän on toki täysin makuasia. Kun Agricolalla oli aikoinaan sana hallusaan, niin Stam1nan poijilla on ollut ainakin jossain vaiheessa kolme sanaa hukassa. Eli Kadonneet kolme sanaa -kappale, joka löytyy vuonna 2005 ilmestyneeltä bändin nimeä kantavalta esikoisalbumilta raidalta numero 3. Tämähän levy löi heti itsensä läpi ja Stam1na palkittiin vuonna 2006 Finnish Metal Awards -gaalassa mm. vuoden 2005 tulokkaana. 

Bändi on teknisesti erittäin taitava ja osaa tehdä myös monipuolisia biisejä. Biisikynäkin tuntuu tuottavan materiaalia taiseen tahtiin, kun kaksi kuukautta sitten ilmestynyt SLK levy on jo bändin 6. studioalbumi. Bändiä on tullut myös muutaman kerran todistettua livenä ja todella hyvinhän he vetävät. Yleisö vaikuttaa myös tykkäävän. Niin ja ehtihän bändin laulaja-kitaristi Antti Hyyrynen tehdä YUP:stäkin tutun veljensä Jussin Hyyrysen kanssa Wöyh!-nimellä mielenkiintoisen Ikkillyk-albumin. Ei kait siinä. Mutta tämmöistä tänään, olkaapas hyvät, live-versio vielä biisistä.



Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 30/50

Speksit:
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Väri:  64 EBC (Alko 59,8)
Katkerot: 20 EBU (Alko 16,8)
Kantavierre: 19,4°
Maltaat: Belgialaiset pale ale -, melano- ja bisquit- maltaat
Humalat: Northern Brewer- ja East Kent Goldings-humalat
Alkoholi: 8,5 %
Muuta: Alkon käsityöläisoluet sarjan tuote. Laitila on panostanut voimakkaasti ympäristöystävälliseen teknologiaan. Kaikki tuotantolaitoksen käyttämä sähköenergia on ollut tuulivoimalla valmistettua jo vuodesta 2001.
Mistä: Savonlinnan Citymarketin Alko

(EDIT: korjattu virhe värin ja katkeroiden arvoissa ja lisätty LWT:n lisäksi ja Alkon ilmoittamat arvot värille ja katkeroille. 24.4.2014)

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Lutakko Offroad American Wheat Ale – Panimo Hiisi

Ennen pääsiäistä Jyväskylän ohi 9-tietä ajellessa käännyin Lutakon kohdalla pikavisiitille K-Supermarket Lutakoon. Olin kuullut, että täältä saisi Panimo Hiiden Lutakolle valmistamaa 100% vehnämaltaisiin valmistettua olutta ja Lutakko IPAa, joten tilaisuuden kohdalle sattuessa pitihän niitä maistettavaksi noutaa. 

Tänään kaveri muistutteli, että ostaisinko vihdoinkin Hassisen Koneen Harsoinen Teräs vinyylin, kun kaupoista tuli sovittua jo puolitoista vuotta sitten. No, johan tuo oli aikakin. Eli kaupat hoidettiin ja nyt levysoittimeen pyörimään. Kuuntelun kaveriksi katsastin jääkaapin kätköistä jotain suomalaisen legendan arvolle sopivaa juomista, joten otin maisteluun mielenkiintoisen kuuloisen Lutakko Offroad American Wheat Ale

Oluen lähtökohta on siis legendaarisessa Tassisali Lutakossa eikä Lutakon K-Supermarketissa, jolla on käsittääkseni yksin myyntioikeus näihin Lutakko oluisiin. Lutakkossa pidettävä Offroad-klubi on jonkinlainen vaihtoehtoiseen musiikiin keskittybä klubi ja ilmeisesti olut on tehty nimikkona tälle. Oluesta on tehty ensin ravintolaversio, joka on tyyliltään American ale (jota saa siis muualtakin kuin Lutakosta itsestään) ja sittemmin myös tämä vehnäversio maitokauppamyyntiin. Harmi, kun asustelee näin kaukana tämmöisistä mielenkiintoisista olut ja klubi tarjonnoista. Oishan sitä mielenkiintoista päästä joskus käymään tuolla Offroad klubilla ja maistella myös "täys"versioita näistä tuotteista (vaikka nämä onkin nyt jo tyyliltää hieman erilaiset). 

Mutta sitten itse oluseen. Pullossa on mielenkiintoa herättävä teksti:
"Valtatien ulkopuolella on aina pöhisty - ja normista poikkeaminen on se mikä saa arkisen keskiarvon muuttumaan. Siksi päätimme tehdä oluen, jolle keskiarvot eivät merkitse mitään. Toista tällaista et kauppojen hyllyissä näe."
Hassisen kone ei kovinkaan keskiarvoihin mennyt aikoinaan, joten tämähän vaikuttaa juurikin oikealta kaverilta tälle levylle.

Tällä kertaa mentiikin olutvalintaan musiikki edellä.

Lutakko Offroad American Wheat Ale on hivenen samea ja oljenkeltaista. Valkoista vaahtoa kertyy pinnalle ohut kerros. Olut näyttää selkeästi vehnäoluelle. 

Kun lasia hivuttaa kohti nenää, tuoksu yllättää voimakkaalla humalaisella sitruksella. Hivenen havumetsän pihkaista pistävyyttäkin, mutta jotenkin erittäin houkuttelevana. 

Maussa on vehnäoluelle tyypillistä pehmeyttä, mutta reippaalla humaloinnilla. Hivenen hedelmäistä makeutta, papaijaa ja verigreippiä. Mukavasti kutkuttaa suuta, kunnes humalointi vihtoo suuta hieman kuusenkerkällä. Mallasrunko meinaa jäädä kevyeksi, mutta reipas humalointi pelastaa suutuntuman, vaikka sekin on loppujen lopuksi yllättävän mietoa (vain 26 IBUa).

Tämä on makumaailmaltaan itseasiassa todella lähellä IPAa mielestäni, mutta mukavan pehmeä runko. Tätä ei voi ihan perinteiseksi vehnäolueksi mieltää, mutta mielestäni erittäin onnistunut olut! Jos pidät humalan puraisusta, niin suosittelen testaamaan. Onneksi tuli hommattua kerralla kaksi pulloa, niin jääpi toinen vielä nautiskeluhetkeä odottamaan. Voin kompata etiketistä löytyvää toteamusta:

"Unohda rock-oluet, Lutakko on enemmän. Lutakko on rock."

Elikkäs musana tänään Ismo Alangon luotsaaman Hassisen koneen vuonna 1982 Poko Recordsin kautta ilmestyneen Harsoinen teräs levyn aloittava nimikkobiisi. Biisi alkaa erittäin kutkuttelevana urku- ja ksylofoni-duettona, kunnes mukaan liittyy viidakkomainen tomikomppi. Vähän siinä on mollivoittoisia karibianmerellisiä tunnelmia kuten huumorilla höystettyssä legendaarisessa Monkey Island tietokonepelisaagassa. Levyllä on muutenkin paljon reggea-tunnelmia, mikä lienee noussut tuolloin Suomessakin enemmänkin esille. No, tämä on kuitenkin mielestäni yksi hienoimpia biisejä levyllä, mutta kuuntele toki koko levy.


Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 39/50

Speksit:
Panimo: Panimo Hiisi
Tyyli: American Wheat Ale
Maa: Suomi
Katkerot: 26 IBU
Maltaat: 100% vehnämaltaat
Humalat: Summit ja Mosaic
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: Mallaspohja on tehty täysin vehnämaltailla.
Mistä: K-Supermarket Lutakko, Jyväskylä

(EDIT: korjattu typoja ja yhdyssanavirheitä 23.4.2014)

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pohdintoja ja tunnelmia pääsiäisestä sekä Rochefort 10, Imperial Rasberry Stout, Sierra Nevada Torpedo ja Pyynikin Pääsiäisolut

Huom. Tämä teksti on hieman jälkikäteinen kirjoitelma pitkältäperjantailta.

Noniin, nyt on tulossa hieman pidempi tekstin pätkä, joten tyrkäisen ensimmäisen musasuosituksen tähän alkuun. Kun vietetään taasen keväistä kristillissävytteistä juhlaa eli pääsiäistä, sopii musiikiksi pistää tuotteliaan barokkineron Johan Sebastian Bachin Matteus Passio tähän. Uskoisin, että ehdit lukea koko kirjoitukseni, ennenkuin teos on lopussa. Ja sitten etiäpäin.

Oluthan kuuluu erottomattomana osana pääsiäiseen. Niinkuin joillekin lammas (vaikka hampaat irvessä, koska pääsiäisenä syödään lammasta ja muulloin ei), suklaamunat, rairairuohot, pahoinpidelty ja ristiinnaulittu parrakas mies (vai oliko Jeesuksella sittenkään partaa?!?) sekä punaviini. Onneksi myös meilläkin päin olut on pikkuhiljaa löytämässä paikkansa ruokapöydissä viinien kaveriksi. Tämä voi hyvinkin ajan saatossa ohjata ihmisiä järkevämpään ja makuelämyksiä tuottavampaan oluen kulutukseen. Ainakin toivon niin. Itselläni näin on ainakin käynyt.

No, mutta takaisin pääsiäiseen ja olueen. Belgian suunnalla oluelle on hyvin pitkät perinteet pääsiäisen vietossa keskiajan luostareista alkaen ja Suomessakin ollaan pikkuhiljaa tähän suuntaan menossa. Tosin eroja on vielä paljon. Muistan oman täysi-ikäisyyteni tienoilla 90-luvun loppupuolella jo olleen pääsäisoluita (tai ainakin yksi, joka oli muistaakseni Sinebrychoffin Pääsiäisolut, jonka etiketti oli sininen tai violetti ja siinä lensi simpsakka ja varsin muodokas noitaneitonen luudalla). Nämä taisivat olla pääasiassa vain tummia lagereita, jollen väärin muista. Tällä hetkellä suomalainen pääsiäisolutsuuntaus on ollut selkeästi kalleellaan mämmiin tai suklaaseen. Suuntaus sekin, mutta kuten Kuopion olutseuran puheenjohtaja ja Ravintola Maljan ravintelipiällikkö Kilpeläisen Mika ilmaisi viime keskiviikkoisessa Ylen haastattelussa kohtalaisen selkeästi kotimaisia panimoita edelleen vaivaavan ongelman:
"Suomalaiset pääsiäisoluet eivät ole rehellisesti sanottuna mistään kotoisin."
Voin kompata tätä ainakin omien kokemusteni perusteella. Viime vuodelta maistelin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kievari Mämmi (2013) oluen ja Vakka-Suomen Panimon Prykmestar Pääsiäisoluen, joista molemmat olivat erittäin kehnoja tuotoksia ja molemmat saivat myös Kuopion olutseuran bruuveissa täystyrmäyksen. Laitila on siirtynyt tänä vuonna mämmiviritelmällään stouttiin, kun VaSP näyttäisi etiketin perusteella jatkavan samalla linjalla. Jäänee molemmat minun osaltani hyllyyn, vaikkakin vähän kiinnostaisi maistaa mitenkä mämmi taipuu stouttiin. Josko sittenkin...

Omalla kohdallani pääsiäiseen kuuluu useinmiten perhelounas vanhempieni luonna - ja niin tänäkin vuonna. Perinteet on kivoja, kunhan ne eivät liika uraudu ja muutu pakkotoistoksi. Pääsasiassa pääsiäislounaalla olemme ruoan kanssa nauttineet viiniä, mutta tänä vuonna rikoin hieman linjaa, koska isäni on lähes täysin lopettanut lagerien juonnin ja siirtynyt belgialeihin. Tilaisuus oli oiva, joten ajattelin laajentaa hänen Gouden Carolus Classic ja La Chouffe linjaa, vaikkei kyseisissä oluissa mitään vikaa olekkaan.

Toin tarjolle Rochefort 10:iä, jota isän ja veljen kanssa maistelimmekin, jotka molemmat pitivät tuotteesta. Hieno tuote kerrassaa ja mieltä lämmittävää oli huomata Alkon tuoneen juomaa tarjolle kotisohvillekin. Itse olen kertaalleen tätä ja pikkuveli Rochefort 8 maistanut joitakin vuosia takaperin Ravintola Maljassa ja molemmat mainioiksi jo sillon totesin. Nyt tätä kymppiä muutaman pullon jemmasin ennenkuin kokonaan monopolista loppuvat.

Ulkonäkö ei ole kummoinen, mutta maku kutkuttavan
herkullinen. Tässä "tummaolut" joka on aivan 

toista maata kuin tummat lagerit.

Rochefort 10:n tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 41/50

Speksit:
Tyyli: Stout
Maa: Belgia
Väri: 73,8 EBC
Katkerot: 12,9 EBU
Kantavierre: 21,2°
Humalat: Hallertau-humalat
Alkoholi: 11,3 %
Muuta:  Olut valmistetaan Belgialaisen Rochefort kaupungin lähellä sijaitsevassa Notre Dame de Saint Rémyn luostaripanimossa, jossa olutta on tehty jo vuodesta 1595 lähetien.
Mistä: Varkauden Citymarketin Alko
Ja lyhyt yhteenveto Rochefort 10, joka on perinteinen belgialainen Trappist luostari olut. Tuoksussa pehmeää maltaisuutta, hedelmäisyyttä, aavistus maakellaria. Maussa täyteläistä mallasta, hienoista makeutta, maltaan pehmeyttä ja hitunen hiilihappoja. Tulee mieleen kotikalja, joka olisi kuitenkin maistuvampi, pehmeämpi ja monipuolisempi makumaailmaltaan. Lämmetessään olut säilyy maukkaana ja tuo esiin kahviaromeja. Tämä istuu oikein hyvin suuhun. Kokeile.

Maittavan rosmariinissa uitetun hirven, pestokuhan ja kanan jälkeen nautittiin vielä karpalorahkaa ja sitruunakakkua. Kerrassaan loistolounas rakkaassa seurassa. Siinä hyvä tovi istuskeltuamme houkuttelin vielä isäni piipahtamaan kanssani Ravintola Maljassa tuopillisella. Siellä oli saatu hanaan Brittiläisen Thornbridgen ja ruotsalaisen St. Eriksin kiinnostava yhteistuotos Imperial Rasberry Stout

Kun luin tästä kuvauksen Tyttö ja tuoppi olutblogista vajaa kuukausi sitten, halusin päästä tätä mielenkiintoista viritelmää maistamaan heti, kun tilaisuus tulee. No reilu viikko sitten sitä Maljaan saatiin ja siitä lähtien olen odottanut kotiin pääsyä edes muutamaksi päiväksi, että löytäisi sopivan hetken tätä maistaa. Ja nyt sen aika oli. Onneksi tuotetta oli vielä hanassa tarjolla, joten pienet tuopilliset tätä ja pöytään makustelemaan ja rupattelemaan.

Imperial Rasbery Stoutin tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50

Speksit:
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Skotlanti / Ruotsi
Alkoholi: 10 %
Muuta:  Oluessa mukana reilusti vadelmaa
Mistä: Ravintola Malja, Kuopio
Olut on erittäin tumma ja pinnalle kertyi reilu sormen paksuinen kerros tuhtia vaalean ruskeaa vaahtoa. Olut tuoksui erittäin voimakkassati raikkaalle vadelmalle. Hiven aistittavissa suklaista kahvia voimakkaan marjan alta. Maku ei ole ihan yhtä voimakas kuin tuoksu, mutta siinäkin vadelman maistaa selvästi ja se tuo olueen vedelmaista kirpeyttä ja happamuutta. Tuhdin imperial stoutin paksu maltainen runko puskee esille rintarinnan vadelman kanssa. Nämä oikeastaan täydentävät toisiaan. Suutuntuma on tuhti ja jälkituntuma on kuin vadelma-tummasuklaa palan jälkeen. Ei tätä 25 cl enempää tarvitse, mutta hieno tuote esimerkiksi pääsiäisaterian jälkkärille. Tykkäsin ja tästä voisi tykätä myös ei "perinteisen" oluen ystävät. Suosittelen!

Turinointi luisti ja päätimme ottaa vielä yhdet oluet. Isäni hieman hämääntui Maljan olutvalikoiman edessä ja pyysi suosittelemaan jotain, joten ajattelin tutustuttaa belgi-alejen ystävää erääseen perustuotteesen eli Chimay Bluehun. Nappi valinta kuulema. Itse vaihdoin vähän linjaa ja ajattelin maistella useita maukkaita oluita valmistaneen jenkkiläisen Sierra Nevada panimon Sierra Nevada Torpedon®, joka on extra IPA eli käytännössä oikeastaan DIPA.

Reipas IPA välillä piristämään.

Sierra Nevada Torpedon tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 33/50

Speksit:
Tyyli: Duoble Indian Pale Ale
Maa: Yhdysvallat
Katkerot: 65 IBU
Kantavierre: 17,0°
Humalat: Magnum-, Citra- ja Crystal-humalat
Alkoholi: 7,2 %
Mistä: Ravintola Malja, Kuopio
Olut oli lasiin kaadettuna tumman meripihkan punaisen värinen ja sen pinnalle kertyi ohut vaalea vaahtokerros, joka laskeutui nopeasti. Tuoksussa humaloinnin aisti heti. Tuoksussa myös havuja ja kitkeriä hartsimaisia aromeja.

Maku oli aika hyökkäävähkö ja humalointi kitkerää. Hedelmäisyyttä en tästä juurikaan löytänyt. Hienoinen humalatorpedo, muttei yllä mielestäni Sierra Nevadan parhaimmistoon. Ei tule todennäköisesti hommattua toistamiseen.

Toisen oluen lasinpohjan alkaessa häämöttää Maljaan alkoi virrata jo pitkänperjantain viettäjiä ja melutaso alkoi kohoamaan. Aika oli siirtyä kotia kohti ja vapauttaa paikat pääsiäisen juhlijoille.

Kotona vielä iltapalan ja Bonesin kaveriksi korkkasin Pyynikin Käsityöläispanimon Pääsiäisoluen. Pitihän sitä joku "parjattu" suomalainen pääsiäisen panimotuotoskin testata.


Iltapalaksi suomalaista pääsiäistä.
Parempaa, kuin pelkäsin.
Pyynikin Pääsiäisoluen tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 31/50

Speksit:
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,2 %
Muuta:  Tuoreella mintulla ja aniksella maustettu suklainen, hieman mämminen stout. Mallas-pohjassa myös imellytettyä ruista.
Mistä: Muuramen K-Supermarket




















Olut oli väriltään tummanruskeaa ja lähes läpikuultamatonta valoa vasten katsottuna. Pinnalle ei kertynyt vaahtoa nimeksikään kaadettaessa - vain pieniä vaahtopyörteitä.

Tuoksussa oli mietoa paahteista mallasta, häivähdys savua ja tilkkanen kahvia. Maku oli kuivan maltainen, jossa oli aistittavissa kuivahedelmää ja humalan katkeruutta. Jälkimaku oli kuiva ja rukiinen. Suutuntuma kevyehkö ja kuiva. Ei ihan nappi omaan makuuni.

Vaikkei mikään tajuntaa räjäyttävä pääsiäisolut, niin kyllä tämä aiemmin parjatut hakkaa mennen tullen ja tässä ollaan jo asiallisemmalla linjalla liikenteessä.

Pääsiäinen on toisille puhtaasti uskonnollinen juhla ja toisille pelkkä kiva 4 päivän vapaa, mutta ehkä suurimmalle osalla jotain näiden yhdistelmää. Tässä pitkän tekstin lomassa on pyöritetty uskonnolista musiikkia taustalla, joten otetaan loppuun tämän toisen ääripään edustusbiisi. Ei, en kuitenkan laita tähän Cheekin Sokka irti rallia, vaan Palefacen Syntynyt Rellestää kappaleen. Tämähän on noussut jonkinlaiseksi ryyppäys tunnariksikin, vaikka sanoja kuunnellessa ehkä pitäisi mennä pitkälti itseensä, jos löytää niistä itsensä.

Valitettavasti meillä löytyy tällaisia biisin nimihenkilön kohtalon tovereita liikaakin tästä maasta, joille alkoholituotteet on vain keino saada nuppisekaisin ja rähinä päälle. Se on surullista ja ihan syystäkin STM:ssä ollaan meistä kansalaisista huolissaan, mutta mielestäni siellä ollaan otettu aikalailla väärät metodit käyttöön. Tulos lienee samaa luokkaa kuin haulikolla itikkaa lähtisi tappamaan. Sivulliset vahingot on suuremmat kuin alunperin oli tarkoitus. Elämme pimeitä aikoja.  Ehkäpä minäkin olen kohta rikollinen.

PS. Hyvä Valvira ja STM. Tässä jutussa käsiteltyjä alkoholituotteita ei ole tarjottu minulle minkään kyseisiin oluisiin liittyvän tahon osalta, vaan niistä on maksettu rehellisesti ansaituilla Suomessa verotetuilla työtuloilla. Kaikki kirjoitukseni ovat omia maksamattomia mielipiteitäni.

PSS. Hinkkaamme jälkikirjoituksen sisältöä lakimieheni kanssa ja pidätämme oikeuden blogitekstin jälkikäteiseen muokkaukseen, kunhan Valvira antaa ensimmäiset ennakkotapaukset tulevan alkoholilakimuutoksen aiheuttamasta monitulkinnallisesta alkoholimarkkinoinin suhteesta olutbloggaukseen.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Emmer Tripel – Malmgårdin Panimo

Kesärenkaiden vaihto projektin vuoksi missasin tänään saunavuoromme, mutta aina ei voi voittaa. Kuuma suihku korvikkeeksi, tonnikalapihvi-pekoni-purilaiset päivälliseksi/iltapalaksi ja olunen kyytipojaksi. Tällä kertaa kaivelin jäkärin tarjonnasta ruokajuomaksi sopivimmaksi ajattelemani Malmgårdin Panimon Emmer Tripel oluen.

Tässä oluessa on käytetty ohran lisäksi Emmer-vehnää, joka on jonkinlainen muinainen lajike aivan viljelyn alkuajoilta (n. 7600 eaa). Ilmeisen kehno tuottamaan satoa, mutta kai tällä oli jotain etujakin. Pastasta tuttu Durum-vehnä on jotain lähisukua tälle lajikkeelle.

Emmer Tripel toimi oivasti tonnikala-pekoni-burgerien kera.
Olut on hivenen sameaa ja väriltään punertavan ruskeaa, lähes kuparista. Pinnalle kertyi kaadettaessa noin 1 cm paksuinen valkoinen vaahtokerros.

Tuoksu ei ole hirveän voimakas, mutta siinä aistittavissa selkeästi mallasta ja hunajaa. Mukana myös hieman hedelmäistä karamellisuutta. Lämmetessään tuoksuun tulee fenolisuutta.

Maussa tuhdinpaa humalointia, hivenen hedelmäistä kirpeyttä, kaurakeksiä, yrttistä makeutta. Maltainen runko on kevyempi, mutta toimii tässä yhteydessä. Vähän IPA-tyyppinen kevyemmällä suutuntumalla ja humaloinnilla. Kelpo olut kaikkiaan ja tämän vuoden Alko käsityöläisoluiden tarjonnan parhaimmistoa. 

Tänään olisi ollut kansainvälinen Record Store Day ja esim. Levykauppa Äx:n myymälöissä paljon mielenkiintoisia vinyylejä ja muita ääniformaatteja tarjolla. Tosin jäi omalta osaltani käymättä, kun oli muita (rahan)menoja. Kuitenkin tämän päivän kunniaksi haluan nostaa sieltä esiin mielenkiintoisen kokoelman tuoreita suomalaisia indie-artisteja esittelevän levyn ja sieltä oman kylän poikien, NEØVin tulevan Dominique nimisen kakkosalbumin ensimmäisen singlen Laketown, joka on tehty kotikaupungistamme. Tämä biisi oli mukana mm. Briteissä ja Jenkeissä julkaistulla suomalaisia lupauksia esittelevällä RSD:n spesiaali julkaisulla Music Finland with The Line of Best Fit – The Limited Record Store Day Edition 2014, joka tuli jakeluun vain 5000 kpl 10" vinyylieränä.

Tässä biisin virallinen video, jossa on muuten Kuopion Museolta käyttöön saatua videokuvaa vanhasta Kuopiosta. Olkaapas hyvä. Loistava on biisikin.



Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50

Speksit:
Tyyli: Ale
Maa: Suomi
Väri:  13,9 EBC
Katkerot: 27,8 EBU
Kantavierre: 18,3°
Maltaat: Ohramallas ja Emmervehnä
Alkoholi: 8,3 %
Muuta: Alkon käsityöläisoluet sarjan tuote. Valmistuksessa käytetty Emmervehnää, joka on muinaisviljalajike maanviljelyn alkuajoilta.
Mistä: Savonlinnan Citymarketin Alko

torstai 17. huhtikuuta 2014

Double Oat Malt Stout – Stadin Panimo

Pitkä päivä takana. Aamusella vajaan tunnin työmatka, 8h töitä ja lopuksi kolmisen tuntia matkaa kotiin pääsiäisruuhkan seassa. No, tein minä yhden taktisen pysähdyksen Lutakon K-Supermarketissa, jotta sain hommattua Panimo Hiiden valmistamia Lutakko IPA ja Lutakko Offroad oluita. Eilen taas nappasin Muuramen K-Supermarketista mukaani Pyynikin Käsityöläispanimon Kauppa IPAn ja Pääsiäisoluen sekä Kaksi kotia oluen, jonka ovat tehneet yhteistyössä Panimo Hiisi ja Rekolan Panimo. Aijai, mielenkiintoisia olusia lisää kellariin. Kuopiossa olen vähemmän näiden panimoiden tuotteita nähnyt kaupoissa. Tosin voi johtua siitäkin, etten ole paljon täällä Kalakukkocityssä oleskellut tämän vuoden puolella, enkä siten kaupoissakaan ole käynynä.

No, nyt sentään saa viettää ainakin 4 päivää kotona. Sen kunniaksi voisi nauttia oluen. Kotiin tullessa iltapalaksi oli valmistettu omena-kaurapaistosta, joten sen kanssa voisi testa toista kauratuotetta. Stadin Panimon Double Oat Malt Stout tuli hommattua jemmaan Alkosta heti käsityöläisoluiden saavuttua hyllyihin. Nyt olisi siis sopiva hetki korkata se.

Omena-kaurapaistosta Kaurastoutilla - ei pöllömpi iltapala.

Olut on väriltään lähes mustaa ja kaadettaessa pinnalle kertyi noin puolentoista senttimetrin korkuinen maidolla jatketun Café Latten värinen vaahtokukka. Erittäin houkuttelevan näköinen tuotos. Tosin vaahto laskeutui aika nopeasti.

Tuoksussa on suklaata, kahvia ja hieman paahtunutta mallasta. Häivähdys eetteriä. Maussa paahtunutta kauraleipää, hitunen suklaista makeutta, joka taittuu jälkimaussa kuivaan suutuntumaan. Kuin hapankorppua olisi syönyt. Mielenkiintoinen yhdistelmä, jonka alkumaku on kuitenkin hivenen kevyt. Olisin ehkä kaivannut tuhdimpaa otetta, mutta oikein maukas näinkin.

Stadin panimolla on monia erittäin hyviä ja maukkaita tuotoksia. Voisinpa sanoa, että Stadin Panimo on ollut osaltaan ohjaamassa minua omilla mielenkiintoisilla tuotoksilla oluen maistelun pariin. Harmi vain, että suurin osa niistä tuotoksista on tarjolla vain pääkaupunkiseudulla.

Musaiikkina nautiskelun taustalla pyöritin Radioheadin live pätkiä BBC:n Basement Studion sessioista. Sieltä nousivat nyt esiin kaksikin eri versiota Videotape biisistä, joka ei In Rainbows levyltä noussut alkuun suosikkieni joukkoon. Nämä livepätkät ovat tuoneet siihen selkeästi herkkyyttä - varsinkin Thom Yorken soolo piano versio. Tässäpä koko bändin versio. On se hienoo.





Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 35/50

Speksit:
Panimo: Stadin Panimo
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Väri:  135 EBC
Katkerot: 60 IBU (Alkon mukaan 36,6 EBUa)
Kantavierre: 15,8°
Maltaat: Ohra- ja kauramaltaat
Humalat: Käpyhumalat
Alkoholi: 6,8 %
Muuta: Alkon käsityöläisoluet sarjan tuote. Käsintehty, Hopback-aromihumaloitu, Pullokäyvä täysmallasolut.
Mistä: Savonlinnan Citymarketin Alko

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Lapin Kulta Arctic Malt 0,0 - Hartwall

Taas reissussa menossa ja ruokakaupassa hiipparoidessani kävin tapani mukaan tsekkaamassa paikallisen olutvalikoiman. Olisi hyllystä löytynyt ihan mielenkiintoisiakin entuudestaan maistamattomia oluita, mutta silmä iskeytyi jostain syystä Lapin Kullan Arctic Malt 0,0 %. Vähän nämä alkoholittomat oluet tuppaavat yleensä olemaan hivenen mauttomia, mutta eihän sitä tiedä jollei sitä testaa. Eli tällä kertaa mukaan vain alkoholitonta.

Olut on väriltään vaalean keltaista. Kaadettaessa pinnalle kertyy kirkkaan valkoinen vaahto. Tuoksusta en saa oikein mitään irti. Kuin vettä tuoksuttelisi.

Maku on oletetusti mieto. Maltaan osuutta voi aistia, mutta humalaa en löydä. Maussa myös hivenen makeutta. Tämä on kuin laimennettua Pomacia, jossa hiilihapot on kuitenkin tallella. Kuin hiilihapotettua laimeaa viljateetä. Tästä puuttuu kokonaan luonne ja runkokin on heppoinen. Ei kyllä iske minulle. Mielummin juon vettä.

Alkoholittomista oluista BrewDogin Nanny State (0,5%) on ollut ainut, joka on nyt jotenkin edes iskenyt reippaamaan humaloinnin ansiosta, vaikka sekin on jotenkin vetinen. Joku juttu näissä tökkää verrattuna alkoholia sisältäviin.

Kävin illalla kävelyllä tutustumassa paikalliseen ympäristöön ja Jämsänkosken Linnasenvuoren metsän polkuja kiivetessäni kuulokkeista soi brittiläisen Molokon Statues levyn päättävä Over and Over biisi, jonka loistava bassoriffi jäi päähän soimaan. Tämä kyseinen riffihän toistuu lähes koko biisin ajan ja käytän sitä itse silloin tällöin soundcheckissä, koska siinä liikutaan mukavalla sävelväleillä asetusten säädön kannalta. Hieno biisi, joka jatkuu ja jatkuu ja ... vielä kerran jatkuu. Eli olkaapa hyvät, nautinnollisia kuunteluhetkiä, sillä olut ei niitä nautintoja nyt tarjoillut.

Tuomio:
Tuoksu: 2/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 3/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 18/50

Speksit:
Panimo: Hartwall
Tyyli: Alkoholiton olut / Lager
Maa: Suomi
Väri: 10 EBC
Katkerot: 18 EBU
Kantavierre: 5,2°
Alkoholi: 0,0 %
Muuta: Pulloissa ja tölkeissä on koodi, josta voi seurataan omassa oluessa käytettyjen maltaiden alkuperää ja käsittelyä
Mistä: Jämsänkosken S-Market

KISS Destroyer – Krönleins Bryggeri

Taas ollaan reissun päällä. Miestähän tämmöinen alkaa syömään, mutta on näissä hommissa välillä hetkensä. Varsinkin, kun sattuu seudulle, jossa asustelee joku kaveri. Eilen töiden jälkeen piipahdin morjestamaan opiskelukaveriani Tumppia. Tiedossa oli safkailua ja höpinöintiä musiikista. Kaupassa salaattiaineksi hommatessa huomasin hyllyssä KISS Destroyer oluen. Taas yksi bändien nimikko-olut kehiin. Pääasiassahan nämä on vaaleita lager-tyyppisiä oluita ja yleensä olleet mielestäni kovia pettymyksiä. Nimikko-oluista on tullut maisteltua ainakin Motörheadin (Motörhead Bastards Lager), Kotiteollisuuden (Koff Rock), Iron Maidenin (Trooper) ja Impaled Nazarenen (VASPin Goat Brew) oluet, joista Ale-tyylinen Trooper on ainoastaan ollut kelvollinen. Goat Brew oli poikkeuksellisesti Schwarzbier tyyliä, muttei mielestäni hirveän onnistunut. Pointsit sentään erilaisen oluttyylin valinnasta. Eläkeläisten Humppalehan se ois vielä maistamatta ja kovasti olisi kiinnostanut maistaa hehkutettua porilaisen punkbändi Appendixin 30-vuotisjuhlan kunniaksi tehtyä olutta, joka oli pantu Beer's Huntersilla. Mutta kaikkee ei voi saada.

Paska kuva, mutta niin on paska olutkin.
Mutta nyt oli KISSiä tarjolla, joten päätimme ottaa kimpassa tämän KISS Destroyerin maisteluun, vaikkei odotukset kovinkaan korkealla olleet. Tosin pullossa lupaillaan mahtipontisesti: "The hottest beer in the world", joten nähtäväksi jää lunastaako KISS Destroyer lupauksensa.

Parin tunnin jäähdyttelyn jälkeen olut kaadettiin lasiin. Olut oli hyvin hailakan vaaleaa ja kirkasta, jonka päälle kertyi reilu kerros valkoista vaahtoa.

Tuoksu on erittäin mitään sanomaton. Hivenen maltaan makeutta aistittavissa, mutta muuten en saa mitään irti. Maku on erittäin laimea ja hiilihappoinen. Maltaan makua taitaa olla hankalampi löytää kuin perus ykkösestä. Jälkimaussa tuntuu hiilihapon tuomaa kuplintaa kielen takaosassa. Olutta hitaasti maistellessa se pääsi lämpiämään, jolloin maku muuttuu suorastaan pahaksi. Kokonaisuutena hyvin mitätön olut, joka ei Musamiestä sytytä. En tiedä mitä tämä Destroyer tuhoaa - innostuksen ainakin.

Täytyy kyllä totuuden nimissä myöntää, että tämmöisen yhden hyvin kylmän pullon voisi kuumana kesäpäivänä juoda pikaiseen janoon, jos ei parempaa olisi tarjolla, mutta itse en aio moiseen huttuun rahojani enää haaskata. KISS juomien sivuilla kerrotaan suoraan, että ideana on ollutkin tehdä niin kutsuttu easy-to-drink olut. Helpon juotavuuden takia tällä voi Koffin Rockin diggarit boostata rankkaa "rock"-asennettaan entisen rankan legendan nimen varjolla, päätyen lopulta helposti humalaan.

Oluen ystäville suositus: Älä osta. Petyt todennäköisesti. Neuvo Easy-to-drink lipittelijöille: Juo vähemmän ja kokeile nauttia maukkaampia juomia. Kokeile vaikka Iron Maidenin Trooperia, jossa on sentään makua.

Musana tietenkin KISSiä. KISS kuuluu kiistämättä legendaaristen rockbändien joukkoon. Bändi on tehnyt pitkän uran ja nautii edelleen suurta suosiota. Ja olipa tämän bändin musiikki ohjaamassa myös minua rockin maailmaan 4 vuotta vanhemman velipoikani avustuksella. Tosin, kun hommasimme veljeni kanssa karkkirahoilla 80-luvun loppupuolella R-kioskilta C-kasetin, jonka toisella puolella oli KISSiä ja toisella Dioa, niin lopulta me Dioa enemmän kuunneltiin, vaikka KISSin takia se ostettiin. Joten KISS-vaihe jäi meidän kohdalta aika lyhyeksi. Mutta siltikin, alkuaikojen KISSiä on tullut kuunneltua, uudempaa ei ollenkaan. Siksi osaan suositella vain vanhaa tuotantoa ja tähän sopii Lick it up, sillä tämän oluen jälkeen sitä ylös nuolemista saapi olla reilummin, että minut saadaan vielä innostumaan.



Tuomio:
Tuoksu: 3/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 3/10
Suutuntuma: 1/5
Kokonaisvaikutelma: 6/20
Yhteensä: 15/50

Speksit:
Tyyli: Vaalea Lager (KISS drinks sivuston mukaan pils)
Maa: Ruotsi
Maltaat: Ohramallasuute
Alkoholi: 4,7 %
Muuta: KISS yhtyeen nimikko-olut
Mistä: Mäntän S-Market

(Muokattu 21.4.2014: Korjattu Schwarzbier- ja maltaan-sanan kirjoitusasut)

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Marsalkka Double IPA – Saimaan Juomatehdas

Eilen palailin kotia Mikkelistä reissuhommista. Työpäivän päätteeksi pari tuntia ajelemista on aina vähän syvältä. Tuntui välillä kuin auto olisi mennyt maantiellä taaksepäin, joten väsymystä lienee ollut ilmassa. No tein sentään pikapysähdyksen Varkauden Citymarketin yhteydessä olevassa alkossa, jolloin jalkoja sai vähän oikoa. Alkon pääsiäisolut valikoimissa on tänä keväänä legendaarista Rochefort 10 ja Kuopiossa niitä on näkynyt kovaan tahtiin menevän. Mikkeliläisille ei tätä herkkua näytä monopoli tarjoavan, joten ohikulkumatkalla oli Varkaudesta nopsa napata muutama mukaan, ettei jää ainakaan ilman. Lähtiähän sieltä myös BrewDogin Hardcore IPA ja Chimayn Triple

Herkkuja tiedossa, mutta eilen saunan päätteeksi korkkasin hitaasti viilennetyn Saimaan Juomatehtaan Marsalkka Double IPAn, jota en ottanut torstaina maisteluun Pub Päämajassa. Oluen kera napostelin pizzaa, jonka hurmaava tuoksu toivotti minut tervetulleeksi kotiin. Tulipahan samalla avattua tämän vuoden parveke kausi, kun ensin oli imuroinut katupölystä harmaat matot valkoisiksi ja pyyhkäissyt tuolit puhtaiksi.

Meripihkan värinen Tupla IPA maistui hyvin pizzan kera. 
Lasiin kaadettaessa valkoista vaahtoa kertyy noin 1 cm verran, mutta se laskeutuu hyvin nopeasti. Olut on hivenen sameaa ja meripihkan väristä, melkein kuin vappusimaa. Tuoksussa humalan tuomaa hedelmäisyyttä ja päärynää. Alkoholi tuoksuu myös hivenen läpi. Mieleen tulee hiukan calvados.

Maussa maistan makeutta, vaniljaa ja banaania. Humalan kitkerän puraisu tulee kuin veitsellä leikaten jättäen kitkerän, mutta hivene hedelmäisen jälkimaun suuhun, joka pysyy pitkään. Olut oli todennäköisesti mennyt liian kylmäksi omassa jääkaapissani. Panimo suosittelee maistelu lämpötilaksi 8-10 °C ja jääkaappimme on hivenen kylmemmällä. Oluen maku nimittäin pehmeni hiukan oluen lämmetessä, joten todennäköisesti suositusta olisi ollut ihan hyödyllistä noudattaa.

Suutuntuma oli kitkeryyden takia hieman ikävä, joten humalointi ei ole ihan kohdilleen mielestäni sattunut, mutta muuten ihan maukas tuote.

Kotiin ajellassa tuli autossa pyöritettyä Kuopiolaisen NEØVin reilu vuosi sitten ilmestynyttä loistavaa Orange Morning debyyttilevyä. Levyllä liikutaan maalailevissa ja utuisissa tunnelmissa. Kuin mukavan kesäisen illan jälkeisen aamuauringon ensisäteiden raukeus. Levyä on tullut kuunneltua paljonkin ja siellä on hienoja biisejä yksitoisensa perään, mutta oma suosikkini on A Fall Through The Roofs kappale. Biisin alkutunnelmat ovat kuin islantilaisen Múm yhtyeen Please Smile My Noise Bleed mini-EP:ltä, mutta sitten esiin hyökkää yksi viimeaikojen huikeimmista bassoriffeistä, joka on mielestäni kappaleen kantava voima. Täydellinen viipyilevä pläjäys, jossa liidetään lopuksi hurmokseen. NEØVilta on ilmestymässä lähiaikoina Dominique nimeä kantava toinen albumi, jonka ensimmäinen single Laketown pitäis olla pihalla ensiviikolla. Innostuneen jään odottelemaan tulevaa. Se kun on hyvä, että on elämässä asioita joita odottaa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 33/50

Speksit:
Panimo: Saimaan Juomatehdas
Tyyli: Double Indian Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 28,5 EBC
Katkerot: 86,8 EBU
Kantavierre: 17,4°
Maltaat: Pilsner-, vehnä- ja carapale-maltaat
Humalat: Columbus-, Chinook- ja Cascade
Alkoholi: 8,0 %
Muuta: Olut kuuluu Alkon vuoden 2014 käsityöläisoluet sarjaan.
Mistä: Citymarketin Alko, Savonlinna