keskiviikko 1. elokuuta 2018

Horn IPA – Suomenlinnan panimo

Myöhäisillan olutarviossa Suomenlinnan panimon Horn IPA, joka voitti oman sarjansa Helsinki Beer Festivalilla tänä keväänä. Olut on otettu panimon vakiovalikoimaan, mitä varmasti menestys HBF:ssä on edesauttanut. Tämä Suomenlinnan Isolla Mustasaarella sijaitsevan bastionin mukaan nimetty IPA on ohran, rukiin ja vehnän liitto, joka on jenkkihumaloilla humaloitu.


Horn IPA on väriltään punertavaa pihkan väristä ja sameahkoa. Pinnalle muodostuu komea vajaan viiden sentin vaahtokruunu, joka kestää yllättävän pitkään ja vajoaa pikkuhiljaa isommiksi kupliksi muodostuen.

Tuoksu on pihkainen, maltainen, ananaksinen, greippinen ja hennon mansikkainen.

Maussa alkuun tarjoillaan maukasta ja hieman rukiista maltaisuutta, minkä jälkeen humalointi ottaa komennon ja pyöräyttää kehiin yllättävän tasapainoisen ja raikkaan humaloinnin, sen tiukasta otteesta huolimatta. Humalissa maistuu pihka, pähkinä, greippi ja vastaleikattu ruoho. Pihkaisten pähkinöiden maku viipyilee suussa pitkään.

Suutuntuma on raikas ja täyteläinen yhtäaikaa. Humalointi on onnistunut hienosti ja se tukee hienosti napakkaa mallasrunkoa. Hiilihappoisuus on myös oikein miellyttävä. 

Kokonaisuudessaan maukas, miellyttävästi puraisevasti humaloitu ja suunmukainen IPA. Ei suotta ole pärjännyt HBF:ssä. Tulee ostettua varmasti toistekin.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Suomenlinnan panimo
Tyyli: IPA
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohra-, ruis- ja vehnämallas
Humalat:
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Prisma, Kuopio

maanantai 16. heinäkuuta 2018

DiscoAPA – Iso-Kallan panimo / Blonde Viking

Helteisen päivän iltaan puun katveessa lasiin kaatui Turmion Kätiölöiden toinen nimikko-olut DiscoAPA. Ensimmäinen oli Pimeyden Morsiamen Imperial Stout ja sen olen myös arvioinut. Pimeyden Morsian on muuten tulossa Alkon valikoimiin lähiaikoina. Ilmeisesti elokuussa. 

DiscoAPA on tyyliltään American Pale Ale (kuten nimestäkin voi päätellä) ja se on maustettu mansikalla ja karviaisella. Melko mielenkiintoinen marjavalikoima. Resepti on itseasiassa melko tuoreen kuopiolaisen kiertolaispanimon Blonde Vikingin, jonka muutama olut on valmistettu Iso-Kallan panimolla. Blonde Viking on tainnut kiinnostua marjoilla maustetuista oluista, sillä ainut olut, jonka olen panimolta maistanut, on ollut lakkaa sisältänyt saison Lakkaa Juomasta. Blonde Viking on muuten avaamassa tässä kuussa Kuopioon uutta ruoka- ja olutravintolan B & J's Livingroomin.

DiscoAPA on kansitaiteeltaa (ja ehkäpä vähän reseptuuriltakin) jälleen täysin yhteen sopivaa bändi imagon kanssa. Etenkin etiketti saa hymyn huulille. On discopalloa ja salskeita 70-luvun paidattomia discouroita afroineen, joiden kasvojen paikalle on istutettu bändin jäsenten maskitetut kasvot.


Olut väriltään hieman punertavaan päin taittavan ruskeaa ja hivenen sameaa. Hieman harmahtavaa sävyä. Ei ihan Pale Ale vaaleutta. Kirkkaan valkoinen vaahtokerros on lyhyt ikäinen ja laskeutuu reunustamaan lasin ja oluen rajapintaa.


Tuoksussa raikasta mansikkaa, limeä ja hitunen ehkä sitä karviaistakin. Kivan hedelmäinen tuoksuprofiili.

Maussa karviainen taas nousee esiin. Ei kyllä ehkä parhaimmalla tavalla. Se työntyy esiin maltaisuuden kanssa käsikädessä ja joilloin kumpikaan ei pääse kunnolla esille. Muutaman hörpyn jälkeen mansikkakin nousee esiin. Onneksi tässä pulloversiossa ei esiinny semmoista hivenen juuresmaista makua, joka olin havaitsevani SOPPissa juomassani hanaversiossa. Jälkimakuun siirryttäessä esiin nousee pähkinäisiä, greippisiä ja hieman pihkaisia aromeja humalan puraisun jälkimainingeissa. Jälkimaultaa suun mukainen, mutta marjojen ja maltaan yhdistelmä ei oikein toimi ja onkin vähän tympeä yhdistelmä itseasiassa.

Napakkarunko ja kevyen humalainen. Voisi olla kyllä raikkaampi suutuntuma APAksi. 


Kokonaisuutena Disco APA ei ihan omaan makuuni ole. Jotenkin ei tuo marjojen ja maltaan makuyhdistelmä osu. Toki sopivan perverssikombo, joka sopii Turmion Kätilöiden imagoon etikettiä myöten. Joten: 

"DiscoAPA    ...ja niinhän minä discoankin!"
Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 27/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan panimo / Blonde Viking
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Väri:  EBC
Katkerot: n. 50 EBU
Kantavierre: n. 14°P
Maltaat: Ohra- ja ruismallas.
Humalat: Galena, Wai-iti, Mosaic
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Mansikkaa ja karviaista. Resepti Blonde Vikingin.
Mistä: Sain maistiaispullon panimolta.

perjantai 13. heinäkuuta 2018

Mr. Tangerine Man – Pühaste

Helteet saapuivat loman viimeiselle viikolla ja nyt ei pysty enää yläpohjassa työskentelemään. Aivan hillöttömän kuuma siellä. Mutta nyt on aikaa maistella muutamia oluita. Tyttären päiväunien aikaan lasiin kaatui jonkun aikaa kellarissa odotellut virolaisen Pühaste panimon Mr. Tangerine Man, joka on tyyliltään american wheat ale. Nimi lienee sanaleikki Bob Dylanin Mr. Tambourine Man kappaleesta, sillä oluen valmistuksessa on käytetty tangeriinin ja appelsiinin kuorta. Tangeriini näyttäisi käsittävän tietyt mandariini lajikkeet, jotka on peräisin Marokosta ja kulkeneet aikoinaan maailmalle Tangerin sataman kautta.

Mr. Tangerine Man on väriltään kauniin pihkan väristä. Valkoista kuohkeaa vaahtoa muodostuu reilusti. Hivenen samea.

Tuoksussa reilusti sitrusta, appelsiinia, havuja ja vähän hiivaisuuttakin. Hiiva ei kuitenkaan häiritse. Pehmeän sitruksista.


Maussa hallitsee pehmeää maltaisuus ja hienostunut sitrusten makukavalkaadi. Jälkimakuun liukuu mukaan pihkaa humalan puraisun myötä. Se tuo mukanaan myös jotain yrttistä ja greipin kalvoja. Seassa uiskentelee pieni vehnäolutmainen hiivan vivahde.


Suutuntuma on pehmeä ja raikas. Sopivan napakka humalointi ryhdittää, muttei puske yli.

Kokonaisuudessaan Mr. Tangerine Man on maukas ja raikas American Wheat Ale, jossa sopiva humalointi ja hiiva luovat appelsiinin ja tangeriinin kuorien kanssa mukavan lisävivahteen oluen makuun. Kelpo jano juoma tällaiselle hellepäivälle.

Pistetään taas pitkästä aikaa musasuositusta kehiin. Elikäs Bob Dylanin Mr Tambourine Man



Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 33/50 

Speksit:
Panimo: Pühaste Pruulikoda
Tyyli: American Wheat Ale
Maa: Viro
Katkerot: 35 IBU
Kantavierre: 12
Maltaat:  Pale, Wheat, Weyermann Carahell
Humalat:  Mandarina Bavaria, Cascade, Citra.
Alkoholi: 4,8 %
Muuta: Appelsiinin ja tangeriinin kuorta.
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Baltic Porter – Iso-Kallan Panimo

Tänään maistelussa lämpimän päivän pääteeksi ja pimenevään iltaan Iso-Kallan Panimon Baltic Porter. Tätä kyseistä olutta on saatavilla vain ravintola myynnistä ja sainkin tämän maistiaispullon suoraan panimolta. Iso-Kallan panimolle ei valitettavasti tällä hetkellä ole tulossa omaa myymälää panimon tiloihin pieniksi käyvistä tiloista johtuen. Panimomyymälää ei saa millään perustettua Valviran vaatimusten mukaisesti perustettua panimon sisälle eikä panimolla haluta alkaa pihalla kojumyyntiin, vaan tavoite on vielä käynnissä olevan osakeannin jälkeen löytää suuremmat tuotantotilat, joissa saisi perustettua myös myymälätilat panimon yhteyteen. Samalla panimolla on tavoite kolminkertaistaa tuotantokapasiteetti ja aloittaa tislaamotoiminta.

Baltic Porter on väriltään hyvin tummaa, mutta kuitenkin läpikuultavaa. Pinnalle muodostuu komea vaalean ruskea vaahtokruunu joka laskeutuu pikkuhiljaa tasaiseksi hunnuksi pinnalle.

Tuoksu on paahteinen, maltainen ja hieman suklainen. Myös häivähdys savua käy välillä esillä, vaikkei tässä kyllä savumaltaita ole käytetty.

Maku on paahtomaltainen, nokinen ja kahvinen. Nokipannu kahvia. Ja todella tummaa suklaata.

Suutuntuma on kuiva, mikä lisää nokisuus efektiä. Runkoa voisi olla omaan makuuni vielä enemmän, vaikkei tämä kevyt ole. Ehkäpä vähemmän nokisuutta, niin maltaiden täyteläisyys pääsisi paremmin esille.

Kokonaisuutena Iso-Kallan Panimon Baltic Porter on kuiva, tumma sävyinen ja hyvin paahteinen baltic porter. Kuivuuden vuoksi voisi toimia hyvin rasvaisemman lihan kanssa, kuten panimokin suosittelee etiketissä. Voisi itse asiassa olla oikein hyvä ruokaolut. Harmi, ettei tätä saa kotiin, niin ei voi testata.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 33/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Baltic Porter
Maa: Suomi
Katkerot: n. 35 EBU
Kantavierre: n. 18°P
Maltaat: Pilsner, Munich, Cara, Chocolat, Roasted Barley, Carafa
Humalat: Northern Brewer, First Gold
Alkoholi: 7,0 %
Mistä: Sain maistiaispullon panimolta.

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Orwellian Nightmare 2018 – Orava Brewing

Helmikuusta ja Alkon käsityöläisolutkattauksesta on jo jokunen tovi, mutta vielä niitä muutama maistamattomina kylmiön hyllyltä löytyy. Näistä yksi oli itselleni aiemmin täysin tuntemattoman Orava Brewingin Orwellian Nightmare 2018. Panimon omilta sivuilta selviää, että  kyseessä on neljän kotiolutharrastajan tammikuussa 2017 perustama kiertolaispanimo. Tämä lienee panimon kolmas tuotos. Muut oluet on Paleå APA ja tämän Orwellian Nightmaren 2017 versio. Kaikki oluet on pantu Cool Head Brewryllä Tuusulassa.

Orwellian Nightmare 2018 on lähes täysin mustaa ja lähes läpikuultamatonta. Tyynenä uinuvaa painajaisten pintaa peittää petollisen herkullisen maitokahvin värinen ohut vaahtokerros.

Tuoksu on runsaan kahvinen, paahteinen ja tumma suklainen. Ai että. Onpa herkullinen tuoksu.

Maussa paahteista mallasta ja makeaa suklaisuutta. Myös kivaa pähkinää. Yllättäen kahvia on melko vähän. Vain häivähdyksen omaisesti. Jälkimaussa esiin puskee vähän tympeää kaurapuuroa ja hiivan sekoitusta, mikä hieman häiritsee.

Suutuntuma on silkkisen pehmää ja täyteläistä. Kuin liian hyvää unta. Jälkimakuun esiin puskee pikkuhiljaa ryhdikkäät katkerot pitämään järjestystä yllä. Kuin isoveljen muistutus Orwelilaisesta todellisuudesta.

Kokonaisuudessaan Orava Brewingin Orwellian Nightmare 2018 tarjoilee erittäin maistuvan oluen ja hienon ensikosketuksen tähän neljän kotiolutharrastajan kiertolaispanimoon. Varmasti tulen heidän oluita jatkossakin ostamaan.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Orava Brewing
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Suomi
Katkerot: 50 IBU
Alkoholi: 10,0 %
Muuta: Kuului Alkon vuoden 2018 käsityöläisolutvalikoimaan
Mistä: Päiväranna Citymarketin Alko, Kuopio

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Montana Rye Red Ale – Fuller's

Kesäkuu vetelee viimeisiä päiviään ja kovin on hijaiseksi jäänyt näin blogirintamalla. Vaikka loma on päälle pukannut, niin pieni yläpohja remontti on nielaisut oman aikansa ja onhan sitä pitänyt hieman lastenkin kanssa yrittää aikaa viettää. Kaupasta löytyi kuitenkin itselleni uusi Fuller'sin olut ja olihan siihen tartuttava. Siinäpä oiva syy kirjoitella yksi pika-arvio, kun ei oikein pidemmiksi hetkiksi ole koneen ääreen joutanut istahtamaan.

Montana Rye Red Ale paljastaa nimessään jo lähes kaiken oleellisen oluesta. Eli rukiilla ryyditetty Red Ale kyseessä (tai tarkemmin vielä American style Red Rye Ale), joka on takaetiketin mukaan single hop humaloitu pelkällä Galaxylla.

Olut väriltään kauniin kuparinpunainen ja erittäin kirkasta. Valkoista vaahtokruunua muodostuu kivasta, mutta se oli melko lyhyt ikäinen ja hävisikin melko nopeasti lähes kokonaan.

Tuoksussa löytyy toffeista ja hitusen kahvistakin mallasta sekä kevyesti raikkaampia hedelmällisiä tuoksuja, joissa häilyy passionhedelmä, greippiä ja havuja. Saisi olla vain kokonaisuudessaan hieman voimakkaampi tuoksu.

Maku on miellyttävän tasapainoinen yhdistelmä miellyttävää toffeista maltaisuutta, rukiin ryhdikkyyttä ja hedelmäisyyttä. Trooppisempia semmoisia. Passionhedelmää, limeä, hitusen päärynää. Havujakin on, mutta melko kevyesti huomioiden siihen nähden, että panimo ilmoittaa sivuillaan oluen katkeroksi 5/5 omalla käpyasteikollaan. Toisaalta huomasin tässä, että oluen BBE päiväys oli 01 OCT 18, joten ei tämä ihan tuoreintakaan tainnut olla.

Suutuntuma on miellyttävän pehmeä ja yllättävänkin tuhti tähän vahvuuteen. Melkein semmoista viskimäisen paksua maltaisuutta – toki ilman sitä alkoholin määrää. Se semmoinen tietty tunne pehmeässä viskissä, jota en valitettavasti osaa tähän paremmin kuvailla.

Kokonaisuudessa Montana Rye Red Ale on erittäin maukas ja miellyttävä paketti, jossa on kunnolla runkoa. Kaikki on oivassa tasapainossa. Maku, tuoksu ja suutuntuma. Kun värikin on kaunis, niin ei tästä paljon vaahtoa enempää löydä valitettavaa. Ei mikään täydellisyys, mutta erittäin hyvä. Sopisi ruokajuomaksi monenelaiselle ruoalle, mutta lähtisin itse parittamaan etenkin kesäisten grilliruokien kanssa, jolloin miedommat alkoholiprosentit mahdollistavat myös reilujen suullisten ottaamisen. Mutta toimii loistavasti myös näin saunan päälle. Taas vahva taidon näyte Fuller'silta.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Fuller's
Tyyli: Red Rye Ale
Maa: Englanti
Katkerot:  50 IBU (5/5 Fuller'sin nettisivujen oma asteikko)
Maltaat:  Crystal, Imperial Malt, Pale
Humalat:  Galaxy
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Citymarket Päiväranta, Kuopio

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Torni Pale Ale – Iso-Kallan Panimo

Onpas tämä kesäkuu taas paahtanut mennä hirveää kyytiä. Kohta on jo juhannus ja blogin puolella on ollut melkoisen hiljaista. Tosin oluita on tullut maisteltua monia. Olen käynyt Kuopion ensimmäisessä SOPPissa ja Iso-Kallan panimolla vierailulla ja tastingillä Kuopion olutseuran kanssa. Mutta sen verran on kiirettä pitänyt (ja säätkin ollut niin mahtavat), etten ole koneen ääreen ehtinyt istumaan. Mutta josko sitä tässä juhannuksen vapailla ehtisi vaikkapa SOPPistakin juttua kirjoittaa.

Tällä kertaa maisteluun päätyi Kuopion Ravintola mestareille valmistettu Torni Pale Ale, joka julkaistiin Kuopion Komedia festivaaleille. Torni Pale Alen on valmistanut Iso-Kallan panimo. Torni olutta on alun perin valmistettu vuodesta 1932 Oy Gust. Ranin toimesta Puijo nimellä ja sen nimi muutettiin Torniksi vuonna 1963 nykyisen Puijon tornin valmistuttua. Nykyisin molemmat brändit omistaa Kuopion Ravintolamestarit, jotka ovat vuoden 2011 jälkeen tuoneet molempia muutaminakin eri versioina. Ensimmäiset uus-versiot, jotka olivat molemmat pilsnereitä, valmisti Vakka-Suomen panimo, jolloin Puijo (2012) tuli kauppamyyntiin 4,7% vahvuisena ja Torni IVA (2011) ravintolamyyntiin 5,2% vahvuisena.

Vuonna 2014 Puijoa saatiin taas uustuotantona. Tällä kertaa valmistajana oli Iso-Kallan panimo ja tyylilajina pysyi Pils, mutta vahvuus oli 5,5%. Tästä olen myös arvion tehnyt. Nyt 4 vuotta myöhemmin on siis taas Tornin vuoro ja tyylilajina Pale Ale, joka on humaloitu ameriikkalaisilla humaloilla.

Torni Pale Ale on väriltään kullankeltaista ja hitusen utuista. Vaahtoa muodostuu niukasta, sillä pullosta melko rauhallisesti kaadettuna pintaa saadaan koristamaan puolen sentin paksuinen valkoinen kruunu.

Tuoksussa mallasta, hieman pihkaisia havuja Puijon metsistä ja häivähdys jotain mansikkamaista, mutta

Maussa leipäistä mallasta ja oikein maltilliset katkerot. Pihkaa ui hiukan jälkimakuun fiilistelemään. Välillä putkahtaa hento juuresmainen vivahde, mikä ei ole hyvä juttu maulle.

Suutuntuma on melko kevyt, muttei kuitenkaan vetinen. Vaikka humalointi ei juurikaan maistu, niin ryhtiä se antaa ja estää olutta jäämästä vetiseksi.

Kokonaisuuten Torni Pale Ale on helposti juotava ja lähestyttävä olut, jossa ei ole hirveästi mitään erikoista mieleen jäävää. Tämä tuskin haittaa, sillä voin hyvin kuvitella tämän liikkuvan kesällä hyvin Pannarin ja Isä-Camillon tiskeiltä.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 28/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Sain maistiaispullon suoraan panimolta.

torstai 31. toukokuuta 2018

Live'N' Loud Brown Ale – Soundville Brewing Co.

Tällä kertaa arviossa Live'N' Loud Brown Ale, joka on toinen tamperelaiselta Soundville Brewing Co.:n kiertolaispanimolta maistiaisiksi saamistani oluista. Toinen oli Rap Battle IPA, jonka olenkin jo arvostellut. Sen arvion yhteydessä vähän enemmän tarinaa panimosta, mutta todetaan tähän lyhyesti panimon perusperiaate.

Soundville Brewing Co. tituleeraa itseään oluiden levy-yhtiöksi ja heidän lähtökohtansa oluiden suunnittelulle on eri musiikkityylit. Eli olutta tehdään musiikkityylille sopivaksi ja musiikin kanssa nautittavaksi. 

Live'N' Loud on tyyliltää brown ale, jonka mallasrunkoa on ryhditetty rukiilla ja humalointi on hoidettu hyväksi havatuilla jenkkihumaloilla – Cascade, Chinook, Columbus. Loppusilaus on hoidettu vahvistimet täysillä huutavalle rockille kumartaen bourbon-tynnyrilastuilla. Tämä koko show on purkitettu UG Breweryllä, joka on siis kotimainen vuokrapanimo. Tämän oluen lähtokohdista panimo itse kertoo näin:
"Maista olutta ajalta, jolloin originaalit rockjumalat kiersivät maapalloa ja fanien hysteria sai vanhemmat ja esivallan huolestumaan. Murskaavista riffeistä, rumpusooloista ja legendaarisista laulusuorituksista koostuneet esiintymiset räjäyttivät mieliä ja niistä kerrottavat tarinat kiertävät edelleen. Mystiset ja alkukantaiset rocksankarit oli koettava elävänä!"
Live'N' Loud Brown Ale on väriltään kauniin mahonginruskeaa ja hivenen sameaa. Vaahdon muodostus on todella niukkaa ja vaahtokruuni jää melkein olemattomaksi. Hieman olisi saanut vaahtoakin kertyä pinnalle.


Tuoksussa makeaa ja hieman paahteista mallasta, pähkinää ja kuivahedelmää. Bourbon kylvetys tuoksuu selvästi vaniljaisena ja pehmeänä. Oikein miellyttävä tuoksuprofiili. Kuin tyylikäs, viipyilevä ja monipuolinen kuin Pink Floydin livekeikkojen solot.

Maussa alkusoittona tarjoillaa pähkinäistä mallasta, mutta hyvinkin yllättäen bourbon pistään toisenlaisen vaihteen silmään ja lähtee tykittämään sen verran kovasti, että yhteissoitto ei ihan suju ja meno meinaa tyssätä. Kuitenkin homma palautuu jälkipuoliskolla takaisin samaan uomaan ja yhteissoittokin alkaa soljumaan. Pihkaisen humaloinnin, pähkinän ja vanlijaisen bourbonin maut kietoutuvat kivasti yhteen viipyillen suussa pitkään. Parasta maussa tämä jälkimaku.

Suutuntuma alkaa melko täyteläisen maltaisena, mutta bourbonin hieman liian kovalla volumella paukahtanut säröriffi lyö päälle ja saa komppiryhmän luoman pohjan putomaan lähes kokonaan pois. Loppufiilistelyissä viipyilee kaikuja bourbonin kovemmasta otteesta ja humalan tyylikkäästä ja viipyilevästä puraisusta.

Kokonaisuudessaan Live'Nä Loud toimii ihan kivasti, vaikkakin maun puolella bourbon lyö hieman yli ja jättää maltaisen ja pähkinäisen rungon liiaksi alleen. Omaan makuuni prosenttaja olisi voinut olla hieman enemmän, jolloin runkoa oli ollut vahvemmin esillä tai sitten bourbon tynnyrilastukylvetystä maltillisemmalla tasolla. Tuoksu puolella homma toimii hienosti, mutta maku ei valitettavasti tähän yllä vaikka loppumakuna onkin oikein miellyttävän viipyileviä aromeja. Tämähän on kuin sinällään nimensä mukaisesti kuin kova livesetti. Hieman ylläreitä ja vahvistinten pauketta. Ja tottakai nupit kaakossa. Ei yhtään pöllömpiä nämä Soundville Breweryn keitokset. Ei vielä täyttä nappia näissä kahdessa ollut, mutta oluiden reseptiikan kehitysprosessi vaikuttaisi olevan hyvin hallussa. Mielenkiinto on herätetty.

Ja kuten asiaan kuuluu, panimo on tehnyt Live'N' Loudille hyvän, perinteiseen rockin kultakauteen nojaavan Spotify-soittolistan. Itse nostaan sieltä ehdottamasti omana suosikkinani esiin The Doorsin Break On Throughin sekä Led Zeppelinin Immigrant Songin. Upeita live-vetoja ja nämä molemmat bändit on ollut kaikkiaan kyllä olleet aivan huikean kovia live-bändejä. 

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 33/50 

Speksit:
Panimo: Soundville Brewing Co. / pantu UG Brewry
Tyyli: Brown Ale
Maa: Suomi
Väri: 30 EBC
Katkerot: 30 IBU
Maltaat: Colorado, Red, Pot Still Rye, Crystal, Cara
Humalat: Cascade, Chinook, Columbus
Alkoholi: 5,6 %
Muuta: Bourbon-tynnyrin lastut
Mistä: Sain maistiaispullon suoraan panimolta

maanantai 21. toukokuuta 2018

Rap Battle IPA – Soundville Brewing Co.

Herttinen sentään. Nyt ollut melkein koko toukokuu ihan hiljaiseloa täällä blogin puolella. Pitkälti tämä johtuu keväästä. Päälle on puskenut keväiset pihahommat, veroilmoituksen tekeminen ja koivut, jotka ovat ovat siitepölyllään vieneet välillä haju- ja makuaistia ja lopulta lähes salvanneet hengityksen. Niin ja bänditoimintoja on taas herätelty pitkästä aikaa, jostapa saadaankin sopiva aasinsilta tällä kertaa arviossa olevaan panimoon ja olueen.

Tamperelainen Soundville Brewing tituleeraa itseään oluiden levy-yhtiöksi ja heidän oluensa saavat inspiraationsa eri musagenreistä. Itselleni panimo on uusi tuttavuus, johon olen törmännyt kuitenkin Instagramissa. Kun Soundville Brewingiltä ilmoitettiin halusta lähettää minulle maistiaisia, otin tarjouksen enemmän kuin mielelläni vastaan. Musamiestä kiinnostaa aina musiikin ja oluen yhdistäminen ja tässä sitä tehdään juuri toisin päin, mitä itse ja esim. Hiisi on tehnyt. Kun me olemme yhdistäneet musiikkia johonkin tiettyyn olueen, niin Soundville Brewingillä oluet syntyy musiikista.
"Hyvä maku ja soundi on keskiössä kun olutta pannaan. Haluamme toteuttaa näiden yhdistelmän ja tuoda sen muidenkin nautittavaksi. Soundville Brewing syntyi pienpanimo-oluiden ja musiikin maailmaan. Oluet ovat tehty nautittavaksi musiikin kanssa.
Juomissamme yhdistyvät globaalit soundit, kotimaiseen oluentekoon. Tuloksena syntyy oluita, jotka ovat aidosti asiakkaitamme varten tehty. Koska kukaan ei juo huonoa olutta, eikä kuuntele huonoa musiikkia!"
"Tuotamme oluemme kunnon indie-meiningillä. Soundville Brewing reseptiikka haetaan kohdilleen perinteisellä autotallitreeniksellä, missä musiikki raikaa, frendit notkuvat ja tietenkin olutta pannaan. Toimimme kiertolaisperiaatteella ja olut-levytyksemme purkitetaan vaihtelevien panimobändien ammattitaitoisella avustuksella. Näin varmistamme tasokkaan miksauksen ja korkealaatuisen lopputuloksen." 
Sain panimolta näyttävän paketin, jossa oli kaksi olutta – tänään arviossa oleva Rap Battle IPA ja Live'N' Loud Brown Ale. Lisäksi paketista löytyi vinyylin näköisiä lasinalusia, Soundville Brewing lasinalusia ja tyylikkäät oluiden mukaiset info "CD:t", joissa kannet oli tehty täysin kummankin musatyylin mukaisin lisämaustein höystettynä. Esim. Rap Battle IPAn kansista löytyi "Nautittava kohtuudella" -varoitus (Parental Advisor) ja tieten featuring ilmoitus (feat barley + hops). Näiden lisäksi Soundville Brewing sivuilta löytyy kullekin oluelle tehdyt Spotify-soittolistat!!!

Rap Battle IPAssa on maltilliset 39 IBUa ja humalointiin on käytetty Amarilloa, Citraa, Cascadea ja Mandarina Bavariaa. Olut on pantu virossa Pürtse pruudikodalla ja pakattu panimon käyttämiin sympaattisiin pulskiin pulloihin, joita mm. Mustanvirran panimo käyttää. Itse tulen näistä pulloista hyvälle tuulelle ja ne tuo mieleen Jamaican ja jenkkiläiset suurkaupungin pikkukaupat.

Rap Battle IPA on väriltään hieman harmahtavaan taittavan meripihkan ruskeaa. Kirkkaan valkoista vaahtoa kertyy vajaan parin sentin hunnuksi.

Tuoksu on oikein trooppisen hedelmäinen. Mangoa, papaijaa, greippiä ja mansikkaa. Huumaava ja raikas tuoksuprofiili. Oikein kesäinen.

Maussa trooppiset hedelmät eivät työnny yhtä hyvin esiin kuin tuoksussa. Napakka mallasrunko, joka pitää homman koossa kuin letkeä bassovoittoinen biitti. Siihen humalat heittelee hieman pihkaisia ja greippisen purevia laineja päälle hieman trooppisella aksentilla.

Basso-osasto eli runko on kunnossa ja pitää paketin hyvin kasassa. Luonnetta suutuntumaan lyö maltillinen, mutta tuntuva pihkainen puraisu. Kuitenkin helposti nautittava.

Kokonaisuudessaan Soundville Brewing Co.:n Rap Battle IPA tarjoilee nimensä mukaisen oluen – eli kuin rap battle. Helposti lähestyttävää smoothii Old school biittii ja päälle raflaavia ja purevia laineja. Oikein mukava ensi tuttavuus tältä tamperelaiselta kiertolaispanimolta.

Liitin tähän koko Soundville Brewingin luoman Rap Battle IPA -soittolistan. Itselläni soi tätä nauttiessa levylautasella Beastie Boysin Ill' Communication, josta löytyy omina suosikkeinani monia letkeitä (ei niin räpillisiä) veisuja. Mutta levyn aloitusraita tuntui iskevän Rap Battle IPAn maailmaan kaikkein parhaiten ja olikin ilo huomata, että Sure Shot oli päässyt myös panimon omalle listalle.

Ensimmäisen oluen perusteella kiinnostus on saatu ja odotankin mielenkiinnolla jo sopivaa hetkeä toisen oluen nauttimiseen. Harmillisesti Rap Battle IPA on juuri nykyisen kaupparajan yläpuolella, joten sitä saa todennäköisesti vain ravintoloista.




Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Soundville Brewing Co. / pantu Pürtse Pruulikoda, Viro
Tyyli: IPA
Maa: Suomi / Viro
Väri: 10 EBC
Katkerot: 39 IBU
Maltaat:  Pale Ale, Pilsner, Vehnä, Cara Plus
Humalat:  Amarillo, Citra, Cascade, Mandarina Bavaria
Alkoholi: 5,6 %
Mistä: Sain maistiaispullon panimolta

torstai 26. huhtikuuta 2018

Nebuchadnezzar – Omnipollo

Omnipollo on yksi mielenkiintoisimpia panimoita, jolta löytyy mitä mielikuvituksellisimpia oluita. Ja mika huikeinta, niin ne ovat usein vielä erittäin onnistuineita maukkaita. Siinäpä syy miksi Omnipollo saa kiinnostuksen aina heräämään, kun tuotteita vastaan tulee. Olen arvioinut Omnipollolta aiemmin Yellow Bellyn ja Selassien. Tällä kertaa arviossa kovasti hehkutettu Nebuchadnezzar, joka on myös saanut RateBeerissä 99/100, joten ei tämä ihan pelkkää hypeä voi olla. Niin ja onhan tämä muutamia palkintojakin kahminut.

Nebuchadnezzar on väriltään kauniin meripihkan värisät ja
hivenen sameaa. Valkoista vaahto kohoaa kiitettävästi, mutta kruunu pysyy lasissa. Laskeutuu kuitenkin melko nopeasti.

Tuoksussa pihkaa, ananasta, greippiä ja passionhedelmää. Miellyttävää.

Maku on miellyttävän havuinen, hedelmäinen ja pehmeän maltainen. Greipin, mangon ja ananaksen takaa ui pihkaiset katkerot miellyttävästi pikkuhiljaa valtaamaan makumaailman. Minkä Nebuchadnezzarin katkerot tekeekin hyvin.

Suutuntuma on pehmeä ja katkeroinen. Jännittävästi kuitenkin raikas, vaikka runkoa on tuntuvasti.

Täytyy kyllä todeta, että kokonaisuudessaan Nebuchadnezzar on erittäin maukas ja toimiva Imperial IPA. Makua ja tuoksua löytyy. Hedelmiä ja pihkaa. Ja yllättäen 8,5 % ei tunnu ollenkaan. Onhan tämä nyt erinomaisen hyvä olut. Ei siitä mihinkään pääse.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Omnipollo
Tyyli: Imperial IPA
Maa: Ruotsi / pantu Belgiassa
Katkerot: 75 EBU
Kantavierre: 18,6 °P
Maltaat:  Ohramallas, vehnämallas ja kaurahiutaleet
Alkoholi: 8,5 %
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

lauantai 21. huhtikuuta 2018

08|06 – Brew By Numbers

Tällä kertaa arvioon valikoitui mainion Brew By Numbersin 08|06, joka tyyliltään Oatmeal Stout. Joille BBNo ei ole vielä panimona tuttu, esittelen lyheysti panimon omaperäisen periaatteen nimetä oluet. Kaikki panimon oluet on "nimetty" numerosarjalla, josta ensimmäinen kertoo oluen tyylin ja toinen panimon kyseiseen tyyliin kehittelemän reseptin järjestysnumeron. Eli tässä 08 tarkoittaa stoutia ja 06 on panimon tähän tyylilajiin kehittelemä kuudes resepti, joka tässä sisältää kauraa eli tyyli on siis tarkemmin määriteltynä oatmeal stout. 

Kaikki reseptit on nähtävissä panimon sivuilta ja joskus reseptejä ilmeisesti hieman hiotaan, sillä tämä 08|06 on hieman poikkeava etikettien tiedoissa. Vahvuudeksi ilmoitetaan 5,7%, joten oiskohan reseptiä hieman viilattu, jotta olut pääsisi Suomessa kauppojen ja tietenkin Olutpuoti Pienen omien myymälöiden hyllyihin, sillä etiketissä lukee 5,5%. 

Itse sain tämän osana BBNo:n maistelusetti, jonka lähetti oluiden maahantuontitoiminnan aloittanu Olutpuoti Pien. BBNo on yksi heidän ensimmäisistä maahantuotavista panimoista. Olen näistä ehtinyt jo kirjoittaa arviot 55|06, 11|03 ja 21|03

08|06 Oatmeal Stout on väriltään lähes mustaa ja lähes läpi kuultamatonta. Vaahtoa muodostuu niukahkosti, mutta pintaa jää hunnuttumaan kuitenkin ohut vaalean ruskea vaahtokerros.


Tuoksu on kahvinen, tummasuklainen ja reilun paahtomaltainen – jopa nokinen. Hienoinen pihkaisen havuinen humala siintää taustalla.

Maku on paahtomaltainen, nokinen ja kahvinen. Taustalta nousee esiin jotain ruokasoodaisuutta. Samanlainen kuin leivoksissa, jotka on kohotettu ruokasoodalla. Joka ei siis itseäni hirveästi miellytä.

Mallasrunko tuntuu mukavan napakkana täyteläisyytenä. Suutuntuma on pehmeä, mutta pienenä miinuksena katkeroiden rinnalla tulee maussakin mainitun ruokasoodaisuuden mukana tympeää happamuutta. 

Olen yleensä Oatmeal Stoutien ystävä, mutta tällä kertaa tämä ei iske hirveästi. Tuoksu on kivan nokinen ja paahteinen. Makukin alkaa kivasti, mutta sitten tulee tuo vähän tökkivä ruokasoodaisuus kehiin, jonka osuus kyllä lämmetessä vähenee. Ei tämä silti huono ole, mutta paljon parempiakin on.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 28/50 

Speksit:
Panimo: Brew by Numbers
Tyyli: Oatmeal Stout
Maa: Englanti
Maltaat:  Ohraa ja kaurahiutaleita
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Sain maistiaispullon Olutpuoti Pieneltä, joka on BBNo:n maahantuoja.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Hanalei Island IPA – Kona Brewing Co.

Aurinkoisen huhtikuun keskiviikon kunniaksi pikainen lounas IPA arvio. Vapaa päivä ja hilpaisin pyörällä ostamaan remonttihommien välissä Cittarilta lounaspatongin ja samalla reissulla nappasin hyllystä yhden raikkaalta kuulostavaan IPAn lounasjuomaksi. 

Kyseessä on  Hawajilaisen Kona Brewing Co. Hanalei Island IPA, joka on maustettu passionhedelmä-, appelsiini- ja guavamehuilla. Ei nyt ihan optimilämpötilassa ollut juotavaksi, mutta nyt teki tätä mieli, eikä kellarissakaan ollut mitään kevyttä ja raikasta IPAa odottelemassa, mikä on toki paha moka. Tunnustan.


Hanalei on väriltään kullankeltaista ja hyvin kirkasta. Ihan jotain pientä hippua leijuu seassa, kun tarkemmin katsoo. Valkoista vaahtoa syntyy kaadettaessa reilu kolme senttiä, mutta se laskeutuu ja katoa nopeasti lähes kokonaan. Jotenkin nopeasti alkaa näyttämään omenamehulta.

Tuoksussa raikasta hedelmää. Passionhedelmä dominoi, mutta myös appelsiinia löytyy sekä pihkaisia havuja. Taustalla häilyy hieman maltaisuutta. Silti on ihan kivan raikas.

Maussa hedelmät ei tule esille ihan samalla tavalla kuin tuoksussa, mutta niitäkin sieltä löytyy. Passionhedelmän ja appelsiinin sieltä kyllä tunnistan, mutta täytyy myöntää, etten guavaa tunnista. Johtuu hyvin todennäköisesti siitä, etten mielestäni ole koskaan sitä tuoreena syönyt, joten maun yksilöinti on hieman hankalampaa. Humalan pihkanen puraisu on ihan kohtalainen ja vähän ryhdittää tätä.

Suutuntumalta melko kevyt ja raikas IPA, joka meinaa vähän kallistua vetisyyden puolellkin. Onneksi humalointi sentään antaa hieman ryhtiä.

Kokonaisuutena Hanalei Island IPA on ihan kiva ja melko raikas oikeilla hedelmillä maustettu IPA, jota helppo juoda. Kaukana tämä on esim. kuukausi sitten maistelemastani Brew By Numbersin 55|06 Double IPAsta, joka löi pöytään tuhdimman hedelmä paketin – siis ilman niitä hedelmiä. Mutta toki ihan kivasti on makuja saatu prosentteihin nähden ja varmasti toimisi paremmin vielä viileämpänä, kuin mitä itse sen nyt nautin. Aurinkoon ja kevyemmän grillatun kesäsafkan tai lohi-/kanasalaattien kaveriksi varmasti menisi oikein kelvollisesti. Etenkin voisin oikein miellelläni lähteä nauttimaan parin näitä panimon kotimaisemiin Hawajille.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 27/50 

Speksit:
Panimo: Kona Brewing Co.
Tyyli: IPA
Maa: USA
Katkerot: 40 IBU
Kantavierre: 10,0 °P
Maltaat:  Pale 2 Row Premium, Caramel-120
Humalat:  Millenium, Azacca, Galaxy
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Passiohedelmämehutiiviste, appelsiinimehutiiviste ja guavamehutiiviste
Mistä: Päivärannan Citymarket, Kuopio

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Sleeping Lemons Export & Thora Gruit-Ale

Tänään tulee olutarviot kahdesta erioluesta. Molemmat on hieman erikoisempaa tyylisuuntaa, joista minulla ei ole aivan valtavasti kokemusta ja siksi ne myös kiinnostavat.

Sleeping Lemons Export

Ensimmäinen olut, Sleeping Lemons Export edustaa tyyliltään Gosea, mutta on myös maustettu sitruunalla. Gose-tyylilaji on peräisin saksasta Leipzigin kaupungista, jossa olut tyylille ominainen suolainenmaku on alunperin ilmeisesti tullut paikallisesti vedestä, joka on kallioiden läpi suodattuessaan kerännyt mukaansa suolaa. Goseissa on myös perinteisesti reilusti vehnää ja vain vähän humalaa. Muualla valmistettuissa Goseissa suola lisätään veteen.  

Sleeping Lemons Exportin pannut panimo, The Wild Beer Co. on itselleni hieman tuntemattomampi panimo, mutta on kiehtovan kuuloinen panimo. Myös panimon yksinkertaistettu grafiikka ja lumoeavan alkuvoimainen logo viehättävät minua. Tosin panimon oluita en ole muistaakseni päässyt maistamaan ennen viime viikon lauantaita, jolloin piipahdin Ravintola Maljassa. Siellä oli hanassa The Wild Beer Co. Wineybeest, jota oli sen verran mielenkiintoisen kuuloinen olut, että sitä oli pakko maistaa. Tämä kaakoa nibseillä, kahvilla ja vaniljalla maustettu Imperial Stout, joka oli kypsytetty käymisen jälkeen Pinot Noir viinitynnyreissä, osoittautui erinomaisen onnistuneeksi ja monipuoliseksi Imperial Stoutiksi, jota mielellään joisin joskus uudelleen. Tämän ensi kokemuksen myötä kiinnostukseni panimoa ja kotona kellarissa odottanutta tätä olutta kohtaan kasvoivat entisestään.

Olut on väriltään vaalean kullan keltaista ja hitusen sameaa. Vahtoutuu melko niukasti. Pohjalta nousee tasaisesti pieni kuplia. Jotenkin tulee mieleen siideri.

Tuoksu hapan, hivenen sitruksinen ja häivähdyksen maltainen. Oikeastaan aika tunkkainen aromiprofiili.

Maku alkuun tulee selkäesti suolaisuuden taittamaa maltaisuutta. Selkeää Gosea, vaikkakin melko tylysti Goseksikin alkaa. Sitten esiin puskee raikasta sitruunaa. Myös hapanta viheromenaa. Raikkaampi puoli tasapainottaa kivasti suolaisuutta. Jotenkin ensimmäisellä hörpyllä herännyt epäileväisyyteni häippyy parin hörpyn jälkeen.

Suutuntuma on heti alkuun kuiva ja hieman hapan. Sitten sitruunaisuuden myötä onneksi raikastuu vähän, ettei jää liian tunkkaiseksi.

Jotenkin tästä mausta tulee mieleen kuiva ja mineraalinen valkoviini maltaisella tvistillä. Maku on loppujen lopuksi melko mieto, mutta tasapainoinen. Itse asiassa ihan kiva janojuoma, mutta toimi myös ruokajuomana lohen ja riisin kaverina. Oikeastaan omasta mielestäni parempi vaihtoehto valkoviinille, jota kyllä juon etenkin ruolla, mutten silti ole niiden suurin ystävä. Goset on itselleni ollut vähän hankala juoma. Toisista olen tykännyt ja toisista en juurikaan. Välimuotoja on vähemmän. Joko iskee tai sitten ei. Siltikään tästä ei ole omaksi suosikki tyylilajiksi. Mutta mielellään näitäkin maistelen ja koetan päästä paremmin sisällä. The Wild Beer Co. on muutaman kokemuksen perusteella osaavaksi panimoksi, joka pystyy laittamaan alkuun hieman erikoiselta kuulostavat ainekset toimivaksi kokonaisuudeksi. Myös tämä Sleeping Lemons Export kokonaisuutena osoittautuu yksittäisiä osa-alueitaan paremmaksi juomaksi. Ostan tätä mahdollisesti toistekin.

Tuomio:
Tuoksu: 4/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 31/50 

Speksit:
Panimo: The Wild Beer Co.
Tyyli: Gose
Maa: Englanti
Alkoholi: 6,0 %
Muuta: Suolaa ja sitruunaa
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio


Thora The Red Queen Berry Batch Gruit-Ale

Toinen tämän päivän olutarvioista on tyyliltää Gruit-Alea eli muinaisolutta, joihin muuten sahtikin taidetaan lukea. Gruit-Alella tarkoitetaan olut tyyliä, jossa ei ole käytetty humalaa. Muinaiset oluet maustettiin humalan sijasta erinäisillä yrteillä. Tämä voisi olla tyyliltään jopa marjaolut, sillä nimensä mukaisesti Thora The Red Queen Berry Batch Gruit-Ale on maustettu pelkillä marjoilla, joita onkin melkoisesti erilaisia. Puolukkaa, karpaloa, mansikkaa, vadelmaa, mustikkaa, karviaista sekä musta- ja punaherukkaa. Lisäksi myös raparperia.

Hopping Brewesters on Gruiteja tehnyt ennenkin ja itse olen maistanut vuoden 2016 Olut Expossa tarjolla olleen Rurik Gruit-Alen, josta en kyllä liiemmin pitänyt. Kuitenkin aihe kiinnostaa, joten tämä lähti Alkosta mukaan. Tosin vahvuutensa puolesta tätä voisi tulla myös kaupassa vastaan. Thora on etiketin mukaan ollut muinainen punahiuksinen viikinkisoturitar, jonka kunniaksi Hopping Brewestersin perustaja (ja arkeologi) Kimmo Kyllönen on halunnut tämän punaisilla marjoilla höystetyn Gruit-Alen tehdä.

Thora on väriltään hieman harmahtavan punertavaa ja melko sameaa. Ei vaahtoa ollenkaan. Hieman karpalomehun näköistä.

Tuoksu on mieto. Kuitenkin olen löytävinäni yrttejä ja hapanta marjaisuutta. Myös juustoista hiivaisuuttakin. On aika tympeän tuoksuinen.

Maku on happaman marjainen ja hieman yrttinen. Karpaloa, metsävadelmaa ja puolukkaa. Ja happamana ilman sokeria.

Suutuntuma on happamuuden vuoksi erittäin kuiva. Kuin makeuttamatonta puolukkamehua.

Kokonaisuutena ei tämä hirveästi olutta muistuta. Taustalta löytyy kyllä hienoista maltaisuutta ja sen myötä tämän mehusta erottavaa runkoakin, mutta maultaa muistuttaa kyllä hapanta marja mehua. Ei kyllä omiin makuuni tämä hirveästi iske. Tuoksusta en pitänyt ollenkaan, mutta maku menetteli. Jää kerta ostokseksi. Mutta kokeilemisen arvoinen. Etenkin, jos sattuu pitämään happamista marjamehuista.

Tuomio:
Tuoksu: 4/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 8/20
Yhteensä: 22/50 

Speksit:
Panimo: Hopping Brewesters
Tyyli: Gruit-Ale
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohraa ja vehnää
Humalat: Ei humalaa ollenkaan.
Alkoholi: 4,9 %
Muuta: Puolukkaa, karpaloa, mansikkaa, vadelmaa, mustikkaa, karviaista sekä musta- ja punaherukkaa. Lisäksi myös raparperia.
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

Sajand – Põhjala

Tässä kolmas olutarvio ensimmäiseltä pääsiäispäivältä. Tosin viimeistelyn jätin  tarkoituksella myöhemmälle. Kun viime aikoina on blogirintamalla ollut vähän hiljaisempaa, niin ajattelin aloittaa huhtikuun vähän uudella vaihteella. Voi toki olla, että vauhtimoottori leikkaa kiinni jo ennen kuun loppua, mutta semmoista se arki on. Koetan kuitenkin pikkaisen ottaa itselleni aikaa ja saada vähän useampia arvioita tehtyä kuukaudessa kuin mitä on viime aikoina tullut tehtyä.

Saunan jälkeen lasiin kaatui Põhjalan Sajand, joka on tyyliltään Baltic Porter, jota on kypsytetty konjakki- ja bourbon-tynnyreissä kera Vana Tallinn liköörissä uitettujen tammikuutioiden. Maltaissa on käytetty ruista ja paljon paahtomaltaita, joten huomioiden vielä tynnyrityksen, niin oletuksena on melkoisen tuhtia ja maukasta tavaraa.

Sajand on väriltään syvän mustaa ja hieman öljymäistä. Ei paljoa läpi näy. Kaadettaessa muodostuva ruskea vaahto on melko lyhyt ikäistä.

Tuoksussa reilusti kahvia, tummaa suklaata, viikunaa, kuivattu taatelia ja toffeeta. Myös hieman alkoholista likööriä. Vana Tallinn tuoksuu ainakin. Ehkä vähän liikaa omaan makuuni. Pohjalla oleva aromikombo on tosi hieno, mutta alkoholisuuden myötä hieman fiilistä vievät elementit puskevat liikaa läpi.

Maussa tuhdisti kahvia, suklaata ja yrttistä likööriä. Melko makeaa. Alkoholi puskee hieman läpi. Tynnyröinnin tuoma efekti tuntuu selkäesti maussa. Itseasiassa maistuu ihan hyvältä. Kuin sokeroitu maustettu espresso. Paranee koko ajan. Ruis ei kyllä maistu, mutta luulen, että se ryhdittää ja terävoittää.

Suutuntumaltaan todella paksua ja täyteläistä. Melkein vaahtomaista. Onpa melkoinen kokemus, mutta sopii hyvin tuhtiin makumaailmaan. Aivan huippu suutuntuma.

Kokonaisuutena Sajand on mielenkiintoinen olut, jossa on reilusti luonnetta ja sopivasti omaperäisyyttä. Sinällään Baltic Porter ja tynnyrikypsytys ei ole omaperäistä, mutta konjakki ja Vana Tallinn yhdistelmä on ja se on onnistunut. Aluksi tuntui, että tämä ei nyt oikein lähde, mutta tökkivän alun jälkeen alkoi palat loksahdella kohdalleen ja kaikki alkoi maistua yhä paremmalta. Maut pehmeni, mutta suutuntuma pysyi. Kanattaa antaa hetken seisahtaa lasissakin ennen nauttimisen aloittamista. Tuoksu pysyi melko hyökkäävänä, mutta muuten homma on hyvin kohdillaan. Ehkäpä vähän turhan makeaa omaan makuuni, mutta hyvän makuinen silti. Tämä vain vahvistaa käsitystäni siitä, että Virossa osataan hyvien oluiden valmistus. Pitänee harkita, jos raaskisi pari pulloa hommata kypsyttelyynkin. Voisi toimia vielä paremmin parin vuoden päästä.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 41/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Imperial (Rye) Baltic Porter
Maa: Viro
Katkerot: 40 IBU (Alko 43 EBU)
Kantavierre: 27,5° (Alko 28.1 °P)
Maltaat: Pale malt, Rye malt, Flaked rye, Munich malt, Carafa T-2 Special, Cara pale, Cara 150, Special B, Cara 300, Chocolate rye
Humalat: Centennial
Alkoholi: 12,3 %
Muuta: Kypsytetty konjakki- ja bourbontynnyreissä kera Vana-Tallinna liköörissä uitetujen tammikuutioiden.
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Isid'or – La Trappe

Ensimmäisen pääsiäispäivänä ehdin useamman oluen maistella ja niistä arviot kirjoittamaan. Tämä on niistä toinen. Alkosta löytyi itselleni entuudestaan tuntematon La Trappe Isid'or. Kyseessä on panimon 125-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2009 tuotantoon otettu olut, joka on nimetty panimon ensimmäisen oluenpanijan veli Isidorusin mukaan.

Isid'or on väriltään kauniin oransin punaruskea. Vähän kuin punaisen okra savitiili. Pintaa kuorruttaa kuohkea valkoinen vaahtokruunu.

Tuoksu on hyvin mieto. Ei oikein meinaa mitään erottaa. Makeaa mallasta ja paahdettua sokeria.

Maku on makean maltainen, kuivahedelmäinen ja hieman yrttinen. Pitkälle paahdettu sokeri maistuu myös. Sitten nousee esiin yrttisiä ja hieman ruohoisia humalan katkeroita, jotka kietoutuvat yhteen hienoisen yrttisen hiivaisuuden kanssa ja viipyilevät pitkään suussa.

Suutuntuma on pehmeän täyteläinen. Hyvin pienet hiilihappokuplat terävöittävät kivasti tuoden ryhtiä.

Kokonaisuudessaan Isid'or on maukas ja oikein kelvollinen trappisti. Tosin trappistien sarjassa on sen verran kovia oluita, ettei tämä sieltä mitenkään erikoisemmin erotu. Voisin juoda toistekin, mutta tuskin tulee asiakseen ostettua. Paitsi, jos saan jostain kania. Panimon sivuilla oli nimittäin herkullisen kuuloisia reseptejä, joissa on käytetty Isid'oria ja jos joskus saan jostain kanin, niin teen kyllä Hare hotpotia.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 31/50 

Speksit:
Panimo: Bierbrouwerij de Koningshoeven - La Trappe Trappist
Tyyli: Trappist
Maa: Belgia
Väri: 44 EBC
Katkerot: 27 IBU (Alko 24 EBU)
Kantavierre: 17,3 °P
Maltaat:  Pale. Caramel ja vehnämallas
Alkoholi: 7,5 %
Muuta: glukoosisiirappi
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

21|03 – Brew By Numbers

Kylläpä keli hellii näin pääsiäisenä. Muu perhe lähti kummipojan kanssa suuren pulkka mäkeen ja minulle lankesi pienimmäisen hoito-/nukutusvuoro, kun kaikki ei autoon mahduttu. Mutta en valita. Ensin kävelylenkki vaunujen kanssa keväisessä auringon paisteessa ja sitten pikkuneidin nukahdettua paluu kotipihaan ja nyt on aikaa avata joku raikas olut ja istua kirjoittelemaan arviota ulos. 

Keli oikein huutaa kaatamaan lasiin jotain raikasta, joten päädyn valitsemaan jällee Pieneltä saamani maistiaisen Brew By Numbersin tarjonnasta. 21|03 Pale Ale on takaetiketin mukaan humaloitu kolmella panimon suosikkeihin kuuluvilla ameriikkalaisilla humalilla. Eikä Citra, Amarillo ja Mosaic omaankaan makumaailmaani mitenkään huonosti sovi. Päin vastoin. Joten kokemukset panimon taidosta panna hedelmäisyyttä pulloon (55|06 ja 11|03), tyylilaji ja oluessa käytetyt humalat antavat yhdessä lupauksen raikkaasta ja kesäisestä makupaletista. Mallaspohjassa lisätty kauraa ja vehnää pehmentämään makumaailmaa

Melko tuoretta tavaraa on taas kyseessä, sillä olut on etikettien mukaan pullotettu 4.1.2018 ja päiväyksetkin on menossa 4.5.2018 umpeen. Vahvuus on mukavat 5,2%, joten tätä lajia löytynee isolla todennäköisyydellä myös Pienen myymälöiden valikoimista. Harmi muualle Suomeen, mutta jospa joku päivä sitä meilläkin oluiden kotimainen verkkokauppa olisi aivan normaalia. Sitä odotellassa ehditään kuitenkin varmasti nauttia muutamat oluet ja itse aloitan tällä.

21|03 on sameahko ja väriltään hieman okraan taittavan keltaista. Vaahtoa kertyy niukasti ja se on lyhyt ikäistä.

Tuoksu on sitruksinen, pehmeän maltainen ja greippinen. Lisäksi vastaleikattua ruohoa ja hieman basillikaakin. Tuoksussa löytyy myös hieman humalan pellettimäisyyttä, mikä luo aromeihin vähän jyrkkyyttä, mutta itseäni se ei tässä yhdistelmässä haittaa. Tulee mieleen humalapussien ihana tuoksu ja alkaa tehdä mieli panemaan. Siis olutta. Se on kohta jo vuosi viime kerrasta.

Maku on reilun greippinen ja sitruksinen. Oluen valuessa kurkusta alas humalat nappaavat melko maltillisesti pihakaisella ja greipinkalvoisella otteellaan limakalvot hallintaansa. Sitten taas sitrusmainen raikkaus nousee esiin. Jotenkin maku ei silti yllä tuoksun tasolle.

Suutuntuma on mukavan napakka ja raikas. Miellyttävä juotava.

Kokonaisuutena 21|03 on maukas ja hieman greippimehua muistuttava Pale Ale. Ryhdikäs olut, jota on mukava juoda auringon paisteessa. Kesä, kesä. Kyllä se sieltä tulee. Tätähän uusilla proseteilla on saatavilla varmaankin ainakin Olutkauppa Pienen myymällöistä, joten ken kaipaa raikasta ja greippistä janon sammuttajaa niin kerää tämä ostoskoriisi, jos vastaan tulee.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Brew by Numbers
Tyyli: Pale Ale
Maa: Englanti
Maltaat:  Ohraa, kauraa ja vehnää
Humalat:  Citra, Amarillo ja Mosaic
Alkoholi: 5,2 %
Mistä: Sain maistiaispullon Pieneltä.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Past Masters 1926 Oatmeal Porter – Fuller's

Pitkänperjantai ja yksi vapaa päivä. Kun joutuu pääsiäislauantaina töihin, niin eipä tule minnekään lähdettyä, joten koetetaan viettää  tämän arkivapaan vähän normaalia viikonloppua vapaammin. Pienimmän nukkuessa päiväunia ja auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta mieleen juolahti kantaa terassin pöytä jo ulos ja istahtaa maistelemaan joku olut kellarin kätköistä. 

Eilen illalla oli tarkoitus maistella ja kirjoitella arvio Põhjalan yhdestä tynnyrikypsytetystä oluesta, mutta nukahdin tytärtä nukuttaessa itse ja heräsin vasta puoli kaksitoista, joten jäi sitten se olut juomatta ja arvio tekemättä. Mietin ensin, että olisin sen ottanut nyt maistoon, mutta jääkaappi kylmänä se ei oikein olisi ollut ihan heti sopivassa lämpötilassa (12-16°C) ulkona arviointia silmällä pitäen, joten päätin valita jonkun muun. Tällä kertaa päädyin Fuller'sin Past Masters 1926 Oatmeal Porteriin.

Past Masters -sarjan ideana on tuoda valmistukseen Fuller'sin entisten aikojen panimomestareiden parhaita reseptejä. Itse olen ennen tätä maistanut kolmea tämän sarjan olutta ja kaikki ovat olleet oikein maistuvia oluita, joten tältäkin uskallan odottaa paljon.

Past Masters 1926 Oatmeal Porter on ilmeisesti tuotu uudeellen  markkinoille vuonna 2016, sillä se on etiketin mukaan Royal Birthday Special eli Kuningatar Elizabeth II:en 90-vuotissyntymäpäivien kuniaksi tuotantoon otettu. Nopeimmat varmaan huomasivat jo, että 1926 on siis myös kuningatar Elizabethin synnyinvuosi.

1926 Oatmeal Porter on väriltään hyvin tumman ruskeaa, joka kuitenkin auringon valoa vasten paljastuu kauniin punertavaksi ruskeaksi. Vaahtoa muodostuu melko niukahkosti.

Tuoksussa paahteista mallasta, makeaa mallasleipää, suklaata ja hieman kuivattua luumua.

Maku on kahvinen, kuivatun luumuinen, kevyen tummasuklainen. Hieman raaka-lakritsia myös. Jälkimaussa lakritsin seasta puskee esiin pihkaisia havuja sekoittuen luumu-lakritsi-kahvi-soppaan ja viipyillen pitkään limakalvoilla. Vahva, mutta maukas makukokonaisuus. Kahvi korostuu oluen lämmettessä.

Suutuntumaltaan 1926 Oatmeal Porter on täyteläinen ja hieman hapan. Kaura pehmittää kivasti ja taittaa mustaksi paahdettujen maltaiden hapokkuutta. Jälkimaussa tyylilajille ominaninen napsakka humalointi kuivattaa suutuntumaa.

Kokonaisuudessaan Past Master 1926 Oatmeal Stout on maukas ja tasapainoinen porter. Jälleen vahva osoitus Fuller'sin panemisen taidosta. Maukasta ja laadukasta olutta, jota juo mielellään. Kaiken lisäksi koko sarja on mielenkiintoinen kurkistus menneiden vuosien oluiden pariin. Vielä ei ole tullut itselläni yhtään heikkoa Past Masters -sarjan olutta vastaan. Toisaalta ei niitä juuri muutenkaan Fuller'silla tunnu olevan. Suosittelen.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50 

Speksit:
Panimo: Fuller's
Tyyli: Oatmeal Porter
Maa: Englanti
Katkerot: 53 EBU
Kantavierre: 17,1 °P
Maltaat: Oharaa ja kauraa
Alkoholi: 7,8 %
Muuta: Resepti vuodelta 1926
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

11|03 – Brew by Numbers

Tällä kertaa jatketaan Olutkauppa Pieneltä saamieni maistiaisten parissa. Maistiaiset liittyvät Pienen aloittamaan oluiden maahantuontiin, joista yksi panimo on mielenkiintoinen Brew by Numbers. Tästä uudesta toiminnasta voi lukea lisää mahtavan hedelmäisen 55|06 Double IPAn arvion yhteydestä. 55|06 ei valitettavasti Pienestä saa, mutta nyt arvioon otettu Mosaic humalalla humaloitu 11|03 Session IPA löytyy todennäköisesti Pienen myymälöistä, sillä kyseessä on 4,2% olut. Tosin panimon nettisivuilla oluen vahvuudeksi ilmoitetaan 4,5%. Kannattaa muutenkin tutustua panimon sivuihin, sillä panimolla on mielenkiintoinen oma periaatteensa nimetä oluita.

Olut on pullotettu etiketin mukaan 01/03/2018 eli oletan, että tässä tarkoitetaan maaliskuun ensimmäistä 2018, sillä 55|06:ssa BBE oli ilmoitettu 20/03/2018 eli PP/KK/VV. Tosin sain nämä pullot 14.2.2018, joten etiketissä täytyy olla virhe. BBE on annettu 03/05/2018 asti eli sen perusteella voisin olettaa, että pullotuspäivällä tarkoitetaan 3.1.2018, jolloin oluelle olisi annettu 4kk käyttö aikaa, mikä kuulostaa melko hyvältä. Eli tuoretta taitaa tämä olla, vaikkakin jo panimon antaman keston mukaan enää reilu 1kk käyttöikää tässä vaiheessa jäljellä.

11|03 on väriltään hivenen jo harmahtaneen oljen keltaista ja hitusen sameaa. Vaahto on lyhyt ikäistä ja katoaa melko nopeasti lähes kokonaan.

Tuoksussa passionhedelmää, limeä ja greippiä. Hieman kirpeäkin. Mukavan hedelmäinen ja raikas.

Maussa samoja hedelmiä kuin tuoksussa. Greippi on näistä eniten esillä, mutta hedelmäisyys ei ole niin voimakas, mitä tuoksu lupailee. Myös hienoista kirpeyttä löytyy. Jälkimaussa kevyttä pihkaisuutta ja greipin kalvoja.

Suutuntuma on kevyt, raikas ja miellyttävän kirpeän hapokas. Jälkimaun puolella tulee vähän katkeroja humalan puraisun myötä ja se tuo limakalvoille keksimäistä kuivuutta.

Kokonaisuudessaan ihan kiva ja raikkaanoloinen session IPA. Mosaic antaa meheviä hedelmiä etenkin tuoksuun. Prosentteihin nähden hedelmäisyys on läsnä erittäin hyvin. Ei mikään tajunnan räjäyttäjä, mutta jos maukkasta session IPAa haluaa, niin tämä BBNo:n 11|03 Session IPA Mosaic toimii oikein hyvin.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 31/50 

Speksit:
Panimo: Brew by Numbers
Tyyli: Session IPA
Maa: Englanti
Maltaat:  Ohraa ja vehnää
Humalat:  Mosaic
Alkoholi: 4,2 %
Mistä: Sain maistiaissetin Olutkauppa Pieneltä.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Selassie – Omnipollo

Omnipollosta on tullut itselleni semmoinen panimo, jonka tuotteita alkaa olla hankala ohittaa. Siksipä Alkossa Selassien nähdessäni nostin sen ostoskoriini, vaikka olinkin hakemassa sieltä aivan muita tuotteita. Ja niin se vain lähti matkaan ja tänään sopivan hetken tultua saa tämä kenialaisella kahvilla ja vanilja pavuilla höystetty Imperial Stout kaatua lasiini.

Selassie on väriltään sysimustaa – pimeämpää ja syvemmän mustaa kuin avaruuden äärettömyyden pimeys. Olut kaatuu öljymäisen paksuna lasiin muodostaen reilusti kuohkeaa ja todella tumman ruskeaa vaahtoa. Tummempaa kuni espressossa. Ompa muuten erittäin tumma juoma. Näyttää herkulliselta. Ehkäpä siksi, että oletuksena on, että lasissa on jälleen kerran maukas Imperial Stout.

Tuoksu on hurmaava! Kahvia, tummaa suklaata, nougaa ja vaniljaa. Hieman kolaakin. Tämä on kuin paremman väen suklaa jälkkäri herkku. Tätä nuuhkii ihan ilokseen.

Maku on todella tumma suklainen. Kuin nestemäistä suklaata höystettynä pehmeän tummaksi paahdetuista pavuista vastajauhettulla kahvilla ja vaniljaisella toffeella. Erittäin pehmeät maut. Alkoholi ei puske ollenkaan läpi.

Selassie on suutuntumaltaan pehmeän paahteinen ja erittäin täyteläinen. Suklainen ja paahteinen maku viipyilee pitkään limakalvoilla. Kuin olisi syönyt maukasta tummaa suklaata ja juonut laadukasta espressoa.

Kokonaisuudessa Selassie on taas kerrassaan maukas – suklaan ja kahvin saumaton yhteistyö oluessa. Siis aivan loistava ja tasapainoisen maukas imperial stout. Ei liikaa mitään kikkailua eikä samanlaista "jauhoista" tunnetta kuin herkullisissa Yellow Bellyssä tai Noa Pecan Mudissa, mutta kaikki on kohdillaan. Maut, suutuntuma ja tuoksu. Eikä ulkonäössäkään ole paljoa mitään vikaa. Joutuu ehkä käymään useamman pullon tätä ostamassa kellariin, vaikkei monopolissa ihan halpaa olekkaan. Tämä vain nyt on niiiiiiin hyvää.

Tuomio:
Tuoksu: 10/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 19/20
Yhteensä: 48/50 

Speksit:
Panimo: Omnipollo
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Ruotsi / pantu Belgiassa
Katkerot: 47 EBU
Kantavierre: 25,1 °P
Maltaat:  Kymmentä eri mallasta. Enempää ei sivut kerro.
Alkoholi: 11 %
Muuta: Etiopialaista kahvia ja vanilja papuja
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Native Son – BrewDog

Tänään kävin pitkästä aikaa Ravintola Maljassa oluella. Kun olin ihan itsekseni liikenteessä ja iltapäivästä, niin ajattelin siinä ohessa myös arvion kirjoitella. Kohteeksi valikoitui BrewDogin Native Son, joka panimon mukaan on West Coast Double IPA.

Native Son on väriltään kullankeltainen ja melko niukka vaahtoinen. Hitusen sameahkoja huippuja seassa.

Tuoksu on mustaherukkainen ja karviaismarjainen. Todella miellyttävä ja raikas tuoksu.

Maussa samoja marjoja, mutta paljon miedompia kuin tuoksussa. Lisäksi pihkaa ja kevyesti greippiä. Pihkat on yllättävän kevyet IBUihin nähden.

Suutuntuma on napakka ja kuitenkin raikas. Humaloinnin ja marjaisuuden kombo lisää raikkautta, vaikka prosentit hieman tulee esiin. Tämä on Jack Hammerin puutarhamarjainen veli.

Kokonaisuudessaan melkoisen miellyttävä ja raikas DIPA, jonka tuoksu huumaa ja maku tyydyttää napakan IPAn tarpeen. Tätä ottaisin mielelläni lisää.

Tuomio:
Tuoksu: 10/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 40/50 

Speksit:
Panimo: BrewDog
Tyyli: Double IPA
Maa: Skotlanti
Katkerot: 70 IBU
Maltaat:  Crystal, Pale
Humalat:  Centennial, Chinook, Citra, Columbus, Mosaic, Simcoe
Alkoholi: 8,5 %
Mistä: Ravintola Malja, Kuopio

torstai 15. maaliskuuta 2018

Bryggeri Wald Forest Pale Ale – Bryggeri


Aurinkoisen torstain kunniaksi korkkasin Bryggerin Wald Forest Pale Alen, joka kuuluu Alkon tämän vuoden käsityöläisolutvalikoimaan. Oluessa on käytetty Kangasniemen Kauppilan kylän metsistä kerättyjä kuusenkerkkiä sekä savustettuja maltaita. Kuusenkerkkä oluita on lienee jo useampiakin markkinoilla, mutta itse olen tainnut maistaa niistä vain Fiskarsin panimon Metsän henki oluen, joka ainakin omalla kohdallani toimi ihan kivasti. Tältä pohjalta Bryggeri Waldia kohtaan nousee tiettyjä ennako-odotuksia.

Bryggeri Wald erittäin kirkasta ja kauniin syvän meripihkan väristä. Hieman ruskehtavaa vaahtoa kertyy melko niukasti ja se katoaa nopeasti lähes kokonaan.

Tuoksussa mallasta, häivähdys savua ja puuta. Ihan kuusihalkoa, ei niinkään havuja. Metsäinen tuoksu, vaikkakin melko mieto.

Maku on makeahkon maltainen, maltillisen pihkainen ja hennon savuinen. Kuusenkerkkä tuo miellyttävän pehmeän havuisen ja hieman siirappisen lisän makumaailmaan. Se ei ole voimakas eikä ylipuskeva, vaan täydentää hienosti makupalettia.

Suutuntuma on pehmeän täyteläinen ja kuitenkin samalla raikas.

Kokonaisuutena kerrassan maistuva Pale Ale, joka värinsä puolesta ei nyt ihan taida perus Pale Ale olla. No tämähän onkin Forest Pale Ale... ;) Tuoksu ei jalkoja vie alta, mutta makukokonaisuus on mainio ilman mitään turhaa kikkailua. No, kuusenkerkkä ei nyt ihan perusraaka-aine ole, mutta se asettuu hienosti balanssiin muiden makujen kanssa, jolloin mikään ei puske yli ja kaikki tukevat toisiaan. Bryggerin panimomestari Mathias Hüffnerillä on kyllä reseptiikka puolella homma huikean hienosti hallussa. Hyvää ja maukasta olutta on taas muutamat viimeksi maistamani Bryggerin tuotokset järestäin olleet ja huonoja suorituksia ei itselläni ole vastaan tullut, vaikken kaikesta ole täysin pitänytkään. Bryggeri Wald Forset Pale Alea olisi mukava nautiskella alkukeväisessä kuusimetsässä leirinuotion ääressä nuotiomakkaran kaverina.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 36/50 

Speksit:
Panimo: Bryggeri
Tyyli: Pale Ale / Savuolut / maustettuolut
Maa: Suomi
Väri: 19 EBC
Katkerot: 27 IBU
Kantavierre: °
Maltaat: Pilsner, Munich, savustettu ohramallas, caramel
Humalat: Northern Brewer, Saaz, Northdown
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Kuusenkerkkää
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Backwood Bastard – Founders Brewing Co.

Foundersin Barrel Aged sarjan uusin tulokas on Backwoods Bastard Barrel-Aged Scotch Ale, jonka tällä kertaa otin arvioonkin. Tämän sarjan oluita olen jo muutan arvioinutkin (Doom, KBS 2016 ja Frootwood) ja enemmänkin kiinnostaisi maistella, mutta kaikkea ei valitettavasti tule näille leveysasteille saataville. Etenkin joulun alla ilmestynyt CBS olisi ollut The Haluttujen -listalla, mutta sitä ei valitettavasti tullut Alkon valikoimiin. Joissakin olutravintoloissa sitä oli saatavilla, mutta ei valitettavasti tällä päin. Alkossa olisi vielä paikoitellen saatavilla tähän sarjaan kuuluvaa DKML Barrel-aged Malt Liqouria, mutta lähtökohtaisesti se ei herättänyt oikein hirveästi kiinnostusta ja jäi siksi hyllyyn.

Backwoods Bastard Barrel-Aged Scotch Ale on väriltään erittäin tumman mahonkin punaruskeaa. Punainen väri tulee näkyviin kunnolla vasta valon läpi katsottuna. Pinalle muodostuu kuohkea ja pitkäikäinen kuohkea vaahtokruunu.

Tuoksu on makean maltainen, rusinainen, taatelinen ja viikunainen. Lämmetessään esiin nousee bourbonia, tammitynnyriä, hiven vaniljaa ja häivähdys savuisuuttakin. Alkoholisuus on aistittavissa. Tuoksu profiili on omaan nenääni miellyttävä.

Maussa toffeeta, edellä mainuttuja kuivattuja hedelmiä, vaniljaa ja pähkinää. Jälkimaussa esiin pyörähtää ensin katkeroiden pihkahavut, minkä jälkeen esiin työntyy miellyttävää ja pehmeää bourbonia kera pienen savuisuuden. Lämmettyään esiin tulee myös maltaista makeutta ja katkerot jää enemmän taka-alalle.

Suutuntumaltaa täyteläinen ja lämmittävä. Hetkellisesti katkerot kuivattavat limakalvoja, mutta pehmeä ja paksuhko nektari on hallitseva suutuntuma.

Kokonaisuudessa tämä Backwoods Bastard on selkeästi skottilaisen Dirty Bastardin Amerikan takametsiin muuttanut sukulainen. Moniulotteinen olut, jossa on selkeästi hyvän Scotch Alen tunnusmerkit jo itsessään, mutta tämä bourbon kypsytys on antanut tälle sen oman ominaisen luonteen, joka ei ole todellakaan pahasta. Tätä voisin hommata pari pulloa rauhallisten nautintohetkien varalle. Toimi myös erinomaisen hyvin cheddarin ja 30kk kypsytetyn parmesaanijuuston kanssa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Founders
Tyyli: Scotch Ale / Barrel-Aged
Maa: Yhdysvallat
Katkerot: 29 EBU
Kantavierre: 23,7 °P
Alkoholi: 11,1 %
Muuta: Kypsytetty Bourbon-tammitynnyreissä
Mistä: Matkuksen Alko, Kuopio