sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Pime Öö PX – Põhjala


Arvioon huhtikuun viimeisen sunnuntain kunniaksi otetaan kellarissa jo jonkin aikaa lepäillyt Põhjala Breweryn Cellar seriesiin kuuluva Pime Öö PX – Pedro Ximenez Sherry Barrel Aged Imperial Stout. Eli erittäin herkullisen Pime Öön Pedro Ximenez sherrytynnyreissä kypsytetty versio. Pidän yleensä erittäin paljon tynnyrikypsytetyistä oluista, mutta ainut maistamani sherrytynnyreissä kypsytetty IS on ollut Sori Brewingin Dark Humor Clubin sherrytynnyrikypsytetty versio, mutta se ei iskenyt ihan odottamallani tavalla. Siksi olen mielenkiinnolla odottanut tätä.

Pime Öö PX on olemukseltaan melkein öljymäistä, täysin läpikuultamattoman mustaa. Pinnalle muodostuu niukasti paksun oloista tummanruskeaa vaahtoa, mutta tämä muutaman millin kerros pysyy oluen pinnalla ja pitkään.

Tuoksussa tummaa suklaata, hapankirsikkaa ja paahteista kahvia. Häivähdys soijaa... 

Maussa reilusti tummaa suklaata, tuhtia kahvia, hitunen kirsikkaa. Välillä alkoholisuus pyörähtää esille ja silloin sherryisyys putkahtaa esille. Mutta kokoajan mielyttävämpänä. Lämmetessään alkoholi vaipuu taka-alalle ja muuta maut pääset yhä paremmin esiin. Jälkimausaa kahvi ja tumma suklaa nousee oikein mahtavasti esille. Myös pientä pähkinäistä aromia siellä seassa pyörii. Maapähkinävoita? Oikein huikean hieno makukombo!!!

Suutuntuma on pehmeä ja täyteläinen. Oikein suuta myötäilevä ja hellivä. Koko ajan. Kulauksesta viipyilevään jälkimakuun.

Tässäpä kerrassaan mahtava Imperial Stout, missä myös tynnyrikypsytyksellä on saatu hienoja taikoja aikaan! Tuoksu oli hyvä, mutta mikään päräyttävä, mutta maussa ja suutuntumassa oli jotain todella taivaallista, vaikken uskonnollinen olekaan. Kerrassaan hyvää. Harmittaa, ettei tullut ostettua tätä useampia pulloja varastoon. Vahva suositus, jos jostain vielä tätä saa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 20/20
Yhteensä: 48/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Imperial Stout (Barrel Aged)
Maa: Viro
Katkerot: 60 IBU
Kantavierre: 35°
Maltaat:  Pale malt, Munich malt, Special B, Crystal 300, Crystal 150, Crystal 200, Carafa type 2 special, Chocolate malt, Chocolate Rye, kaura
Humalat:  Magnum, Northern Brewer
Alkoholi: 13,9 %
Muuta: Kypsytetty Pedro Ximenez sherry tynnyreissä
Mistä: Päivärannan Citymarketin Alko, Kuopio

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Noita Akka – Bryggeri

Pääsiäinen meni, mutta jäi tältä vuodelta aika monta pääsiäisolutta maistamatta. Liekkö paria enempää maistanutkaan. Mutta voihan sitä näin jälkikäteenkin maistella. Tällä kertaa lasiin kattui Bryggerin pääsiäisolut Noita Akka, joka on tyyliltää Belgian Pale Ale.

Noita Akka on väriltään tumman punaruskeaa, mutta selkeästi kuitenkin läpikuultavaa. Kaunis ja kirkas väri. Melko niukka vaahtoinen. Ei ihan tule mieleen Pale Ale...

Tuoksu on kuivahedelmäinen, maltainen ja hivenen mämminenkin. Aprikoosia ja hitusen kandisokeriakin löytyy. Kiva tuoksuprofiili.

Maussa maistuu täyteläinen mallas ja kuivahedelmät sekä belgialaisen hiivan tuoma yrttisyys. Tummempia maltaisia aromeja ja samalla raikasta hedelmäisyyttä. Tasapainoinen humalointi kokonaisuudessaan. 

Suutuntuma on raikas ja runko on keskitäyteläinen. Hyvin säilyy juotavuus, mutta kuitenkin tummemmat maut pääsee esille. 

Kokonaisuutena Noita Akka on oikein maukas pääsiäisolut. Viime aikoinen nämä suomalaiset pääsiäisoluet on itselleni tökkineet – etenkin suklaiset viritelmät. Paremmin toimii pääsiäisenä belgialiset luostarioluet ja imperial stoutit (jotka nyt toimivat itselläni melkin kaikissa tilanteissa). Vähän kummastuttaa tämä Belgian Pale Ale määritelmä. Noita Akka ei varmastikaan täytä värinsä puolesta puhtaasti Pale Ale kriteerejä edes belgialaisella asteikolla, mutta maussa on kuitenkin miellyttävää Pale Ale tyypillistä raikkautta, kun taas etenkin jälkimaussa nousee tuhdimpeja ja täyteläisempiä makuja. Oikein kelpojuoma vaikka siltään nautiskeluun.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 31/50 

Speksit:
Panimo: Bryggeri
Tyyli: Belgian Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 30 EBC
Katkerot: 20 IBU
Alkoholi: 5,0 %
Muuta: Belgialainen oluthiiva
Mistä: Päivärannan Citymarket, Kuopio

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Kurkun kuKnauttaja Tripel – KAAOS

Kaksi kuukautta on ollut taukoa blogiin kirjoittelussa. Arjessa on ollut paljon kuormittavia tekijöitä ja ajatukset paljon muualla, joten ei ole ollut hirveästi intressejä eikä aikaakaan tänne kirjoitella. Mutta nyt vähän tilanteet on tasaantunut ja kevät aurinkokin kivasti paistelee, niin jaksamista alkaa taas löytymään. Sain toissapäivänä työkaverilta yhden kotitekoisen oluen maisteluun ja sillähän tässä on mukava taas palata maistelun pariin.

Saamani Kurkun Kurnauttaja Tripel on Kuopion Avoimen Akateemisen Olutseuran (KAAOS) valmistama Tripel, jossa IBUja on 32 ja alkoholiakin napakat 11%. 

Olut on pullossa jo hieman sameaa ja pohjalla reilusti hiivaa (olisi saanut lepäillä kylmiössä varmaan hieman pidempään ennen nauttimista, kun toin sen kotiin pyörällä ja olkalaukussa). Minua varoitettiin, että karbonointi on vähän yläkantiin ja näinhän se oli. Pullosta olut ei sentään yksinään tullut, mutta kirkkaan valkoisen ja kuohkean vaahdon muodostuvuus on todella runsasta. Tämä nostaa pohjasta irti myös hiivaa, joka aiheuttaa sen, että lasiin päätyvä olut on sameaa. Väri on hiukan  harmaahtavan vaalean keltaista. Vähän kirkkaampi väri olisi lisännyt houkuttavuutta.

Tuoksussa kukkaisuutta, mausteita, yrttejä ja hieman hiivaisuuskin puskee läpi. Myös viljainen maltaisuus nousee esiin.

Maussa reilusti keksimäistä mallasta. Lisäksi mausta löytyy samoja elementtejä kuin tuksusta, mutta paljon meidompana. Humalanpuraisu tulee yrttien kera melko maltillisena. Alkoholi puskee hieman läpi, mutta toisaalta yllättävän vähän. Hiivaisuus puskee hieman liikaa esiin jälkimaussa. Tämä voi kyllä osin johtua siitä, että sitä pääsi hiihappojen mukana nousemaan pohjasta liiankin kanssa. Jotenkin tässä on jotain sahtimaistakin.

Suutuntuma on täyteläinen ja pehmeä, mutta samalla kuivahko. Karbonointi on itseasiassa suutuntuman kannalta hyvällä tasolla. Se terävöittää ja piristää humaloinnin kanssa suutuntumaa. 

Kokonaisuutena Kurkun Kurnauttaja jää vähän puolitiehen. Kyllä tämä Tripel on, mutta keskinkertainen. Hiivaa ja hiivaisuutta pitäisi saada vähemmäksi. Ehkäpä olisi kannattanut antaa seistä pidempään käymisastiassa tai siirtää sekundääriin käymisen jälkeen tasoittumaan. Tai sitten jäättää enemmän "hukkaa". Saman virheen olen tehnyt itsekin. :D Myös alkoholipitoisuuden pudottaminen esim. 9% olisi voinut toimia tässä paremmin. Samoin karbonointi olisi voinut ola hitusen pienempi. Tässä tapauksessa kävi vielä niin, että pullon avaamisen jälkeen hiivat lähtivät pohjalta liikenteeseen ja kun hiivaa oli pohjalla reilusti, niin se myös lähti sieltä liikenteeseen. Hyviä ja selkeitä belgi-elementtejä tässä kuitenkin on ja Tripeliksi tätä voi hyvällä omalla tunnolla kutsua. Hieman huolellisempi viimeistely, niin oltaisiin oltu jo kolmen tähden puolella.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 9/20
Yhteensä: 26/50 

Speksit:
Panimo: KAAOS (kotiolut)
Tyyli: Tripel
Maa: Suomi
Alkoholi: 11 %
Mistä: Sain työkaverilta, joka on mukana Kuopion Avoimen Akateemisen Olutseuran toiminnassa.