lauantai 31. joulukuuta 2016

Orval Trappist Ale – Brasserie d'Orval

Tasan vuosi sitten pidettiin ensimmäinen olutbloggareiden yhteisarvio ja silloin kaikkien laseissa pyörähti Sinebrychoffin Porter. Arviot pamahti blogeihin 31.12.2015 klo 12.00. Tänä vuonna yhteisarvio toteutetaan uudelleen ja mukaan on saatu useita uusiakin bloggaajia. Yhteisarvio-olueksi uudenvuoden arviossa valikoitui klassinen Orvalin luostaripanimon eli Brasserie d'Orvalin trappisti olut Orval.  Jokainen julkaisee oman arvionsa 31.12.2016 klo 12.00 ja tässä kaikki mukana olijat:
Orval on väriltään tummaa oranssia. Sanoisin keltaokraa. Hieman samea. Valkoista hyvin kuohkeaa ja pitkäikäistä vaahtoa kertyy kaadettaessa niin runsaasti, ettei koko olutta saa lasiin kerralla. Sameus johtui siitä, että pullon uudelleen pystyyn nostaminen huljautti pohjalla lepäilleen hiivakerroksen liikkeelle. Tällä kertaa lasiin ei muodostunut fallosmaista vaahto tornia, kuten edellisellä kerralla, kun tämän maistoin.

Tuoksu on raikas, hedelmäinen ja hieman ruohoinen. Myös mallasta. Pidempi fiilistely paljastaa lisäksi pehmeän yrttisiä vivahteita ja hiukan Tutti Frutti karkkiakin. Miten näissä trappisteissa onkin näin hienot ja monipuoliset tuoksumaailmat.

Maku on yrttisen maltainen. Esiin puskee basillikaa ja rucolaa. Maltaisuus on tasapainoisesti läsnä, muttei puske liikaa läpi. Se tuntuu hieman makeana taustana yrttisten makujen värittäessä etualaa.

Suutuntuma on raikas ja pääsäntöisesti pehmeä. Yrttiset katkerot ja maltillinen hiilihappoisuus piristävät ja terävöittävät makuja sekä napakoittavat suutuntumaa.

Kokonaisuutena Orval on kyllä oikein hieno olut ja ehdoton klassikko. En sanoisi, että täydellinen olut, mutta kaikessa monipuolisuudessaan ja aikojen saatossa valmistustavan sekä hiivakanna hiomana, se on jotain täysin omalaatuista. Nyt kun vilkaisin aikaisempaani arviota lähes tasan vuoden takaa, niin paljon arviossani samaakin on, vaikka jotain uuttakin. Tuntuu, että sain tästä tällä kertaa enemmän irti. Eniten harmittaa, etten löytänyt tuota aiemmin tuoksussa haistamaani pullamaista kukan tuoksua, joka on muistona useilta Japanin reissuilta. Todennäköisesti on osa hiivan ominaisaromia.

Suosittelen tutustumaan, kun sitä on nyt Alkosta taas saatavilla ja näyttääpä kuuluvan vakiovalikoimaan. Ei mikään halpa, mutta halavempi kuin toinen hirmuhintainen klassikko Rochefort 10.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 42/50 

Speksit:
Panimo: Brasserie d'Orval
Tyyli: Trappist
Maa: Belgia
Väri: 24,3 EBC
Katkerot: 29,2 EBU
Kantavierre: 13,3 °P
Alkoholi: 6,9 %
Muuta: Pullotettu 31.8.2016
Mistä: Prisman Alko, Kuopio

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Pime Öö – Põhjala

Jouluaaton aaton iltana maistelin virolaisen Põhjalan Jouluöö imperial porterin ja se jatkoi panimon erinomaisten tuotteiden linjalla. Nyt Joulupäivänä saunan päätteksi katselin kylmiöstä olutta ja satuin kurkkaamaan siellä jo jonkin aikaa oleskelleen Pime Öö pulloa. Huomasin sen parasta ennen päiväyksen menneen 4 päivää sitten eli 21.12.2016. En usko, että olut olisi siitä kylmiökypsytyksessä mihinkään huonontunut, mutta joutaisihan tuon maistelemaan jo poiskin. Oikein mukava ja rentouttava iltakin tiedossa.

Tämän olen kerran aikaisemmin maistellut toissa keväänä Bryggerissä olleiden Viro viikkojen aikana. Olimme ensin kollegoiden kanssa panimokierroksella ja sen päätteeksi jäimme ravintolaan syömään. Tämä olut ottamani menun juomasuositus jälkiruoan kaverina toimien siinä erinomaisesti ja jäi mieleeni maistuvana oluena.

Pime Öö on etiketti on yksinkertaisen mustavalkoinen rakeisesti liukavana valöörinä. Tässä on kuvassa paljon samaa kuin Mikkellerin Black Holen etiketissä. Jotenkin arvoituksellinen ja houkutteleva.

Pime Öö on väriltään sysimustaa ja täysin läpikuultamatonta öljymäistä nestettä. Pinnalle muodostuu ohuehko kerros tumman ruskeaa vaahtoa, joka vetäytyy melko nopeasti lasin reunoilla.

Tuoksu voimallinen. Kahvia, suklaata, siirappia, taatelikakkua ja imelää alkoholia. Jopa jotenkin liköörinen tuoksu. Erittäin monitahoinen tuoksu. Alkoholi puskee hieman liika läpi, mutta toki sitä oluessa onkin.

Maku on makean suklainen ja reilun kahvinen. Reilusti tummaa suklaata ja tummaksi paahtunutta kandisokeria. Kahvisuuden seassa jälkimakuun viipyilee hieman yrttisiä vivahteita. Jotain vaahterasiirrappista makuakin tästä löytyy samoin kuin taatelia ja luumua. Myös panimon sivuilla mainittua mustaherukkaisia vivahteitakin löytyy heti alkumausta. Alkoholi maistuu hiukan läpi, mutta jotenkin se ei haittaa. Makeus taittaa sitä liköörimäiseen suuntaan, muttei kuitenkaan niin äitelää ja alkoholista kuin useimmat liköörit. Hienosti tasapainossa maut – ja niitä riittää reilusti.

Suutuntuma on paksun täyteläistä. Jopa hieman siirappista. Katkerot ovat pehmentyneet makujen ylivyöryjen ja alkoholin alla. Mutta sen verran ne tuntuvat, että ne teroittavat oluen makuja ja tukevat suutuntumaa.

Kokonaisuuten erinomaisen hieno ja monimakuinen olut. Tätä suosittelen mieluiten pieninä annoksina jälkiruokaolueksi, muttei kuitenkaan liian makeaan jälkkärin kanssa, koska oluessa itsessään on jo reilusti makua. Sopii myös rauhallisiin nautintohetkiin, mutta saunan jälkeiseksi janojuomaksi tästä ei ole. Itsekin sammutin janoni ensin vedellä ja sitten siirryin nautiskelemaan oluesta kera taatelikakun, rocky road palan ja maitotoffeen kera. Näistä taatelikakku toimi parhaiten. Jos tulee vastaan, niin vahva suositus. Alkosta itse ostin ja näyttäisi olevan tälläkin hetkellä saatavilla.

Tämäkin teksi löytyy myös Olutjoulukalenteristamme luukkusta 25.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 10/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 19/20
Yhteensä: 47/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Viro
Väri: 590 EBC
Katkerot: 60 IBU (Alko 44 EBU)
Kantavierre: 1.142 (Alko 30,9 °P)
Maltaat: Pale malt, Munich malt, Special B, Crystal 300, Crystal 150, Crystal 200, Carafa type 2 special, Chocolate malt, Chocolate Rye, Oat
Humalat: Magnum, Northern Brewer
Alkoholi: 13,6 %
Mistä: Alko

lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluöö – Põhjala

Tänään aatonaaton arviossa erittäin kovan virolaisen Põhjala panimon Jouluöö eli suomeksi Jouluyö. Tämä panimo on lyönyt itseään läpi myös Viron ulkopuolella ja erittäin hyvin myös Suomessa. Panimon kauppavahvuisia löytyy jo lähes jokaisesta hieman paremmalla olutvalikoimalla varustetusta marketista. Esim. vallan mainio Uusmaailm. Lisäksi Alkon valikoimassa on ollut ja on yhä edelleen useitakin panimon oluita. 

Itsellä ensi tutustuminen panimoon oli puolitoista vuotta sitten keväällä Bryggerissä, kun siellä oli Viro-viikot. Maistoin silloin Põhjalalta Pime öön (saatavilla tälläkin hetkellä Alkosta) ja olin erittäin vaikuttunut (nytkin sitä on yksi pullo kellarissa kypsymässä). Saman kesänä perheen kanssa Tallinnassa vieraillessamme mukaan lähtikin useakin tämän panimon olut. Silloin hotellihuoneessa maistelin mainion Virmalised IPAn, jota on muuten edelleenkin saatavilla Alkosta, Rukkirääk, jauhelihaetiketillä koristeldun ULG 2 sekä Must Kuld ja Must Kuld Cherry Editionin (joista olen tehnyt myös rinnakkaisarvion). Must Kuldia on muuten myös edelleen Alkon valikoimassa. Myös mainion rommitynnyreissä kypsytetyn Taara Avita!:n olen päässyt maistamaan, vaikken sitä ehtinyt Alkosta ostamaan, kun sitä oli saatavilla.

Jouluööstä en tiedä vielä, mutta pari hyvää arviota olen tästä oluesta lukenut. Joka tapauksessa ehdottomasti tutustumisen arvoinen panimo, jos olut onnistunut tämän välttämään. Viron parhaita Sori Brewingin kanssa. Joten odotukset ovat korkealla.

Olut on väriltään aivan sysimustaa ja oikeastaan myös läpikuultamatonta. Ei kuitenkaan öljymäisen paksua kuten monet tuhdimmat imperial stoutit ja imperial porterit. Lasiin kaadettaessa muodostuu kolmen sentin korkuinen kuohkea maitokahvin ruskea vaahtokerros. Kerrassaan herkullisen näköinen.

Tuoksu on pehmeän paahteinen ja toffeinen. Vesi herahtaa kielelle jo ensimmäisestä nuuhkaisusta. Seuraavien nuuhkaisujen myötä tuoksuprofiilista alkaa löytyy vaniljaisia, hienostuneen suklaisia ja hennon mokkaisiakin aromeja. Toffeen ja vaniljan tuoksujen yhdistyminen hetkellisesti esiin nousevan alkoholin kanssa antaa assosiaation bourbonien maailmaan, mutta ei yli puskevasti. Tätä varmasti vaniljalla sekä tammitynnyrikypsytyksellä on haettukin. Erittäinkin hyvä tuoksu. Eihän tätä malttaisi edes maistaa.

Ensi hörppy tulee erittäin paahteisena – jopa hieman nokisen katkerana. Kääntyen jälkimaussa kahvin kautta tummasuklaiseen makuun. Toinen hörppy esittelee heti suklaista makeuttakin. Vaniljaa ja pähkinää. Jälleen jälkimaussa sama kaari, mutta nyt kahvin seassa on miellyttävästi pähkinää. Ja taas kahvia (nyt kuin kuksasta metsässä hörpättyä nokipannukahvia), tummasuklaata, pähkinäistä toffeeta, hentoa vaniljaa sipaisulla tammea. Siis erittäin hyvä makukin. En tiedä voiko tähän jotain lisää kaivata, mutta ei ainakaan paljoa.

Suutuntuma on yllättävän kevyt. Olisin odottanut hieman paksumpaa, mutta silti tässä on miellyttävä mallasrunko. Samalla tämä on kuitenkin melko kevyt, kun puhutaan kuitenkin imperial portereista. Suutuntumassa esittäytyy välistä maltilliset katkerot, jotka ryhdittävät suklaisia ja makeampia makuja. Tässä on kyllä läsnä semmoinen 70-80% tumman suklaan suutuntuma etenkin jälkimaussa.

Harvinaisen herkullinen olut! Põhjalalta olen tottunut jo odottamaan erittäin herkullisia oluita ja tässä odotukset täytyivät heittäen. Jos jotain miinusta, niin ehkä hitusen ois voinut olla vähemmän makeutta eli laktoosia, mutta se menisi jo saivarteluksi. ;) Kyllä tuo jälkimaustaminen ja tammilastujen kanssa kypsytys tekee ihmeitä. Tätä pitäisi hommata paripulloa jemmaan sopivia omia herkkuhetkiä varten, kun ei halua ottaa mitään yli 10% vahvuista tai sitten ei ole kaveria sitä jakamassa. Tämä Jouluöö on niin makoisaa ja vahvuudeltaankin sopivaa, ettei tätä passaa toisten kanssa jakaa. Ostakoot omat pullonsa!

Tämä oluen kanssa kannattaa nauttia Nat King Colen joululauluista. Yksi ehdoton oma suosikkini on The Christmas Song. Tästä tulee vain niin hiton hyvä fiilis.

Tämä arvio on julkaistu myös Facebookissa Olutjoulukalenterissa.

Tuomio:
Tuoksu: 10/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 19/20
Yhteensä: 47/50 

Speksit:
Panimo: Põhjala
Tyyli: Imperial porter
Maa: Viro
Väri: 379 EBC
Katkerot: 40 IBU (Alko 49,4 EBU)
Kantavierre: OG 1.085 (Alko 20,8 °P)
Maltaat:  Munich, Cara pale, Carafa T-2 Special, Pale Chocolate, Cara 150, Chocolate wheat, Oats, Chocolate maltaat
Humalat:  Magnum, First Gold
Alkoholi: 8,0 %
Muuta: Laktoosia. Annettu kypsyä kaakao nibsien, vaniljatankojen ja ranskalaisen tammen kanssa.
Mistä: Päivärannan Citymarketin Alko, Kuopio

lauantai 17. joulukuuta 2016

Santa-Olaf – Mustan Virran Panimo

Tämän päivän luukussa eli olutarviossa on Savonlinnalaisen Mustan Virran Panimon Santa-Olaf Pale Ale. Kyseessä on panimon jouluolut ja jonkinlainen yhteys tällä on panimon St. Olaf Pale Aleen. En tiedä onko kyseessä täysin sama olut vai onko reseptiikan puolella tehty jotain jouluista hienosäätöä. Ainakaan mausteiden kanssa ei ole lähdetty pelaamaan, sillä etiketin tietojen mukaan oluessa on käytetty vain vettä, ohra- ja vehnämallasta, humalaa sekä hiivaa. Ja koska nettisivuilta tahi muualta en parempaa tietoa en löydä, enkä pysty vertailemaan, koska itse St. Olafiakaan ei minulla ole saatavilla.

Tämä olut on esikokemukseni Mustan Virran Panimon tuotteisiin. Sain pullon eräältä olutetikettien kerääjältä, kun toimitin hänelle Iso-Kallan Panimon Holy Smoken pullon. Nyt tutustutaan siis panimoon, jonka oluita en ole vielä päässyt maistamaan, mutta pullot ovat herättäneet kiinnostusta sympaattisuudellaan.

Panimon etiketeissä flirttaillaan kuvituksen ja tekstien puolella keskiajan kanssa. Kuvat ovat kuin keskiaikaissista kirjoista. Hieman samalla linjalla ollaan tässä Santa-Olafissakin, mutta tuo etenkin värimaailmansa vuoksi mieleen enemmänkin Ville Pirisen kuvataiteelliset tuotokset. Persoonallinen pullo ja etiketti saa hyvälle mielelle. Sopivalla tavalla synkkyytä ja jouluakin läsnä. Ja hienona yksityiskohtana mainittakoon viivakoodiin upotettu Olavin linnan siluetti.


Mutta lopetetaanpas jo pullon ihastelu ja kaadetaan olut lasiin, jotta päästään asiaan.

Santa-Olaf Pale Ale on väriltään hennosti harmaantuneen oljen rukseaa. Kuin syksyllä ensilumen hunnuttama kaisla Mustan Virran rannassa. Reilu sentin kerros kuohkeaa puhtaanvalkoista vaahtoa kelluu pinnalla pitkään ja hartaasti. Oikein nätti kokonaisuus, mutta jotenkin tuo hieman harmahtava vivahde häiritsee ja hieman haalistaa silmäkarkkia.

Lasi nenälle ja ensi nuuhkaisu. Huikea raikas tuoksu! Tässä tulee ihanasti ananasta, passionhedelmää ja greippiä sekä tupsahdus pihkaisia havuja. Hienoinen pähkinäkin vilahtaa jossain tuoksuprofiilin horisontissa kuin Santa Olafin lakkin tupsu. Jotenkin tuoksu vie ajatukset hedelmämarmeladien ja kylppärissä sulavan joulukuusen pariin. Ei huonosti.

Ensimmäinen suullinen tuo pehmeitä ja hedelmäisiä makuja sekä raikkaita kuplia. "Voi juma! Voiko kauppavahvuinen maistua näin hyvälle?" kysyn itseltäni. Sitten makumaailmaan astuu jotain hieman tunkkaista. Kielen takaosaan tulee hienoinen särisevä tunnelma. Jotain hieman jauhoista ja tympeän kypsymättömän mallasvierremäistä näyttäytyy. Ihan kuin olisi päälle syönyt ruokasoodalla kohotetun keksin. Siinä on hyvin omintakeinen tuntuma ja maku. Tässä on sitä samaa. Tämä häiritsee vähän. Tästä huolimatta jälkimaussa pysyy kuitenkin yllättävän raikas hedelmäinen ja hieman pihkainen maku. 

Mutta kyllä tämä on kokonaisuutena erittäi hieno ja maukas olut kauppavahvuisten katekoriassa! Soodakeksi assosiaatiosta ja hieman harmahtavasta värin vivahteesta miinusta, mutta muuten erittäin maukas ja onnistunut Pale Ale. Ehkäpä tällä ruokasooda efektillä päästään joulun tuntuun – tai sitten ei. Joka tapauksessa oivallinen olut joulusaunan jälkeen nautittavaksi tai kevyempie jouluherkkujen kumppaniksi. Lisäpojot persoonallisemmasta pullosta ja sympaattisista etiketeistä sekä väännöstä Olvi vs. St. Olavi jupakassa. Musamieheltä vahva suositus. Ostaisin tätä varmasti lisää, jos kyliltä tätä saisi.

Tämä teksi löytyy myös Facebookissa Olutjoulukalenterista.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 40/50  

Speksit:
Panimo: Mustan Virran Panimo
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Maltaat:  Suomalainen ohra- ja vehnämallas
Alkoholi: 4,5 %
Mistä: Sain tämän eräältä etikettien keräilijältä, kun toimitin hänelle erään hänen havittelemansa etiketin. Kiitos Mika.

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Aventinus Eisbock – Weisses Bräuhaus G. Schneider & Sohn

Tänään pakkaspäivän päälle arviossa melkoinen Winter warmer. Aventinus Eisbock on Weisses Bräuhaus G. Schneider & Sohnin valmista vehnäbock, joka on kokenut jäädytys käsittelyn. Eli olutta on jäädytetty sopivasti ja jää poistetut, jolloin oluen vahvuus on veden vähentyessä noussut, mutta maut tiivistyneet. Tämän kyseisen oluen olen kaksi vuotta sitten ensi kerran maistanut ja ostin sitä silloin vuoden vaihteen jälkeen Alkon alennusmyynistä toisen pullon jemmaan. Kellarissa se on kypsynyt kaksi vuotta ja nyt oli sopiva hetki kaivaa se esiin. Ja mikä parasta, olut on edelleen Alkon valikoimissa. Se oli osa syy, miksi oluen yhdeksi Olutjoulukalenterin luukuksi valitsin.

Oluttyylin synnystä on ilmeisesti useampia versioita, mutta todennäköisemmin todellisuutta lähin versio on esitetty German Beer Instituten sivuilla. Tämän tarinan mukaan tämä oluttyyli keksittiin vahingossa, kun Reichelbräun panimolla Kulmbachin kaupungissa valmista vehnäbockia oltiin viemässä kellariin säilytykseen, mutta panimon nuori työnteki oli pitkän päivän päätteeksi niin uupunut, ettei jaksanut viedä kaikkia tynnyreitä perille asti, vaan hän jätti osan yöksi pihalle pakkaseen vastoin panimomestarin määräystä. Aamulla tynnyri oli hajonnut jäätymisen vuoksi. Erän oletettiin olevan pilalla, mutta tarkempi tutkiminen paljasti tynnyristä löytyvän jään keskeltä paksua tumman ruskeaa nestettä. Työntekijä sai/joutui rangaistukseksi juomaan tätä tiivistynyttä oletetusti pilalle mennyttä olutta. Olut oli kuitenkin tiivistynyt ja maut voimistuneet. Juoma paljastui mitä erinomaiseksi ja rangaistus jaettiin muidenkin kesken. Nyt myös meidän.

Hieno syntytarina ja samaa tekniikkaa on käytetty maailman vahvimpien oluiden, kun Armageddon ja Sink the Bismarck, valmistuksessa.

Aventinus Eisbock on oletettavasti panimon Unseren Aventinus olutta käsiteltynä jäädytyksellä, mutta en löytänyt tästä mitään täysin varmaa tietoa. Joka tapauksessa oluen raaka-ainetiedot ja nimi antavat tähän viitteitä.

Aventinus Eisbock on väriltään syvän punaisen ruskea. Kaadettaessa vaahtoa muodostuu kohtalaisesti, mutta se on erittäin lyhytikäistä. Pinnalle ei jää vaahtoa ollenkaan, vaikkakin kuplia työntyy pintaa melko reippaaseen tahtiin.

Tuoksussa on reilusti makeutta, marjaa ja hedelmää. Myös rusinaa ja pähkinää. Hieman myös alkoholi puskee läpi. Jotenkin tästä tuoksusta tulee mieleen ehtoollisviini. En tiedä onko tämä nyt hyvä assosiaatio, mutta melko moniuloitteinen tuoksu.

Maku on maltainen, hieman lakritsinen ja kahvinen. Myös yrttisiä makuja täällä pyörii. Alkoholia tulee todella vähän läpi, mikä on erikoista prosentteihin nähden. Onpas erittäin monipuolinen olut. Jotain viskisiä vivahteitakin tässä pyörähtää. 

Suutuntuma on pehmeän samettinen ja lämmittävä. Hieman hiilihappokuplia tosin puskee myös esiin, mutta vain suullisen aluksi. Välillä suutuntuma on hyvin kuiva, mikä on melko yllättävää.

Onpas kokonaisuutena hieno ja lämmittävä olut. Muistelin tämän hyökkäävämmäksi ja alkoholisemmaksi, mutta kahden vuoden kypsytys on todennäköisesti pyöristänyt kulmia ja tehnyt taikojaan. Silti monipuolisuudessaan myös melko haasteellinen olut, mitä kovat prosentit eivät varmasti helpota yhtään. Mutta suosittelen antamaan tälle mahdollisuuden. Vaikka tätä edelleen Alkosta saa, kaksi vuotta kypsytettynä sitä ei valmiiks saa, mutta jokainen voi sitä itse kypsytellä. Pidin tästä itse enemmä nyt kuin kaksi vuotta sitten. Tosin silloin minulla ei ollut käsissäni kahta vuotta kypsynyttä versiota. Nyt vain rohkeasti monopoliin hakemaan (tai jos paikallisesta ei löydy, niin tilaa Alkon nettikaupasta lähimpään myymälään) ja nauti jonkun hyvän jälkkärin kera. Toimi ruisleivänkin kanssa, mutta veikkaan, että vielä paremmin toimii etiketissäkin mainitun Tiramisun kaverina.

Tämä kirjoitus julkaistu myös Facebookin puolella Olutjoulukalenterissa.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Weisses Bräuhaus G. Schneider & Sohn
Tyyli: Eisbock/ Vehnäbock
Maa: Saksa
Väri: 66,3 EBC
Katkerot: 15 IBU (Alko 22,1 EBU)
Kantavierre: 25,5% (Alko 25,4°P)
Maltaat:  Vehnä- ja ohramallas
Humalat:  Hallertauer Herkules
Alkoholi: 12,0 %
Muuta: Kypsynyt omassa varastossa melkein kaksi vuotta
Mistä: Prisman Alko (poistokori tammikuu 2015), Kuopio

perjantai 9. joulukuuta 2016

Tuomas APA – Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Tämän päivän luukusta kaivautui esiin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Tuomas APA. Olut on tehty yhteistyössä vuoden 2015 Hyvän Tuomaan Esko Pajusen kanssa. Olut on tehty poikkeuksellisesti etuvierteestä eli maltaita ei ole mäskäyksen jälkeen huuhdeltu ollenkaan. Tai huuhtelu vettä ei ole käytetty ollenkaan. Tällä tekniikkaalla on ilmeisesti jossain päin maailmaa perinteisesti olutta, jolloin etuvierteestä on tehty yksi olut ja huuhteluvedestä toinen, miedompi olut. Tuomas APAn etuvierre on valittu, koska näin vierre on puhtaimmillaan.

Kyseessä on pelkästään Pekko humalalla humaloitu ns. single hop American Pale Ale. Pekko humala on suomalaisesta nimiasustaan huolimatta kehitetty jenkkilässä, mutta nimetty kuitenkin suomalaisen muinaisuskonnon maanviljelyn ja hedelmällisyyden jumalan mukaan. Kyseessä on hyvin korkean alfahappopitoisuuden (eli katkerojen) lajike, jota voidaan käyttää sekä katkero että aromihumalana.

Tuomas APA on meripihkan värinen, hieman samea olut. Pinnalle muodostui valkoinen parin sentin vaahtokerros, joka alkoi jäätyi ulkona -10 °C pakkasessa. Ehkäpä vaahtokukka olisi noussut korkeammaksi, jos juomaa ei olisi kaadettu lasiin ulkona. Oikein herkullisen näköinen.

Tuoksu on hedelmäinen, makean maltainen ja hennon toffeinen. Hedelmistä löytyy kuivattua aprikoosia ja jotain taatelimaistakin. Ihan tasapainoinen tuoksu.

Maussa esiin astuu maltainen ja hieman hedelmäinen makumaailma, joka jää nopeasti humaloiden ensipuraisun alle. Ensipuraisu, joka oli yllättävänkin tiukka, paukauttaa suun täyteen pakkaslumen valkaisemia pihkaisia havunneulasia pyöritellen niitä pitkin limakalvoja. Aika tiukka ote tällä Tuomaalla! Toinen suullinen tuo esiin myös pähkinäisiä aromeja jättäen hedelmät enemmänkin taka-alalle. Pihkat on vielä mukana, mutta maltillisemmin.

Suutuntuma on raikas ja yllättävänkin täyteläinen kauppavahvuiseksi. Humalointi on enemmänkin katkero-osastoa, mutta hedelmääkin löytyy eikä tämä jää monen kauppavahvuisen tavoin katkeron – tai lähes kitkerän – vetiseksi. Humalointi tukee hienosti maltaiden makua ja antaa oluelle luonnetta.

Onpas oikein oiva APA, jossa tuntuu olevan jouluisia fiiliksiä. Tai sitten se on vain minun kuvitelmissani, mutta joka tapauksessa otan mielellään tämän APAn leivinuunin lämmitykseen tai kinkun paiston odotteluun. Sopii myös mukavasti makkaroiden kanssa. Omassa luokassaan oikein onnistunut olut!

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyli: American Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 21 EBC
Katkerot: 36 EBU
Kantavierre: 12,8%
Maltaat: Pilsner, Cara Plus 10, Cara Plus 100
Humalat: Pekko
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Tehty yhteistyössä vuoden 2015 Hyvän Tuomaan Esko Pajusen kanssa. Olut on valmistettu poikkeuksellisesti pelkästä etuvierteestä, eli mäskin huuhteluvettä ei ole käytetty lainkaan. Näin vierre on puhtaimmillaan.
Mistä: Päivärännan Citymarket

tiistai 6. joulukuuta 2016

Rainbow Tumma Lager 0,0 % – S-ryhmä (Bockhold N.V.)

Tämän päivän luukku kaipaa hieman pohjustusta. Saa skipata, jos ei kiinnosta. 

Eilen töistä kotiinpäin ajellessani sovin vaimon kanssa, että käyn ostamassa pojalle syntymäpäivälahjan ja piipahdan samalla ostamassa hedelmiä. Siinä reilun tunnin kotimatkalla ehtii aina pohtia kaikenlaista. Ajattelinkin suunnata Prismalle, koska siellä on myös Alko. Voisin ostaa kuoharin tai punkkupullon tälle päivälle itsenäisyyspäivän kunniaksi. Samalla voisin katsoa löytyykö Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi tehtyjä oluita joulukalenterin luukuksi. 

Näin siis suunnittelin. Kaarsin Prisman pihassa Alkon päätyyn ja suuntasin pysäköityäni kohti Alkon ovia. Mutta ihmeekseni näin vain kalteroidut ikkunat. "Ööö... eikös tänään ole maanantai?" ihmettelin. Oven vieressä oli aukioloajat: Ma-Pe 9-20 ja La 9-18. Puhelin kouraan ja Alkon sivuille, mistä selvisi, että Alkot menevät jostain syystä kiinni jo klo 18. Tjaa... miksi? Eikös tämä ollut ihan arkipäivä? Vai onko jossain kirjattu, että Alkon myymälät saa pyhää edeltävänä päivänä olla auki vain kuuteen asti?!? Itse asiassa minua valaistiin tänään asiasta. Lakiin on kirjattu tämä kirjattu ja se kuulema aina yllättää asiakkaat kaikkina pyhäaattoina (juhannus, vappu jne.). En tiedä mitä tällä oikein saavutetaan, mutta kannatan yhä enemmän ainakin viinien ja vahvempien oluiden siirtoa ruokakauppoihin. Viinoilal ei ole minulle niin väliä. No kannoin rahani sitten S-ryhmälle ja ostin vaimolle sieltä siidereitä.

Kaupassa haahuillessani ajattelin tämän myös olevan joku merkki ja aloin kuulla pääni sisällä etäisesti raittiusintoilijan toruvan minua. Ehkäpä siellä hämärän rajamailla hiippaili myös Turmiolan Tommikin. Nyt täydellinen rappio on vältetty ja elämäni pelastettu. Kiitos Alko. Tämän täytyy olla kohtalo. Suunnistin siis alkoholittomien oluiden hyllylle. Tutkailin tarjontaa tovin ja etsin jotain kotimaista tuotetta, sillä olisihan huomenna itsenäisyyspäivä. Yllätyksekseni yksikään tarjolla ollut alkoholiton olut ei ollut kotimaista. Tjaa... BrewDogin Nanny State on kyllä jo tuttu, mutta en kai minä nyt Skotlantilaista olutta voi tämmöisenä päivänä ottaa.

Päädyin sitten lopulta valitsemaan S-ryhmän oman tuotemerkin Rainbown Tumma Lager 0,0% oluen. Tässä sentään valmistuttaja on kotimainen. Itse olut onkin sitten melko globaalisoppa. Olut on valmistettu Belgiassa saksalaisesta ja ranskalaisesta mallasseoksesta. Humalan alkuperästä ei ole mitään tietoa.

Alkuperäinen suunnitelmani oli nauttia tämä Linnan juhlia tuijetellessa, mutta en jaksanut odottaa, kun halkoja hakatessani alkoi janottamaan. Pienen uurastuksen päälle olut maistuu paremmalta. Eikun olut lasiin, kuva muistoksi ja sitten maistelemaan sohvalle lämpöön.

Rainbow Tumma Lager 0,0 % on väriltään tumman pähkinänruskeaa ja kirkasta. Pieniä kuplia nousee rauhaksiin ylöspäin. Vaahtoa muodostuu erittäin niukasti ja sekin laskeutuu nopeasti, mutta sitä jää kuitenkin pinnalle seitin ohut kerros. Itse asiassa jos vaahtoa olisi lagerille tyypillisesti hieman enemmän niin tämähän olisi jo oikein herkullisen näköinen.

Tuoksu on tunkkainen ja hieman leipäinen. Enemmänkin leipätaikinainen. Hiivaisuutta ei ole läsnä, mutta semmoinen märkä, pöydällä seissyt mallastettu mallas. Ei tätä tuoksu voi kovin herkulliseksi sanoa. Tympeä ja luonneton. Anopin kotikaljassa on paljon parempi tuoksu.

Ensimmäinen suullinen ei tunnu antavan ensin makua ollenkaan. Vettä? Sitten tulee hieman jotain etäistä muovimaista efektiä. Vai oisko tuo alumiinitölkin maku. Nuolaistuani sen reunaa, ei siitä irtoa juurikaan makua. Uusi suullinen tuo jo etäisesti mallasmaisia aromeja. Vähän kuin makeaa mallasnestettä, mutta ei oikein kuitenkaan makea eikä hirveän maltainenkaan. Jälkeen nousee röyhtäyksen omainen katkero kielen takaosaan. Jotenkin tästä mausta tulee mieleen leipätaikina. Ei kyllä mitään hyvää sanottavaa löydä tästä.

Suutuntuma on muovinen ja hieman metallinen. Erittäin ohut ja vetinen. Hennosti hiilihappokuplat kutittavat kielen kärkeä. Luonnetta kuin märällä hansikkaalla.

Ei kyllä sytytä yhtään. Puoleen väliin asti jaksoin, mutta sitten kaadoin loput viemäriin. En tiedä miksi tämmöistä pitäisi juoda, mutta ei ainakaan nautinnon vuoksi. Ehkäpä ruoan kanssa voisi mennä, mutta mieluummin juon ihan perinteistä kotikaljaa, jossa on sentään makuakin. Jos jotain hyvää pitää tästä sanoa, kuten aina pitäisi pyrkiä antamaan positiivistakin palautetta, niin väri on oikein kaunis ja ulkoisesti tämä tuote näyttää ihan oluelta.

Poikani haluaa usein haistaa lasissani olevia oluita ja joskus hän olisi halunnut maistaakin, mutta ikä ei vielä riitä. Tällä kertaa tarjosin pikkuherra H:lle maistiaista. Kommentti oli lyhyt ja ytimekäs: "Outoa." Kysyin mitenkä tämä pärjää anopin kotikaljalle, mistä poikani pitää kovasti. Sanoi kotikaljan olevan paljon parempaa. Eipä tästä sen enempää. 

Osta jos haluat – minä en. Enkä voi tätä kenellekään suositellakaan. Jos et voi/halua ostaa alkoholillista olutta, niin mieti suosiolla ihan jotain toista juomaa.

Tämä teksi on osa vuoden 2016 Olutjoulukalenteria.

Tuomio:
Tuoksu: 2/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 1/10
Suutuntuma: 1/5
Kokonaisvaikutelma: 1/20
Yhteensä: 8/50 

Speksit:
Panimo: Bockhold N.V. (valmistuttaja S-ryhmä)
Tyyli: Alkoholiton / tumma lager
Maa: Belgia
Maltaat:  Saksalaista ja ranskalaista mallasta
Alkoholi: 0,0 %
Mistä: Prisma, Kuopio

perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulukinkkuportteri – Stadin Panimo

Tämä blogiteksti on julkaistu myös Facebookissa Olutjoulukalenterissa, jonka yksi kirjoittajista myös olen.


Toisesta luukusta paljastui Stadin Panimon Joulukinkkuportteri. Retrohenkisessä etiketissä komeilee joulunpunaiseksi värjätty karju. Jotenkin tulee heti joulu mieleen. Verrattaen tyylikäs ulkoasu. Kun etiketissä lupaillaan "Täyteläisen pehmä, paahteisen maltainnen", niin odotukset ovat korkealla.

Joulukinkkuportteri on väriltään hyvin tumman ruskeaa ja pinnalle muodostuu kaadettaessa noin sentin vaalea vaahtokerros, joka on hyvin lyhyt ikäinen. Pinnalle jää kuitenkin pieni ohut vaahtohuntu – kuin ohueksi satanut ensilumi kerros.

Tuoksu on kahvia, suklaata ja paahteista mallasta. Myös hieman savuakin. Onpas miellyttävä ja herkullinen tuoksu. Mieleen tulee kotona joulun alla leijaileva kinkun tuoksu. Ai, ai.

Lasi huulille ja ensimmäinen suullinen. Onpas ohut suutuntuma. Jopa hieman vetinen. Kyllä täältä kaivautuu esille jotain paahteista mallasta, hentoa huoltarikahvia ja männyn neulasia, mutta melko varovaisesti. Jotain turhan terävää tässä on, mikä ei  Jälkimaussa viipyilee nokinen ja kuiva maku pitkään. 

Tjaa... No nyt jäi melko ristiriitainen fiilis. Olut lasissa näytti ihan mukavalta portterilta, vähän ohuella hunnulla tosin, mutta tuoksu taas lupailu hyvää ja sai sylkirauhaset heräämään. Sitten tuli mukaan maku, joka osoittautui pettymykseksi. Tympeä vetinen ja mautonkin se vähän oli. Suutuntumassa oli hetkensä, mutta sekin tuntui turhan ohuelta. Ei nyt tämä tiukasti iskenyt ei. Eikä minusta täyttänyt etiketin lupausta. 

En tiedä olisiko maukkaan, kuivaksi hitaasti paistuneen joulukinkun kaverina toiminut paremmin, mutta jää minulta testaamatta. Sen verran on jouluolut valikoimaa tarjolla, että ostan mieluummin jonkun uuden tuttavuuden.

Tämä postaus löytyy siis myös osoitteesta https://www.facebook.com/olutjoulukalenteri/

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 29/50 

Speksit:
Panimo: Stadin Panimo
Tyyli: Portteri
Maa: Suomi
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: s

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Nuts Freezing Frost Biting Tongue on Frozen Pole Winter IPA – The Flying Dutchman Brewing Co.

Tänään muun perheen lähtiessä Hop Lopiin rymyämään jäin itse pihahommiin ja putsailemaan rännejä viimeisistä, jo kertaalleen jäätyneistä lehdistä. Sitten alkoikin satamaan lunta ja jatkoin hommia pilkkomalla puita. Puusavotan jälkeen piha oli peittynyt kauniiseen ohuen valkoiseen lumikerrokseen ja lumisateessa kaikki näytti niin rauhalliselta ja sadunomaiselta, että päätin kuvata jonkun oluen nyt pihalla. Pikapikaa kellariin olutta valikoimaan ja sitten kuvaamaan. Samalla ajattelin kirjoittaa arvioinkin.

Tänään arviossa The Flying Dutchman Brewing Co. Nuts Freezing Frost Biting Tongue on Frozen Pole Winter IPA. Kyseessä on Suomessa ainakin toistaiseksi asuvan hollantilaisen Ronald de Waal'in perustama panimo, joka ei omia laitteistojaan omista. Ronald tituleeraan itseään panimon nettisivuilla nomadiksi eli ihmiseksi, jolla ei ole vakutuista asuinpaikkaa, joten siinä lienee syy, miksei vakituista panimoa ole. Reissumiehen veri vetää maailmalle. Mikään ensikertalainen ei ole kuitenkaan kyseessä, sillä Ronaldilla on Alkon sivujen mukaan 25 vuoden kokemus panimoalalta.

Oluensa The Flying Dutchman Brewing Co. panetuttaa Belgiassa De Proef panimolla. Tämä panimo on keskittynyt vain valmistamaan oluita muille. Samaisella panimolla oluensa valmistuttaa muuan Mikkeller, joka on tunnettu hyvistä ja kokeilevista oluistaan, joten laatu on varmasti kunnossa.

Itse olen maistanut lentävältä hollantilaiselta More Complicated than Your Girlfriend Stout (jota olen itse tituleerannut Omnipollon erinomaisen Yellow Bellyn pikkuveljeksi) ja Three Hugging Wood Chopping Mother-nature Loving IPAn. Molemmat oikein maukkaita. Panimon oluiden nimet ovat herättäneet kovasti hilpeyttä ja keskutelujakin mm. Twitterissä oluen ystävien parissa. Näitä on helppo tilata baarissa metelin keskellä.

Nuts Freezing Frost Biting Tongue on Frozen Pole Winter IPA on väriltään meripihkan väristä ja lähes täysin kirkasta. Ehkäpä hienoinen hiivamäärä pääsi pohjalta lasiinkin asti. Hieman oranssiin taittavasta valkeasta vaaahdosta muodostuu mukava 3 cm korkuinen vaahtokruunu. Näyttää erityisen herkulliselta maan valkoiseksi värjänneen lumisateen keskellä.

Pihahommissa häärännyt työläinen hiippailee lasin kanssa sisälle ja heittää märät vaatteet kuivumaan. Nyt on aika palkita itsensä. Nyt on lupa nauttia rauhassa. Nostan lasin ja nuuhakaisen. Tuoksu on pihkainen, raikas ja hieman aprikoosinen. Tasapainoinen ja miellyttävä. Sylkirauhaset heräävät horoksesta ja aloittavat nuuhkaisu nuuhakaisulta erittämään lisää sylkeä suuhun. Tuoksu lupailee limakalvoja kuivattavaa pihkaisaa puraisua.

Lasi huulille ja ensimmäinen suullinen. Maussa tulee kuivattua aprikoosia, kevyesti mangoa ja passion hedelmää sekä hieman toffeisia aromeja. Sitten pyörähtää viljainen mallasvierremäinen piipahdus, mikä hieman laskee fiilistä. Kädessä on kuitenkin valmis olut. Sitten iskee. Jälkimaussa lumessa tarpojalle lyödään pihkaiset havut kurkkuun ja ne puraisevat napakasti. Purennan ote pysyy pitkään. Ehkäpä tässä jälkipuolella on jotain hieman eukalyptysmaistakin pihkan seassa. Nut freezing frost biting, muttei kyllä jäädytä sentään. Onneksi.

Suutuntuma tuntuu välillä hieman kevyeltä, vaikkakin jälkimaussa katkerot hallitsevat tiukalla otteellaan. Pääsääntöisesti suullisten ensihetket ovat pehmeitä ja sen verran täyteläisiä, että tietää juovansa muuta kuin kuplitettua ohravierrettä.

Kokonaisuudessa kiva ja maukas IPA, josta en nyt tuota pientä eukalyptysmaista häivähdystä enempää löydä talvea. Hyvää silti. Tiukka pihkainen jälkipurenta voi olla melko haastava aloittelijoille, mutta muuten paketti on oikein toimiva ja toivottavasti löytää tiensä monen oluenystävän jouluostoskoriin (jos siis monopolissa meinaa asioida). Hikeä pintaan nostavan ulkopuuhailun jälkeisen saunan päätteeksi oiva janon sammuttaja. Lämmittävää vaikutusta ei näillä prosenteilla kuitenkaan aikaan saada.

Kauniin ja rauhoittavan lumisateen kunniaksi biisisuositus. Jostain syystä päässäni alkoi soimaan  Giant Robotin erittäin kaunis ja tunnelmallinen First Snow. Siksipä jaan sen myös teille hyvät lukijani.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: The Flying Dutchman Brewing Co.
Tyyli: India Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 34,7 EBC
Katkerot: 57,1 EBU
Kantavierre: 14,1 °P
Maltaat:  Pale ale- ja vaaleat crystalmaltaat
Humalat:  Cascade, Centennial, Citra ja Mosaic
Alkoholi: 6,0 %
Muuta: Pantu Proefin panimolla Belgiassa
Mistä: Päivärannan Alko, Kuopio

perjantai 11. marraskuuta 2016

Susanna's Housewarming Saison – Humalove

Tänään arviossa Humaloven Susanna's Housewarming Saison. Kyseessä on mangolla höystetty saison. Humalovelta olen pari olutta maistanut viime vuoden Olut Expossa ja ihan hyvä fiilis panimosta on jäänyt, joten tämän panimon oluet kiinnostaa kovasti. Tämä arviossa olevan oluen olen jo kertaalleen maistellut reilu kuukausi sitten, mutta kun sain toisen pullon kaverilta tuliaiseksi, niin ajattelin kirjoitella tästä arvioinkin.

Susanna's Housewarming Saison väriltään kauniin meripihkan värinen. Valkeaa vaahtoa muodostuu melko niukasti, mutta se on pitkäikäinen.

Tuoksussa mangoa, toffeeta ja hieman raparperia. Hyvin raikas tuoksu. Pieni häivähdys hiivaakin.

Maussa tulee alussa mangoa ja pehmeää mallasta. Jälkimakuun puskeutuu hieman pihkaisia katkeroja, jotka jää pyörimään limakalvoille. Maku on kuitenkin hieman suoraviivainen.

Suutuntuma on raikas, hieman katkeroinen ja kuiva. Toissapäivänä maistelin Boulevard Breweryn Tank 7 Farmhouse Alen, jossa oli aivan hiukean hieno pehmeys, joten en osaa olla nyt vertaamatta tätä nyt siihen.

Kokonaisuutena maukas ja raikas saison, jossa mango maistuu mukavasti. Suoraviivaisuus, suutuntumaa terävöittävät pihkaiset katketerot sekä hienoinen hiivaisuus häiritsivät hieman. Maistelin  tämän ensimmäisen kerran noin kuukausi sitten ja muistelin hieman paremmaksi, mutta silti ihan kelpo Saison. Ei tule kuitenkaan ostettua toiste.

En ole pitkiin aikoihin laittanut liitteeksi mitään musiikkia, mutta nyt olisi taas aika. Pari viikkoa sitten istahdimme tämän oluen minulle antaneen kaverini, Sepon kanssa kuuntelemaan Leonard Cohenin uusimman levyn ja nauttimaan pullon Rodenbachin Caractère Rougen. Silloin puhuimme siitä, miten hienon uran tämä laulaja ja lauluntekijä on tehnyt ja ihmettelimme, kuinka hän jaksaa vielä keikkalla. Maailma on menettänyt tänä vuonna poikkeuksellisen paljon hienoja taiteilijoita ja tänään sitten uutisoitiin yhden mestarin liittyneen tähän legendojen joukkoon, kun herra Cohen nukkui pois. Nostan maljan Leonard Cohenin muistolle ja laitan tähän kauniin liveversion tunteikkaasta Hallelujah-biisistä. 



Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Humalove
Tyyli: Saison
Maa: Suomi (pantu Belgiassa)
Väri: 29,1 EBC
Katkerot: 21 EBU
Kantavierre: 14,9 °P
Maltaat: ohra- ja vehnämallas
Alkoholi: 7,0 %
Muuta: Mukana mangoa
Mistä: Kaverini Seppo toi tuliaisiksi, kun maistelimme taannon Brooklynin Local 1

maanantai 7. marraskuuta 2016

Bierstube 45v Savuolut / Holy Smoke – Iso-Kallan Panimo

Tänään maistelussa Kuopiolaisen pitkänlinjan olutravintolan Bierstuben 45-vuotis juhlaolut. Oluen on valmistanut Iso-Kallan panimo. Kyseessä on panimon mukaan savumärzen.


Bierstube on hieno Kuopiolainen olutravintola, joka aiemmin oli nimeltään Bierstube YET, missä nimi Bierstube nimi viittasi saksalaisittain vain oluttupaan ja lyhenne YET tulee baarin kiinteistön 1970-luvun alussa omistaneesta Yrjö Einari Turusesta. Eli Bierstube ei olut varsinaisesti ravintolan nimi, mutta kansansuussa paikka oli useimmille vain Bierstube, joten lopulta nimi vaihdettiin virallisesti Bierstubeksi. Ravintolassa käy paljon Kalpan kannattajia wingseillä ennen matsien alkuja sek viereisen kaupungin teatterin näyttelijöitä ja henkilökuntaa. Ravintolasta löytyy myös kasa lautapelejä ajanvietteeksi ja ruudulta tulee usein futista. Kun valikoimissa on vielä hyviä oluita, niin mikäpäs siellä aikaa on viettäessä.
Mutta palataanpas takaisin oluen pariin. Sain siis tätä maistiaisiksi kotiin kaksi pulloa. Toinen on tällä Bierstube 45v. Savuolut juhlaetiketillä ja toinen on Holy Smoke etiketillä varustettu. Jälkimmäisellä nimellä tätä samaa olutta on saatavilla tällä hetkellä vain kegistä jossain päin Etelä-Suomea, mutta pulloissa sitä ei ole saatavilla kuin Bierstubessa omilla juhlaetiketeillään. 

Olut väriltään kauniin pähkinän ruskeaa ja hyvin kirkasta. Pinnalle muodostuu hieman rusehtava vaalea isohko vaahtokukka. Herkullisen näköistä.

Tuoksussa tulee heti palvattua kinkkua. Lisäksi löytyy makeaa mallasleipää ja hieman turvettakin.

Ensi hörppy iski jopa hieman yllättävästi humalaisella ja jopa hieman metallisella vivahteellaan, mutta toisessa hörpyssä sitä ei enää löydy yhtä vahvasti. Nyt maku on selkeämin esillä. Mukavan savuinen ja makean maltainen olut. Mukana vähän pähkinää ja sitä palvikinkkuakin. Humalointi nostaa päätään lopussa, muttei kovinkaan voimakkaasti. Maistellessa maku tasaantuu kokoajan.

Olut on suutuntumaltaan yllättävän ohut. Kyllä tässä mallasrunkoa on, mutta se on ehkä savun ja humaloinnin yhdistelmä, joka tekee hieman kylmän metallisen tuntemuksen ja ohentaa makuelämystä. Lopussa humalointi ryhdistää suutuntumaa.

Kokonaisuudessaan hyvä savuolut. Kun suutuntuma olisi vähän pehmeämpi ja maussa metallinen vivahde jäisi pois, niin olisi kerrassaan loistava savu olut. Sen tässä maistellessa huomasin, että jääkaappikylmänä tätä ei kannata juoda. Kuopion suunnalla liikkuvat suunnatkaan siis Kasarmikatu 5-7, mistä siis löytyy Bierstube. Etelä-suomalaiset tsekkailkaas, mistä baarista tätä löytyy Holy Smoke nimellä.

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Savuolut
Maa: Suomi
Alkoholi: 5,7 %
Muuta: Tätä on saatavilla kahdella erinimellä: Bierstube 45v. Savuolut ja Holy Smoke
Mistä: Sain maistiaispullot suoraan panimolta

lauantai 5. marraskuuta 2016

Bryggeri Wee Heavy vs. Belly Washer


Tänään rinnakkaisvertailussa kaksi Scoth Ale. Kylmiössä on jo tovin ollut sopivaa hetkeä odottelemassa Bryggeri Wee Heavy ja perjantaina sain Iso-Kallan panimolta pari maistiasolutta, joiden mukana oli heidä Scotch Alensa Belly Washer. Tämän jälkimmäisen olen maistanut aiemminkin ja siitä myös arvion kirjoittanut. Tänään ensimmäisen kunnon kylmän talvipäivän päätteeksi sopii saunan päälle otta hieman lämmikettä. On myös mielenkiintoista kirjoittaa uudelleen arvio jo kerran arviomastani oluesta. Näin en ole tehnyt kertaakaan aiemmin. Teen tämän katsomatta edellistä arviotani, niin nähdään miltä Belly Washer tällä kertaa maistuu.

Ulkonäkö:

Bryggeri Wee Heavy tuottaa heti kaatamisen alkuvaiheessa kuohkeammin vaahtoa kuin Iso-Kallan Belly Washer. Wee Heavystä hulahtaa erehdyksessä hieman hiivoja lasiin mukaan, mistä johtuen olut on selkeästi sameampaa kuin Belly Washer, mikä on aivan kirkasta. Molemmat oluet ovat väriltään punaruskeita, mutta Belly Washer selvästi tummempi ja lähes ruskea. Kummassakin on puolensa ja molemmat kutsuvat maistamaan. Vaikka Belly Washerissa on niukemmin vaahtoa, ottaa se kauniilla värillää ja kirkkaudellaan nyt voiton. Tosin tasapistein.

Tuoksu:

Wee Heavyn tuoksu on pehmeän ja makean maltainen. Hieman kukkainenkin. Tuoksuprofiilista löytyy myös häivähdys hiivaisuutta.

Belly Washerin tuoksu on hyökkäävämpi ja terävämpi. Maltaista makeutta ja paahtunutta sokeria. Myös hieman alkoholia. Pidän enemmän Wee Heavyn tuoksusta, joten tämä erä sinne.

Maku:

Bee Heavy on maultaan rielun maltainen, hieman toffeinen ja kandisokerinen. Yllättävänkin kevyt ja hedelmäinen maku on tässä. Maussa vilahtelee jotain sitrusmaistakin. Vaikka odotin hieman napakamman maltaista makau, niin tämä on erittäin maistuvaista.

Belly Washer on myös maltainen, mutta tuhdimmin ja hieman tummemin sävyin. Värikin jo kielii enemmästä paahtomaltaiden määrästä. Myös hedelmää, mutta kuivahedelmänä. Alun jälkeen esiin hyökkää huoltamokahvisia aromeja ja humalan katkeroitakin, vaikka humalointi on melko maltillinen. Myös hieman mallasvieremäistäkin makua.

Maun osalta Wee Heavy vie voiton. Jännä, että Belly Washer tuntuu voimakkaammin humaloidulta, vaikka Wee Heavyssä on enemmän katkeroita (vaikkakin panimoiden mukainen ero on vain yhden yksikön, mutta Alkon mittausten mukaan eroa on 6,6 yksikköä).

Suutuntuma:

Wee Heavy on pehmeä ja erittäin täyteläinen. Yksinkertaisesti hyvä. Erittäin miellyttävä.

Belly Washer on alkuun pehmeä ja täyteläinen, mutta pian kahvisten aromien myötä tulee kuiva katkero, joka on hieman liian hyökkäävä ja latistaa tunnelmaa. Tämänkin erän vie Wee Heavy.

Kokonaisvaikutelma:

Wee Heavy on erittäin tasapainoinen ja maukas olut. Jännä hedelmäisyyden, raikkauden ja reilun maltaisen  Tämä on erinomainen talvi-illan lämmittäjä, jota pitänee ostaa pullo tai pari kellariin jemmaan talven varalle.

Belly Washer on myös hyvä, mutta jäi nyt tässä kampailussa toiseksi. Tätä ei valitettavasti voi varastoon ostaa (ainakaan tällä hetkellä), mutta käy myös talvi-illan lämmittäjäksi. Eli jos ei Wee Heavyä ole tarjolla, niin ei tämäkään huono vaihtoehto ole.

Nyt arvioiden jälkeen, kun katsoin mitä olin aiemmin Belly Washerista kirjoittanut, niin en kyllä suklaata tällä kertaa löytänyt. Pullon loppupuolta nyt nautiskellessani voin kuitenkin havaita tällä kertaa kahvisiksi maistamissani aromissa jotain häivähdystä suklaasta. Kuitenkin kahvi siitä tällä kertaa tulee mieleen. Melko lähelle meni uudelleen arvioinnin pisteetkin. 

Belly Washerin tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Scotch Ale
Maa: Suomi
Katkerot: 28 EBU
Kantavierre: 19 %
Maltaat: Pilsner, Pale Ale, Munich, Chrystal, Chocolate
Humalat: EKG, Bramling Cross
Alkoholi:  7,5 %
Mistä: Sain maistiaispullon suoraan panimolta.
Bryggeri Wee Heavyn tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 40/50 

Speksit:
Panimo: Bryggeri
Tyyli: Scotch Ale
Maa: Suomi
Väri: 36 EBC
Katkerot: 29 IBU (Alko 35,6 EBU)
Kantavierre: 17,8 °P
Maltaat:  Pale ale-, dark- ja crystalmaltaat
Humalat:  Magnum, Challenger ja Fuggles
Alkoholi:  7,0 %
Muuta: Panimosokeri
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio


lauantai 15. lokakuuta 2016

Kaksi Kotia Ruusuhippi – Rekolan Panimo ja Panimoyhtiö Hiisi

Arviossa tänään Rekolan Panimon ja Panimoyhtiö Hiisin yhteistyönä tehty olut Kaksi Kotia Ruusuhippi. Kaksi Kotia on nimi näiden kahden panimon yhteisötyöoluiden yleisnimitys. Sarjassa on aiemmin esiintynyt Kaksi Kotia (ensimmäinen oli ilman erillistä nimeä, tyrni-belgi-IPA, Kuuma Kurpitsa (kurpitsa-chili ale, Choko-Cherry (suklaa-kirsikkaolut, tästä oli muistaakseni sekä kauppavahvuinen että 7,5% versiot), Sanoi Kettu (pihlajanmarja Ale) ja Vailla humalaa (villiyrtti-sour). Näistä olen päässyt maistamaan vain ensimmäisen, Choko-Cherryn ja Vailla humalaa. Ensimmäinen pullosta, toinen hanasta Ravintola Maljassa ja Vailla humalaa viime vuonna OlutExpossa. Ensimmäinen oli omaan makuuni, Choko-Cherry ihan kiva ja villiyrttiviritys oli mielenkiintoinen, muttei hirveämmin sytyttänyt minua.

Ruusuhippi on väriltään oranssin punainen ja samea. Väri on kuin ruusunmarjahillolla. Vaahtoa kertyy vain hyvin ohut ja lyhytikäinen kerros.

Tuoksu on marjaisan hapan. On ruusunmarjaa, hieman raparperiä, ketunleipää ja belgialaista hiivaa. Myös hienoista mausteisuutta.

Maku on marjaisa ja hieman pajun kuorinen. Mallasta löytyy maltillisesti. Myös marjaisan ja pihkaisen katkeroinen, joka ensiintyy etenkin jälkimaussa. Mausteita ui myös seassa. Valkopippurisuutta – ja vähän liiaksikin. Ei ole ihan minun makuun tämä soppa.

Ruusuhipin suutuntuma on hapan, viileä ja katkera – kuin ylhäisörouvan syli.

Kokonaisuutena Ruushippi on mielenkiintoinen olut, mutta ei itseäni innosta. Maussa mausteet ovat selkeää Belgian Ale osastoa, mutta tuo happamuuden vuoksi mennään enemmän Sour Ale puolelle, mutta ei puhtaasti sitäkään. Vähän muinaisolut osastoakin. Ei vain nyt iskenyt kovasti. Ehkä odotin enemmän. Kokeilevuudesta plussaa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 29/50 

Speksit:
Panimo: Rekolan Panimo / Panimoyhtiö Hiisi
Tyyli: Belgian Ale
Maa: Suomi
Väri: 16,6 EBC
Katkerot: 21,3 EBU
Kantavierre: 13,5 °P
Maltaat: Pilsner- ja karamellimaltaat
Alkoholi: 6,3 %
Muuta: Ruusunmarjaa
Mistä: Arkadian Alko, Helsinki

lauantai 8. lokakuuta 2016

Local 1 – Brooklyn Brewery

Tänään arviossa Brooklyn Breweryn Local 1. Tämä vuonna 2008 ensimmäisen kerran tehty olut on itselleni uusi tuttavuus. Local 2 olen päässyt maistamaan muistaakseni kaksi kertaa, mutta tämä on toistaiseksi jäänyt huulteni ulottumattomiin. No tänään korjattiin sekin. Sain kuukausi sitten maistiaispullollisen tätä Golden Ale tyylilajin edustajaa Brooklynin Suomen edustajalta. Olutta on saapumassa seitsemän vuoden tauon jälkeen Alkon valikoimiin 17.10. Olut on myös melko hyvin arvostettu (mm. RateBeerissä 96/95), joten lupa odottaa hyvää, vaikka ennenkin on liian korkealle kohonneet odotukset lannistaneet omaa fiilistä.

Maistelin tämän Local 1:n kaverini Sepon (Sahti-Sepoksikin tituleerattu) kanssa. Kutsuin hänet seurakseni, koska hänellä on osansa innoittajana siihen, että aloin kirjoittelemaan olutblogia. Ja tämä olut on ollut taas Sepolle yksi ensimmäisiä kunnon "erikoisolut", jonka hän on maistanut. Oma olutharrastukseni lähti syvenemään helmikuussa 2012, kun maistelimme Sepon luona kolmen miehen voimin lähes koko Alkon 80-vuotisjuhlien kotimaisten oluiden setin. Seppo oli tehnyt ruoaksi meille kolmen ruokalajin illallisen. Alkuun oli paistettua lohta ruisleivällä, pääruoalla hanhen rasvassa haudutettua porsaan niskaa palsternakka pyreellä ja pekoni-papupaistoksella ja jälkkäriksi itse tehtyä suklaa jäätelöä höystettynä tummasuklaakastikkeella ja mustapippurilla. Lisäksi jälkkärillä maistelimme Nøgne Ø:n Dark Horizon 2nd editionin. Huh. Vieläkin herahtaa vesikielelle. Hieno oli ilta.



Mutta palataampa muisteloista tämän päivän oluen pariin. Local 1 on pakattu 0,75 litran kauniiseen shampanja korkilliseen pulloon. Tämä olut on täysin jälkikäytetty pullossa. Itse asassa Brooklyn Breeweryn maahantuojan Sinebrychoffin sivuilta löytyy kiinnostava tieto, jossa Brooklynin panimomestari Garrett Oliver kertoo:
”Usein kysytään, miksi olutta pakataan samppanjapulloon. Mutta sehän on juuri toisinpäin: Olut pakattiin ennen suuriin lasipulloihin ja pullot suljettiin korkilla. Käyminen tapahtui osittain pullossa. Samppanjanvalmistajat kopioivat oluen pakkaustavan.”
Kaikkea sitä oppii. :) Vaikka pakkausmuoto on yksittäiskuluttajalle melko epäkätevä (0,75 l ja 9 %), täytyy tunnustaa, että onhan tämä nyt erittäin tyylikäs pakkaus, kuten muutkin panimon 0,75 litraiset profiilipulloihin pakatut oluet. Itse olen näistä maistellut Sorachi Acen, Local 2 ja melko harvinaisen Black Opsin. Muitakin oluita on pakattu näihin pulloihin, mutta niitä harvemmin Suomeen on saapunut.

Local 1 on väriltään kaunin kullan keltaista ja kirkasta (ellei kaada aivan pohjia mukaan). Vaahtoavuus on reilua. Vitivalkoista kermaisen paksua vaahto kertyy kaadettaessa noin 3-4 cm kerros. Erittäin herkullisen näköistä. Hienosta pullosta ja tyylikkään pelkistetystä etiketistä plussaa.

Tuoksu on hedelmäinen ja miellyttävän yrttinen. Hieman hiivaisia vihvahteita. Jotain liuotinmaista pyörähtää myös nenässä. Vähän kuin eetteriä, muttei lähellekkään niin voimakkasti. Ehkäpä se on tuo alkoholi sekoitettuna belgihiivan ominaistuoksuun. Kuitenkin hienon tasapainoin tuoksu.

Maussa on kuivahedelmäisiä aromeja, makeaa mallasta ja mausteita. Kevyesti hiivaisuuttakin, mutta erittäin vähä. Enemmänkin se tulee tuossa mausteiden lomassa. Selkeä belgityylisyys Makeutta on reilunlaisesti. Siinä makeudessa on jotain hennon toffeisia vivahteitakin. Makumaailma jatkuu lähes samanlaisena myös jälkimakuun, mutta myös hienoinen katkeroinen humala näyttää kevyesti kynsiään lopussa.

Suutuntuma on erittäin pehmeä! Hiilihapot ovat hyvin kevyet ja eivät todellakaan hyökkää esille. Reilu mallasrunko tuntuu täyteläisenä suutuntumana. Tämä on loppujen lopuksi suutuntumaltaan melko yksinkertainen (en ehkä osaa kuvailla sitä muuten) ja tasainen, mutta aivan huikea hyvälle silti suussa tuntuu. 

Kokonaisuutessa erittäin tasapainoinen ja maukas olut. Belgialaisuus on tässä Golden Alessa selvästi läsnä. Suutuntuma on täyteläisen pehmeä ja Verrattanua moneen kevyehköön ja raikkaaseen Golden Alen, tässä ei ole ihan yhtälaillisesti raikkautta, mutta makua ja pehmeyttä sitäkin enemmän. Suosittelen lämpimästi. Pitänee hommata itsellekin yksi pullo vielä kypsymään. Parasta ennen päiväys on 03/2019. Tässä on olutta ja prosentteja sen verran, että suosittelen jakamaan kaverin tai parinkin kanssa. Olut – se on sosiaalinen juoma.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 9/10
Suutuntuma: 5/5
Kokonaisvaikutelma: 18/20
Yhteensä: 44/50 

Speksit:
Panimo: Brooklyn Brewery
Tyyli: Golden Ale (belgityylinen)
Maa: Yhdysvallat
Väri: 10 EBC
Katkerot: 26 IBU (23 EBU, Sinebrychoffin sivut)
Kantavierre: 18,5 °P (18,1 %, Sinebrychoffin sivut)
Maltaat: Kaksi rivinen Pilsner, Bamberg
Humalat: saksalaisen Hallertau Perle, Styrian Golding
Alkoholi: 9,0 %
Muuta: Mauritiuslaista Demerara sokeria, belgialaista hiivaa. Tulee Alkon valikoimiin 17.10.2016 seitsemän vuoden tauon jälkeen.
Mistä: Sain pullollisen Brooklynin Breweryn Suomen brändisuurlähettiläältä.

perjantai 7. lokakuuta 2016

Black IPA – Olvi

Tänä iltana arviossa Iisalmen pimeä puoli eli Olvin Black IPA. Olvilla on ollut ihan hauskoja heittoja näissä IPA tölkeissään. Nyt The Dark side of Iisalmi ja IPAssa Iisalmi Pale Ale. Vähän omaakin mukaan. Se on hyvä. Tämä taitaa olla ensimmäisiä kauppavahvuisia Black IPA oluita. Tai ainakin ensimmäin omalla kohdallani.


Olvin Black IPA on väriltään tummaa ja tuo mieleen Cokiksen, mutta onneksi vaahto on aivan toista maata. Eikä kuplia nouse. Kyllä tämä herkullisemman näköistä on kuin ylikansallinen kolajuoma.

Tuoksussa on havuja ja pihkaa. Myös hieman paahteista mallasta ja tummaa toffeeta. Kuitenkin melko mieto tuoksu.

Maussa mukavasti maltillista paahteista mallasta ja jopa hieman nokea. Sitten tulee maltillinen havuinen humalan puraisu. Jälkimaussa jatkuu pihka hyvän tovin. 

Suutuntumaltaan Olvin Black IPA on yllättävänkin napakka runkoinen. Muuten pehmeää mallasta ja jälkimaussa katkeroista humalaa kevyellä kädellä.

Ihan kelpo Black IPA. Etenkin kauppavahvuisena. Ehkäpä tässä tämä paahde antaa oman lisänsä, vaikka kauppavahvuisissa runko jää yleensä hieman vajaaksi. Tämä on melko täyteläinen ja pehmeärunkoinen olut paahteisilla aromeilla, jota jälkimaussa ryydittää humalat katkeroineen. Silti hyvistä fiiliksistä huolimatta hieman vaisu kokonaisuutena. Saatan ostaa myös toiste. Mutta älä anna lämmetä.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Olvi
Tyyli: Black IPA
Maa: Suomi
Väri: 100 EBC
Katkerot: 55 EBU
Kantavierre: 11 %
Humalat:  Cascade, Target, Yellow Sub ja T’N’T
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: Kolmisopen Citymarket, Kuopio

perjantai 16. syyskuuta 2016

Black IPA – Maku Brewing

Tänä iltanan arviossa Maku Brewingin Black IPA, joka kuuluu Alkon elokuun uutuuksia. Black IPAt ovat osoittautuneet oikein miellyttäviksi kokemuksiksi ja Maku on pukannut ulos lähes tulkoon pelkkää priimaa joten lupa odottaa hyvää.

Maku Brewing Black IPA meidän tänään
valetulla vessan lattialla. 
Black IPA on väriltään mustaa, mutta kuitenkin läpikuultavaa. Vaahto on hiukan rusehtavaa ja maltillista. Tulee sinällä mieleen colajuoma, mutta ilman jatkuvia isoja kipuavia kuplia. Ja vaahto kestää pidempää ja on miellyttävämpää.

Tuoksu on raikkaan hedelmäinen, miellyttävän havuinen ja hennon paahteinen. Kylläpäs on ihana tuoksu. Tuoksusta kyllä IPAksi tunnistaa. Silmät kiinni nuukiessa voisi kuvitella, että lasissa on jotain meripihkan väristä nektaria.

Alkuun maku on raikas hedelmäinen. On greippiä, passionhedelmää ja vähän mangoakin. Sitten hyppää pihkaiset havut kehiin, jotka johdattelevat paahteiseen jälkimakuun. Tällä yllättävän hedelmäisellä ja kevyellä paahteisella asenteella jatketaan loppuun asti. Oikein kiva.

Suutuntuma on yllättävän kevyt ja raikas. Loppupuolella siirrytään paahteisempiin tunnelmiin, vaikka yllättävän raikkaana suutuntuma pysyy kokoajan.

Kokonaisuutena erittäin kiva, maukas ja yllättävänkin raikas BIPA. Paahdetta on kivasti piipahtamassa, mutta kyllä tässä silti kivasti ollaan IPAmaisissa tunnelmissakin. 

Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Maku Brewing
Tyyli: Black IPA
Maa: Suomi
Väri: 140 EBC (Alko 133 EBC)
Katkerot: 80 EBU (Alko 80,8 EBU)
Kantavierre: 13,5 °P
Maltaat: Pale ale, Cara Pale, Crystal 100, Carafa Special 3, Carafa 1
Humalat: Columbus, Mosaic, Chinook
Alkoholi: 6,1 %
Mistä: Kolmisopen Alko, Kuopio

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Mufloni Imperial Stout – Beer Hunter's

Tänään arviossa mainion Beer Hunter'sin Muflon Imperial Stout. Tämä olut kuului tämän vuoden Alkon käsityöläisoluiden valikoimaan ja on saanut reilusti suitsutusta eri olutblogaajien keskuudessa. Itse olen odottanut tälle sopivaa hetkeä, sillä 10% juoma ei ole kuitenkaan joka hetken juoma. Eikä yleensä kypsyttely näille IS:lle pahaa tee.

Mufloni Imperial Stout on öljymäistä, lähes pikimustaa olutta, jonka pinnalle muodostuu reilun sentin kerros tumman ruskeaa vaahtoa.

Tuoksu on hyvin tuhti, suklainen ja kahvinen. Alussa tulee tuulahdus jostain hiivaisestakin, mutta se häviää, eikä esiinny myöhemmin.

Maku on runsaan kahvinen, paahteisen maltainen ja tumma suklainen. Jälkimakuun tulee reilusti katkeroita. Jopa pohjaan palanutta syrjäkylän Teboilin kahvia. Se välillä häiritsee, mutta muuten makumaailma on mukavan suklaa-espressoa. Lämettyään turha hyökkäävyys jää pois ja maku muuttu yhä miellyttävämmäksi.

Suutuntuma paksu ja hieman öljymäinen. Lämmettyään pehmeys lisääntyy ja suutuntumakin käy miellyttävämmäksi.

Kokonaisuutena hyvä ja maukas olut. Ehkä ei niin hyvä kuin hehkutuksen perusteella odotin, mutta erittäin maukasta ja miellyttävää nautiskella. Ehdottomasti ei kannata nautiskella jääkaappikylmänä. Voin suositella.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 40/50 

Speksit:
Panimo: Beer Hunter's
Tyyli: Imperial Stout
Maa: Suomi
Väri: 607 EBC
Katkerot: 79 EBU
Kantavierre: 23,5%
Alkoholi: 10,0 %
Muuta: Osa Alkon 2016 vuoden käsityöläisoluiden valikoimaa
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

torstai 8. syyskuuta 2016

American Lager #44 – Iso-Kallan Panimo

Tänään arviossa Iso-Kallan Panimon uutuusolut American Lager #44. Tämä olut on NHL:ssä hienon uran tehneen jääkiekkoilija Kimmo Timosen nimikko-olut. Oluen nimessä esiintyvä #44 on siis Timosen pelinumero. Oluen virallinen julkistamispäivä on tänään 8.9.2016 ja olut on julkaistu Kuopiossa Ravintola Gloriassa Suomi-Ruotsi pelin alla. Sitä on aluksi saatavilla vain Gloriasta ja pian myös muista Vararengasravintoloista. Muusta saatavuudesta ei ole vielä tietoa.

Itse en päässyt tänään Gloriaan, mutta sain onneksi pullollisen tätä maistoon suoraan panimolta. Ei kun olut lasiin ja tutustumaan.

American Lager #44 kaatuu lasiin rauhallisesti, muodostaen melko tiiviin ja hieman punertavan noin 3 cm vaahtokerroksen. Olut on väriltään pihkan ruskeaa ja kirkasta. Mukavasti tummempaa väriä kuin lagereissa yleensä. Herkullisen näköistä. Jotenkin tulee tunne, että tässä on mukava maltainen runko.

Tuoksussa on mallasta mukavasti, mutta jotenkin hieman tunkkaisesti. Muuta en tästä irti saa. Tämä puoli ei vakuuttanut.

Ensisuullinen antaa ensin maukasta Tutti Frutti karkkia, minkä jälkään maltaat kaappaa nopsasti koko huomion itseensä ja dominoi makukenttää suvereenisti. Sitten esiin lämästään napakka pihkainen puraisu, joka iskeytyy limakalvoille kivasti kuin kiekko ylämummoon. Seuraavat hörpyt jatkaa samoilla linjoilla ilman ensimmäistä Tutti Fruttista raikasta hedelmää. Hedelmä on enemmänkin kuivahedelmiä. Jotain hieman tunkaista fiilistä sen myötä tulee esille, mutta muuten maku on mainio.

Suutuntuma on melko täyteläinen ja napakka. Siinä tuntuu mallasrunko ja pihkainen humala. Tässä on luonnetta.

Kokonaisuutena Kimmo Timosen nimikko-olut American Lager #44 on maltaisa ja maukas American Lager, jossa on sopivan röyhkeä ote. Tässä pihkainen hanska on ottanut tiukan otteen ja pistää homman tyylillä loppuun. Pieni miinus välillä esiin nouseesta tunkkaisuudesta, mutta muuten maukas suoritus. Kyllä minä tätä toisen tuopillisen voisin perään ottaa.

Tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: American Lager
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohramallas
Alkoholi: 5,2 %
Muuta: Kimmo Timosen nimikko-olut
Mistä: Sain maistiaspullon suoraan panimolta

perjantai 2. syyskuuta 2016

Devil Dancer – Founders Brewing Co.

Tänään työviikon päätteeksi rynnättiin etsimään vessan seinään oikeanlaista paneelia. On se kumma, kun ei missään liikkeessä ole juuri semmoista lautaa kuin haluaisi. STS eli suorakulmaisilla leikkauksilla olevaa paneelia haluttaisiin, mutta ilmeisesti kukaan muu ei halua, koska niitä saa vain tilaamalla. Ja nyt ois kiire. Ehkäpä laitetaan paneelit seinään sitten väärinpäin, niin saadaan suorakulmaiset urat. Perskeles. Tehdään niin kuin halutaan. 


Mutta nyt tarvitaan jotain rentoutusta ja kylmiöstä valikoin lasiin oikein mielenkiintoisen oluen. Foundersin Devil Dancer on melkoisen hulppea Triple IPA. AVB on 12% ja IBUtkin huimat 112! 

Devil Dancer on väriltään upean tumman meripihkaista ja kirkasta. Pinnalle kertyy parin kolmen sentin hennon rusehtava vaahtokerros.

Tuoksu on hedelmäinen, siirappinen, karpaloinen ja toffeinen. Hieman alkoholiprosentitkin aistii läpi. Yllättävän vähän humalointia aistii tuoksusta läpi.

Maku on erittäin täyteläinen ja jopa hyökkäävä. Ensin puskee erittäin paksua, lähes marmelaadista  sitrusta ja kuivahedelmää. Mukana on sitruunaa, greippiä, aprikoosia ja jotain karpaloista. Jopa likööristä sokerisuutta. Niin ja selvästi tummaakandisokeria. Mutta sitten iskee humalat melkoisella kierrepotkulla ja Chuck Norrisin voimalla. Jos etelän hetelmää on humaloinnissa mukana, niin eipä se paljoa maistu sillä pihkainen nyrkki työntyy semmoisella voimalla esiin limakalvot huutaa lähes hoosiannaa. Jälkimaussa pihka tuntuu vain voimistuvan ja viipyilee tahmaisena pitkään. Toinen hörppy perään jatkaa lähes heti pihkalinjalla. Mutta vesihörppy huuhtoo humaloiden kuivuudesta kippuraan vetäytyneitä limakalvoja ja palauttaa seuraavalle hörpyllä taas hedelmiäkin kehiin. 

Suutuntuma on erittäin paksu (no ei ihme, kun kantavierrepitoisuus on 25,9 °P), siirappinen ja hieman liköörinen. Alkoholisuus tuo melkoisesti lämmittävyyttäkin mukaan. Jälkimaussa humalointi kuivattaa limakalvoja lähes siihen pisteeseen, että hymy nousee kasvoille. Näin kävi aikoinen ekaa kertaa maistaessani Pikkulinnen Triple IPAa.

Kokonaisuuten Devil Dancer on melkoisen hieno ja makurikas pakkaus. Ehkäpä liian pihkaisa omaan makuuni. Jotenkin paikoitellen fiilikset oli kuin olisi juoksevaa pihkaa kurkkuun kaatanut. Paholaisen tanssia iskee syvälle makuhermoihin ja puskee sen täyteen moninaisia makuja. Voin suositella kaikille runsaiden makujen ystäville, mutta Solin tai Koffin lipittäjille tämä voi olla ylivoimanen, voimat uuvuttava koitos, joten heidän ei kannata lähteä tämän viehkeän Paholaisen tanssiattaren matkaan... 

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Founders Brewing Co.
Tyyli: Tripla IPA
Maa: Yhdysvallat
Väri: 67 EBC
Katkerot: 112 IBU
Kantavierre: 25,9 °P
Alkoholi: 12 %
Muuta: Foundersin Limited sarjan olut. Saatavuus kesäkuussa.
Mistä: Keskustan Alko, Kuopio