lauantai 31. lokakuuta 2015

Verjnuarmu Savuportteri – Iso-Kallan Panimo

Rockolut – tai oikeammin bändinnimikko-olut on osoittautunut huomioideni perusteella aika vaikeaksi lajiksi. Ainakin näin olutharrastajan näkökulmasta. Suurten nimien oluet ovat lähes poikkeuksetta olleet kauheita litkuja, joilla on oikeastaan vain yksi funktio. Tärkeintä on ollut saada rahaa faneilta pienillä kuluilla, mistä johtuen juomat ovat omanneet matalat mallas- ja humalapitoisuudet. Tuloksena valitettavan usein halvalla tuotettua bulkkilageria kauniissa kuorissa, jonka toivotaan myyvän kuin häkä.

Tätä karuinta bulkkiosastoa on mielestäni edustanut täysin mitäänsanomattomat Kiss Destroyer ja Kotiteollisuuden pölyyntyneiden kaappien luurangoilla ratsastava KOFF Rock. Eikä Motörheadin Bastardkaan kovin paljoa kummoisempi ollut. Ehkäpä sitä selittää valmistajana ollut Krönleins Bryggeri, joka valmisti myös Kiss Destroyeria. Hyllyyn taas suosiolla ovat jääneet AC/DC ja Hurriganes oluet, vaikka  jälkimmäinen onkin sentään Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan valmistamaa. Iron Maidenin Trooperissa oli jo sentään yritystä ja makuakin. Jättipeukku Ale tyylilajista tässä rock-lagereiden maailmassa.

Uudempana tuulahduksena, ainakin kotimaassa, on tullut kotimaisilla pienpanimoilla kotimaisille bändeille valmistetut nimikko-oluet. Ensimmäisen tämmöisen muistan maistaneeni pari vuotta sitten ostettuani Jyväskylän Palokan Citymarketista kulttimaineisen Impaled Nazarenen nimikko-olutta Goat Brewta (valmistaja Vakka-Suomen Panimo). Olut ei ollut erityisen mieleen painuvaa, mutta Schwarzbier tyylilajina oli jo jotain uutta. Porilaisen Beer Hunter'sin valmistama punkbändi Appendixin 30-vuotisjuhlaolut on kerännyt kehuja, mutta se on jäänyt itseltäni maistamatta.

Saimaan Juomatehdas on valmistanut ainakin Eläkeläisten Humppalen (joka on siis itseasiassa uudelleen pakattu Marsalkka Luomu Golden Alea) ja Lapkon Freedom Golden Alen (vaikuttaisi myös olevan Marsalkka Luomu Golden Alea). Ja jos linkkien tietoihin on uskonminen, niin samaa olutta eli Marsalkka Golden Alea saa edelleen kauppojen hyllyiltä ja se on omasta mielestäni oikein hyvää.

Näissä kotimaisissa versioissa yleensä suurin kompastuskivi on ollut täkäläinen keinotekoinen alkoholiprosenttiraja, joka on pakottanut tuotteet teennäisesti matalille prosenteille, jos tuotteelle on haluttu laajempaa levikkiä.

Kotimaisten lisäksi olen maistanut ainakin norjalaisen Lervig Aktiebryggerin valmistamat Siste Dans orkesterin nimikko APA ja oikein rapsakkasti humaloitu Punklegenda Ramonesin rumpalin nimeä kantava Marky Ramone's Hoppy Pilsner. Molemmat olivat oikein onnistuneita oluita. Musiikkioluita on varmasti tässäkin maassa useita muitakin, puhumattakaan jos muualta maailmata näitä lähdettäisiin etsimään, mutta eteeni en niitä ole valitettavasti saanut.

Mutta palataanpa ajatusharhailusta tämän kertaiseen pääaiheeseen. Yksi uusin tulokas tässä haastavassa skenessä on Kuopiolaisen Savometallin uranuurtajan Verjnuarmun nimikko-olut, jonka on valmistanut Iso-Kallan Panimo. Tämä olut edustaa tyylilajina savuportteria, mikä sopiikin bändin teemaan kuin kirves kalman kalloon. Spiritistisessä istunnossa tuonpuoleisesta saamieni tietojen perusteella oluentyylilajin päätti oluen ystäväksikin tunnustautuva bändin laulaja Puijon Perkele.

Olut liittyy osana eilen julkaistua 1808 nimeä kantavaa bändin neljättä albumia, jossa teemana on Suomen sota. Erikoisuutena levynjulkaisuun liittyen torstaina avattiin Verjnuarmusta kertova näyttely Kuhtumattomat vieraat Kuopion museossa, missä samalla lanseerattiin tämä uusi nimikko-olut.

Sain kutsun näyttelyyn, mutta valitettavasti perhevelvollisuudet riistivät minulta mahdollisuuden päästä maistamaan tätä olutta ensimmäisten joukossa. Onnistuin kuitenkin saamaan pullollisen tätä maisteluun. Tosin bongasin tätä eilen jo Kuopion Kolmisopen Citymarketista. Kuuleman mukaan Verjnuarmua löytyy Kuopiossa myös muutamasta muusta hyvin varustellusta ruokakaupasta sekä baareista.

Pulloa komistava etiketti mukailee Verjnuarmun tuoreen levyn 1808 kansikuvaa, mikä on orkesterin hovitaiteilijan Timo Kokon käsialaa. Kuvassa viitataan Suomen sotaan ja värimaailmakin enteilee myös savuisuutta. Toivottavasti sitä myös oluesta löytyy. Se selvitetään vain yhdellä tavalla.

Verjnuarmu Savuportteri oli erittäin
herkullisen näköistä ja tuoksuista,
muttei valitettavasti yltänyt maussa
näihin sfääreihin.
Pullo auki ja olut lasiin. Verjnuarmu Savuportteri on väriltään syvän mustaa ja lähes läpikuultamatonta.  Kuin Tuonelanjoki. Lasiin kaadettaessa pinnalle kertyy kolmen sentin kuohkea vaalean ruskea vaahtokerros, joka laskeutuu kauniisti peittämään oluen pintaa tasaisena kerroksena.  Tämä kerros on pitkäikäinen. Oikein houkuttelevan näköinen portteri.

Tuoksusta löytyy saunapalvia, paahteista mallasta, ruisleipää sekä savusaunan lauteita. Savuisuus on kyllä mukavasti läsnä. Jopa hieman turpeisena – kuin pieni tuulahdus hyvin savuista skottiviskiä.

Maussa tulee ensin hienoista savua ja kevyesti mallasta. Sitten maku muuttuu yllättäen hieman vetiseksi. Kuin mallasvierrettä, muttei niin makeaa. Tyylilajin huomioon ottaen humalointi olisi omaan makuuni voinut olla napakampikin. Jälkimaussa esiin nousee feenikslinnun lailla nokea, paahteista ruisleivän kuorta ja miellyttävää puun aromia kuin tynnyrikypsytyksen jäljiltä. Myös pieni humalan puraisukin nostaa nyt päätään. Nämä jättävät savuisuuden ystävälle miellyttävän maun suuhun ja nostattavat lasin uudelleen huulille. 

Suutuntuma on melkoisen kevyt ja hivenen hiilihappoinen tyylilajiin nähden. Matalat prosentit selittävät keveyttä paljon. Enemmän runkoa tämä kaipaisi.

Kokonaisuutena Verjnuarmu Savuportteri onnistuu kohtalaisesti. Tyylilajina tämä olisi kaivannut tuommoiset 5,5-6,5 % vahvuudessa – jopa enemmän. Näin oluelle olisi saatu lisää ryhtiä runkoon tukemaan tummaa ja paahteista makua täyteläisyydellä. Ulkoasu ja tuoksu lupailivat erinomaista, johon asti ei suussa ihan ylletty. Oluen lämpeneminen paransi ja korosti makumaailmaa. Kauppavahvuinen portteri on kuitenkin hankala laji. En ole kovin montaa oikeasti hyvää kauppavahvuista portteria maistanut, joten siihen nähden hieno suoritus Iso-Kallan Panimolta.

Kerta maistelussa oli bändiolut, niin pitäähän sitä pitkästä aikaa laittaa musasuositustakin mukaan. Verjnuarmun uuden 1808 levyn pari kertaa kuunnelleena omaksi suosikiksi nousi levyn päättävä Arvet, joka yltää jopa balladisiin tunnelmiin. Tässä kuitenkin koko levy Spotifysta tutustumista varten, mutta muista tukea artisteja ja ostaa myös levy, jos kolahtaa. 

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50 

Speksit:
Panimo: Iso-Kallan Panimo
Tyyli: Savuportteri
Maa: Suomi
Maltaat:  Ohramallas
Alkoholi: 4,5 %
Muuta: Savometallin sanansaattajana Verjnuarmun nimikko-olut
Mistä: Kohtasin iltakävelyllä Kuopion museon ovesta ulos rynnistäneen Verjnuarmun basistin Woeman, jolta liikeni pullollinen mustaa nokinektaria vaatimattomalle kadun tallaajalle...

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Aamupala Ale – Laajalahden SUURpanimo

Eilen lukaisin aamulla jutun baariin aamuoluelle tulevista ihmisistä. Siitä mieleeni tuli jääkaapissa sopivaa hetkeä odottava Aamupala Ale, joka on Laajalahden SUURpanimo nimellä toimivan Espoolaisen kotipanimon mielenkiintoinen tuotos. Sain kyseistä tuotosta kaksi pulloa jo viime keväänä ja toisen niistä maistoin heti miten silloin. Toinen jäi odottamaan sopivaa hetkeä.

Ajattelin, että se olisi kiva nauttia joku rauhallinen aamu. Ja tänään semmoinen oli tarjolla, kun muu perhe oli reissussa. Siispä pullo jääkaapista aamupalan kaveriksi.

Jotakin tuttua tässä on... Panimolla ollaan panostettu
tyylikäisiin ja sopivan huumoripitoisiin etiketteihin.
Harmi vain, etteivät ne pulloihin asti päätyneet.

Laajalahden SUURpanimon panimomestari
Jaakko laittaa raaka-aineet mäskäytymään.
Raaka-aineina tässä oluessa on ollut Weetabix, Nalle ohrahiutaleet ja Start! aamiaismysli. Mallasta on myös mukana. Lisänsä makuun on tuonut pannullinen vastakeitettyä kahvia ja pomeranssinkuori. 

Aamupala Ale on väriltään tumman punaruskeaa ja hieman sameaa. Punaisuus korostuu valoa vasten katsottuna. Lasiin kaadettaessa vaalean ruskeaa vaahtoa muodostuu reilusti, joten koko pulloa ei saa kaadettua kerralla lasiin.

Tuoksu maltaisa ja hivenen sitruksinen. Myös yrttejä ja kahvimaisuutta löytyy. Jotain tunkkaisuutta tässä on aistittavissa, mikä latistaa hieman tuoksuprofiilia.

Maku on aika täyteläinen. Siinä tuntuu paahteista mokkaa, maltaisuutta ja humalan katkera puraisu. Voimallisempien makujen alta löytyy myös sitrusta. Jälkimakuun tulee hieman kumimaisuutta. Panimomestari Jaakko oli sitä mieltä, että olut oli menettänyt parhaan teränsä kypsytyksessä. Ehkä jopa jotain kontaminaatiota, mutta ei tässä minusta kuitenkaan selkeää virhemakua ollut. Muistelin myös itse, että maku oli parempi tuoreempana. 

Suutuntumaltaa täyteläinen ja jopa hieman pehmeä, kunnes kääntyy jälkimaussa jopa kovan katkeraksi, mikä ei anna oikein tilaa mauille.

Kokonaisuutena kuitenkin varsin onnistunut olut, kun ottaa huomioon lähtöraaka-aineet. Tämä pullo oli iästynyt noin puoli vuotta eikä varsinaisia virhemakuja ollut siihen kehittynyt eikä eltaisuutta löytynyt, joten rasvat on onnistuttu kuorimaan pois. Sinällään erittäin mielenkiintoinen olut ja osoittaa, että olutta voi tehdä monenlaisista lähtöaineista.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 32/50 

Speksit:
Panimo: Laajalahden SUURpanimo
Tyyli: Ale
Maa: Suomi
Maltaat: Weetabix, Nalle ohrahiutaleet ja Start! aamiaismysli. Lisäksi Maris Otteria, Amber mallasta ja Carabohemian
Alkoholi: 5,7 %
Muuta: Kahvia ja pomeranssinkuorta.
Mistä: Sain maistiaispullon panimon

(18.10.2015 klo 22.52 Muutettu tieto, ettei oluessa olisi lisättyä mallasta. Sitä on)

lauantai 17. lokakuuta 2015

Columbus Pale Ale – Malamgård Brewery

Tänään on ollut hauska päivä. Hieman nuhaisena lauantaina töissä, jonka jälkeen ruokakauppaan. Kolmisopen Citymarketista edullista lohta hakiessani löysin koriin myös Iso-Kallan Panimon kaupalla valmistamaan 20-vuotis juhlaolutta ja Malmagårdin Columbus Pale Alea. Kotiin päästyäni päätiin etten väsyneenä jää nyt kotiin nysväämään, jottei koko päivä mene hukkaan vaan vääntäydyin vähän ulos kaupungille ja päädyin yllätys yllätys Alkoon. 

Olin kuullut, että Kuopion keskustan Alkossa oli ollut Ruosniemen Diplomi-Insinööriä. No oli sitä ollut, mutta ei enää. Tosin iloisesti yllätyin, kun työntekijä oma-aloitteisesti alkoi selvittämään olikos sitä tulossa lisää. Maanantaina pitäis tulla ja varasin sitten pullollisen itselleni. Hyllystä lähti mukaan viimeinen myymälän Brooklynin Sorachi Ace, Rodenbachin GrandCru ja Ayinger Urweiße.

Torilla törmäsin kollegaan, joka oli juuri töistä päässyt ja 15 sekunnin keskustelun päätteeksi päätimme mennä Ravintola Maljaan oluelle. Siellä maisteluun lähti BrewDogin #MashTag'15, minkä jälkeen suuntasimme meille saunomaan. Saunan jälkeen kaverini suuntasi syömään kaupungille sovittuun tapaamiseen. Vaatteet niskaan heitettyän lähdin itse metsästämään betoniviidakon syövereistä jotain syötävää. Raskaan 50 metrin matkan jälkeen saavuin lopulta läheisen Italialaisen ravintolan Trattoria Sorrenton eteen, josta päätin hakea pizzan mukaan. Kotona kaivoin kaapista tämän herkullisen pizzan kaveriksi tänän hommatun Malmgårdin Columbus Pale Alen.

Columbus Pale Ale on väriltään kauniin meripihkan värinen olut, jonka pinnalle kertyy noin 3 sentin valkoinen vaahtokerros. Oikein herkullisen näköinen olut.

Tuoksu on maltaisan makea, kevyen toffeinen ja häivähdyksen marjaisa (?!?). Jännittävää.

Maku on mukavan maltaisa ja jännä kirpakka. Vähän kuin puolukkaa ois maussa.  Jälkimaussa kevyt kirppakka katkerointi kääntyy napakan humalan katkeroiseksi.

Suutuntumaltaan Columbus Pale Ale on napakan katkeroinen, jota tukee yllättävän tukeva mallasrunko. 

Kokonaisuutena Columbus Pale Ale on erittäin onnistunut kauppavahvuinen Pale Ale. Kyllä se Malmgård Brewery tekee vain hyvin tasalaatuisia oluita. Ja siis hyvässä mielessä. Heikkoja tuotteita ei ole tainnut kertaakaan tulla eteen.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 38/50 

Speksit:
Panimo: Malmgård Brewery
Tyyli: Pale Ale
Maa: Suomi
Väri: 18 EBC
Katkerot: 35 EBU
Kantavierre: 11°P
Alkoholi: 4,7 %
Mistä: Kolmisopen Citymarket, Kuopio

perjantai 9. lokakuuta 2015

Black Pils – Mallaskosken Panimo

Nyt tuli maisteltua sen verran mielenkiintoinen olut, että piti laittaa muistiin panot bloginkin puolelle. Ei tämä mikään ufo ole, mutta onhan se hämmentävä juoda mustaa pilsiä. No, onhan sitä jo mustaa IPAa ja Lageriakin tullut juotua, mutta tämän kohdalla myös maku oli hämmentävän monivivahteinen.

Black Pils on yksi Mallaskosken panimon tyylikästä ulkomaille suunnattua Black-sarjaa. Etiketit on näyttävän simppelit. Mustalla pohjalla paksulla kultamaalilla maalatut kirjaimet. Kerrassaan tyylikästä.

Black IPAn, jota on myös saatavilla Alkosta, maistoin kesällä Ravintola Kummisedässä. Ainoa ravintola, jossa olen sitä Kuopiossa nähnyt. Black Pilsiä en ole vieläkään nähnyt muualla kuin vasta nyt Alkossa. 

Mallaskosken Black Pils on väriltään syvän mustaa. Valoa vasten erottuu hienoista punaisuutta. Vaahtoa muodostuu pinnalle hyvin niukasti. 

Tuoksussa on reilusti paahteisuutta, jonka takaa pilkottaa kukkaista humalaa ja toffeeta. Hieman lämmettyään tuoksusta löytyy myös lakritsisuutta. 

Maku on paahtomaltainen ja yllättävän raikas. Olisin kuvitellut "tunkkaisemmaksi". Mausta löytyy myös kukkaista humalaa kuten tuoksustakin. Maku on jotenkin kermaista. Hyvin monipuolinen makuprofiili, josta on hieman hankala erottaa yksittäisiä elementtejä. Oikein hyvää silti. 

Suutuntuma on alkuun raikas. Sitten tulee pehmeän silkkisyys, jota sävyttää häivähdys kuivattavia katkeroja. Jälkimaussa paahteisuus yhdessä hillittyjen katkerojen kanssa kuivattaa jälkimakua pitkään. 

Kokonaisuutena melkoisen hyvää on tämä erikoinen Black Pils. Ei tätä montaa peräkanaa joisi toisin kuin maittavia vaaleita pilsejä. Mutta oikein hyvä olut, joka kestää myös lämpenemistä hyvin. Suosittelen. 

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 39/50 

Speksit:
Panimo: Mallaskosken Panimo
Tyyli: Black Pils
Maa: Suomi
Väri: 125 EBC
Katkerot: 36,9 EBU
Kantavierre: 12,2°P
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Mallaskosken Panimon tyylikkään Black-sarjan olut.
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

torstai 8. lokakuuta 2015

Schönramer Weißbier – Private Landbrauerei Schönram

Eilen vaimo laittoi töihin viestiä, että UPS-lähettifirma oli yrittänyt tuoda 18 kg:n pakettia minulle. Arveli, että tilaamani oluttarvikkeet oli sieltä tulossa ja kertoi, että paketti tuleekin vasta huomenna, kun ei oltu päivällä kotona. Siinä vähän hätäännyin, kun olin tilannut Brewcatiltä nestehiivaa ja sehän tulee kylmäpakkauksessa, joka ei kestäisi kahden vuorokauden kuletusta.

Sitten tajusin, ettei se voi olla Brewcatin paketti, koska olin tilannut sen pakettiautomaattiin ja seuranta koodikin näytti sen olevan Postin Kuopion lajittelukeskuksessa. Soitin vielä varmuuden vuoksi UPS:lle. Rahtilähetys Saksasta ja särkyvää. 

Sitten ajattelin sen olevan Belgian Beer Factoryn tilauksemme (vaikka paketti tuli siis Saksasta!!! Hölömö minä!), jonka oletin kaverin tilanneen minun nimellä meidän osoitteeseemme, kun itse on usein viikot Helsingissä. Soitto kaverille paljasti, ettei asia ole näin.

Sitten alkoi ihmettely. Useamman kerran asiaa pohdin töissä, kunnes tuli ajatelleeksi erästä lupausta. Olen pariin otteeseen jelppaillut ystävien tiukkaa bilebändiä, Tiger Stripesiä. Muistin, että pojat olivat sanoneet ostavansa minulle joskus olutta. Voisiko tämä olla heiltä. 


Paketin saavuttua havaitsin paketin olevan saksalaisesta Bier und Bier nettikaupasta. Avattuani paketin sieltä paljastui 9 pulloa vehnäolutta ja 9 pulloa IPAa sekä lasinalusia ja mainosbrosyyrejä, muttei mitään tietoa tilaajasta. Epävarmuus jäi.

Sitten tänään käydessäni saunomassa bändimme rumpalin ja laulajan kanssa kysyin asiaa myös Tiger Stripesissä vaikuttavalta laulajaltamme, joka myönsi paketin olevan heiltä lahja minulle. Olivat päättäneet yllättää minut. Ja siinä onnistuivat. Oioioi... Kylläpä mieltä lämmitti. 

Piti siis kotiin tultua ottaa ensimmäinen pullo maisteluun, jotta sain lahjan laadun testattua.

Schönramer Weißbier on sameaa ja väriltään hieman oranssinruskeaa. Pinnalle muodostuu kaadettaessa kolmen sentin valkoinen vaahtokukka.

Tuoksu on melko mieto, mutta raikas ja hieman omenainen. Siitä löytyy myös banaania ja pehmeää hiivaisuutta.

Maku on erittäin pehmeä ja maltainen. Mausta löytyy myös samoja elementtejä kuin tuoksusta eli omenaa, banaania ja hiivaisuutta. Makuprofiili on melko lyhyt ja jälkimaussa mukaan tulee maltillisesti katkerohumalaa ja yrttejä, mitkä viipyilevät hieman pidempään suussa.

Suutuntuma on pehmeä ja melko täyteläinen. Piristystä ja raikkautta tuo kevyesti kieltä kipristelevät hiilihappokuplat.

Kokonaisuuten kelvollinen perusvehnä olut. Mukava juoda ja olisin ylpeä, jos samaan omilla tuotoksillani yltäisin. Kotipanimossa tehdyt kaksi vehnäolutta eivät  nimittäin ole olleet mitään huippuonnistuneita. 

Tätä on mukava nautiskella, kun ei halua liikaa hifistellä. Hyvä että on käyttöoluitakin kaapissa. Kiitos Jamo, Teemu, Kyde, Tommi ja Jallinen! Kiitos Tiger Stripes!

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 33/50

Speksit:
Tyyli: Vehnäolut
Maa: Saksa
Väri: 16 EBC
Katkerot: 12 EBU
Kantavierre: 12,7°P
Maltaat:  Vehnä- ja ohramallas
Alkoholi: 5,6 %
Mistä: Tuli Tiger Stripesin tilaamana www.bierundbier.de nettikaupasta

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Spaten Oktoberfestbier – Spaten-Franziskaner-Bräu

Tämä on ensimmäinen tämän vuoden Oktoberfestoluista, jonka olen maistanut. Siis puhun Alkon valikoimasta. Omia merkintöjäni katseltua vaikuttaisi, etten ole tätä ennen maistanutkaan. Nyt on aika korjata sekin.

Spaten Oktoberfestbier on väriltään vaalean kullankeltainen ja erittäin kirkasta. Valkoista kuohkeaa vaahtoa kertyy pinnalle reilun parin sentin kerros lasiin kaadettaessa.

Tuoksu on raikas ja hieman makeahkon maltaisa. Ei mitenkään erikoinen. Ei säväytä hirveästi.

Maku on  raikakkaan hedelmäinen ja maltainen. Melkein tuttifrutti karkkia. Jälkimaakuun raikastavia katkeroja hyvin maltillisesti. Oikein hyvä makukombo.

Suutuntuma kevyt ja raikas. Jälkimaussa sama kepeys jatkuu ja mukaan tulee hieman katkeroita sävyttämään.

Kokonaisuuten Spaten Oktoberfestbier on oikein maukas Oktoberfestolut. Kyllä tätä janoon joisi ja hyvällä halulla. Kohta on puolen litran lasityhjä, vaikka vasta aloitin. Sopivan raikasta, helppoa juotavaa ja samalla maukasta. Tätä voisi ottaa toisenkin.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50

Speksit:
Panimo: Spaten-Franziskaner-Bräu
Tyyli: Oktoberfestbier
Maa: Saksa
Väri: 7,7 EBC
Katkerot: 14,1 EBU
Kantavierre: 13,6°P
Alkoholi: 5,9 %
Muuta: Oktoberfest olut
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio