perjantai 30. toukokuuta 2014

Stallhagen Honungsöl - Stallhagen

Kävin katsomassa Suomen ja Kanadan jääkiekkopelin ravintola Maljassa ja pelin tiimellyksessä tuli maisteltua Panimo Hiiden Metsänpeitto ja Humulus Lupus DIPA. Molemmat olivat omaan mieleeni maukkaita oluita, joista Hulus Lupus vei voiton. Katsotaan, saanko näistä arviota tehtyä, kun muistiin panot oli aika huonot ja kuvatkin vähän epäonnistuneita. 

Pelin jälkeen kotiin palatessa otin iltapalan kera vielä jääkapista Stallhagenin Honungölin eli suomalaisittain hunajaoluen. Hunaja oluita on tullut muutamia kertoja maistetua ja ei ne huonoja ole olleet, mutten ole niiden suurin ystävä. Mutta esim. viikinkiravintola Haraldissa pelkistetyn maukkaan pohjoismaisen ruoan kera hunajaolut on kyllä toiminut ainakin omalla kohdallani. 

Kauniin värinen ja herkullisen tuoksuinen
hunajaolut, jossa makukin oli ihan kohdillaan.
Honungsölin tuoksusta löytyy selkeästi hunajaa ja mehiläisvahaa. Ulkoasu kauniin kultaisen hunajankeltainen. Lähes loistavan kirkasta. Ohuehko vaahtokerros. Maussa hunajainen keveys pyörähtävät suuhun, jota humalointi ja voimakas hiilihappotus pieksee "karrelle". Napakkka humalointi on plussaa eikä hiilihapotuskaan häiritse tässä. Suutuntuma on kevyt, jota hiilihapon kirpeys terävöittää. 

Näpsäkkä olut jota voisi suositella kokeiluun ihmiselle, joka ei ole tutustunut syvemmin oluiden maailmaan, mutta kiinnostusta olisi. Tästä on hyvä aloittaa, vaikka maustettujen oluiden testailu. Kokeilkaa! Kevyempi hunajointi kuin esim. viikinkiravintola Haraldin nimikko hunajaoluessa.

Sinällään kelpo tuote. Voisin ostaa toistekin.

Ajatukset harhailivat Suomi-Kanada pelistä kanadalaiseen musiikkiin ja mietintöihin, mikä mahtoi olla ensimmäinen kanadalainen artisti tai bändi, jota olen kuunnellut. Mietin vaikka mitä, kunnes se jysähti voimakkaana mielikuvana.

90-luvulla pyörinyt loistava Jyrk: (eli Jyrki) oli nuorille suunnattu musiikkipainotteinen televisio-ohjelma, joka esitteli paljon hyviä bändejä ennen internetin suurempaa läpilyöntiä. En muista oliko meille kotona edes tuohon aikaan vielä nettiyhteyttä - tai jos oli niin mentiin todennäköisesti 15,6 KB/s huimilla nopeuksilla ja laskutus puhelinlaskun yhteydessä. Kallista se oli.

Jyrk:n formaatti oli käsittääkseni haettu Kanadasta ja hyvinhän se toimi. Paljon tuli tuota ohjelmaa silloin katsottua. Muistan elävästi edelleen, kun eräässä lähetyksessä esiintyi livenä hyvin pitkähiuksinen kaunis nainen, joka rokkasi ihan kympillä. Loistava biisi, kaunis nainen, mahtava ääni ja tykki bändi. Rumpalina oli silloin muuten nykyisin paremmin Foo Fightersin kannujen takaa tuttu mies Taylor Hawkins. Apinasti mies kannutteli jo silloin.

Tämä ainakin itselleni entuudestaan täysin tuntematon nainen oli Alanis Morissette. Neito vietteli minut pauloihinsa ja tämä pojankloppi kipaisi seuraavan kuukausirahansa saatua LevykauppaÄX:n edeltäjään (tai ainakin samalla paikalla sijainneeseen) Puijon Musiikkiin, jos muistan oikein, ja ostin Jagged Little Pill levyn. Tämä levy oli muistaakseni kymmenen ensimmäisen levyn joukossa, jotka itse omilla rahoillani ostin (toisaalta enpä ole kyllä koskaan kenenkään muun rahoilla niitä ostanutkaan). Loistava levy, jota tuli luukutettua paljon ja silloin tällöin eksyy nykyäänkin levysoittimeen pyörimään. Ja mielestäni edelleen paras Alaniksen levy...

Muistaakseni tuo Jyrk:ssä näkemäni ja kuuleman biisi oli You Oughta Know biisi. Sen myös haluan tähän laittaa, vaikka levyltä löytyy paljon hienoja biisejä - mm. hienot Forgiven ja hitiksikin noussut Ironic. Tämä biisi kuitenkin tutustuti minut Alanis Morissetten pariin.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 34/50  

Speksit:
Panimo: Stallhagen
Tyyli: Maustettuolut
Maa: Suomi
Väri: 6 EBC
Katkerot: 16 EBU
Maltaat:  Pilsner, Munch
Humalat:  Chinook
Alkoholi:  4,7 %
Muuta: Hunajaa
Mistä: S-Market Ykkösrasti, Kuopio

Laitilan Kievari Mämmi Stout - Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Laitilan Mämmi on oluena semmoinen, joka herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Muistan maistaneeni LWT:n Mämmi-olutta ensimmäistä kertaa jo useampi vuosi sitten. Muistikuvat on vähän hatarat siitä, mutta muistoissani mielsin oluen tummaksi ja kohtuullisen tuhdiksi. No kaksi vuotta sitten eräässä keväisessä Kuopion olutseuran bruuvissa oli yhtenä oluena mukana silloinen LWT:n Mämmi-olut, joka oli väriltään kauniin punaista ja tyyliltään aivan erilaista. Se versio sai kyllä täystyrmäyksen tuossa bruuvissa. Ei tainnut olla ketään, kuka olisi oluesta pitänyt. Kommentit oli paikoitellen jopa luokkaa "Eihän paskasta saa muuta kuin paskaa" viitaten mämmin ulkoiseen olemukseen.

Itse en nyt näin jyrkkää tuomiota tehnyt, mutta en kyllä tuosta vuoden 2012 versiosta pitänyt pätkääkään. Lähes mauton ja väljähtänyt juoma, jonka vähäinenkin maku loppui lyhyeen. Kauniin väristä se lasissa oli, mutta siihen se oluen "hyvyys" sitten jäikin. 

Tästä lähtökohdasta olin hyvin skeptinen tämän suhteen ja meinasin alunperin jättää koko tuotteen maistamatta. No, kävi kuitenkin niin, että eräällä nopealla Alkossa piipahtamisella päätin hetken mielijohteesta olla hyväsydäminen ja antaa Mämmille toisen mahdollisuuden. Olihan kyseessä sentään täysin erityylilajin edustaja.

No minkäslainen olut tämä sitten oli? Jo pullon läpi näki, että tuotteen ulkoasu on ainakin täysin erilainen. Lasiin kaadettaessa Laitilan Kievari Mämmi Stout oli lähes mustaa. Lasissa tarkasteltaessa valoa vasten olut on lähes läpikuultamatonta. Pinnalle kertyi kaadetteassa ohut kerros lähes siitepölyn keltaista vaahtoa, joka hakeutuu nopeasti lasin reunoille.

Laitilan Kievari Mämmi Stout yllätti
positiivisesti.
Tuoksussa runsaasti suklaisuutta ja mämmin maltaisen makeutta. Samoja aromeja löytyy myös mausta. Humalointi ei ole kovin voimakasta. Olut tuntuu suussa mukavan pehmeältä ja maukkaalta kokonaisuudelta. Tämä oli jotain aivan totaalisen erilaista, kuin se vuoden 2012 keitos!

Täytyy myöntää, että olin erittäin positiivisesti yllättynyt tästä. Pelkäsin pahinta, mutta Mämmi Stout olikin oikein maukas ja miellyttävä olut. Ei nouse stouttien parhaimmistoon, mutta kelpo tuote kaikkiaan. Hintakin on ihan kohdillaan 2,79 €, joten voisin toistekin ostaa.

Tämän oluen kanssa kävi niin hassusti, että matkailusta johtuvan aikaeron rasittama Musamies NUKAHTI olutlasi kädessä sohvalle. Eipä ole moista sattunut ennen, mutta tämä ei siis johtunut oluesta. Siinä puolituntisen torkuttua havahduin ja nautin sopivasti lämmennen lopun parilla kulauksella ja hampaiden pesun kautta unimaailmaan.

Musavalinnaksi nukahtamisen johdosta valitsen islantilaista loistavan leijuvaa Múm yhtyeen musiikkia. Tutustuin bändiin ensi kertaa Maailma kylässä festareilla Helsingin Kaisaniemessä muistaakseni vuonna 2000. Joku iso pumppu (oisko ollut Ultra Bra) esiintyi päälavalla ja lähes kaikki paikallaolijat olivat siellä. Múm esiintyi pienellä rekkalavalla ja vähäeleisen islantilaisnelikon musiikki hurmasi ainakin minut heti. Siitä lähtien on bändiä tullut seurattua, vaikkei pari vimeisintä levyä ole paljoa innostanut, niin fanitan yhtyettä kovasti. Hienoa omaperäistä musiikki kudelmaa sekoittaen koneita ja akustisia instrumentteja.

Haluaisin nostaa esille bändin vuonna 2000 ilmestyneeltä (julkaistu myöhemmin 2005 uudelleen toiselle levymerkille) ensimmäiseltä albumilta Yesterday Was Dramatic – Today Is OK löytyvän unitunnelmaisen Asleep On A Train. Se sopii loistavasti tähän nukahtamis episodiin. Levyltä löytyy heti perään sitten tällä "vastakappale" Awake On A Train, jossa sitten havahdutaan hienoon höyryjunan kolinaa muistuttavaan napsutukseen ja kellopelien kirkkaisiin kilahduksiin. Hyvä kappalepari. Kuuntele molemmat.


Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50  

Speksit:
Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyli: Stout
Maa: Suomi
Väri:  270 EBC
Katkerot: 30,7 EBU
Kantavierre: 15°
Maltaat:  Pale ale-, tummat karamelli-, suklaa- ja paahdetut ohramaltaat
Humalat:  First Gold- ja East Kent Goldings
Alkoholi: 5,8 %
Muuta: Maailman ainoa Mämmiolut. Mukana myös pomeranssinkuorta Tämä vuoden 2014 versio on lajiltaan stout.
Mistä: Sokoksen Alko, Kuopio

torstai 29. toukokuuta 2014

Hitachino Nest Beer Japanese Classic Ale (常陸野ジャパニーズ・クラシック・エール) - Kiuchi Brewery (木内酒造)

Viimeisen illan oluena pakkailun ohessa nautiskelin vielä yhden Kiuchi Breweryn tuotoksen - Hitachino Nest Beer Japanese Classic Alen (常陸野ジャパニーズ・クラシック・エール). Kotiin palattuani muistinkin nähneeni tämän panimon oluita jo David Kenningin ja Robert Jacksonin kirjoittamassa Maailman oluet -kirjassa, en vain reissussa sitä muistani. Jotain tuttua, mutten saanut päähäni mitä. Tätä olutta ei kirjassa ollut, mutta mm. maistamani Red Rice siinä esitellään.

Hitachino Nest Beer Japanese Classic Ale (常陸野ジャパニーズ・クラシック・エール) on väriltään kauniin punertavaa mantelin ruskeaa. Pinnalle kertyy ohut pitsinen vaahtokerros.


Tuoksussa hienostunutta hedelmäisyyttä ja rusinaa.  Miellyttävän makea tuoksu.

Maussa hedelmäisyyttä, kuivattua persikkaa ja mukavasti humalan tuomaa katkeroa. Erittäin maukas olut, joka tuntuu suussa täyteläiseltä ja kuivattun hedelmän maku säilyy jälkimaussa katkeron kanssa.

Erittäin kelpo oluita tämä 1996 olutpanimotoimintansa aloittanut Kiuchi Brewery valmistaa.  Alunperin vain sakea tehnyt panimo perustettiin jo 1823, joten historiaa sillä on saken osalta. Panimon nettisivujen mukaan olutta viedään ainakin Ruotsiin ja Norjaan, joten siellä vierailevat voivat näitä herkkuja paikallisista monopoleista etsiskellä. Maitokaupoista tuskin löytyy, kun suurimmassa osassa prosentti rajat ovat tämän "keinotekoisen" keppana rajan yläpuolella.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50  

Speksit:
Panimo: Kiuchi Brewery 木内酒造
Tyyli: Ale
Maa: Japani
Väri:  Copper Brown (valmistajan mukaan)
Katkerot: 41 IBU
Kantavierre: 1.070 OG
Maltaat:  Marris Otter, Munich, Crystal
Humalat:  Chinook, Fuggle, Kent Golding
Alkoholi: 7,0 %
Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Suntory Umami ja Suntory Kinmugi (Rich Malt) - Suntory Holdings Limited (サントリーホールディングス株式会社)

Tässä vielä riittää näitä Japanin reissulla eväsretkillä maisteltuja oluita, vaikka reissulta kotiuduin jo pari viikkoa sitten. Pari vielä tämänkin jälkeen jäljellä ja sen jälkeen pääsee taasen kotimaisten herkkujen pariin.

Tähän sattui kaksi Suntory Holdings Limitedin olutta. Suntoryhan tunnetaan myös suurena viskitislaamona ja todennäköisesti viskin ystävät yhdistävätkin Suntory nimen ensimmäiseksi tislattuun ohra juomaan. Mutta nyt keskityn vain näihin oluisiin.

Suntory Umami

Suntory Umamin nautiskelin parin tunnin pyörälenkin pääteeksi. Ajelin pyörällä tutkailemassa vuorille rakennettuja asuinalueita ihan vain nähdäkseni kuinka ne olivat muuttuneet 8 vuodessa. Lopulta lasketellessani vuorilta alas hain matkanvarrelle osuneesta Lawson kaupasta yhden lohi-onigirin, kinkku-juusto-kolmioleivän ja tämän oluen. Suuntasin nautiskelemaan nämä auringon laskussa tuttuun eväspaikkaan Dōgon puistoon.

Ulkonäköä ei voinut taaskaan arvostella, kun tölkistä join, joten keskitiellä menään.

Maku hedelmäinen ja yllättävän täyteläinen. Hiilihapon kuplat kutittelevat kivasti suuta. Jälkimaussa humaloinnin katkeroa. 

Kelpo olut, jota oli mielyttävä nautiskella eväiden kera.  Yllätyin hieman, kun huomasin kuinka mieto tämä maukas olut oli. Harvemmin näin maukkaita kohtaa näissä vahvuuksissa.

Tästä oluesta selvisi kaikenlaista mielenkiintoista jälkikäteen lisätietoja etsiessäni. Umami on nimitys jolla määritellään yhtä viidestä japanin perusmausta, joista neljä muuta ovat suolainen, makea, hapan ja katkera. Tätä pidetään lähes mystisenä makuna, joka määrittää japanilaisen ruoan omalaatuisuuden. Tämä olut on kehitetty juuri japanilaisen ruoan kumppaniksi. Ja täytyy todeta, että ainakin lohi-onigirin kaverina tämä toimi oikein mainiosti.

Suntory Umamin tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 32/50  

Speksit:
Panimo: Suntory Holdings Limited (サントリーホールディングス株式会社)
Tyyli: Lager
Maa: Japani
Alkoholi: 3,5 %
Mistä: Lawson 24/7 myymälä, jossain päin Matsuyamaa, Japani


Suntory Kinmugi

Toisella pyöräretkellä ajelimme puolison kanssa ensin vuorille ja sieltä hieman eksyneinä ajauduimme vähän eri paikkaan kuin olimme suunnitelleet. Vaikka oli aurinkoisen kuuma päivä, ei väsymys vielä painanut, joten jatkoimme ajelua merenrantaan. Siellä nautimme erään entisen huvipuiston vieressä taasen hyviä japanilaisia herkkueväitä, jotka reilun 25 km hikisen pyöräilyn jälkeen maittoivatkin. Tälläkin kertaa syömisenä oli lohi-onigiri ja kinkku-juusto-leipää sekä viilennykseksi 25°C kelissä kylmä olut vihreän teen lisäksi.

Kylmä vihreä tee ei päässyt nyt kuvaan, mutta
sekin on herkkua - jos siitä sattuu pitämään.

Ulkonäköä ei taasen voinut kovinkaan paljoa arvostella, mutta tuoksussa oli reipas maltainen aromi.

Tämä olut oli maultaan täyteläisen maltainen, mutta samalla raikas ja hieman japanilaisen viinirypäleen makuinen. Se on aivan oman makuisensa. Jos et ole koskaan maistanut, niin ne maistuvat lähes siltä aitoinakin kuin Mentos karamellipötkön viinirypäleen makuinen rae.

Suutuntuma kohtuullisen kupliva happojen takia, mutta maukaan täyteläinen. Ei kuitenkaan liian raskas. Kiva kesäisen päivän juoma.

Suntory Kinmugin tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 35/50  

Speksit:
Panimo: Suntory Holdings Limited (サントリーホールディングス株式会社)
Tyyli: Lager
Maa: Japani
Alkoholi: 5,0 %
Mistä: Matsuyaman sataman myymälä, Japani

Musiikiksi kaivelin tähän jotain oikein japanilaista - kaikessa outoudessaan. Japanilaisuutta ei voi kyllä määritellä mitenkään kovinkaan lyhyesti, mutta tässä bändissä tulee esille se, että siellä tietynlainen söpöys on ihan ok karuilla äijilläkin. Samoin hyvinkin erilaisua asioita voidaan yhdistellä ilman ennakkoluuloja. Poliisilla voi roikkua vyötäröltä avainnipusta iso pehmolelu ja suloiset eläinhahmot käyvät niin paloaseman kuin virastojenkin maskoteiksi. Keksien päälle voidaan ripoitella pieniä kuivattuja kaloja. Sipsit saattavatkin olla makean imeliä. Samoin söpöt ja herttaiset pikkukoulutytöt voivat laulaa ja tanssia iloisesti koreografioineen puhdasverisen metallimusiikin tahtiin. Ja hommahan menee läpi ihan kympillä. Toisaalta perinteitäkin arvostetaan ja niistä osataan pitää kiinni.

Mutta tässäpä Babymetal yhtyeen メギツネ eli Megitsune kappale. Bändi kuuluu Kawaii-metalli (eli söpö-metalli) kategoriaan. Niin, että semmoistakin sitten on. No, myönnän etten ole metallimusiikin asiantuntija, mutta minulle tämmöinen oli aivan uutta.


perjantai 23. toukokuuta 2014

Grand Kirin Rich Malt & Dip Hop - Kirin Brewery Co.

Vielähän näitä Japaninreissun maisteltuja riittää, mutta kiireitä on ollut niin ei ole ehtinyt niitä tänne kirjoitella. Tässä yksi eväsretkellä maisteltu olut. Tässä on olut, johon en normaali kaupassa törmännyt. Oluen ulkoasu poikkeaa muista selkeästi, joten kiinnostus heräsi, vaikkakin hievenen epäilin oluen tarjoavan keskinkertaisen peruslagerin nätimmässä kuoressa. Valinnan vara myymälässä, josta eväitä haimme, ei ollut kovin suuri, joten tämä vaikutti kaikkein kiinnostavimmalta maistamattomalta oluelta.
Vähän tutkiskellessani tietoja tästä oluesta havaitsin, että Grand Kirin nimen alla on tehty monia eri oluita. Tämä on Rich Malt & Dip Hop, mutta aikaisemmin on ollut saatavilla ainakin The Aroma liitteellä oleva versio.

Grand Kirinin loistavan maukas lagerolut ja eväsherkut.
Tämän oluen jouduin nauttimaan brutaalisti pullon suusta, joten ulkonäköä ei voinut arvioida, mutta annnoin sille keksiverto kolmosen. Tuoksu on raikas, hieman hedeläinen ja maltainen.
Maku on miellyttävän raikas ja hedelmäinen. Kuin passionhedelmää ois mukana. Sitten rapsakampi humalointi hyökkää kivasti. Suutuntuma on kevyehkö, jota kuitenkin humalointi ryydittää. Kerrassaan mainion hedelmäinen lager, joka yllätti maukkaudellaan.
Yksi parhaista maistamistani Japanilaisista lagereista. Hedelmäisyyttä ja sopivan napsakka humalointi. Ja maistui oivallisesti eväiden kanssa.

Eväiden kera nautittiin vain luonnon, kaupungin ja leikkivien lasten äänistä, mutta silloinkin oli lämmintä ja rauhallista. Semmoiseen tunnelmoitiin löytää mukavaa musaa esim. loistavilta Blue Note Trip levyiltä, joita lienee ilmestynyt joku kymmenkunta. Tähän valitsin Blue Note Trip Jazzanova levyltä Charlie Roussen Meci Bon Dieun. Vähän lattarihenkinen tunnelmointi, joka soljuu mukavasti taustalla. Tälle levylle biisit on siis koonnut Berliiniläinen DJ ja tuottaja kollektiivi Jazzanova. Siitä nimi.


Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 37/50  

Speksit:
Panimo: Kirin Brewery Co.
Tyyli: Lager
Maa: Japani
Alkoholi: 6,0 %
Mistä: Lawson, Kiya-Cho, Matsuyama, Japan

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Umenishiki Pilsner (うめにしピルスナー) - Umenishiki

Vielä riittää kirjaamattomia Japanin maisteluita. Tällä kertaa jatketaan Ehimeläisen Umeneshiki panimon kanssa ja tyylinä pilsner. Tämän maistelin Nipponia jälkeen samana iltana.

Kelpo Pilsner reippaalla
vaahtokukalla.
Olut on väriltää kullakeltaista, mutta huomattavasti vaaleampaa kuin Nipponia. Vahtokukka on napakan oloinen joka korostaa mukavasti oluen herkullista olemusta. Täällä on mukava, kun ilman kosteus on sadepäivänä niin korkealla, että pullot on saman tien pisaroiden peitossa, kun ne jääkaapista ottaa ulos. Houkutteleva ulos anti niin kuin parhaassakin olutmainoksessa.

Tuoksut on edelleen hukassa. Ei irtoa mitään. Maussa taasen tuntuu kivat käpyhumalat, joiden osuus ei ole kuitenkaan liiallisen voimakas. Maltaisuus ja sitruksinen raikkaus pääsee hyvin esiin.

Jälkimaussa suuhun jää hieman oreganon kaltainen jälkimaku. Suutuntuma on kuiva ja rapsakka.

Tässäpä kelpo paikallinen pilsneri Ehimen läänistä. Parempiakin on, mutta paras japanilainen pilsneri mitä olen tähän mennessä maistanut.

Tätä blogiin kasaillessa aurinkoisena toukokuun sunnuntaiaamuna pyöräyttelin mukavan letkeää kesämusaa taustalla. Bestie Boysilta löytyy erittäin hienoja ja leppoisia funk-jazz henkisiä instrumenttaalibiisejä useilta levyiltä ja niitä on koottu yhteen The In Sound From Way Out! -levylle. Tämä tarjoilee ihan erilaisen näkemyksen rapista tunnettun yhtyeen tuotantoon. Suosittelen tutustumaan. Tähän Son Of Neckbone, joka taitaakin löytyä vain tältä instrumenttaali levyltä. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 32/50  

Speksit:
Panimo: Umenishiki
Tyyli: Pilsner
Maa: Japani
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Alkoholikauppa, Kiya-cho, Matsuyama, Japani

lauantai 17. toukokuuta 2014

Hitachino Nest Beer Nipponia (常陸野ニッポニア) - Kiuchi Brewery (木内酒造)

Tässäpä toiseksi viimeisen illan olut Japanin reissulta.

Kiuchi Breweryn (木内酒造) tuotokset ovat tarjonneet tämän reissun mielenkiintoisimmat oluet. Siksipä tätä on tullut kovasti testailtuakin, vaikka muutama jäi kyllä nyt maistamatta eikä kaikkea voinut kotiinkaan roudata. Ehkäpä joskus tarjoutuu uudelleen tilaisuus maistaa niitä.

Tyylikkään näköinen pullo ja etiketti.
Sopivasti japanilaisuutta tässäkin
mukan. Ja mielestäni pullojen
ulkoasuun pitää panostaa, sillä
se on osa nautinto kokemusta.
Tälle illalle olin varannut panimon Hitachino Nest Beer Nipponian (常陸野ニッポニア), joka on niin sanotusti japanilainen "muinaisolut". No olut on ilmeisesti samaa tyyliä, jota japanin ensimmäiset oluet ovat olleet eli esikuvat ovat Britaniassa. Itse oluessa on käytetty vanhaa japanilaista ohralajiketta Kaneko Goldenia ja humalana Japanissa kehitettyä Sorachi Ace -lajiketta. 

Eli japanilaisuudella ollaan liikentäästä. Siitäpä lienee nimikin Nipponia, mikä viittaa Japanin omaan, japaninkieliseen nimeen Nihon (日本), mikä voidaan myös lausua Nippon. Japanihan kirjoitetaan kanjeilla eli japanilaisilla sanamerkeillä nichi (日 = päivä, aurinko tai Japani) ja hon (本 = kirja). Tämän oluen nimessä on kuitenkin käytetty katakanoja (eli japanilaisia tavumerkkejä, joita käytetään vain vieraperäisille sanoille) todennäköisesti tehokeinona.

Nipponia on väriltään tumman kullan keltaista, jonka pinnalle kertyy kaadettaessa kelpo kerros valkoista vaahtoa. Olut on kerrassaan houkuttelevan näköinen.

Tuoksu tuntuu hyvin miedolta. Minun nenäontelon epiteeleissäni tai aistinsoluissani lienee jotain häikkää, kun ole meinannut tällä reissula saada yhdestäkään oluesta tarkkoja tuoksuja irti. En usko, että nämä kaikki ovat näin mietoja tuoksuiltaan. Aistin kuitenkin hivenen sitrusta.

Maku tarjoilee napakkaa humalointia ja sitrusta. Jälkimaussa hieman lihakeittoa. Suutuntuma on napakan humaloinnin ansiosta aika kuiva ja täyteläinen, jota maltaisuus tukee. Mielenkiintoinen yhdistelmä, muttei nousu suosikkien joukkoon.

Tässä on tullut taasen viimepäivinä pyöriteltyä kesällä Flow festareillekin saapuvaa The Nationalia levytsoittimessa. Joten luontevasti laitan sitä tarjolle tähän kumppaniksi. Live pätkä tämän kevään kiertueelta Sydneyn Operatalolta. Ja biisinä vanha hitti Boxer levyltä eli Fake Empire. Hienostihan tuo bändi vetää. Kumpa voisikin lähteä Flowhon, mutta jäänee todennäköisesti välistä tänäkin vuonna.


Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 35/50  

Speksit:
Panimo: Kiuchi Brewery 木内酒造
Tyyli: Ale
Maa: Japani
Väri:  Golden yellow (valmistajan mukaan)
Maltaat:  Kaneko Golden
Humalat:  Sorachi Ace
Alkoholi: 6,5 %
Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani



perjantai 16. toukokuuta 2014

Asahi The Master (アサヒ ザ・マスター) ja Umenishiki Wood Finish & Assemblage

Nyt sitä ollaan jo kotiuduttu Japanista, mutta maisteltuja oluita on jäänyt kirjaamatta ajan puutteen vuoksi. Tässä lisäilen niitä sitä mukaan, kun ehdin kirjoitella valmiiksi muistiinpanojen pohjalta.

Asahi The Master (アサヒ ザ・マスター)


Paahtava aurinkoinen päivä laittoi janottamaan Matsuyaman linnaan suuntautuneen tutustumiskäynnin jälkeen. Majapaikalle saapuessa otin jääkaappikylmän Asahin The Masterin (アサヒ ザ・マスター) maisteluun ja menin köllöttelemään tatamilattialle.

Japanilainen pils-tyyppinen olut
peri japanilaisessa miljöössä.
Kyseessä on pilsner tyylinen olut. Paljon Japanissa tunnutaan arvostavan saksanolut kulttuuria ja sieltähän tämänkin malli on haettu. Olut on erittäin kirkkasta ja vaalean kullan keltaisen värinen. Valkoista vaahtoa kertyy hyvin niukasti. Tuoksu on mieto, enkä saa tästä mitään irti. 

Maku on kevyehkön maltainen, jota sävyttää napakampi humalointi ja hiilihappoisuus. Mausta löytyy hieman vihreän omenan happamuutta. Suutuntuma on kirpakka ja hiilihappoinen.

Suutuntuma kirpakka ja hyvin hiilihappoinen. Kokonaisuuten mallikas pilsneri, joka on omaan makuuni liian hiilihappoinen.

Asahi The Master Pilsnerin tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 28/50  

Speksit:
Panimo: Asahi Breweries Ltd.
Tyyli: Pilsner
Maa: Japani
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani


Umenishiki Wood Finish & Assemblage


Myöhemmin iltakylvyn jälkeen otin maisteluun Ehimeläisen Umenishikin panimon Wood Finish & Assemblage oluen. Kyseessä on käsitykseni mukaan hieman erikoisempi viritelmä, jossa on käytetty lisänä paahdettua riisiä, ruista, durraa, maissia, kauraa ja spelttiä. 

Tumman meripihkan värinen Wood Finish &
Assemblage olut osoittautui oikein makoisaksi,
vaikka etiketti vaikutti vähän amatöörimaiselta
tekeleeltä pikselisine kuvineen.
Wood Finish & Assemblage olut on väriltään tumma meripihkan ruskeaa. Pullossa oli pohjalla hieno hippuista sakkaa pohjalla, jota päätyi lasiin kellumaan. Ei laskeutunut pohjalle pienen seisotuksenkaan aikana, joten siitä hieman miinusta.

Tuoksu mieto enkä saa tästäkään mitään irti. Vähän alkaa huolestuttamaan, että vaivaako minun nenääni joku. Limakalvot kyllä tuntuu hieman kuivilta... Ehkäpä häivähdys siirappia löytyy.

Maku on pehmeän maltainen, josta löytyy pähkinää, tammitynnyriä ja vaahtersiirappia. Jälkimaussa suuhun jää paahtuneen siirappinen aromi, muttei niin makea. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen.

Kokonaisuuten oikein mielenkiintoinen ja maukas olut. Tähän on haettu jo näkemystä enemmän kuin suurimmassa osassa maistamiani japanilaisia oluita. Ei täydellinen, mutta oikein maukas ja kiinnostava.

Wood Finish & Assemblagen tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 35/50  

Speksit:
Panimo: Umenishiki
Tyyli: Ale
Maa: Japani
Alkoholi: 6,5 %
Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani


Black Keys julkaisi tässä juuri uuden levynsä ja levyn eka hittisinkku on jäänyt kyllä tiukasti päähän soimaan narisevine kosketinsoundeineen. Koko levy pitäisi hommata kuunteluun, mutta tähän laitan live version David Lettermanin showsta. Video on muuten julkaistu 3 päivää näiden oluiden nauttimisen jälkeen. Live-versio siksi, että ne kertovat kuitenkin jotain bändistä ja sen meiningistä.


Muutamia reissuoluita on vielä kirjaamatta ja uudet herkutkin houkuttelisi jääkaapissa, mutta koetan ensin saada nämä kirjoittamattomat pois alta.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Dōgo Beer Madonna (道後ビール・マドンナビール) - Minakuchi-shuzō

Eilen otin lämpimän kesäisen äitienpäivän kunniaksi päiväoluen, kun paahteisimpana ajankohta ei haluttu lähteä herkkiä valkonahkojamme polttamaan. Otin työn alle viimeisen (vielä) maistamattoman Dōgo Beerin eli Madonna (道後ビール・マドンナビール), joka edustaa altbier tyylisuuntaa.

Tyylisuuntana tämä ei ole kovinkaan tutu minulle, mutta käsittääkseni kyseessä on perinteisempi  saksalaistyylinen olut - mitä se sitten perimmiltään tarkoitaakaan. Mutta ei se mitään. Muistelin nähnee joskus kattavan oluiden sukupuun ja hieman googlailemalla sen löysinkin. (Huom. Vilkaise ja tutustu oluen laajaan sukuun, jos et ole aikaisemmin.) Näyttäisi olevan saksalaisen lagerin ja alen välimuoto. Tutustutaanpas hieman lähemmin tähän.

Pidän kovasti Dōgo Beerin oluiden ulkoasusta. Yksinkertaisen kaunis, suomalaiseenkin sielunmaisemaan iskostuva ruskea lasipulloa, jota koristaa ainoastaan keltaisella pulloon painettu panimon perustiedot. Pullo on siis sama kaikissa tämän panimon oluissa. Kaulaan ripustetut pahvietiketi korostavat korkkien kanssa värillään oluiden erilaisuutta. 

Olut on väriltään kauniin tumman mahonkin punaista ja pinnalle kertyy paksu, mutta ohut kuplainen vaahto. Vaahto on säilyy oluen pinnalla pitkään. Erittäin huokuttelevan näköinen olut.

Dōgo Beer Madonna oli kauniin mahongin punainen
olut herkullisen vaahtokukan kera.
Tuoksussa vahvaa mallasta, pähkinäisyyttä ja humalaa. Ensikulauksen myötä tulee hienoinen pettymys. Maku on aikai ohut ja suutuntuma kevyehkö. Odotin vähän tuhdimpaa makuelämystä. Ensi shokista toipuessa mausta alkaa löytyä hapanta omenaa ja mallasta. Hivenen maapähkinän ohuen kuoren kitkeryyttä, mikä jää jälkimauksi suuhun. Vähän kuin olisi pähkinöitä syönyt.

Kokonaisuutena kevyehkö mutta herkullisen näköinen kattaus. Jonkin maukkaan tuhdin pataruoan kumppaniksi sopisi oikein hyvin. Ei tämä huono ole, muttei kyllä nyt oikein maun puolelta sytyttänyt.

Musiikissa lähdetään seikkailemaan tunnelmallisille vesille. Nyt ei Madonnaa, vaikka nimi olisikin tarjonnut oivan aasinsillan. Tapailin tänään pianolla hitaita ja mietiskeleviä surumielisiä säveliä, joista itselleni tuli vahvasti mieleen Islantilainen multi-instrumentalisti Ólafur Arnalds. Sykähdyttävän syviä säveliä surullisene mietteineen. En tiedä, mistä näin haikeat tunnelmat äitienpäivänä tuli, mutta minusta ne olivat kauniita säveliä. Silti. Iloisuudessakin voi olla kaunista haikeutta. Mutta tähän A Stutter biisi herran uusimmalta levyltä For Now I Am Winter. Biisissä mukana minulle vielä tuntematon Arnor Dan. Hieno biisi, joka sopisi hyvin myös ruotsalais-tanskalaiseen Silta TV-sarjaan, sillä biisissä on samaa henkeä Choir Of Young Believersin Hollow Talk biisissä, joka siis toimii kyseisen sarjan tunnarina. Huikean hieno biisi sekin. Mutta nyt Arnaldsia.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 5/5
Maku: 6/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 34/50  

Speksit:
Panimo: Minakuchi-shuzō
Tyyli: Altbier
Maa: Japani
Alkoholi: 5,0 %
Muuta: Yksi kuuluisan Dōgo onsenin nimikko-oluista.
Mistä: Dōgo onsenin kujan eräs kauppa.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Asahi Dry Black Lime (アサヒスーパードライ・ドライブラック・ライム)

Muutama päivä sitten maistelin vihdoin vapunpäivän eväsretkiostoksilta mukaan lähteneen Asahi Dry Black Lime (アサヒスーパードライ・ドライブラック・ライム), joka on siis Asahi Dry Black olut, jota on maustettu limellä. En ole tuota paljaaltaan maistanut, mutta käsittääkseni tuo Asahi Dry Black on stout-tyyppinen olut. Mielenkiintoinen asetelma. 

Tässä netistä pohjatietoa etsiessäni huomasin, että sarjaan kuuluu myös sitruunalla ja appelsiinilla höystetyt versiot, joita en ole kyllä kaupassa nähnyt. Nämä kolme sekoitusta kuuluvat Asahin Bar Style sarjaan, missä oluet suositellaan nautittavaksi jäiden ja kyseisen sitrussiivun kera. Tähän Dry Black oluen ympärille on tehty näköjään kesäisten baarijuomien menuukin.

Mutta sitten oluen pariin. Väriltään hyvin tumma lähes läpi kuultamaton olut. Pinnalle kertyy isohkokuplainen vaahtokerros, joka laskeutui kohtuullisen nopeasti kuin limonaadissa. 

Mielenkiintoinen kesäjuoma vaihtoehto.
Tuoksussa voimakas limen tuoksu, jonka takaa puskee hieman kanelista aromia. Maku kuiva ja voimakkaan limettinen. Jotenkin maussakin olen maistavinani kanelisuutta. Suutuntuma kevyt ja vähän limonaadinen, mutta kuivempi ja vähemmän makea.

Kokonaisuudessaa mielenkiintoinen janojuoma. Kyllä tämä suurimman osan lager-lime viritelmistä päihittää. Voisin ostaa toistekin ja kiintoisaa olisi maistaa muutkin maut.

Musiiksi valitsin 65daysofstaticia, johon tutustuin 8 vuotta sitten täällä Matsuyamassa. Kävin pyörimässä Tower Records nimisessä isossa levykaupassa ja kuuntelin välillä uutuuksia. Kerran soittimessa sattui olemaan bändin käsittääkseni toinen albumi One Time For All Time. Bändin instrumentaalinen koneita ja tiukkaa kitaravetoista rockia yhdistävää musiikki iski minuun heti. Levyn aloitusbiisi Drove Through Ghosts To Get Here iski ensikuuntelusta täysillä ja tätä tulee paljonkin kuunneltua nykyään. Biiseissä on hienoa dynamiikan vaihtelua ja konerumpubiiteillä höystetyt oikeat rummut takovat selkäytimeen asti. Kaiken lisäksi, kun konerummuissa on paljon hienoja pieniä säkätyksiä ja nakutuksia, jolloin oikeat rummut erottaa selkeästi omana osanaan koneista. Hieno bändi, joka olisi kiinnostava nähdä joskus livenä. Tässä on muuten kaiken lisäksi erittäin hieno ja simppeli video.


Tuomio:
Tuoksu: 9/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 14/20
Yhteensä: 36/50 


Speksit:
Panimo: Asahi Breweries Ltd.
Tyyli: Maustettu olut
Maa: Japani
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Kuuluu Asahi Dry Black Bar Style -sarjaan.
Mistä: Dōgon puiston läheinen Fuji-kauppa, Matsuyama, Japani

lauantai 10. toukokuuta 2014

Dōgo Beer Soseki Stout (道後ビール・漱石ビイル・ストウトタイプ)

Tänään käyvimme kylpemässä paikallisessa suurimmassa nähtävyydessä. Dōgo onsen on japanin vanhin yhä toiminnassa oleva kylpylä ja huokuu vanhaa ylvästä ja hieman mystistä kylpylä tunnelmaa. Dōgo onsen on toiminnut ainakin osittaisena innoitteena Hayao Miyazakin Henkien kätkemä -elokuvan kylpylälle. Kylpylän vanhoista tunnelmista siirryin majapaikkaan ajellen pyörällä pitkin hämäriä katuja ja kujia. Aina niin tunnelmallista.

Dōgo onsenin etupiha. Sisään käynti heti kärryjen
 jälkeen. 8 vuotta sitten tässä edessä oli ihan
normaali autotie, joka on onneksi muutettu
kävelykaduksi.
Ennen pyörän selkään hyppäämistä olin napannut kylpylän edessä sijaitsevalta ostoskujalta kaksi kylpylän nimikko olutta, Dōgo Beeriä mukaan. Tällä kertaa lähti mukaan Soseki (漱石) ja Madonna (マドンア). Oluethan on nimetty Botchan-novellin henkilöhahmojen mukaisesti paitsi uusin Weizen, jonka maistelin muutamaa päivää aikaisemmin. Tosin voihan sillä olla joku nimi, mutten kyllä löytänyt siitä tietoa mistään.

Oluet oli kujalla myymälässä kylmässä ja myyjä koetti kovasti selvittää minulle jotain asiaa tästä japaniksi. Onneksi nuorempi neitimyyjä tuli väliin selvittämään englanniksi, että toivottavasti nautin oluet pian tai laitan ne jääkaappin sillä, jos tuote lämpiää kylmennyksen jälkeen ei se enää ole hyvää. Enpä ole moista kuullut ennen, mutta uskotaan.

Dōgo Beer Soseki Stout, nokipalleroita ja musta kisu.
Todellisuudessa ensimmäisellä kaadolla vaahtoa oli
lähes puolet lasista.
Majapaikalla otin heti maisteluun Dōgo Beer Soseki Stout (道後ビール・漱石ストウト), joka on siis Minakuchi-shuzōn mikropanimon valmistama nimikko-olut tälle Dōgon kylpylälle. Panimo sijaitsee noin puolen 500m päässä kylpylästä, joten olut tulee läheltä.

Olut on väriltään hiilenmustaa ja muodostaa reilun kerroksen vaahtoa kaadettaessa (vaahto kerkesi kuvauksen aikana sählätessäni laske ja uusi kaato ei nostanut vaahtoa yhtä reilusti). Tuoksussa paahteisuutta, mallasta, ruisleivän kuorta ja salmiakkia.

Maku on hyvin kuivan ruisleipäinen, mutta pehmeä. Mielenyhtymänä ajatuksissani tuli ruisleivän palaneen ruisleivän kuoren makuinen makeuttamaton kermavaahto. Ja siis vain hyvässä mielessä. Kuulostanee kummalta, mutta oikein maukas, enkä keksi parempaa kuvailua. Jälkimaussa hieman kitkeryyttä ja kirpakkuutta, joista jälkimmäisen aiheuttanee kohtuullisen runsas hiilihapon määrä.

Suutuntuma on kuiva, mutta jälkimaun jälkeen suuhun jää "rasvaisen" kuohkean pehmeä tunne. Kerrassaan kelpo stoutti. Yksi parhaista tällä matkalla juomistani oluista ja päihittää aiemmin maistamani Weizenin ja Botchanin (Kölsh-tyyppinen ja maistettu 8 vuotta sitten, muttei ole jäänyt erityisemmin mieleen).

Musatunnelmissa mennään vahan Dōgo onsenin kylpylä tunnelmiin perinteisen japanilaisen koto ja shakuhachi huilun matkassa.

Tuomio:
Tuoksu: 8/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 40/50  

Speksit:
Panimo: Minakuchi-shuzō
Tyyli: Stout
Maa: Japani
Alkoholi: 5,5 %
Muuta: Yksi kuuluisan Dōgo onsenin nimikko-oluista.
Mistä: Dōgo onsenin kujan eräs kauppa.

perjantai 9. toukokuuta 2014

Hitachino Nest Beer Red Rice Ale (レッドライス・エール) - Kiuchi Brewery (木内酒造)

Tänään teimme koko päivän retken Shikokun saaren läntisinpään kolkkaan, joka oli kapea ja pitkä niemi. Niemen toiselle puolen jää Japanin sisämeri ja toiselle Tyynivaltameri. Niemen kärjestä näkyi myös Kyushun saari.  Hieno oli paikka. Reissupäivän päätteksi oli hyvä kostuttaa suuta ja jatkoinkin lupaavaksi osoittautuneen Kiuchi Breweryn tuotteiden testailua. Nyt vuorossa Hitachino Nest Beer Red Rice Ale (レッドライス・エール). 

Näkymä Shikokun saaren läntisimmälle niemennokalle.
Edessä siintää Kyushun saari ja oikealle jää
Japanin sisämeri ja vasemmalle Tyynivaltameri.

Tämä olut sisältää hyvin vähän aineksia. Yhden humalalajikkeen ja yhden maltaan lisäksi oluessa on käytetty punariisiä. Punariisihän on riisiä, joka on värjäytynyt punaiseksi Monascus-rihmasienen vaikutuksesta. Samalla riisiin syntyy lovastatiini nimistä ainetta, jota myös (virheellisesti) monakoliini K:ksi kutsutaan. Lovastatiini on statiineihin kuuluva lääkeaine, jota estää elimistössä kolesterolin synteesiä (joka on muuten voimakkainta yöaikaan) ja tätä statiinia on edelleen myynnissä ainakin kauppanimellä Lovacol. Joten kyseessähän on siis melkein terveystuote! Hahahaa, tosiasiassahan kenelläkään tuskin tietoa paljonko tässä on lovastatiinia on. Sama pätee kaupan oleviin punariisivalmisteisiin. Ne laskevat kolesterolia, koska sisällä tableteissa/kapseleissa on mukana lovastatiinia, mutta sen pitoisuus voi vaihdella hyvinkin paljon annos- ja eräkohtaisesti.

Kaunis, hieman punertava kuparisen
värinen Ale olut. Kuvassa simpukankuoria
ja hiotuneita kiviä Tyynenmeren rannalta.
Mutta takaisin oluen pariin. Red Rice Ale on kauniin kuparisen punertava olut, joka muodostaa kaadettaessa kauniin, mutta lyhytikäisen vaahtokukan. Pullon pohjalla oli hyvin paljon paksua sakkaa, joka joutui lasiin toisessa kaadossa. Se ei näyttänyt kovinkaan herkulliselta, jolloin annoin enimpien laskeutua lasin pohjalle ja kaadoin oluen varovasti toiseen lasiin.

Tuoksussa viljateen kaltainen tuoksu, joka on luonteeltaan viljainen ja hivenen tunkkainen. Myös kirsikkaa ja jasmiinin kukkaa. Ja välillä koin häivähdyksen omaisia tuoksuja, jotka toivat mieleen hyvin paistuneen metvurstin pizzan päällä?!? Onko se nyt sitten hyvä vai ei, riippunee tilanteesta. Nyt se ei häirinnyt vaan herätteli iltapala nälkää sopivati.

Maku oli pehmenä hedelmäinen. Tulee mieleen jasmiiniriisin maku, mutta makeampana. Humalointi tuntuu hyvin mietona. Suuhun jää miellyttävä hedelmäinen jälkimaku. Suutuntuma oli pehmeä ja täyteläinen.

Ei tätä montaa pullollista kerralla joisi, mutta voisin ostaa hyvin toistenkin. Mielenkiintoinen ja maukas olut.

Musiikiksi valitsen vähän erikoisemman valinnan, joka jäi päähäni soimaan erään japanilaisen herran kuskatessa meitä tuonne niemen kärkeen. Tämä herra on suuri Suomi-fani, joten autossa kuunneltiin mm. Sibeliusta ja tuntui erikoiselta kuunnella Finlandia, kun ajoimme pitkin Shikokun vuoristoisia teitä välillä merenrantaan laskeutuen. Siis Jannea tämän kera.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 16/20
Yhteensä: 39/50

Speksit:
Panimo: Kiuchi Brewery 木内酒造
Tyyli: Ale
Maa: Japani
Katkerot: 26 IBU
Kantavierre: 1,070 OG
Maltaat: Larger
Humalat: Chinook
Alkoholi: 7,0 %
Muuta: Punariisi ja hiutaloitu mallas
Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani

maanantai 5. toukokuuta 2014

Hitachino Nest Beer Commemorative Ale (賀正エール) & Shironigori (白濁)

Iltakaupan jälkeen käväisin hakemassa muutamat oluet taas maisteluun hyväksi toteamastani alkoholikaupasta. Tämä on sen verta hyvä kauppa, jotta jaanpahan osoitteen tähän, vaikka harvahan tämän blogin lukija tänne eksyy. Japanissahan nuo osoitteet on vähän hankalia, kun kauduilla ei ole nimiä, niin helpompi pistää koko kartta tähän.



Ostin taas pari Kiuchi Breweryn (木内酒造) olutta, jotka on tähän asti olleet mielenkiintoisimpia. Mukaan lähti myös yksi japanilaisen Nippon Beer Co. panimon Belgityylinen vehnä sekä iso pullo Asahi Super "Dry":ta muille.

Hitachino Nest Beer Commemorative Ale

Ensi maistelin Hitachino Nest Beerin Commemorative Ale (賀正エール). Tämä olut on tehty vuoden 2014 kunniaksi ja hyöstetty kasalla yrttejä. Mukana on vanilla papu (?!?), appelsiinin kuorta, korianteri, muskottipähkinää ja kanelia, joten mielenkiintoinen ja reipas keitos odotettavissa.

Commemorative Ale (CA) on lasissa syvän meripihkan ruskeaa. Kaadettaessa pinnalle kertyy vain ohut vaahtokerros, joka säilyy kuitenkin pitkään. Tuoksussa yrttisyyttä (ehkäpä juuri korianteri) ja  hivenen makeutta. Myös kanelia on löydettävissä hieman.

Herkullinen pakkaus. Asenne kohdillaan ja tulos on hyvä.


Maussa kanelista makeutta ja sitrusta. Täyteläisin maku tähän mennessä maistamistani japanilaisista oluista. Humalointi tuntuu kivasti ja käy sopivasti yhteen oluen hienoisen makeuden kanssa. Suutuntuma täyteläisen pehmeä, jota humalointi tukee.

Kivan oloinen olut ja hieno kokoeileva meininki makumaailman suhteen. Paras maistamistani Hitachino Nest Beer:stä tähän mennessä.

Commemorative Alen tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 17/20
Yhteensä: 40/50

Speksit:
Panimo: Kiuchi Brewery 木内酒造
Tyyli: Ale
Maa: Japani
Katkerot: 28 IBU
Kantavierre: 1,080 OG
Maltaat: Marris Otter, Wheat, Munich, Crystal, Chocolate
Humalat: Styrian Golding, Tettnang, Hallertau, Saaz
Alkoholi: 8,0 %
Muuta: Korianteri, kaneli, appelsiinin kuori, muskottipähkinä ja vaniljapapu
Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani

Shironigori

Iltahörpyksi otin vielä Nippon Beer Co.:n Shironigori, joka on etiketin mukaan Belgian White beer style eli vehnäolutta taasen. Ja eikuin kimppuun.

Shironigori näyttää lasissa erittäin vaalealta ja vaahtoa kertyy pinnalle hyvin niukasti. Olut on kuin hivenen värjättyä vettä. Ei hirveän houkuttelevan oloista.

Väljähtänyt olemus.
Tuoksussa sitrusta ja hiivaa, mutta tuoksu on mieto. Onkohan minun nenässäni jotain ongelmaa, kun kaikki täällä tuoksuu niin miedolta?!?

Maku on pehmeän vehnäleipäinen ja basillikainen, jota ryydittää sitruksisuus ja hiilihappokuplien kirpakkuus. Jälkimakuna suuhun ei jää paljoa mitään. Kuivuus vallitsee suutuntumaa pehmeyden jälkeen.

Kokonaisuutena heikkotuotos tämä mielestäni. Maku oli oluessa parasta, mikä tietysti pääasia, muttei sekään yllä vehnäoluiden parhaimmistoon, joten ei kyllä tulisi toistamiseen hommattua. Muulta osin pettymys. Hauska plussa oluen pakkaus ideasta. Eli tämä vehnä oli tölkissä ja sen etiketit oli painettu väärinpäin, jolloin tölkkiä säilytettään kaupassa väärinpäin. Näin saadaan hiivat selkeämmin liikenteeseen ilman tölkin pyörittelyä (tosin tämä yksilö kaipasi kyllä hieman pyöräytystä saadakseen loput sakat lasiin mukaan). Mutta innnovaatiosta 1 pointsi plussaa kokonaisvaikutelmaan.

Tölkin etiketi oli painettu väärinpäin, jolloin
tölkkiä säilytetään kaupassa ylösalaisin. Näin
sakkahiivat sekoittuvat helpommin mukaan,
kun tölkki avataan.
Eli tässä setissä tuli tämän reissun maukkain ja mielenkiintoisin olut sekä laimein ja suurin pettymys. Tasapainoista hommaa siis.

Musiikiksi japanilaisen スーパーカー (Supercar) bändin Aoharu Youth kappale. Tämä biisi löytyy levyltä, jonka saimme puolisoni nuoruuden ajan ystävältä nähdessämme häntä 8 vuotta sitten Tokyossa. Tätä hänen tekemää "kokoelma"levyä on tullut kyllä kuunneltua jossain vaiheessa enemmänkin. Bändi tekee mielenkiintoista ja maalailevaa elektrohenkistä poppia. Tosin alkuaikoina bändin ulosanti oli paljon enemmän kitaravoittoista. Bändi oli jo tuolloin 2006 heittänyt ilmeisesti kitarat ja koskettimet naulaan, mutta ainakin bändin rumpali Kōdai Tazawa (田沢 公大) on tehnyt sen jälkeen musiikkia elktroduo aM™[aem]:lla mm. GrandTurismo peleihin.


Shironigori tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 1/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 8/20
Yhteensä: 22/50  

Speksit:
Panimo: Nippon Beer Co. Ltd.
Tyyli: Vehnäolut
Maa: Japani
Alkoholi:  5,0 %
Muuta: Oluen etiketti on painettu tölkkiin hauskasti väärinpäin, jolloin juoman sisältämät hiivat saadaan liikkeelle jo ennen oluen avausta.
Mistä: Alkoholiliike, Kiay-Cho, Matsuyama, Japani

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Coedo Shiro - Coedo Brewery

Eilen illalla nautiskeltiin porukalla iltapalan ohessa pari olutta. Muutamat japanilaiset peruslagerit (Asahi Super "Dry", Kirin Ichiban ja Kirinrageebiiru eli Kirin Lager Beer) ja lisäksi Coedo Breweryn Shiro, joka osoittautui vehnäolueksi. Lagerit eivät kovastikkaan poikkea toisistaan, joten en nyt niihin keskittynyt. 

Japanilaista vehnää taasen.
Taitaa olla trendi täälläpäin.
Coedolla on omat pullot, joiden pinnassa on Coedo sanaa ympäripullon kaulaa. Etiketit ovat yksinkertaisia ja tausta värinä on kunkin oluen nimen mukainen värisävy. Olut on lasiin kaadettuna sameaa ja väriltään vaalean keltaista, joka taittaa hivenen vihreään päin. Pinnalle kertyy napakka valkoinen vaahto.

Tuoksu on mieto, mutta olen aistivani siinä jotain yrttiä. Ehkä korianteria tai basillikaa. Tai sitten vain kuvittelen... Miedossa maussa banaanisuutta, basillikaa ja vehnäleipää. Suutuntuma on kevyt ja aika kuiva.

Ei mitenkään säväyttävä vehnäolut, mutta ruokajuomaksi kävisi kuivuutensa ansiosta.

Lueskelin täällä todella japanilaista julkaisua eli Suomen Kauvalehden tuoreinta numeroa, missä oli juttua Neneh Cherryn uudesta levystä. Tämä 50-vuotias neitokainen on jäänyt itselleni ainakin mieleen hienosta hitistä 7 seconds, joka oli duetto Youssou N'Dourin kanssa. Toissa vuonna ilmestyi hieno jazzlevy The Cherry Thing, mikä oli yhteistyö The Thing jazztrion kanssa.

Tämä uusin levy Blank Project löytyi jo Spotifysta, joten sitähän tässä olen hieman luukutellut ja hyvältähän se kuulostaa. Pitkälti pelkistetty äänimaisema ja laulumelodiaa. Hieno meininki. Ja tähän levyn aloitus biisi Across The Water, joka on täysin laulumelodian ja rytmisoittimien varassa, mutta kantaa silti hienosti.

Tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 13/20
Yhteensä: 33/50  

Speksit:
Panimo: Coedo Brewery
Tyyli: Vehnäolut / Weizen
Maa: Japani
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Pieni alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani

lauantai 3. toukokuuta 2014

Ruri - Coedo Brewery

Tänään maistelin Tokyon lähellä Kawagoessa sijaitsevan Coedo Breweryn Ruri oluen. Tällä panimolla on tällä hetkellä 5 tuotta markkinoilla ja kaikki on nimetty japanilaisten tunnettujen värisävyjen mukaan, jotka esiintyy sitten kunkin tuotteen etiketeissä.

Ja sitten oluen pariin. Olut on väriltään erittäin vaalean kellertävää. Valkoista vaahtoa kertyi pinnalla aikaniukasti.

Kevyttä lageria napakalla humaloinnilla.
Tuoksu on erittäin mitätön. Maltaisuuden voi kuvitella. Ei innosta. Maussa on mallasta ja voimakasta katkeroa, mikä ryydittää kivasti muuten niin kevyttä olutta. Jälkimaku on lyhyt, jonka jälkeen suuhun jä vain pieni katkeruus. Suutuntuma raikas, jota humalointi ryydittä. Muuten keskinkertainen lager, jolle humalointi antaa edes vähän luonnetta.

Ei paljoa innostanut. Ehkä on vähän kyllästymistä ollut lagereihin, joten ei sinällään näistä nyt itse hirveästi innostu. Sen on ehkä huomannut, ettei ole kovin moni lager menestynyt minun maisteluissani. Mutta tämähän on makuasia.

Tänään kävimme syömässä pyörivässä sushi-ravintolassa eli ravintolassa liikkui liukuhihnaa pitkin sushi-annoksia mistä sai valita mieleisensä annoksen ja lopuksi lasku muotoutui lautasten lukumäärän mukaan. Siitä mielenyhtymänä tuli mieleen junaravintola kohtaus Mies vailla menneisyyttä -elokuvasta, missä miehellä tuotiin annokseksi sushia. Siinä soi taustalla japanilaista iskelmää, enkaa ja olisin halunnut laittaa tähän sen kappaleen, mutten löytänyt sitä mistää jaettavaksi. Joten otetaan samasta elokuvasta hieno Paha vaani kappale, jonka esittää elokuvassakin näytellyt orkesteri Marko Haavisto & Poutahaukat.

Tuomio:
Tuoksu: 4/10
Ulkonäkö: 2/5
Maku: 5/10
Suutuntuma: 3/5
Kokonaisvaikutelma: 11/20
Yhteensä: 25/50 


Speksit:
Panimo: Coedo Brewery
Tyyli: Lager
Maa: Japani
Alkoholi: 5,0 %
Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani

perjantai 2. toukokuuta 2014

Hitachino Nest Beer Espresso Stout (常陸野エスプレッソスタウト) - Kiuchi Brewery (木内酒造)

Yötunnelmissa onsen-kylvyn jälkeen maistelin Hitachino Nest Beer Espresso Stoutin (常陸野エスプレッソスタウト) samalla, kun tein 500 palan palapeliä. Tältä Kiuchi Breweryltä (木内酒造) maistelin jo aiemmin mielenkiintoisen DAi DAi Ale, joten innolla odotan tätä. Jos on lupaava niin pitää yrittää ehtiä maistella kaikki tämän panimon tuotteet, jotka on myynnissä lähellä sijaitsevassa  loistavassa alkoholikaupassa.

Tämä Espresso Stout on lähes läpikuultamattoman tumman ruskeaa ja pinnalle kertyy kaunis ja paksu kerros kahvin väristä vaahtoa. Tuoksussa paahdettua kahvi, mutta pieni pistävä kitkeryys häiritsee.

Erittäin houkuttelevan näköinen stoutti,
muttei yltänyt aivan odotusten tasolle.
Maku on paksun kahvinen ja hivenen suklainen. Hiilihappon kuplien kirpeys nousee häivyttämään nopeasti häivyttämään ja jälkimauksi jää vain kitkeryttä. Vähän pohjaan palanutta kahvia. Suutuntumaa häiritsee liika hiilihappoisuus. 

Erittäin houkuttelevan näköinen olut, muttei yltänyt ihan odotusten tasolle. Silti ihan kelpo tuotos. Lämmetessään parani huimasti. Maistoin olutta ensin heti lasiin kaadon jälkeen, muttei makuja irronnut lähellekään yhtä hyvin, joten annoin sen lämmet ihan rauhassa. Odottelu sujui ihan mukavasti 500 palan Totoro palapeliä tehdessä.

Siispä musiikiksi tunnelmia Hayao Miazakin Tonari no Totoro elokuvasta (となりのトトロ). Elokuvan musiikit on tehnyt Miazakin hovisäveltäjä Joe Hisaishi. Tosin tämä versio ei ole originaali elokuvan versio.

Tuomio:
Tuoksu: 6/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 12/20
Yhteensä: 31/50

Speksit:
Panimo: Kiuchi Brewery 木内酒造
Tyyli: Stout (tosin pullossa luki "Japanese Dark Ale")
Maa: Japani
Alkoholi: 7,0 %
Muuta: Mukana paahdettuja Espresso kahvipapuja.
Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani

torstai 1. toukokuuta 2014

Premium Yebisu Kohaku (琥珀ヱビス) ja Dōgo Beer Weizen (道後ビールヴァイツェン)

Kun Suomessa ollaan saatu viettää vappua ilmeisen koleassa ja lumenkin värittämässä säässä, niin täällä lämmöt ovat kohonneet joka päivä 20-25 °C tienoille ja aurinkokin paistoi tänään ensimmäistä kertaa lähes täysin kirkkaalta taivaalta. Eihän täällä mitään wappukekkeröintiä ole, mutta ajateltiin työnorjina tätä jotenkin juhlistaa näin lomalla ollessammekin. Siis wappupicnicille tai kuten japanilaiset sanoisivat wappupikkunikku.


Hurautimme läheiseen Dōgo onsenin puistoon (muut ratikalla ja minä pyörällä ihan kuntoilun vuoksi) ja haimme läheisestä kaupasta eväitä ja juomia (tosin minä otin jo kämpiltä lähdettäessä edellisiltana toisesta kaupasta hankkimani Yebisun Amber Alen mukaan). Tästä ruokakaupasta lähti kyllä mukaan Asahin virtelmä, jossa tummaan olueen (ilmeisesti tumma lager) on sekoitettu limeä(?!?), mutta sen maistelu jää odottamaan otollisempaa hetkeä. Sopivan eväspaikan löydyttyä asetuimme katokseen laverille eväitä levittelemään ja sitten itse asiaan.

Yebisun panimo kuuluu Sapporon panimon alaisuuteen ja panimo on tehnyt oluita vuodesta 1887 lähtien. Yebisulta on tullut aiemmin joitain oluita maistettua, mutta ei erityisemmin mieleen ole jäänyt. Tämä siis oli Premium Yebisu Kohaku (琥珀ヱビス). Tyyliltään amber ale - tai no oikeastaan tarkan käännöksen mukaan amber olut, mutta vaikutti minusta ale-tyyliseltä enemmänkin.

Premium Yebisun kaverina nautin yakisoba-annoksen
(paistettua tattarinuudeli, lihaa ja kaalia
hyvässä makusoossissa) ja lohi-onigirin
(lohitäytteinen riisikolmio).

Valitettavasti tällä kertaa ei ollut lasia mukana, joten jouduin ruokajuoman nauttimaan brutaalisti suoraan tölkistä. Väriä arvion lurauttamalla juomaa pikkaisen läpinäkyvälle muovikannelle. Kivan punertava olut joka vaahtosi mukavasti.

Yebisu Kohakun tuomio:
Tuoksu: 7/10
Ulkonäkö: 3/5
Maku: 8/10
Suutuntuma: 4/5
Kokonaisvaikutelma: 15/20
Yhteensä: 37/50

Speksit:
Tyyli: Amber Ale
Maa: Japani
Alkoholi: 5,5 %
Mistä: Alkoholikauppa, Kiay-cho, Matsuyama, Japani
Tuoksussa tuhtia maltaisuutta. Tukevan maukas maltainen runko, jossa humaloinnin katkeroittamaa omenaista hedelmällisyyttä. Suutuntuma oli täyteläinen. Kelpokaveri tälle ruoalla. Kokonaisuuten Ryhdikkäästi humaloitu amber ale.

Pyöräillessäni Dōgon puistoon löysin aiemmin mainitsemani Dōgo onsenin -nimikko-oluita valmistavan panimon. Päätin paluumatkalla piipahtaa sen pienessä myymälässä ja mukaan lähti panimon weizen, jota en tästä aiemmin hyväksi toteamassani olutpuodissa nähnyt. Olutta oli saatavana kylmästä (myyjä kysyikin haluanko pullon jo valmiiksi avattuna) joten pääsin kämpille saavuttua sitä heti maistelemaan.

Tämä on siis Dōgo Beer (道後ビール) sarjan uusin tuotos, jonka on valmistanut Minakuchi-shuzōn mikropanimo. Panimo on valmistanut sakea ja shōchū:ta eli riisiviinaa jo pitkään, mutta olutta panimossa on valmistettu vuodesta 1996 lähtien. Aiemmat Dōgo olut ovat nimetty Japanissa kuuluisan Botchan -novellin henkilöhahmojen mukaan. Novellin on kirjoittanut Natsume Sōseki ja novellin tapahtumat sijoittuvat Matsuyamaan ja täällä sijaitsevaan japanin vanhimpaan yhä toiminnassa olevaan kuumavesikylpylään, Dōgo onseniin. Tässä siis yhteys.

Oluet on nimetty novellin henkilöhahmojen mukaan. Aiempien oluiden nimet ja tyylit ovat olleet Botchan (Kölsch), Madonna (Alt), ja Soseki (stout), mutta tälle en löytänyt nimeä eikä oma kielitaitoni riittänyt sen selvittämiseen, joten kutsun sitä tässä vain Weizeniksi. Aiemmin olen maistanut vain Botchania, joten nuo kaksi muuta vielä odottavat maistamistaan.

Olut kuohusi reippaasti lasiin kaadettaessa ja kuohuikin aluksi reilusti yli. Väriltään olut oli vaalean oljenkeltaista ja hyvin kirkasta. Pinnalle kertyi reilusti valkoista hyvin elastista vaahtoa, jota pysyi pinnalla pitkään.

Tyylikäs pullo, mutta näin käyttäjän kannalta huonoja,
kun tuotteita ei erota toisistaan muuten kuin korkin
väristä ja kaulaan laitetusta etiketistä (jonka olin
jo ehtinyt ottaa pullosta pois).

Dōgo Beer Weizen tuomio:
Tuoksu: 5/10
Ulkonäkö: 4/5
Maku: 7/10
Suutuntuma: 2/5
Kokonaisvaikutelma: 10/20
Yhteensä: 28/50

Speksit:
Tyyli: Weizen
Maa: Japani
Alkoholi: 5,0 %
Muuta: Yksi kuuluisan Dōgo onsenin nimikko-oluista.
Mistä: Minakuchi-shuzō mikropanimon myymälä, Dōgo, Matsuyama, Japani
Tuoksu ei ole kovin herkullinen. Pullahiivainen minkä takaa sitrusta kyllä aistittavissa. Maku on sitruksinen, ehkäpä paikallisen iokan hedelmän kirpeitä makuvivahteita. Kirpeys sekoittuu kivasti pehmeään maltaisuuteen, mutta pienoinen pullahiivaisuus häiritsee myös maussa.

Suutuntuma on kevyt ja aavistuksen tunkkainen. Jälkimaussa kirpeys muuttuu hieman häiritseväksi kitkeryydeksi, joka latistaa hieman kokonaisvaikutelmaa.

Musiikiksi halusin laittaa perinteistä japanilaista Koto-soittimella soitettua musiikkia ja löysin tämmöisen Spotifysta. Omaan mieleeni Kotolla soitettu musiikki tuo yleensä rauhoittavaa tunnelmaa. Tämmöinen soi esim. monissa perinteisissä ravintoloissa taustalla. Joten tämmöistä tänään.



(Lisätty musiikkisuositus. 2.5.2014)